Kyllähän tuo hyppynsä jälkeen edelleen toimi, sillä olisi varmasti voinut vielä soittaa ja vastaanottaa puheluita. Mutta koska näyttöön ilmestyi enää vain valo ilman mitään tekstejä, en olisi enää nähnyt, kuka soittaa tai kenelle puhelu on menossa. Samoin tekstareiden kirjoittaminen ja ennen kaikkea lukeminen olisi voinut mennä enemmän arvaamisen puolelle. Joitakin toimintoja vielä saatoin käyttää, jos muistin ne ulkoa, kuten pin-koodin näppäily. Ja kun siirsin hajonneesta puhelimesta tietokoneeseen kaikki tärkeät tiedot, niin ohjekirjan avulla ja hyvällä arvauskyvyllä sain senkin homman onnistumaan.
Mutta olihan selvää, että uusi puhelin tarvittiin. HETI. Ja tietysti oli sunnuntai, se hieman rajasi ostopaikkoja. Asetin uudelle telefoonille seuraavat ehdot:
- Siihen pitää mahtua vanhan mallinen SIM-kortti. Ei ollut aikaa odotella maanantaihin (seuraava päivä), että operaattorin putiikki aukeaa, saati että olisin alkanut tilaamaan simmiä netistä. Uusissa malleissahan on melkein kaikissa joku mikä lie mikrosimmi, en minä semmoisia halunnut.
- Puhelin piti olla samantien saatavilla jossain päin Oulua, jonne pääsisin bussilla sunnuntaivuoroilla.
- Siinä pitää olla näppäimiä. Ei mitään hipelöintipuhelinta, joka alkaa taskussa soittaa itsekseen jollekin, johon en ole ollut yhteydessä 15 vuoteen. Jos olisi mahdollista saada sellainen kännykkä, jossa numerot valitaan kiekkoa pyörittämällä, ottaisin heti semmoisen! Tai kenties siinä sivussa voisi olla kahva, jota veivaamalla voisin pyytää keskusta yhdistämään haluamalleni henkilölle. Tekstarit voisi lähettää morseaakkosin lennättimen kautta - multimediaviestit savumerkeillä.
- Älyä ei puhelimessa saa olla yhtään enempää kuin että sillä voi soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä näpytellä (näppäimillä!) tekstareita ja lukea itselle tulleita viestejä.
- Halpa. Mieluiten ilmainen.
No, eihän noilla kriteereillä tarvinnut kovin monesta vaihtoehdosta valita. Halvin parinkympin Samsung oli samanlainen kuin meidän koululaisella, ja koska en hirveästi siitä tykkää, seuraava vaihtoehto oli neljänkympin nokialainen, johon päädyin muita vaihtoehtoja enää katsomatta. Väliin jäi muutama tuohon hintahaarukkaan mahtuva muu malli, mutta koska niitä ei ollut Oulussa varastossa, niin hyppäsin yli.
Varasin puhelimen heti netin kautta itselleni, samalla vielä siirtäen niitä arvokkaita tietoja vanhasta luurista tietokoneelle, ja kun sain sen homman tehdyksi, lähdin puolikuumeisena uutta kapistusta hakemaan likimain toiselta puolelta kaupunkia.
Koska puhelimet tykkäävät harrastaa noita köydettömiä benjihyppyjä, ne tarvitsevat tietysti jonkinlaisen suojapussukan. Edellisellä kännykällä ei ollut. Tai oli, mutten sitä käyttänyt, vaan tungin taskuun avaimien yms. seuraksi. Sama pussukka olisi kyllä käynyt tällekin puhelimelle, mutta olen antanut sen oikeastaan esikoisen käyttöön, joten ajattelin tarvita ehkä oman pussukan.
Hoksasin heti, että kun nuttuprojektista jää yli Dropsin Alpacaa, teen lopuista pussin kännykälle. Eilen sitten laitoin pussukan työn alle heti edellisen postauksen valmistuttua (eli noin klo 18.35), ja yhdessä illassa tuo virkkausosuus oli valmis, kuten kellonajasta voi päätellä.
Tuo kello on muuten ihan parasta tuossa uudessa luurissa. Edellisestä sai tihrustaa sitä aikaa, varsinkin jos näytönsäästäjä oli mennyt pois päältä, sitä aikaa ei saanut katsottua millään etenkään päivänvalossa. Tässä on riittävän iso kello, ei tarvitse enää arvata aikaa!
