Syyskuun raporttia ja lokakuun suunnitelmia

Vuoden paras hetki on juuri nyt! :) Syksy on puolivälissä: kaksi syksyistä, ihanaa kuukautta takana, kaksi vielä ihanampaa syyskuukautta vielä edessä. Minulle ainakin tämä syys-lokakuun taite on joka vuosi syksyn parhainta aikaa, ja tietysti samalla koko vuoden parasta aikaa, onhan syksy vuodenajoista kaunein ja innoittavin! :) Toistan varmaan itseäni ties kuinka monetta kertaa, mutta on se vain joka vuosi niin mahtavaa huomata tämä valtava energisyys, joka iskee syksyisin! Tänä vuonna se korostuu entisestään, kun takana on monta sairasteluvuotta, jolloin ei ole edes syksyisin pystynyt päästämään energiaansa valloilleen. Nyt on aivan toisin, ja näyttää vähän siltä, että olen tässä energianpuuskassani päättänyt tehdä kaiken, mistä olen ikinä elämäni aikana haaveillut. Kannattaa tarttua tilaisuuteen, sillä sairasteluvuodet opettivat, ettei ole ihan itsestäänselvyys, että niitä "sitku"-aikoja koskaan tulee. Niinpä tämä syyskuukin on ollut niin täynnä menemisiä ja tulemisia, valtaisaa tarmokkuutta, intoa, intohimoa, iloa, ihmetystä, kiitollisuutta - ja kaiken keskellä tietysti myös syksyn ihastelua! :)

Käsitöihinkin on riittänyt toki intoa, mutta luonnollisesti aikaa niille on vähän vähemmän kuin ennen. Eikä se haittaa minua lainkaan. Käsitöille oli riittävästi aikaa sairastellessa, nyt on kaiken muun vuoro.

Syyskuussa valmistuivat:

• 2.9. Säärystimet + kämmekkäät (neuloen ja virkaten), langankulutus 93 g
• 6.9. Pitsiraitasukat (neuloen), langankulutus 86 g
• 10.9. Kännypussi (virkaten), langankulutus 21 g
• 18.9. Perussukat (neuloen), langankulutus 107 g
• 20.9. Traktorisukat (neuloen), langankulutus 55 g

Syyskuun langankulutus jäi 362 grammaan, mikä on kolmanneksi pienin langankulutus tänä vuonna. Helmikuussa langankulutus jäi nollaan ja elokuussa jonkin verran pienemmäksi kuin nyt syyskuussa. Ihan selvästi tämä syksyn alku on vaikuttanut neulomiseen siten, että energiani ohjautuu nyt kaikkeen muuhun. Lankaostoksiakaan en ole edes ajatellut saati sitten toteuttanut. Lokakuussa tuleekin tasan vuosi siitä, kun viimeksi olen ostanut lankaa tai mitään muutakaan käsityömateriaalia. Ei ole edes tehnyt tiukkaa olla vuotta ostolakossa, ja varmasti jatkan ostolakkoa ylikin vuoden, ainakaan en pääse sitä rikkomaan käsityömessuilla, kun en ole sinne ajatellut tällä kertaa edes mennä. Sen sijaan muiden kuin käsityötavaroiden ostolakkoa voisi alkaa pikkuhiljaa nyt hellittää, kun ei tarvitse enää säästää sairauden hoitoa varten niin paljon. Vaateostoksille nyt ei ole sinänsä mitään hinkua, mutta ihan valtava palo olisi tehdä muutama soitinhankinta... ihan kuin niitä ei tässä talossa jo olisi tarpeeksi! :) Mutta eihän soittimia voi koskaan olla liikaa, eihän? ;) (ja minä voin aina perustella niitä hankintoja sillä, että tarvitsen niitä töissä...)

Ristipistoja olen onnistunut yhäkin tekemään päivittäin, mitä pidän jo suurena ihmeenä, sillä niin paljon olen nykyisin iltaisinkin menossa, että alkaa jo jokailtainen ristipisto/äänikirjarutiini siitä kärsiä. Mutta pistelen niinä päivinä sitten johonkin muuhun aikaan päivästä. Valmista ei ole tullut syyskuussa muutoin kuin että yksi osa viisiosaisesta pistelystä on valmistunut kuukauden aikana, mutta sitä ei lasketa valmiiksi ennen kuin kaikki viisi ovat valmiina. Lokakuussa toivottavasti valmistuu noista lopuista osista vähintään toinen, lopullinen valmistuminen saattaa koko pistelytyössä mennä marraskuun puolelle. Katsotaan.

Lokakuu alkanee todennäköisesti valmiin työn esittelyllä, sillä luultavimmin syyskuussa aloitetusta sukkaparista jää lokakuun puolelle ainostaan viimeistelyhommat, sen verran loppusuoralla jo ollaan. Mutta menevät siis lokakuun valmistuneisiin. Suunnitteilla on myös jotain huivintapaista saman sukkkaparin jämälangoista. Yhdet sukat ovat myös vielä sukkalistallani, niiden jälkeen taidan aloitella jompaa kumpaa puseroprojektiani, joihin minulla on langat varattuina. Onkin tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi olen puseron neulonut, vieläköhän muistan, miten se tapahtuu...? Jännä juttu sinänsä, koska aiemminhan minä neuloin pääasiassa vain puseroita ja muita isompia vaatteita, nyt on niiden kohdalla tullut totaalinen stoppi. Mikä kyllä johtuu ihan siitä, että vaatekaappiani ei voi enää suurentaa. ;) Mutta eiköhän noissa riitä sitten lokakuuksi neulottavaa ja virkattavaa, sen suurempia suunnitelmia ei taida olla tarpeen tehdä.

