Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)
Tälläkin viikolla pistoja on tullut tehtyä tasaisesti tunti päivässä. Tässä taas ennen- ja jälkeen-kuvat:
Tämä on oletettavasti nyt viimeinen "Viikon pistot" -väliraportti tästä liinasta, sillä uskon tämän valmistuvan ennen ensi sunnuntaita. Arviolta noin neljän-viiden tunnin työ tässä vielä on, eli pitäisi olla tunti päivässä -tahdilla valmiina viimeistään torstaina.
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja käsityön iloa alkavaan uuteen viikkoon! :)
Näin vuoden lähestyessä loppuaan alkaa syyskauden to do -listastakin olla tehtynä ainakin kaikki akuuteimmat neuleet, tai nehän tehdään tietysti muutenkin aina ensin. Nyt on hyvää aikaa kurkkia sinne listan häntäpäähän, jossa tuppaa roikkumaan aina ne samat käsityöt, siirtyvät monesti seuraavallekin listalle. Häntäpään käsityöt ovat yleensä vähemmän tarpeellisia eivätkä missään nimessä akuutteja, vaan ihan vain mielitekoja, joita olisi kiva tehdä - joskus. Ja jotteivät ne aina vaan siirtyisi edellisen listan hänniltä seuraavan listan hännille, täytyyhän nekin mieliteot toteuttaa. Nyt oli sitten se "joskus". :)
Ikkunakoriste
Tehty ajalla: 17.-19.12.2013
Malli: Lea Virkkausideoita nro 1/2013, malli 34
Lanka: Novita Virkkauslanka vihreä (381), reaktiivivärjätty oranssi (pohjana luonnonvalkoinen 010), Puppets Eldorado no 10 tummankeltainen (07524)
Langankulutus: 11 g
Virkkuukoukku: 1,5 mm
Koko: Halkaisija 18 cm
Muuta: Keittiön ikkunaan
En ole ennen noita kehikkoihin laitettavia ikkunakoristeita tehnyt, mutta tämä malli pääsi to do -listalle heti, kun sen näin. Tästä tulikin kyllä varsin mieluinen, onnistui heti kerralla nappiin!
Ikkunakoriste
Tehty ajalla: 18.-19.12.2013
Malli: Lena Special Filethäkeln (v. 2006), malli nro 57 omin sovelluksin
Koko: Halkaisija 22 cm + reunus (yhteensä halkaisija n. 24 cm)
Muuta: Olohuoneen pikkuikkunaan
Tämän koristeen kanssa kaikki ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Alkuperäisessä ohjessa oli vain tuo keskellä näkyvä tähti, jonka olisi pitänyt olla halkaisijaltaan 20 cm, sen jälkeen ohjeessa tuli kehikko + reunus. Käyttämäni lanka kyllä oli metrimäärien perusteella samanvahvuista kuin ohjeen lanka, mutta minun tähdestäni tuli vain noin 10 cm kokoinen eikä 20 cm, kuten ohjeessa... No, virkkasin sitten tuollaisia ketjusilmukkalenkkejä ensin yhden kerroksen, mutta vieläkään se ei mahtunut 20 cm kehikkoon. Lisäsin toisen kerroksen ketjusilmukoita, ja nyt se olikin siihen kehikkoon liian suuri. No, onneksi minulta löytyi vielä 22 cm kokoinen kehikko, johon tämä sopikin täydellisesti. :) Tästä tuli tällä tavalla itse asiassa paljon kivempi kuin alkuperäisestä mallista! :)
Molemmissa koristeissa käyttämäni oranssi lanka on viime kesän reaktiivivärjäyskurssin tuotosta. Tosi ihanalta tämä lanka näyttää virkattuna, tulee hauskoja läikkiä ja elävyyttä työhön. :) Tämä lanka tulee teille blogin lukijoille tulevan vuoden aikana taatusti tutuksi, kunhan saan blogin ulkoasun jossain vaiheessa vaihdettua. Tavoitteena on luoda tämän langan avulla blogiin ympärivuotisen syksyn tunnelma... :)
Nämä molemmat koristeet antavat kotiimme vielä vähän lisää "syksyn värejä", vaikka kyllähän niitä tällä riittää entuudestaankin, sattuneesta syystä... ;)
Kukallinen koriste pääsi keittiön ikkunaan - keittiössä toistuukin aika pitkälti nuo ikkunakoristeen vihreä, oranssi ja keltainen, vaikka kyllähän tuonne mahtuu nykyisin vähän muitakin värejä... :)
Olohuoneessa oranssi ja keltainen ovat vahvemmin vallalla, joten tuo toinen koriste sopi sen pikkuikkunaan paremmin. Tämä olikin ainoa ikkuna olohuoneessa, josta vielä puuttui ikkunakoriste, keltaista ja vihreää on sitten muiden ikkunoiden koristeissa.
