Kassi-Elma

Minua on sanottu joskus Kassi-Almaksikin, luultavasti siksi, että kaikenlaiset kassit ja laukut ovat kirjaimellisesti raahautuneet mukanani läpi elämäni. Ihan lapsesta saakka kassit ovat olleet minulle tärkeitä, siksi minun on vaikea kuvitella yhdenkään naispuolisen - isomman tai pienemmän - ihmisen pärjäävän kodin ulkopuolella pelkästään yhdellä laukulla tai kassilla. Jos siis tulee eteen lahjan mietintä jollekin tytölle tai naiselle, kassi tuntuu varmalta ratkaisulta, niitähän tarvitaan aina! :)

Les Lettres de Plume: E / Kassi

Tehty ajalla: 13.-20.4.2015 (Pistely: 13.-17.4., Ompelu: 18.-20.4.)

Malli: Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume -sarjan E

Kangas: 14 ct aida, värjätty vaaleanpunaiseksi reaktiiviväreillä

Langat: DMC Bland, 107, 310, 838, 3862

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 71x62 pistoa (n. 13x11 cm)

Viimeistely: Kassi n. 37x40 cm, kangas kuviopuuvillaa, vuori pellavaa

Muuta: Lahjaksi 

Tämä taitaakin mennä Alman sijasta Kassi-Elmalle, ainakin nimikirjaimesta päätellen. :)

En sitten vielä kyllästynytkään Couleur d'Etoilen malleihin, vaan päädyin pistelemään tämän kirjaimen Les Lettres de Plume -sarjasta, jossa on siis kaikki aakkoset. Mallin nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Sulka-aakkoset", viittaako se sitten lintuun vai enkeliin tai kenties molempiin... Aidakankaan värjäsin pari vuotta sitten reaktiivivärjäyskurssilla, ja sattui varsin mainiosti, kun ompelurasiasta löytyi tismalleen samansävyistä vaaleanpunaista ompelulankaakin työn viimeistelyyn, vaikken kuollaksenikaan muista, mihin ompelutyöhön olen noin hempeää lankaa joskus tarvinnut. Pistelymalliin vaihdoin värin ainoastaan linnun rintamukseen, joka oli alkuperäisessä mallissa keltaisempi/oranssisempi; tähän pohjakankaaseen sopi kuitenkin tuollainen pinkkiin taittuva punainen paremmin.

Pistellyn kankaan kiinnitin siis kassiin koristeeksi, ja siitä alkoikin sitten se vaativampi vaihe eli kassin ompelu. ;)

Kassin päälliskankaaksi löysin kaappini kätköistä ihanaa kukkakuvioista puuvillaa, joka oli kuitenkin niin ohutta, että se tarviksi tuekseen vuorikankaan. Vuoriksi valitsin ihan luonnonväristä tukevaa pellavaa. Kassin sisältä löytyy myös tasku...

... jonka saa kiinnitettyä nepparilla. Pinkki nappi on ihan vain koristeena taskun päällispuolella. En ollut alunperin ajatellut taskuun mitään kiinnitystä, mutta isäntä sitä ehdotti siinä vaiheessa, kun kassi oli melkein valmis. Jälkikäteen ei oikeastaan ollut mahdollista tehdä muuta kiinnityssysteemiä kuin neppari, joten sellainen tähän sitten tuli.

Onnistuin tähän kassiin tekemään jopa vähän muotoilujakin, ettei ole ihan pelkkä taitettu kangaspalanen. Piti hiukan katsoa mallia yhdestä kirpparilta ostetusta kangaskassista, mutta eipä tuo muotoilu mikään vaikea toimenpide ollut, taisi olla koko kassin helpoin vaihe. ;)

Sen sijaan kassin sangat ovat aina olleet minulle suurin haaste muuten niin yksinkertaisessa ompelutyössä. Sain tälläkin kertaa kuulla isännältä muistutuksen siitä, etten ole aina ihan tajunnut noiden sankojen ideaa tai sitä, mihin kohtaa kassia ne kuuluu kiinnittää... mielelläni kyllä unohtaisin sen vuosien takaisen kassihirvityksen, jonka kanssa ei oikeastaan mikään mennyt nappiin. Toisaalta se on yhä tallessa muistuttamassa minua siitä, miten ei ainakaan kannata tehdä. ;) Tässä kassissa sangat tuottivat minulle edelleen eniten päänvaivaa ja konekin oli niiden kanssa lujilla, mutta sain ne aseteltua mielestäni ihan oikeille paikoilleen ja jopa melkein siististi. Muutenkin voin olla tyytyväinen lopputulokseen - jonkun mielestä kassin ompelu voi olla ihan lasten leikkiä, mutta kyllä tämä minulle on jo ihan suuri saavutus! :)

Ompelukin tuntui tällä kertaa jopa ihan mukavalta puuhalta, vaikka se on yleensä minulle se suurin mörkö käsitöiden saralla. Nimenomaan siis koneompelu; käsinompeluahan minä rakastan yli kaiken, ja voisinkin kaiken aikaa vain näperrellä ristipistoja, ommella nappeja tai päätellä lankoja. :) Mutta jotkut ompelut vain on melkeinpä pakko tehdä koneella.

