Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Eihän nyt oo 13. päivä?

Perjantai on kyllä, mutta ei tietääkseni 13. päivä. Ja minulle se 13. ja perjantai onkin ollut aina onnenpäivä. Perjantai ja 9. päivä ei kuitenkaan taida olla paras mahdollinen yhdistelmä...

Meillähän perjantaisin siivotaan. Ja aloitan yleensä vuodevaatteiden tuuletuksesta ja muiden tekstiilien puistelemisesta. Jotenkin sitten vaan liinoja puistellessani ote lipesi, ja maata kohti lähti leijailemaan tämä:


Tämähän on se poppanaliina, jonka kudoin viime syksynä. Ja vaikka moni blogini lukija onkin erehtynyt muistelemaan, että olisin kutonut syksyllä useammankin poppanan, niin minä todellakin kudoin vain yhden poppanan, siis tämän kuvassa näkyvän, mutta suunnittelin sen kuviota viikon verran ja pätkytin kangaspuilla kaksi päivää, joten siitä saattoi saada sellaisen kuvan, että olisin kutonut enemmänkin. Mutta siis yhden liinan silloin kudoin, ja siinä olikin jo riittävästi työtä!

No, nyt sitten tänään aamupäivällä katsoin vain, että sinne se nyt meni maahan pyörätielle, ja ampaisin samantien ulos hakemaan. Meni ehkä minuutti, että ennätin sinne parvekkeen alle pyörätielle, minne se liina oli just tipahtanut. Mutta sitä ei ollutkaan siellä!!! Eikä tuullut ollenkaan, että tuuli olisi sen siinä noin minuutissa ennättänyt jonnekin kuljettaa. Sitä ei ollut lähialueella missään, ei puissa, ei pensaissa, ei autojen alla, ja kiersin oikeasti tosi laajalti sen alueen. Ei missään, kadonnut! Ja voitte kuvitella, että minä itkin! :( Ei voi olla totta, että yksi liina voi noin nopeasti kadota!!! Mieleeni tuli heti tapaus, josta luin ihan muutama päivä sitten, kun joku oli kirjoittanut joko paikallislehden tekstaripalstalle tai toisen paikallislehden risut-palstalle, että häneltä oli parvekkeen kaiteelta tipahtanut mattoja ja joku oli ne varastanut maasta. Että niinkö kävi minun liinallenikin? Miten joku voi varastaa pyörätiellä lojuvan liinan? Eikö käy mielessä, että jos siinä yläpuolella on parvekkeita, niin ehkä liina on tipahtanut sieltä?! Kävin kotona itkemässä asiaa miehelleni, tarkistamassa parvekkeelta, että jos sieltä ylhäältä 5. kerroksesta näkisi paremmin, minne se liina on lennähtänyt. Ei näkynyt missään. Kävin uudella etsimiskierroksella ulkona, tuloksetta. Sitten tuli mieleeni, että entä jos ohikulkija onkin nostanut sen maasta ja nakannut vaikka viereen ensimmäisen kerroksen parvekkeelle. Toiveikkaana soittelin eka kerroksen asunnon ovea - kas vain, siellä muuten asuikin tutunnäköinen äiti perhekerhosta parin vuoden takaa, enpäs tiennyt, että asuu samassa talossa ;) - ja pyysin häntä tarkistamaan parvekkeensa. Ei ollut siellä liinaa. Ei ollut. :(