Minulla on tapana pitää sama sisustus ympäri vuoden, eikä tämäkään sisustus ole hirveästi muuttunut viimeisen vuoden aikana. Jonkin verran mattoja on taidettu vaihtaa edellisten mentyä huonokuntoisiksi. Nyt on kyllä suunnitelmissa tehdä lähiaikoina vähän isompaa muutosta, koska nykyinen järjestys ei vastaa tämänhetkisiä tarpeita. Näitä kuvia ottaessani tulikin räpsittyä vähän enemmänkin kuvia kodista - ihan vaan omaksi muistoksi, ei blogiin laitettavaksi - ihan vaan siltä varalta, että jos muutama myynnissä oleva huonekalu lähtee vaikka jo viikonlopun tai ensi viikon aikana täältä kävelemään, niin onpahan olemassa "ennen"-kuvat tallessa, jos innostutaan yhtäkkiä pistämään järjestystä uusiksi. :) Vaikka olen kyllä koittanut isännälle sanoa, että mietitään ja suunnitellaan ensin ihan rauhassa... vaan kun se tahtoo mennä aina niin, että kun jonkun asian ottaa puheeksi, niin toinen on jo puolitiessä sitä toteuttamassa. ;) Vaikea varmaan uskoa, mutta minä olen se meidän perheen "jarru", joka ei tykkää äkillisistä muutoksista. :) Niin kuin nyt nämä ikkunakoristeetkin - ne ovat ihan syystä olleet siellä to do -listan hännillä, että olen saanut ihan rauhassa harkita, haluanko kotiimme tällaisia "radikaaleja uudistuksia". ;)
Otsikko tulee osittain näiden koristeiden syksyisistä väreistä, mutta liittyen myös meneillä olevaan perjantaipäivään. Perjantaihan on meidän viikkosiivouspäivä, ja jostain syystä aina imurin pärähtäessä käyntiin, päässäni alkaa soida Jaakko Tepon "Hilma ja Onni", josta tuo otsikon lause on peräisin:
Tätä minä siis aina perjantaisin hoilotan Jaakko Tepon ääntä imitoiden - koska vain silloin imuri peittää ääneni alleen. ;)
Pirtsakkaa perjantai-iltaa ja hyvää viikonloppua! :)
Olen varmasti ainakin vuoden suunnitellut "Nallen vahvuisten jämälankojen projektia", joka on lykkääntynyt aina vaan eteenpäin osittain siksikin, että olen halunnut kerryttää oikein kunnolla niitä jämiä laatikkoon. Eli ensin on pitänyt tehdä joku isompi projekti korkkaamattomista keristä, jotta niistä on syntynyt jämiä - ja sitten vielä joku toinen isompi, että saa siitäkin jämiä jäljelle. Hassua. ;)
Mutta nyt niitä jämiä on oikeasti ihan liikaa, joten kävin projektiin käsiksi! Ja koska tuo projekti on ollut minun tämän vuoden käsityösuunnitelmissani, niin ihan hyvä päästä edes alkuun vielä tämän vuoden puolella. :)
Etiopianuttujahan minulla on ollut suunnitelmissani noista jämälangoista kutoa, kuten moni jo arvasikin niistä pimeässä neulotuista aloituksista viime viikolla. Ajattelin aloittaa näistä monivärisistä langoista ja kutoa ne ensin pois nutuiksi, jotta niihin varmasti löytyy sitten jotain yksiväristä lankaa kaveriksi tasapainottamaan. Yksivärisistä jämälangoista on kuitenkin sitten helpompi tehdä raidoituksia itsekin, vaikka olisi pieniäkin nöttösiä jäljellä. Oranssiin nuttuun onnistuin ujuttamaan 4 gramman nöttösen Nalle Kukkaketoa tuonne helmaan ja siitä jatkamaan Regian monivärisellä langalla - näissä oli sen verran samoja sävyjä, ettei välttämättä edes huomaa, että on tehty usealla eri raitalangalla. :) Punaisessa nutussa on ihan vaan Nalle Kukkaketoa, siinäkin vaihtuu välillä kerä ja raidoituksen järjestys, mutta eipä sitä tuosta sekamelskasta niin erota. :)
Viime viikkoina oikean käteni halvausoireet ovat edenneet niin, että käsitöiden tekeminen on tuntunut jo melkoisen hankalalta. Sairauteni alkuaikoinahan opettelin neulomaan ja virkkaamaan niin, että pidän koukkua tai puikkoa oikealla kädellä ainoastaan kiinni ja vasen käsi tekee kaiken kiertoliikkeen. Nyt tuntuu, etten tahdo jaksaa enää tälläkään tavalla tehdä ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan samanlaista käsityötä, riippuu sekin toki vähän siitä mitä ja millaisilla välineillä tekee. Olenkin pohtinut, pitäisikö minun alkaa opetella tekemään montaa käsityötä yhtä aikaa, eli että kesken olisi kerralla enemmänkin kuin yksi käsityö. Näin voisi aina vaihdella erityyppisten käsitöiden välillä, niin käsi jaksaisi ehkä vähän paremmin. Tiedän kyllä, ettei moinen minulta onnistu. Nythän minulla oli hetken aikaa peräti kolme käsityötä (+ ristipistotyö) kesken: nämä kaksi nuttua ja huivin virkkaus. Kuitenkin siinä kävi niin, etten osannut tehdä niitä vuorotellen, vaan virkkasin ensin huivin loppuun, sitten toisen nutun ja sen jälkeen toisen. Ristipistotyötä ja neuletta olen nyt oppinut vuorottelemaan, kun vain päätän tekeväni esimerkiksi tiettyyn aikaan päivästä tunnin-pari ristipistoja, vaikka kuinka tekisi mieli neuloa - tai päinvastoin.
