Huhtikuun raporttia ja toukokuun suunnitelmia

Niin se huhtikuukin mennä vilahti melkoisessa vilskeessä. Niin paljon on ollut touhua, ettei aina uskoisi itseään yhä sairauslomalaiseksi - kuntoutuminen käy todellakin kokopäivätyöstä! Jossain vaiheessa kuukautta piti iskeä jarrutkin päälle, kun vauhti alkoi tuntua vähän liikaa kropassa. Toisaalta fysioterapeutti, jonka kanssa tapasimme tässä kuussa usemmankin kerran, vakuutti olevan ihan normaalia, että kun kunto kasvaa kohisten, niin samalla myös unentarvekin lisääntyy. Olen kuin pikkulapsi, joka vain liikkuu, syö ja nukkuu. Ja välillä ehtii ihan pikkuisen leikkiä. ;)

Ja mitäs niillä leikkikaluilla onkaan tässä kuussa saatu aikaiseksi...

Huhtikuussa valmistuivat:

• 3.4. Kerttu-sukat (neuloen), langankulutus 102 g
• 5.4. Parittelevat hirvet -pipo (neuloen), langankulutus 42 g
• 7.4. Couleur d'Etoile: Suzel (ristipistellen)
• 13.4. Onnittelukortti (ristipistellen)
• 13.4. Yo-kortti (ristipistellen)
• 14.4. Saksikotelo ja saksikoriste (käsin ommellen)
• 20.4. Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume E / Kassi (ristipistellen ja ommellen)
• 20.4. Kirjoneulesukat (neuloen), langankulutus 107 g
• 26.4. Tilkkupeitto (ommellen)
• 27.4. Herrasmiehen harmaat -sukat (neuloen), langankulutus 126 g

Lankaa kului huhtikuussa vain 377 grammaa, mikä on tasan 2000 grammaa vähemmän kuin maaliskuussa. Toisaalta tämäkään ei ole vielä edes koko alkuvuoden pohjalukema, sillä helmikuussa langankulutus oli tasan nolla. Ei siis ihan tasaisesti tuo langankulutus kulje nykyään, kun välillä tehdään isompia ja välillä pienempiä juttuja.

Lankaostosten lukema on huhtikuussa -450 grammaa, toisin sanoen lankaa en ole ostanut edelleenkään koko vuonna, mutta lahjoitin arpavoittona omista varastoistani 450 grammaa, joten en laske sitä neulottuihin lankoihin, vaan ostoksiin miinusmerkkisenä. Outo systeemi, mutta en minä sitä muullakaan tavoin osaa taulukoihini merkitä niin, että ohjelma osaisi laskea lankamäärät oikein. ;)

Nyt, kun kolmasosa tätä vuotta on kulunut, mainittakoon myös, etten ole tähän mennessä ostanut koko vuonna yhtään minkäänlaista käsityötarviketta! Jopa tilkkupeittoon löytyi sattumalta juuri sopivankokoinen vanulevy täytteeksi; sitä olin ostanut joskus aikoinaan ihan siltä varalta, jos ristipistotöiden viimeistelyyn tarvitsen. Siitä oli leikattukin paloja pois, mutta kummallisesti siinä oli jäljellä pituutta juuri peittoon sopivasti. Viimeksi olen siis lankaa ostanut yli puoli vuotta sitten viime lokakuussa, ja edellisestä käsityötavarastakin tulee kohta puoli vuotta, kun ostin muistaakseni marraskuussa tuohon samaiseen peittoon tarvittavan kankaan ja värjäysaineet. Myöskään käsityölehtiä tai -kirjoja en ole ostanut, muutaman mallin olen netistä tulostanut, jos olen samantien sillä mallilla neuleen aloittanut. Toivottavasti tällä linjalla jatketaan vielä pitkään! :)

Ristipistotöitä taisi valmistua huhtikuussa peräti neljä kappaletta, joista tosin kaksi on vähän pienempää. Kun sain nuo tilkkupeittoon tulleet Couleur d'Etoilen mallit pisteltyä, pitikin hetken aikaa miettiä, mitä seuraavaksi pistelisi, mutta pari korttipistelyä pieninä välitöinä antoi sen verran miettimis- ja valmisteluaikaa, että ehdin siinä välissä leikata ja huolitella kankaat taas useampaankin tulevaan ristipistotyöhön. Pisteltävää riittää siis taas joksikin aikaa ilman, että tarvitsee hirveästi päätään vaivata, mitä tekisi seuraavaksi. :)

Ompelukonekin pääsi tässä kuussa hommiin lähinnä noissa ristipistotöiden viimeistely- ja valmistelutouhuissa. Ja tulinpa yllättäneeksi itseni ompelemalla pitkästä aikaa myös käsin, siis muutakin kuin ristipistojuttuja. Ompelusuunnitelmia on vielä, ja vaikka kone on tällä hetkellä kaapissa lepäämässä, niin enköhän kaiva sen toukokuussa uudestaan esille.