Palasin kotiin itkemään. Mies pysyi onneksi järkevänä - yleensä toinen osapuoli osaa pysytellä tällaisissa tapauksissa tyynenä - ja kysyi, mihin kohtaan minä näin sen tipahtavan. "No sinne maahan se lähti leijailemaan!" Näinkö minä, kun se makasi maassa? "No ei kun se lähti tippumaan sinne, eikä se tippunut meidän alapuolella olevalle 4. kerroksen parvekkeelle eikä sitä alemmas 3. kerroksen parvekkeelle ja mää katsoin, että maahan se on menossa ja ampaisin saman tien pelastamaan sen!" Eli en nähnyt, että se tippui maahan? Ja 1. kerroksessa sitä ei ollut, joten olisiko se voinut lentää 2. kerroksen parvekkeelle? Onko siitä 2. kerroksen parvekkeen kaiteelta pyyhkiytynyt lunta pois? Vähänkö tuo mies onkin salapoliisi! ;) "Kyllä, siitä on pyyhkiytynyt lunta pois!!!" Pieni toivonkipinä syttyi, ei kun alas soittamaan 2. kerroksen ovikelloa. Ei ketään kotona. Ylös omaan kotiin. Kirjoitan lapun 2. kerroksen väelle: "Voisitteko tarkistaa, onko teidän parvekkeella meidän oranssi pöytäliina ja jos on, niin voisitteko tuoda sen tänne meille 5. kerrokseen?" Ei mitään hajua, millaisia asukkaita tuossa asunnossa asuu, kun en ole koskaan tavannut, mutta uskalsin jättää lapun. Sitten ei voinut jäädä kuin odottelemaan, ja tätä kirjoittaessani olen odottanut nyt sellaiset viisi tuntia... plus että olen tässä välissä aukaissut myös olohuoneen ikkunan, joka yleensä aukaistaan vain ikkunanpesua varten, en tarkoita siis mitään tuuletusikkunaa, vaan sen ikkuna-ikkunan, ja työntänyt siitä pääni ulos, koska siitä näkee paremmin alapuolella oleville parvekkeille, ja tihrustanut sitä 2. kerroksen parveketta, että näkyykö siellä liinaa. Piti ihan ottaa kiikaritkin kaveriksi... ;) Joo, kuvitelkaa nyt tähän sitten hysteerinen akka kerrostalon 5. kerrokseen pää roikkumassa avoimesta ikkunasta pakkassäällä ja kiikaroimassa naapurin parvekkeelle! :D Ja olen melkein varma, että olisin ihan vähän nähnyt oranssia liinankulmaa siellä 2. kerroksessa, mutta kun silmät haluavat nähdä sen oranssin liinankulman, niin nehän myös näkevät. Että elän vasta toivossa, että se löytyisi sieltä naapurista. Pakko löytyä!

Tässä odotellessani voinkin kertoa sitten päivän muista onnettomuuksista. Minähän siellä ulkona liina etsiessäni olin ihan hysteerinen ja varmaan shokissakin, ja siinä vaiheessa, kun pimpottelin sen 1. kerroksen naapurin ovea, niin huomasin, että minullahan on käsi veressä!!! Olin jossakin loukannut sormeni, varmaan siinä kun etsin sitä liinaa, mutta ei mitään käsitystä missä, miten ja milloin se oli tapahtunut. Huomasinpa vain, että sormestani tippui veripisaroita siihen eteisen lattialle naapurin oven eteen... No, pieni palkeenkieli vain sormessa, ei sen kummempaa, mutta sitä verta tuli ihan tolkuttomasti vielä monta tuntiakin sen jälkeen, ja piti kääriä sormi ihan kunnon tuppeloon. Siivoustahan se vähän haittasi, kun piti laittaa sormen kastumista estämään kumihanska, jota en yleensä voi käyttää, kun saan siitä allergista ihottumaa. Mutta pitihän sitä vähän suojata, ettei pääse haava kastumaan. No mitä, eiköhän siinä kumihanskassa ollut reikä just siinä oikean käden etusormen kohdalla, joten kastui se haava sittenkin... Että ei ihme, jos sormi vuosikin verta vielä tunteja jälkeenpäin. By the way, sormen laastarointi ei estä näemmä kirjoittamista eikä käsitöiden tekoa. :)

No eipä siinä vielä kaikki, meidän kuopus se sitten vielä onnistui livahtamaan yksikseen kylppäriin ja kaatoi siellä yhden korivaunun päällensä. Siinä korivaunussa oli lasinen etikkapullo, koska käytämme etikkaa joskus huuhteluaineena pyykkiä pehmentämään tai neutralisoimaan epätoivottuja tuoksuja pesukoneessa tai pyykkikorissa (lähinnä vaippapyykkikorissa). Minä kuulin lasin räsähdyksen ja ennätin onneksi hätiin ennen kuin kuopus ennätti siihen rikkoutuneeseen etikkapulloon koskea, siinähän se poika vain itsekin onneksi vielä säikähdyksissään istui kaikkien kaatuneitten ja särkyneitten tavaroitten keskellä (no siis mikään muu ei mennyt rikki kuin se etikkapullo, muut olivatkin ei-särkyvää tavaraa). Ei ollut siis satuttanut itseään, onneksi! Kun sitten tuli sellainen sauma, että pääsin tuon sotkun siivoamaan, niin huomasin vasta, että siellähän oli auennut villanpesuaineen korkki ja se litku oli siellä kylppärin lattialla. Oli ihan kivat tuoksut, kun etikka ja se villanpesuaine siellä löyhkäsivät... Plus että yritä sitten siivota lasinsiruja etikan ja pesuainemömmön seasta. No, henkilövahingoilta säästyttiin, ja kaipa sain ne lasinsirutkin sieltä kaikki pois, toivottavasti. Illalla suihkussa käydessä sekin nähdään tai tunnetaan paljaissa jalkapohjissa, jos sinne on jotain jäänyt.

