Käsityövuosi 2014

Näin vuoden lopussa olen perinteisesti tehnyt uudenvuodenmeemin, jossa olen vastannut yhteen jos toiseenkin ei-käsitöihin liittyvään kysymykseen. Nyt tämä perinne kuitenkin katkeaa.

Menneen vuoden aikana olen yrittänyt yksinkertaistaa elämääni hankkiutumalla eroon kaikesta turhasta, eikä se koske ainoastaan materiaa, vaan myös aineettomia asioita, jotka vievät tilaa ajankäytössäni ja ajatuksissani, ja jotka eivät ole niin tarpeellisia. Blogin pitäminen ei ole välttämätöntä, mutten halua tätä kuitenkaan kokonaan jättää. Niinpä päätin jossain vaiheessa vuotta keskittyä blogissa vain käsitöihin tai niitä läheisesti sivuaviin asioihin, lähinnä kuitenkin valmiiden töiden esittelyyn ja niiden herättämien ajatusten kirjoittamiseen. Joskus kevään ja kesän aikana totesin myös blogien lukemisen vievän liikaa aikaani kuitenkaan saamatta vastineeksi riittävästi mielihyvää. Siksi myös karsin aika isolla kädellä blogien lukulistaani jättäen jäljelle vain ne, joista saan jotain lisäarvoa käsityöharrastukselleni, sen vuoksihan aikoinaan tähän blogimaailmaan lähdin. Myös kesän jälkeen olen vähitellen nappaillut lukulistaltani pois blogeja, joissa puutarhaa, sisustusta tai leipomista on alkanut olla useammin kuin käsitöitä, tai joita lukiessa on muuten vain tullut sellainen olo, etten halua siellä enää vierailla. Toivon myös oman blogini olevan sellainen paikka, josta jokainen lukija saa hyvää energiaa, en haluaisi kenenkään käyvän täällä vierailemassa vain mieltänsä pahoittaakseen. Vaikka Mielensäpahoittaja sinänsä onkin suorastaan rakastettava hahmo! ♥

Elämä on kaunis ihme, pysähdyn kiitollisena ihmettelemään.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Ei siis enää höpöhöpömeemejä - mutta katsauksesta käsityövuoteen en luovu! :)

Käsityövuoden 2014 hupaisia numerotilastoja

Vuonna 2014 käsitöitä valmistui yhteensä 115 kappaletta! Käsitöiden kappalemäärä vähenee vuosi vuodelta, sillä vuonna 2013 tein 173 käsityötä ja sitä edellisenä peräti 230. Näkyykö elämän yksinkertaistaminen myös tässä?

Hitaasti neulomalla ehdin olemaan läsnä jokaisessa silmukassa.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Näistä käsitöistä valmistui:

• Neuloen 32 kpl (edellisvuonna 73)
• Virkaten 52 kpl (edellisvuonna 75)
• joista yhdessä virkkauksessa pesukonehuovutusta (varsinaisia huovutustöitä ei lainkaan; edellisvuonna tein peräti 5 huovutustyötäkin)
• Sekä neulomista että virkkaamista sisältäviä käsitöitä 8 kpl (edellisvuonna 8)
• Ristipistellen 19 kpl (edellisvuonna 5)
• Kanavatyönä 1 kpl (edellisvuonna 0)
• Ommellen 3 kpl (edellisvuonna 6 + 1 ompelua ja virkkausta sisältävä)

Virkkaaminen on jälleen noussut neulomista suositummaksi käsityömuodoksi, vaikka molempien määrä on ollut selvästi laskusuunnassa.

Sen sijaan ristipistotyöt pomppaavat tuosta listasta esiin, niitä olen viimeinkin saanut tehtyä sen verran, kuin nyt yleensäkin toivoisin pistelyjä tekeväni. Huomionarvoista on myös se, että lähes kaikki pistelyt ovat olleet vähän isompia kuin pelkkä yhdessä illassa tehtävä onnittelukortti. Ja sainpas sen yhden kanavatyönkin tehtyä pois kaapista kuljeksimasta! :)

Ompelukone ei ole tänä vuonna juurikaan kutsunut, ja edellisvuoden huovutusinnostus (huovutuskurssin ansiosta) ei ole kantanut hedelmää tälle vuodelle saakka.

Käsityö on olemassaolon taidetta.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Näitä erilaisia tekniikoita hyödyntäen sain aikaiseksi:

• Puseroita, toppeja, jakkuja, liivejä yms. 6 kpl (edellisvuonna 18)
• Päähineitä 34 kpl (edellisvuonna 55) 
• Sukkia, tossuja, säärystimiä yms. 9 kpl (edellisvuonna 39)
• Lapasia ja kämmekkäitä 8 kpl (edellisvuonna 5) 
• Mekkoja ja hameita 3 kpl (edellisvuonna 5) 
• Villahousuja 3 kpl (edellisvuonna 3)
• Sisustukseen liittyvää 24 kpl (edellisvuonna 14) 
• Ponchoja, huiveja ja kaulureita 4 kpl (edellisvuonna 5) 
• Etiopianuttuja 18 kpl (edellisvuoden lukemaa ei ole, vaan ne on ilmeisesti laskettu silloin noihin puseroihin tms.)
• Kortteja 1 kpl (edellisvuonna 5) huom! tähän laskettu vain kortit, joissa on virkkausta, neuletta, huovutusta tms., ei siis pelkkiä askarreltuja kortteja!
• Muuta 5 kpl (edellisvuonna 24)

Ensimmäisenä tuosta pomppaa silmiin se, että sukkia ja muita jalanlämmittimiä olen kutonut selvästi vähemmän kuin aiemmin. Oikein itsekin hätkähdin. Seuraavaksi hämmästyin sisustusjuttujen suurta määrää, mutta se taitaa selittyä noilla ristipistotöillä, joista suurin osa on päätynyt kotimme koristeeksi. Kohdassa "muuta" taitaa olla sellainen positiivinen ilmiö, että nyt on tullut tehtyä vähemmän jotain määrittelemätöntä, jota en ole osannut selkeästi johonkin kategoriaan sijoittaa. :)

Neulon maailmaa valmiiksi yhden sukan kerrallaan.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Käsitöille on aina olemassa jokin kohde, ja tänä vuonna ne kohteet ovat olleet seuraavanlaisia:

• Itselle tai omaan perheeseen 65 kpl (edellisvuonna 72)
• Hyväntekeväisyyteen 46 kpl (edellisvuonna 60)
• Lahjaksi 4 kpl (edellisvuonna 41)

Etkö saanut tänä vuonna minulta itsetehtyä lahjaa? No, ei saanut kovin moni muukaan! ;) Itse asiassa kaikki neljä tekemääni lahjaa ovat menneet aikuisille kummitytöilleni, nuoremmat kummiteltavat ovat joutuneet raukat tyytymään ostolahjoihin. ;) Olihan tuossa alkuvuodesta kahdetkin isonumeroiset pyöreät synttärit, mutta niihin valmistui lahjat jo viime vuoden puolella (ei olisi ehtinytkään tälle vuodelle, kun molemmat juhlat olivat tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna). Ja sitten oli tasan yhdet ylioppilasjuhlat. Pienemmät synttärit olen tainnut kuitata tekstareilla. No, ensi vuonna on kyllä sitten ylioppilasjuhlia ja viisikymppisiä, joten ehkä tuo lahjakäsitöiden määrä taas kasvaa...

Hyväntekeväisyyskohteista sytomyssyily piti edelleen pintansa, mutta rinnalle on tullut myös etiopianuttuilu.