Saa nähdä, mitä ihanaa lokakuu tuo tullessaan! Luultavasti vain lisää energiaa ja ihania asioita, syksyisiä raikkaita päiviä ja lempeän hämäriä iltoja kynttilän - tai pyöränlampun - valossa. ;) Minä olen ottanut nyt pyöräilykaverikseni erään Johann Sebastianin, minulla kun ei ole autostereoita, joissa voisin luukuttaa musiikkia, niin kuljetan "pyörästereoita" taskussani. :) Hyvin taittuu työmatkat Bachin tahdissa, ja puolen vuoden päästä luultavasti osaan Johannes-passion vaikka unissani. Soi se jo nytkin taukoamattomana korvamatona päässäni, vaikka ei korvista edes roikkuisi johtoja sinne taskuun. ;) Jos näette Oulussa pyöräilijän, joka laulaa pyöräillessään jotain saksankielistä alttostemmaa, niin se olen minä...

Loistavaa lokakuuta kaikille! :) Lokakuu on lempikuukauteni!

 

Kakkio

Kun meidän kuopus oli pienempi, eikä osannut vielä sanoa ärrää, hän sanoi traktoria kakkioksi. Vielä senkin jälkeen, kun hän oppi ärrän sanomaan sujuvasti, hän ei edelleenkään suostunut sanomaan traktori, vaan sanoi aina kakkio. Ilmeisesti sana oli liian haastava, ja hän perfektionistina sanoo mieluummin ihan oman sanan kuin yrittää lausua oikean sanan, mutta epätäydellisesti. Kunnes eräänä syksyisenä iltana hän makasi pitkään hiljaa sohvalla, nousi yhtäkkiä istumaan ja huudahti: "TRAKTORI!" :)

Nämä sukat eivät tule kuopukselle, mutta kun näytin valmiita sukkia äsken hänelle, niin hän sanoi taas: "Kakkio." :) Vielä sentään muistaa vanhan sanansa, vaikka hän on jo puolet elämästään käyttänyt ihan oikeaa traktori-nimitystä.

Traktorisukat

Tehty ajalla: 18.-20.9.2015

Malli: Perussukat, traktorin kuva Novitaklubin ohjeista (suunnitellut Altocumulus)

Lanka: Novita Nalle Dylon-värjätty Jungle Green 26 (pohja luonnonvalkoinen 010), happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011), meleerattu beige (061), kasvivärjätty piharatamo (pohja valkoinen 011, joak oli kertaalleen värjätty raparperinvarrella, mutta mennyt pilalle)

Langankulutus: 55 g

Puikot: 3 mm

Koko: 30

Muuta: Lahjaksi 

Aina vaan tätä vihreää lankaa riittää, ja tulee vielä riittämään pitkään... Kaapista löytyi sopivasti lankoja myös traktorin kirjomiseen, ja laitoin samantien samoja värejä myös sukanvarsiin raidoiksi. Hauskaa oli saada kulutettua yksi puolentoistametrin pätkä meleerattua beigeä kokonaisuudessaan pois noihin raitoihin ja kirjontaan, juuri ja juuri riitti! :)

Pikku hiljaa nuo langat vaan tuolta kaapista vähenevät, vaikka välillä tuntuu, ettei niistä keksisi enää mitään tekemistä. Vielä olisi hiukan vajaa neljä kiloa kulutettavana, mikä tarkoittaa sitä, ettei ainakaan tämän vuoden puolella tarvitse lähteä lankaostoksille, tuskin vielä ihan heti ensi vuoden alussakaan. Jämälankaideoita olisi kyllä vaikka kuinka, mutta pitäisi ensin keksiä, mitä tehdä niistä korkkaamattomista keristä. :D Ostokerillehän minulla on aina suunnitelmat olemassa, vaan noille väripadasta nousseille kummajaisille ei tahdo keksiä mitään käyttöä. Täytynee alkaa kutoa sukkia jemmaan ja jaella lahjoiksi tulevina vuosina. Nämä traktorisukat saan onneksi annettua pois jo tänä vuonna. :)

Reipasta uutta viikkoa! :)

Viheriät perussukat

Sukkapuikoilla on ollut jälleen sitä samaista vihreää lankaa, jota täällä on jo aiemminkin nähty.

