Eihän nyt oo 13. päivä?

Perjantai on kyllä, mutta ei tietääkseni 13. päivä. Ja minulle se 13. ja perjantai onkin ollut aina onnenpäivä. Perjantai ja 9. päivä ei kuitenkaan taida olla paras mahdollinen yhdistelmä...

Meillähän perjantaisin siivotaan. Ja aloitan yleensä vuodevaatteiden tuuletuksesta ja muiden tekstiilien puistelemisesta. Jotenkin sitten vaan liinoja puistellessani ote lipesi, ja maata kohti lähti leijailemaan tämä:


Tämähän on se poppanaliina, jonka kudoin viime syksynä. Ja vaikka moni blogini lukija onkin erehtynyt muistelemaan, että olisin kutonut syksyllä useammankin poppanan, niin minä todellakin kudoin vain yhden poppanan, siis tämän kuvassa näkyvän, mutta suunnittelin sen kuviota viikon verran ja pätkytin kangaspuilla kaksi päivää, joten siitä saattoi saada sellaisen kuvan, että olisin kutonut enemmänkin. Mutta siis yhden liinan silloin kudoin, ja siinä olikin jo riittävästi työtä!

No, nyt sitten tänään aamupäivällä katsoin vain, että sinne se nyt meni maahan pyörätielle, ja ampaisin samantien ulos hakemaan. Meni ehkä minuutti, että ennätin sinne parvekkeen alle pyörätielle, minne se liina oli just tipahtanut. Mutta sitä ei ollutkaan siellä!!! Eikä tuullut ollenkaan, että tuuli olisi sen siinä noin minuutissa ennättänyt jonnekin kuljettaa. Sitä ei ollut lähialueella missään, ei puissa, ei pensaissa, ei autojen alla, ja kiersin oikeasti tosi laajalti sen alueen. Ei missään, kadonnut! Ja voitte kuvitella, että minä itkin! :( Ei voi olla totta, että yksi liina voi noin nopeasti kadota!!! Mieleeni tuli heti tapaus, josta luin ihan muutama päivä sitten, kun joku oli kirjoittanut joko paikallislehden tekstaripalstalle tai toisen paikallislehden risut-palstalle, että häneltä oli parvekkeen kaiteelta tipahtanut mattoja ja joku oli ne varastanut maasta. Että niinkö kävi minun liinallenikin? Miten joku voi varastaa pyörätiellä lojuvan liinan? Eikö käy mielessä, että jos siinä yläpuolella on parvekkeita, niin ehkä liina on tipahtanut sieltä?! Kävin kotona itkemässä asiaa miehelleni, tarkistamassa parvekkeelta, että jos sieltä ylhäältä 5. kerroksesta näkisi paremmin, minne se liina on lennähtänyt. Ei näkynyt missään. Kävin uudella etsimiskierroksella ulkona, tuloksetta. Sitten tuli mieleeni, että entä jos ohikulkija onkin nostanut sen maasta ja nakannut vaikka viereen ensimmäisen kerroksen parvekkeelle. Toiveikkaana soittelin eka kerroksen asunnon ovea - kas vain, siellä muuten asuikin tutunnäköinen äiti perhekerhosta parin vuoden takaa, enpäs tiennyt, että asuu samassa talossa ;) - ja pyysin häntä tarkistamaan parvekkeensa. Ei ollut siellä liinaa. Ei ollut. :(