Toukokuun neulesuunnitelmat ovat vähän avoimena, sillä tällä hetkellä nuo langat eivät oikein houkuttele. Toisaalta minulla on kyllä aina jokin neule tai virkkuu kesken, joten täytynee noistakin keksiä jotain. Onhan niille niitä suunnitelmia olemassa ja ylös kirjattuna, kun vain innostuisi niitä toteuttamaan. Joskus se innostus syntyy vasta pikkuhiljaa työn edetessä. Ehkä kudon toukokuussa sukkia, kenties työstän jotain vaatetta - tai aloittaisinko peitonvirkkuuta?

Ajatukset ovat kyllä jo lähestyvässä syksyssä, ja monet käsityösuunnitelmat varsinkin ompelun ja ristipistoilun saralla ovat ihan sillä suunnalla. Eikä syksyn alkuun enää olekaan kuin kolme kuukautta. :)

Toukokuu aloitetaan kuitenkin perinteisesti puhtain lasein, sillä toukokuun ensimmäinen päivä on minun jokavuotinen ikkunanpesupäiväni. Tänä vuonna se osuu kuitenkin perjantaille eli viikkosiivouspäivälle, joten aikaistan ikkunanpesua päivällä pesaisemalla ne tänään torstai-iltana. Saa sitten perjantaina keskittyä rauhassa muuhun siivoukseen. :)

Touhukasta toukokuun alkua sinullekin!

Herrasmiehen vihreät

Ullan arkistoista löytyy Herrasmiehen harmaat -sukat. Mutta koska minä toteutin ne itsevärjäämästäni vihreästä langasta, ne taitavat olla nyt Herrasmiehen vihreät.

Herrasmiehen harmaat -sukat

Tehty ajalla: 20.-27.4.2015

Malli: Herrasmiehen harmaat Ulla 01/11

Suunnittelija: Satu Metsola

Lanka: Novita Nalle Dylon-värjätty Jungle Green 26 (pohja luonnovalkoinen 010)

Langankulutus: 126 g

Puikot: 3 mm

Koko: 43

Muuta: Piti mennä lahjaksi, mutta saattavat mennä sittenkin hyväntekeväisyyteen.

Nämä sukat oli tarkoitus antaa lahjaksi, mutta kun jälkimmäinen sukka oli jo puolessa välissä jalkaterää menossa, kuulinkin ettei kyseisiä juhlia tulekaan ainakaan siinä muodossa ja silloin, kun asiasta olin edellisen kerran tiedon saanut. Luultavasti välikäsien kautta kulkenut tieto oli muuntunut matkalla, kenties tällaisia suunnitelmia ei alunperin ole edes ollut. Oikeastaan ihan hyvä näin, sillä sukkia tehdessäni koko ajan oli sellainen tuntu, että mahtaako näistä edes tulla ajatellulle saajalle sopivat ja mieluisat. Voi siis hyvinkin olla, että sukat päätyvät lopulta hyväntekeväisyyteen, jollei lähipiiristä satu löytymään sukkiin sopivia jalkoja sitä ennen. Kuvauksessa käytetyt apujalathan ovat näihin sukkiin liian pienet, ja tuskinpa noiden omien poikienkaan koivet koskaan saavuttavat huimaa 43 numeroa, me kun emme ole mitään isokenkäisiä. ;)

Itsevärjättyjen lankojen neulominen on aina yhtä jännitystä, kun ei tiedä, miten ne mahtavat läiskittyä. Kuvaaminen on myös haastavaa, siksi näitäkin on koitettu kuvata niin salamalla kuin ilmankin. Jotain tuollaista epämääräistä läiskäraitaa näihin ilmestyi. Omasta mielestäni näistä tuli ihan kivat, ja mallineulekin sopii hyvin tällaiseen epämääräiseen värimaailmaan. Kuopuksen mielestä väri on ruma. ;) (ainoa rehellinen kommentti, jonka perheenjäseniltä näistä sain)

Lankakaappia penkoessani ei tahdo enää tulla vastaan muuta kuin noita itsevärjättyjä, joista en oikein tiedä, mille niiden kanssa alkaisi. Hyvin usein sieltä väripadasta tahtoo nousta jotain muuta kuin oma visio oli, niin kävi tämänkin langan kanssa aikoinaan, kun menin värjäämään tätä peräti 800 grammaa haaveillen kirkkaanvihreästä puserosta itselleni. No, ei tullut kirkkaanvihreää, vaan tällaista epämääräistä havumetsää. Kaipa nuo väripadan tuotoksetkin pitää neuleiksi muokata, kun vain tietäisi, mihin ne valmiit tekeleet saa lopulta työnnettyä. Paljon ihaniakin värejä olen toki saanut värjäyspuuhissa aikaan, mutta jos omasta kaapista ei löydy mitään niiden kanssa yhteensopivaa vaatetta, niin ei niistä viitsi oikein itsellekään alkaa mitään tekemään. Hirvee kriisi. ;) No, onneksi maailmassa riittää sukantarvitsijoita, joille ei ole niin värillä väliä!

Värillistä viikonjatkoa sinulle! :)

Vuoden 2015 Ristipistoprojekti

Voiko Vuoden 2015 Ristipistoprojektiksi kutsua sellaista, jonka toteuttamiseen meni vain kolmannes vuodesta ja jonka suunnittelu on aloitettu jo vuoden 2014 puolella?