Päätin sitten kokeilla huovuttaa tuon virkatun pussukan, koska Alpaca kuulemma huopuu. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tiiviisti virkattu pinta ei huovu kovin paljoa, minkä vuoksi en tehnyt juurikaan kutistumisvaraa. Ajattelin, että jos ei olisi huopunut, niin olisin voinut käyttää pussia sellaisenaankin, mutta jos huopuu niin huopuu. Nakkasin heti eilen illalla pussukan koneeseen yhdessä kylpytakkini kanssa. Alpacalle suositellaan huopumislämpötilaksi 40 astetta, mutta koska sen kylpytakinkin oli syytä puhdistua, pistin rohkeana tyttönä ne kuuteenkymppiin. Ja juuri sopivasti huopui!
Virkkasin pussukan kaksinkertaisella langalla, toinen ruskeaa ja toinen luonnonvalkoista Alpacaa. Kuten ensimmäisestä kuvasta näitte, luonnonvalkoista jäi vielä ylikin pieni nyssykkä, joten piti kehitellä siitä jotain koristetta huovutetun pussin päälle.
Olin tehnyt jo valmiiksi napinläpirenksun, joten tarvittiin tietysti nappi. Kaivoin nappilaatikosta rumimman mahdollisen napin, jonka päällystin virkaten yksinkertaisella langalla. Sitten päätin kirjoa tuon läpän reunaan pykäpistoja, joita olen tehnyt viimeksi 30 vuotta sitten ekaluokalla johonkin äitienpäivälahjaksi antamaani patalappuun. Vielä muistin, miten noita tehdään! Vaan yhä oli valkoista lankaa jäljellä, joten virkkasin kaksinkertaisella langalla kukkasen, jonka jatkeeksi aloin lankaa katkaisematta kirjoa ketjupistoja pussukan päälle...
... ja langan aina vaan riittäessä pistot jatkuivat lopulta takapuolellekin. Siis pussin takapuolelle, ei omalleni.
Kännykkäpussi
Tehty ajalla: 25.-26.12.2014
Malli: Omasta päästä
Lanka: Drops Alpaca vaaleanruskea (401) ja luonnonvalkoinen (100)
Langankulutus: 47 g
Virkkuukoukku: 3 mm, napissa 2 mm
Koko: 5 x 11,5 cm kokoiselle kännylle
Muuta: Huovutettu 60 asteessa. Lisäksi kirjontaa.
Nähtäväksi jää, tuleeko tätä sitten käytettyä. Kaulassa en ainakaan osaa roikottaa mitään, mutta olisihan tuo taskussa ihan näppärä ainakin suojaamassa avaimien raapimiselta ja pakkaselta. Ei välttämättä suojaa kosteudelta, jos päätän sukeltaa vaatteet päällä Oulujokeen. Luultavasti kuitenkin unohtuu aina kiireessä kotiin.
Tämä taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi valmiiksi neule- tai virkkaustyöksi. Ristipistotyön luultavimmin vielä saan valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Oikeastaan se passaakin hyvin siksi, että vuoden 2009 alussa aloittamani neulepäiväkirja (= muistikirja) tuli tämän projektin myötä täpötäyteen. Riittoisa kirja, kun kuuden vuoden käsityöt ovat siihen mahtuneet! Yhdelle sivulle olen laittanut aina kolme projektia, viimeisen puolen vuoden aikana neljä per sivu vähän pienemmällä käsialalla. Vuoden 2015 alkaessa on siis sopivaa vaihtaa uuteen muistikirjaan, vaikka sen ensimmäisen projektin aloituspäivämääräksi tuleekin tämä päivä, valmistumispäivä kuitenkin menee taatusti uuden vuoden puolelle.
Sydämellistä viikonloppua kaikille! ♥
Onnea uudesta puhelinvauvasta:) minäkin vasta vähän aikaa sitten siirryin älyluuriin ja ei todellakaan kalleimpiin malleihin vaan noihin alle satasen luureihin. Myönnän kyllä, että tykkään kun voin kurkata sähköpostit suoraan siitä ja lukaista iltasanomien lööpit.
VastaaPoistaKiitos! :) Minä taasen en voisi ikinä ajatella olevani koko ajan netin ulottuvilla. Riittää, kun pääsen nettiin kotona, ja täälläkin pidän koneen ainoastaan tässä työpöydällä, vaikka voisin sen siirtää toiseen huoneeseenkin. Kyllä se netti joutaa odottaa, ei sitä tarvitse kuljettaa mukana.
PoistaHyvän puhelimen valitsit, tuollainen on miullakin käytössä. Olen samaa mieltä kanssasi, netti on netti ja puhelin on puhelin, ja tuohon vois vielä lisätä, että kamera on kamera.
