Vaikka heikko henkeni kuinka tarkoin miettisi...

... lankahyllyn äärellä sanaa ei oo järjellä. ;)

No ei tämä nyt mikään hallitsematon sortuminen ollut. Tarkoitus oli, etten osta enää ainakaan tämän kuun puolella lankaa, mutta tämä tuli ihan tarpeeseen:

Minulla on nimittäin tästä samasta väristä, mutta vain Isovelistä + Kaarnasta tehty tosi paksu neuletakki, joka on näillä pakkasilla ihan omiaan. Mutta huomasin, etten ole älynnyt tehdä takille pariksi sävysävyyn sukkia! Kaikki sukat, joiden värimaailma on edes vähän sinne päin, ovat ihan liian ohuita näille pakkasille. Tiedän kyllä, että tämä väri on kaikonnut Novitan värikartoista jo aikaa sitten, mutta elin toivossa, että jos kuitenkin sattuisin löytämään yksien sukkien verran vielä tätä väriä Isoveljenä tai edes 7 veljestä Polkkana. Ei löytynyt meidän kaupasta, mutta yksi Nalle Colori -kerä keikkui jossain hyllyn perällä. Ainoa kappale siis. Joten nappasin sen mukaani, vaikka Nallesta en saa sellaisenaan riittävän paksuja sukkia pakkaskeleille, mutta minäpäs neulonkin ne sukat tästä kaksinkertaisella langalla. :) Ovatkin jo puikoilla. :)

Kyllä, kuvasta voi juuri ja juuri havaita, että mulla on täällä sisällä päälläni kaksi paksua neuletakkia, toinen 7 veljestä ja toinen sitten vielä paksumpi Isoveljeä ja Kaarnaa, alla yksi pitkähihainen ja yksi hihaton paita, ja villaiset kämmekkäät kädessä. :) Jalassa 7 veikkasukat ja tosi paksut lampaannahkatossut, joissa on lampaanvillainen sisus. :) Mutta eikös vaan ole tuo tekeillä oleva sukanalku ihan yhteensointuva tuon päällimmäisen villatakin kanssa? :)

Uudenvuodenlupaukseni oli, että koska pyrin edelleen pienentämään lankavarastoani, niin joka kuussa täytyy langankulutuksen olla suurempi kuin lankaostosten. Tähän mennessä olen ostanut tammikuussa lankaa 650 grammaa, ja kulutusta on valmiiden töiden muodossa 48 grammaa... ;) No, viikko aikaa saattaa valmiiksi reilut 600 grammaa, helppo nakki! :D Koska keskeneräisissä melkein valmiissa töissä on kiinni ihan mukavasti lankaa, ja pari pientä paksulankatyötä sitten päälle, niin ei pitäisi tuottaa ongelmia. :)

Niin, ja joku lupasi saada yhden ristipistotyönkin kuukaudessa valmiiksi... ;) Tuleekin vissiin käsityöntäyteinen viikko, kun tässä on alkuvuosi ollut vähän sellaista hitaanpuoleista hissuttelua noiden kanssa. :)

Kivaa viikonlopun jatkoa! :)

Palapeli

Eilen illalla otetussa kuvassa palapelin palaset odottavat kokoamista:

Viikonlopun aikana olisi siis tarkoitus ommella saumat sekä neuloa kaulus ja nappilistat. Valmista ei kuitenkaan tule ennen maanantaita, sillä pääsen vasta silloin käymään nappikaupassa.

Minun viikonloppusuunnitelmani ovat siis selvät. :)

Päässäni pyörii eräs neule tai neuleet, jotka näin torstai-iltana töissä kahden oppilaani yllä. Ovat sisarukset, ja heillä oli yllään liki identtiset liivihameet, joiden idea oli sama kuin tässä Novitan Talvi 2008 -lehden liivihameessa. Erona vain se, että tyttöjen liivihameet oli tehty 7 veljeksestä, helmassa Jättiraitaa pinkki-harmaa-luonnonvalkoisena, ja yläosa luonnonvalkoista. Aivan ihanat mekot! :) Nyt ajatuksissani siintää samalla tyylillä itselleni tunikantapainen: jättiraitaa helmaksi pystysuuntaisesti eli neulottaisiin poikittain pitkänpitkä kaistale, siitä sitten poimittaisiin silmukat yläosaan ja sitten loput onkin vielä vähän hahmottamatta. Täytyy laittaa harkintaan. ;) Voi olla, että sinne se jääkin ja unohtuu, kun tulee parempiakin ideoita mieleen. Eipä taida koko elinaika riittää kaikkien neulehaaveiden toteuttamiseen, puhumattakaan kaikki muut haaveet lisänä. Ihana oli silti nähdä käsinneulottua oppilaiden päällä! :)

Kiitos kommenteistanne, niitä on ollut taas ilo lukea! :) Hyvää viikonloppua! :)

Novita Kevät 2010

Se on täällä taas! :) Uusi Novita siis, kolahti postiluukusta torstaiaamupäivänä - ja vielä omasta postiluukusta, ettei mennyt naapuriin... ;) (siitä olisikin kyllä sota syttynyt! :D )

Nuo värit! Ihanat, ihanat, ihanat värit! :) Koko lehti on pullollaan maailman kauneimpia ja herkullisimpia värejä, voisin niiden vuoksi vaikka syödä koko lehden suihini, tai ainakin sukeltaa kieriskelemään niiden sekaan! :) Pelkästään noiden uskomattoman upeiden ja pirteiden värien vuoksi olen tästä lehdestä ihan haltioissani! :)

No, minähän olen tosi tarkka värien oikeasta sävystä, ja niistähän pääsee perille vain tutkimalla värejä ihan livenä. Joitakin kevään uutuuslankoja ja -värejä oli tullut tällä viikolla meidän lähikauppaamme, jossa kävin niitä hiplailemassa ja vertailemassa omaan värikarttaani, jota siis kuljetan aina käsilaukussani. :) Värisävyt ovat minulle niin tärkeä juttu, etten voisi siitä syystä koskaan ajatella ostavani lankaa esim. netistä, koska kuvissa värit näyttävät niin erilaiselta kuin livenä. Myöskään pikkuputiikissa ei ole kauhean kiva kulkea värikartta kourassa, mutta onneksi noita Novitan lankoja saa ruokakaupasta, missä saa ihan rauhassa pyöriä värikarttansa kanssa vaikka tunnin tai kaksi ihan vain värejä tutkimassa. :) Kerran erehdyin Anttilassa pyörimään värikarttani kanssa, ja siellä tuli jo myyjä kysymään, että voisiko hän auttaa, jolloin otin äkkiä jalat alleni ja karkasin kaupasta... ;) Olenko jotenkin epäilyttävä, jos haluan verrata lankojen värejä käsilaukusta kaivamaani väriliuskavihkoon? :)

Olen niin monet kerrat kirjoitellut täällä noista "minun väreistäni", joten tässäpä kuva siitä, miltä minun värikarttani näyttää. :) Tuo on siis ihan pikkuinen "kansio", jossa on pienenpieniä kangaspaloja, kaikki ihan niitä minun värejäni. Sain sen neljä vuotta sitten käydessäni värianalyysissa, ja siitä saakka en ole tullut ilman liuskaa toimeen lanka- ja vaateostoksilla. Vaikka neljässä vuodessa olen aika hyvin oppinut jo tietämään, mitkä ovat niitä omia värisävyjäni ja mitkä eivät, niin tästä on hyvä aina tarkistaa. :) Ja niin tein nytkin niiden uutuuslankojen ja -värien kohdalla, mitä satuin omasta kaupasta löytämään. :)

Mutta aika lailla näyttäisi tämän kevään Novita-värit osuvan minun värimaailmani kanssa yksiin! :) Siispä taidankin tehdä tämän lehtikatsauksen nyt noiden uutuuslankojen ja -värien pohjalta, katsotaan mitä tästä tulee... ;)