Neulon mielelläni: ilo kannustaa tekemään niin kaunista kuin suinkin osaisin.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Mitä lankavarastolle tapahtui vuonna 2014

• Vuoden alussa 1.1.2014 lankavarastoni painoi 15580 g.
• Lankaa kului vuoden aikana 11361 g (9274 g vähemmän kuin v. 2013).
• Tavoitteenani oli kuluttaa lankaa reilusti vähemmän kuin aiemmin, ja siinä kyllä onnistuin! :)
• Eniten kului lankaa maaliskuussa (2166 g); yli kilon pääsin huhtikuussa (1271 g), lokakuussa (1245 g), toukokuussa (1113 g), marraskuussa (1071 g) ja elokuussa (1026 g).
• Heikoimmat langankulutuskuukaudet olivat syyskuu (258 g), kesäkuu (337 g), tammikuu (647 g), joulukuu (679 g), helmikuu (681 g) ja heinäkuu (867 g).
• Keskimääräinen langankulutus oli noin 947 g kuukaudessa. Edellisvuonna kulutin keskimäärin 1,7 kg lankaa kuukaudessa, eli reippaasti on tultu siitä alaspäin.
• Alaspäin on tultu myös lankaostosten määrässä. Ostin, sain tai purin vanhoista neuleista takaisin lankakeriksi vuoden aikana 7497 g lankaa (oikeastaan 7597 g, mutta lahjoitin yhden 100 g vyyhdin villalankakolehtiin, niin se näkyy lankaostostilastoissa miinusmerkkisenä). Tuo määrä on joka tapauksessa yli 20 kiloa vähemmän lankaostoksia kuin edellisvuonna! Pistäkää paremmaksi! ;)
• Lankaostoksilla kävin tammikuussa (1950 g), helmikuussa (1800 g), toukokuussa (1600 g) ja elokuussa (1050 g). Lisäksi ostin lokakuussa käsityömessuilta lankaa 300 g ja purin vanhoja käsitöitä 592 g edestä (lankavarasto kasvoi lokakuussa siis 892 g). Huhtikuussa lankavarasto kasvoi pelkästään purkulangasta (305 g). Lankaostosten kertaostosmäärä on selkeästi laskenut vuoden loppua kohden - hyvä suunta! :)
• Lankaa en ostanut lainkaan maaliskuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, syyskuussa, marraskuussa enkä joulukuussa, ja lisäksi marraskuussa lahjoitin villalankakolehtiin sen 100 g lankaa, eli sen kuukauden ostossaldo on -100.
• Keskimäärin lankaa tuli lisää 625 g kuukaudessa, mutta osa on tosiaan sitä purkulankaa...
• Lankaa ostin 20158 g vähemmän kuin edellisenä vuonna.
• Tästä huolimatta lankavarastoni pieneni vuoden aikana ainoastaan 3864 grammalla. Ostoksia on ollut vähän, mutta niin on ollut vähäistä neulominenkin.
• Lankavarastoni painaa 31.12.2014 11716 grammaa.

Olen iloinen sekä siitä, että sekä lankaostosten että kulutuksen määrä on vähentynyt. Se tarkoittaa sitä, että elämässäni on jäänyt aikaa muillekin ihanille asioille, eikä vain käsitöille. Sillä lopultahan käsityöt ovat vasta kolmanneksi tärkein harrastukseni - ja harrastukset tulevat aika kaukana tärkeysjärjestyksessä muun elämän jälkeen. Yksinkertaistamista tässäkin. :)

Puikot ja villakerät kutsuvat meditaatioon, jonka tulokset näkyvät.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa - 

Suunnitelmien toteutuminen

Tein vuosi sitten uudenvuodenpäivänä tälle vuodelle kaksi käsityölupausta:

1. Pyrin kuluttamaan vuoden aikana reilusti vähemmän lankaa neuleisiin ja virkkuisiin kuin aiempina vuosina, jotta minulle jää aikaa myös ristipistoille.

Tämä lupaus toteutui kaikilta osin: lankaa kului totisesti aiempia vuosia vähemmän, ja ristipistoja tein huomattavasti enemmän. Haaveilin pisteleväni jokaisena vuoden iltana aina yhden äänikirjalevyllisen verran, mutta valitettavasti sain pisteltyä ja kuunneltua äänikirjaa vain 358 iltana. ;) Vuodessa jäi siis seitsemän iltaa vaille ristipistoja (ja äänikirjaa), ja syykin on selvä: alkuvuodesta olin kolme yötä reissussa, jossa ei ollut mahdollisuutta pistellä, enkä jaksanut paluuiltanakaan vielä kaivaa ristipistoja esiin (jäi siis neljä iltaa väliin), ja alkukesästä jäi niin ikään kolme iltaa väliin reissun vuoksi. Neuleita tuli kyllä reissun päälläkin tehtyä.

2. Annan inspiraatiolle tilaa aina, jos sellainen sattuu iskemään, vaikka sitten muiden käsitöiden kustannuksella.

Sainkohan minä yhtään tällaisia ex tempore -inspiraatioita koko vuonna? Sellainen olo on, että kaikki käsityöt olen onnistunut tekemään suunnitelmallisesti ilman, että siihen olisi tullut päälle mitään äkillisiä inspiksiä tai akuutteja tarpeita kummittelemaan. Jotain pientä ehkä, mutta kyllä nekin ovat joutaneet pari päivää aina odottamaan. :)

Varaudun koviin pakkasiin, vaikka niitä ei tulisikaan.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Vuoden alussa tein listaa neule- ja virkkuutöistä, jotka aion vuoden aikana toteuttaa. Periaatteessa kaikki listalla olleet jutut olen tehnytkin, yksi listalla olleista on vielä työn alla. Yksi suunnitelmista muuttui, kun en sitä enää halunnutkaan tehdä. Sukkalankavaraston pienennys ei onnistunut kovin hyvin, mutta sentään muutaman sukkaparin sain tehtyä. To do -lista on myös kasvanut vuoden aikana, mutta näyttäisi siltä, että kaikki kohdat on siitäkin listasta tällä hetkellä yliviivattuja. On siis aika kirjoittaa uusi lista huomenna ensi vuodelle. :)

Ristipistotöiden osalta listan lyhentäminen onnistui odotettua paremmin! Monen pistelyhaaveen kohdalle olin kirjoittanut, että jos saisi siitä ja siitä sarjasta tai parista tehtyä edes yhden, mutta lopulta sain pisteltyä kaikki ylös kirjaamani haaveet ja vielä enemmänkin! :)

Vuosi ei oikeastaan pitänyt sisällään juurikaan käsityöyllätyksiä tai mitään uutta käsitöiden saralla. Eteenpäin ollaan menty vanhojen taitojen ja pääasiassa myös vanhojen materiaalien ja välineiden varassa. Tarvitseeko sitä aina niin hirveästi kehittyäkään, eikö jo opittujen taitojen ylläpitäminen riitä? Ehkä isoimmat muutokset ovat olleet Novitan tilauksen lopettaminen, luopuminen suurimmasta osasta käsityölehtiäni ja päätös olla muutenkin etsimättä aktiivisesti uusia malleja, materiaaleja ja inspiraatioita. Yksinkertaistamista jälleen... kuten sekin, että olen alkanut vähitellen kiinnostua neule- ja virkkausmallien tekemisestä saumattomina, ihan vain siksi, että miksi tekisin jotain, mitä ei ole pakko. :)

Kun päätän osata, osaankin.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Blogitilastot

Tänä vuonna Heivattuihin Kudelmiin ilmestyi 184 postausta, mikä on 136 postausta vähemmän kuin edellisvuonna. Se on tietysti selviö, kun on ollut vähemmän käsitöitäkin esiteltävänä, mutta koska postausten määrä on enemmän kuin valmiiden käsitöiden määrä, niin ilmeisesti olen vähän turhiakin lätissyt. Anteeksi. ;) Keskimäärin postauksia on ollut 3-4 kappaletta viikossa, vaikka loppuvuotta kohti sanainen arkkuni onkin ehtynyt - yksinkertaisesta syystä.