Joka tapauksessa täytynee nyt suunnitella noita käsitöitä jatkossa siten, että tekee vähän vaihdellen neuleita ja virkkuita, erivahvuisista langoista ja erityyppisillä puikoilla. Toki sitä vaihtelua on tähänkin asti tullut ihan luonnostaan, mutta nyt täytyy tehdä tästä ihan tietoista. Vaikka siis kuinka haluttaisi kutoa pelkkiä nuttuja tai virkata pelkkiä sytomyssyjä, niin enää se ei varmastikaan tule onnistumaan. Näiden nuttujen jälkeen olenkin nyt aloittanut taas väliin virkkaustyön, vaikka olisi tuossa käsityökorissa odottelemassa Nallea ja Woolia sukankudinta vartenkin; vaan kun olen juuri Nallea ja Woolia kutonut nutuiksi, niin ei taida samanvahvuinen lanka ihan heti taipua käsissäni. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että yhä pystyn jotain käsitöitä tekemään, ja taatusti niitä teen niin kauan kuin minussa henki pihisee! :) Saavat luvan laittaa vielä arkkuunikin puikot ja lankaa mukaan... ;) (laitettiinhan Albus Dumbledorellekin hautaan hänen seljasauvansa... ;) )
Erasto (kuvissa) ja minä toivotamme kaikille mukavaa päivänjatkoa! :)
Eilen täällä vilahti koruja, jotka tein lampaanvillan jämänöttösestä. Nyt on vuorossa se isompi työ, josta koruihin riittänyt nöttönen jäi yli. Huivihan siitä tuli. :)
Olen jo kerran aiemmin tehnyt tällä ohjeella South Bay Shawlette -huivin, ja malli tuli nyt mieleeni, kun halusin tehdä lahjaksi virkatun huivin. Lankaa nimittäin oli sen verran, että kun halusin käyttää sen kokonaan loppuun, niin neulotusta huivista olisi tullut liian iso, mutta virkatusta juuri sopivan kokoinen. Sitä paitsi virkaten syntyy jälkeä nopeammin, ja virkattu on muutenkin aina niin paljon neulottua kauniimpi. Lankahan tähän kului melkein loppuun, ja loput jämät näitte jo eilen. :)
Reunan viimeistelin tuollaisella omasta päästä kehitellyllä nirkkosysteemillä.
Meillä on muutaman viikon päästä tulossa melkoinen synttärisuma, kun osuu kahdet pyöreät synttärit peräkkäisille päiville (70 v ja 90 v); toinen minun ja toinen isännän suvussa. Saman viikon sisään pitäisi vielä pitää yhdet synttärit omassakin perheessä. Tämä huivi menee lämmittämään siis 90-vuotiaan hartioita.
Kortti-idea minulla on ollut jo pitkään mielessäni, mutta kovin aikaisin en uskaltanut alkaa sitä tekemään. Kukan ja lehden olen virkannut jo aiemmin, käytän noita tarvittaessa kortteihin. Pitsi on jotain vanhaa kaupasta ostetun pitsin jämää, muistaakseni joihinkin keittiön kappaverhoihin tuota pitsiä olen aikoinaan ostanut.
Tällaista siis tällä kertaa, huomenna kenties jotain ihan muuta. :) Mukavaa tätä päivää sinulle!
Sain eilen valmiiksi yhden vähän isomman työn, josta jäi yli pieni nöttönen lankaa. Isompi työ on ollut yön yli pingottumassa ja kuivumassa, enkä ole siksi päässyt sitä vielä kuvaamaan, joten esittelen ensin tämän pikkusetin, jonka siitä jämänöttösestä sain aikaan. Nämä virkkasin sinä aikana, kun isompi työ oli vasta likoamassa hoitoainevedessä, joten oikeastaan nämä valmistuivat ennen sitä isompaa työtä - käsityöhän on valmis vasta sitten, kun se on käyttövalmis, eli vaikka isomman työn langat olivat kyllä jo pääteltyinä, niin eihän se valmis ollut, kun oli vielä pingottamatta! :) Ja koska esittelen blogissa työt valmistumisjärjestyksessä, niin kyllähän näiden silloin kuuluukin tulla ensiksi esiin, vaikka ovatkin toisen työn jämälangoista. :)
Olen näemmä alkanut tehdä koruja kaikista ylijäämälangoista. Nämä jäävät omaan käyttööni, vaikkakin se eilen valmistunut isompi työ menee lahjaksi. Minulla on kuitenkin samasta hailuotolaisesta villalangasta olemassa itsellä jo villamekko, jonka kaveriksi näitä ajattelin. Tosin olen myös tehnyt samasta langasta värjättynä huivin ja sille pariksi korusetin, mutta näitä voisi käyttää silloin, jos pidän mekkoa ilman sitä huivia.
