Maaliskuun raporttia ja huhtikuun suunnitelmia

Maaliskuu ei ollut käsitöiden suhteen kovin tuottoisa. Kaappien siivous ja materian vähentäminen veivät niin mennessään, että käsitöille ei oikein ollut aikaa eikä voimia. Viimeisen viikon aikana otin kyllä loppukirin, vaikka silloinkin sairaalareissun jälkimainingit meinasivat vähän verottaa jaksamista kutimien äärellä. Olosuhteet huomioon ottaen kuukauden käsityösaldo on ihan kohtalainen.

Maaliskuussa valmistuivat:

• 1.3. Angry Birds -kirjanmerkki (ristipistellen)
• 23.3. Tilkkutakki (neuloen), langankulutus 343 g
• 27.3. Siksak-liivitunika (neuloen), langankulutus 524 g
• 29.3. Polvekeraitasukat (neuloen), langankulutus 150 g
• 30.3. Sukat kahdella värillä (neuloen), langankulutus 131 g
• 31.3. Kirjoneulesukat (neuloen), langankulutus 125 g

Langankulutus jäi maaliskuussa siis 1273 grammaan. Oma hiljainen tavoitteeni (nyt siis ensimmäistä kertaa julkisesti kerrottu) olisi neuloa tai virkata 1,5 kiloa lankaa kuukaudessa. Viime vuonna tavoittelin kilon ylitystä kuukausittain, ja siinä onnistuin joka kuukausi reippaastikin, joten ajattelin tänä vuonna kokeilla tuota puolentoista kilon rajaa. Nyt siis siitä hieman jäin ihan noista alussa kertomistani syistä johtuen. Tilkkutakin valmistumisen jälkeenhän laskeskelin, että jos neuloisin 150 grammaa päivässä viimeisen viikon ajan, niin olisin hyvin saavuttanutkin tuon 1,5 kiloa. Tunikaa neuloessani tuo 150 grammaa tuli kudottua päivässä ihan helposti, mutta nähtävästi sukat ovat hitaampia neulottavia, sillä millään tuo tavoite ei tullut täyteen, vaikka ihan samaa lankaakin käytin kuin tunikassa. Omituista, tätähän täytyy alkaa tutkia ja selvittää, mistä moinen johtuu! Kuvittelisin, että sukkien kutominen kävisi joutuisammin, varsinkin kun en ole mitään kovin monimutkaisia malleja nyt kutonut, kun taas tunikassa oli vähän vaativampi mallikuvio tehtävänä.

Lankaostoksiltakin melkein vältyin, mutta toiseksi viimeisenä päivänä lähetin mieheni ostamaan minulle 300 grammaa lankaa, eli sen verran tuli lisäystä varastoon. Minulla on kertynyt tässä talven mittaan pitkä lista ostettavista langoista ja myös niistä neuleista, joita aion tehdä toistaiseksi vielä kaupassa odottavista keristä. Täytyisi vaan jossain vaiheessa lähteä kaupoille. Ensin odotin Novita Kesä -lehden ilmestymistä, mutta kun siinä ei oikein ollut virkkausmalleja, joita aina näin keväällä etsiskelen, niin arvatenkin ne ovat vasta 16.4. ilmestyvässä Novita Kesäkäsityöt -teemalehdessä. Pitäisikö siis odotella vielä sen lehden ilmestymistä ennen lankakaupoille suuntaamista? Tätä menoa jää kyllä langat ostamatta, jos aina vaan odottelen uutta idealehteä... Ei vaan viitsisi montaa ostosreissua vuodessa tehdä. ;)

Ristipistorintamalla olisi taas petraamisen varaa. Tulihan tässä nyt yksi pieni kirjanmerkki pisteltyä kuun alussa, mutta jotain vähän isompaa voisi pikkuhiljaa laittaa työn alle. Siinäpä huhtikuulle yksi tavoite!

Huhtikuussa olisi korkea aika aloittaa kesäisemmät käsityöt, joita varten kaapissa on paljon ihania puuvillalankoja. Kuitenkin noita sukkalankoja olisi myös korit pullollaan, ja niitä olisi ihan hyvä kuluttaa pois tässä vaiheessa, kun vielä viitsii villalankoja tikutella. Siispä aloittelen huhtikuuta ensin kutomalla noita sukkalankoja vähemmäksi, ja sitten kun siltä tuntuu käyn puuvillalankojen kimppuun. Virkata voisi pitkästä aikaa jotain! Seimiasetelmaan on tarkoitus myös tehdä muutama hahmo lisää huhtikuun aikana.

Eiköhän näillä suunnitelmilla taas yksi käsityökuukausi mennä eteenpäin! :)

Hupaisaa huhtikuuta! :)

Sukkasunnuntai

Viime päivät ovat kuluneet varsin levollisissa merkeissä. Keskiviikkoaamuisesta toimenpiteestä ei tällä kertaa tullut niin voimakasta päänsärkyä kuin viimeksi, mutta selkä on ollut sitäkin kipeämpi ja olo melkoisen huono. Keskiviikon ja torstain olin kokonaan vuodelevossa, jotta pahimmilta kivuilta vältyttäisiin. Perjantaina ja lauantaina pystyin jo syömään istualtani, mutta sen verran lähellä sohvaa kuitenkin pysyttelin, että tarvittaessa saatoin pistää pitkäkseni heti kun vaan siltä tuntui. Sohvan ääreen kasasinkin kaiken tarvittavan, jotta aikani vuodelevossa kuluu mukavasti.

Levosta huolimatta olen tehnyt melkoisia virtuaalimatkoja pääsiäispyhien tunnelmissa. Kiirastorstai-iltana vierailin Hailuodon kirkossa kiirastorstain messussa (www.virtuaalikirkko.fi). Pitkäperjantaina osallistuin sanajumalanpalvelukseen Espoon tuomiokirkossa Ylen nettiradion välityksellä. Perjaintai-iltana olin Oulun tuomiokirkossa kuuntelemassa Bachin Johannes-passiota (jälleen virtuaalikirkon kautta; samasta paikasta löytyi pdf-tiedostona konsertin käsiohjelma, josta pystyi hyvin seuraamaan esim. tekstiä käännöksineen), ja välittömästi kun passion viimeisen koraalin sävelet olivat hiljentyneet, teleporttasin itseni Turkuun Voice of Finlandin live-lähetykseen. Pääsiäisyönä olin hetken aikaa mukana Uspenskin katedraalissa ortodoksisessa pääsiäisyön jumalanpalveluksessa Ylen Areenan välityksellä, mutta poistuin sieltä kesken kaiken nukkumaan, jotta jaksoin aamulla nousta kymmeneksi Tampereen Lielahden kirkon messuun, tällä kertaa ihan tv-ruudun kautta. Eikä parane unohtaa sitä, että olen vieraillut melko monen teidän kodeissanne ihailemassa kauniita pääsiäiskoristeitanne ja kukkasia! :) Aikamatkailuakin harrastin piipahtamalla vuodessa 1827 Anne Brontën ystävällisellä avustuksella.