7 veljestä, oma lempparilankani. :) Ah, siitä on tullut nyt ihan uusi turkoosin sävy (329), sitä on kyllä pakko ostaa, ja tiedänkin jo mitä siitä teen; en teekään tästä uudesta lehdestä vaan viimesyksyisestä tai -talvisesta lehdestä. 7 veljeksen Jättiraidasta on tullut peräti kaksi ihan "mun väriä", eli ne molemmat uutuus-Jättiraidat vihreä-luonnonvalkoinen (880) ja turkoosi-pinkki-vihreä-violetti (840). :) 7 veljestä Raita -langan uusi sini-turkoosi (879) on myös ihan mua, samoin 7 veljestä Polkka rosa-ruskea-luonnonvalkoinen (802). Taitaa tulla uusia 7 veljessukkia näistä langoista! :) Pääseeköhän puikoille uusimman lehden ihanat palmikkosukat (malli 1)? Vai tekisinkö ihan kokonaisen sukka-pipo-kaulaliina-sormikkaat -setin (malli 22)? Suostuisiko mieheni pitämään ihanaa palmikkopuseroa (malli 15), jos sellaisen hänelle neuloisin, vai pitäisikö tuo tehdä itselle? En kuitenkaan tekisi tuota lyhythihaisena (malli 16), vaikka sellaista on naisen neuleeksi lehdessä tarjolla. Teenkö Jättiraidasta itselle ihan vain sukat, vaiko kokonaisen hupparin (malli 23)? Ainakin tuo huppari näyttää niin herkullisen houkuttelevalta, väreineen ja malleineen kaikkineen... :)

Kuva: Novita

Entäpä sitten toinen lempparilankani Nalle! :) Oih ja voih noita Kukkaketo-värejä! :) Kaupassa näin jo Ruusun (817), Kielon (825) ja Sinikellon (831), mutta Syreeniin (812) ja Orvokkiin (820) en ole vielä päässyt tutustumaan. Noista näkemistäni kyllä Kielo sykähdytti eniten, ja oli ihan "minun väriseni". :) Lehden uusista Nalle-neuleista minut hurmasi ainakin kauniit harmaat sukat (malli 13) - miten perussukka voikaan olla kaikessa yksinkertaisuudessaan aina vaan niin upean näköinen! :) Sydänlapaset, -pipon ja -sukatkin (malli 14) voisin tehdä. Vaikka vielä upeampaa kirjoneuletta on kaarrokeneuleessa, baskerissa ja kassissa (malli 20) ja samaan sarjaan kuuluvissa sukissa (malli 21). Noista eritoten tuo kassi ja sukat houkuttelevat... :) Houkutteleva on kyllä myös virkattu naisen jakku (malli 47), jossa väri on sitä "minun väristäni" Kukkaketo-Kieloa. :)

Kuva: Novita

Niin ihanan naisellinen, ja tuossa pehmeässä vaaleudessaan myös minun sävyäni, on myös pitsikietaisujakku (malli 63). Suloinen eritoten tuo kiinnistyssysteemin ruusu! :)

Kuva: Novita

Ja iik-iik-iik! Mikä mieletön väripläjäys on lehden sivuilla 36-37! :) Kukkaketo-Nallesta on tehty niin ihania sisustustekstiilejä (malli 29), että ihan sydän heittää kuperkeikkaa noita katsellessa! :)

Kuva: Novita

Melkoista väripläjäystä on myös uutuuslanka Flip Flopissa. Sitäkin ehdin hiplata vähän kaupassa, ja se tuntui ihan kivalta ollakseen kokonaan keinokuitua. Mutta se onkin valmistettu kierrätetyistä muovipulloista! :) Jo pelkästään tuon vuoksi voisi Flip Flopia vaikka kokeillakin, ja siinä ainakin bongasin omaa väriäni turkoosin (342), mutta kuvien perusteella myös pinkki (575), lila (789) ja vihreä (336) näyttävät herkullisilta; en vain hoksinut niitä kaupassa alkaa tutkimaan sen tarkemmin, kun en silloin vielä tiennyt tästä kierrätysmuovijutusta. :) Lehdestä löytyi houkutteleva virkattu poncho (malli 72) ja kassi (malli 73).

Kuva: Novita

Uutuuslangoista törmäsin kaupassa vielä Tico Ticoonkin. Luulen, että minulla jää tämä lanka kyllä kokeilematta, koska en tykkää neuloa noin ohuita lankoja; tässä suosituspuikkokoko on 2,5 mm ja minulle kyllä 3 mm on se ohuin puikkokoko, millä neulominen vielä on miellyttävää. Joitakin sukkia olen neulonut ohuesta sukkalangasta, mutta en oikein ole tykännyt niitä neuloa enkä myöskään pitää jalassa - minulle se "ainoa oikea" sukkalangan vahvuus on 7 veljeksen vahvuus. :) Enkä kyllä tykkää ohuista neulepuseroistakaan, paksua se olla pitää. ;) Mutta ohuita lankoja on kyllä kiva virkata, joten jos jotain virkkausideaa tästä Tico Ticosta saisi, niin mikä ettei sitten... No, siinä ei kyllä väritkään ole "mua", sillä pääsääntöisesti nuo Tico Ticon värit ovat minulle liian tummia tai kylmiä, se tuli jo kaupassa värikartan kanssa todettua. Mutta huolimatta siitä, että Tico Tico lankana ei minua houkuttele, lehden asustesetti (malli 18) on minusta kaunis, samoin kuin pitsinen pashmina (malli 61). :) Tuossa pashminassa on näemmä vähän sitä virkkaustakin. ;)

Huopasen uutuusvärejä näin myös meidän kaupassa, mutten niitä alkanut sen kummemmin tällä kertaa tutkimaan, koska juuri nyt minulla ei ole mitään isompaa huovutusideaa. Ellei sitten uusi pirteä keltainen (281) ole juuri sitä minun väriäni - sitä en ainakaan huomannut vielä kaupassa, mutta siitä voisin kyllä tehdä sitten vaikka lapaset... :) Ja on tuossa värikartassa muitakin ihania värejä: turkoosi (349), pinkki (512), vihreä (365) ja unikko (571), mutta tosiaan livenä ne pitäisi päästä tutkimaan, ennen kuin voisin mitään sanoa niistä. Hauskoja ja ihanan värikkäitä huovutusideoita oli kyllä lehdessä: huovutettu kaulaliina (malli 25) ja kassi (malli 26) - ah tuota ihanan keltaista, pitääkö minun tehdä siitä muutakin kuin lapaset? ;) Ihana vihreä matto (malli 32), siis ei välttämättä meidän kotiin, mutta ihana silti. :) Ja pupuja! :) (malli 35) Pääsiäismunia! :) (malli 38) Huovutettua verhoa (malli 39) en kyllä kotiini laittaisi pölyallergian vuoksi, mutta jos saisi vain nuo värit... ;)

Muihin uutuuslankoihin tai -väreihin en olekaan vielä sitten tutustunut livenä. Ainakin uutta Puro Batikia olisi kiva käydä hiplaamassa, vaikka se onkin 100% akryylia, mutta jos lanka on hyvän tuntuista ja ennen kaikkea jos ne värit osuvat kohdilleen, niin ei se muovisuuskaan sitten niin haittaa. :) Ainakin vaalea lila (883) tai sini-turkoosi (835) voisi olla "mua", mutta kyllä muutkin värit näyttävät ihan kivoilta lehdessä, livenä voi sitten olla eri juttu. Puro Batik -neuleista minusta kaunis on ihana pitsipusero (malli 49), ja erittäin kivan näköinen on myös jakku (malli 60), jossa on hauskannäköinen tuo pääntie. :)

Kuvat: Novita

Woolin uusia värejä olisi kyllä kiva päästä katsomaan livenä, mutta meidän kaupassa ei koskaan ole Woolia myytykään, joten pitänee varmaan sitten suunnata vaikka sinne Anttilaan. Noita uusia pinkkiä (580) ja vihreää (378) pitäisi päästä vertaamaan siihen minun omaan väriliuskaani. :) Tykkäsin lehden Wool-neuleista sekä ribbipuserosta (malli 40) että ribbitopista (malli 41), samoin pienestä pitsineulebolerosta (malli 45). Jos olisin pikkutyttö, niin haluaisin ihanan pinkin jakun (malli 87) tai kirjoneulesetin (malli 88); tosin jälkimmäistä en haluaisi mustana, mutta nuo pinkit raidat olisivat kivat, ja etenkin nuo sukat - ehkä teenkin sukat tuollaisenaan itselleni mutta vain omassa koossani. :) Vauvaneuleista voisin toteuttaa mallin 86, jos olisi joku, kelle tehdä.