Tässä taiteellisesti (?) kuvakäsitellyssä kuvassa vilahtaa se villamekkokin. :)
Enpäs olisi uskonut, mitä kaikkea saankaan aikaiseksi reilusta kilosta ehtaa pässinpökkimää! Siitä on syntynyt mekko, kolme huivia ja kaksi korusettiä, mutta nyt sitä lankaa ei enää ole kaapissani.
Huomiseksi lupaan sitten sen isomman työn näytille. Voitte jo tuosta ylläolevasta tekstistä päätellä, mikä se on, jos se ei ole mekko eikä todennäköisesti korusetti, jos se on kerran "isompi" työ... ;)
Tällä viikolla olen pistellyt muuten noin tunnin päivässä, paitsi eilen lauantaina tuli pisteltyä kaksi tuntia, kun halusin saada yhden äänikirjan kuunneltua loppuun (eli kaksi levyä oli kuuntelematta).
Tällä viikolla langat tuppasivat menemään tavallista enemmän solmuun ja kenkkuilemaan minulle muutenkin, välillä tuntui siltä, että yhden illan pistelytunnin aikana ei ehtinyt muuta kuin solmuja aukomaan. Mutta aina sitä jokusen piston sai tehtyä, ja onhan tuohon taas vähän tullut jatkoa kuvioon.
Nyt alkaa tuntua siltä, että olen näiden pistelyjen seuraksi kuunnellut kohta kaikki itseäni vähänkään kiinnostavat äänikirjat omasta kirjastosta; joitakin äänikirjoja olen hankkinut seutuvarauksenakin oman kaupungin ulkopuolisista kirjastoista. Tällä viikolla lainasin taas kolme äänikirjaa, jotka eivät kyllä kuulu ihan kiinnostavimpien listalle, mutta joskus sellaisetkin saattavat osoittautua hyviksi teoksiksi. Äänikirjan lukijakin vaikuttaa valtavasti kuuntelukokemukseen: nyt on ollut kuuntelussa joitakin Juhani Ahon teoksia, jotka ovat kyllä juoneltaan ja kerronnaltaan mielenkiintoisia, mutta äänikirjan lukijan tyyli on hivenen ärsyttävä. Mutta onneksi hyvä kirja peittoaa huonon lukijan - ja on kuitenkin tämä mielenkiintoinen pistely kaverina. :)
Alkusyksystä esittelin teille esikoisen ensimmäisen teknisen työn valmiin tekeleen. Kaikkia hänen valmiita töitään en ole täällä viitsinyt näyttää, koska muuten saisin kuvata uuden työn joka viikko. ;) Ensimmäinen työ oli puu-ukko, sen jälkeen poika on tehnyt ainakin kynätelineen, laivan miehistöineen ja Suomen lipun itsenäisyyspäiväksi. On niitä varmaan muitakin valmistunut, mutta aivan kaikkea en onnistu nyt muistamaan. Olen vähän kaipaillut jotain hyödyllistä esinettä, sillä vaikka nuo puutyöt ovat upeita, niin ihan pelkkänä koristeena vievät aika lailla tilaa, jota muutenkin on hintsusti. Kynäteline ja Suomen lippu ovat toki päässeet käyttöönkin.