Kun tämä vuodelepojakso on ollut näinkin matkailuntäyteistä, niin olen tarvinnut tietysti helposti mukaan otettavia reissuneuleita. Perinteisestihän sukankudin on se kaikkein kätevin reissuneule, ja näin sukkasunnuntain iltana onkin varsin sopiva hetki esitellä pääsiäispyhien aikana valmistuneet sukat:

Polvekeraitasukat

Tehty ajalla: 26.-29.3.2013

Malli: Polvekeraitasukka kohoneulemuunnelmana 

Lanka: Novita 7 veljestä lila (721), luonnonvalkoinen (010), sininen (124) ja vihreä (319)

Langankulutus: 150 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Kivat tuli!   

Polvekeraitasukkien ohje löytyy mm. täältä minun blogistani. Näiden sukkien värimaailmahan on sama kuin hiljattain valmistuneessa siksak-tunikassa, sen vuoksi polvekeraita tuntui ainoalta oikealta mallilta näille sukille. Tunikassa oli myös osa raidoista kohoraitoja, joten tein sukkiinkin kaikki nuo väriraidat kohoraitoina, toisin sanoen neuloin raitavärillä aina ensimmäisen kerroksen sitä polvekeraidan lisäys&kavennus-kerrosta, ja toisen kerroksen kokonaan nurin (yleensähän joka toinen kerros neulotaan kokonaan oikein). Näin syntyivät pienet kohoraidat.

Sukat kahdella värillä

Tehty ajalla: 29.-30.3.2013

Malli: Novitan verkkosivuilta 

Suunnittelija: Päivi Kauhanen

Lanka: Novita 7 veljestä lila (721) ja kirjava Raita (825)

Langankulutus: 131 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Tein hiukan pitemmän varren kuin ohjeessa.

Näiden sukkien nimi oli tosiaan Novitan sivuilla "Sukat kahdella värillä", vaikka mallisukissakin oli käytetty raitalankaa toisena lankana. Näistä tuli kyllä varsin hauskat, hyvin sopii tuo lila yhteen pastellikirjavan langan kanssa. Kirjoneulekuvio oli varsin helppo tehdä, ja uutta minulle oli tuon kaksivärisen kantapään tekeminen, joka tehtiin siis muuten sileänä neuleena, mutta joka toinen silmukka neulottiin pohjavärillä ja joka toinen kuviovärillä.

Kirjoneulesukat

Tehty ajalla: 30.-31.3.2013

Malli: Novita Talvi 2012 nro 22

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä sininen (124) ja kirjava Raita (825)

Langankulutus: 125 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Vähensin silmukkamäärää omaan jalkaani sopivammaksi. 

Tähän kirjoneulemalliin ihastuin Novita Talvi 2012 -lehdessä, ja vaikka ohje oli miehen sukkiin, mallikerta on vain neljän silmukan levyinen, eli se oli helppo muuttaa naisen sukkiin sopivaksi. Äkkipäätään voisi kuvitella, että tässä on samanlainen kantapää kuin edellisissä sukissa, mutta ähäskutti, tämä olikin paljon hankalampi! Sekä nuo varressa olevat pystyraitakuviot että kantapää on tehty kierretyllä kirjoneulejoustinneuleella. Pyöröneuleena tuo kierretty kirjoneulejoustin oli aika helppoa, eli joka toinen silmukka neulottiin pohjavärillä kiertäen oikein ja joka toinen kuviovärillä nurin. Ainoa muistettava asia oli tosiaan neuloa se oikea silmukka kiertäen ja huolehtia, että nurjaa silmukkaa tehdessä toinen lanka pysyy työn takana. Pyöröneuleena tekniikan oppikin nopeasti. Mutta kantapäähän tehtiin sitten tasona, eli nurjat kerrokset neulottiinkin niin, että pohjavärillä piti neuloa joka toinen silmukka kiertäen nurin ja sitten kuviovärillä joka toinen silmukka oikein, ja kylläpä siinä meni monesti toinen lanka väärälle puolelle. Samoin se kiertäen nurin neulominen oli ihan oma taitolajinsa. Eikä tuo minusta ole edes mikään erityisen kaunis kantapää, vaan varsin sottaisen näköinen. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua!

Tässä ovat kaikki sukkasunnuntain sukat vielä yhteispotretissa. Mikä sukkapari on sinun suosikkisi?

Palaan pian vielä maaliskuun raportin tekoon. Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa! :)

Pääsiäinen

 Lensi maahan enkeli,
joutuisampi tuulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.

Kivelle hän istahti,
puhui iloisesti:
Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti.
Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti.

(Jaakko Haavio)

Pääsiäisaamun iloa!

Lankalauantai-iltana

Hiljainen viikko ja paastonaika alkavat olla pikkuhiljaa takana ja huomenna pääsiäissunnuntaina alkaa pääsiäisaika ja pääsiäisviikko. Harmittavan usein mediassa ja ihmisten puheissa kuulee käytettävän "pääsiäisviikko"-sanaa, kun halutaan puhua pääsiäistä edeltävästä viikosta. Silloin on kyllä mennyt pahasti munat ja mämmit sekaisin. Hiljainen viikko, piinaviikko tai Suuri viikko ovat kaikki ihan oikeita nimityksiä viikolle, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy hiljaiseen lauantaihin (eli lankalauantaihin). Sen sijaan pääsiäisviikko alkaa pääsiäissunnuntaista ja kestää siitä viikon eteenpäin. Juuri tällä hetkellä se on meillä siis vielä edessäpäin!