Sama juttu Tennesseen ja Bambun kanssa, että niitä kumpaakaan ei omasta ruokakaupastani löydy. Tennesseen väreistä kiinnostaa yllättäen taas pinkki (580) ja persikka (259) ja uusi vihreäkin (378); Bambun väreistä se sama pinkki (580) ja lila (746) ja vihreä (378). Ihan niin kuin Novita olisi jotenkin tuonut kaikissa langoissaan just mua kiinnostavia värejä taas näin keväällä markkinoille... ;) Tennessee-neuleista minusta kivannäköinen on pitsitunika (malli 42), tosin en tiedä, miten A-linjainen pukisi minua. Mutta väri on kiva. ;) Virkattu pyöryläjakku Bambusta (malli 62) on aika jännän näköinen, mutta ei sekään ehkä ihan mua. Mallivirkkuu on kaunis tuossa jakussa, mutta jotenkin en osaa kuvitella itselleni noin leveää kaulusta tai leveneviä hihoja. ;) Mutta vaikkei tässä lehdessä ollutkaan mitään must-neuletta Tennesseelle tai Bambulle, niin luultavasti seuraavassa lehdessä on sitäkin enemmän - ja Kesä-Novita on yleensä ollut se, mistä minä löydän itselleni kaikkein eniten tekemistä. :)

Samoksen uusia värejä pitäisi myös päästä hiplaamaan, koska haluan tietää, miltä persikka (244) ja sireeni (739) näyttävät sen jo kohta maankuulun värikarttani rinnalla. ;) Haluaisin tehdä itselleni Samos-liivin (malli 43) - siis mitä, liivi minulleko? :) Minä kun olen ihan antiliivi-ihminen... ;) Mutta tuossa on niin ihana väri ja kaunis mallineule! :) Samosta kyllä löytyy meidän kaupasta, mutta en ainakaan vielä sen uutuusvärejä bongannut, en kyllä kovin tarkasti ehtinyt katsoakaan.

Luxus Cottonia löytyy myös meidän kaupasta, mutten vielä ainakaan nähnyt siellä uutuusväri-pinkkiä (578). Tosin vanhastakin värikartasta on vielä niin monta väriä minulla testaamatta - ja niitä omia värejäni nimenomaan - että ehkä niistäkin minulle jotain löytyy. Virkattu pitkä jakku (malli 66) olisi kyllä tosi ihana! :) Tosin tuossa allaolevassa kuvassa on nyt sama malli liivinä, mutta lehdessä on myös jakkuversio hihoilla, eli sen nimenomaan haluaisin. :)

Kuva: Novita

Ihania lankoja ja värejä on taas tullut markkinoille, ja hyvä niin! :) Luulen kuitenkin, että vaikka moni uusi väri tai lanka näyttää nyt kivalta, niin varmastikaan en kaikkea ehdi kokeilla. Tarkoitukseni kuitenkin on edelleen pienentää lankavarastoani eikä paisuttaa sitä, eli ensisijaisesti neulon nykyisiä lankojani pois, ja uusia ostan tosi maltillisesti vain ehdottomaan tarpeeseen ja tiettyä mallia varten. Ja budjettipuolikin pitää muistaa, eli koitan pitää senkin puolesta lankaostokset ihan minimissä. Jotain uutta on kuitenkin kiva välillä saada, ja tykkään itse mieluiten pitäytyä vanhoissa tutuissa, turvallisissa ja hyviksi havaituissa 7 veljeksessä, Nallessa, Woolissa, Samoksessa, Tennesseessä ja Bambussa, ja ostaa mieluiten niistä uusia värejä kuin kokeilla uutuuksia. Ja moni Novitan lanka minulla on vielä kokeilematta, esimerkiksi Cannes, josta kyllä haluaisin tehdä jotain viimevuotisesta Novita-lehdestä; Rose Mohair, jota en aio kokeillakaan, koska en tykkää mohairista, vaikka kuinka ovat tuoneet ihanan turkoosin värin markkinoille; Luxus Wave ei houkuttele minua yhtään, eikä myöskään Luxus Alpaca kiinnosta, vaikka siitä oli kyllä tässä lehdessä tehty ihan kivannäköinen hihatin (malli 82), mutta sen nyt voit tehdä vaikka Nallestakin. :) Pretty Baby -uutuuslankaa tuskin myöskään tulen kokeilemaan, kun ei ole vauvaneuleiden tarvetta tietääkseni lähipiirissä. Niin ja viime syksyn Puro on myös tyystin testaamatta, kun siinä ei ne värit osuneet minun kartalleni. Kotiväki ja Virkkauslanka kuuluvat niihin vanhoihin tuttuihin ja hyviksi todettuihin, ja nyt huomasinkin vielä värikartasta uuden Kotiväen pellavavärin (639), jota olisi kyllä ihana päästä näkemään ja kokeilemaan! :) Ehkä sille löytyy seuraavasta lehdestä kivoja mallejakin. :) Eli sitä seuraavaa lehteä odotellessa... ;)

Suosikkineuletta pitäisi tietysti vielä äänestää Novitan sivuilla, ja luulen että se on tuo malli 47 virkattu jakku. Toteutustodennäköisyys taitaa olla suurimmillaan joko tuossa jakussa tai sitten malli 1 sukissa.

Näin siis ensisilmäys uuteen värikkääseen lehteen, ja tätähän varmasti selaillaan vielä monet kerrat! :) Oikein värikylläistä loppuviikkoa myös sinulle! :)

Kukkuuta vaan! :)

Lupasin edellisessä postauksessa kirjoittaa seuraavaksi jostain muusta kuin kehräämisestä, mutta jos sitä alkaa odottaa, niin voi tulla pitkä päivitysväli... ;) En ole kyllä nyt kehrännyt sitten viikonlopun, mutta koska kommentteihin tuli jotain kysymyksiä, niin vastaanpa niihin. Niin, kiitos tosiaan kommenteista! :)

Heh, en aio mitään lankatehdasta perustaa, eli sen mitä kehrään, aion myös itse neuloa. :) Ja muutenkaan minulla ei ole ainakaan nyt mitään suuria suunnitelmia kehräämisen suhteen, kunhan vain kokeilen, millaista se on. Joitain haaveita minulla kyllä on, millaista lankaa olisi kiva kokeilla itse tehdä, mutta ensin pitää tuo taito kunnolla opetella. Tai sitten tyydyn aina vaan kehräilemään hahtuvalangasta, kun se näkyy sujuvan. :)

En ole edes kokonaan lukenut Sari Varilon Kehrääjän kirjaa, mutta sen mitä olen kehräämisestä nyt oppinut ja oppia tarvinnut, niin tuohon kirjaan olen turvautunut. Siinä kirjassa on alussa pitkät pätkät kaikista maailman kuiduista ja värttinällä kehruusta, mutta minä hyppäsin suoraan kohtaan rukilla kehrääminen ja kertaaminen ja valmiin langan viimeistely. :D Mutta kiinnostuin myös aiheesta erikoislangat ja efektilangat, ja kun niistä oli kommenteissa kysymys, niin koitanpa tähän poimia jotain, mitä tuossa Kehrääjän kirjassa aiheesta sanotaan. Eli melkein mitä vaan voi kehrätä, ja jos omistaa karstat, niin niillä voi karstata ensin kaikenlaisia kuituja yhteen, vaikkapa eri materiaaleja, eri värejä jne. Tai sitten voi vaikka jotain langanpätkiä tai valmiita neuleitakin pistää uudestaan karstojen päälle ja karstata niistä uudestaan kehrättäviä kuituja. No, minulla ei ole niitä karstoja, joten voi olla etten tuota koskaan tule kokeilemaan, mutta siis mahdollisuuksia on niille, keitä aihe kiinnostaa. :) Mutta sitten kertaamalla voi myös tehdä vaikka mitä, eli jos kaapissa on vaikka jotain aivan liian ohutta lankaa, mistä ei halua sellaisenaan mitään neuloa, niin sitä voi kerrata rukilla yhteen jonkun toisen langan kanssa. Voi kerrata paksua ja ohutta lankaa yhteen, ja kerrata voi useampiakin kuin kahta säiettä - minäkin luulin, että voi tehdä ainoastaan kaksisäikeistä lankaa, mutta niitä säikeitä voi olla vaikka kuinka monta ja vielä kertaamisen jälkeenkin voi taas kerrata uudestaan toisen langan kanssa, ainakin niin tuossa kirjassa sanotaan. Ja sitten siinä neuvotaan ihan erikseen, miten saa tehtyä lankaan möykyn, jos haluaa efektilankaa. ;) Heh, minäpäs osaan tehdä möykkyjä vaikken haluaisikaan! :D Ja ihan kuin olisin lukenut samaisesta kirjasta, että lankaan voi sekoittaa hiuksia ja heinääkin - ainakin hiuksia taitaa olla minun Lampaankakassani seassa, koska noita minun hiuksiani nyt muutenkin on aina joka paikassa, neulon niitä yleensä neuleen sekaankin noin niin kuin vahingossa. :) Niin, ja tuossa kirjassa sanotaan vielä, että "luova langanteko sopii sellaisellekin, jonka kärsivällisyys ei riitä kehräämisen opettelemiseen", eli ihan jo pelkästään lankoja kertaamalla voi tehdä uudenlaista lankaa. Se kertaaminen on tosi helppoa, kun siinä vain rukin avulla kierretään kaksi tai useampi lankaa yhteen. Että silleen. :)

