Pellavaisia

Viime syksyn käsityömessuilta ostin Raijan Aitan kojulta pari palaa pellavakangasta ajatuksena toteuttaa itse sellaisia ihanuuksia, joita joka syksy messuilla olen valmiina ihastellut ja hypistellyt. Paitsi että toki vielä ihanampia, kun ne on itse tehtyjä oman vision mukaan. :) Tällä viikolla on ompelukone surissut, ja lopputulokset näette tässä:

Pellavaliivi

Tehty ajalla: 11.-14.5.2015

Malli: Itse muokattu Moda 3/2012 malli nro 1 yläosasta ja Suuri Käsityö 6/2013 malli nro 23 alaosasta / lyhennetty liiviksi + muuta omaa sovellusta

Kangas: Limenvihreä pellava Raijan Aitasta

Koko: Muistaakseni piirretty C40-koon kaavalla, mutta vastaa kyllä ennemminkin kokoa 36/38

Muuta: Tasku tehty jämäpalasta, painokuviot pihalta löytyneellä pihlajan lehdellä.

Ensiksi valmistui liivi vähän niin kuin koekappaleena. Liiviä voi käyttää hyvin sekä lyhyt- että pitkähihaisen paidan päällä...

... tai ihan sellaisenaan hihattomana paitana. Mutta jos sen kanssa käyttää vaikkapa tässä kuvassa näkyvää hametta, niin hameestapa ei löydykään taskuja, joihin laittaa avaimet. Vaan paidasta löytyy!

Oikeastaan tämä taskuajatus syntyi ihan vain siitä, että pääntien kaarrosta leikatessa jäi tuollainen jämäpala, joka näytti ihan taskun muotoiselta, joten miksipä en olisi käyttänyt palaa hyödykseni. :)

Kaapissani näkyi olevan vihreää kangasväriä, ja siitä syntyi ajatus tehdä liiviin painokuvioita. Mieleeni tuli heti visio lehtikuvioista ihan oikeilla lehdillä painettuina, mutta tähän aikaan vuodesta ei noita lehtiä vielä ihan mahdottomasti ulkona ole saatavilla, enkä jaksanut alkaa odottaa kuukautta, että sellaisia olisi saatavilla. Jokin pikkuruinen pihlajanlehden alku tuosta pihalta löytyi, joten se sai luvan kelvata. Taskuun nuo painokuviot onnistuivatkin ihan hyvin (se toimi itseasiassa testikappaleena, koska sen olisi voinut tarvittaessa heittää roskiinkin), mutta muut kuviot näyttävät isännän sanoin "siltä kuin olisi jotain tahroja tipahtanut", joten niistä ei ole nyt lähikuvaa. ;) Minä sanoisin vain, että lopputulos on hieman taiteellinen. :) Varsinkin, kun yksi lehti tipahti vahingossa kädestäni ihan väärään paikkaan, joten piti tehdä niitä kuvioita hieman enemmän kuin oli tarkoitus. Alunperin ajattelin siis tehdä lehtirivin ainoastaan pääntielle ja helmaan, mutta pääntielle tulikin sitten myös toinen rivi. Hupsista! :)

Oikeastaan koko tämä liivi oli vain ylijäämäkankaasta syntynyt tuotos, en ollut sitä edes alun alkaen ajatellut tehdä. Mutta kun kangasta sattui jäämään, niin sama kait siitä oli jotain tehdäkin, ja liivistä tuli tasan sen mittainen kuin materiaalia oli käytettävissä.

Jaa, mistäkö sitä kangasta jäi sitten yli? No tietysti tästä mekosta, joka oli alkuperäinen suunnitelmani kankaita hankkiessani:

Pellavamekko

Tehty ajalla: 11.-15.5.2015

Malli: Itse muokattu Moda 3/2012 malli nro 1 yläosasta ja Suuri Käsityö 6/2013 malli nro 23 alaosasta + omaa sovellusta

Kangas: Turkoosi ja limenvihreä pellava Raijan Aitasta

Koko: Muistaakseni piirretty C40-koon kaavalla, mutta vastaa kyllä ennemminkin kokoa 36/38

Muuta: Tasku tehty jämäpalasta, painokuviot piirretty itse piirtoheitinkalvolle.