Pääsiäisaikaakin moni toivottelee jo ennen pääsiäistä, vaikka eletään vielä paastonaikaa. Pääsiäisaika alkaa pääsiäissunnuntaista ja jatkuu aina helluntaihin saakka. Rairuohot ja muut pääsiäisiloa viestittävät jutut voivat hyvin olla esillä pitkälle toukokuuhun saakka, ja käsittääkseni ortodokseilla pitävät saamaansa virpomisvitsaa esillä koko pääsiäisajan, siis helluntaihin asti.

Pääsiäisyöstä alkaa pääsiäisviikko, joka kestää seuraavaan lauantaihin. Pääsiäisviikon viettäminen on ikivanha kristillinen perinne. Pääsiäisyöstä alkaa myös 50-päiväinen pääsiäisaika, joka päättyy helluntaihin.

(kirkon nettisivuilta lainattu)

Minua itseäni kiinnostaa perinteiden ja tapojen alkuperä. On vähän hassua toimia joidenkin perinteiden ja tapojen mukaan, jos ei edes tiedä, mistä tavat juontavat juurensa. Kun perinteiden merkityksen on selvittänyt itselleen, on myös helpompi päättää, haluaako tätä perinnettä jatkaa omassa kodissaan. Kaikkia tapojahan ei ole pakko kenenkään noudattaa, varsinkaan vain sillä perusteella, että "niin vain kuuluu tehdä".

Pääsiäisruokien symboliikasta on tietoa ev.lut. kirkon nettisivuilla. Tiedätkö sinä, miksi syöt pääsiäisenä mämmiä ja kananmunia? Jos et, käyhän lukemassa!

Entä mitä tekemistä pupuilla, tipuilla ja noidilla on pääsiäisen kanssa? Muutaman vuoden takainen Ylen uutinen sen sinulle selvittää! Yllättäen näillä kaikilla on yhteys pääsiäisen kristilliseen sanomaan.

Tällaisia elintarvikevärjättyjä munia meillä oli tänään tarjolla pinaattikeiton kaverina. Sen suurempaan taiteiluun ei ollut aikaa eikä voimavaroja. Keltainen väri tarttui kattilassa, sinistä töpöttelin pikaisesti siveltimellä juuri ennen tarjoilua. Pitkästä aikaa pojatkin ottivat kananmunan keittonsa sekaan! :)

Paastonaika oli minulla tänä vuonna ekopaasto maallisen materiaalin vähentämisen hengessä. Teki hyvää ravistella vähän itseään ja pohtia, mitä oikeasti tarvitsen, millä on minulle merkitystä. Uskonpa, että tämä kantaa hedelmää myös pääsiäisaikaan ja siitä eteenpäin, ja sehän on vain hyvä asia.

Mitään lankapaastoa en ole tietoisesti pitänyt, mutta kun materian vähentämisen myötä ei ole tehnyt mieli ostaa muuta kuin ihan välttämätöntä, niin se on vaikuttanut myös lankaostoksiin niin, että edellisen kerran olen käynyt lankaostoksilla helmikuun alussa. Tänään lankalauantaina oli kuitenkin oikea aika hankkia vähän lankavaraston täydennystä, varsinkin kun kyse oli nyt akuutista tarpeesta.

Itse en vielä jaksanut kauppaan lähteä, joten laitoin miehen Tokmannille, jossa 7 veljekset olivat tarjouksessa kaksi kerää 7,50 e. Mies sentään tiesi, missä päin kauppaa lankahyllyt sijaitsevat, joten ihan alusta asti minun ei tarvinnut ohjeita antaa. Sen sijaan laitoin hänelle mukaan yhden luonnonvalkoisen 7 veljeskerän vyötteen, koska en luottanut hänen tuovan minulle juuri oikeaa lankaa ja oikeaa väriä; nyt käskin hänen tarkistaa vyötteestä, että langannumero ja värinumero ovat samat kuin hänelle kotoa mukaan antamassani vyötteessä. Toivomuksena oli, että olisin saanut samaa värierää kuin edellinen lankakin, mutta sitä ei ollut löytynyt, vaan kelpaa se eri värieräkin, luonnonvalkoisessa harvoin on mitään kovin suuria sävyeroja. Sen kuitenkin vannotin tarkistamaan, että nämä kaksi ovat samaa värierää, ja siinä meni homma nappiin! :) Kyllä näemmä miehenkin voi asioille laittaa, kun laittaa tarkat kirjalliset ohjeet matkaan, ja jotenkin miehille on helpompi lykätä tuollainen numerosarja matkaan kuin antaa epämääräiset ohjeet "luonnonvalkoisesta seiskaveikasta". ;)

Lankalauantain nimityshän tulee muuten ruotsinkielen sanasta "lång", eli kyse on oikeastaan "pitkästä lauantaista" (vrt. pitkäperjantai). Toisaalta lankalauantaina on perinteisesti värjätty talven aikana kehrätyt langat. Minäkin värjäsin vuosi sitten lankalauantaina yhdet puserolangat, ja ihan sattumalta juuri tänään tuo samainen pusero ja sen jämälangoista kudotut sukat päätyivät ylleni. :)

Levollista lankalauantain iltaa kaikille!

Voi pasha! ;)

Pasha on meidän perheen ihan ykkösherkku, varmaan osittain siksi, että sitä saa syödä vain kerran vuodessa. Meillä tehdään pashaa aina valtavasti: ohjeessa lukee "iso annos", mutta minä teen sen tuplana! ;) Siihen tulee kilo rahkaa, neljä desiä kermaa, neljä kananmunan keltuaista, neljä desiä sokeria, hedelmiä ja mantelirouhetta niitäkin yhteensä neljä desiä, yksi desilitra sitruunanmehua, kaksi desiä voisulaa ja neljä lusikkaa vaniljasokeria. Tulikohan siinä kaikki aineet lueteltua...? Joka tapauksessa siis ihan kohtuullisen kokoinen satsi nelihenkiselle perheelle. Tulee syödyksi päivässä, eli ensin otetaan lounaan jälkiruuaksi yhdet annokset ja iltapalaksi jää loput. Ja on hyvää! :) Kyllä se vaan on niin, että jouluna pärjää ihan hyvin ilman pipareita ja torttuja, mutta pääsiäinen ei ole mitään ilman pashaa! :)

