Vuoden 2015 Ristipistoprojekti

Voiko Vuoden 2015 Ristipistoprojektiksi kutsua sellaista, jonka toteuttamiseen meni vain kolmannes vuodesta ja jonka suunnittelu on aloitettu jo vuoden 2014 puolella?

Kaikkihan alkoi joskus reilusti yli vuosi sitten, jolloin pengoin ristipistovarastojani todeten ensinnäkin, että joku on haalinut ihan järjettömän määrän ristipistomalleja, ja että se sama joku ilmeisesti tykkää Couleur d'Etoilen malleista, koska niitä oli siunaantunut kaappiin huomattavan paljon. Mitä ihmettä niistä kaikista malleista voi ikinä tehdä, koska ei jokaisesta voi aina jotain tauluakaan viimeistellä? Siitä syntyi ajatus tehdä jokin isompi käsityö, johon saa upotettua useammankin ihanan ristipistomallin. Kaikkia omistamiani Couleur d'Etoilen malleja en edelleenkään tähän saanut sijoitettua, mutta kaikki käsityöaiheiset sentään. Ja yksi malli piti vielä tilata lisääkin täydentämään kokonaisuutta. ;)

Ensin täytyi laatia hyvä suunnitelma, jotta osasin tilata oikean määrän oikeanlaista ristipistokangasta ja ostaa sopiva määrä viimeistelykangastakin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan viimeistelykankaan halusin värjätä itse. Tässä muistin virkistämiseksi kuva viime syksyltä, jolloin viimeistelykangas oli juuri värjätty. Värjäyksen tulos on aina yllätys, siksi tein sen osuuden ensin, ja valitsin ristipistoihin käytettävien lankojen värit viimeistelykankaan sävyjen mukaan.

Iloisin yllätys oli tietysti löytää DMC:n liukuvärjätyistä langoista väri, joka toisti täsmälleen värjäysämpäristäni nousseen kankaan sävyjä. :)

Ristipisto-osuudet valmistuivat odotettua sutjakkaammin ihan muutamassa kuukaudessa. Mutta ne olivat tässä se helpoin vaihe. Haastavampaa oli saada ne koottua yhteen viimeistelykankaan ja ompelukoneen avulla. Päätin kuitenkin selvitä.

Tilkkupeitto

Tehty ajalla: 16.-26.4.2015 (ompeluosuus)

Malli: Oma suunnitelma ja toteutus

Kangas: Itse värjätty puuvilla + aiemmin pistellyt ristipistotilkut Couleur d'Etoilen malleista

Koko: 85x109 cm

Muuta: Pysyy kasassa! :) Tykkään ihan sikana. ♥

Uskokaa tai älkää, tämän ompeluprojektin aikana en kertaakaan itkenyt enkä kiroillut! ;) Taisi olla ensimmäinen kerta ompelukoneen ääressä, kun tämän rouvan hermot kestivät. Okei, yhdesti huusin, mutta silloinkin syy oli lasten kinastelussa eikä minun taistelussani ompelukoneen kanssa. En hermostunut edes silloin, kun millintarkkojen mittaamisten jälkeenkin huomasin lopputuloksessa olevan kahden sentin heiton. Tuijotin vain edessä olevaa näkymää, hoin muutaman kerran "You can do it, you can do it, you can do it...", minkä jälkeen otin tyynen rauhallisesti ratkojan käteeni. Olemme viimein ompelukoneen kanssa suhteen siinä vaiheessa, jolloin voi hermostumatta ratkoa ongelmat - ja saumat. ;)

Ompelujälki ei suinkaan kestä lähempää tarkastelua: saumat ovat vähän kierossa, tilkutkin ovat vähän vinossa ainakin kulmista, päällistikkaus ei mene aina ihan siitä mistä oli tarkoitus, vaan mutkittelevat välillä useamman millinkin päästä linjastaan. Takapuolella on kangas useammastakin kohdasta jäänyt laskoksille, joita en viitsinyt alkaa oikomaan. Ei niitä tästä kirjavasta kankaasta edes huomaa. Tilkkutyökirjassa oli kaikissa peitoissa tosi siistit vinottain ommellut kulmat, mutta minä en kertakaikkiaan tajunnut, miten sellaiset tehdään (vaikka se oli siinä kirjassa kyllä neuvottu...), joten menin siitä, missä aita on matalin eli surauttelin vain suorat kulmat - tai suorat ja suorat, kyllähän ne tietysti repsottavat ja vinksottavat vähän joka suuntaan. Ja tikkauslankakin loppui kesken, joten osa viimeistelytikkauksista on tehty vähän erisävyisellä langalla. No, minulla on yleensäkin käsitöihin vähän tällainen suurpiirteinen ote, joten miksipä olisin alkanut tämänkään kanssa nipottamaan? ;) Tärkeintä, että peitto ylipäätään pysyy kasassa! :D Ja käyttöön tämä on tehty, eikä näyttelyesineeksi. ;)

Käyttöä tuli jo eilen testattuakin. Ainakin tämän alle mahtuu torkkumaan eskari-ikäinen, ja ristipistoilijan jalkoja peitto lämmitti illalla siihen malliin, että piti jo heittää puolessa välissä pistelytuokiota peitto syrjään.

Tyytyväinen? KYLLÄ! :)

Erityisen onnellinen olen siitä, kuinka tuo itse värjäämäni kangas istuu tähän tilkkupeittoon. En olisi ikinä voinut uskoa, että lopputulos voi näyttää näin ihanalta! Ja kaikista vähän sinne päin ommelluista saumoista huolimatta peitosta tuli tismalleen sen kokoinen kuin olin suunnitellutkin, mitä voi pitää jo suoranaisena ihmeenä... ;)

Peiton pienin tilkku sai täydennystä nauhasta ja napeista, kuten olin suunnitellutkin.

Projektia aloittaessani pohdiskelin, laskenko tämän peiton yhdeksi valmistuneeksi käsityöksi vai peräti kahdeksaksi. Mielestäni on ihan oikeutettua laskea, että tässä on kahdeksan käsityötä yhdessä: seitsemän erillistä ristipistotyötä ja kahdeksantena tilkkupeiton kokoaminen. Sillä kyllä se kokoamisvaihe oikeasti oli tässä se haastavin ainakin minulle.

Montako ristipistotyötä näet kuvassa? Vastaus: 15. Moniko niistä on Couleur d'Etoilen malleja? Vastaus: 11. Näiden lisäksi olen tainnut tehdä ainakin yhden saman suunnittelijan mallin lisää, ja kaapissa on vielä muutama pistelemättä... En siis yhtään ihmettele taannoista kauhistustani, kun tajusin, kuinka paljon olen niitä itselleni haalinut. Mutta ihaniahan ne ovat, tuskin näihin koskaan kyllästynkään. :)

Miten tästä eteenpäin maltan enää keskittyä tekeillä olevaan ristipistotyöhön, kun mieleni tekisi vain ihailla jalkojani lämmittävää peittoa...? No, onneksi ne tekeillä olevat ja vielä aloittamattomatkin ovat niin ihania, että niissäkin riittää huokailtavaa. :)

Pinkkejä ajatuksia sinullekin lähetellään tämän pinkin peiton alta! :)