Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantaina, marraskuuta 05, 2011

Toka siilet

Lapasia kasvaa nyt kuin siilejä sateella... vai miten se nyt meni? ;)

 Siililapaset 2
Tehty ajalla: 2.-3.11.2011
Malli: Peruslapaset siilisovelluksena
Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)
Langankulutus: 51 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 110 cm lapselle
Muuta: Kummitytölle menevät.

Edellisten lapasten jälkeen näistä ei ole muuta sanottavaa kuin että tekaisin vähän pienemmät kuin ne ensimmäiset siilet. Muuten samalla meiningillä. Seuraavat siilet ovat myös sitten tätä kokoa kuin nyt esittelyssä olevat.

***

Huomisen pyhäinpäivän ansiosta tällä viikolla töissä on tullut juteltua lasten ja vähän aikuistenkin kanssa kuolemasta, oikeastaan koko viikko on mennyt niissä merkeissä. On ollut monta koskettavaa hetkeä, muttei mitenkään surullisia eikä pelottavia. Kyllä siitäkin aiheesta pitää pystyä puhumaan, ja lapsethan puhuvat siitä ihan samalla tavalla kuin kertovat mitä heillä oli kotona ruokana. :) Olen saanut vastata kysymyksiin mm. "miksi niitten kaikkien pitää kuolla?" "miksi se on niin surullista jos joku kuolee?" "kauanko siellä taivaassa oikein ollaan?" Ja niin pois päin. Kynttilöitä on syttynyt tällä viikolla monta, ja huomennahan niitä syttyy sitten hautausmaille oikeana valomerenä. Jos hautausmaa olisi yhtään lähempänä, suuntaisin sinne kyllä iltalenkille, koska se kynttilöiden paljous on niin kaunista katsottavaa. Marraskuussa on minusta parasta se, kun pyhäinpäivä ja tuomiosunnuntai jne. tuovat mieleen näitä elämän perimmäisiä kysymyksiä, niidenkin ääreen on hyvä välillä pysähtyä. Vaikka sitten sen palavan kynttilän ääressä. :) Rauhallisin ja levollisin mielin minä ainakin astelen päivän kerrallaan eteenpäin tietäen, että jonain pyhäinpäivänä minullekin sytytetään kynttilä, miten kaukana tulevaisuudessa se sitten lieneekään. Kiitollisena heistä, jotka ovat ilostuttaneet joskus elämääni, ja heistä - ja teistä - jotka ovat yhä täällä elämän matkaa kanssani taivaltamassa. Voi kun voisi sytyttää jokaiselle kynttilän erikseen, mutta ehkä sytytän huomenna vain yhden kaikille yhteisesti. :)

Rauhallista ja siunattua pyhäinpäivää sinulle! Pidetään kaikki rakkaat ihmiset mielessämme ja muistoissamme. Ja muistetaan pitää puikot liikkeessä, että saadaan läheistemme sormet ja varpaat lämpimiksi! :)



15 kommenttia:

  1. Kiitos kauniista ja herkästä kirjoituksestasi !

    Meidän perheellä on tapana käydä Pyhäinpäivän iltana viemässä kynttilä ns.muualle haudattujen muistomerkille
    kun mun isän ja veljen hauta on kaukana Etelä-Suomessa....

    Tykkään kovasti Pyhäinpäivän
    virrestä "Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät ,leikkasivat"


    _Siililapaset on sööttejä ,minulla on kerran ollut pinkit siililapaset ..ihanat! :)

    Siunattua ja rauhallista Pyhäinpäivää Sinulle !

    VastaaPoista
  2. Kauniita lapasia :)
    Mun pitäisi kanssa etsiä jostain tuo ohje ja tehdä kummitytölle lapaset. Hän varmaan tykkäisi kovasti :)

    VastaaPoista
  3. Ihant siilit tähän pimeään aikaan !

    Ja kyllä minulla ainakin koukku on liikkeessä :D

    VastaaPoista
  4. Rauhaisaa pyhäinpäivää myös sinulle. Minulla on huomenna työpäivä, kun menen yhdeksi työntekijäksi kuolleena syntyneiden ja lasten kynttiläkirkkoon. Nämä ovat koskettavia tilanteita.

    VastaaPoista
  5. Lapset puhuvat kaikesta jotenkin luonnollisesti, ja luulen meidän aikuisten tekevän joistakin asioista pelottavia ja salattavia ja mystisiä. Uskon, että jos vanhempien kanssa voi ja uskaltaa puhua myös kuolemasta, niin se se tekee helpommaksi ja ei-niin-ahdistavaksi asian, vaikka vaikea onkin. Elämään kuuluu päätepiste täällä ajassa. hyvien ystäviemme, naapuriemme lapsi ja meidän kummilapsi kuoli pienenä. Näin asiasta keskusteltiin omien ja naapurienkin lasten kanssa aika paljon. Lapset itse olivat aktiivisia osapuolia- me vanhemmat olisimme varmaan surussamme jotenkin unohtaneet lapset.Luulen, että se puhuminen helpoti lapsia silloin ja nyt myöhemminkin aikuisena kuoleman kohdatessaan. Raskasta se on aina kuitenkin.

    Tekisi mieli aloittaa siililapasia.
    Ollaanhan sitä Tumpputuvassa ja yksiäkään lapasia ei ole aloitettu.

    Rauhaisaa pyhäinpäivää.

    VastaaPoista
  6. Ihanat siililapaset. Kiitos kauniista pyhäinpäiväkirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  7. Mukavia siililapasia. Kivan väriset noi "piikit".

    VastaaPoista
  8. Oi miten ihanat! Kelpais meidänkin tytsyille ihan varmasti!

    VastaaPoista
  9. Ihanat siililapaset olet tehnyt.
    Siunattua Pyhäinpäivää myös Sinulle.

    VastaaPoista
  10. Kivat siililapaset!

    Kiitos puhuttelevasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  11. Olen huomannut saman että kuolema on jonkilainen tabu nykyihmiselle.Kivat siilit ..mullakin on siilit puikoilla.

    Itsellä kuolema tuli lähelle jo nuorena kun työskentelin vanhusten sairaalassa. Olen pitänyt vanhuksia kädestä heidän kuolemanhetkellä ja aika monta kertaa olen myös pukenut vanhuksen kuolivaatteisiin. Ne ajat opetti minulla kuinka kuinka kuolema on luonnollinen osa elämää. Lasten kuolemia kyllä vieläkin kavahdan..se ei tunnu reilulta ja eikä luonnolliselta.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kauniista kirjoituksesta.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)