Viides villahousu

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljas nelijalka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepänpoika,
kahdeksas karvajalka,
yhdeksas ylimmäinen ja
kymmenes kylänseppä.

Viime päivät tai oikeastaan jo reilusti yli viikko on mennyt ihan vain makoillessa. Toisaalta koko syksy on ollut sellaista tohinaa, että olen ihan mieluustikin ottanut vastaan pakollisen lepojakson. Ja mikäpäs tässä löhöillessä, kun mummun ansiosta pakastimet ja ruokakaapit pursuavat marjoja, kasviksia ja jauhelihaa, niin ei ole ollut tarvetta käydä edes kaupassa, eikä sitä tarvetta tule kyllä vielä muutamaan kuukauteen noiden puolesta. ;) Enkä kyllä ole edes jaksanut olla jalkeilla kuin sen verran, että juuri ja juuri syömässä ja vessassa olen käynyt. Jos en ole nukkunut, olen sohvalla maatessani lukenut - parhaimmillaan 300-sivuisen romaanin päivässä - ja lukiessa kutonut samalla, jos vain olen jaksanut pitää puikkoja käsissä, aina ei ole ollut voimia siihenkään. Neulomisen tahtikin on ollut varsin hidasta siihen nähden, mitä se oli ennen vaakatasoon kaatumista, vaikka sekin oli aika verkkaista verrattuna 2,5 vuoden takaisiin aikoihin, jolloin olin täysin terveenä. Vaan mitäpä tuota vertailemaan entisiin, nyt on nyt. :)

Hitaaseen tahtiin saattoi myös vaikuttaa se, että viime viikolla joinakin päivinä neulomissaldo jäi jopa miinusmerkkiseksi, kun purin kaiken edellispäivän aikaansaannokset, enkä sitten jaksanutkaan enää tehdä niin pitkälle kuin olin jo aiemmin ennättänyt. Voi siis pitää jo pienenä ihmeenä, että saan nyt esitellä käsityön valmiina!

Villahousut

Tehty ajalla: 29.11.-16.12.2014

Malli: Novita Kevät 2014 nro 74, itse muokaten pyöröneuleeksi

Suunnittelija: Susanna Mertsalmi (+ omat muokkaukset)

Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 380 g

Puikot: 3 mm

Koko: M

Muuta: Tein kaiken pyörönä (ohjeessa tasona)

Villahousujen ohje löytyi alkuvuoden Novitasta, jossa ne oli kudottu raidallisina. Ohje oli myös kirjoitettu perinteisesti tasona neulottavaksi, joka tarkoittaa tietysti saumojen ompelua jälkikäteen. Olen kuitenkin alkanut miettiä entistä enemmän saumattomasti neulomista. En siksi, ettenkö pitäisi saumojen ompelusta - minähän rakastan kaikenlaista neulalla ja langalla käsinompelua! :) Vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että neuloessa saumat ovat oikeastaan tarpeettomia. Kankaasta ommellessa on tietysti pakko tehdä saumoja, mutta neulominen onnistuu myös pyörönä - miksi tätä mahdollisuutta ei sitten hyödyntäisi?

Toinen syy pyörönä neulomiseen oli se, että minun neulontatyylinihän on "Continental Combined", joka poikkeaa tavallisesta mannermaisesta tyylistä nurjan silmukan osalta, eli nurja silmukka jää toisin päin kuin oikea silmukka. Tällöin edestakaisin neulottavassa pitsineuleessa oikealle kallistuvat kavennukset eivät onnistukaan ihan vain neulomalla silmukat oikein yhteen, vaan ne täytyy aina kääntää ensin oikein päin. Sen sijaan vasemmalle kallistuvat kavennukset voi neuloa suoraan yhteen ilman ylivetokavennusta. Koska tässä mallineuleessa oli näitä kavennuksia aikamoinen määrä, oli järkevintä neuloa pyörönä, jolloin tätä väärinpäin olevien silmukoiden ongelmaa ei tullut, kun kaikki kerrokset neulottiin oikeilla silmukoilla.

Lahkeethan oli tosi helpot muuttaa pyörönä neulottaviksi, samoin housujen yläosa. Ainoa miettimisen paikka tuli haaruksissa, koska tasona neulottavissa ohjeissahan tehdään haarakavennukset silmukoita päätellen ja jälkikäteen ommellaan kaksi lahjetta yhteen haarovälistä. Halusin kuitenkin laittaa molemmat lahkeet samoille puikoille heti haarakavennusten alkaessa, jolloin piti hiukan soveltaa alkuperäisen ohjeen kavennuksia/päättelyitä. Siinä olikin se paikka, jonka tein ja purin ainakin viiteen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen. Jos olisin ollut paremmissa voimissa, olisi mieluinen lopputulos saattanut syntyä jo parilla yrittämällä. ;) Varmasti olisi ollut vielä jokin parempikin ratkaisu, mutta koska nämä näyttävät nyt siisteiltä ja tuntuvat hyvältä jalassa, niin saavat luvan kelvata.

Innostuin saumattomuudesta lopulta niin paljon, että sovelsin sitä myös vyötärökujaan. Ohjeen mukaan silmukat olisi pitänyt ensin päätellä, sen jälkeen taittaa reunus nurjalle puolelle ja ommella se kuminauhakujaksi. Minä päätinkin tehdä taittamisen jo silmukoita päättäessäni, eli päättelykerroksella koukkasin puikolla olevan silmukan lisäksi myös silmukkalenkin nurjalta puolelta mukaan siitä kohdasta, johon olisin sen taitteen myöhemmin ommellut. Käytin kyllä apuna toista puikkoa, jolle poimin niitä silmukoita ennakolta, jotta koukkaus tapahtuu joka silmukan kohdalla samalta riviltä. Päättelyn tein sitten normaalisti aina niillä silmukoilla, jotka olin juuri neulonut yhteen. Vähän niin kuin kolmen puikon päättely, mutta erona se, että se toinen puikko olikin se nurjan puolen lenkki. En tiedä, onko tällaista kukaan koskaan ennen hoksannut, tai en ole ainakaan moiseen missään törmännyt, mutta oli hauskaa ideoida tämäkin vaihe niin, ettei sitä neulalla ompelua tarvittu koko pöksyissä langanpäiden päättelyä lukuunottamatta (ja sitäkin hommaa rakastan! :) ).