Tällaisesta rimpsuhelmaisesta pellavaliivimekosta haaveilin silloin, kun kankaat viime syksynä ostin. Vasta toteutumisen lähestyessä selkiytyi visio myös noista painokuvioista sekä liivimekon lopullisesta käyttötarkoituksesta. Liivimekko toimii toki yläkuvan esittämällä tavallakin ihan sellaisenaan "kesämekkona", mutta oikeasti ajatukseni ovat ihan syksyssä - kuten aika monen muunkin käsityöni kohdalla tällä hetkellä - sillä tein tämän mekon varsinaisesti syys- ja talvikäyttöön. :) Syksy, tule pian!

Minua on jonkin aikaa vaivannut se, ettei meidän alalla ole olemassa varsinaista työasua, vaikka meidän moniammatillisessa työyhteisössämme aika monen ammatin edustajalla on virka-asu tai muunlainen ohjeistus pukeutumiseen. Meidän ammattiryhmämme sen sijaan pukeutuu aina vain omiin vaatteisiin, mikä toisaalta on ihan hyväkin asia, sillä työ on aika monimuotoista vaihdellen juhlatilaisuuksista lattialla konttaamiseen ja ulkoiluun - yhtä joka paikkaan sopivaa vaatetta olisi mahdotonta kehitellä. Silti haluaisin, että voisin ainakin joissakin tilanteissa kiskoa omien vaatteideni päälle jotain, mistä minut "tunnistaa". Tässä sairauslomani aikana meidänkin ammattiryhmällemme on alettu puuhaamaan tällaista työasua, mutta ehdotettujen työasujen vaihtoehtoina ovat olleet tähän mennessä musta liivi tai kukallinen puolijoukkueteltta - kumpaakaan en suostu ikimaailmassa käyttämään! ;) Niinpä päätin ommella itselleni ihan ikioman työasun, jota pääsen näillä näkymin syksyllä käyttämään.

Yläkuvassa liivimekko toimii hyvin pitkähihaisen paidan ja sukkahousujen kanssa...

... tässä kuvassa mekon alla on pusero ja farkut...

... ja tässä pinkki pusero ja pinkit farkut. Blogger tykkää jostain syystä tummentaa noita kuvien alareunoja aina näissä parvekkeella otetuissa kuvissa, joten housujen väri jää näemmä hieman epäselväksi, mutta varmaan hoksaatte idean. :) Mekon voi sitten kiskaista pois niissä tilanteissa, joissa on parempi olla tavallisissa vaatteissa.

Mekossakin on tasku, koska ne avaimet pitää aina johonkin sulloa, enkä tykkää roikottaa kaulassani mitään avainkaulanauhaa. Joskus olen joutunut työavaimet säilömään tissien väliin rintaliivien sisään, kun on sattunut taskuttomat vaatteet päälle... ;)

Koska tasku on tarkoitettu lähinnä avaimille, niin toki taskuun tekemäni painokuvio sen myös osoittaa. :) G-avain olisi ollut tunnistettavampi kuvio, mutta en onnistunut tekemään siitä kelvollista painokuviota piirtoheitinkalvon avulla, joten F-avain saa kelvata.

Tämän kuvion paikka oli luonnollisestikin sydämen päällä. :)

Mekon painokuviot tein ruskealla kangasvärillä, vaikka kuva vääristää sen lähestulkoon mustaksi. Mutta kuten tiedätte, minun ylläni ei mustaa väriä näy, ei edes yksityiskohdissa. ;)

Sekä liivin että mekon kaava on täsmälleen sama kuin vuosi sitten tekemässäni mekossa. Kaavan yläosan piirsin aikoinaan Modasta, alaosan Suuri Käsityö -lehdestä, ja hyväksi kaavaksi on osoittautunut. Mitään vetoketjuja tms. ei tarvita, vaan vaate on kiskaistavissa sellaisenaan päälle ja pois. Näihin versioihin ei riittänyt kangasta pään- ja kädenteiden alavaraa varten, vaikka olin sellaista vähän suunnitellut, mutta ihan hyvin nuo reunat sai käännettyä nurjalle ilman alavarojakin. Todella simppelit siis ommella, ainoastaan rimpsuhelma tuotti hieman haastetta.