Bloggerin tilastojen mukaan kävijöitä on ollut vuoden aikana noin 180 000, kävijälaskurin mukaan noin 109 000 - KIITOS KAIKILLE! Suurimmat kävijäpiikit ovat tammi-, maalis- ja lokakuussa, itse asiassa samat kuukaudet kuin edellisvuonnakin - keksittekö tälle selitystä? Kesäkuukaudet ovat olleet käyntien puolesta hiljaisia, niin myös alkusyksy sekä ihan tämä loppuvuosi tuota lokakuista piikkiä lukuunottamatta. Tietysti kun jututkin ovat vähentyneet, niin eipä se lukijoitakaan houkuttele. ;)

Tervetuloa blogiini myös ensi vuonna - toivottavasti saan silloinkin nostettua hymyn jokaisen huulille. :)

Jos päivän muoti ei miellytä, voi aina paeta perinneneuleisiin.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Vuoden viimeinen kuukausiraportti

Mitähän tästäkin menneestä kuukaudesta nyt oikein tuumaisi? Tavallaan elämä rauhoittui samalla, kun luontokin laskeutui talven lepoon - itsekin olen tässä kuussa ihan vaan levännyt, vähän niin kuin pakonkin sanelemana. Toisaalta ajatukset ovat pyörineet nyt lähes kokonaan oman terveydentilan ympärillä, mikä ei välttämättä ole mikään huono asia. Sehän kertoo vain siitä, että olen saanut keskittyä ihan kaikkein tärkeimpään muiden asioiden jäädessä huoletta taka-alalle. Ja onhan sen tiimoilta nyt tapahtunutkin pikkuriikkinen askel eteenpäin, ei siis ihme, jos se on täyttänyt mielen ja kielen. :) Kuitenkin päällimmäisenä on tainnut tästä kuusta jäädä mieleen paitsi lepäily, myös lukeminen - lähes joka päivä olen saanut merkata luettujen kirjojen listaan uuden teoksen, ja poikkeuksellisen paljon on mahtunut kaunokirjallisuuden sekaan myös tietokirjoja, nyt on ollut selkeästi taas niiden aika. :) Ja minähän teen lukiessani käsitöitä, jos vain jaksan - tässä kuussa on ollut kyllä tavallista enemmän myös niitä hetkiä, jolloin olen vain lukenut ja jättänyt kutimet koppaan. Silti on saatu vähän valmistakin:

Joulukuussa valmistuivat:

• 5.12. Little House Needleworks: Snowflakes (ristipistellen)
• 16.12. Villahousut (neuloen), langankulutus 380 g
• 25.12. Etiopianutut 4 kpl (neuloen + virkaten), langankulutus 252 g
• 26.12. Kännykkäpussi (virkaten + pesukonehuovuttaen), langankulutus 47 g
• 29.12. Little House Needleworks: Yesteryear (ristipistellen)

Kuukauden langankulutussaldoksi jää 679 grammaa, mikä taitaa olla vuoden neljänneksi pienin kuukausikulutus. Lankaostoksilla en käynyt lainkaan, kun en käynyt oikeastaan minkäänlaisilla muunlaisillakaan ostoksilla (paitsi yhden reissun luontaistuotekaupassa normaalien lähikaupan ruokaostosten lisäksi), joten mitenpä sitä lankaa olisi vahingossakaan tarttunut matkaan. ;) Toivon mukaan onnistun tulevana vuonna kiertämään lankahyllyt vähintäänkin yhtä kaukaa!

Ristipistoilua jaksoin jatkaa huonompivointisenakin jokaisena kuukauden iltana (uskon myös tänään ja huomenillalla pisteleväni samaan malliin), joten pari ristipistotyötä valmistui myös tässä kuussa. Ihan tyytyväinen olen siihenkin "saavutukseen". :)

Kuukausiraportti jää tällä kertaa näin lyhykäiseksi, koska teen huomenna koko vuoden yhteenvedon, ja vasta ensi vuoden puolella alan miettiä tammikuun ja koko tulevan vuoden käsityösuunnitelmia. Ei kaikkea yhteen postaukseen. :)

Valmistuminen on aihe iloon, ei pelkkä siirtymävaihe uusiin suorituksiin.

- Maija Paavilainen: Villasukkavoimaa -

Nyt siis iloitaan näistä valmiista käsitöistä! :) Iloisia tämän vuoden viimeisiä käsityöhetkiä sinullekin!

Sillä lailla tällä lailla ennen vanhaan...

Välillä on mukavaa huomata, kuinka ristipistohommissa jokin kangas ja kaapissa odottava malli vain kohtaavat. Eivät välttämättä täydellisesti, mutta kohtaavat kuitenkin.

Alkuvuodesta - vai oliko se peräti viime vuoden puolella? - tilasin jotain ristipistotarvikkeita Casa Ceninasta, ja sain yllätyksekseni ilmaislahjana suorakaiteen muotoisen palan pellavakangasta, jossa oli valmiiksi ommeltu päät kujan muotoon, vieläpä ihan koristeellisesti. Sehän suorastaan huusi päästä seinävaatteeksi, kun ripustinta vartenkin oli väylä valmiina. Kangaspalan muoto ja koko sopivat myös mitä parhaiten Little House Needleworksin Yesteryear -mallille (voit katsoa alkuperäisen mallin kuvan esim. tästä linkistä).

Vasta pistelyn aloitettuani huomasinkin, että tuo ilmaiseksi saamani kangaspalahan olikin leikattu ihan kieroon. Siis toki silmämääräisesti suoraan, ja varmasti mittaamallakin leveys oli molemmista päistä sama, mutta ei suinkaan langansuuntaisesti suoraan. Kuitenkin sellaisissa ristipistotöissä, joissa reunoja ei ole tarkoitus viimeistelyn yhteydessä taittaa piiloon minnekään, olisi aika lailla suotavaa, että kangas olisi langansuuntainen - syytä tuskin tarvitsee teille enempää selittää. Niinpä leikkasin reunat (ei ne huolitellut päädyt, vaan sivureunat) suoriksi, ja siinä sen kierouden huomasi: siinä missä toisesta päästä lähti pois millin verran, toisessa päädyssä lähti useita senttejä. Onneksi leveyttä jäi yhä riittävästi, että sain vielä tuon mallin siihen hyvin mahtumaan. Hieman mietitytti, kuinka viimeistelyn käy, kun työ selvästi kapeni, olin nimittäin hankkinut jo tätä seinävaatetta varten tietyt ripustimet sekä reunapitsiä. Mutta hyvin kävi, sillä reunapitsin kanssa leveys tuli tismalleen ripustimiin sopivaksi! :)

Yesteryear

Tehty ajalla: 5.-29.12.2014

Malli: Little House Needleworks: Yesteryear

Kangas: 28 ct pellava vaalea (ilmaislahja Casa Ceninasta)

Langat: DMC B5200, 221, 420, 433, 434, 676, 754, 898, 926, 3011, 3022, 3051, 3052, 3371, 3768, 3790

Pistot: Ristipistoja

Koko: 87x196 pistoa, n. 15x35 cm; viimeistelyn koko 27x48 cm

Viimeistely: Seinävaatteeksi

Muuta: Ripustimet ja pitsi Ateljé Margarethasta, napit omasta varastosta 

(Kaksi samantyyppistä kuvaa siksi, että ensimmäinen on salaman kanssa otettu, alempi ilman salamaa.)