Kaikkihan alkoi joskus reilusti yli vuosi sitten, jolloin pengoin ristipistovarastojani todeten ensinnäkin, että joku on haalinut ihan järjettömän määrän ristipistomalleja, ja että se sama joku ilmeisesti tykkää Couleur d'Etoilen malleista, koska niitä oli siunaantunut kaappiin huomattavan paljon. Mitä ihmettä niistä kaikista malleista voi ikinä tehdä, koska ei jokaisesta voi aina jotain tauluakaan viimeistellä? Siitä syntyi ajatus tehdä jokin isompi käsityö, johon saa upotettua useammankin ihanan ristipistomallin. Kaikkia omistamiani Couleur d'Etoilen malleja en edelleenkään tähän saanut sijoitettua, mutta kaikki käsityöaiheiset sentään. Ja yksi malli piti vielä tilata lisääkin täydentämään kokonaisuutta. ;)

Ensin täytyi laatia hyvä suunnitelma, jotta osasin tilata oikean määrän oikeanlaista ristipistokangasta ja ostaa sopiva määrä viimeistelykangastakin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan viimeistelykankaan halusin värjätä itse. Tässä muistin virkistämiseksi kuva viime syksyltä, jolloin viimeistelykangas oli juuri värjätty. Värjäyksen tulos on aina yllätys, siksi tein sen osuuden ensin, ja valitsin ristipistoihin käytettävien lankojen värit viimeistelykankaan sävyjen mukaan.

Iloisin yllätys oli tietysti löytää DMC:n liukuvärjätyistä langoista väri, joka toisti täsmälleen värjäysämpäristäni nousseen kankaan sävyjä. :)

Ristipisto-osuudet valmistuivat odotettua sutjakkaammin ihan muutamassa kuukaudessa. Mutta ne olivat tässä se helpoin vaihe. Haastavampaa oli saada ne koottua yhteen viimeistelykankaan ja ompelukoneen avulla. Päätin kuitenkin selvitä.

Tilkkupeitto

Tehty ajalla: 16.-26.4.2015 (ompeluosuus)

Malli: Oma suunnitelma ja toteutus

Kangas: Itse värjätty puuvilla + aiemmin pistellyt ristipistotilkut Couleur d'Etoilen malleista

Koko: 85x109 cm

Muuta: Pysyy kasassa! :) Tykkään ihan sikana. ♥

Uskokaa tai älkää, tämän ompeluprojektin aikana en kertaakaan itkenyt enkä kiroillut! ;) Taisi olla ensimmäinen kerta ompelukoneen ääressä, kun tämän rouvan hermot kestivät. Okei, yhdesti huusin, mutta silloinkin syy oli lasten kinastelussa eikä minun taistelussani ompelukoneen kanssa. En hermostunut edes silloin, kun millintarkkojen mittaamisten jälkeenkin huomasin lopputuloksessa olevan kahden sentin heiton. Tuijotin vain edessä olevaa näkymää, hoin muutaman kerran "You can do it, you can do it, you can do it...", minkä jälkeen otin tyynen rauhallisesti ratkojan käteeni. Olemme viimein ompelukoneen kanssa suhteen siinä vaiheessa, jolloin voi hermostumatta ratkoa ongelmat - ja saumat. ;)

Ompelujälki ei suinkaan kestä lähempää tarkastelua: saumat ovat vähän kierossa, tilkutkin ovat vähän vinossa ainakin kulmista, päällistikkaus ei mene aina ihan siitä mistä oli tarkoitus, vaan mutkittelevat välillä useamman millinkin päästä linjastaan. Takapuolella on kangas useammastakin kohdasta jäänyt laskoksille, joita en viitsinyt alkaa oikomaan. Ei niitä tästä kirjavasta kankaasta edes huomaa. Tilkkutyökirjassa oli kaikissa peitoissa tosi siistit vinottain ommellut kulmat, mutta minä en kertakaikkiaan tajunnut, miten sellaiset tehdään (vaikka se oli siinä kirjassa kyllä neuvottu...), joten menin siitä, missä aita on matalin eli surauttelin vain suorat kulmat - tai suorat ja suorat, kyllähän ne tietysti repsottavat ja vinksottavat vähän joka suuntaan. Ja tikkauslankakin loppui kesken, joten osa viimeistelytikkauksista on tehty vähän erisävyisellä langalla. No, minulla on yleensäkin käsitöihin vähän tällainen suurpiirteinen ote, joten miksipä olisin alkanut tämänkään kanssa nipottamaan? ;) Tärkeintä, että peitto ylipäätään pysyy kasassa! :D Ja käyttöön tämä on tehty, eikä näyttelyesineeksi. ;)

Käyttöä tuli jo eilen testattuakin. Ainakin tämän alle mahtuu torkkumaan eskari-ikäinen, ja ristipistoilijan jalkoja peitto lämmitti illalla siihen malliin, että piti jo heittää puolessa välissä pistelytuokiota peitto syrjään.