Tällä viikolla kotiin tuli kuitenkin viimein jotain oikeasti tarpeellista - ja nimenomaan äidille tarpeellista! :)
Tähän onkin mukava laskea kuumat kattilat ja pannut. :) Tunnistatteko muuten hahmon, jonka poika on tehnyt pannunalusen keskelle? ;)
Tulee näistä pojan käsitöistä mieleen omat koulukäsityöajat, koska minäkin oman puukäsityöjaksoni (puoli vuotta kolmannella luokalla) tein ainakin sen kynätelineen, ja olipa yhdessä työssä se lipputanko lippuineen, ja pannunalusiakin olen tehnyt aikoinaan jos en koulussa niin sitten seurakunnan kerhossa. :) Koulussa kylläkin se puukäsityöjakso taisi mennä enemmänkin niin, että opettaja teki suurimman osan... ;)
Eilen kävin harjoittamassa vaihteeksi neulomista pilkkopimeässä 3D-lasit päässä. Edellisestä vastaavasta kerrasta olikin tasan vuosi. Nyt vilautan teille, mitä reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa saa sokkona aikaan. :) Tarkoitukseni oli kyllä ottaa näistä kuva myös kotona ennen lähtöäni, mutta enhän minä siinä lähtötohinassa sitä enää muistanut, kun piti alkaa arpomaan kulkupeliä. Alunperin oli ajatellut mennä muutaman kilometrin matkan pyörällä, eikä minua olisi vesisateessa kastuminen haitannut laisinkaan, mutta teiden liukkaus alkoi pelottaa, vaikka muutenhan talvipyöräily sujuu siinä missä kesälläkin. Olihan siellä tietysti ainakin osittain teitä hiekoitettu. Päädyin lopulta menemään bussilla, vaikka kävelymatkasta pysäkiltä elokuvateatterille (800 m) en selviydykään ilman kipuja ja uupumusta. Vaan kun olin lipun varannut, niin halusin lähteä, koska joka tapauksessa piti käydä kaupassa tulomatkalla. Kunhan saan taas muutaman päivän olla täysin levossa, niin eiköhän ensi viikolla ole kivut vähentyneet ja tuntokin palautunut oikeaan käteen ja jalkaan, sen verran mitä se nyt pystyy palautumaan. Elokuvasta nautin, eikä sinne meno harmita yhtään! :)
Lähtötilanteesta ei nyt ole kuvaa, mutta molempia näitä olin aloitellut muutaman kerroksen verran kotona. Otin kaksi neuletta siltä varalta, että ehdin saada toisen riittävän pitkäksi ennen kuin tarvitsee taas silmiä avuksi. Tai jos vaikka loppuu lanka tai tippuu silmukka, kuten sitten kävikin - pimeässä en ala silmukoita nostelemaan, vaan vaihdan sujuvasti toiseen neuleeseen. :) Huomasin muuten, että tasan vuosi sitten minulla oli mukanani leffareissulla sukankudin tuosta samasta langasta kuin vasemmanpuoleinen neule, nyt pääsivät puikoille siis sen langan jämät. :)
Pääsin näin aloittamaan viimein sitä Nallen vahvuisten jämälankojen projektiani, jota olen suunnitellut varmaan ikuisuuden... Arvaako joku, mitä näistä on tulossa? :)
Jonkun mielestä saattaa olla kummallista neuloa elokuvateatterissa, mutta kyllä minun leffareissuihini (joita teen ehkä kerran vuodessa) liittyy muutakin hassua. Tykkään nimittäin käydä elokuvissa aina yksin, en koskaan huoli kaveria mukaani (paitsi, kun käytiin lasten kanssa katsomassa Rölli). Käyn ehdottomasti aina päivänäytöksissä, vaikka minusta kello 18 jälkeen loppuva elokuva ei kyllä enää ole mikään päivänäytös... ;) Sama muuten pätee teatteriinkin, en voisi kuvitellakaan meneväni esim. klo 19 alkaviin näytöksiin, se on aivan liian myöhään minulle. :) Niin, ja sitten tietysti siinä missä muut mussuttavat popcorneja, karkkia ja limukkaa, minulla on aina elokuvissa omat eväät: tällä kertaa pakkasin Tupperware-rasiaan kaksi nakkia, porkkanan ja omenan, sekä otin lisäksi pussinpohjalla olleet pähkinät ja oman vesipullon. :) Ja tietysti muutama talouspaperin palanen mukaan, että voi pyyhkiä ruokaillessa tahriintuneet kädet. ;) Toki elokuvissa pärjää ilman eväitäkin, mutta koska leffa oli klo 15.30-18.10, ja minä syön päivälliseni aina klo 16.30, niin pitihän se päivällinen ottaa mukaan! :D Ja koska ulkona on talvisää, olin pukeutunut asianmukaisesti myös toppahousuihin, jotka tietysti riisuin pois siellä elokuvateatterin salissa, ja kengät siinä samalla, saatoin sitten nostaa mukavasti jalat tuolille pepun alle. :) Kuumahan niissä toppahousuissa olisi tullut! Minä vaan aina ihmettelen, että kun kukaan muu ei koskaan riisu toppahousujaan elokuvissa tai kahviloissa tms., että miten ne pärjäävät ulkona ilman toppiksia vai tuleeko heille vastavuoroisesti sitten sisällä kuuma? :)
Niin että onko vielä jonkun mielestä neulominen elokuvissa omituista? ;)
Minulla on muuten nyt ihan poikkeuksellisesti peräti kolme neule/virkkuutyötä kesken + se yksi ristipisto; yleensähän teen vain yhtä työtä kerrallaan. Noille kahdelle neuleelle tulikin jo selitys, eli olivat toinen toistensa hätävaroina leffassa mukana. Keskiviikkona puolestaan tarvitsin reissukäsityön bussimatkoille, ja edellisen postauksen mekko oli siinä vaiheessa jo saumojenompeluvaiheessa, eli se ei siihen tarkoitukseen kelvannut. Enkä myöskään halunnut aloittaa vielä näitä "sokkona neulottavia", vaan säästelin niitä leffareissulle. Siispä aloitin keskiviikon bussityöksi yhden virkkauksen, jota taasen en voi pimeässä tehdä. Tästä kaikesta johtuen minulla on nyt suorastaan ennätyksellinen määrä keskeneräisiä - hui! ;) Mieleni tekisi aloittaa sukat kaveriksi eiliselle mekolle, mutta täytynee tehdä nämä kolme työtä ensin pois alta, jottei mene touhu ihan villiksi!