Perussukat

Tehty ajalla: 9.-18.9.2015

Malli: Perussukat jalkaterän päällisjoustimella

Lanka: Novita Nalle Dylon -värjätty Jungle Green 26 (pohja luonnonvalkoinen 010)

Langankulutus: 107 g

Puikot: 3 mm

Koko: 42

Muuta: Lahjaksi 

Tässä kuvassa on samat sukat, mutta toiselta puolelta kuvattuna. Isäntä ei halunnut tällä kertaa tarjota jalkojaan kuvattaviksi, joten sukat täytyi kuvata ihan vain tälleen lattialla. :)

Tein nämä sukat lahjapakettiin niiden miesten sukkien tilalle, jotka kiikutin viime viikolla SPR:n kautta vastaanottokeskuksiin toimitettavaksi. Tarkennuksena siis, että ne paria postausta aiemmin esittelemäni naisten pitsisukat menevät lahjapakettiin, ei turvapaikanhakijoille, mutta taasen viime keväänä neulomani miesten sukat sinne menivät, kun ne tuntuivat hiukan liian suurilta laitettavaksi lahjapakettiin. Miesten sukillehan on tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa tarvettakin. Ja nämä nyt neulomani sukat ovat sitten menossa siihen lahjapakettiin, johon olin niitä keväällä tekemiäni sukkia ajatellut. Tätä vihreää lankaa kun on edelleen jokunen kerä jäljellä, vaikka olen sitä onnistunut mukavasti toki tuhoamaankin, niin en yhtään ihmettele, jos blogini lukijatkin menevät jo sekaisin, että ainako se vain niitä samoja sukkia esittelee. ;) Mutta tässä postauksessa on siis kahdessa kuvassa samat sukat, kun taas edellisessä sukkapostauksessa on yhdessä kuvassa eri sukat kuin aiemmissa kuvissa. Sekavaako, kenties? ;)

Sukkien vihreä väri kyllä on niin metsäinen, että ihan tekee mieli tänäkin viikonloppuna suunnata kulkunsa metsään. :) Joka kyllä ei ole enää ihan niin vihreä, kun ruskan värit ovat sen vallanneet. Luonto on kauneimmillaan juuri nyt, eikös vain? :) Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Huarapiäskyjä ja kutovia ankkoja

En ole ornitologi enkä savolainen, mutta luulenpa bonganneeni muutaman huarapiäskyn tästä pistelystäni:

Viiden vuodenajan sarjasta on nyt myös kevät pisteltynä. Pääskyjä ja omenankukkia tuo pitänee sisällään.

Tältä näyttää tekele tässä vaiheessa, keskeneräinen on siis edelleen. Syksyn alapuolelle aloitan tänään talvimallia nro 1 ja sen alapuolelle tulee vielä toinenkin talvimalli. Siitä siis viisi vuodenaikaa. :)

Huarapiäskyjen lisäksi olen tehnyt tällä viikolla muitakin lintubongauksia, kun kotiimme lennähti eilen neulovia ankkoja! :)

Klikkaa kuvia, niin näet lukea tekstit! :)

Eilen siis tuli Aku Ankka Ekstra 12/2015, ja siinähän oli hauska tarina nimeltään Oikein, nurin. En skannaa tähän koko tarinaa, mutta nämä neuleaiheiset ruudut on ihan pakko saada jakaa teidän kanssanne. Energiansäästöteema oli tuossa tarinassa aiheena, ja Ankkalinnan naisethan hoksasivat, kuinka villapaitoja kutomalla ja käyttämällä säästää myös energiaa.

Tuon sivun jälkeen tapahtui tietysti muitakin juttuja, mutta välillä palattiin taas kertomaan, mitä naisten villapaitaprojektille kuuluu:

Tällä sivulla repesin tuolle Helmi-Neuleelle... :D Huomatkaa myös viimeisen kuvan Neiti Näpsän hieno kielikuva. :)

Mutta kuinkas kävikään, kun Ankkalinnan naisyhdistys voitti palkinnon parhaalla energiansäästöideallaan. Voittorahoilla ostetaan lisää lankaa...! :D Kuulostaako jotenkin tutulta? ;)

♪♪♪

Liti-liti, loti-loti, korvissani kuulen,

liti-liti, loti-loti, ainakin niin luulen,

ulkona sataa, liti-liti, loti-loti,

niin luulen. 

Liti-liti, loti-loti, vesipisaroita,

liti-liti, loti-loti, niin kuin sammakoita,

lätäkössä hyppii, liti-liti, loti-loti,

sammakoita.

♪♪♪

 
Alkuviikosta lauloin töissä lasten kanssa ihania sadelauluja, ja nehän tehosivat, kun saimme vihdoin viimein sadetta! :) On ihanaa pyöräillä ja kävellä sateessa - nyt tuntuu lopultakin oikealta syksyltä! ♥ Huumaannun sateen ja maahan pudonneiden märkien lehtien tuoksusta ja ihastelen kirkkaan keltaisena, oranssina ja punaisena hehkuvaa luontoa. Olisipa aina syksy! :)

Hurmaavia sadepäiviä - nyt ulos reippailemaan ja virkistymään! :)

Luuripussi

Värikästä syyspäivää! :)

Eräälle syksyn synttärisankareista on valmistunut tällainen kännykkäpussi:

Kännypussi

Tehty ajalla: 6.-10.9.2015

Malli: Oma

Lanka: Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) uudelleenvärjätty happovärillä keltainen -> sammaleenvihreä ja uudelleenvärjätty happovärillä koralli -> murrettu lila

Langankulutus: 21 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: n. 8x14 cm

Muuta: Lahjaksi menossa

Tätä värimaailmaahan on täällä blogissani jo nähtykin. On siis sitä "väripadan yllätystä", jota olen koittanut tuhota jo useampaankin lahjaneuleeseen: mustaan ja valkoiseen yhdistettynä olen käyttänyt näitä sekä sukissa, säärystimissä että kämmekkäissä ja nyt näitä riitti vielä kännykkäpussiinkin. Vihreän sain onneksi nyt käytettyä loppuun, mutta lilaa jäi yhä pikkunöttönen.