Ja nyt sitten vain odotellaan sitä syksyä...! :)

Kuuma auringonlasku

Aika usein käy niin, että vaikka käsityöhön olisi olemassa malli, niin lopputuloksesta tulee ihan erilainen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tällä kertaa oma versioni poikkeaa kyllä alkuperäisestä hyvin paljon, juuri ja juuri jotain samaa on tunnistettavissa.

Hot Sunset -sukat

Tehty ajalla: 27.4.-8.5.2015

Malli: Drops Hot Sunset

 Lanka: Novita Pikkusisko happovärjätty vihreä (pohja luonnonvalkoinen 010), Kool Aid -värjätty Tropical Punch + Piña Pineapple (pohja luonnonvalkoinen 010)

Langankulutus: 139 g

Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Koko: 38/39, varren pituus 55 cm

Muuta: Olis saanu olla enämpi keltasta, mutta näillä mennään!

Alkuperäisissä sukissa (Drops Hot Sunset) oli varren pituus 15 cm, omissani peräti 55 cm. Hupsista! ;)

Pitkiin varsiin on toki syynsä. Ensinnäkään lyhytvartisilla sukilla ei ole mitään virkaa, minun sukissani minimipituus on 25 cm, mutta mieluummin pitemmät. Suurempi syy on kuitenkin tuossa langassa, joka on yllättäen itsevärjättyä. Tai siis molemmat langat ovat, sekä tuo puna-oranssi-keltainen raitalanka että kuviovärinä toimiva vihreä. Raitalankaa värjätessäni ajattelin tekeväni liukuvärjättyä lankaa, mutta näin jälkiviisaana täytyy todeta, että ehkä yksi väriosuus olisi voinut olla vähän lyhyempi, jotta värit olisivat toistuneet vähän useammin. Siksi täytyi tehdä noista varsista noinkin pitkät, että värit asettuisivat kivasti. Lanka vaan osoittautui turhankin riittoisaksi...

Olisin toivonut, että keltainen väri olisi toistunut vielä uudestaan sukan terässä, mutta terän kärkeen ehti tulla juuri ja juuri vain muutama kerros oranssia. Sukkien varsista olisi siis pitänyt tehdä vieläkin pidemmät! Minun makuuni nämä ovat nyt vähän liian punaiset, ja kerään jäi pelkkää oranssia ja keltaista jäljelle.

Värjäyksen tein aikoinaan niin, että värjäsin samanaikaisesti kaksi 50 gramman kerää, ja raidoituksen suunnittelin vielä siten, että molemmat sukat saattoi neuloa eri kerältä, ja kun kumpikin kerä alkoi samasta värikohdasta, niin raidat osuivat silmukalleen yksiin molemmissa sukissa. Olisi ehkä vain pitänyt silloin hoksata värjätä se aloittava pää keltaisella, niin olisin saanut näistä kivemmat, mutta luultavasti minulla oli silloin punainen vaihe menossa, lanka kun on värjätty jo toissa syksynä.

Mutta näillä mennään! :)

Sukanneulonnassa kantapää on ehdottomasti suosikkini, rakastan kantalapun neulomista ja kantapään kääntämistä! Mutta näissä sukissa se olikin kaikkein viheliäisin vaihe, sillä kaksiväristä kantapäätä oli hivenen kenkkumainen neuloa. Eikä siitä saanut mitenkään poimittua silmukoita siististi, toisin kuin yksivärisessä kantapäässä se onnistuu kohtalaisen helposti. Katsoin Dropsin mallisukkien kuvaa, ja kylläpä niissäkin näyttää olevan yhtä rumasti poimitut silmukat kantalapun reunassa, joten ei ole norjalainenkaan onnistunut siinä tehtävässä täydellisesti. ;)