Että on ollut tapahtumia tälle päivälle. Pieniä murheitahan nuo toki on, mutta siinä vaiheessa, kun on itse väsynyt ja nälkäinen, niin ei enää mitään ylimääräistä kaipaa, ja noiden tapahtuessa olin sekä nälissäni että väsyksissä. Eihän se sormi ja särkynyt pullo nyt isoja asioita olekaan, lasinsiruja meillä nykyisin saa imuroida enempikin, kun kuopus on tutkivassa iässä. Mutta se liina kyllä harmittaa rajusti, jos se on kadonnut!!! Odottelen vielä, josko se naapuri kohta toisi sen liinan, sillä pakkohan sen on siellä olla, eikö?

Jotain hyvääkin: Novita tuli tänään, ja teen siitä postauksen myöhemmin. :) Eilen sain myös työtarjouksen entiseltä työnantajaltani, ja päätin ottaa täksi kevääksi yhden illan viikossa töitä. :) Ensi torstaina aloitan, että ei mitenkään paljon ole tätä varoitusaikaa... Eilen illalla jo tein kausisuunnitelmaa, ja varmaan ensi torstain tunnit pitänee tässä jossain vaiheessa suunnitella. En mitenkään hirveästi ole kaipaillut töihin, koska kotonakin kyllä tekemistä riittää, mutta tykkäsin olla tuossa työpaikassa toissasyksynä ja kuitenkin on 6 ryhmää illassa iältään 0-6-vuotiaita, niin se tuntui niin houkuttelevalta, että tein sitten päätöksen vähän kokeilla taas töissä käyntiä. ;) Ja kyllä innostuin ihan hirveästi siinä vaiheessa, kun päätöksen tein! :) Ainakin odotan innolla työmatkoja bussilla neule kädessä... ;)

Jätän kirjoituksen odottamaan, että saan kertoa liinan lopullisen kohtalon samassa postauksessa...

... kävin sitten soittamassa 2. kerroksen naapurin ovikelloa nyt iltakuuden jälkeen. Naapuri sanoi, ettei siellä ole liinaa. Ei tää voi olla todellista... Kuka oikeasti on voinut varastaa pyörätielle tippuneen liinan noin minuutin aikana???!!! Mää itken täällä... :´(

24 kommenttia:

  1. Päivien päivä. :(

    Toivon, että kaunis liinasi löytyy.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Toivottavasti liinasi löytyy... Mulle kävi joskus opiskeluaikoina Kaijonharjussa niin, että olin vienyt äitin kutomat matot parvekkeelle tuulettumaan ja ne oli sitten tippuneet alas. No onneksi löytyivät pihalta, mutta paniikki ehti jo tulla matkalla alas tarkistamaan tilanne. Mutta peukkuja siis pidän!

    VastaaPoista
  3. Jes!!!! Nyt mie pystyn kommentoimaan!! Mahtavaa kun osasit olla salapolisina bloggerin kummallisessa maailmassa ja löysit ratkaisevan asetuksen :)

    Mutta tuo liinajuttu...uskomaton!! Tuli kyllä mieleen salapoliisimaisuudessani että kertoikohan se ekakerroksen asukki totuuden?? Argh!! Siis varmasti oot suruissas ja kiukkuinen :/

    VastaaPoista
  4. Joskus tuntuu, että kun asiat alkavat mennä pieleen niin siitä ei meinaa tulla loppua. Voi harmi sinun hienoa liinaakin.Toivottavasti se löytyy ja kaikesta huolimatta mukavaa iltaa ja hyvää viikonloppua.Niin ja vielä onnea työnsaanin johdosta.

    VastaaPoista
  5. Huhhuh, onpas ollut hurja päivä! Toivottavasti liina kuitenkin löytyy. Kummallista tosiaan, jos joku sen varastaa tuosta noin vain!

    Mutta nykyisinhän voi sattua mitä vain... :-(

    VastaaPoista
  6. No jopas teillä on sattunut ja tapahtunut! :( Toivottavasti liina vielä löytyisi jostain!

    VastaaPoista
  7. No jo oli teillä harmia kerrakseen, sinun kirjoitelmia on kertakaikkiaan hauska lukea. Toivon, että joku palauttaa liinasi ja onnea työpaikan vuoksi!

    VastaaPoista
  8. Voi että, kyllä harmittaa sinun puolestasi :(. Meillä koulussa heti syksyllä katosi yhden kivipuolen opiskelijan ensimmäinen työ; kivinen kissantassu-leimasin. Eikä sitä ole vieläkään löytynyt. Toivottavasti liinasi vielä jostain putkahtaa! Onko lähistöllä muita kerrostaloja? Olisiko joku voinut viedä sen johonkin rappukäytävään?