Vasta nuo kuvat otettuani huomasin, että tässä kankaassahan on selvästi myös nuo päätykujat ommeltu kieroon eli ei langansuuntaisesti! Eroa on kankaan yläreunasta pistelyn yläreunaan mitattuna peräti 3 mm vasemman ja oikean reunan välillä. Se voi tuntua mitättömältä, mutta näkeehän tuon silmällä, että pistely näyttää olevan horisontaalisesti kierossa. Eihän tuolle mitään mahda enää tässä vaiheessa, ja vikahan ei ole oma, vaan kankaan valmistajan. Mahtaakohan siinä olla syy, miksi tätä kangasta jaettiin ilmaislahjaksi asiakkaille? Ei pitäisi kurkata lahjahevosen suuhun, mutta myyjän olisi tietysti ollut hyvä laittaa kankaan mukaan vaikka viesti, että kyse on B-laadusta, jotta sen olisi voinut ottaa huomioon pistelymallia valitessa - juuri tällaisessa mallissa se vinous korostuu toisin kuin jossain epäsymmetrisemmässä mallissa sitä ei olisi edes huomannut.

Mutta näillä mennään!

Sinänsä olen kyllä omaan osuuteeni tässä pistelyssä ja etenkin viimeistelyssä erittäin tyytyväinen. Pitsi sopi tähän malliin mitä parhaiten, vaikka tilasin sen ihan sokkona jo paljon ennen kuin olin tätä pistelyä edes aloittanut. Oma keksintöni oli myös ommella pienet napit tuon pistelyn yläpuolelle. Muuten olisi jäänyt ehkä vähän turhan paljon ylimääräistä tilaa pistelyn ja reunan väliin, mutta nuo napit "täyttävät" sen tilan sopivasti, eivätkä kuitenkaan kiinnitä liikaa huomiota. Ja sopivat tietysti myös noihin puisiin ripustimiin!

Yhden ainoan värin jouduin vaihtamaan, kun kangas oli vaaleampi kuin alkuperäisessä mallissa. Se väri on tietysti valkoinen, sillä alkuperäisen mallin "cream" oli lähes samaa sävyä kuin käyttämäni kangas. Siksi vaihdoin sen tilalle kirkkaimman mahdollisen valkoisen eli DMC:n B5200 saadakseni sen erottumaan pohjasta.

Tämä malli ihastutti minua aikoinaan siksi, että olen erityisen viehättynyt juuri 1800-1900-lukujen taitteeseen, vaikka myös 1800-luku kiehtoo minua. Niin kirjallisuudessa, musiikissa kuin kuvataiteessakin huomaan nauttivani erityisen paljon tuon aikakauden tuotannosta. Myös noihin aikoihin sijoittuvat romaanit (vaikka olisivat myöhemmin kirjoitettuja) kiinnostavat minua. Silloin tapahtui niin paljon muutoksia maailmassa alkaen teollistumisesta ja monista uusista keksinnöistä, jotka alkoivat muuttaa ihmisten elämää hyvin nopealla tahdilla. Niitä keksintöjähän on myös tässä ristipistotyössä, ja enimmäkseen nuo vievätkin ajatukset heti 1900-1910-luvuille, ainoastaan tuo velosipedi on ennemminkin 1800-luvun alkua, sillä nykyisen polkupyörän tyyppinen kulkupelihän keksittiin jo 1880-luvulla. Kuvan puhelin ja kirjoituskone pysyivät tuollaisina vielä pitkään, itsekin olen samanlaisella puhelimella soitellut ja kirjoituskoneella näpytellyt - vaikka varsinaiset konekirjoitusopinnot tein jo ihan sähköisellä kirjoituskoneella (ei sentään atk:lla vielä silloin).

Kaavailin mielessäni tällä seinävaatteelle paikkaa tuohon seinälle raanun oikealle puolelle, mutta se tuntuikin istuvan paremmin vasemmalle puolelle. Nyt tuo seinä näyttää vähän epätasapainoiselta, mutta eiköhän se tasoitu aikanaan, kun saan tehtyä lisää ristipistotöitä. Saa nähdä sitten, siirtyykö tuo vielä toiselle puolelle, sillä mielessäni on joskus tehdä yksi LHN:n malli tuonne oikealle kirjahyllyn yläpuolelle, ja siinä muistaakseni on vähän saman aikakauden tunnelmaa... Mutta siihen nyt menee joka tapauksessa vielä pitkäkin aika, tuskin tapahtuu tulevan vuoden aikana. :)

Minullahan on suunnitelmissa projekti, jonka olen nimennyt "vuoden 2015 ristipistoprojektiksi", ja hieman olen jo suunnitelmiani ja esivalmistelujani täällä esitellytkin. Mutta koska vielä ollaan vuodessa 2014, aloitan tänä iltana vielä yhden muun ristipistotyön, jonka valmistuessa ollaan varmasti jo turvallisesti ensi vuoden puolella, jotta voin sen 2015-projektin aloittaa. :) Sitä paitsi en ole vielä ehtinyt siihen edes ristipistokankaita leikata enkä reunoja huolitella, joten en ehtisikään sitä vielä tänään aloittaa. :)

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille! :)

Halojata halloo!

Nykyajan puhelimet ovat sitten kerrassaan heikkoa tekoa. Niin kuin tuo minunkin nokialaiseni, joka ei kestänyt käytössäni kuin päivälleen 8 vuotta 7 kuukautta. Olihan se jo monenlaisia kolhuja saanut osakseen, kunnes eräänä pyhäaamuna se päätti tehdä köydettömän benjihypyn pakastimen päältä lattialle. Se siitä luurista sitten.

Kyllähän tuo hyppynsä jälkeen edelleen toimi, sillä olisi varmasti voinut vielä soittaa ja vastaanottaa puheluita. Mutta koska näyttöön ilmestyi enää vain valo ilman mitään tekstejä, en olisi enää nähnyt, kuka soittaa tai kenelle puhelu on menossa. Samoin tekstareiden kirjoittaminen ja ennen kaikkea lukeminen olisi voinut mennä enemmän arvaamisen puolelle. Joitakin toimintoja vielä saatoin käyttää, jos muistin ne ulkoa, kuten pin-koodin näppäily. Ja kun siirsin hajonneesta puhelimesta tietokoneeseen kaikki tärkeät tiedot, niin ohjekirjan avulla ja hyvällä arvauskyvyllä sain senkin homman onnistumaan.

Mutta olihan selvää, että uusi puhelin tarvittiin. HETI. Ja tietysti oli sunnuntai, se hieman rajasi ostopaikkoja. Asetin uudelle telefoonille seuraavat ehdot:

1. Siihen pitää mahtua vanhan mallinen SIM-kortti. Ei ollut aikaa odotella maanantaihin (seuraava päivä), että operaattorin putiikki aukeaa, saati että olisin alkanut tilaamaan simmiä  netistä. Uusissa malleissahan on melkein kaikissa joku mikä lie mikrosimmi, en minä semmoisia halunnut.
2. Puhelin piti olla samantien saatavilla jossain päin Oulua, jonne pääsisin bussilla sunnuntaivuoroilla.
3. Siinä pitää olla näppäimiä. Ei mitään hipelöintipuhelinta, joka alkaa taskussa soittaa itsekseen jollekin, johon en ole ollut yhteydessä 15 vuoteen. Jos olisi mahdollista saada sellainen kännykkä, jossa numerot valitaan kiekkoa pyörittämällä, ottaisin heti semmoisen! Tai kenties siinä sivussa voisi olla kahva, jota veivaamalla voisin pyytää keskusta yhdistämään haluamalleni henkilölle. Tekstarit voisi lähettää morseaakkosin lennättimen kautta - multimediaviestit savumerkeillä.
4. Älyä ei puhelimessa saa olla yhtään enempää kuin että sillä voi soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä näpytellä (näppäimillä!) tekstareita ja lukea itselle tulleita viestejä.
5. Halpa. Mieluiten ilmainen.