Perinteisesti olemme syöneet pashan aina pääsiäissunnuntaina. Paastonaikahan kestää vielä hiljaiseen lauantaihin saakka (siis vielä tänään on paastonaika, ei vielä pääsiäisaika), joten herkuttelu ei tunnu minusta kovin asianmukaiselta varsinkaan juuri pitkäperjantaina ja lauantaina. Tänä vuonna jouduimme tekemään kuitenkin poikkeuksen. Yleensähän olen tehnyt pashan kiirastorstai-iltana, jotta se on sunnuntaina valmista. Ohjeen mukaan riittäisi vuorokauden valutus harson ja siivilän läpi, mutta kokemus on osoittanut, että 2-3 vuorokautta on sopivampi aika. Kun sitten sairaalasta tuli tieto, että punktio tehdään keskiviikkoaamuna, ensimmäinen ajatukseni oli: milloin minä teen pashan? Päätimme sitten niin, että tänä vuonna syömme pashan "vääränä päivänä", jotta ehdin tehdä sen tiistai-iltana ennen sairaalakäyntiä. Näin pashan syöntipäiväksi tuli perjantai. Vaikka totesimme kyllä, että vieläkin pashamassa oli osittain löysää, eli ihan hyvin se olisi voinut valua vielä pari päivää lisää, jolloin se olisi säästynyt sunnuntaille. Täytynee laittaa tästä merkintä pashaohjeeseen.

Pashaohjeeseeni tulee joka vuosi jotain uusia merkintöjä ja kikkoja, mitkä olen havainnut hyväksi. Varhaisimpia merkintöjä taitaa olla "Huom! valuu jääkaappiin, joten älä laita ritilätasolle!" No, tämä ei ole enää ajankohtainen, sillä meillä ei ole ollut vuosiin enää sellaista jääkaappia, jossa olisi ritilätaso. Lisäksi siinä vaiheessa, kun aloin tehdä annoksen tuplana, vaihdoin pashan isompaan astiaan, jonka kannen päälle saan nostettua harson ylimääräiset reunat, niin pasha ei valu kaappiin; aiemmin se neste siis hivuttautui jotenkin harson laitoja pitkin. Harsosta olen laittanut pashaohjeen reunaan vinkin, että harso kannattaa keittää ja laittaa pashan alle märkänä. Keitän harson siksi, että käyttämäni harso on ollut jossain vaiheessa vaippakäytössä, ja vaikka se on taatusti pesty niiden aikojen jälkeen moneenkin kertaan, niin varmuudeksi vielä keitän sen ennen pashakäyttöä. Kuopus oli hauska, kun kerroin, missä tarkoituksessa se pashaharso on joskus ollut; hän tuijotti harsoa ja sanoi kauhistuneena: "Onko se pe... siis onko se... miten se on?" ;) Vaikka juuri hetkeä aiemmin hän oli laittanut harson kiehuvaan kattilaan, ja olin selittänyt, että teen sen siksi, ettei siihen jäisi enää mitään pöpöjä.

Tänä vuonnakin tuli pashaohjeen reunaan uusia vinkkejä kirjoitettavaksi. Kuopushan on meillä innokas keittiöapulainen, vaikka välillä tuntuu, että enemmän energiaa menee lapsen opastamiseen kuin jos pikaisesti hoitaisi homman itse. Nyt yritin keksiä jonkun homman, jossa kuopuksesta olisi oikeasti hyötyä. Pashahan on aika isotöinen tehdä, kun pitää erottaa keltuaiset erilleen, vatkata kerma eri kupissa, sulattaa voi, pilkkoa hedelmät jne. Olen tosin helpottanut aika paljon työtä sillä, että esimerkiksi sitruunamehun otan sellaisesta pullosta enkä purista hedelmästä, ja käytän valmiiksi pilkottuja hedelmänpaloja (sukaattia, kirsikoita yms.), vaikka näin ehkä tulee vähän eri hedelmiä kuin ohjeessa lukee. En vain jaksa alkaa pilkkomaan säilykekirsikoita pienemmiksi. Rusinoiden pilkkominen on ollut aina pashanteossa minulle epämieluisin juttu. Vaikken nyt leipomisesta muutenkaan tykkää, niin kyllä sen vatkaamisen jaksan jotenkin, mutta rusinoiden puolittaminen on ihan älytöntä hommaa. Jonain vuonna laitoin laiskuuttani rusinat kokonaisina pashaan, mutta maku oli erilainen, eli sillä rusinan puolittamisella on vaikutusta.

Kamalan itsekkästi ajattelin, että laitanpa innokkaan lapsen tekemään sen homman, josta en itse tykkää, eli pilkkomaan rusinat. ;) Kokeiltiin pari rusinaa leikata veitsellä, mutta se oli lapselle vähän hankalaa (se on hankalaa minullekin). Sitten hoksasin hakea lapsen askartelusakset, jotka toki pesin ensin, ja niillähän rusinoiden puolittaminen sujui näppärästi. Voi pasha, olisin minäkin tuolla tavalla tykännyt ne rusinat puolittaa, miksen ole ennen hoksannut? No, nyt tuli merkintä keittokirjaan: pilko rusinat saksilla.

Apulaisille (isoveli kävi mittaamassa mantelirouheet kuppiin) oli tietysti tekemisen jälkeen palkkio eli kuppien rappaaminen. :) Seuraavana päivänä puolestaan odotti juotava yllätys, kun pashasta valuneet ensimmäiset herat laitettiin pojille mukeihin. Olipas herkkua ja vähän jo maistiaista tulevasta!

Meillä on tapana koristella pasha, koska se on lapsista niin mukavaa. Vaikka karkit kyllä vähän pilaavat pashan maun - onneksi ne voi siirtää omalta lautaseltaan lapsille, jotka kuitenkin aina valittavat, että on liian vähän karkkia. ;) Koristelun vastuun olen jättänyt jo monen vuoden ajan lasten harteille, kunhan itse muistan ostaa vaan niitä koristeita. Tällä kertaa sopivat koristeet löytyivät Siwan irtokarkkilaarista. Näitä on ollut varmaan jonain aiempanakin vuonna, näyttävät niin tutuilta.

Tällainen se oli ennen syöntiä, nyt se on muisto vain. Eilisen pasha on tämän päivän paska, vai miten se nyt menikään... ;) Kun syö liikaa pashaa, niin seuraavana päivänä tulee kunnon mämmit. :D *huokaus* Nyt sitten pitää odottaa taas vuosi, ennen kuin tätä saa uudestaan.