VastaaPoistaOikein siunattua uutta vuotta
Kiitos! :) Tuossa puhelimessahan on kamera, kuten oli edellisessäkin, mutta laatuhan on ihan surkea (se edellisen postauksen kuva elokuvateatterista on siitä esimerkkinä), joten mieluummin pidän kameran erikseen ja puhelimen soittamista varten. Nettipimento tekee hyvääkin! :)
PoistaTuntuu, että monella nykypuhelimella soittaminen tai puheluihin vastaaminen on tosi hankalaa. Vai olenkohan vain tullut vanhaksi? Älypuhelimen koukussa kyllä olen, mutta usein onnistun katkaisemaan puhelun ennen vastaamista.
VastaaPoistaJuu, meillä myös kun isännälle soittaa, niin suurin osa puhelusta menee siihen, että kumpikin huutelee "haloo" ja "kuuluuko". Sitten kun viimein alkaa kuulumaan, niin varsinaiseen asiaan menee 5 sekuntia (tyyliin: hae maitoa kaupasta). Oma isäni sai myös sukulaispojalta käytettynä älypuhelimen, joka tosiaan soittelee milloin kenellekin itsekseen, tai jos soitan sinne päin, niin puhelin kyllä vastaa, mutta isällä ei ole siitä mitään käsitystä. Tai tässä yhtenä päivänä isä ilmeisesti yritti vastata tekstiviestiini, mutta puhelin soittikin minulle, ja kun vastasin, niin puhelu katkesi (ilmeisesti hoksasi, että oli soittanut tekstarin sijaan tms.). Ennen vanhaan saattoi mennä väärään numeroon ainoastaan, jos ei pyörittänyt kiekkoa siihen tappiin saakka. :D Ja oli paljon dramaattisempaa lyödä luuri korvaan kuin nyt, kun pitää yrittää painaa tai hiplata oikeaa paikkaa, ja silloinkin perinteisen "pam - tuut-tuut-tuut" sijaan vastapuoli kuuleekin ähinää ja "eiku, no, mitä se nyt teki..." ;)
PoistaOnnittelut uudelle puhelimelle ja sen hienolle laukulle! :) Minulla on sellainen vyötäröllä kuljetettava kännypussi, jonka itse virkkasin vuosia sitten. Käytän sitä oikeastaan vain mökillä, kun kuljeskelen pihapiirin ulkopuolella. Kerran olen siellä kaatunut sen verran pahasti, että se opetti pitämään puhelimen matkassa siltä varalta, jos vaikka joutuu apua hälyttämään. Siloin ei ollut puhelin mukana, mutta onneksi pääsin omin avuin liikkeelle. Muuten en minäkään pidä puhelinta läheskään aina mukana ja s-postitkin ehdin hyvin lukea kotona tietokoneelta. Mielestäni minun ei yleensä tarvitse olla heti tavoitettavissa.
VastaaPoistaKiitos! :) Tuo on hyvä periaate, ettei tarvitse olla aina tavoitettavissa. Joskus päätin pitää jonkin aikaa puhelimen kiinni tai äänettömällä ihan vain saadakseni levätä, ja eiköhän tietysti isä ollut silloin just yrittänyt soittaa ja oli ihan paniikissa, että meille on tapahtunut jotain, kun en vastaa puhelimeen. ;) Minäkin pidän puhelinta yleensä vain siksi mukana, että jos tosiaan sattuu jotain ja pitää hälyttää apua - tai koska siinä on kello, josta näen ajan. Kännyköissä on sekin kiusallinen puoli, että yleensä se soi just, kun on "pahassa paikassa" eli ei voi vastata - ja silti siihen jostain kumman syystä vastaa sanoakseen, että "en voi just nyt puhua", koska ei voi vastatakaan siksi, että muut tuijottavat, että miksei se idiootti nyt vastaa tuohon puhelimeensa. Joskus ei kylläkään edes voi vastata, kun on just nostamassa kauppakassia linja-autoon, ja toisella kädellä kaivaa käsilaukusta bussikorttia, ja tietysti silloin se puhelin soi ja soi ja soi jossain vielä syvemmällä käsilaukussa kuin se bussikortti... ;) Sellaisessa tilanteessa tulee mieleen, että olisi pitänyt jättää koko härveli kotiin.
PoistaKorjaus: piti kirjoittaa "ei voi olla vastaamattakaan" (kirjoitin vahingossa "ei voi vastatakaan").