Palasin kotiin itkemään. Mies pysyi onneksi järkevänä - yleensä toinen osapuoli osaa pysytellä tällaisissa tapauksissa tyynenä - ja kysyi, mihin kohtaan minä näin sen tipahtavan. "No sinne maahan se lähti leijailemaan!" Näinkö minä, kun se makasi maassa? "No ei kun se lähti tippumaan sinne, eikä se tippunut meidän alapuolella olevalle 4. kerroksen parvekkeelle eikä sitä alemmas 3. kerroksen parvekkeelle ja mää katsoin, että maahan se on menossa ja ampaisin saman tien pelastamaan sen!" Eli en nähnyt, että se tippui maahan? Ja 1. kerroksessa sitä ei ollut, joten olisiko se voinut lentää 2. kerroksen parvekkeelle? Onko siitä 2. kerroksen parvekkeen kaiteelta pyyhkiytynyt lunta pois? Vähänkö tuo mies onkin salapoliisi! ;) "Kyllä, siitä on pyyhkiytynyt lunta pois!!!" Pieni toivonkipinä syttyi, ei kun alas soittamaan 2. kerroksen ovikelloa. Ei ketään kotona. Ylös omaan kotiin. Kirjoitan lapun 2. kerroksen väelle: "Voisitteko tarkistaa, onko teidän parvekkeella meidän oranssi pöytäliina ja jos on, niin voisitteko tuoda sen tänne meille 5. kerrokseen?" Ei mitään hajua, millaisia asukkaita tuossa asunnossa asuu, kun en ole koskaan tavannut, mutta uskalsin jättää lapun. Sitten ei voinut jäädä kuin odottelemaan, ja tätä kirjoittaessani olen odottanut nyt sellaiset viisi tuntia... plus että olen tässä välissä aukaissut myös olohuoneen ikkunan, joka yleensä aukaistaan vain ikkunanpesua varten, en tarkoita siis mitään tuuletusikkunaa, vaan sen ikkuna-ikkunan, ja työntänyt siitä pääni ulos, koska siitä näkee paremmin alapuolella oleville parvekkeille, ja tihrustanut sitä 2. kerroksen parveketta, että näkyykö siellä liinaa. Piti ihan ottaa kiikaritkin kaveriksi... ;) Joo, kuvitelkaa nyt tähän sitten hysteerinen akka kerrostalon 5. kerrokseen pää roikkumassa avoimesta ikkunasta pakkassäällä ja kiikaroimassa naapurin parvekkeelle! :D Ja olen melkein varma, että olisin ihan vähän nähnyt oranssia liinankulmaa siellä 2. kerroksessa, mutta kun silmät haluavat nähdä sen oranssin liinankulman, niin nehän myös näkevät. Että elän vasta toivossa, että se löytyisi sieltä naapurista. Pakko löytyä!

Tässä odotellessani voinkin kertoa sitten päivän muista onnettomuuksista. Minähän siellä ulkona liina etsiessäni olin ihan hysteerinen ja varmaan shokissakin, ja siinä vaiheessa, kun pimpottelin sen 1. kerroksen naapurin ovea, niin huomasin, että minullahan on käsi veressä!!! Olin jossakin loukannut sormeni, varmaan siinä kun etsin sitä liinaa, mutta ei mitään käsitystä missä, miten ja milloin se oli tapahtunut. Huomasinpa vain, että sormestani tippui veripisaroita siihen eteisen lattialle naapurin oven eteen... No, pieni palkeenkieli vain sormessa, ei sen kummempaa, mutta sitä verta tuli ihan tolkuttomasti vielä monta tuntiakin sen jälkeen, ja piti kääriä sormi ihan kunnon tuppeloon. Siivoustahan se vähän haittasi, kun piti laittaa sormen kastumista estämään kumihanska, jota en yleensä voi käyttää, kun saan siitä allergista ihottumaa. Mutta pitihän sitä vähän suojata, ettei pääse haava kastumaan. No mitä, eiköhän siinä kumihanskassa ollut reikä just siinä oikean käden etusormen kohdalla, joten kastui se haava sittenkin... Että ei ihme, jos sormi vuosikin verta vielä tunteja jälkeenpäin. By the way, sormen laastarointi ei estä näemmä kirjoittamista eikä käsitöiden tekoa. :)