Eilen torstaina alkuillasta taisin ääneen pohdiskella, milloinhan kalenterista löytyisi sellainen rako, että ehtisin siivota parvekkeen. Hetken kuluttua ihmettelin, mihin kummaan meidän kuopus on kadonnut. Parvekkeelta kuului kolinaa, ja siellähän meidän eskarilainen heilui harjan kanssa siivoten parvekkeen ihan joka kolkkaa myöten. Lopputulos oli aivan täydellisen siisti, paitsi ehkä ne harjatut pölyt ja roskat olisi voinut sijoittaa muualle kuin työntämällä ne sadevesiputkeen... ;) Joka tapauksessa parveke on nyt kuopuksen toimesta siivottu, ja sain hakea tänä aamuna parvekkeen maton varastosta. On kyllä vähän turhaa sisustaa parveketta, kun ei sitä meillä käytetä muuhun kuin perjantaisin vuodevaatteiden ja muiden kodintekstiilien puisteluun sekä satunnaisesti blogikuvien ottamiseen, mutta onhan noita blogikuvia toki mukavampi käydä napsimassa, kun ei tarvitse paljaalla betonilla tepastella. :)

Vaikka sukkien nimi on Hot Sunset eli "Kuuma auringonlasku", niin tänä iltana ei kovin kuumaa auringonlaskua nähdä. Tätä tekstiä kirjoittaessani oli nimittäin vuoden ensimmäinen ukkonen, ja vettä tuli kuin sieltä kuuluisasta Esterin takalistosta! Ihanaa - tällaisia sateita ja ukkosia vaan joka päivä syksyyn saakka, niin meikätyttö tykkää! ♥♥♥

Suloisen sateista viikonloppua! :)

 

Genesis

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. 

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. 

Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin.

(1. Moos. 1: 1-31, 1. Moos. 2: 1-4)

Luomispussit 2 kpl

Tehty ajalla: 4.-5.5.2015

Malli: Hääräämö-blogista

Kangas: Kuutta erikuosista puuvillaa

Koko: 23x23 cm

Muuta: Toinen itselle, toinen töihin.

Luomispussin ohje löytyy Hääräämöstä, ja hyvä ohje onkin, sillä itse en edelleenkään tajua, kuinka on mahdollista aina vaan kääntää uusi kuva pussista esille. En tajua, vaikka tein näitä pusseja peräti kaksi kappaletta. ;) Toisen pidän itse, toisen annoin tänään esimiehelleni, kun palaveerasimme hänen ja parin muun pomon ja kahden työterveyshuollon edustajan kanssa. Työpaikalla ei vielä luomispussia ollutkaan, mutta nyt on. :) Vielä jäi materiaalia kahteen pussiin, joten vähän lupailin surautella töihin pari luomispussia lisääkin, kun tässä nyt vielä on muutama kuukausi ylimääräistä aikaa ja intoa - sen jälkeen on pelkästään intoa. ;)

Ihan "surauttamalla" nämä eivät valmistuneet, sillä tekeminen vaati tarkkuutta ja ennen kaikkea kysyi koneen lujuutta. Ja niinhän siinä kävi, että kun jälkimmäisestä pussista oli enää 5 cm ompelematta, niin katkesihan se ompelukoneen neulakin viimein! Siitä onkin monta vuotta, kun viimeksi on neula katkennut, mutta en nyt tietysti ole ihan mahdottomasti ommellutkaan. Koneen alkuaikoina tuntui, että neulaa sai olla koko ajan vaihtamassa, mutta johtuiko se sitten ompelijan kokemattomuudesta vai alkuinnostuksen ompelupuuskasta, sitä en tiedä.

Ohje on kuitenkin perusperiaatteeltaan helppo, vaikka tarkkuutta vaatiikin ja vie sen vuoksi suhteellisen paljon aikaa. Suosittelen kokeilemaan! :) Kankaat löytyivät muuten aikoinaan PeeKaasta. Muistaakseni toissasyksynä ne ostin - vai oliko peräti sitä edellisenä? - mutta vasta nyt uskaltauduin pussit ompelemaan.

Näillä mennään syksyä kohden... :)

Huhtikuun raporttia ja toukokuun suunnitelmia

Niin se huhtikuukin mennä vilahti melkoisessa vilskeessä. Niin paljon on ollut touhua, ettei aina uskoisi itseään yhä sairauslomalaiseksi - kuntoutuminen käy todellakin kokopäivätyöstä! Jossain vaiheessa kuukautta piti iskeä jarrutkin päälle, kun vauhti alkoi tuntua vähän liikaa kropassa. Toisaalta fysioterapeutti, jonka kanssa tapasimme tässä kuussa usemmankin kerran, vakuutti olevan ihan normaalia, että kun kunto kasvaa kohisten, niin samalla myös unentarvekin lisääntyy. Olen kuin pikkulapsi, joka vain liikkuu, syö ja nukkuu. Ja välillä ehtii ihan pikkuisen leikkiä. ;)

Ja mitäs niillä leikkikaluilla onkaan tässä kuussa saatu aikaiseksi...