PoistaLiityn puhelin- ja nettiyhteyskeskusteluun... vaikka oikeastaan piti vain kirjoittaa, että puhelimesi on saanut kauniin virkatun pussin! <3 Kylläpä luonnonvalkoisesta ja vaaleanruskeasta Alpacasta tuli kaunis meleerattu pinta! Ja virkattu kukka sopii sille kuin... kukka hattuun... ;-)
VastaaPoistaMinä ostin vanhan (isältäni vanhaksi jääneen ja hänen useasti pudottamansa perus-) puhelimeni jälkeen jälleen peruspuhelimen jo useampi vuosi sitten. (Sen ostettuani sain joululahjaksi samanlaisen puhelimen, joka nyt odottaa varapuhelimena nykyisen puhelimeni hajoamista. Toivottavasti siihen menee pitkä aika. Lähes hirvittää ajatus siitä, että ehkä joskus joudun siirtymään kosketusnäytöllisiin, älyä vaativaan puhelimeen... ;-)) Sen tärkeimmät ostokriteerit olivat hyvät näppäimet ja akunkesto, sen lisäksi siis, että puhelimella voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. En ole kertaakaan kuunnellut puhelimella radiota, eikä puhelimessani ole nettiliittymää, vaikka nekin mahdollisuudet siinä tahtomattani olisi. Kuljetan puhelinta mukanani, mutta usein se on äänettömällä tai piippauksella. Kotona minulla on kannettava tietokone, mutta käytän sitä kuin pöytäkonetta - en siis siirtele huoneesta toiseen, enkä kiikuta konetta kotoa pois.
Sydämellistä lauantai-iltaa ja pyhäpäivää Sinullekin!
Sari
Kiitos kommentista! :)
PoistaMinä kuuntelin tuota nyt hajonnutta edeltävällä puhelimella (eli noin 10 v sitten) radiota, koska jostain syystä opetimme esikoisemme nukkumaan päiväunensa niin, että työnsimme häntä koko ajan rattaissa, toinen ensin 1-1,5 h ja sen jälkeen vaihdoimme vuoroa ja toinen jatkoi päiväunien loppuun saakka. Hullua hommaa, mutta tulipahan ainakin lenkkeiltyä! :D Silloin siis kuuntelin aina Radio Deitä sillä vanhalla puhelimella. Mutta sen jälkeen en ole pahemmin radiota kuunnellut yhtään missään, koska jostain syystä tuolla v. 2006 ostamallani puhelimella Dei ei ole kovin hyvin kuulunut, mikä voi myös kyllä johtua siitä, että Oulussa sen kuuluvuus on antenniradiollakin aika huono. Joskus olisi kiva kuunnella paikallisista kirkoista jumalanpalveluksia Dein alueohjelman kautta, mutta kun suhisee ja särisee, niin ei ole oikein huvittanut; oman seurakunnan kirkkoherran vaalisaarnat kuuntelin sinnillä särinästä huolimatta kännykkäradion kautta. Nyt sitten testasin tuon uuden puhelimen radiota, ja se kyllä kuuluu, jos pitää sitä tietyssä asennossa, eikä vahingossakaan laske pöydälle... ;) Se voisi siis olla ainoa lisätoiminto, jota voisin joskus käyttää, mutta pärjään kyllä hyvin ilmankin.
Sama juttu minullakin, että kannettava kone on lähinnä pöytäkone, paitsi äänikirjaa kuuntelen tietokoneen cd-asemalla ja silloin vien sen olohuoneeseen. Ja jos olen vuodelepoa vaativan sairaana, niin silloin siirrän "toimistoni" sohvan viereen. Muulloin jaksan kyllä hoitaa koneella tarvittavat asiat tässä työpöydän ääressä. Ja helpompi tässä on kirjoittaakin, kun saa istua hyvässä asennossa ja voi käyttää helpommin ulkoista hiirtä.
Puhelimen muistin tänään laittaa uuteen pussukkaansa, kun lähdin kauppaan ja uimaan! :) (en tosin vaatteet päällä Oulujokeen, vaikka alkoi kyllä tehdä mieli kokeilla tänä talvena avantouintia, kun kävin eka kertaa testaamassa uimahallin kylmävesiallasta)
Näyttää järkevältä tuo uusi luurisi. Mulla on älytön hipelöintipuhelin enkä tykkää yhtään, mut kun lahjaksi sain vanhan hajottua niin ei parane valittaa...
VastaaPoistaAlpakkapussukka on kiva - eikä tule luurille kylmä pakkasella!
Kiitos! :) Pitäähän sitä puhelintakin suojata pakkaselta - edellistä en kyllä suojannut mitenkään, mutta nää uudet on niin herkkiä, oli sitä älyä tai ei. Isännän puhelin on niin älykäs, että jos on pienikin mahdollisuus, että taivaalta saattaa tipahtaa vahingossa yksi sadepisara, niin se känny pitää kääriä minigrip-pussiin ja sen jälkeen vielä takintaskuun, ettei äly vahingossakaan vahingoitu...
Poista