Niin, ja mulle tuli mieleeni yksi vuosia sitten ostettu lankakerä, joka mulla edelleen odottaa kaapissa, että älyäisin tehdä siitä jotain; siinä on toinen säie villaa ja toinen pellavaa, eli se on hyvä esimerkki langasta, jossa on yhdistetty kertaamalla kahta materiaalia. Se taitaa vaan olla liian ihanaa, enkä ole siksi raaskinut siitä mitään tehdä... ;)

Okei, ei mulla ollut sitten kehräämisestä tällä erää muuta. Mutta ei oikeastaan ole muistakaan käsitöistä. Huivia ja pikkujakun hihoja olen vuorotellen neulonut aina kun vain on ollut mahdollisuus. Että etenee molemmat, mutta niissä ei ole nyt mitään uutta, että kannattaisi alkaa kuvaamaan. Joten kuvitelkaa tähän ne aiemmat kuvat kyseisistä neuleista, mutta vain pikkuisen edistyneenä. ;) Lupaan tehdä ne valmiiksi tammikuun aikana, niin tulee vielä sitten tässä kuussa kuviakin. :)

Ihana pakkanen taas tänään! :) Kova viima kävi kyllä, oli aika raskasta polkea vastatuuleen kahdesti tänään, mutta ajattelin kuntoilun kannalta. :) Niin, ja sainhan toki kahdesti polkea sitten myötätuuleenkin paluumatkoilla. ;) Luntakin tuli taas lisää. :)

Ai niin, Lampaankakka ei enää tuoksu koko talossa, ainoastaan silloin jos työntää nenänsä vyyhtiin. :) Ja sitähän pitää aina välillä hiplata ja tuoksutella, että onhan se varmasti nimensä veroista. ;) Vieläkään ei ole syntynyt mitään Suurta Ideaa, mitä tuosta tekisin, paitsi ajatus on, muttei käsitystäkään toteutuksesta. Mutta ehkäpä se jonain päivänä hahmottuu. :)

No niin, nyt lopetan tämän turinointini tähän. Hauskaa viikon jatkoa! :)

Lampaankakka :)

No niin, tässä sitä ihtiään nyt olisi! :)

Oikein letille käärittynä. :)

Ja pitäähän langalla nyt olla vyöte ja nimikin. :) Nimi tuli siitä, kun esikoinen kävi tänään kylppärissä, palasi sieltä nenäänsä pidellen ja sanoi: "Äiti, kylppärissä haisee ihan lampaankakka!" :D No, siltä siellä on kyllä kieltämättä haissut siitä asti, kun eilen pistin tämän vyyhdin huuhteluun ja kuivumaan. :) Ja koska tähän lankaan ei edelleenkään voi koskea ilman, että kädet alkaa tuoksahdella sille itsellensä, niin saapi lanka pitää kauniin nimensä. :)

Vyötteen tiedot kertovat sitten kaiken oleellisen. Langan materiaalina oli Pirtin kehräämön hahtuvalanka, eli tämä oli vasta sellainen harjoituserä, jolla opettelin kierteen tekemistä. Helppoa hommaa, jopa meidän 5 v esikoinen osasi kehrätä hahtuvalangalla. Hassuinta minusta on, että sitä hahtuvalankaa minulla oli alkujaan 145 grammaa, mutta äsken punnitessani vyyhdin, painoa olikin 168 grammaa. Nähtävästi kaikki kosteus ei ole vielä pesun jäljiltä haihtunut, vaikka lanka tuntuu sormin koskettaessa ihan kuivalta. Heitin sitten tuohon vyyhtiin painoarvioksi noin 150 grammaa. Metrimäärä voi hyvinkin olla alakanttiin, sillä mittasin vyyhdin ympäryksen noin suurinpiirtein ja sitten vain laskin, montako kierrosta olen tehnyt, ja sillä sain määräksi 243 metriä, mutta se voi hyvin olla enemmän tai vähemmänkin. Jotain sinne päin kuitenkin. :) On siis paksuudeltaan jotain 7 veljeksen ja Isoveljen väliltä.

Tärkein on toki mainittu vyyhdissä, eli: Tuotannollisista syistä lanka sisältää solmuja. :) Ei siis "saattaa sisältää", kuten yleensä lukee, vaan ihan varmuudella sisältää. :) En oikein muuten tiennyt, miten yhdistää kerrattuja lankarullallisia toisiinsa, joten tein sitten solmun. Kyllä ne sinne neuleen sisään piiloutuvat. :)

Kertaamisen jälkeen lanka tuntui ihan kovalta narulta, mutta pesu on pehmentänyt sitä kovasti, ja enää se vain tuntuu napakalta. Karhealta ja pehmeältä yhtä aikaa, niin kuin ehta pässinpökkimä tuntuu. Ja rasvaiselta myös - älkääkä unohtako sitä tuoksua. ;)

Mitähän tästä sitten tekisi? :) Odotan tietysti ensin, että kaikki kosteus haihtuu, eli lanka saa nyt olla vielä jonkin aikaa rauhassa vyyhdillä. Tästä olisi kiva tehdä joku yksi neulottu tai virkattu juttu, johon saisi käytettyä kaiken langan. Voisi sitten sanoa siitä jutusta, että tämä on tehty ensimmäisestä kehräämästäni langasta. :)

Koska ensimmäinen lanka onnistui noin hyvin, oli intoa siirtyä seuraavaan vaiheeseen kehräyksen opettelun taipaleella.

Huhut kertovat, että Heivatun Kudelman kotikehräämö olisi aloittanut uuden Möykky-langan tuotannon. ;) Materiaalina Novitan Hahtuvainen turkoosina, ja tässä ensimmäinen 50 gramman satsi kehrättynä. Möykky-langasta on ilmiselvästi tulossa nimensä veroista. ;)

Hahtuvalangan kehrääminen oli todellakin lastenleikkiä verrattuna sitten ihan kuidun kehräämiseen, ja Hahtuvainen kuitenkin on käsittääkseni hyvin pitkälle esikäsiteltyä, että sitä pitäisi olla helppo kehrätä. Mutta eipäs vain ollutkaan niin helppoa, vaan niitä möykkyjä alkoikin tulla oikein urakalla. Tuumasin, että ehkä pidänkin tässä välissä pienen kehräystauon, sillä huomasin etten oikein jaksanut tänään enää keskittyä. Eihän minulla ole mikään kiire tätä asiaa opetella, kun ei ole langoista ainakaan pula, että sen vuoksi pitäisi kiireesti itse kehrätä. :) Joten Möykky-langan tuotanto on toistaiseksi keskeytetty, mutta jatkunee jossain vaiheessa, ehkä jopa odotettavissa vähemmän möykkyistä lopputulosta. :) Niin, ja mikäli tuotanto jatkuu tällaisena, niin Möykky-langasta on tulossa tosi paksua... ;)