Tyytyväinen? KYLLÄ! :)

Erityisen onnellinen olen siitä, kuinka tuo itse värjäämäni kangas istuu tähän tilkkupeittoon. En olisi ikinä voinut uskoa, että lopputulos voi näyttää näin ihanalta! Ja kaikista vähän sinne päin ommelluista saumoista huolimatta peitosta tuli tismalleen sen kokoinen kuin olin suunnitellutkin, mitä voi pitää jo suoranaisena ihmeenä... ;)

Peiton pienin tilkku sai täydennystä nauhasta ja napeista, kuten olin suunnitellutkin.

Projektia aloittaessani pohdiskelin, laskenko tämän peiton yhdeksi valmistuneeksi käsityöksi vai peräti kahdeksaksi. Mielestäni on ihan oikeutettua laskea, että tässä on kahdeksan käsityötä yhdessä: seitsemän erillistä ristipistotyötä ja kahdeksantena tilkkupeiton kokoaminen. Sillä kyllä se kokoamisvaihe oikeasti oli tässä se haastavin ainakin minulle.

Montako ristipistotyötä näet kuvassa? Vastaus: 15. Moniko niistä on Couleur d'Etoilen malleja? Vastaus: 11. Näiden lisäksi olen tainnut tehdä ainakin yhden saman suunnittelijan mallin lisää, ja kaapissa on vielä muutama pistelemättä... En siis yhtään ihmettele taannoista kauhistustani, kun tajusin, kuinka paljon olen niitä itselleni haalinut. Mutta ihaniahan ne ovat, tuskin näihin koskaan kyllästynkään. :)

Miten tästä eteenpäin maltan enää keskittyä tekeillä olevaan ristipistotyöhön, kun mieleni tekisi vain ihailla jalkojani lämmittävää peittoa...? No, onneksi ne tekeillä olevat ja vielä aloittamattomatkin ovat niin ihania, että niissäkin riittää huokailtavaa. :)

Pinkkejä ajatuksia sinullekin lähetellään tämän pinkin peiton alta! :)

♫♪ Arpa kohtalon on aina arvaamaton... ♪♫

Silloin, kun värjäysbuumi oli minulla voimakkaimmillaan, tuli noita luonnonvalkoisia ja valkoisia lankoja haalittua sylikaupalla väripadassa uittamista varten. Toissasyksyn happovärjäyskurssillekin lähdin melkoisen lankamäärän kanssa, mutta kun voimat loppuivat jo ennen viimeisen kurssi-illan päättymistä, niin jäi kolme valmiiksi vyyhditettyä luonnonvalkoista 7 veljestä -kerää värjäämättä. Siitä saakka ne ovat odottaneet kaapissa, josko ne joku vielä viitsisi joskus upottaa värikattilaan.

PHHT-haasteen arvontapalkintoa miettiessäni ajattelinkin kysyä voittajan väritoiveita ja värjätä nuo kolme 7 veljestä -vyyhtiä niiden mukaisesti. Arvonnan voittajaksi noussut Akkeli mainitsi kolmeksi lempivärikseen auringonkeltaisen, turkoosin ja oliivinvihreän, joten siitä saivat myös nämä langat uudet värinsä.

Värjäsin langat happoväreillä, joita minulla on pääasiassa muutamia perusvärejä sekä pari lempiväriäni. Keltaisen värjääminen oli helppoa, sehän on yksi pääväreistä, ja minulta löytyi purkista ihan puhdasta peruskeltaista. Keltainen myös värjäytyi liukuvärjäyksessä ihan mukavasti niin, että tummemman ja vaaleamman sävyn erottaa toisistaan, mutta ei kuitenkaan liian selvästi.

Turkoosi on yksi minunkin lempiväreistäni, joten olin hankkinut sitäkin ihan oman purkillisen, sitä ei siis tarvinnut sekoitella useammasta väristä. Turkoosi tuntui olevan varsin hidas imeytymään lankaan, siksi liukuvärjäyksestäkään ei tullut niin selkeä kuin keltaisesta. Kyllä tuostakin voi toki erottaa tummemman ja vaaleamman sävyn, mutta lopputulos on kuitenkin tasaisempi. Turkoosi väri ei lopulta edes imeytynyt kokonaan vedestä lankaan, vaan sitä jäi veteen, vaikka annoin langan liota vedessä useita tunteja.