Nyt pitää sitten taas vuosi odottaa seuraavaa pimeässä neulontaa... Toivottavasti tuota punasävyistä lankaa ei enää silloin ole jäljellä, vaikka se kyllä sopisi mainiosti, kun on kuitenkin elokuvatrilogiasta kyse. :) Vaikka voihan sitä kotonakin neuloa pimeässä, jättää vaan valot sytyttämättä. ;)
Joku lukijani on saattanut jo ihmetellä, enkö enää neulo ollenkaan, kun valmiita töitä ei ole esitelty lähes kolmeen viikkoon. No, toki minä neulon ja teen ristipistoja lähes kaiken aikaa, sillä eihän minulla parempaakaan tekemistä ole. :) Ainoat menoni ovat lääkärissä ja kuntoutuksessa käymiset, ja kaiken lopun valveillaoloaikani käytän ihan vaan peiton alla levätessä, lukiessa ja käsitöitä tehdessä. Viime viikkoina sairauteni on kuitenkin tehnyt minut entistäkin väsyneemmäksi, mistä syystä valveillaoloaika on vähentynyt pidempien yö- ja päiväunien lisääntyessä, ja toki se väsymys on näkynyt myös hitautena. Eli vaikka minulla on käsityö kädessä kaiken aikaa - myös torkkuessa - niin jälkeä syntyy hitaammin. Pistelyprojekti on tietysti vienyt noin tunnin käsityöaikaa päivässä, mutta kaiken muun ajan olen ihan oikeasti neulonut - tätä yhtä ja samaa työtä siis melkein kolme viikkoa. Vaan nyt se on viimein valmis esiteltäväksi! :)
Raitamekko
Tehty ajalla: 23.11.-11.12.2013
Malli: Moda 1/2013 nro 20
Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), Novita Wool vaalea lila (727), vadelma (534), minttu (305) ja limenvihreä (315)
Langankulutus: 582 g
Puikot: 3 mm
Koko: 40/42 -ohjeella, vastaa ennemminkin M-kokoa (38/40)
Muuta: Tuli kiva! :)
Ohjeen bongasin tämän vuoden ensimmäisestä Moda-lehdestä, jonka käyn lukemassa aina kirjastossa. Ihastuin malliin heti, joten nappasin ohjeesta samantien kopion kirjaston koneella. Lehteä kun ei kannata ostaa pelkästään yhden mallin vuoksi. :) Ohje oli kirjoitettu jollekin tuntemattomalle langalle, kuten Modan ohjeet useimmiten ovat, mutta Nalle ja Wool kelpasivat hyvin tämän langan korvikkeeksi, ja väritkin löysin ihan mieleiseni viime kevään värikartasta.
Vaikka värit ovatkin kevään ja kesän värikartasta, minusta tämä mekko on niin väreiltään kuin kuvioinniltaankin varsin talvinen. :) Pinkki lanka näyttää kuvissa minun koneellani jostain syystä ihan punaiselta, mutta vakuutan sen olevan niin tyttömäisen hempeän pinkki kuin olla saattaa, tässä Novitalta kaapattu tuotekuva:
Eli tuon värinen on tuo raita, joka saattaa näyttää erehdyttävästi punaiselta minun ottamissani kuvissa. En saanut kuvankäsittelylläkään väriä toistumaan oikein, joten pahoittelen, jos kuvat antavat mekon väreistä hieman väärän käsityksen!
Ennen kuin joku erehtyy luulemaan tätä kirjoneuleeksi, niin kerrottakoon, että tämä ei ole kirjoneuletta nähnytkään! :) Kaikki kuviot on tehty ainoastaan silmukoita nostamalla eli neulomatta jättämällä. Jokaisella kerroksella kulkee siis vain yksi lanka kerrallaan, kun taas kirjoneuleessahan lankoja kulkee mukana aina vähintään kaksi. Onpa tässä joitakin kerroksia, joissa neulottiin vain joka neljäs silmukka, eli aina kolme silmukkaa nostettiin/jätettiin neulomatta, neulottiin yksi silmukka, taas nostettiin kolme silmukkaa jne. Olen jotenkin ihastunut nyt näihin nostetuilla silmukoilla tehtyihin kuvioihin, tästä mekosta niitä löytyy kyllä yllin kyllin. :)
Mekon raitaosuuden mallikerta oli peräti 134 kerrosta, kuvio ehtii toistua mekon pituudessa tasan kahdesti helmasta olkaan saakka. Tästä syystä olin koko ajan ohjeessa aika tavalla kiinni, joten mekkoa ei voinut harkitakaan käsilaukkuneuleeksi bussimatkoille ja odotushuoneisiin. Mutta hoksasin luoda toisille puikoille hihojen silmukat, ja niiden tekohan kävi ihan näppärästi ilman ohjettakin. Näiden viikkojen aikana mekon miehusta on saanut siis olla "kotineuleena" ja hihat "reissuneuleena", mikä olikin varsin fiksu järjestely sikäli, että kun mekon miehusta oli valmis, ei hihoistakaan enää montaa kerrosta puuttunut, ja pääsin heti viimeistelypuuhiin.