Niin, noista kehräämisen materiaaleista kysyttiin kommenteissa. Minä siis aloitin opettelun ihan hahtuvalangalla, eli sillä, mitä myydään kiekoissa 1- tai 2-säikeisenä, ja jota voidaan neuloa sellaisenaankin ihan suoraan kiekolta. Siitähän tehdään mm. vaippapöksyjä tai erilaisia vaatteita huovutettavaksi tai ilman huovuttamista pidettäväksi. Sitä on tosi helppo kehrätä, kun tarvitsee vain tehdä kierrettä lankaan. Sitten on olemassa valmiiksi esikäsiteltyjä villatopseja, joihin en ole vielä perehtynytkään, muuta kuin nyt tuota Novitan Hahtuvaista kokeilin, kun sitä on "muutama" pussi tuolla huovutusvillalaatikossa. Voi olla, että omat kehräilyni jäävät toistaiseksi ainakin näihin hyvin helppoihin materiaaleihin, joita ei tarvitse itse työstää mitenkään, koska mulla ei ole esimerkiksi karstoja olemassa (ainakaan vielä). Eikä mua kauheasti houkuttele villan karstaaminen, ja muutenkin haluan pitää tämän kehräämisen vain sellaisena satunnaisena kokeiluna. Pitäähän sitä aikaa jäädä niiden valmiiden neuleittenkin tekemiseen. :)

Ja pakko vielä kehua tuo isomummuni rukki! Se on nimittäin niin toimiva kapistus, ettei minulla ole ollut sen kanssa ongelmia vielä yhtään! :) Yksi tappi siitä puuttui, sekin kyllä oli paikoillaan vielä silloin, kun olin lapsi, mutta on vissiin jonnekin meidän vintille pudonnut. Isäntä laittoi sen tilalle nippusiteen ja hyvin toimii! :) On siis tosi hyvässä kunnossa, vaikkei sillä ole kehrätty ehkä 60 vuoteen. Äiti on pitänyt sen puhtaana ja säilyttänyt sen hyvin, eli sain sen täysin pölyttömänä eikä siinä ole mitään villarasvoja kertynyt eikä muutakaan. No, jos se on ollut meidän suvun naisten käytössä, niin voin kuvitellakin, että sen puhtaudesta on pidetty hyvin huolta. ;) Pyörii kuin unelma, ja kaikki pelaa muutenkin. Tänään meinasi tulla ensimmäinen ongelma, kun nyöri alkoi liitoskohdastaan jäädä jumiin aina tullessaan puolan uraan, mutta se johtui ihan vain siitä, että olin eilen illalla hoksannut, että se rukin päässä oleva tappi onkin ruuvi, ja innostuksissani sitten ruuvannut nyörit vähän liian kireiksi. Kun sitten hoksasin löysätä ruuvia, niin sitten taas toimi rukki entiseen malliin. :) Voi, miten onnellinen olenkaan, että suvussamme on kulkenut tuollainen aarre, ja että sain sen omakseni! :)

Se kehräämisestä tällä erää, lupaan palata muihin käsityöaiheisiin heti seuraavalla kerralla. :) Olen minä tänään vähän neulonutkin, että en ole ihan vain tuoksutellut Lampaankakkaa. :D

Mukavaa uutta viikkoa! :)

Lauantai

Oli sen verran tänään vauhti päällä, etten ehtinyt kaikkia työvaiheita kuvatakaan. Illalla kuitenkin päästiin näihin puuhiin:

Mulla ei ole viipsinpuita, joten piti hyödyntää tätä häkkyrää.

Pesullekin päästiin. :)

Ja nyt meidän suihkuverhotangosta roikkuu tämmöinen. Jos tämä on huomenna sunnuntaina kuivunut (toivottavasti on ainakin iltaan menessä, ennen kuin mennään suihkuun), niin saatte tarkempia kuvia ja kommentteja ensimmäisestä kehräämästäni langasta. :)

Hauskaa sunnuntaita! :)

Perjantai

Otsikonkeksijällä on vapaapäivä. ;)

Kiitos kommenteista jälleen! :) Vastaan tai vastakommentoin tässä nyt muutamaan kommenttiin, mitä tuli edelliseen postaukseen. Se "sydänkuvio", mikä on siinä pikkujakussa, on kokonaisuudessaan nähtävissä, kun jaksaa selata vähän alemmaksi, 10.1. olevaan postaukseen. Siinä se näkyy jakun takakappaleessa. Huivin mallin kerroin puolestaan toissapäivän postauksessa, jossa olin huivia aloitellut, eli se on Terhin Silmu-huivi. Ristipistotyöhön liittyen: mulla on myös se Rafaelin enkeli -ristipistokitti, missä on kaksi enkeliä, mutta pistelen ensin tuon yhden enkelin kitin, ja myöhemmin sitten sen, missä on ne kaksi. Saan ne sitten (joskus) pariksi seinälle. :)

Hammashommeleihin vastakommentoin, että mulla on ollut pienestä pitäen iso ylipurentavika, jota yritettiin oikoa silloin, kun olin noin 10-12-vuotias. Silloin kotipitäjän hammaslääkäri sanoi oikomishoidon päätteeksi vain, että sori, sulla on nyt vaan semmoinen leuka, ettei tuolle voi mitään tehdä, mutta yritä olla laittamatta noita yläetuhampaita alahuulen päälle. ;) Ja siinä uskossa sitten olin, ettei sille ylipurennalle mitään mahda, kunnes sitten 90-luvun lopulla lauluopettajani sanoi, että käypäs ihan purentaan erikoistuneella hammaslääkärillä. Vuonna -98 minut otettiin Oysin hammaspolin asiakkaaksi, ja sillä tiellä ollaan edelleen... 2001 alaleukaani siirrettiin leikkauksessa 11 milliä eteenpäin - ja se on kuulemma näissä purentavioissa iso määrä. Mutta koska oli näin isosta siirrosta kyse, niin leuka on palautunut muutaman millin takaisin, ja sitähän sitten yritettiin korjata oikomalla parisen vuotta sitten, eli silloin minulla oli jo kolmatta kertaa raudat suussani. Purenta oli kunnossa vuosi sitten, kun oikominen lopetettiin, mutta nyt syksyllä kun piti olla viimeinen kontrollikäynti Oysissa, niin todettiin, että purenta on taas palautunut. Eilen oli tosiaan sitten sellainen käynti, jossa kolme erikoislääkäriä pohtivat, mitä vielä tehdään, koska mulla on edelleen purennasta johtuvia vaivoja. Jotain pikkufiksausta tässä vielä kokeillaan, mutta tosiaan se uusi leikkaus on sitten viimeinen vaihtoehto, tällä kertaa kuulemma yläleukaa väänneltäisiin, jos se on tarpeen. Mutta toivon tosissani, että ahkera turpajumppa ja ne fiksailut auttaisivat, ettei tarvitsi taas mennä siihen leikkaukseen, sillä siitä toipuminen kesti viimeksikin useita vuosia. Tässä siis kuitenkin lyhykäisyydessään leukani epikriisi. ;) Ja olen ihan varma, että Oysissa on Suomen paras tämän alan hoito, koska esimerkiksi noita vastaavia leikkauksia tehdään siellä enemmän mitä muualla maassa ja siellä on pitkäaikaisin kokemus. :) Minut aikoinaan leikannut kirurgikin on oikein mukava tyyppi, oli hauska tavata hänet eilen vuosien jälkeen. :)

Niin ja kiitos kysymästä, on minulle tullut Margarethan kuvasto:

Kuvasto tuli minulle tänään, ja onhan tuossa taas kaikkea ihanaa. :) Ei vain ollut just sellaista, mikä olisi ihan pakko saada, tai mihin olisi tällä hetkellä varaa. Voisihan sitä kaikkea ihanaa ostella, mutta pitää myös ajatella tuota budjettipuolta ja sitten myös sitä, että kaapissa on "muutama" ristipistokitti ja -malli odottamassa, että ehtisin ne tehdä. ;) Plus sitten nämä muut käsityöt. :) Mutta kuvastosta on ihana kuolata kaikkea kaunista. :)