Huhtikuussa valmistuivat:

• 3.4. Kerttu-sukat (neuloen), langankulutus 102 g
• 5.4. Parittelevat hirvet -pipo (neuloen), langankulutus 42 g
• 7.4. Couleur d'Etoile: Suzel (ristipistellen)
• 13.4. Onnittelukortti (ristipistellen)
• 13.4. Yo-kortti (ristipistellen)
• 14.4. Saksikotelo ja saksikoriste (käsin ommellen)
• 20.4. Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume E / Kassi (ristipistellen ja ommellen)
• 20.4. Kirjoneulesukat (neuloen), langankulutus 107 g
• 26.4. Tilkkupeitto (ommellen)
• 27.4. Herrasmiehen harmaat -sukat (neuloen), langankulutus 126 g

Lankaa kului huhtikuussa vain 377 grammaa, mikä on tasan 2000 grammaa vähemmän kuin maaliskuussa. Toisaalta tämäkään ei ole vielä edes koko alkuvuoden pohjalukema, sillä helmikuussa langankulutus oli tasan nolla. Ei siis ihan tasaisesti tuo langankulutus kulje nykyään, kun välillä tehdään isompia ja välillä pienempiä juttuja.

Lankaostosten lukema on huhtikuussa -450 grammaa, toisin sanoen lankaa en ole ostanut edelleenkään koko vuonna, mutta lahjoitin arpavoittona omista varastoistani 450 grammaa, joten en laske sitä neulottuihin lankoihin, vaan ostoksiin miinusmerkkisenä. Outo systeemi, mutta en minä sitä muullakaan tavoin osaa taulukoihini merkitä niin, että ohjelma osaisi laskea lankamäärät oikein. ;)

Nyt, kun kolmasosa tätä vuotta on kulunut, mainittakoon myös, etten ole tähän mennessä ostanut koko vuonna yhtään minkäänlaista käsityötarviketta! Jopa tilkkupeittoon löytyi sattumalta juuri sopivankokoinen vanulevy täytteeksi; sitä olin ostanut joskus aikoinaan ihan siltä varalta, jos ristipistotöiden viimeistelyyn tarvitsen. Siitä oli leikattukin paloja pois, mutta kummallisesti siinä oli jäljellä pituutta juuri peittoon sopivasti. Viimeksi olen siis lankaa ostanut yli puoli vuotta sitten viime lokakuussa, ja edellisestä käsityötavarastakin tulee kohta puoli vuotta, kun ostin muistaakseni marraskuussa tuohon samaiseen peittoon tarvittavan kankaan ja värjäysaineet. Myöskään käsityölehtiä tai -kirjoja en ole ostanut, muutaman mallin olen netistä tulostanut, jos olen samantien sillä mallilla neuleen aloittanut. Toivottavasti tällä linjalla jatketaan vielä pitkään! :)

Ristipistotöitä taisi valmistua huhtikuussa peräti neljä kappaletta, joista tosin kaksi on vähän pienempää. Kun sain nuo tilkkupeittoon tulleet Couleur d'Etoilen mallit pisteltyä, pitikin hetken aikaa miettiä, mitä seuraavaksi pistelisi, mutta pari korttipistelyä pieninä välitöinä antoi sen verran miettimis- ja valmisteluaikaa, että ehdin siinä välissä leikata ja huolitella kankaat taas useampaankin tulevaan ristipistotyöhön. Pisteltävää riittää siis taas joksikin aikaa ilman, että tarvitsee hirveästi päätään vaivata, mitä tekisi seuraavaksi. :)

Ompelukonekin pääsi tässä kuussa hommiin lähinnä noissa ristipistotöiden viimeistely- ja valmistelutouhuissa. Ja tulinpa yllättäneeksi itseni ompelemalla pitkästä aikaa myös käsin, siis muutakin kuin ristipistojuttuja. Ompelusuunnitelmia on vielä, ja vaikka kone on tällä hetkellä kaapissa lepäämässä, niin enköhän kaiva sen toukokuussa uudestaan esille.