    Pohdiskelit blogini kommentissa josko jostain löytyisi kultaisia korukoukkuja; sopiiko kullatut sterlinghopeiset? Niitä näyttää olevan Villihelmessä myynnissä. (http://www.villihelmi.fi/shop/tuotteet/Korvakorut-koukut/Avokorvakorukoukku-kierrekoriste-vermeil-1-pr-6722) Näyttää siellä olevan myös paksulti kullattuja koukkuja.

    VastaaPoista
  9. Ihan törkeetä. Mä olen ihan tosi pahoillani sun puolesta ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu. Olihan se hieno liina mutta on se silti törkeetä että joku voi (sen takia?) kuvitella voivansa ottaa sen mukaan. Mikä ihmisiä vaivaa?

    VastaaPoista
  10. Onpa ikävää! Toivottavasti liinasi vielä löytyy!

    VastaaPoista
  11. Voi ei :( Tosi harmi juttu tuo liinahomma. Ei sitä tulis itelle mieleenkään tollasia ottaa mukaansa tieltä mut kyllähän niitä epärehellisiä voi olla. Mäki muistan lukeneeni sen jonkun tekstarin siitä mattojen varastamisesta ja sillonki tuli mieleen että uskomatonta miten jotkut kehtaakin... :(

    Toivottavasti nyt kuitenki jostain löytäisit vielä liinan takaisin! Vie vaikka lappusia niiden lähitalojen ilmoitustauluille että onko näkynyt tällaista liinaa... Ja tekstaripalstalle kans valitusta ;)

    VastaaPoista
  12. Niin, sitä mieki tarkotin siis sitä TOKA kerroksen asukkia ;) Meni kerrokset sekasin ku niin ärsytti että tuommosta voi tapahtua.

    VastaaPoista
  13. No voi kun kurjaa! Toivottavasti se nyt vielä löytyy!

    VastaaPoista
  14. No voi harmi!
    Minun esikoiseni viskasi yhden pehmonukkensa parvekkeelta joskus muinoin, kun kerrostalossa asuimme ja se katosi myös. Vaikka kävimme heti katsomassa ja etsimässä.
    Toivottavasti liinasi vielä löytyy!

    VastaaPoista
  15. No voi itku! Pidetään peukkuja että liina kuitenkin löytyisi. Pistä foorumiin tekstaria jos ei liinaa ala kuulua. Paljon on tälle päivää sattunut ja tapahtunut! Oikein kovasti onnea saamastasi työstä. Yhdestä päivästä voi olla hyvä aloittaa, perhekin ehtii sopeutua. Sinä olet jo toinen kahden päivän sisällä työilouutisia, jonka tiedän. Milloinhan minä saisin töitä/pääsisin töihin. Ei tämä ikuisuuksia jatkuva sairaslomailukaan enää herkulle tunnu. Mutta pidetäänpäs vielä toivoa yllä sen liinan suhteen, niin paljon vaivaakin näit!

    VastaaPoista
  16. Voi ei :(((

    TOSI ikävä juttu.
    Kyllä mulle ainakin on tietyt jutut tärkeitä, etenkin itse vaivalla tehdyt ja suunnitellut, joten niiden tuollainen katoaminen olis tosi kova paikka. Ymmärrän kyllä sinua.
    Toivon liinan löytyvän jostain!

    VastaaPoista
  17. Voi ei, toihan oli se mun lemppariliina! Toivottavasti se vielä ilmaantuu!!!

    VastaaPoista
  18. Toivottavasti liinasi löytää vielä kotiin.... Tuntuu aika karmealle, jos joku pöllisi sen tieten tahtoen....

    VastaaPoista
  19. Onpa ollut tapahtumarikas päivä! Voiko joku olla noin ällö, että nappaa maasta toisen liinan. :( Nyt sinulla kyllä olis ihan oikeutettua laittaa tekstaripalstalle moitteet sille ällölle.

    VastaaPoista
  20. Voi ei! Multakin olisi päässyt tuossa vaiheessa iso itku!

    VastaaPoista
  21. Aika uskomaton tapaus.

    Toisaalta kun oon itsekin Toppilassa asustellut aiemmin viitisen vuotta, niin en kyllä yhtään ihmettele, että siellä tavarat häviää.

    VastaaPoista
  22. No kah! Löytyhän se. Miten multa on voinu jäädä sun joku juttu lukematta, en tajuu. Mut kiitti ajo-ohjeista ;).

    VastaaPoista
  23. Ouch! Kamala sotku. Mutta kiva kun sait töitä.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)