Tässä kun päästiin postiasioihin, niin palaan siihen yhteen juttuun, josta kerroin noin viikko sitten. Postinkantajallehan kävi pieni erehdys, kun hän laittoi viime viikon torstaina vahingossa meille kuuluvan paketin naapurin postiluukkuun, koska tuossa luukussa ei ollut nimeä eikä asunnon numeroa. Täällä menee muutenkin ihan hassustipäin tuo asuntojen numerointi, joten ei ihme, jos sattuu erehtymään, jos ei ovessa lue mitään. No, tässä on sitten koitettu sitä pakettia saada tavalla jos toisella pois, käyty naapurin oven takana, jätetty viestiä, oltu yhteydessä Postiin, isännöitsijään ja jopa poliisiinkin. Viimein tänään meidän (söpö ;) ) talonmies oli käynyt naapuriasunnossa, ja toi meille sekä kaivatun paketin että myös muuta meille osoitettua postia, joka oli myös jaettu tuohon samaiseen asuntoon! Sieltä tuli siis se meidän pakettimme - avattuna. Sitten tuli minun tämän vuoden verokorttini - avattuna. Ja vielä meidän Valitut Palat, mutta sitä ei ollut naapuri ottanut muoveista pois. Kaikki oli ollut eteisen lattialla, eli siellä oli joku käynyt avaamassa meille kuuluvat postit ja nakannut ne sitten takaisin lattialle. Kyllä nyt on vain niin helpottunut olo, kun saatiin ne postit itsellemme! :) On tässä pommitettukin noita erinäisiä tahoja, ja suuri kiitos heille, että ovat nähneet vaivaa meidän vuoksemme! Tästä eteenpäin saa poliisi hoitaa asian, sillä viestintäsalaisuuttahan tuossa on loukattu. Tuntuu ihan uskomattomalta, että niin kovin monien omituisten yhteensattumien seurauksena sattui tällaista, mutta onneksi lopulta asiat selvisivät ja varmasti selviää vielä loputkin. :) Ja vuosien päästä me isännän kanssa muistelemme tätä episodia hymy huulilla, sillä kyllä meidän jutut tässä viimeisen reilun viikon aikana ovat olleet aika lennokkaita, kun olemme kehitelleet kaikkia mahdollisia teorioita, miksi se posti on jäänyt sinne naapuriin. Isännällä varsinkin on mielikuvitus lentänyt aika vilkkaasti, minun on ollut pakko vähän toppuutella ja koittaa keksiä jotain järkiselityksiä. ;) No okei, isäntä taisi olla lähempänä totuutta villeine arvauksineen, mutta sitäpä ei tarvitse meidän enää murehtia eikä selvitellä. :)

Mitähän muuta perjantaihin...? Tänään en ole ehtinyt vielä paljon käsitöitä tehdä, paitsi huoltoasemalla neuloin äsken huivia ainakin neljä kerrosta. :) Esikoinen aloitti uuden harrastuksen, kun hän ei enää jaksanut käydä musiikkiharrastuksessa, niin kokeillaan nyt liikuntaharrastusta, mikä taitaa sopia hänelle paremminkin. Odotellessamme käytiin sitten muu perhe huoltsikalla neulomassa. ;) Mutta ehkäpä tässä vielä viikonlopun aikana ehtii enemmänkin käsitöiden pariin. :)

On kyllä ollut tosi tapahtumarikas viikko pitkän pyhäjakson jälkeen! :) On mahtunut niin mukavia kuin huolestuttaviakin juttuja, mutta ainakaan ei ole ollut tylsää! ;) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille - muistetaanhan välillä nostaa katse käsitöistä ja ihastellaan tätä kaunista talveakin! :)

Yöpika

Koitan pikaisesti pläjäyttää pari kuvaa...

Pikkujakun etukappaleet ovat tuossa epämääräisesti rullalla, mutta taisivat valmistua keskiviikkoiltana. Käyn hihojen kimppuun heti, kun pystyn keskittymään kirjoneuleeseen, eli sitten kun ei ole kauheasti just muuta tekemistä samaan aikaan kun neulon, ja voin käsitellä useampaa lankakerää (eli ei ole ainakaan bussineule ;) ).

Silmu-huivi sen sijaan on oikein hyvä neuletyö, jota tehdessä voi tehdä yhtä aikaa melkein mitä vaan. Tätä on neulottu torstaina mm. bussissa ja hammaspolin odotushuoneessa (jossa muuten joku näytti tekevän odottaessaan kanavatyötä! :) ) Nyt näkyy jo tuo langan väriliukukin kivasti. :) Tästä tulee näemmä aika leveä kaulahuivi, silmukoita on enemmän kuin ohjeessa. :)

Ristipistomaratoonailu jäi tältä päivältä, vaikka oli sen suuntaisia aikeita kyllä. Aamupäivä meni hammaspolilla, jossa tuli pitkästä aikaa tavattua taas mm. kirurgi ja röntgenlaite. Saa nähdä, mitä ne meinaavat tämän minun itsepintaisen turpavärkkini kanssa oikein tehdä. ;) Yhdeksän vuotta sitten sitä leikeltiin, sen jälkeen on useampaan otteeseen suunniteltu uusintaleikkausta, mutta aina se on vaan jätetty viimeiseksi oljenkorreksi, ja taas tänään onneksi päättivät vielä kokeilla jotain pehmeämpää hoitoa, leikkaus on tietysti aina se viimeinen vaihtoehto. Hyvä näin! :) Turpajumppaa ainakin joudun tekemään nyt peilin ääressä monta kertaa päivässä. :) Ilta meni tietysti töissä, ja tuo väliaika polikäynnin ja töitten välillä oli oikeastaan puhelimessa istumista ja ei-niin-hirveän-mukavien-asioiden selvittelyä. Mutta hyvä, että selvitellään, sillä ne asiat menevät eteenpäin ja saa pois mielenpäältä. :) Ja sitten illalla lasten nukahdettua keksinkin itselleni muuta ajateltavaa, joten niin ne ristipistot nyt vain tältä päivältä unohtuivat. No, pistellään sitten vaikka viikonloppuna...

... sillä uuttakin pisteltävää on työn alla. Ei ole vielä montaa pistoa kankaalla, mutta ei tuohon nyt ihan tolkuttoman paljon niitä pistoja tulekaan. Rafaelin enkeliä siis on tuloillaan, aina silloin kun satun muistamaan pistellä. :D Nuo pistot olen tehnyt maanantaina.

No, olipa tosi pika, mutta olenkin nopea kirjoittamaan. :D Aikoinaan yläasteen konekirjoitustunnillakaan ei ollut siitä nopeudesta puutetta, mutta virhelyöntien määrä oli sitten eri juttu. Silloin kun ei saanut käyttää korjausnauhaa ollenkaan, nykyään on niin helppoa, kun ei tarvi mitään korjausnauhoja tai muitakaan nauhoja, saa vaan näpytellä ja typotella rauhassa ja korjailla vaikka jälkikäteen. :)

Ja eikun nukkumaan! :) Viikonloppuja vaan kaikille! :)

Keskiviikon kehräilyjä

Ihana aurinkoinen pakkaspäivä on ollut tänään! :)

Oulun rumin rakennuskin on saanut talvisen asun: valaistuksen, lumiveistoksen koristeekseen sekä tietysti jäähilekimalletta kylkeensä. :)