No, eihän noilla kriteereillä tarvinnut kovin monesta vaihtoehdosta valita. Halvin parinkympin Samsung oli samanlainen kuin meidän koululaisella, ja koska en hirveästi siitä tykkää, seuraava vaihtoehto oli neljänkympin nokialainen, johon päädyin muita vaihtoehtoja enää katsomatta. Väliin jäi muutama tuohon hintahaarukkaan mahtuva muu malli, mutta koska niitä ei ollut Oulussa varastossa, niin hyppäsin yli.

Varasin puhelimen heti netin kautta itselleni, samalla vielä siirtäen niitä arvokkaita tietoja vanhasta luurista tietokoneelle, ja kun sain sen homman tehdyksi, lähdin puolikuumeisena uutta kapistusta hakemaan likimain toiselta puolelta kaupunkia.

Koska puhelimet tykkäävät harrastaa noita köydettömiä benjihyppyjä, ne tarvitsevat tietysti jonkinlaisen suojapussukan. Edellisellä kännykällä ei ollut. Tai oli, mutten sitä käyttänyt, vaan tungin taskuun avaimien yms. seuraksi. Sama pussukka olisi kyllä käynyt tällekin puhelimelle, mutta olen antanut sen oikeastaan esikoisen käyttöön, joten ajattelin tarvita ehkä oman pussukan.

Hoksasin heti, että kun nuttuprojektista jää yli Dropsin Alpacaa, teen lopuista pussin kännykälle. Eilen sitten laitoin pussukan työn alle heti edellisen postauksen valmistuttua (eli noin klo 18.35), ja yhdessä illassa tuo virkkausosuus oli valmis, kuten kellonajasta voi päätellä.

Tuo kello on muuten ihan parasta tuossa uudessa luurissa. Edellisestä sai tihrustaa sitä aikaa, varsinkin jos näytönsäästäjä oli mennyt pois päältä, sitä aikaa ei saanut katsottua millään etenkään päivänvalossa. Tässä on riittävän iso kello, ei tarvitse enää arvata aikaa!

Päätin sitten kokeilla huovuttaa tuon virkatun pussukan, koska Alpaca kuulemma huopuu. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tiiviisti virkattu pinta ei huovu kovin paljoa, minkä vuoksi en tehnyt juurikaan kutistumisvaraa. Ajattelin, että jos ei olisi huopunut, niin olisin voinut käyttää pussia sellaisenaankin, mutta jos huopuu niin huopuu. Nakkasin heti eilen illalla pussukan koneeseen yhdessä kylpytakkini kanssa. Alpacalle suositellaan huopumislämpötilaksi 40 astetta, mutta koska sen kylpytakinkin oli syytä puhdistua, pistin rohkeana tyttönä ne kuuteenkymppiin. Ja juuri sopivasti huopui!

Virkkasin pussukan kaksinkertaisella langalla, toinen ruskeaa ja toinen luonnonvalkoista Alpacaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näitte, luonnonvalkoista jäi vielä ylikin pieni nyssykkä, joten piti kehitellä siitä jotain koristetta huovutetun pussin päälle.

Olin tehnyt jo valmiiksi napinläpirenksun, joten tarvittiin tietysti nappi. Kaivoin nappilaatikosta rumimman mahdollisen napin, jonka päällystin virkaten yksinkertaisella langalla. Sitten päätin kirjoa tuon läpän reunaan pykäpistoja, joita olen tehnyt viimeksi 30 vuotta sitten ekaluokalla johonkin äitienpäivälahjaksi antamaani patalappuun. Vielä muistin, miten noita tehdään! Vaan yhä oli valkoista lankaa jäljellä, joten virkkasin kaksinkertaisella langalla kukkasen, jonka jatkeeksi aloin lankaa katkaisematta kirjoa ketjupistoja pussukan päälle...

... ja langan aina vaan riittäessä pistot jatkuivat lopulta takapuolellekin. Siis pussin takapuolelle, ei omalleni.

Kännykkäpussi

Tehty ajalla: 25.-26.12.2014

Malli: Omasta päästä

Lanka: Drops Alpaca vaaleanruskea (401) ja luonnonvalkoinen (100)

Langankulutus: 47 g

Virkkuukoukku: 3 mm, napissa 2 mm

Koko: 5 x 11,5 cm kokoiselle kännylle

Muuta: Huovutettu 60 asteessa. Lisäksi kirjontaa.

Nähtäväksi jää, tuleeko tätä sitten käytettyä. Kaulassa en ainakaan osaa roikottaa mitään, mutta olisihan tuo taskussa ihan näppärä ainakin suojaamassa avaimien raapimiselta ja pakkaselta. Ei välttämättä suojaa kosteudelta, jos päätän sukeltaa vaatteet päällä Oulujokeen. Luultavasti kuitenkin unohtuu aina kiireessä kotiin.

Tämä taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi valmiiksi neule- tai virkkaustyöksi. Ristipistotyön luultavimmin vielä saan valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Oikeastaan se passaakin hyvin siksi, että vuoden 2009 alussa aloittamani neulepäiväkirja (= muistikirja) tuli tämän projektin myötä täpötäyteen. Riittoisa kirja, kun kuuden vuoden käsityöt ovat siihen mahtuneet! Yhdelle sivulle olen laittanut aina kolme projektia, viimeisen puolen vuoden aikana neljä per sivu vähän pienemmällä käsialalla. Vuoden 2015 alkaessa on siis sopivaa vaihtaa uuteen muistikirjaan, vaikka sen ensimmäisen projektin aloituspäivämääräksi tuleekin tämä päivä, valmistumispäivä kuitenkin menee taatusti uuden vuoden puolelle.

Sydämellistä viikonloppua kaikille! ♥

Hämärähommia

Olen viime aikoina tehnyt neuleita pimeästi. ;) Osittain siksi, että päätimme entistäkin enemmän säästää energiaa (ja rakasta maapalloamme!) kiinnittämällä aiempaa tarkemmin huomiota ylimääräisten valojen ja sähkölaitteiden sammuttamiseen. Samalla olemme opetelleet tekemään erilaisia asioita - kuten neulomista - hieman hämärämmässä valaistuksessa. Ja minäkin olen vähitellen alkanut muistaa sulkea tietokoneen aina, kun en sillä hetkellä koneella tee mitään tärkeää. Monesti se on vain jäänyt auki siltä varalta, jos vaikka tulisikin mieleen jokin asia, mikä pitäisi netistä tarkistaa - ja siinä sivussa sitten on tullut tehtyä jotain muutakin vähemmän tärkeää. Kun kone pysyy kiinni, säästyy energian lisäksi myös aikaa käytettäväsi tärkeämpiin asioihin. Vaikkapa lukemiseen - olen tässä kuussa lukenut jo kymmeniä kirjoja! :)

Lukeminen ja neulominen sujuvat ihan mainiosti hämärässäkin, mutta varsinaista pimeäneulontaa pääsin harrastamaan jokin aika sitten. Minähän olen näihin aikoihin vuodesta perinteisesti* käynyt neulomassa reilut kaksi tuntia 3D-lasit päässä, mutta nyt pitkäaikainen perinne* ilmeisesti katkeaa, koska kyseessä oli trilogian viimeinen osa. ;)

* Perinteeksi voi kutsua mitä tahansa, joka on toistunut kahdesti, ja jos se toistuu kolmannen kerran, kyse on jo pitkäaikaisesta perinteestä.