Värin tarinahan on se, että värjäsin viime syksynä sinisellä Dylonilla tuota Novitan Pikkusiskoa, mutta väri ei ollutkaan mieluinen. Olisinkohan yrittänyt jotain jälkivärjäystä vai miksiköhän siitä tuli sellainen sinertävänharmaa... Koska muistan kyllä värjänneeni ihan kaunista sinistäkin sillä samalla värillä. Tähän soppaan olin vielä kaatanut jotain elintarvikevärien jämiäkin joukkoon, joten ei ihme, jos lopputulos oli vähintäänkin kummallinen. Mutta viime syksyn happovärjäyskurssilla pääsin testaamaan uudelleenvärjäystä, jolloin uitin kummatkin värjäämäni sinertävänharmaat kerät eri liemiin. Langan pohja kun oli mitä oli, niin lopputuloksista tuli tällaisia murrettuja sävyjä, vaikka samoissa liemissä uineet valkoiset langat olivatkin ihan kaunista kirkkaankeltaista ja korallinpunaista. Näitä olen tosiaan sitten yrittänyt lahjaneuleisiin ujuttaa. :) Vaikka värit eivät olekaan minun suosikkejani, niin mielestäni näistä lahjaksi menevistä tuotoksista on tullut ihan nättejä. Tätä kännypussia somistelin vielä muutamalla napilla, kun sattui löytymään kaapista justiinsa passelin sävyisiä kukkanappeja. :)

Minä olen alkanut jo valmistautua vuoden suurimpaan juhlaan - eli tietysti pääsiäiseen! :) Viime viikonloppuna kuuntelin muistin virkistämiseksi Bachin Johannes-passion ja huomenillalla alan harjoitella sen kuoro-osuuksien alttostemmojen laulamista. Sen parissa taitaa vierähtääkin kiitettävästi seuraavan puolen vuoden vapaa-aika, ja treenitahti vain tiivistyy pääsiäistä lähestyessä. Ensi hiljainen viikko ei tule todellakaan olemaan minulle hiljainen, kun koko viikko menee passiota laulaessa! :) Olen kyllä ihan täpinöissäni, sillä juuri tällaisesta olen vuosikaudet haaveillut. Elämäntilanne vain on ollut näille haaveille esteenä, ja nyt kun tilaisuus tarjoutui, niin totta kai päätin siihen tarttua! Mutta vielä suurempi haaste on edessä pääsiäisen jälkeen, jolloin tavoite asetetaan syksyyn 2017 ja vielä isompaan musiikkiteokseen... :) Tuntuu käsittämättömältä, että voin yhä tuntea näin suurta intohimoa suurinta rakkauttani musiikkia kohtaan, vaikka olen tehnyt musiikkia työkseni jo yli 18 vuotta! En ole selvästikään päässyt siihen leipääntymään, kun virtaa riittää musisoida vielä vapaa-ajallakin... Päinvastoin, tällaiset musiikilliset haasteet ovat oikein hyvää vastapainoa työlle, jossa musisointi on vähemmän haasteellista. ;) Vaikka kyllä minä haastan työssäkin itseäni opettelemaan koko ajan uutta, sillä sen leipääntymisen välttää.

Pääsiäistä erittäin suurella innolla odotellessa toivottelen kaikille ihania syksyisiä päiviä! :) Nautitaan ruskasta, kirpeistä aamuista ja huumaavasta syksyn tuoksusta! :)

Pitsiraitasukat

Puikoilla on ollut tällä kertaa perinteinen sukkamalli. Lahjaksi olen nämä ajatellut antaa.

Pitsiraitasukat

Tehty ajalla 3.-6.9.2015

Malli: Suuri Käsityö -lehti 6-7/2006

Lanka: Novita Nalle Dylon-värjätty Jungle Green 26 (pohja luonnonvalkoinen 010)

Langankulutus: 86 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 37-38

Muuta: Lahjaksi 

Tällä mallilla olen tehnyt sukkia ennenkin, ja on varmasti monelle tuttu malli. Värit näyttävät olevan kuvassa omituisen kylmät ja sameat, kyllä tuo vihreä on enemmänkin metsän vihreää kuin tuollaista kummallista sinertävää. Mutta näillä mennään... :) Tarkoitus on tosiaan antaa sukat lahjaksi, mutta jos ilmenee, että saajan kengänkoko on jotain ihan muuta kuin joksi olen sen arvioinut, niin sitten tehdään hänelle uudet sukat ja laitetaan nämä hyväntekeväisyyteen.

Tässä kuvassa on eri sukat kuin ylläolevat pitsiraitasukat. Tämän kuvan sukat näet kokonaisuudessaan klikkaamalla alapuolella olevaa linkkiä.

