Unitossut

Tätä tossumallia on jo jonkin aikaa tehnyt mieleni kokeilla, ja kun sitä Isoveljeä minulla edelleen on riittämiin, niin tekaisin tossut siitä, vaikka lanka onkin hitusen alkuperäistä suositusta paksumpaa. Mutta vähän soveltaen mentiin, niin saatiin sopivat tossut!

Granny Rose -tossut

Tehty ajalla: 12.-13.12.2012

Malli: Drops Design malli nro W-444

Lanka: Novita Isoveli vihreä (394), pinkki (557), oranssi (278) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 131 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Kiva malli!  

(juu, karvajalat ovat ihan omani... kohtahan nuo voisi keritä ja kehrätä säärikarvoista lankaa... ;) )

 
Malli on kyllä tällaiselle isoäidinneliö-fanille mieluinen, ja oli ihan kiva tehdä. Vaikkakin 7 veljestä olisi varmasti tälle mallille sopivampi lanka. Ehkä sitten seuraavat tossut siitä.

Unitossuinakin näitä voisin käyttää, sillä tykkään että unisukkien päällä on vielä tossut varmistamassa, etteivät sukat pyörähdä yöllä pois jalasta. Sopisivat nämä kyllä käytettäväksi muutama päivä sitten esitellyn liivin ja hameen kanssa, tai vaikka röpöraitasukkien päällä. :)

Unitossut näistä meinasi tulla myös siksikin, että tänä iltana virkatessani toista tossua loppuun olin aikalailla puolinukuksissa. Päivä on ollut raskas, mutta ehkä ensi yönä sitten uni maistuu. Oysin neurologilta kuulin tänään oikeastaan täsmälleen sen, mitä olin kuvitellutkin kuulevani. Pään magneettikuvauksessa näkyi kuin näkyikin jotain, ja se on juurikin sellaista, mitä osasin odottaa oireideni perusteella, eli omat ja lääkärien epäilyt alkoivat saada vahvistusta. Kuitenkin samanlaisia oireita ja löydöksiä voi aiheuttaa monet muutkin sairaudet, minkä vuoksi tammikuussa otetaan lisää kokeita, joilla sekä suljetaan pois aika monta mahdollista sairautta että selvitetään, mikä sen kuvissa näkyneen tilanteen aiheuttaa. Kolmen kuukauden päästä kuvataan pää uudelleen ja katsotaan, onko tapahtunut muutoksia ja mihin suuntaan. Jos hyvä tuuri käy, niin sen jälkeen saan toivottavasti diagnoosin tai ainakin lisää tietoa, mihin siitä sitten edetään. Olo on tällä hetkellä huomattavasti helpottuneempi kuin eilen illalla tähän aikaan. Nyt ainakin tiedän sairaudelleni jonkin selityksen, vaikkakaan ei vielä mitään voi sanoa täysin varmaksi.

Viimeisen viikon aikana vointini on mennyt tosi selvästi huonommaksi, mutta siitä huolimatta olen jaksanut säilyttää mieleni yhä valoisana. Jotenkin surkuhupaisaa oli tänään, kun sairaalakäynnin jälkeen lähdin hakemaan lastani päivähoidosta hitaasti köpötellen - ja joku pappa ohitti minut rollaattorilla! :D Olen nauranut tuolle tilanteelle koko illan, sillä vielä muutamia kuukausia sitten minä olin se, joka ohitin joka paikassa kaiken kiireesti ja ympärilleni vilkuilematta, minulla oli tapana kävellä todella vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Ja nyt sitten ollaan rollaattoripappojen tien tukkeena. ;) Tuo minun ohittajani ihmettelikin ihan ääneen, että voiko olla vielä joku ihminen maailmassa, joka kävelee häntä hitaammin, johon minä totesin, että mullapa ei olekaan tuollaista hienoa apuvälinettä! :) Siitähän syntyi sitten ihan mukava juttutuokio tuntemattoman kohtalotoverin kanssa.

Valoisaa viikonlopun odotusta! :)

Sinne ja takaisin

Toissapäivänä laitoin muutaman sukantekeleen alkuun. Tarkoitukseni ei ollutkaan jatkaa niitä alkua pidemmälle, sen verran vain, että niitä on sitten helppo jatkaa reissun päällä - tai vaikka ihan sokkona!

Tällaiset pienet alut tein, eli kummallekin sukkaparille molempien sukkien aloitukset siihen asti, että reunuksen jälkeen ensimmäinen mallikerta on tehty.