Aseet valmiina Viiden armeijan taisteluun! :)

Olin hyvissä ajoin varannut itselleni paikan jo ensi-illan tietämille, mutta valitettavasti olin juuri silloin niin huonossa kunnossa, että siirsin varauksen myöhempään, jotta pääsin ensin jaloilleni. Ehtihän sitä vielä sittenkin. :)

Pimeässä neuloessa käsityön täytyy tietysti olla sellainen, että siitä selviää sokkona. Siksi laitoin neuleet alulle jo kotona. Varalta aloitin kaksi neuletta, jos toisen kanssa sattuisi silmukka putoamaan tai jotain muuta yllättävää, niin voi vaihtaa lennossa toiseen. Molemmissa on sama silmukkamäärä, vaikka toinen onkin tässä kuvassa pidemmillä pyöröpuikolla (minulla on vain yksi tuon vahvuinen 40 cm pyöröpuikko).

Mitään yllättävää ei sattunut, joten kudoin koko 2 h 15 min noilla lyhyemmillä pyöröillä olevaa neuletta. Pidemmillä puikoilla ollutta neuletta tein vain leffateatterin aulassa sisäänpääsyä odotellessani, jotta sain sitä hieman alkua pidemmälle. Beige lanka loppui leffan aikana kesken, mutta olin pakannut laukkuun kaikkia värejä, joten seuraavan värin valitsin pimeässä sokkona arpomalla. Pinkki osui käteen. :)

Loput piti sitten neuloa kotona vähän enemmässä valossa, vaikkakin varsin hämärässä:

Se nuttu näyttää valmiina tältä. Kudoin pinkkiä niin pitkästi kuin sitä väriä jämänöttösessä riitti. Jatkoin lopun nutusta samaisella beigellä, nyt toiselta kerältä, joka oli kiinni siinä toisessa leffaa varten aloittamassani nutussa, mutta pystyihän sen langan katkaisemaan. Pinkistä langasta jäi pikkupätkä yli, joka ei olisi riittänyt enää täyteen kerrokseen, joten virkkasin siitä pienen napin kiinnitettäväksi nutun yläosaan.

Se beige lanka menikin melkein kokonaan ensimmäisen nutun yläosaan, joten toisen nutun osuudeksi jäi vain tuo leffateatterin aulassa aikaansaatu helmaraita sekä ensimmäisestä nutusta ylijäänyt nöttönen, joka riitti pikkuiseen kukkaseen yläosaan kiinnitettäväksi. Helman punaiseen raitaan upotin pienen punaisen lankanöttösen kokonaan, ja valkoinen raita on myös yhtä leveä kuin sitä väriä sattui jämänöttösessä olemaan jäljellä. Punaista oli kuitenkin vielä toinenkin (vajaa?) kerä, jolla sain tehtyä nutun loppuun. Ja myös valkoista jäi isompi nöttönen toisesta kerästä, mutta palataan siihen hetken kuluttua...

Kun vauhtiin pääsin, päätin neuloa loputkin langat nutuiksi samantien. Tähän nuttuun oli tarkoitus upottaa luonnonvalkoinen ja pinkki nöttönen loppuun, jotka ovat eri merkkiä kuin kaikki muut langat. Pinkki on siis ihan eri sävyäkin kuin ensimmäisessä nutussa nähty pinkki. Tässä nutussa luonnonvalkoinen loppui kesken kerroksen, mutta jatkoin kerroksen toisenmerkkisen langan luonnonvalkoisella, eikä eroa huomaa. Pinkkikään ei mennyt tasan kerroksen vaihteeseen, joten siitä syntyi taas nappi. Ruskeaa oli sen verran, että sillä pystyi kikkailemaan noita raitoja yms. ihan oman mielen mukaan, eikä tarvinnut välittää langan riittävyydestä. Ruskea lanka kyllä maastoutuu aika näppärästi Eraston ihonväriin. ;)

Viimeiseen nuttuun riitti edelleen sitä ruskeaa. Punaisen langan käytin tähän nyt kokonaan loppuun, hieman jäi taas yli kukan keskustan virkkausta varten. Luonnonvalkoista oli tosiaan toisessa kerässä (vaikka pienemmän nöttösen sainkin upotettua nuttu nro 2:een), joten siitä jatkoin kainaloihin asti ja loput taas ruskealla. Sekä ruskeaa että luonnonvalkoista jäi vielä näiden nuttujenkin jälkeen, mutta niistä ei enää nutuksi asti riitä, eikä näitä oikein voi yhdistää muihinkaan omistamiini lankoihin, joten käytän ne toiseen projektiin.

Tässä kaikki neljä nuttua vielä yhdessä:

Etiopianutut 4 kpl

Tehty ajalla: 14.-25.12.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Drops Alpaca kameli (302), luonnonvalkoinen (010), punainen (3620), vaaleanruskea (401) ja vadelmanpunainen (2922), La Alpaca luonnonvalkoinen (SFN10) ja pinkki (8141)

Langankulutus: 252 g

Puikot: 3 mm + virkkuukoukku 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Voit lukea etiopianutuista lisää täältä tai täältä, jollei projekti ole sinulle entuudestaan tuttu juttu. Jämälankojen lisääntyessä teen näitä varmasti vielä lisää, ennen kuin toimitan satsin taas eteenpäin.

Kuten varmasti jo tekstistä hoksasit, kyse oli jämälankaprojektista. Jämälankoina oli kahdenlaisia alpakkalankoja eli Drops Alpacaa (beige, luonnonvalkoinen, vadelmanpunainen, punainen ja ruskea) sekä La Alpacaa (luonnonvalkoinen ja pinkki nutussa nro 3). Ainoastaan Drops Alpacan ruskeaa ja luonnonvalkoista jäi siis vielä hieman yli, mutta tiedän kyllä, mitä niistä teen. :)

Nuttuja on ihana tehdä, kun niihin saa kivasti langanjämiä upotettua, ja niiden teko on niin helppoa, että todistetusti onnistuu vaikka näkemättäkin! :)

Viime postauksen aikoihin olin toipumassa tilapäisestä petiin kaataneesta taudista. Nyt aletaan olla sen osalta jo voiton puolella, ja alan palailla normaalikuvioihin. Viime viikolla jaksoin jo kevyttä kuntopyöräilyä ja venyttelyä, tällä viikolla olen päässyt taas ulkoilemaan ja tänä aamuna tein vatsalihastreenin kahden ja puolen viikon tauon jälkeen - mahtavaa! :)