Hyväntekeväisyydelle onkin nyt tarvetta, niin kuin varmasti jokainen meistä on saanut uutisista kuulla ja lukea viime päivinä. Kaikki emme valitettavasti voi seurata pääministerimme esimerkkiä ja majoittaa pakolaisia koteihimme, mutta onneksi voimme auttaa muulla tavoin. SPR on organisoinut Kudo villasukat turvapaikanhakijalle -tempauksen, jonne voi siis toimittaa uusia (= käyttämättömiä) käsinneulottuja villasukkia lähimmän SPR:n toimiston kautta. Minulla olikin jemmassa Herrasmiehen vihreät villasukat, jotka alunperin olin ajatellut lahjaksi, mutta koska juhlia ei järjestettykään, niin jätin jemmaan. Olin tosin näillekin miettinyt erään toisen saajan lähipiiristäni, mutta arvelisin näiden kuitenkin olevan hänelle hiukkasen liian suuret. Ja ainahan minä voin kutaista lahjapakettiin uudet sukat - nämä siis kiikutan huomenna SPR:n Oulun piiritoimistoon toimitettavaksi eteenpäin vastaanottokeskukseen. Kokosin myös hygieniapaketin, jonka vien huomenna kotimme lähellä olevaan keräyspisteeseen, lisätietoja löydät Peitto ja patja -tempauksesta.

Haastetta kehiin: jokainen blogini lukija neulokoon vähintään yhden villasukkaparin SPR:n villasukkakeräykseen ja/tai kootkoon vähintään yhden hygieniapaketin ja/tai vaatepaketin turvapaikanhakijalle! Se ei vaadi keneltäkään meistä paljoa panostusta, mutta on iso apu hädässä olevalle lähimmäiselle. Katso lisätiedot ylläolevista linkeistä. Kiitos!

Lämpöisiä ajatuksia uuteen viikkoosi!

Säärystimet ja kämmekkäät

Puikoilta ja koukuilta on pudonnut seuraavaa:

Säärystimet ja kämmekkäät

Tehty ajalla: 20.8.-2.9.2015

Malli: Oma / kämmekkäiden idea Rauhan Tervehdyksestä

Lanka: Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) uudelleenvärjätty happoväreillä keltainen -> sammaleenviihreä seklä uudelleenvärjätty happovärillä koralli -> murrettu lila, Drops Fabel luonnonvalkoinen (100) ja musta (400)

Langankulutus: 93 g

Puikot: 2,5 mm, virkkuukoukku: 3 mm

Koko: 12-vuotiaalle (joka on jo ihan aikuisen mitoissa)

Muuta: Lahjaksi 

Olen kuullut huhuja, että näiden saaja ei käytä lainkaan villasukkia, mutta tykkää käyttää säärystimiä. Niinpä päätin kutoa hänelle säärystimet lahjaksi. Värilliset langat ovat itsevärjättyjä, musta ja valkoinen tehdasvärjäyksiä. Jotta sain säärystimeen vähän tyttömäisyyttä, virkkasin koristeeksi pienet kukkaset. :)

Kämmekkäät ovat samaa mallia kuin jo monta kertaa aiemminkin nähdyt, idea bongattu vuosia sitten Oulun seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksestä. Langat ovat samat kuin säärystimissäkin.

Tämä setti on siis menossa lahjaksi lapselle, joka on ikänsä puolesta toki lapsi, mutta kokonsa puolesta ihan aikuisen mitoissa. Jalkakin isompi kuin minulla. :) Kämmekkäitä sovitin omiin käsiini, toivottavasti hänellä ei ole kovin paljon isompi koura...

Ihanaa, kun ilmat ovat viilentyneet! :) Hyvin kyllä tarkenee vielä hameessa ja sukkahousuissa töihin pyöräillä, vaikka eilenkin oli lämpötila +5 astetta. Tänään kävin hankkimassa itselleni uimarannan pukutilojen avaimen talvikaudeksi - täältä tullaan, avanto! :)

Ihanan raikkaita ja vilpoisia syyspäiviä kaikille! :)

Elokuun raporttia ja syyskuun suunnitelmia

Syksyn ensimmäinen kuukausi vilahti melkoisen nopeasti! :) Niin paljon ihanaa ehti kyllä kuukauteen mahtuakin: työhön paluu, kuopuksen koulun alkaminen, uusien harrastusten alkamiset, kaksi liikuntatapahtumaa (7,5 km ja 10 km kävelylenkit takana!), työmatkapyöräilyä (satoja kilometrejä poljettu!), kuntoilua, syksyn ruskan ihastelua, kirpeitä syysaamuja, syksyn tuoksujen haistelua, sienten bongailua, vadelmapuskissa rämpimistä, viileässä jokivedessä pulahtelua... Nyt muistan jälleen, miksi rakastan syksyä, sillä joka vuosi se valtaisa energiapiikki iskee minuun elokuussa ja on huipussaan läpi syksyn! :) Ja onhan syksy aina uuden alun aikaa, tänä vuonna ehkä monella saralla vielä enemmän kuin aiemmin.