Toukokuun neulesuunnitelmat ovat vähän avoimena, sillä tällä hetkellä nuo langat eivät oikein houkuttele. Toisaalta minulla on kyllä aina jokin neule tai virkkuu kesken, joten täytynee noistakin keksiä jotain. Onhan niille niitä suunnitelmia olemassa ja ylös kirjattuna, kun vain innostuisi niitä toteuttamaan. Joskus se innostus syntyy vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ehkä kudon toukokuussa sukkia, kenties työstän jotain vaatetta - tai aloittaisinko peitonvirkkuuta?

Ajatukset ovat kyllä jo lähestyvässä syksyssä, ja monet käsityösuunnitelmat varsinkin ompelun ja ristipistoilun saralla ovat ihan sillä suunnalla. Eikä syksyn alkuun enää olekaan kuin kolme kuukautta. :)

Toukokuu aloitetaan kuitenkin perinteisesti puhtain lasein, sillä toukokuun ensimmäinen päivä on minun jokavuotinen ikkunanpesupäiväni. Tänä vuonna se osuu kuitenkin perjantaille eli viikkosiivouspäivälle, joten aikaistan ikkunanpesua päivällä pesaisemalla ne tänään torstai-iltana. Saa sitten perjantaina keskittyä rauhassa muuhun siivoukseen. :)

Touhukasta toukokuun alkua sinullekin!

Herrasmiehen vihreät

Ullan arkistoista löytyy Herrasmiehen harmaat -sukat. Mutta koska minä toteutin ne itsevärjäämästäni vihreästä langasta, ne taitavat olla nyt Herrasmiehen vihreät.

Herrasmiehen harmaat -sukat

Tehty ajalla: 20.-27.4.2015

Malli: Herrasmiehen harmaat Ulla 01/11

Suunnittelija: Satu Metsola

Lanka: Novita Nalle Dylon-värjätty Jungle Green 26 (pohja luonnovalkoinen 010)

Langankulutus: 126 g

Puikot: 3 mm

Koko: 43

Muuta: Piti mennä lahjaksi, mutta saattavat mennä sittenkin hyväntekeväisyyteen.

Nämä sukat oli tarkoitus antaa lahjaksi, mutta kun jälkimmäinen sukka oli jo puolessa välissä jalkaterää menossa, kuulinkin ettei kyseisiä juhlia tulekaan ainakaan siinä muodossa ja silloin, kun asiasta olin edellisen kerran tiedon saanut. Luultavasti välikäsien kautta kulkenut tieto oli muuntunut matkalla, kenties tällaisia suunnitelmia ei alunperin ole edes ollut. Oikeastaan ihan hyvä näin, sillä sukkia tehdessäni koko ajan oli sellainen tuntu, että mahtaako näistä edes tulla ajatellulle saajalle sopivat ja mieluisat. Voi siis hyvinkin olla, että sukat päätyvät lopulta hyväntekeväisyyteen, jollei lähipiiristä satu löytymään sukkiin sopivia jalkoja sitä ennen. Kuvauksessa käytetyt apujalathan ovat näihin sukkiin liian pienet, ja tuskinpa noiden omien poikienkaan koivet koskaan saavuttavat huimaa 43 numeroa, me kun emme ole mitään isokenkäisiä. ;)

Itsevärjättyjen lankojen neulominen on aina yhtä jännitystä, kun ei tiedä, miten ne mahtavat läiskittyä. Kuvaaminen on myös haastavaa, siksi näitäkin on koitettu kuvata niin salamalla kuin ilmankin. Jotain tuollaista epämääräistä läiskäraitaa näihin ilmestyi. Omasta mielestäni näistä tuli ihan kivat, ja mallineulekin sopii hyvin tällaiseen epämääräiseen värimaailmaan. Kuopuksen mielestä väri on ruma. ;) (ainoa rehellinen kommentti, jonka perheenjäseniltä näistä sain)