Pasha maistui minun suuhuni suorastaan liiankin makealta, ja mies arveli syyksi sen, etten ole syönyt mitään herkkuja kuopuksen synttäreiden (8.1.) jälkeen, en siis karkkia, leivonnaisia tai ylipäätään mitään missä on sokeria tai makeutta. Kuopus tuumasi: "Äiti, jos sää syöt herkkuja, niin sun tissit kasvaa isoksi!" ;) No niin kasvaa, ja kasvaa muutama muukin paikka! :D Onneksi on tosiaan pashaa vain kerran vuodessa.

Rauhallista hiljaista lauantaita!

Pitkäperjantai

The Road - Ristille

Yritin laittaa tähän suoraan videon YouTubesta, mutta en siinä onnistunut. Siispä tuossa yllä on linkki, jota klikkaamalla voit käydä halutessasi kuuntelemassa videon, jonka halusin tänään teidän kanssanne jakaa. Kuva ja ääni eivät ole kovin laadukkaita, kun nauhoitus on tehty live-esityksestä, mutta laulu on silti vaikuttava.

Olen tätäkin kappaletta kuunnellut teininä monet kerrat, mutta jotenkin se on jäänyt minulta vuosiksi unholaan. Eilen etsiskelin jotain ihan muuta teinivuosilta tuttua kappaletta YouTubesta ja törmäsinkin tähän. Ja nyt se iski minuun syvälle, varmaankin siksi, että laulun sanoitukset ovat näin pitkäperjantaina kovin ajankohtaisia.

Pitkäperjantain sanoman äärellä hiljentyen,

Novita Kesä 2013

On jälleen lehtikatsauksen aika!

Tavarainventaariota tehdessäni minulle iski tavara-ahdistuksen lisäksi myös jonkinlainen neuleahdistus. Kun puikoilta putoaa enemmän vaatteita, mitä ihminen ehtii pitää ja kaapeissa mahtuu säilyttämään, niin pitäisikö hieman rajoittaa käsillä tekemistä? Ainakin voisi vähän maltillisemmin ihastua kaikkiin mahdollisiin neulemalleihin ja ennen kaikkea hillitä itseään, ettei tekisi ihan kaikkea, mihin ihastuu.

Novitan Kesä-numero on perinteisesti ollut se, josta minulle löytyy eniten tekemistä. Vuosi sitten kävi niin, että vielä lehtikatsausta kirjoittaessani oli sellainen olo, että mahdankohan tehdä lehdestä mitään, mutta jo seuraavalla viikolla olin ostanut langat muistaakseni ainakin kahdeksaan siinä lehdessä olleeseen neuleeseen... Hiljaa mielessäni olen toivonut, ettei tästä lehdestä löytyisi ihan niin paljon neulottavaa, koska muuten meidän pitäisi muuttaa isompaan asuntoon ihan vain siksi, että neulevaatteilleni olisi enemmän säilytystilaa. ;) Olen tehnyt kaikkeni tätä lehteä selaillessani, etten ihastuisi kaikkeen mahdolliseen. Tai jos ihastun, niin ei mihinkään sellaiseen, johon uppoaa valtavasti lankaa. Ja mielellään sellaiseen, jossa on paljon eri värejä, koska nyt minulla on moniväristen neuleiden kausi menossa, ja se kausi saisi jatkua mieluusti pitkään. Minunhan on pakko saada kaikkia ihania värejä lankojen muodossa, mutta siitä ei tule mitään, jos teen kaikista väreistä ison yksivärisen neuleen. Sen puolesta voin siis todeta, että onneksi tässä lehdessä on paljon niitä yksivärisiä neuleita, koska olen päättänyt, etten niihin saa ihastua, vaikka olisivat kuinka ihania. ;)

Olen myös tullut siihen tulokseen, että voisin välillä neuloa jotain pojilleni. Ajatus on muhinut päässäni oikeastaan Novita Ipana -lehden ilmestymisen jälkeen, ja kyllä silläkin on ollut vaikutusta, että tuota lasten vaatevarastoa on tullut läpikäytyä ja uusittua nyt muutenkin tavallista isommalla kädellä. Ihan selvästi siellä on puuvillapuserojen mentävä aukko! :)

Kuvat: Novita

Malli 20 palmikkoneulepusero näyttää ihan sellaiselta, että se sopisi meidän esikoiselle. Mutta olipas harmillista, että tähän puseroon löytyy kokoja vain 122 cm, joka on meidän esikoiselle liian pieni, ja 158 cm, joka on taas aivan liian suuri. Tutkailin mallia todetakseni, että sitä on vähän hankala muokata välikokoon. Esikoinen on kyllä hoikkaa tekoa, joten 122-senttinen voisi mennä leveyden puolesta, jos vain tekisi muuten pitemmän. Täytyy tutkailla tätä jossain vaiheessa tarkemmin.

Malli 23 raitapuserossa on kyllä sitten kokovaihtoehtoja enemmän, ja kuopus innostui tuosta puserosta niin, että taidan sen hänelle tehdä ihan noissa mallin väreissä. Lankana näissä molemmissa puseroissa on Hanko, joka on kyllä minun kokemukseni mukaan ollut ihan kivaa ja nopeaa neulottavaa - ja myös hyvää tiskirättimateriaalia. ;)

Kuvat: Novita

Malli 39 tytön siksak-tunika on aivan syötävän ihana! Harmi, ettei siinä ole kokoja aikuiselle... Vaikka juurihan sain valmiiksi yhden siksak-tunikan itselleni. Silti tuntuu, että näitä voisi tehdä lisää aina vaan. Ja nuo värithän tuossa on ihan parasta!