Uusia aloituksia on tietysti ollut myös käsityörintamalla, ja mitä on aloitettu, on myös saatettu loppuun. :) Tässäpä alkusyksyn käsityösaalista:

Elokuussa valmistuivat:

• 3.8. Anemonidium-sukat (neuloen), langankulutus 112 g
• 5.8. Perussukat (neuloen), langankulutus 68 g
• 6.8. Isoäidinneliökämmekkäät (virkaten + neuloen), langankulutus 27 g
• 19.8. Anemonidium-sukat (neuloen), langankulutus 117 g

Eihän tuo käsitöiden määrä ihan päätä huimaa, eikä myöskään langankulutus, joka on 324 grammaa. Se on tämän vuoden toiseksi pienin kuukausittainen langankulutus (helmikuussa kulutus oli tasan 0 grammaa). Mutta jotenkin tämä oli odotettavissakin. :) Yllättävän paljon olen kuitenkin saanut tehtyä siihen nähden, että työpäivinä en ole neulonut lainkaan myöskään kotona töistä palatessani (tai ennen töihin lähtöä), jollei sitten ole sattunut koulutus- tai kokouspäivää, jolloin olen neulonut töissä. Enkä kyllä vapaapäivinäkään ole neulonut, kun aika menee muissa harrasteissa. Harrasteisiin ei ole kylläkään kuulunut lankojen shoppailu, koska tässäkin kuussa lankaostosten määrä on jäänyt nollaan.

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun päätin olla ostamatta enää käsityömateriaalia, tai ylipäätään juuri mitään muutakaan. Viimeisin käsityömateriaaliostos on viime vuoden lokakuulta. Silloinhan myös laitoin kirpparille suurimman osan käsityölehdistäni. Uusia käsityölehtiä tai -kirjojakaan en ole ostanut, eikä ole sitten tullut niitä edes kirjastosta lainattua. Muutaman mallin olen netistä printannut viimeisen vuoden aikana, mutta ne olen laittanut heti työn alle, en siis vain printannut huvin vuoksi ja kaiken varalta. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni, ettei uusia käsityömalleja tai -materiaalia meille enää tule! Se on lisännyt luovuuttani, kun olen joutunut yhdistelemään niitä materiaaleja, joita kaapistani jo entuudestaan löytyy. Ihan huippua - suosittelen kaikille! :) Myös kaupoissa käydessä säästyy aikaa, kun ei enää tarvitse kiertää lehti- ja lankahyllyjen kautta, vaan voi suoraan suunnata tiensä sinne, mitä on kaupasta tullut ostamaan. Tosin en juurikaan enää käy sellaisissa kaupoissa, joissa myytäisiin lankoja tai lehtiä... Päätin silloin viime syksynä olla ostamatta myöskään uusia vaatteita (tai muutakaan, mitä en välttämättä tarvitse), ja aika vähiin ovat nekin ostokset jääneet: vuodessa vain muutamat uudet alusvaatteet, sukat ja sukkahousut rikkinäisten tilalle sekä parit liikuntavarusteet, joiden hankinta oli välttämätöntä - nekin ostin kirpparilta! :) Aika hyvin, vai mitä?

Vielä riittää käsityömateriaalia kaapissa, vaikka jatkaisin ostoslakkoa toisenkin vuoden. Ja niin aion jatkaakin, kunnes ei ole enää mitään, mistä neuloa. :) Käsityölehtiä ja -kirjoja en taida enää ostaa (tai ottaa vastaan edes ilmaiseksi) koskaan. Päätin käydä lukemassa lehdetkin kirjastossa, mutta välillä jää montakin lehteä lukematta, kun lähikirjastomme karsi käsityölehtiensä valikoimaa. Enkä kyllä ole jäänyt edes noita lehtiä kaipaamaan. Kuten en ole jäänyt kaipaamaan edes Novitaa, jonka tilauksen lopetin vuosi sitten.

Ristipistomateriaaliahan minulla riittää vaikka loppuelämäksi, ja siitä syystä olen nykyisin enemmänkin tehnyt ristipistoja kuin noita neuleita ja virkkuita. Elokuussa jouduin miettimään uusiksi sen, mihin aikaan päivästä ristipistoja teen, mutta silti olen pystynyt pistelemään ihan päivittäin noin tunnin ajan. Tässä kuussa ei tullut lainkaan valmiita ristipistoja, mutta viisiosaisen pistelytyön kaksi osaa on periaatteessa "valmiita", vaikka varsinainen työ on kesken. En vain osaa nimittää niitä valmiiksi, kun ne tulevat osaksi kokonaisuutta. Luultavimmin sama linja jatkuu syyskuussa, eli yksi tai kaksi osiota tuosta kokonaisuudesta saan pisteltyä, mutta ehkä vasta loka-marraskuussa saan seuraavan kerran esitellä kokonaan valmiin ristipistotyön.

Syyskuussa on neulerintamalla luvassa ainakin jotain valmista ihan alkukuusta, sillä tekeillä oleva neule- ja virkkuuprojekti on loppusuoralla. Kovin paljon en ole nyt miettinyt, mitä syksyn mittaan neuloisin, sillä se riippuu niin paljon siitä, missä tilanteissa neulon. Luultavimmin tulen siis tekemään ihan vain sukkia, sillä nehän saa helposti napattua matkaan, jos sellainen tilanne eteen tulee. Ja onhan syksy perinteisesti ollut sukkien neulomisen aikaa, joten jatkanen tätä perinnettä, vaikkei Sukkasatoa enää tänä vuonna kerätäkään. Onhan minulla pari puseroprojektiakin suunnitteilla, mutta ehkä käyn niiden kimppuun vasta talvempana...