Edellisten villapöksyjen kohdalla toivottiin kommenteissa myös "asukuvia", joissa villahousut olisi kuvattu erilaisten muiden vaatteiden kanssa. Totuus vain on, että minä olen päättänyt pitää villahousuja ihan vain tällaisenaan! :) Tai siis toki yläosassakin on jotain vartalon peittona, mutta alaosassa ei ole pakko olla mitään muuta kuin villahousut (+ sukat ja alkkarit), ei siis esimerkiksi enää hametta niiden päällä. Kotona olen siis hipsinyt viime aikoina ihan vaan puserossa ja villiksissä, ja kävinpä tässä jokin aika sitten mm. lääkärissä ja erään juhlatilaisuuden yleisönäkin niin, että minulla oli hieman pitempihelmaisempi neulottu/virkattu tunika, joiden kanssa oli alaosana villahousut ja niiden päälle vedettyinä polvisukat. Ulosmennessä en laittanut villahousujen päälle lainkaan toppahousuja, vaan villikset toimivat myös ulkohousuina. Aiemminhan kalsareita pidettiin alushousuina ja villahousuja välihousuina, mutta sen jälkeen kun kalsareita alettiin kutsua legginsseiksi, onkin ollut ihan soveliasta pitää pitkälahkeisia alushousuja näkyvillä! ;) Miksi siis villahousut eli välihousut pitäisi piilottaa toisten housujen tai hameenhelmojen alle? ;)

Näitä voi kutsua lorun tapaan viidensiksi villahousuiksi, koska ne tosiaan ovat viidennet itselleni neulomani villahousut. Tänä syksynä olen tehnyt kolmet ja pari vuotta sitten kahdet, joista toisissa oli neuleen lisäksi virkkausta. Nyt taitavat villahousut riittää joksikin aikaa! :)

Tuosta lastenlorusta taitaa olla melkein yhtä monta versiota kuin on loruilijoitakin, ja lastenloruja sisältävältä sivustolta löysin myös toisen version, joka poikkeaa hiukan alkuun laittamastani lorusta:

Eka enkeli,
toka tonkeli,
kolmas kovanokka,
neljäs nirppanokka,
viides villahousu,
kuudes kullannuppu,
seitsemäs sepän emäntä,
kahdeksas kananjalka,
yhdeksäs ylin ystävä,
kymmenes kyykäärme.

Muitakin versioita löytyi netin syövereistä, mutta kaikissa viides ei ollutkaan villahousu, vaan jotain muuta, ja yhdessä versiossa nelosen kohdalla oli rasistinen nimitys, jota en halua todellakaan blogiini laittaa. Siispä nämä kaksi aika mukavaa versiota palvelevat tarkoitusta tällä kertaa. :)

Löytyipä tuolta samalta sivulta myös ihan toisenlainen numeroloru, jonka haluan myös jakaa käsityöharrastajien iloksi, hoksaatte varmaan miksi:

Kello yks – muna kyps.
Kello kaks – korjaa laps.
Kello kolme – kouluun.
Kello neljä – neulomaan.
Kello viis – virkaamaan.
Kello kuus – kutomaan.
Kello seitsemän – emäntä keittämään.
Kello kahdeksan – kauha käteen.
Kello yhdeksän – ympäri mäkee.
Kello kymmenen – kynttilä käteen.

Vaikka olenkin nyt aavistuksen paremmissa voimissa kuin vaikkapa viime viikolla, en ole kuitenkaan vielä ihan täydessä terässä tai edes lähellä sitä kuntoa, jossa olen ollut viimeisen parin vuoden ajan isomman sairastumiseni jälkeen. Niinpä jatkan yhä sohvalla pötköttelemistä varmasti vielä pitkään, kun ei tässä nyt ole mitään sellaista, minkä vuoksi tarvitsisi kauheasti jalkeilla olla tai kotoa poistua. On oikeastaan ihan mukavaakin, kun ei tarvitse tehdä mitään. :) Juuri siihen suuntaanhan olen yrittänytkin elämääni vähitellen kuljettaa: downshiftaaminen, hidastaminen, yksinkertaistaminen... tuttu ilmiö myös mediassa. Myös tuo saumattomana neulominen oli tietynlaista yksinkertaistamista - miksi tehdä jotain, jota ei ole aivan pakko? Vaikka paljon on vielä itselläkin asioita, joista voisi ihan hyvin luopua, jotta jäljelle jäisi vain ihan välttämättömät hengissä pysymiseksi.

♥♥♥

Kun äidillä ei ole voimia, voi onneksi pistää lapset tekemään pikkuaskareita. Eräänä päivänä lähetin 6-vuotiaan viemään roskapussin ulos. Sieltä palattuaan poika puuskutti:

- Mää en jaksa tehä enää yhtään mitään! Mää jään eläkkeelle!

♥♥♥

Minä en jää ihan vielä eläkkeelle, vaan keräilen hetken voimia jaksaakseni taistella kohti terveyttä ja energisyyttä! :) Levollista tätä viikkoa teille muillekin!