Lankakaappia penkoessani ei tahdo enää tulla vastaan muuta kuin noita itsevärjättyjä, joista en oikein tiedä, mille niiden kanssa alkaisi. Hyvin usein sieltä väripadasta tahtoo nousta jotain muuta kuin oma visio oli, niin kävi tämänkin langan kanssa aikoinaan, kun menin värjäämään tätä peräti 800 grammaa haaveillen kirkkaanvihreästä puserosta itselleni. No, ei tullut kirkkaanvihreää, vaan tällaista epämääräistä havumetsää. Kaipa nuo väripadan tuotoksetkin pitää neuleiksi muokata, kun vain tietäisi, mihin ne valmiit tekeleet saa lopulta työnnettyä. Paljon ihaniakin värejä olen toki saanut värjäyspuuhissa aikaan, mutta jos omasta kaapista ei löydy mitään niiden kanssa yhteensopivaa vaatetta, niin ei niistä viitsi oikein itsellekään alkaa mitään tekemään. Hirvee kriisi. ;) No, onneksi maailmassa riittää sukantarvitsijoita, joille ei ole niin värillä väliä!

Värillistä viikonjatkoa sinulle! :)

Vuoden 2015 Ristipistoprojekti

Voiko Vuoden 2015 Ristipistoprojektiksi kutsua sellaista, jonka toteuttamiseen meni vain kolmannes vuodesta ja jonka suunnittelu on aloitettu jo vuoden 2014 puolella?

Kaikkihan alkoi joskus reilusti yli vuosi sitten, jolloin pengoin ristipistovarastojani todeten ensinnäkin, että joku on haalinut ihan järjettömän määrän ristipistomalleja, ja että se sama joku ilmeisesti tykkää Couleur d'Etoilen malleista, koska niitä oli siunaantunut kaappiin huomattavan paljon. Mitä ihmettä niistä kaikista malleista voi ikinä tehdä, koska ei jokaisesta voi aina jotain tauluakaan viimeistellä? Siitä syntyi ajatus tehdä jokin isompi käsityö, johon saa upotettua useammankin ihanan ristipistomallin. Kaikkia omistamiani Couleur d'Etoilen malleja en edelleenkään tähän saanut sijoitettua, mutta kaikki käsityöaiheiset sentään. Ja yksi malli piti vielä tilata lisääkin täydentämään kokonaisuutta. ;)

Ensin täytyi laatia hyvä suunnitelma, jotta osasin tilata oikean määrän oikeanlaista ristipistokangasta ja ostaa sopiva määrä viimeistelykangastakin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan viimeistelykankaan halusin värjätä itse. Tässä muistin virkistämiseksi kuva viime syksyltä, jolloin viimeistelykangas oli juuri värjätty. Värjäyksen tulos on aina yllätys, siksi tein sen osuuden ensin, ja valitsin ristipistoihin käytettävien lankojen värit viimeistelykankaan sävyjen mukaan.

Iloisin yllätys oli tietysti löytää DMC:n liukuvärjätyistä langoista väri, joka toisti täsmälleen värjäysämpäristäni nousseen kankaan sävyjä. :)

Ristipisto-osuudet valmistuivat odotettua sutjakkaammin ihan muutamassa kuukaudessa. Mutta ne olivat tässä se helpoin vaihe. Haastavampaa oli saada ne koottua yhteen viimeistelykankaan ja ompelukoneen avulla. Päätin kuitenkin selvitä.

Tilkkupeitto

Tehty ajalla: 16.-26.4.2015 (ompeluosuus)

Malli: Oma suunnitelma ja toteutus

Kangas: Itse värjätty puuvilla + aiemmin pistellyt ristipistotilkut Couleur d'Etoilen malleista

Koko: 85x109 cm

Muuta: Pysyy kasassa! :) Tykkään ihan sikana. ♥

Uskokaa tai älkää, tämän ompeluprojektin aikana en kertaakaan itkenyt enkä kiroillut! ;) Taisi olla ensimmäinen kerta ompelukoneen ääressä, kun tämän rouvan hermot kestivät. Okei, yhdesti huusin, mutta silloinkin syy oli lasten kinastelussa eikä minun taistelussani ompelukoneen kanssa. En hermostunut edes silloin, kun millintarkkojen mittaamisten jälkeenkin huomasin lopputuloksessa olevan kahden sentin heiton. Tuijotin vain edessä olevaa näkymää, hoin muutaman kerran "You can do it, you can do it, you can do it...", minkä jälkeen otin tyynen rauhallisesti ratkojan käteeni. Olemme viimein ompelukoneen kanssa suhteen siinä vaiheessa, jolloin voi hermostumatta ratkoa ongelmat - ja saumat. ;)