Sydämellistä, sympaattista ja syvämietteistä syyskuuta kaikille - jatkukoon syksy yhtä ihanana ja energisenä kuin se on alkanutkin! :) Arvatkaa muuten, mikä on minun lempiadjektiivini? Se on ehdottomasti: SYKSYINEN! :) Voiko kauniimpaa sanaa olla? ♥♥♥

Auringonkukkia ja merimaisemaa

Tekeillä olevasta viisiosaisesta ristipistotyöstäni on nyt toinenkin osa valmiina:

Vuodenaikatyöstä kun on kyse, niin kyllähän tämän varmasti kesäksi tunnistaa. Vaikken itse ole pätkääkään kesän ystävä, niin tästä kuvasta tykkään. Siinähän on auringonkukkia, jotka ovat kyllä minun mielestäni enemmän syksyisiä kuin kesäisiä kukkasia! Ehkä suunnittelija on itsekin enemmän syksyn ystävä, ja on halunnut tähän mieluummin loppukesän ja alkusyksyn tunnelmaa noilla auringonkukilla (tai ehkä ne vain Ranskassa kukkivat aiemmin kuin Suomessa?). Auringonkukat ovat kyllä yksiä lempikukkiani. Kuvasta löytyy myös toinen lempiasiani eli meri - se on ihana kaikkina vuodenaikoina, niin sulana kuin jäätyneenäkin. Tuulisella ja myrskyisellä säällä se on kerrassaan upea! :) Olen onnekas, kun saan asua meren rannalla, ja meren ääreen kyllä suuntaankin aina kävelylenkkini, kun sinne huitaisee muutamassa minuutissa. :)

Tässä tilanne kahden vuodenajan jälkeen. Aloitin eilen jo keväänkin pistelyä tuohon kesän yläpuolelle, mutta nappasin kuvan ennen sitä. Eilen pidinkin jo aamusta päivittäisen äänikirja- ja ristipistotuokioni. Olen tiistaisin aina iltapainotteisessa työssä, enkä ehdi silloin iltaisin pistellä, kun juuri ja juuri ehdin töistä palattuani syödä iltapalan ja käydä pesulla, jotta ehdin ajoissa nukkumaan, seuraavana päivänä kun on taasen sitten jo aamuksi töihin meno. Mutta hoksasin, että ehdin vallan mainiosti kuunnella äänikirjaa ja pistellä ristiin tiistaisin aamusta ennen kuin menen iltapäiväksi ja illaksi töihin! Onpahan jotain järkevää tekemistäkin, ettei tule vain kuikuiltua kelloa ja odoteltua, milloin pitää lähteä.

Näin nämä päivittäiset ja viikottaiset kuviot alkavat pikku hiljaa löytää uudet uomansa. Vielä kun saadaan koko perheen kaikki harrastukset käyntiin, niin sitten on kaikki hyvin! :) Huomenna minäkin aloitan uuden harrastuksen, menen kansalaisopiston Shindo-kurssille venyttelemään ja rentoutumaan kerran viikossa. :) Ja jos naamani ja ääneni miellyttävät, niin ehkä parin viikon päästä aloitan vielä yhden uuden harrastuksen, tai oikeastaan elvytän vanhaa... se ei sentään tule olemaan ihan viikoittainen, mutta varmasti sitäkin mieluisampi. Kerron lisää sitten, jos pääsen touhuun mukaan... Se olisikin sitten jo kolmas uusi harrastus tälle syksylle, kun olen elvyttänyt tässä alkusyksystä myös kirjeenvaihtoharrastustanikin 13 uuden kirjeenvaihtoystävän myötä. In English ja på svenska. :)

Tuntuu oikeasti, kuin uusi elämä olisi alkanut tervehtymisen myötä! :) Aika monta vuotta tässä menikin sairastaessa, ja sitä ennen kun lapset olivat pienempiä, niin ei oikein ollut edes halua ajatella mitään kodin ulkopuolista menemistä. Nyt tuntuu, että pitää ottaa kaikki ilo irti tästä uudesta mahdollisuudesta! Sain myös tänään hyviä uutisia lääkäriltäni, vahvistuksen sille, että oikeasti olen parantunut, enkä vain kuvittele parantuneeni! :) Jotkin viime talvena tehdyt muutokset jäävät pysyvästi elämääni, toisia saan pikku hiljaa lopetella ja seurailla, miten se alkaa vaikuttaa vointiini. Mietin vain, että jos jotain hoitoa pitää jatkaa loppuelämäni ajan, niin onko sitä saatavilla enää vuonna 2075, jos minä tässä vielä kuusikymmentä vuottakin elän...? ;) Tätä menoa saatan elää pidempäänkin. Tervetuloa satavuotissynttäreilleni vuonna 2077! :D Vieläköhän siinä vaiheessa minulla on kaapissani noita samoja ristipistomalleja tekemättömänä, jotka siellä ovat tällä hetkellä...