Mutta onhan tuossa malli 54 siksak-neuletakissa käytetty ihan samoja lankoja kuin tytön mekossa eli Miamia ja Kastetta. Jos siis nappaan tytön neuleesta nuo syötävän herkulliset värit ja neulon ne naisen neuletakiksi, niin saisin sekä värit että siksakit. Minun mielestäni tuo on niin hyvä ajatus, että tuo neuletakki taitaa päästä puikoille! :)

Kuvat: Novita

Varmuudella puikoille pääsee myös malli 3 ihanat kirjoneulesukat. Itse asiassa sukat varmaan olisivat jo puikoillani, mutta minulla ei ole tällä hetkellä luonnonvalkoista lankaa tarpeeksi. Miehelleni alustavasti puhuin, että josko hän kävisi hakemassa Tokmannilta minulle pari kerää (7 veljestä on tarjouksessa tällä hetkellä), niin voisi saada nämä sukat tekeille. :)

Malli 4 sukat saattavat päätyä jossain vaiheessa puikoille lahjaneuleeksi. Tuossa on nimittäin kokovaihtoehto 36-37-kokoiselle jalalle, jollainen löytyy eräältä läheiseltäni. Hänelle minulla on tapana sukkapari vuodessa neuloa, mutta kuulemma tahtoo tulla liian suuria, jos teen jollain valmiilla mallilla, johon koko on yleensä aina se naisen 38. On tuossa sitten kokovaihtoehto siihen 38-39-jalkaankin. :)

Kuvat: Novita

Uudessa Bambu-langassa on kaksi minulle mieluista väriä, jotka haluaisin muotoilla neuleeksi. Ajatuksissa on ollut tehdä vaikkapa toppi, johon voisin yhdistää muitakin tämän kevään lankoja, jolloin ei tarvitsisi ostaa niin kamalasti aina yhtä lankaa ja väriä. Mutta meninpäs sitten ihastumaan tähän malli 30 jakkuun ja malli 31 toppiin. Se siitä ajatuksesta "pikkuneuleesta", kun pakkomielteeksi on tullut twinset... ;) Eikö näyttäisikin tämä hyvältä vadelman ja turkoosin väreissä? Tai pitäisi varmaan kysyä, eihän näyttäisi, jotta voisin vastustaa houkutuksen... ;)

Puro Batikista oli tässä lehdessä paljon ihania neuleita, mutta näissä tämän kevään väreissä ei nyt ole oikein minun mieleistäni Puro Batikia. Värikartassa ja kuvissa ne näyttävät hyviltä, mutta livenä eivät iske minuun. Jos mieluisia värejä olisi, tässä olisi muutamia mieluisia vaihtoehtoja neulottaviksi:

Kuvat: Novita

Malli 24 neulejakku on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja varmasti monikäyttöinen, mutta jotenkin tuo samainen lanka muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi, kun siihen on yhdistetty Kaste-lankaa, kuten malli 27 jakussa. Voisivatkohan ne pari ei-niin-kivalta näyttävää Puro Batik -väriyhdistelmää muuttuakin kievemmiksi, jos niihin yhdistää valkoista?

Kuvat: Novita

Näissä neuleissa on juuri sitä Puro Batik -väriä, joka näyttää kivalta kaikissa kuvissa, mutta josta en syystä tai toisesta onnistu pitämään, kun näen sitä livenä. En tiedä, mikä tuossa mättää, sillä periaatteessa kaikki tuon langan värisävyt ovat minulle mieluisia. Ne eivät vaan näytä kivoilta yhdessä silloin, kun näen ne lankakerällä, mutta noissa neuleissa ne värit ovat taas kivoja. En suostu myöntämään, että tämä muutos on sen ansiota, että kirjavaan lankaan on yhdistetty mustaa, kuten malli 56 neulehameessa ja malli 57 topissa on tehty, sillä mun mielestä mustasta ei voi seurata koskaan mitään hyvää. ;) Sitä paitsi malli 49 Lucian neulejakussa tuo sama kirjava lanka on noissa neulepinnoissa itsekseen ja näyttää silti hyvältä. Yllättävän hyvältä näyttää kyllä tuo pinkkikin. Välttämättä en ole näitä neuleita tekemässä, vaikka ne ovatkin minusta kivoja, mutta nämä herättivät minussa ajatuksen, että jos kuitenkin kokeilisin tuota Puro Batikia valkoisen kanssa...

Kuten jo alussa sanoin, nyt jätin tietoisesti kaikki yksiväriset neuleet huomiotta, koska niitä yksivärisiä minulla on jo riittämiin. Ihmettelen myös, etteivät virkkuutyöt houkutelleet minua nyt ollenkaan, sillä yleensä ne vetävät minua enemmän puoleensa kuin neuleet, vuodenajasta riippumatta. Ehkä nyt on sitten joku neulekausikin meneillään, kun pari edellistä vuotta on mennyt enimmäkseen virkkuiden parissa.

Rauhallista kiirastorstain iltaa kaikille, hiljennytään suuren juhlan ääreen!

Mustikka

Aloitin tämän projektin lauantai-iltana noin klo 23 aikoihin. Ajattelin tekeväni sen tiistai-iltaan mennessä valmiiksi, jotta ehtisin kuvata valmiin työn päälläni ennen tätä pakollista lepojaksoa. Vielä jäi kuitenkin tälle päivälle hieman puuhasteltavaa tämän parissa. Onneksi kuva saatiin otettua, sillä piti minun joka tapauksessa nousta sen verran jalkeille, että pääsen käymään suihkussa, joten siinä samalla kun heitin muutenkin villapaitaa yltäni, kiskaisin juuri valmistuneen tunikan päälleni, räpsäistiin kuva, ja samantien tunika vaan kaappiin ja suihkuun (siis minä menin suihkuun, ei tunika... ;) ). Selkä on pistoskohdasta niin kipeä, että suorassa seisominen on mahdotonta, sinnittelin kuvan oton ajan sen viisi sekuntia kutakuinkin selkä suorana. Miten ihmeessä muistan viime kerrasta vain sen päänsäryn, enkä ollenkaan tätä selkäsärkyä ja huteraa oloa...? No, joka tapauksessa tässä kuva uudesta neuletunikastani:

Siksak-liivitunika

Tehty ajalla: 23.-27.3.2013

Malli: Novita Kevät 2013 nro 1

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita 7 veljestä lila (721), sininen (124), luonnonvalkoinen (010), vihreä (319) ja tumma turkoosi (350)

Langankulutus: 524 g

Puikot: 4 mm

Koko: M

Muuta: Uusi lempineule! :)     

Miten voi jo neuleen tekovaiheessa tietää, mistä neuleesta tulee ihan pasha, kuten lauantaina valmistuneesta neuletakista (huomasithan, että vaihdoin nyt ruman sanan tilalle jotain pääsiäisaikaan sopivampaa ;) ), ja toisista tuntuu tulevan lempineule jo ensimmäisiä silmukoita luodessa. Tämä on ehdottomasti jälkimmäistä kastia: tykkään niin mahdottoman paljon! :) Tätä oli ihana tehdä, tässä on ihanat värit, rakastan siksak-kuviota, ja tämä tuntuu vielä ihan hyvältä päälläkin (sen minuutin perusteella, mitä ehdin tätä päälläni käyttää). Nyt tälle vain sukat kaveriksi ja käyttöön! :)