Mekkohan suorastaan huutaa kaverikseen pitkiä villasukkia samoista langoista. Haluaisin tehdä sukkien varret tuolla samalla kuvioinnilla, mutta valitettavasti vaalea lila lanka ei siihen taida riittää, joten luultavimmin kehittelen sukanvarsiin jotain muuta...
Mekon valmistumisen myötä voin ilokseni ilmoittaa, että tämän vuoden langankulutukseni on jo ylittänyt viime vuoden langankulutuksen, ja 20 kilon rajapyykkikin on niin lähellä, että käytännössä olen jo sen ylittänyt eilen aloitetuilla käsitöillä. Voin siis ihan huoletta jatkaa loppuvuodenkin pötköttelyä ja verkkaista käsityötahtia. :) Kuntoutusta ja lääkärireissujakaan ei ole enää tämän vuoden puolella tiedossa, joten voisin ihan hyvin vaikka kääriytyä kuukaudeksi kokonaan peiton alle. Paitsi että tänään menen harjoittamaan kolmeksi tunniksi pimeässä neulomista... ;) Sitä olenkin odottanut jo vuoden innolla! :) Siitä lisää myöhemmin...
Leppoisia pötköttely- ja neulomishetkiä myös kaikille teille! :)
Kurkistetaan taas, minkä verran pistoja olen viikossa saanut tehtyä. Pistelyaikaa on ollut jälleen noin reilu tunti (= yksi cd:llinen) päivässä.
Nyt kuvassa siis vain toinen pääty, ylhäällä viikon takainen tilanne, alhaalla tämän aamun otos. Katsotaan taas ensi sunnuntaina, miltä tämä silloin näyttää. :)
Liput liehuvat tänään Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivän kunniaksi. Sibelius on lempisäveltäjäni, ja Valse Triste yksi hänen kauneimmista sävellyksistään. Viime talvena kuulin Rajaton-lauluyhtyeen version Valse Tristesta, ja oli pakko kuunnella se moneen kertaan ja hämmästellä, mihin kaikkeen ihmisääni taipuukaan. Kuuntele ja hämmästele sinäkin! :)
Veikko-pappani sota-aikainen kuva napattu Ilta-Sanomien jutusta 24.5.2011, voit suurentaa kuvaa klikkaamalla lukeaksesi sen yhteydessä olevan kuvatekstin.
Veikko-pappani ei ehtinyt pitkään olla jatkosodan rintamalla, kun hän joutui sotavangiksi Neuvostoliittoon heinäkuussa 1941. Pappa kirjoitti muistelmiaan sotavankiajoilta, hän oli näppäillyt kirjoituskoneettaan vielä sinäkin aamuna marraskuussa 1980, jolloin hänen sydämensä äkillisesti pysähtyi. Muistelmat jäivät häneltä kesken, mutta sotavankeutensa alkuajat hän ehti paperille tallentaa. Itse sain hänen muistelmakäsikirjoituksensa nähdä vasta viime kesänä ja luin niistä pari ensimmäistä sivua. Niillä sivuilla Veikko kertoi tuntojaan tilanteesta, jossa hän joutui jättämään tuoreen vaimonsa kotiin ja lähtemään itse sotaan. Monta asiaa papalla jäi kirjoittamatta ja kertomatta jälkipolville. Olemme kuitenkin viime vuosina törmänneet hänen nimeensä muissa sotavankeudesta julkaistuissa kirjoissa ja lehtiartikkeleissa, jollaisesta tuo yllä oleva kuvakin on napattu. Toisten sotavankien kertomana olemme kuulleet, että Veikko-pappa toimi sotavankeudessa muiden vankien hoitajana sairaalassa. Hänen tehtävänään oli aamuisin ilmoittaa yön aikana kuolleiden vankien määrä, jotta heille osattiin antaa oikea määrä leipäannoksia. Pappa kuitenkin lykkäsi kuolleiden määrän ilmoittamista, jolloin hän saattoi antaa kuolleille tarkoitetut leipäannokset muille, heikoimmille vangeille. Tällä tavalla hän pelasti monenkin suomalaisen sotavangin hengen. Ruokaahan sotavangeilla ei liiaksi asti ollut, nälän keskellä rotatkin kelpasivat mieluusti ravinnoksi. Veikko-papan palatessa kotiin yli 3 vuoden sotavankeuden jälkeen marraskuussa 1944 hän painoi vain 35 kiloa. Näiden sotavankeusvuosien aikana Aino-mummuni ei saanut miehestään muuta elonmerkkiä kuin yhden lentolehtisen: "Pojat, olen puna-armeijan vankina. Kohtelu on ollut hyvä ja ruoka riittää." Totuutta ei voinut kirjoittaa kiväärimiehen seistessä selän takana.