Elämäniloa päivääsi! :)

Lisää kanadanvuokkoja

Muutama viikko sitten neuloin Anemonidium-sukat (suomeksi kanadanvuokko). Nyt tein samalla ohjeella toiset, mutta eri värityksellä. Lahjaksi menevät nämäkin, kuin myös ne edelliset.

Anemonidium-sukat

Tehty ajalla: 6.-19.8.2014

Malli: Anemonidium Ulla 01/14

Suunnittelija: PäiviH

Lanka: Novita Nalle meleerattu beige (061) ja happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011)

Langankulutus: 117 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 37-38

Muuta: Lahjaksi menevät 

 

Näiden sukkien ohjehan löytyy Ullasta 01/14. Sukat näyttävät haasteellisilta, mutta ovat yllättävän paljon helpommat tehdä kuin kuvan perusteella voisi kuvitella. Juuri sellaiset sopivan haasteelliset. Varsinkin teräosan voi tehdä ihan ilman mallia, kun siinä on vain yhdet palmikonkierrot. Eilen ehdinkin yhden palaverin aikana melkein kokonaisen sukanterän kutaistakin. Muutenhan minulla ei ole töissä neule ollut edes mukana sitten edellisen palaverin, joka oli kaksi viikkoa sitten. Seuraavaankin menee taas uudet kaksi viikkoa. Hyvä niin, ehtii tehdä paremmin "oikeita töitä", kun ei tarvitse koko aikaa palaveerata. ;)

Beigen langan riittävyyden kanssa oli vähän jännitystä. Edellisiin Anemonidium-sukkiin meni pohjaväriä 99 grammaa, joten arvelin 105 grammaa beigeä riittävän näihin pohjaväriksi, mutta yllättäen sitä kuluikin enemmän. Jäljelle jäi lopulta alle kaksi metriä tuota beigeä, eli täpärälle meni! Lankakirjanpitooni merkkasin jäljelle jääneen nyssäkän painoksi 1 grammaa, vaikka tuskin se edes sitä painaa. Mutta onpahan itsellä muistissa, että tätä lankaa on kaapissa sen verran pieni nöttönen, että siitä ehkä saa yhden raidan vielä sukkaparin varteen. :) Punainen lankahan on sitten omassa väripadassa uinutta.

Ihania ruskansävyisiä syyspäiviä kaikille! :) Oulussa ainakin on jo paljon keltaisia lehtiä puissa - ihanaa! ♥

Lenkkeilevä likka

Jos töihinpaluu oli tämän syksyn ykköstavoite, niin tänään täyttyi sitten se syksyn kakkostavoite.

Vielä tammikuussa jaksoin kävellä vain muutama sata metriä kävelykepin avustamana ja erittäin hitaasti. Tänään kävelin 7,5 kilometriä kahden kävelysauvan kanssa - vieläpä varsin vauhdikkaasti!

Lenkkiseurana oli arviolta muutama tuhat muutakin naista. Ensimmäisen parin kilometrin aikana ohitinkin heistä muutama sata minua hitaampaa. Ja kyllä niitä ohitteluja tapahtui vielä loppumatkastakin, eli vauhti ei hyytynyt.

Jännittyneenä odottelen alkuverryttelyä ja starttia...

Puolivälissä matkaa, eikä hymy ole vielä hyytynyt ollenkaan. Neljän ja viiden kilometrin välillä alkoi hiukan tuntua jaloissa, mutta loppumatka oli taas jo helpompaa.

Stadion häämöttää jo tuolla selkäni takana...

... vielä pitäisi vain tuo välissä oleva lätäkkö saada kierrettyä. ;)

Ja perille päästiin! :) Huomaa kuvissa toistuva "tänään paistaa aurinko suoraan edestä" -ilme, siitä nuo Sibelius-rypyt otsalla. ;) Täytyyhän sitä Sibeliuksen juhlavuotta kunnioittaa, jos ei muuten niin otsarypyillä... :D

Parin viikon päästä olisi sitten se syksyn kolmas tavoite eli Piispansauvakävely. Olen vähän suunnitellut käveleväni silloin vain toiseksi pisimmän eli 6 km lenkin, mutta tänään kyllä alkoi mietityttää, että jos sittenkin suuntaisin sinne kympin lenkille... Katsotaan! :)

Oli kyllä ihanaa kävellä ja ihailla syksyistä luontoa kellastuneine lehtineen ja punertuvine pihlajanmarjoineen. Alkavaa ruskaa olen ihastellut myös arkisin pyöräillessäni töihin ja takaisin - sekä tuoksutellut raikkaita syysaamujen tuoksuja! :) Ihan hyvin tuo 25 km työmatkapyöräilyä päivässä on taittunut, mutta saa nähdä, mitä jalat sanovat maanantaiaamuna, kun ovat saaneet tänään vähän toisenlaista rääkkiä. Luultavimmin ne sanovat vain että "Jippii!" :)

Kyllä nyt on taas niin energinen olo, kun endorfiinit on laitettu hyrräämään! :) Energistä viikonlopun jatkoa sinullekin!