Tiedän kyllä syynkin siihen, miksi koneompelu oli tällä kertaa siedettävää. Joitakin viikkoja sitten yksi työhuoneemme pöydistä tyhjeni: aiemmin se oli toiminut lähinnä lasten helmityöpöytänä, mutta kun ne tarvikkeet siirrettiin lastenhuoneeseen, tuo pöytä jäi tyhjilleen. Isäntä ehdotti jo koko pöydästä luopumista, onhan meillä täällä työhuoneessa lisäksi myös minun työpöytäni, johon mahtuu printteri-skanneri-kopiokoneyhdistelmän lisäksi juuri ja juuri läppäri ja jokunen käsityö pöydän kulmalle lojumaan, sekä isännän valtavan iso työpöytä, jossa mahtuukin sitten tietokonetyöskentelyn lisäksi hyvin myös askartelemaan vaikka vähän isompaakin. Miehen mielestä ilmeisesti kolmannelle pöydälle ei olisi ollut enää tarvetta, mutta minähän tajusin heti, ettei siitä pöydästä voi mitenkään luopua! Onhan ehdottomasti hyvä, että on yksi tyhjä pöytä ilman vakituista käyttötarkoitusta, sillä jos vaikka miehellä tai lapsilla onkin jokin pitempiaikainen askarteluhomma meneillään, niin tuolle pöydällehän voi jättää projektin työn alle useammaksikin päiväksi.

Oikeasti ajattelin kyllä vain itseäni, sillä nyt minulla olisi viimeinkin ompelupöytä silloin kuin sellaista tarvitsisin! :) Tarkoitukseni ei ole alkaa säilyttää ompelukonetta pöydällä mitenkään vakituisemmin, mutta silloin kun jotain ompelee, niin helpottaa suunnattomasti, kun projektin voi jättää kesken ilman, että konetta tarvitsee olla koko aikaa siirtämässä pois. Aiemminhan minulta puuttui kokonaan ompelutila, jolloin jouduin ompelemaan joko omalla työpöydälläni kaikkien tietokonehärveleiden keskellä (onnistuu vain pikkuriikkisten kangaspalojen kanssa), tai sitten ruokapöydällä, jolloin meillä ei ole mitään paikkaa, missä syödä. Onpa joskus tullut ommeltua jossain pakastimen päälläkin seisten, kun muuta tilaa ei ole ollut... Siinä on varmasti yksi syy siihen, miksi ompelu on ollut niin vastenmielistä, ja on tullut paljon epäonnistumisia. Ompeluprojektit on pitänyt hoitaa kiireellä, jotta ehtii siivota koneen pois ennen kuin pöytää tarvitaan sen varsinaiseen tarkoitukseen, eikä silloin voi mitenkään saada aikaan hyvää jälkeä. Nyt on tuntunut mukavalta, kun koneen ja kankaat on voinut jättää pöydälle, ja olen saattanut käväistä ompelemassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Ommellessa kun täytyy välillä muistaa pitää taukojakin, jottei hartiat ja pinna pääse kiristymään. Tietysti siivouspäiväksi kone laitetaan kaappiin, eikä sen muutenkaan ole tarkoitus jäädä tuohon pysyvästi asumaan, mutta jos ei kellään muulla ole juuri nyt tarvetta pöydälle, niin kyllä minä sitä mielelläni käytän. :)

Ompelukone on ollut nyt jo aika monta päivää esillä, ja tähän mennessä olen kyllä joka päivä käynyt sen ääressä suristelemassa, mutta tämän kassin lisäksi olen saanut oikeastaan vasta huoliteltua ristipistokankaiden reunoja. En siis todellakaan ole viettänyt ompelukoneen ääressä ihan tuntikausia päivittäin. Nyt kuitenkin uskaltanen käydä Vuoden 2015 Ristipistoprojektin viimeistelypuuhiin, kun olen ensin saanut muutaman mukavan kokemuksen Huskystar 290:n kanssa - 15 vuotta siihen menikin, että aloimme ymmärtää lopulta toisiamme. ;) (Ostin koneeni muistaakseni huhtikuussa v. 2000 eli melko tarkasti 15 vuotta sitten.) Sen verran olen jo Ristipistoprojektin viimeistelyn kanssa edistynyt, että viimeistelykankaat on leikattu. Se puuha täytyi tehdä yhä ruokapöydän ääressä, koska se on ainoa riittävän iso pöytä kankaiden leikkuuseen. Mutta leikkaaminen onkin minusta vielä hirvittävämpi vaihe kuin ompeleminen, joten olen onnellinen, että sekin on jo tehty. Todennäköisesti tässä menee muutama päivä ihan vain kankaiden reunojen huolitteluun, ennen kuin pääsee oikeasti kappaleita yhdistämään. Ihanaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa ilman kiireen häivääkään! :)

Kassi-Alma ottaa nyt käteensä neulan ja alkaa päätellä lankoja! :) Seuraavassa postauksessa voi siis olla luvassa jopa neuleita pitkästä aikaa! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)