Paljon kiitoksia taasen vierailuistanne ja kommenteistanne! :) Kiitos myös ajatuksistanne liittyen työhön! Minä jos kuka tiedän, ettei se työssäkäyminen aina ole pelkkää onnea ja autuutta, olenhan ollut kahdesti tositosi pitkällä sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Silloin ei töihinmeno ainoastaan tympinyt, vaan... no, en halua enää muistella niitä aikoja. Nyt elän tätä päivää, ja jaksan aina vaan hämmästyä siitä, miten paljon oikeasti tykkään työstäni, eikä se tunnu enää väsyttävältä. Paljon olen joutunut miettimään valintojani, että olen päässyt tähän tilanteeseen, ja pienin askelin etenen, jotta pystyisin jatkossakin säilyttämään onnellisen oloni ja innostukseni työstäni. :) Kyllähän minä tykkään vapaa-ajastakin, mutta ei sekään aina yhtä onnea ja autuutta ole; pitkillä lomilla - joita nyt tällä alalla sattuu vaan olemaan - alkaa jossain vaiheessa jo kaivata töihin, vaikka toisaalta olisihan se varmasti kivaa vaan 24/7 istua kotona neulomassa. ;) Mutta ei kait se ole mikään suuri synti sanoa, että on kiva palata lomalta töihin? :) Saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että on töitä! Tällä hetkellä kun olen ainoa meidän perheessä, jolla on töitä - pitkäaikaistyöttömän puolisona olen nähnyt sen työttömyyden nurjan ja kurjan puolenkin. Ja muutenkin elämässäni olen joutunut aika kipeitä asioita kohtaamaan ja kestämään, joten jos nyt koen olevani viimein onnellinen ja nautin elämän pienistä ja arkipäiväisistä asioista, niin haluan myös sanoa sen ääneen! :) Toki niitä huonojakin päiviä osuu joskus kohdalle, mutta olen päättänyt, etten jää niitä enää vatvomaan, enkä ainakaan halua jakaa pahaa mieltäni muille, vaan mieluummin jaan eteenpäin hyvää oloani. :) Jos siitä joku vetää herneen nenäänsä, että minä olen hyvällä tuulella, niin sille en kyllä voi mitään. ;)

Verkkoklinikka.fi -sivustolla oli muuten tänään juttu 10 tietä iloisempaan elämään. :) Sen mukaan ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa 40% omaan onnellisuuteensa. :)

Eilen aloittelin uuttakin neuletta. En siksi, että olisin kyllästynyt pikkujakun neulomiseen, vaan siksi, että menin lupaamaan Terhille neulovani hänen Silmu-huivinsa noin niin kuin testimielessä. No, kaavio on nyt testattu toimivaksi, eli tästä sitten jatketaan pikku hiljaa... :)

Tuo lanka on muuten ostettu toissa syksynä kädentaitomessuilta Määkylän puodista. Kuvasta ei vielä kunnolla näy, että lanka on "liukuvärjättyä", mutta ei kuitenkaan värjättyä vaan luonnonväristä eli värjäämätöntä villaa. Kun silloin olin tätä lankaa ostamassa ja myyjä sanoi niiden olevan luonnonvärisiä, niin minä pöljä ääneen ihmettelin, että miten se lanka voi olla tuollaista, kun eihän ne lampaat ole monivärisiä... ;) Myyjä selitti, että se "liukuvärjäys" on tehty kehräämällä erivärisiä villoja yhteen. No, enpä olisi itse hoksannut, kun ei ollut silloin vielä hajuakaan tuosta kehräämishommasta. :) Nyt olen sitten tuota lankaa neuloessani oikein tutkinut, miten se pehmeä väriliuku on saatu aikaan. Oikein aloin isännällekin selittämään, miten tummassa kohdassa on käytetty vain tummaa villaa, vaaleassa kohdassa vain vaaleaa villaa ja sitten liukuvissa kohdissa vähitellen lisätty näiden kahden suhdetta, ja taitaa tuossa olla muuten kolmattakin villaa, joka ei ole tummaa eikä vaaleaa vaan jotain siltä väliltä. :) Isäntä kuunteli selostuksiani ja kysyi hänkin typerän kysymyksen, että tapetaanko ne lampaat sitten kun ne on keritty. ;) Minä esitin vastakysymyksen, että tapetaanko ihmiset parturikäynnin/parranajon/säärikarvojen poiston jne. jälkeen. :D

Keskiviikko on perinteisesti kehräyspäivä: minähän sain viime keskiviikkona ne puolat ja kehräsin silloin ensimmäisen kerran, joten kun nyt kehräsin toisen puolallisen jälleen keskiviikkona, niin tämähän alkaa olla jo pitkäaikainen perinne. :D

Tässä vaiheessa on syytä korostaa, että minä vasta opettelen kehräämistä. ;) Kehräsin viime viikolla tuohon kuvan vasemmanpuoleiselle puolalle hahtuvalankakiekon toisen säikeen, ja tänään oikeanpuoleiselle puolalle toisen säikeen, eli kehrättävää oli täsmälleen saman verran kummallakin kerralla. Mutta hetkinen, mitäs eroa noilla kahdella puolalla onkaan? Olin itsekin hetken ihan äimänä, että mitä mitä mitä, kun vertasin noita toisiinsa. Juu, siis viime viikolla kehrätty puola on paljon muhkeampi kuin tänään puolattu, ja syykin selvisi: tänään tein huomattavasti kierteisempää eli tiukempaa lankaa mitä viikko sitten. Olenko nyt sitten kehittynyt vai mennyt kehityksessä taaksepäin? Vai oliko polkevalla jalalla tänään vähän kiire? :) Joka tapauksessa nyt täytynee miettiä, että mitenkäs nuo kaksi erikierteistä lankaa kerrattaisiin yhteen, vai kannattaako edes yrittää... No siis, tietysti minä yritän, koska opetteluahan tämä on, ja jos menee metsään, niin sitten menee oikein rytinällä. :) Ja eikös minulla ollutkin se tarkoitus, että tuolla hahtuvalangalla opetellaan sitä kierteen tekemistä, ja tässähän sitä on nyt tullut opeteltua näemmä kahdenlaista. :D On tämä kyllä mielenkiintoinen alue tämä kehrääminen, ja kaikkein hauskinta on itse testata ja kokeilla, ei siitä lukemalla tai toisten kehräämistä seuraamalla mitään opi. :) En minä ainakaan tajunnut yhtään mitään, ennen kuin aloin itse tehdä ja nähdä, mitä tapahtuu.

 

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... :) Ihastuttavaa loppuviikkoa toivotellen,

Kuvatonta kirjoitusta

Jos siis joku käy blogissani katsomassa vain kuvia, niin tässä postauksessa niitä ei ole. ;)

Arkeen on nyt palattu, ja kylläpä tuntuu mukavalta! :) Töissä oon ollut nyt maanantain ja tiistain, ja olen suorastaan virkistynyt. :) Ajattelinkin tässä hiljattain, että koko viime vuoden aikana ei ollut kertaakaan sellaista oloa, että olisin laskenut päiviä tai viikkoja seuraavaan lomaan, tai olisi ollut mitään "Jes, loma!" -tunnelmaa, vaan pikemminkin aina töiden päättyessä oli haikea tunnelma, että näinkö äkkiä tämä aika onkin mennyt. Eikä kertaakaan viime vuonna väsyttänyt tai tympinyt lähteä töihin. Ja nyt on pikemminkin ollut sellainen fiilis, että "Jes, töihin!", sillä kyllä tuo lomalla oleminen alkoi jo turruttaa. ;) Mukavaa on ollut kyllä näinä kahtena iltana töissä, ja muutenkin on niin kiva, kun on taas tietyt menot ja rutiinit rytmittämässä tätä elämää. Eikä ehkä ole enää niin suurta kiusausta kukkua puolille öin ja jäädä sänkyyn pyörimään pitkälle seuraavaan aamuun. ;)

Oon kyllä nyt taas ihan kuin eri nainen, kun oon päässyt taas työn pariin, täynnä intoa ja energiaa! :) Tai ehkä se johtuukin siitä, että on tullut pyöräiltyä ulkona sopivan lauhassa pakkassäässä, sillä muutaman viime viikon ajan liikunta jäi lähinnä päivittäisen kuntopyöräilyn varaan. Nyt ei tarvitse välttämättä joka päivä kuntopyörällä polkeakaan, kun kaupungille on asiaa kahdesti viikossa, ja lisäksi tiistaisin käyn pyörällä ensin kuopuksen kanssa muskarissa aamupäivällä ja sitten vielä poljen samaan paikkaan illaksi töihin - vastaa muuten yhteensä neljää normaalia kuntopyöräsessiotani, ja kaikki yhden päivän aikana. ;) Toinen työpaikkani on edelleen naapuripitäjässä, jonne kuljen bussilla ja neulon samalla. :) Aloitin siis tänä iltana toisessa työpaikassa äitiyslomittajana, jatkan kyllä edelleen samassa paikassa missä olin töissä viime vuoden, mutta toinen työpaikka on nyt tässä lisänä. Ihan samaa hommaa teen molemmissa ja pärjään muuten samoilla tuntisuunnitelmilla kummassakin, mutta uutena juttuna minulla on kanteleensoittoryhmä, jossa lapset ovat aloittaneet viime syksynä kanteleensoiton, ja minä jatkan nyt heidän kanssaan. Vähän jänskätti, kun en ole muutamaan vuoteen pitänyt kanteleryhmää, mutta nuo lapset ovat niin taitavia, että heidän kanssaan on ihan ilo soittaa. :) Ja itsellekin on siinä vähän uutta haastetta, pysyy mieli vireänä senkin puolesta. :)