Oliivinvihreän sävy olikin sitten näistä kolmesta haasteellisin. Minulla ei ole valmiina minkäänlaista vihreää happoväriä, sillä mielestäni parhaat vihreän sävyt saa sekoittamalla eri suhteissa sinistä ja keltaista. Oliivinvihreään tarvittiin lisäksi myös ripaus punaista. Värien sekoittaminen on minusta hauskaa puuhaa: toisaalta voi vain sekoitella värejä keskenään ja katsoa, mitä niistä syntyy, mutta jos haluaa jotain tiettyä sävyä, kuten tässäkin tapauksessa, niin täytyy vain varovasti lisäillä värejä pieniä ripauksia kerrallaan, kunnes sävy on juuri oikea. Siksi onkin ihan mahdotonta saada toista kertaa täsmälleen samaa värisävyä aikaan! Kun olin mielestäni saavuttanut oliivinvihreän väriliemen, oli aika värjätä. Mutta kappas vain, siinä missä turkoosi oli hidas imeytymään lankaan, vihreä olikin suorastaan supernopea! En ehtinyt kuin kastaa toisen pään veteen, niin lanka ehti imaista lähes kaiken värin itseensä! Ja kun sitä samaa sävyä on mahdotonta sekoittaa enää uudestaan, niin täytyi vain nakata pikaisesti loputkin langasta veteen, jotta toinenkin pää sai edes vähän viherrystä itseensä. Tässä näkyy siis taatusti tummemman ja vaaleamman pään erot... ;) Lopputulos muistuttaa minusta kyllä enemmän kurkkusalaattia kuin oliivia, mutta toivottavasti Akkeli tykkää. :)

Ihan pelkkiä lankoja en arvontapalkinnoksi laittanut, vaan lisäsin mukaan myös kahvipaketin sekä tummaa suklaata, molemmat Reilun Kaupan tuotantoa ihan vain siksi, että minusta se oli reilua tällaisen hyväntekeväisyyshenkisen haasteen päätteeksi. :)

Palkinnon mukaan kirjoitin pienen viestin korttiin, jonka teksti sopi minusta Akkelille, hänhän kutoi PHHT-haasteeseen sukkia sairaalan teho-osastolle, ja sukista oli annettu hänelle paljon kiitosta ja positiivista palautetta! :) Saa nähdä, tuleeko noista arpavoitoksi värjäämistäni langoista lisää tehosukkia, vaiko kenties jotain muuta...

Iloista viikonjatkoa! :)

Kirjoneulesukat

Otsikonkeksijä taitaa olla päiväunilla, joten tällä kertaa otsikoidaan tämä teksti näinkin tylsästi. Toisaalta tarvinneeko sitä joka kerta runoilla jotain nasevaa, eiköhän tuokin kerro kaiken oleellisen. Eli kirjoneulesukat on tullut väsättyä. :)

Kirjoneulesukat

Tehty ajalla: 5.-20.4.2015

Malli: Novita Talvi 2013 nro 47

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Drops Fabel luonnonvalkoinen (100), musta (400), Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) -> uudelleenvärjätty happovärillä keltainen -> sammaleenvihreä, Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) -> uudelleenvärjätty happovärillä koralli -> murrettu lila

Langankulutus: 107 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: 40

Muuta: Lahjaksi menossa. Jalkaterän silmukkamäärää piti reilusti vähentää ohjeesta. 

Nämä sukat ovat menossa lahjaksi vasta tämän vuoden marraskuussa, mutta melkein jo meinasi iskeä paniikki jossain vaiheessa, kun näitä ei ollut vieläkään oltu aloitettu. En tykkää jättää asioita viime tinkaan. ;)

No, sukat joka tapauksessa on nyt tehty ja odottavat vain h-hetkeä! :) Sukkien saajalla on jalat kokoa 40, mutta meidän perheen ainoa nelikymppinen jalka on sen verran karvainen, etten viitsinyt kuvauttaa näin naisellisia sukkia niin karvaisessa jalassa (niitä 40-numeroisia jalkoja on tosiaan tässä perheessä vain yksi, koska saman henkilön toinen jalka on kokoa 39... ;) ). Niinpä kuvasin sukat ihan omissa 38/39-jaloissani, joihin sukat ovat hivenen liian löysät. Mutta toivottavasti ovat sopivat saajalleen!

Löysyyttä näihin meinasi tulla vähän liikaakin, sillä Novitan ohjeessa oli jalkaterässä aivan käsittämättömän paljon silmukoita! Ohjeen mukaan jalkaterään olisi pitänyt kavennusten jälkeen jäädä 78 silmukkaa 39-numeroiseen sukkaan, mutta muiden valmistajien ohjeissa näkyi ohuelle sukkalangalle olevan vain 62 silmukkaa 40/41-numeroiseen jalkaan. Ensimmäisen sukan terän jouduinkin purkamaan, koska sinne olisi mahtunut kaksikin jalkaa. Vartta en kuitenkaan purkanut, koska se tuntui olevan ihan sopiva, ainoastaan terään vähensin silmukkamäärän 64:ään. Kirjoneulehan vetää hiukan kasaan, joten valitsemani silmukkamäärä oli tässä mallissa ihan sopiva.

Sukkamalli itsessään on mielestäni todella kaunis, vaikkain paikoin melkoisen haastavakin, kun mukana oli myös kolmella värillä tehtäviä kerroksia. Onneksi tuo jalkaterä oli ihan simppeliä mallineuletta hieman vaativamman varren jälkeen.

