Pilkkopimeässä

Eilen kävin harjoittamassa vaihteeksi neulomista pilkkopimeässä 3D-lasit päässä. Edellisestä vastaavasta kerrasta olikin tasan vuosi. Nyt vilautan teille, mitä reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa saa sokkona aikaan. :) Tarkoitukseni oli kyllä ottaa näistä kuva myös kotona ennen lähtöäni, mutta enhän minä siinä lähtötohinassa sitä enää muistanut, kun piti alkaa arpomaan kulkupeliä. Alunperin oli ajatellut mennä muutaman kilometrin matkan pyörällä, eikä minua olisi vesisateessa kastuminen haitannut laisinkaan, mutta teiden liukkaus alkoi pelottaa, vaikka muutenhan talvipyöräily sujuu siinä missä kesälläkin. Olihan siellä tietysti ainakin osittain teitä hiekoitettu. Päädyin lopulta menemään bussilla, vaikka kävelymatkasta pysäkiltä elokuvateatterille (800 m) en selviydykään ilman kipuja ja uupumusta. Vaan kun olin lipun varannut, niin halusin lähteä, koska joka tapauksessa piti käydä kaupassa tulomatkalla. Kunhan saan taas muutaman päivän olla täysin levossa, niin eiköhän ensi viikolla ole kivut vähentyneet ja tuntokin palautunut oikeaan käteen ja jalkaan, sen verran mitä se nyt pystyy palautumaan. Elokuvasta nautin, eikä sinne meno harmita yhtään! :)

Lähtötilanteesta ei nyt ole kuvaa, mutta molempia näitä olin aloitellut muutaman kerroksen verran kotona. Otin kaksi neuletta siltä varalta, että ehdin saada toisen riittävän pitkäksi ennen kuin tarvitsee taas silmiä avuksi. Tai jos vaikka loppuu lanka tai tippuu silmukka, kuten sitten kävikin - pimeässä en ala silmukoita nostelemaan, vaan vaihdan sujuvasti toiseen neuleeseen. :) Huomasin muuten, että tasan vuosi sitten minulla oli mukanani leffareissulla sukankudin tuosta samasta langasta kuin vasemmanpuoleinen neule, nyt pääsivät puikoille siis sen langan jämät. :)

Pääsin näin aloittamaan viimein sitä Nallen vahvuisten jämälankojen projektiani, jota olen suunnitellut varmaan ikuisuuden... Arvaako joku, mitä näistä on tulossa? :)

Jonkun mielestä saattaa olla kummallista neuloa elokuvateatterissa, mutta kyllä minun leffareissuihini (joita teen ehkä kerran vuodessa) liittyy muutakin hassua. Tykkään nimittäin käydä elokuvissa aina yksin, en koskaan huoli kaveria mukaani (paitsi, kun käytiin lasten kanssa katsomassa Rölli). Käyn ehdottomasti aina päivänäytöksissä, vaikka minusta kello 18 jälkeen loppuva elokuva ei kyllä enää ole mikään päivänäytös... ;) Sama muuten pätee teatteriinkin, en voisi kuvitellakaan meneväni esim. klo 19 alkaviin näytöksiin, se on aivan liian myöhään minulle. :) Niin, ja sitten tietysti siinä missä muut mussuttavat popcorneja, karkkia ja limukkaa, minulla on aina elokuvissa omat eväät: tällä kertaa pakkasin Tupperware-rasiaan kaksi nakkia, porkkanan ja omenan, sekä otin lisäksi pussinpohjalla olleet pähkinät ja oman vesipullon. :) Ja tietysti muutama talouspaperin palanen mukaan, että voi pyyhkiä ruokaillessa tahriintuneet kädet. ;) Toki elokuvissa pärjää ilman eväitäkin, mutta koska leffa oli klo 15.30-18.10, ja minä syön päivälliseni aina klo 16.30, niin pitihän se päivällinen ottaa mukaan! :D Ja koska ulkona on talvisää, olin pukeutunut asianmukaisesti myös toppahousuihin, jotka tietysti riisuin pois siellä elokuvateatterin salissa, ja kengät siinä samalla, saatoin sitten nostaa mukavasti jalat tuolille pepun alle. :) Kuumahan niissä toppahousuissa olisi tullut! Minä vaan aina ihmettelen, että kun kukaan muu ei koskaan riisu toppahousujaan elokuvissa tai kahviloissa tms., että miten ne pärjäävät ulkona ilman toppiksia vai tuleeko heille vastavuoroisesti sitten sisällä kuuma? :)

Niin että onko vielä jonkun mielestä neulominen elokuvissa omituista? ;)

Minulla on muuten nyt ihan poikkeuksellisesti peräti kolme neule/virkkuutyötä kesken + se yksi ristipisto; yleensähän teen vain yhtä työtä kerrallaan. Noille kahdelle neuleelle tulikin jo selitys, eli olivat toinen toistensa hätävaroina leffassa mukana. Keskiviikkona puolestaan tarvitsin reissukäsityön bussimatkoille, ja edellisen postauksen mekko oli siinä vaiheessa jo saumojenompeluvaiheessa, eli se ei siihen tarkoitukseen kelvannut. Enkä myöskään halunnut aloittaa vielä näitä "sokkona neulottavia", vaan säästelin niitä leffareissulle. Siispä aloitin keskiviikon bussityöksi yhden virkkauksen, jota taasen en voi pimeässä tehdä. Tästä kaikesta johtuen minulla on nyt suorastaan ennätyksellinen määrä keskeneräisiä - hui! ;) Mieleni tekisi aloittaa sukat kaveriksi eiliselle mekolle, mutta täytynee tehdä nämä kolme työtä ensin pois alta, jottei mene touhu ihan villiksi!

Nyt pitää sitten taas vuosi odottaa seuraavaa pimeässä neulontaa... Toivottavasti tuota punasävyistä lankaa ei enää silloin ole jäljellä, vaikka se kyllä sopisi mainiosti, kun on kuitenkin elokuvatrilogiasta kyse. :) Vaikka voihan sitä kotonakin neuloa pimeässä, jättää vaan valot sytyttämättä. ;)

Pimeää viikonloppua kaikille! :)