Iloinen asia on myös se, että olen viimein löytänyt tahon, josta saan melko varmasti apua pitkäaikaiseen sairauteeni! Tähän mennessähän en ole saanut koko kahden ja puolen vuoden aikana minkäänlaista hoitoa, ainoastaan lähetteen kuntosaliryhmään, minkä merkitystä ei toki voi yhtään väheksyä. Suurin osa kuntoutuksesta on kuitenkin jäänyt ihan omalle vastuulleni, ja kovasti olen siitä pitänyt huolenkin. Minulle suositeltiin erästä yksityistä lääkäriklinikkaa, joka hoitaa potilaitaan hyvin kokonaisvaltaisesti, ja vaikka joudun odottamaan sinne lääkäriaikaa kenties vielä useita kuukausia, pääsin jo heidän työntekijänsä ohjauksessa aloittamaan pehmeämmät itsehoidot viime viikolla. Vaikka kyse on lähinnä pienestä hienosäädöstä jo hyvällä mallilla olleisiin elämäntapoihini, tuntuu kuitenkin siltä, kuin kaikki arkirutiinit olisi pitänyt opetella uudestaan, ja koko perheeseenkin tämä vaikuttaa. En ole oikeastaan kyennyt nyt muuta ajattelemaankaan viimeisen puolentoista viikon aikana, ja uudet kuviot tulevat uniinkin. Ja onhan kyse todella suuresta asiasta, sillä viimeinkin voi olla mahdollista, että vointini kohentuu tai kenties paranen kokonaan! :) Tässä vaiheessa pyritään vahvistamaan kehon immuniteettia, jotta se voi alkaa itse parantaa itseään, ja sitten aikanaan lääkärin kanssa keskustelemme, tarvitaanko lisää pehmeämpiä tai kenties vähän vahvempiakin hoitoja. Mutta uskokaa tai älkää: jo viikossa olen alkanut voida paljon paremmin! :)

Käsitöihinkin tämä muutos on vaikuttanut ainakin siten, että kun tarvitsin säilytystilaa mm. uusille luontaistuotteille ja superfoodeille (edellisetkin pursuivat kaapista niin, ettei ovi mahtunut enää kiinni...), niin sitähän järjestyi: tiivistin kuuden lankakopan sisällön neljään, ja niin sain kaksi koppaa tärkeämpään käyttöön! :)

Nämä talviset kuvat todistavat vääräksi väitteen, että pihlaja ei jaksaisi kantaa kahta taakkaa. Paskanmar... eiku pihlajanmarjat! ;) Sehän kantaa kaksi taakkaa vaikka yhtä aikaa! :) Uskon ennemminkin niin päin, että runsaslumisen talven jälkeen pihlaja ei jaksa tehdä isoa marjasatoa, kun taas vähälumisen talven jälkeen se jaksaa kantaa vaikka kuinka paljon marjaterttuja. Ja näinhän sen täytyy olla, jos vähänkään järjellä ajattelee! Viime talvi oli lähes lumeton ja syksy taasen ennätysmarjaisa, kun taas toissatalven lumien jälkeen ei tainnut olla marjan marjaa seuraavana syksynä. Vanha kansa on monesti oikeassa, mutta nuorempi polvi saattaa tulkita sanonnat hieman kummallisesti. ;)

Ja nyt saadaan nauttia marjoista kunnon lumikuorrutuksella - namskis! :)

Mahtavaa, kun tuli lunta! :) Lumisen talven yksi ihanimmista asioista on se, kun voi vetää raskaat kauppakassit ja kirjastokantamukset pulkalla kotiin! :) Eilinen pyörälenkkikin -20 asteen pakkasessa oli varsin piristävä kokemus! Astmanikaan ei tuumannut pakkaspyöräilystä mitään, vaikkei minulla ollut edes kauluria kasvojen suojana, kuten aiempina talvina. Nautin pyöräilystä niin suunnattomasti, että huomasin hymyileväni leveästi koko lenkin ajan! :D Ja kylläpäs tuli pulkkamäestäkin kotiin niin punaposkisia ja iloisia pakkaspoikia, mäki oli ollut kuulemma liukas, kun pakkanen oli sitä päässyt kovettamaan! Suosittelen lämpimästi - tai siis kylmästi! ;)

Eihän tuo -20 astetta vielä missään tunnu: minähän aikoinaan 9-vuotiaana hiihdin 30 km hiihtolenkin -30 asteen pakkasessa kiiveten suksilla Kiilopään huipulle ja viiletellen sieltä alas... ;)

Talvi on ehdottomasti paras vuodenaika ulkoiluun! :) Nautinnollisia reippailuhetkiä ja lumihiutaleisen kevyttä vuoden loppua! :)

Viides villahousu

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljas nelijalka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepänpoika,
kahdeksas karvajalka,
yhdeksas ylimmäinen ja
kymmenes kylänseppä.

Viime päivät tai oikeastaan jo reilusti yli viikko on mennyt ihan vain makoillessa. Toisaalta koko syksy on ollut sellaista tohinaa, että olen ihan mieluustikin ottanut vastaan pakollisen lepojakson. Ja mikäpäs tässä löhöillessä, kun mummun ansiosta pakastimet ja ruokakaapit pursuavat marjoja, kasviksia ja jauhelihaa, niin ei ole ollut tarvetta käydä edes kaupassa, eikä sitä tarvetta tule kyllä vielä muutamaan kuukauteen noiden puolesta. ;) Enkä kyllä ole edes jaksanut olla jalkeilla kuin sen verran, että juuri ja juuri syömässä ja vessassa olen käynyt. Jos en ole nukkunut, olen sohvalla maatessani lukenut - parhaimmillaan 300-sivuisen romaanin päivässä - ja lukiessa kutonut samalla, jos vain olen jaksanut pitää puikkoja käsissä, aina ei ole ollut voimia siihenkään. Neulomisen tahtikin on ollut varsin hidasta siihen nähden, mitä se oli ennen vaakatasoon kaatumista, vaikka sekin oli aika verkkaista verrattuna 2,5 vuoden takaisiin aikoihin, jolloin olin täysin terveenä. Vaan mitäpä tuota vertailemaan entisiin, nyt on nyt. :)

Hitaaseen tahtiin saattoi myös vaikuttaa se, että viime viikolla joinakin päivinä neulomissaldo jäi jopa miinusmerkkiseksi, kun purin kaiken edellispäivän aikaansaannokset, enkä sitten jaksanutkaan enää tehdä niin pitkälle kuin olin jo aiemmin ennättänyt. Voi siis pitää jo pienenä ihmeenä, että saan nyt esitellä käsityön valmiina!

Villahousut

Tehty ajalla: 29.11.-16.12.2014

Malli: Novita Kevät 2014 nro 74, itse muokaten pyöröneuleeksi

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi (+ omat muokkaukset)

Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 380 g

Puikot: 3 mm

Koko: M

Muuta: Tein kaiken pyörönä (ohjeessa tasona)

Villahousujen ohje löytyi alkuvuoden Novitasta, jossa ne oli kudottu raidallisina. Ohje oli myös kirjoitettu perinteisesti tasona neulottavaksi, joka tarkoittaa tietysti saumojen ompelua jälkikäteen. Olen kuitenkin alkanut miettiä entistä enemmän saumattomasti neulomista. En siksi, ettenkö pitäisi saumojen ompelusta - minähän rakastan kaikenlaista neulalla ja langalla käsinompelua! :) Vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että neuloessa saumat ovat oikeastaan tarpeettomia. Kankaasta ommellessa on tietysti pakko tehdä saumoja, mutta neulominen onnistuu myös pyörönä - miksi tätä mahdollisuutta ei sitten hyödyntäisi?

Toinen syy pyörönä neulomiseen oli se, että minun neulontatyylinihän on "Continental Combined", joka poikkeaa tavallisesta mannermaisesta tyylistä nurjan silmukan osalta, eli nurja silmukka jää toisin päin kuin oikea silmukka. Tällöin edestakaisin neulottavassa pitsineuleessa oikealle kallistuvat kavennukset eivät onnistukaan ihan vain neulomalla silmukat oikein yhteen, vaan ne täytyy aina kääntää ensin oikein päin. Sen sijaan vasemmalle kallistuvat kavennukset voi neuloa suoraan yhteen ilman ylivetokavennusta. Koska tässä mallineuleessa oli näitä kavennuksia aikamoinen määrä, oli järkevintä neuloa pyörönä, jolloin tätä väärinpäin olevien silmukoiden ongelmaa ei tullut, kun kaikki kerrokset neulottiin oikeilla silmukoilla.