Ihan ongelmitta ei tämänkään teko toki sujunut. Halusin tähän vähän enemmän värejä kuin alkuperäisessä mallissa, ja raidat syntyivät lähinnä muista projekteista ylijääneistä langoista. Turkoosia oli vain ihan pikkunöttönen, joten saatoin vain haaveilla siitä, että se riittäisi kaikkiin neljään mallikertaan, mitä tuo raidoitus tuossa toistuu. Sen vuoksi teinkin etu- ja takakappaleita vähän rinnakkain, että saatoin tarkkailla turkoosin langan menekkiä. Ja täpärälle menikin: lanka loppui siinä vaiheessa, kun toisen kappaleen viimeisestä turkoosista raidasta uupui enää noin 35 silmukkaa! No, minä sitten siitä viimeisestä raidasta vähän kiristelin silmukoita kummastakin kappaleesta (kudoin silloin tuota turkoosia lankaa molemmista päistä, niin pystyin vielä "jatkamaan" lankaa kummankin kappaleen silmukoita tiukentamalla), ja niin onnellisesti sinä kävi, että sain taiottua langan niihin puuttuviin silmukoihin, ja turkoosit raidat tulivat valmiiksi. :) Olisi harmittanut, jos olisi pitänyt viimeisen turkoosin raidan tilalle keksiä jokin muu väri.

Tämä tunika näyttää minusta ihan mustikalta tai mustikkamaidolta, joten nimesin sen nyt mustikaksi. :)

Mutta nyt alkaakin Hyvät ja huonot uutiset, joten tarinointi päättyy töksähtäen tähän!

Kiitos!

Kiitos tsempeistä ja ihanista kommenteistanne! Rukoukset selvästi kuultiin ja peukutukset nähtiin, sillä näytteenotto onnistui ensimmäisellä pistolla, eikä siihen sekoittunut nyt sitä verta, joka sotki edellisen näytteen tulokset. Kipeääkään ei pistäminen käynyt toisin kuin edellisellä kerralla kipua säteili vähän sinne sun tänne. Olivat laittaneet näytteenottajaksi oikein apulaisylilääkärin, koska kuulemma jos ei tälläkään kertaa olisi saatu kunnon näytettä, niin hän olisi sitten tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Hoitaja oli sama kuin viimeksikin, tai viimeksihän oli kaksi hoitajaa, jotka olivat harjoittelujaksolla siirtymässä osastolta poliklinikalle työhön. Hoitajaa jännitti tämä enemmän kuin minua, sillä hänelle tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun hänen piti ottaa neula pois selästä, lääkäri siis ainoastaan pisti ja hoitaja teki loput (viimeksi työskentelivät yhdessä). Hoitaja oli kuulemma koko viime yön jännittänyt tätä näytettä, ja kun hän tajusi, että minä olen se potilas, jonka kanssa edellisellä kerralla oli isoja ongelmia, niin johan jännitys pukkasi hänellä niin suureksi, että hän kaatoi vahingossa sermin minun päähäni. Ei siis näytteenoton aikana, vaan ennen sitä, kun hän yritti ripustaa minun villapaitani ja laukkuni siihen sermin päälle odottamaan. On siihen kuulemma ennenkin laukkuja laitettu, mutta minun kutimeni taisivat painaa niin paljon, että sermi rojahti päähäni. Kylmäpussilla siitä selvittiin, mutta meinasipa melkein itsellä itku tulla, kun ajattelin, että kaikkea sitä pitääkin ihmiselle vielä sattua. Ehdittiin ennen lääkärin tuloa jutella hoitajan kanssa niitä näitä, ja hänkin ihmetteli, miten mun kohdalle on sattunut näitä vastoinkäymisiä. Hän jopa kysyi, miten uskalsin vielä tulla uudestaan, mutta ei tässä kaiketi ollut vaihtoehtoja...

Joka tapauksessa kaikki nyt hyvin, toistaiseksi vasta selkä kipeänä ja välillä vähän säteileviä kipuja siellä täällä kehoa, ja sitä kamalaa päänsärkyä odotellaan. Sohvan ääreen on kasattu kaikki mahdollinen, mitä ihminen voi kuvitella tarvitsevansa päivän aikana. Palaillaan seuraavan kerran joko neuleasioissa tai sitten Novita-katsauksen merkeissä. Lehti tuli ja on kertaalleen selattu, mutta en nyt ihan heti jaksa miettiä, mitä kirjoittaisin. Varsinkin kun tässä sohvalla näpytteleminen ei ole kovin ergonomista...

Kaunista kellokeskiviikkoa!

Hyvää tuulta

Tänään ei tuuli ole ollut niin kovin hyvä. Lähdin heti aamusta kauppa-asioille pitkästä aikaa vähän "isommille kaupoille" eli ihan marketeille saakka. Kuten yleensäkin kotoa lähtiessä, nytkin tuntui siltä, että hyvinhän tässä jaksaa tehdä ostokset ja vielä tuoda tavarat kotiinkin. Mutta viimeistään kassalla huomaa, että väsymys on nyt iskenyt, eikä ole enää käsitystäkään siitä, miten jaksan vetää kauppakassini (sellaisen pyörillä kulkevan) bussipysäkille, nostaa sen bussiin, ja vielä kävellä kotipysäkiltä kotiin. Tänään tuli ongelmia jo siinä vaiheessa, kun yritin päästä kauppaan sisään, enkä jaksanut työntää ostoskärryjä pienen kynnyksen yli, siihen tuli onneksi joku tuntematon auttamaan... Kotiin päästyäni huomasin eteisen peilistä, että ripsivärit olivat pitkin poskia (tietysti juuri nyt, kun laitoin naamaa nätiksi pitkästä aikaa moneen kuukauteen!), sillä päätepysäkiltä kävellessäni tämä tilanteeni vain jotenkin iski tajuntaani. Seitsemän kuukautta on nyt siitä, kun kävelyni yhtäkkiä huononi, eikä tilanne ole siitä parantunut. Yli puoli vuotta olen ollut yhtäjaksoisesti sairaslomalla. Eikä diagnoosista ole tietoakaan. Pikkuhiljaa alan väsyä tähän tilanteeseen, varsinkin kun tiedän edessäni olevan taas monta kipeää päivää vuodelevossa. Kotitiellä tuli mieleeni, että olen vasta 35-vuotias, eikä ole lainkaan varmaa, että tulen tästä enää parempaan kuntoon. Ei ihme, että maskara ei pysynyt ripsissä.