Pohjalankana käytin luonnonvalkoista Drops Fabelia, ja samaa merkkiä on myös tuo musta kuviolanka. Kaksi muuta kuvioväriä ovat Novita Pikkusiskoa, joka on uinut väripadassani moneenkin otteeseen. Ensin värjäsin kaksi kerää sinisellä Dylonilla, jossa oli seassa ripaus kaapista löytyneitä elintarvikevärin jämiäkin, mutta se lopputulos oli mielestäni niin ruma harmaansininen, että uitin langat uudestaan toissasyksyn happovärjäyskurssilla, toisen kerän keltaisessa ja toisen korallinpunaisessa värissä. Lopputulokseksi sain sammaleenvihreää ja murrettua lilaa. Ihan kivastihan nuo värit näyttävät asettuvan kirjoneuleeseen. :)

Noita itsevärjäämiäni kahta väriä saan käyttää ilmeisesti vielä muihinkin lahjaneuleisiin, sillä kuviovärejä ei kulunut sukkiin ihan sitä "vajaata 50 grammaa kutakin", mikä ohjeessa oli ilmoitettu. Itse asiassa kutakin kuvioväriä kului vain 10-16 grammaa. Minusta se on aika tavalla vähemmän kuin mielikuvani "vajaasta 50 grammasta". ;) Samoin kuin pohjavärin menekki 68 grammaa on vähemmän kuin ohjeessa mainittu 100 grammaa. Mutta eikös sitä sanota, että liian kanssa pärjää aina. :)

Kirjoneuleisen kivoja päiviä sinullekin! :)

Kassi-Elma

Minua on sanottu joskus Kassi-Almaksikin, luultavasti siksi, että kaikenlaiset kassit ja laukut ovat kirjaimellisesti raahautuneet mukanani läpi elämäni. Ihan lapsesta saakka kassit ovat olleet minulle tärkeitä, siksi minun on vaikea kuvitella yhdenkään naispuolisen - isomman tai pienemmän - ihmisen pärjäävän kodin ulkopuolella pelkästään yhdellä laukulla tai kassilla. Jos siis tulee eteen lahjan mietintä jollekin tytölle tai naiselle, kassi tuntuu varmalta ratkaisulta, niitähän tarvitaan aina! :)

Les Lettres de Plume: E / Kassi

Tehty ajalla: 13.-20.4.2015 (Pistely: 13.-17.4., Ompelu: 18.-20.4.)

Malli: Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume -sarjan E

Kangas: 14 ct aida, värjätty vaaleanpunaiseksi reaktiiviväreillä

Langat: DMC Bland, 107, 310, 838, 3862

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 71x62 pistoa (n. 13x11 cm)

Viimeistely: Kassi n. 37x40 cm, kangas kuviopuuvillaa, vuori pellavaa

Muuta: Lahjaksi 

Tämä taitaakin mennä Alman sijasta Kassi-Elmalle, ainakin nimikirjaimesta päätellen. :)

En sitten vielä kyllästynytkään Couleur d'Etoilen malleihin, vaan päädyin pistelemään tämän kirjaimen Les Lettres de Plume -sarjasta, jossa on siis kaikki aakkoset. Mallin nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Sulka-aakkoset", viittaako se sitten lintuun vai enkeliin tai kenties molempiin... Aidakankaan värjäsin pari vuotta sitten reaktiivivärjäyskurssilla, ja sattui varsin mainiosti, kun ompelurasiasta löytyi tismalleen samansävyistä vaaleanpunaista ompelulankaakin työn viimeistelyyn, vaikken kuollaksenikaan muista, mihin ompelutyöhön olen noin hempeää lankaa joskus tarvinnut. Pistelymalliin vaihdoin värin ainoastaan linnun rintamukseen, joka oli alkuperäisessä mallissa keltaisempi/oranssisempi; tähän pohjakankaaseen sopi kuitenkin tuollainen pinkkiin taittuva punainen paremmin.

Pistellyn kankaan kiinnitin siis kassiin koristeeksi, ja siitä alkoikin sitten se vaativampi vaihe eli kassin ompelu. ;)

Kassin päälliskankaaksi löysin kaappini kätköistä ihanaa kukkakuvioista puuvillaa, joka oli kuitenkin niin ohutta, että se tarviksi tuekseen vuorikankaan. Vuoriksi valitsin ihan luonnonväristä tukevaa pellavaa. Kassin sisältä löytyy myös tasku...

... jonka saa kiinnitettyä nepparilla. Pinkki nappi on ihan vain koristeena taskun päällispuolella. En ollut alunperin ajatellut taskuun mitään kiinnitystä, mutta isäntä sitä ehdotti siinä vaiheessa, kun kassi oli melkein valmis. Jälkikäteen ei oikeastaan ollut mahdollista tehdä muuta kiinnityssysteemiä kuin neppari, joten sellainen tähän sitten tuli.