Lahkeethan oli tosi helpot muuttaa pyörönä neulottaviksi, samoin housujen yläosa. Ainoa miettimisen paikka tuli haaruksissa, koska tasona neulottavissa ohjeissahan tehdään haarakavennukset silmukoita päätellen ja jälkikäteen ommellaan kaksi lahjetta yhteen haarovälistä. Halusin kuitenkin laittaa molemmat lahkeet samoille puikoille heti haarakavennusten alkaessa, jolloin piti hiukan soveltaa alkuperäisen ohjeen kavennuksia/päättelyitä. Siinä olikin se paikka, jonka tein ja purin ainakin viiteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen. Jos olisin ollut paremmissa voimissa, olisi mieluinen lopputulos saattanut syntyä jo parilla yrittämällä. ;) Varmasti olisi ollut vielä jokin parempikin ratkaisu, mutta koska nämä näyttävät nyt siisteiltä ja tuntuvat hyvältä jalassa, niin saavat luvan kelvata.

Innostuin saumattomuudesta lopulta niin paljon, että sovelsin sitä myös vyötärökujaan. Ohjeen mukaan silmukat olisi pitänyt ensin päätellä, sen jälkeen taittaa reunus nurjalle puolelle ja ommella se kuminauhakujaksi. Minä päätinkin tehdä taittamisen jo silmukoita päättäessäni, eli päättelykerroksella koukkasin puikolla olevan silmukan lisäksi myös silmukkalenkin nurjalta puolelta mukaan siitä kohdasta, johon olisin sen taitteen myöhemmin ommellut. Käytin kyllä apuna toista puikkoa, jolle poimin niitä silmukoita ennakolta, jotta koukkaus tapahtuu joka silmukan kohdalla samalta riviltä. Päättelyn tein sitten normaalisti aina niillä silmukoilla, jotka olin juuri neulonut yhteen. Vähän niin kuin kolmen puikon päättely, mutta erona se, että se toinen puikko olikin se nurjan puolen lenkki. En tiedä, onko tällaista kukaan koskaan ennen hoksannut, tai en ole ainakaan moiseen missään törmännyt, mutta oli hauskaa ideoida tämäkin vaihe niin, ettei sitä neulalla ompelua tarvittu koko pöksyissä langanpäiden päättelyä lukuunottamatta (ja sitäkin hommaa rakastan! :) ).

Edellisten villapöksyjen kohdalla toivottiin kommenteissa myös "asukuvia", joissa villahousut olisi kuvattu erilaisten muiden vaatteiden kanssa. Totuus vain on, että minä olen päättänyt pitää villahousuja ihan vain tällaisenaan! :) Tai siis toki yläosassakin on jotain vartalon peittona, mutta alaosassa ei ole pakko olla mitään muuta kuin villahousut (+ sukat ja alkkarit), ei siis esimerkiksi enää hametta niiden päällä. Kotona olen siis hipsinyt viime aikoina ihan vaan puserossa ja villiksissä, ja kävinpä tässä jokin aika sitten mm. lääkärissä ja erään juhlatilaisuuden yleisönäkin niin, että minulla oli hieman pitempihelmaisempi neulottu/virkattu tunika, joiden kanssa oli alaosana villahousut ja niiden päälle vedettyinä polvisukat. Ulosmennessä en laittanut villahousujen päälle lainkaan toppahousuja, vaan villikset toimivat myös ulkohousuina. Aiemminhan kalsareita pidettiin alushousuina ja villahousuja välihousuina, mutta sen jälkeen kun kalsareita alettiin kutsua legginsseiksi, onkin ollut ihan soveliasta pitää pitkälahkeisia alushousuja näkyvillä! ;) Miksi siis villahousut eli välihousut pitäisi piilottaa toisten housujen tai hameenhelmojen alle? ;)

Näitä voi kutsua lorun tapaan viidensiksi villahousuiksi, koska ne tosiaan ovat viidennet itselleni neulomani villahousut. Tänä syksynä olen tehnyt kolmet ja pari vuotta sitten kahdet, joista toisissa oli neuleen lisäksi virkkausta. Nyt taitavat villahousut riittää joksikin aikaa! :)

Tuosta lastenlorusta taitaa olla melkein yhtä monta versiota kuin on loruilijoitakin, ja lastenloruja sisältävältä sivustolta löysin myös toisen version, joka poikkeaa hiukan alkuun laittamastani lorusta:

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljäs nirppanokka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepän emäntä,
kahdeksas kananjalka,
yhdeksäs ylin ystävä,
kymmenes kyykäärme.

Muitakin versioita löytyi netin syövereistä, mutta kaikissa viides ei ollutkaan villahousu, vaan jotain muuta, ja yhdessä versiossa nelosen kohdalla oli rasistinen nimitys, jota en halua todellakaan blogiini laittaa. Siispä nämä kaksi aika mukavaa versiota palvelevat tarkoitusta tällä kertaa. :)

Löytyipä tuolta samalta sivulta myös ihan toisenlainen numeroloru, jonka haluan myös jakaa käsityöharrastajien iloksi, hoksaatte varmaan miksi:

Kello yks – muna kyps.
Kello kaks – korjaa laps.
Kello kolme – kouluun.
Kello neljä – neulomaan.
Kello viis – virkaamaan.
Kello kuus – kutomaan.
Kello seitsemän – emäntä keittämään.
Kello kahdeksan – kauha käteen.
Kello yhdeksän – ympäri mäkee.
Kello kymmenen – kynttilä käteen.

Vaikka olenkin nyt aavistuksen paremmissa voimissa kuin vaikkapa viime viikolla, en ole kuitenkaan vielä ihan täydessä terässä tai edes lähellä sitä kuntoa, jossa olen ollut viimeisen parin vuoden ajan isomman sairastumiseni jälkeen. Niinpä jatkan yhä sohvalla pötköttelemistä varmasti vielä pitkään, kun ei tässä nyt ole mitään sellaista, minkä vuoksi tarvitsisi kauheasti jalkeilla olla tai kotoa poistua. On oikeastaan ihan mukavaakin, kun ei tarvitse tehdä mitään. :) Juuri siihen suuntaanhan olen yrittänytkin elämääni vähitellen kuljettaa: downshiftaaminen, hidastaminen, yksinkertaistaminen... tuttu ilmiö myös mediassa. Myös tuo saumattomana neulominen oli tietynlaista yksinkertaistamista - miksi tehdä jotain, jota ei ole aivan pakko? Vaikka paljon on vielä itselläkin asioita, joista voisi ihan hyvin luopua, jotta jäljelle jäisi vain ihan välttämättömät hengissä pysymiseksi.

♥♥♥

Kun äidillä ei ole voimia, voi onneksi pistää lapset tekemään pikkuaskareita. Eräänä päivänä lähetin 6-vuotiaan viemään roskapussin ulos. Sieltä palattuaan poika puuskutti:

- Mää en jaksa tehä enää yhtään mitään! Mää jään eläkkeelle!

♥♥♥

Minä en jää ihan vielä eläkkeelle, vaan keräilen hetken voimia jaksaakseni taistella kohti terveyttä ja energisyyttä! :) Levollista tätä viikkoa teille muillekin!