Ompelujälki ei suinkaan kestä lähempää tarkastelua: saumat ovat vähän kierossa, tilkutkin ovat vähän vinossa ainakin kulmista, päällistikkaus ei mene aina ihan siitä mistä oli tarkoitus, vaan mutkittelevat välillä useamman millinkin päästä linjastaan. Takapuolella on kangas useammastakin kohdasta jäänyt laskoksille, joita en viitsinyt alkaa oikomaan. Ei niitä tästä kirjavasta kankaasta edes huomaa. Tilkkutyökirjassa oli kaikissa peitoissa tosi siistit vinottain ommellut kulmat, mutta minä en kertakaikkiaan tajunnut, miten sellaiset tehdään (vaikka se oli siinä kirjassa kyllä neuvottu...), joten menin siitä, missä aita on matalin eli surauttelin vain suorat kulmat - tai suorat ja suorat, kyllähän ne tietysti repsottavat ja vinksottavat vähän joka suuntaan. Ja tikkauslankakin loppui kesken, joten osa viimeistelytikkauksista on tehty vähän erisävyisellä langalla. No, minulla on yleensäkin käsitöihin vähän tällainen suurpiirteinen ote, joten miksipä olisin alkanut tämänkään kanssa nipottamaan? ;) Tärkeintä, että peitto ylipäätään pysyy kasassa! :D Ja käyttöön tämä on tehty, eikä näyttelyesineeksi. ;)

Käyttöä tuli jo eilen testattuakin. Ainakin tämän alle mahtuu torkkumaan eskari-ikäinen, ja ristipistoilijan jalkoja peitto lämmitti illalla siihen malliin, että piti jo heittää puolessa välissä pistelytuokiota peitto syrjään.

Tyytyväinen? KYLLÄ! :)

Erityisen onnellinen olen siitä, kuinka tuo itse värjäämäni kangas istuu tähän tilkkupeittoon. En olisi ikinä voinut uskoa, että lopputulos voi näyttää näin ihanalta! Ja kaikista vähän sinne päin ommelluista saumoista huolimatta peitosta tuli tismalleen sen kokoinen kuin olin suunnitellutkin, mitä voi pitää jo suoranaisena ihmeenä... ;)

Peiton pienin tilkku sai täydennystä nauhasta ja napeista, kuten olin suunnitellutkin.

Projektia aloittaessani pohdiskelin, laskenko tämän peiton yhdeksi valmistuneeksi käsityöksi vai peräti kahdeksaksi. Mielestäni on ihan oikeutettua laskea, että tässä on kahdeksan käsityötä yhdessä: seitsemän erillistä ristipistotyötä ja kahdeksantena tilkkupeiton kokoaminen. Sillä kyllä se kokoamisvaihe oikeasti oli tässä se haastavin ainakin minulle.

Montako ristipistotyötä näet kuvassa? Vastaus: 15. Moniko niistä on Couleur d'Etoilen malleja? Vastaus: 11. Näiden lisäksi olen tainnut tehdä ainakin yhden saman suunnittelijan mallin lisää, ja kaapissa on vielä muutama pistelemättä... En siis yhtään ihmettele taannoista kauhistustani, kun tajusin, kuinka paljon olen niitä itselleni haalinut. Mutta ihaniahan ne ovat, tuskin näihin koskaan kyllästynkään. :)

Miten tästä eteenpäin maltan enää keskittyä tekeillä olevaan ristipistotyöhön, kun mieleni tekisi vain ihailla jalkojani lämmittävää peittoa...? No, onneksi ne tekeillä olevat ja vielä aloittamattomatkin ovat niin ihania, että niissäkin riittää huokailtavaa. :)

Pinkkejä ajatuksia sinullekin lähetellään tämän pinkin peiton alta! :)