Oon siis ihan innoissani! :) Vaikka tietystikään taas käsitöitä ei tule tehtyä samaa tahtia mitä loma-aikana - juu, enpä olisi joulukuussa neulonut/virkannut niin valtavaa lankamäärää, jos ei olisi työt loppuneet jo kuun alussa. ;)

Sitten viime postauksen olen saanut Piika-pikkujakun etukappaleita tehtyä sen verran, että kädentienkavennukset ovat valmiina. Vastauksena pariin kommenttiin, että jakun malli on siitä reilun vuoden takaisesta Kotiliedestä (21/2008), jossa se on tehty luonnonvalkoisesta ja ruskeasta. Ja tuo minun monivärinen kirjoneule on tosiaankin Nalle Coloria, eli on valmiiksi kirjavaa lankaa, oikein viimeisen päälle pätkärääkättyä. ;) Mutta on tosi rauhallisen näköinen valkoisen kanssa, vaikka minä varmaan voisin tehdä itselleni siitä asusteita ihan semmoisenaankin. :)

Nyt en ulkoa muista, oliko muita kysymyksiä kommenteissa, mutta jos muistan niin koitan vastata vaikka myöhemmin. :)

Eilen päätin aloittaa uuden ristipistotyön, sellaisen tosi pienen vain, jonka voisin saada tässä kuussa jo valmiiksi. Tosin kuvittelin sen olevan sellainen "yhden illan juttu", mutta ei se nyt välttämättä ihan sitä ole. Siitä ei ole nyt vielä kuvaa, kun siinä ei ole montaa pistoa, ja nekin on melkein pohjakankaan värisiä. Mutta viimeistään valmiina kuvaa sitten. :)

Ai niin, ristipistoihin liittyen kommentin kommentti, että se ristipistotyö, mitä edellisessä postauksessa vilauttelin, ei tule tauluksi, vaan siitä tulee joulukalenteri. Oon niin paljon sitä täällä vilautellut ja siitä kirjoitellut, että kuvittelin jo kaikkien sen tietävän, joten en ihan aina jaksa toistaa, mistä työstä nyt olikaan kysymys. ;) Tai no, enhän minä sitä tehnyt moneen kuukauteen, ennen kuin nyt jokunen viikko sitten kaivoin taas esille, joten onhan se tieto voinut mennä ohikin. :) No, onhan joulukalenterikin tavallaan jonkinlainen taulu, kun seinälle se tulee sitten joskus, toivottavasti jo 1.12.2010. Se olisi niin kuin sellainen deadline sille työlle, vaikka sen piti olla jo 1.12.2009... Ja se deadline voi siirtyä myös 1.12.2011, tai 2012, 2013 jne., mutta yritän pitää tuosta tämän vuoden päivämäärästä kiinni. :)

Olisiko tässä riittävästi tiistai-illan turinoita? Lukaisen pikaisesti nyt vielä blogeja neulomus seuranani, ja sitten kyllä täytyy mennä ajoissa nukkumaan. Eilen illalla tähän aikaan olin jo ollut Nukkumatin mailla ainaskin tunnin, että kyllä mää osaan aikaisinkin mennä nukkumaan, jos vain haluan tai jos oon riittävän väsynyt. Nyt oon kyllä pikemminkin ylivirkeä tuon pakkasessa pyöräilemisen ansiosta. :)

On se vaan muuten ihanaa kun on talvi ja lunta ja pakkasta! :) Ihania pakkaspäiviä kaikille! :)

Viikonloppuna...

... tuli tehtyä jonkin verran käsitöitä...

... pikkujakun takakappale valmiiksi...

... etukappaleet sille mallille, että maanantaina työmatkalla bussissa voi tehdä pelkkää valkoista sileää...

... ja ristipistoillen enkeli valmiiksi jälkipistoja lukuunottamatta.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Postin viemää

Hurjan paljon kiitoksia taas kaikista kommenteistanne! :) Ja pieni mies kiittää onnitteluista!

Taannoisen veikkauskisan (ja mitä kaikkea siinä muuta olikaan ympärillä) palkinnot ovat kulkeutuneet pakkasista huolimatta perille. :) Niin ja kiitos kysymästä, kuka sitä kysyikään, pakkasta on ollut täällä ihan riittävästi. :) En jaksa kauheasti seurata tuota pakkasmittaria enkä ylipäätään ole kiinnostunut säästä tai säätiedotuksista, mulle riittää tieto, että siellä on niin kylmä, ettei kuopusta voi nukuttaa päikkäreille vaunuihin parvekkeelle, joten mikä tahansa pakkasaste -15 astetta kylmempi on mulle täysin yhdentekevää. ;) Isäntä sanoi, että aamulla olisi ollut -32, mutta päivällä oli kaiketi vähän lämpimämpää. Kauppareissujen verran olen itse käynyt ulkona kävelemässä, ja mulla kun on tapana vähän ylipukeutua ulosmennessäni (ja sisälläkin), niin hyvin olen tarennut, välillä ollut melkein liiankin kuuma. :D Parvekkeella kävin puistelemassa vuodevaatteet ihan sisätamineissa, eikä tuntunut liian kylmältä, kun aina äkkiä vaan pyörähdin.

Mutta niihin veikkauskisan palkintoihin! Lupasin palkinnoksi jotain käsintehtyä, joten...

Susan neuleisiin lähti valkoinen paketti kiitokseksi hyvistä vinkeistä lankavaraston pikaiseksi pienentämiseksi. Kämmekkäät, tiskikukka, heijastin ja suklaata.

Sininen paketti matkasi Kerällä Kaisalle, joka arvasi lähimmäksi miten onnistun lankalaihistavoitteessani. Sisältö samantyyppinen kuin edellä.

Ja hivenen pienempi paketti sitten kaikkien kisaan osallistuneitten kesken arvottuna lähti Sinne päin Lastulle. Kämmekkäät, heijastin ja suklaata.

Kaikki palkinnoiksi annetut käsityöt onkin täällä aiemmin esiteltyjä. Toivottavasti en pilannut kenenkään yllätystä esittelemällä nämä jo vähän etukäteen. ;)

Mukava kyllä, kun posti kuljetti paketin perille asti eikä mikään jäänyt välille. Meillä on täällä nimittäin meneillään pieni episodi, kun postinjakajalle oli torstaina sattunut pikku moka yhden meille tulevan pakettimme suhteen... Oli pistänyt vahingossa väärästä postiluukusta sisään, ja nyt me ei saada sitä pakettia naapurista pois, vaikka siellä kyllä on ainakin oltu jossain vaiheessa kotona. Eivät aukaise ovea kolkuttaessamme, eivätkä ole tuoneet meidän pakettia meille, vaikka ollaan jätetty viestiäkin heille. Alkaa tulla mieleen eräs poppanaliinan katoaminen, josta onkin juuri nyt lauantaina tasan vuosi aikaa. Sekin tapaus oli vähintäänkin mysteerinen. Mutta ehkä tälle paketille käy vielä hyvin... :) Vähintäänkin huvittavaa oli tänä aamuna (siis perjantaiaamuna), kun olin vielä yöpaitasillani ja purentakisko suussani (pidän sitä vain öisin), kun kuulin postiluukun kolahtavan, ja juoksin käytävään postinjakajan perään kysyäkseni vähän lisätietoja, minkälainen paketti se oikein olikaan, mikä oli vahingossa mennyt edellispäivänä väärään luukkuun. ;) Ollaan sitten miehen kanssa jo päätelty, mitä se paketti pitää sisällään ja mistä se on peräisin. Tässähän ollaan jo melkein salapoliiseja! :D

Mutta hyvää viikonloppua teille kaikille! :) Tästä tulee varmasti taas oikein kiva viikonloppu, toivottavasti varsin käsityöntäyteinen. :)