Onnistuin tähän kassiin tekemään jopa vähän muotoilujakin, ettei ole ihan pelkkä taitettu kangaspalanen. Piti hiukan katsoa mallia yhdestä kirpparilta ostetusta kangaskassista, mutta eipä tuo muotoilu mikään vaikea toimenpide ollut, taisi olla koko kassin helpoin vaihe. ;)

Sen sijaan kassin sangat ovat aina olleet minulle suurin haaste muuten niin yksinkertaisessa ompelutyössä. Sain tälläkin kertaa kuulla isännältä muistutuksen siitä, etten ole aina ihan tajunnut noiden sankojen ideaa tai sitä, mihin kohtaa kassia ne kuuluu kiinnittää... mielelläni kyllä unohtaisin sen vuosien takaisen kassihirvityksen, jonka kanssa ei oikeastaan mikään mennyt nappiin. Toisaalta se on yhä tallessa muistuttamassa minua siitä, miten ei ainakaan kannata tehdä. ;) Tässä kassissa sangat tuottivat minulle edelleen eniten päänvaivaa ja konekin oli niiden kanssa lujilla, mutta sain ne aseteltua mielestäni ihan oikeille paikoilleen ja jopa melkein siististi. Muutenkin voin olla tyytyväinen lopputulokseen - jonkun mielestä kassin ompelu voi olla ihan lasten leikkiä, mutta kyllä tämä minulle on jo ihan suuri saavutus! :)

Ompelukin tuntui tällä kertaa jopa ihan mukavalta puuhalta, vaikka se on yleensä minulle se suurin mörkö käsitöiden saralla. Nimenomaan siis koneompelu; käsinompeluahan minä rakastan yli kaiken, ja voisinkin kaiken aikaa vain näperrellä ristipistoja, ommella nappeja tai päätellä lankoja. :) Mutta jotkut ompelut vain on melkeinpä pakko tehdä koneella.

Tiedän kyllä syynkin siihen, miksi koneompelu oli tällä kertaa siedettävää. Joitakin viikkoja sitten yksi työhuoneemme pöydistä tyhjeni: aiemmin se oli toiminut lähinnä lasten helmityöpöytänä, mutta kun ne tarvikkeet siirrettiin lastenhuoneeseen, tuo pöytä jäi tyhjilleen. Isäntä ehdotti jo koko pöydästä luopumista, onhan meillä täällä työhuoneessa lisäksi myös minun työpöytäni, johon mahtuu printteri-skanneri-kopiokoneyhdistelmän lisäksi juuri ja juuri läppäri ja jokunen käsityö pöydän kulmalle lojumaan, sekä isännän valtavan iso työpöytä, jossa mahtuukin sitten tietokonetyöskentelyn lisäksi hyvin myös askartelemaan vaikka vähän isompaakin. Miehen mielestä ilmeisesti kolmannelle pöydälle ei olisi ollut enää tarvetta, mutta minähän tajusin heti, ettei siitä pöydästä voi mitenkään luopua! Onhan ehdottomasti hyvä, että on yksi tyhjä pöytä ilman vakituista käyttötarkoitusta, sillä jos vaikka miehellä tai lapsilla onkin jokin pitempiaikainen askarteluhomma meneillään, niin tuolle pöydällehän voi jättää projektin työn alle useammaksikin päiväksi.

Oikeasti ajattelin kyllä vain itseäni, sillä nyt minulla olisi viimeinkin ompelupöytä silloin kuin sellaista tarvitsisin! :) Tarkoitukseni ei ole alkaa säilyttää ompelukonetta pöydällä mitenkään vakituisemmin, mutta silloin kun jotain ompelee, niin helpottaa suunnattomasti, kun projektin voi jättää kesken ilman, että konetta tarvitsee olla koko aikaa siirtämässä pois. Aiemminhan minulta puuttui kokonaan ompelutila, jolloin jouduin ompelemaan joko omalla työpöydälläni kaikkien tietokonehärveleiden keskellä (onnistuu vain pikkuriikkisten kangaspalojen kanssa), tai sitten ruokapöydällä, jolloin meillä ei ole mitään paikkaa, missä syödä. Onpa joskus tullut ommeltua jossain pakastimen päälläkin seisten, kun muuta tilaa ei ole ollut... Siinä on varmasti yksi syy siihen, miksi ompelu on ollut niin vastenmielistä, ja on tullut paljon epäonnistumisia. Ompeluprojektit on pitänyt hoitaa kiireellä, jotta ehtii siivota koneen pois ennen kuin pöytää tarvitaan sen varsinaiseen tarkoitukseen, eikä silloin voi mitenkään saada aikaan hyvää jälkeä. Nyt on tuntunut mukavalta, kun koneen ja kankaat on voinut jättää pöydälle, ja olen saattanut käväistä ompelemassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Ommellessa kun täytyy välillä muistaa pitää taukojakin, jottei hartiat ja pinna pääse kiristymään. Tietysti siivouspäiväksi kone laitetaan kaappiin, eikä sen muutenkaan ole tarkoitus jäädä tuohon pysyvästi asumaan, mutta jos ei kellään muulla ole juuri nyt tarvetta pöydälle, niin kyllä minä sitä mielelläni käytän. :)