Itsenäisyyspäivänä kunnioitamme sotiemme veteraaneja, joiden ansiosta olemme saaneet olla itsenäisiä yhtäjaksoisesti 96 vuotta. Yleensä mainitaan ne miehet ja naiset, jotka palvelivat maatamme rintamalla, mutta vähemmälle huomiolle jäävät he, jotka joutuivat vieraalle maalle vangiksi. Sotavankeusajoista ei ole uskallettu paljoa puhua Neuvostoliiton pelossa ennen kuin aivan viime vuosina. Siinä on varmasti yksi syy, miksi papallanikin jäi muistelmien kirjoittaminen liian myöhään, eikä hän tuolloinkaan vielä tohtinut kirjoittaa toisista sotavangeista heidän omilla nimillään, vaan käytti peitenimiä. Vähissä ovat tänä päivänä ne ihmiset, jotka voivat kertoa meille, mitä sota-aikana oikeasti tapahtui. Kipeimmät muistot painuvat näiden miesten ja naisten mukana hautaan.
Kun vuosia sitten suihkussa ollessani päähäni yhtäkkiä putkahti laulu pienestä pörriäisestä, enpä arvannut mihin se vielä johtaa. Taitaa olla jo neljä vuotta siitä, kun lähetin kyseisen pörriäislaulun sävellyskilpailuun, josta napsahti voitto. Pian sen jälkeen Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri halusivat tuon voittoisan lauluni levyttää. Vuotta myöhemmin se ilmestyi painettuna laulukirjaan. Joskus viime talvena minua lähestyttiin sähköpostilla ja pyydettiin lupaa saada jälleen levyttää sävellykseni. Tokihan lupa heltiää, sehän on vain tuloa minulle ilman, että laitan itse rikkaa ristiin. ;) Tosin kun tekijänoikeusmaksut pätkähtävät kerran vuodessa tilille, niin en yleensä sitä edes huomaa, eli ei niillä ihan rikastumaankaan vielä pääse. ;) Mutta ihan hyvin yhdestä biisistä. Tai oikeastaan kahdesta, sillä on yksi toinenkin sävellykseni soinut joskus jopa ihan radiossa. Saa nähdä, lähteekö se koskaan lentelemään pörriäisen tavoin.
Tänään posti toi minulle tekijänkappaleen tästä Tuikkivat tähdet -levystä, ja kyllä siellä ihan oma nimi paistoi takakannessa. Tähän alkaa kohta jo tottua. ;) Olen ihan autuaallisesti unohtanut tämän levyn tekijäporukan, mutta sellainen muistikuva minulla on, että kyse olisi Milla Pohjolan opinnäytetyöstä Jyväskylässä. Jos siis törmäätte tällaiseen levyyn, niin ostakaa ihmeessä! :) Tykkäsin ainakin oman biisini sovituksesta.
Yksi pistelyviikko on taas vierähtänyt, ja tahti on pysynyt entisenkaltaisena, eli 1-2 tuntia päivässä tulee pisteltyä; viikon aikana noin kymmenisen tuntia.
Viime viikolla toinen pääty oli ampiaista ja perhosta vaille valmiina, ja tämän viikon aikana ne ovat siihen ilmestyneet. Toiseen päätyyn on puolestaan saatu aikaan tämän verran:
Tästä on oikein mukava jatkaa työ loppuun. :)
Olin lasten kanssa tänään lyhtytapahtumassa, jossa itsekin olisin joka vuosi töissä, jollen nyt olisi sairauslomalla. On kuitenkin mukava mennä tapahtumaan osallistujan ominaisuudessa, rauhoittua ensin kirkon penkissä messussa ja sen jälkeen kiertää lasten kanssa toimintapisteet sekä turista samalla työkavereiden ja muiden työn puolesta tutuksi tulleiden kanssa. MLL tarjoaa tapahtumassa joka vuosi maksuttoman onginnan, jossa tänä vuonna oli "kalansaaliina" mustat kynttilälyhdyt täytettyinä muutamalla karkilla. Kotona tuli ongelma, että minne nuo sijoittaisin, sillä isännän roskiksesta löytämät valkoiset lyhdyt vievät kaiken tilan tuossa parvekkeen "roikotustelineessä". Keksin sitten ottaa kukkalaatikkotelineen talvikäyttöön, siihenhän nuo mustat lyhdyt sopivat oikein hyvin. On siinä ollut kukkalaatikkokin tähän päivään saakka, mutta ehkä sen lumenpeittämän muratin voisi jo käydä heivaamassa roskiin seuraavan päivänvalon aikaan. ;) On tuolla parvekkeella vielä toinenkin muratti amppelissa, taitaa sekin joutaa kaverinsa seuraksi murattien hautausmaalle. Tämä onkin ensimmäinen talvi, kun meidänkin parvekkeella on "ulkovalot" ainakin silloin, kun joku jaksaa käydä kynttilöitä sytyttelemässä. Ikkunoissa meillä ei mitään kaamosvaloja olekaan, tykkään mieluummin istua pimeässä tai korkeintaan kynttilänvalossa. :)
Nautinnollista kaamosaikaa ja mukavaa uutta viikkoa! :)