No eipä siinä vielä kaikki, meidän kuopus se sitten vielä onnistui livahtamaan yksikseen kylppäriin ja kaatoi siellä yhden korivaunun päällensä. Siinä korivaunussa oli lasinen etikkapullo, koska käytämme etikkaa joskus huuhteluaineena pyykkiä pehmentämään tai neutralisoimaan epätoivottuja tuoksuja pesukoneessa tai pyykkikorissa (lähinnä vaippapyykkikorissa). Minä kuulin lasin räsähdyksen ja ennätin onneksi hätiin ennen kuin kuopus ennätti siihen rikkoutuneeseen etikkapulloon koskea, siinähän se poika vain itsekin onneksi vielä säikähdyksissään istui kaikkien kaatuneitten ja särkyneitten tavaroitten keskellä (no siis mikään muu ei mennyt rikki kuin se etikkapullo, muut olivatkin ei-särkyvää tavaraa). Ei ollut siis satuttanut itseään, onneksi! Kun sitten tuli sellainen sauma, että pääsin tuon sotkun siivoamaan, niin huomasin vasta, että siellähän oli auennut villanpesuaineen korkki ja se litku oli siellä kylppärin lattialla. Oli ihan kivat tuoksut, kun etikka ja se villanpesuaine siellä löyhkäsivät... Plus että yritä sitten siivota lasinsiruja etikan ja pesuainemömmön seasta. No, henkilövahingoilta säästyttiin, ja kaipa sain ne lasinsirutkin sieltä kaikki pois, toivottavasti. Illalla suihkussa käydessä sekin nähdään tai tunnetaan paljaissa jalkapohjissa, jos sinne on jotain jäänyt.

Että on ollut tapahtumia tälle päivälle. Pieniä murheitahan nuo toki on, mutta siinä vaiheessa, kun on itse väsynyt ja nälkäinen, niin ei enää mitään ylimääräistä kaipaa, ja noiden tapahtuessa olin sekä nälissäni että väsyksissä. Eihän se sormi ja särkynyt pullo nyt isoja asioita olekaan, lasinsiruja meillä nykyisin saa imuroida enempikin, kun kuopus on tutkivassa iässä. Mutta se liina kyllä harmittaa rajusti, jos se on kadonnut!!! Odottelen vielä, josko se naapuri kohta toisi sen liinan, sillä pakkohan sen on siellä olla, eikö?

Jotain hyvääkin: Novita tuli tänään, ja teen siitä postauksen myöhemmin. :) Eilen sain myös työtarjouksen entiseltä työnantajaltani, ja päätin ottaa täksi kevääksi yhden illan viikossa töitä. :) Ensi torstaina aloitan, että ei mitenkään paljon ole tätä varoitusaikaa... Eilen illalla jo tein kausisuunnitelmaa, ja varmaan ensi torstain tunnit pitänee tässä jossain vaiheessa suunnitella. En mitenkään hirveästi ole kaipaillut töihin, koska kotonakin kyllä tekemistä riittää, mutta tykkäsin olla tuossa työpaikassa toissasyksynä ja kuitenkin on 6 ryhmää illassa iältään 0-6-vuotiaita, niin se tuntui niin houkuttelevalta, että tein sitten päätöksen vähän kokeilla taas töissä käyntiä. ;) Ja kyllä innostuin ihan hirveästi siinä vaiheessa, kun päätöksen tein! :) Ainakin odotan innolla työmatkoja bussilla neule kädessä... ;)

Jätän kirjoituksen odottamaan, että saan kertoa liinan lopullisen kohtalon samassa postauksessa...

... kävin sitten soittamassa 2. kerroksen naapurin ovikelloa nyt iltakuuden jälkeen. Naapuri sanoi, ettei siellä ole liinaa. Ei tää voi olla todellista... Kuka oikeasti on voinut varastaa pyörätielle tippuneen liinan noin minuutin aikana???!!! Mää itken täällä... :´(