Ompelukone on ollut nyt jo aika monta päivää esillä, ja tähän mennessä olen kyllä joka päivä käynyt sen ääressä suristelemassa, mutta tämän kassin lisäksi olen saanut oikeastaan vasta huoliteltua ristipistokankaiden reunoja. En siis todellakaan ole viettänyt ompelukoneen ääressä ihan tuntikausia päivittäin. Nyt kuitenkin uskaltanen käydä Vuoden 2015 Ristipistoprojektin viimeistelypuuhiin, kun olen ensin saanut muutaman mukavan kokemuksen Huskystar 290:n kanssa - 15 vuotta siihen menikin, että aloimme ymmärtää lopulta toisiamme. ;) (Ostin koneeni muistaakseni huhtikuussa v. 2000 eli melko tarkasti 15 vuotta sitten.) Sen verran olen jo Ristipistoprojektin viimeistelyn kanssa edistynyt, että viimeistelykankaat on leikattu. Se puuha täytyi tehdä yhä ruokapöydän ääressä, koska se on ainoa riittävän iso pöytä kankaiden leikkuuseen. Mutta leikkaaminen onkin minusta vielä hirvittävämpi vaihe kuin ompeleminen, joten olen onnellinen, että sekin on jo tehty. Todennäköisesti tässä menee muutama päivä ihan vain kankaiden reunojen huolitteluun, ennen kuin pääsee oikeasti kappaleita yhdistämään. Ihanaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa ilman kiireen häivääkään! :)

Kassi-Alma ottaa nyt käteensä neulan ja alkaa päätellä lankoja! :) Seuraavassa postauksessa voi siis olla luvassa jopa neuleita pitkästä aikaa! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Mansikkamummolle

Viime viikolla kävin etsiskelemässä lapsen kaverille synttärilahjaa ja -korttia. Huomasin samalla, että korttihyllyihin oli ilmestynyt jo äitienpäiväkortteja myyntiin. Yksi kortti pisti sieltä heti silmääni, enkä voinut olla ostamatta sitä omalle äidilleni:

Tämä vain tuntui niin sopivalta kortilta käsityöihmiseltä toiselle. :) Ongelmakseni tuli vain se, että enhän minä nyt voi pelkkää ostokorttia äidille antaa! En kyllä välttämättä aina anna äitien- tai isänpäivälahjoja, vaan itsetehty kortti saa minusta riittää muistamiseksi, mutta ostokortti tuntuu vähän rimanalitukselta. Niinpä ajattelin, että jos tänä vuonna laittaisin kortin mukaan jotain pientä lahjaakin. Ja kun kortti on käsityöaiheinen, ehkä se lahjakin voisi olla...

Saksikotelo ja saksikoriste

Tehty: 14.4.2015

Malli: Molemmat Pinterestistä löydetty; linkki saksikoteloon ja linkki saksikoristeeseen

Materiaalit: Huopaa, helmiä, nauhaa, kirjonta- ja ompelulankaa

Koko: Haikarasaksille sopivat

Muuta: Äitienpäiväksi

Mitäpä muuta mansikkamummolle kuin mansikkaa. :) Saksikotelon ohje löytyi Pinterestistä, mutta sen alkuperäinen linkki ei enää toimi, joten tässä linkki Pinterestin ohjeeseen. Ohjeessa oli myös ihan kaavat, jotka sain pienen säädön jälkeen jopa tulostettua. Oli kyllä hauskaa tehdä pitkästä aikaa huopatöitä, tuli ihan mieleen lapsuuden ensimmäiset äitienpäivälahjat, jotka nekin tehtiin huovasta ja ommeltiin pykäpistoilla... ;) Taitaa siitä eräästä pykäpistoin reunustetusta huopapatalapusta tulla tänä vuonna kuluneeksi tasan 30 vuotta, siihen oli kirjottu keskelle "ÄITI". :)

Saksikoristeen ohje löytyi myös Pinterestistä, mutta alkuperäiseen ohjepaikkaan linkki on tässä. Huovasta tein tämänkin. Täytyi sitten ostaa näiden kaveriksi äidille myös haikarasakset, koska hän tuskin muuten hoksaa näiden mansikoiden käyttötarkoitusta. Veikkaanpa myös, että äidilläni ei ole ainoitakaan "oikeita" käsityösaksia, vaan langat katkaistaan niillä samoilla Fiskarsin oranssipäisillä peltosaksilla, joilla katkotaan myös mansikan rönsyt... ;)

Nämä pikkusakset koteloineen ja koristeineen on kyllä näppärä sujauttaa vaikka käsilaukkuun, kun lähtee lähetyskahvilaan kutomaan sukkia ja lapasia. :) Ja jos sakset ovat hukassa, niin ei tarvitse kuin poimia mansikka... Itse en aikoinaan ymmärtänyt yhtään saksikoristeiden ja -koteloiden ideaa, mutta kun sakset ovat riittävän monta kertaa olleet hukassa tai repineet reiän käsilaukun pohjalle, niin olen oppinut näitäkin arvostamaan. ;)

Ja sitten kun muistaisi nämä vielä ajoissa laittaa postiin...! :)

Nämä pikkuompelut aloittivat nyt toivottavasti pitkään jatkuvan ompelukauden. Nuo on toki ommeltu ihan vain käsin, joka on minulle se mieluisampi ompelutapa, mutta tänään uskaltauduin kaivamaan ompelukoneenkin pöydälle. Katsotaan, kauanko se siinä viihtyy ennen kuin joku raivoava akka paiskaa sen kirosanojen saattelemana takaisin kaappiin... ;)

Onnellisia ompelu- ja muita puuhailupäiviä sinullekin! :)