Kotona löytyi kauppakassista puuhalehti tulevien vuodelepopäivien ajankuluksi. Hyvää tuulta tämä lehti kovasti lupailee. 

Ja hyvää tuulta se toikin! Katsokaapa, millaisia sanoja saan etsiskellä yhdestä tehtävästä! :) Jos et näe kuvaa kunnolla, klikkaa sitä, niin se suurenee. Tämän jälkeen elämä näyttää taas valoisammalta. "Villalankakirjonta" näyttää muuten olevan tuossa alarivillä oikealta vasemmalle... ;)

Tein tästä lehdestä jo pari tehtävää (säästän tämän parhaan vähän myöhemmäksi...), ja kyllä siinä murhemieli unohtui. Nimensä veroinen puuhalehti siis. ;)

Huomenna pitäisi tulla kotiin vähän toisenlainen puuhalehti... ehkä se odottaa minua sairaalasta kotiuduttuani. Saatte pitää käsiä ristissä ja peukkuja pystyssä, että tällä kertaa saataisiin otettua sellainen näyte, josta alkaisi hommat selvitä, viimeksihän tuo samainen tutkimus ei oikein onnistunut.

Aurinkoista tiistaipäivää!

Uuteen uskoon

Minä en ole kääntynyt uuteen uskoon, mutta pyöröpuikkoni ovat. ;)

Kevätsiivousvillitys on jäänyt jotenkin päälle, sillä jatkuvasti tuntuu löytyvän kohteita, joita voisi vielä laittaa paremmaksi. Pyöröpuikkojen säilytyshän on maailmankaikkeuden suurin ratkaisematon ongelma, mutta lauantaina pääsin jo askeleen lähemmäksi täydellistä ratkaisua. Neuletakin valmistuttua olin laittamassa neuleessa käyttämiäni pyöröpuikkoja takaisin kaappiin, kun yhtäkkiä:

Fiksuintahan olisi säilyttää pyöröpuikot niissä pusseissaan, joissa ne on ostettu. Mutta kun suurin osa puikoistani on kertynyt viimeisen 25 vuoden ajan mistä mikäkin, osa varmasti pöllitty äidiltä teini-iässä, kiikutettu keskeneräisen työn mukana opiskelija-asuntoon, ja jääneet sille tielle. Eikä joskus aikoinaan tullut mieleen, että noita puikkoja voisi olla joskus niin paljon, että niiden säilyttäminen olisi maailmanlaajuinen ongelma. Vasta ihan viime vuosina ostamistani pyöröpuikoista (joita ei ole montakaan) olen hoksannut jättää pakkaukset talteen, ja ne ovatkin tuolla omissa pusseissaan, kuten näkyy:

Muita pyöröpuikkoja olen säilyttänyt tähän saakka isoissa minigrip-pusseissa, yhdessä pussissa aina kymmenkunta pyöröpuikkoa. Ne vain tahtovat mennä aina solmuun, ja joka kerta puikkoa käyttäessä täytyy mitata puikon vahvuus ja pituus erikseen. Nyt laitoinkin jokaisen puikon omaan erilliseen pieneen minigrip-pussiinsa. Vielähän noista puikkojen päät törröttävät ulos, eli vähän isompi pussi olisi ollut käytännöllisempi, mutta ostin vastikään noita kaikkein pienimpiä pusseja pakatakseni niihin kirpparille menneitä korujani, ja nyt sitten hoksasin käyttää ylijääneet pussit näille pyöröpuikoille. Oikeastaan tämä pienempi pussimalli on siitä kätevä, että nyt pussit mahtuvat sopivasti niille varattuun jäätelörasiaan. :) Kaikkien pussien päälle olen kirjoittanut puikon paksuuden ja pituuden, ja ne ovat vielä kokojärjestyksessä tuossa rasiassa.

Vähän ku oon nyt tyytyväinen! :)

Rauhallista hiljaisen viikon alkua kaikille!

Palmusunnuntaina

Hyvää palmusunnuntaita!

Pienen aasin askeleet

jo kuuluu kaukaa tieltä.

Jokainen nyt tietää,

kuka tulossa on sieltä.

Palmun oksat taitetaan

ja niitä heilutellaan.

Juhlamielin Herra

tervetulleeks toivotellaan.

Nöyränä ja hiljaisena

saapuu kuninkaamme.

Ylvästellä tahdokaan ei

Rauhanruhtinaamme.

"Hoosianna, Herra auta",

lasten suista raikuu.

Tänään kohti korkeutta

sama laulu kaikuu.

-Paula Sainio-

Narsissit ovat yksiä lempikukkiani. Minulla ja miehelläni on kuitenkin viime aikoina tullut voimakkaita allergiareaktioita leikkokukista, viimeksi tammikuussa kuopuksen synttäreille hankkimistani tulppaaneista. Sen jälkeen meille ei ole leikkokukkia enää ostettu, enkä uskalla pääsiäiseksikään narsisseja hommata, vaikka se on ollut minulle tärkeä perinne. Kaappeja inventoidessani kävin läpi myös askartelulaatikkoni, johon en ole koskenut noin viiteentoista vuoteen. Paljon sieltä lähti roskikseen, kuivuneita kimalleliimoja ja maaleja ja sen sellaista, mutta löytyi sieltä myös jotain säilyttämisen arvoistakin; materiaaleja, joita en muistanut itselläni olevankaan. Jotta en säilöisi niitä toista viittätoista vuotta, niitä on hyvä pikkuhiljaa käyttää pois. Sen askartelulaatikon sisällöstä syntyivät nämä narsissit, jotka eivät ainakaan aiheuta allergiaa! :) Narsisseja on vain kolme, koska maljakkoon ei mahtunut useampaa, ja minulla loppui kärsivällisyys näiden tekemiseen. Vaikka oikeasti yhden narsissin teki alle viidessä minuutissa.

Eilinen Earth Hour kului näissä tunnelmissa. :)

Rauhallista sunnuntaita sinulle!