Tänään oli sitten luvassa odottamaton matka, jossa sukankutimia tarvittiin. Samalla matka oli kuitenkin ihan suunniteltu ja odotettukin, en kai muuten olisi osannut sopivin sukankutimin varustautua. ;)

Metallipuikoilla olevaa sukkaa otin mukaan vain yhden kappaleen, sillä sitä olikin tarkoitukseni neuloa vain bussissa matkalla sinne ja takaisin, ja ihan vähän siellä paikan päällä odotellessani. Vähäisestä edistyksestä voi päätellä, että matka sinne ja takaisin ei ollut järin pitkä, terveenä olisin polkenut sen matkan pyörällä tai vaikka kävellyt. Puisilla puikoilla olevan sukanvarren kudoin vajaan kolmen tunnin aikana pilkkopimeässä ja 3D-lasit silmilläni, ja ihan muutaman kerroksen ehdin tehdä myös toista sukkaa siellä samassa pilkkopimeässä ja samojen 3D-lasien kanssa. Polvekeraita on niin helppoa, että sitä pystyy tosiaan sokkonakin kutomaan! ;)

Arvaattekin varmaan, että olin siis elokuvissa, ja todennäköisesti myös pienistä vihjeistä olette hoksanneet elokuvankin. :) Mielenkiintoista vaan, että vaikka tänään on kyseisen elokuvan ensi-ilta, minulla oli seuranani vain kahdeksan muuta katsojaa, eli meitä oli siinä näytöksessä tasan yhdeksän! Hyvä niin, oli valinnanvapautta paikan suhteen, ja sai levitellä kutimensa viereisille penkeille ihan rauhassa. :)

Joskus viitisentoista vuotta sitten oli myös sellainen tilanne, että kävin katsomassa elokuvan seuranani katsomossa vain yksi ainoa ihminen, hän oli minulle ihan ventovieras, oli hänkin tullut yksikseen. Ja silloinkin kudoin sukkaa koko elokuvan ajan! :D Että on tätä tullut aiemminkin harrastettua... Harvemmin edes käyn elokuvissa (keskimäärin kerran vuodessa), mutta kyllä viime aikoina olen ottanut kutimen mukaan silloin kun elokuviin olen mennyt. Titanicin 3D-version aikanahan kudoin kokonaisen sukan valmiiksi kantapäineen kaikkineen.

En minä ihan koko elokuvaa kuluttanut neuloen, sillä se osui pahimmoilleen päivällisaikaan, minkä vuoksi otin eväät mukaan: tupperware-rasiaan kaksi porkkanaa, yksi omena ja vähän juustoa, litran vesipullo kaveriksi. :) Pitihän niitäkin siinä kutomisen välillä vähän napostella.

Mukava kokemus oli siis tämä odottamaton matka sinne ja takaisin. Jatkoa seuraa vuoden päästä...

Huomennakin on luvassa sukantikuttelua bussissa ja todennäköisesti myös odotellessa. Se matka on erittäin pitkään ja hartaasti odotettu, ja toivon mukaan kotiin palatessani minulla on viimein vastaus edes siihen, näkyikö kuukausi sitten otetuissa pään magneettikuvissa mitään, ja jos näkyi niin mitä näkyi. En edes uskalla toivoa, että vielä saisin lopullista diagnoosia, mutta edes jonkin tiedonmurusen siitä, mihin suuntaan seuraavaksi edetään. Pelätä en osaa, sillä ihan mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin epätietoisuus. Täytyy varata taas riittävästi kutimia mukaan, sillä olisihan kamalaa, jos reissu venähtäisi niin pitkäksi, että loppuisi kutominen kesken...! ;)

Edellisessä postauksissa nähtyihin röpöraitasukkiin on nyt olemassa ohje täällä. Nostetuilla silmukoillahan se pinta saadaan aikaiseksi, kuten moni arvelikin.

Mukavaa loppuviikkoa! :)

Röpöraitaa

Hameesta ja kirjoneuleliivistä jäi Isoveljeä yli niin paljon, että ainakin yhdet sukat niistä pystyi pyöräyttämään, ja senkin jälkeen jäi vielä moniin asusteisiin lankaa jäljelle. Raitasukkia teki mieleni tehdä, mutta mielessäni on ollut pitkään ajatus kokeilla erästä juttua, ja nämä päätyivät nyt testikappaleiksi. Lopputulos on raitainen, mutta samalla vähän röpöläinen ja eläväpintainen - siispä sukkien nimeksi tuli Röpöraitasukat:

Röpöraitasukat

 Tehty ajalla: 10.-11.12.2012

Malli: Oma (ohje täällä)

Lanka: Novita Isoveli vihreä (394), pinkki (557) ja oranssi (278)

Langankulutus: 190 g

Puikot: 5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Ihanat tuli!

Kuten huomaat, ihan tavallista tasaraitaa nämä sukat eivät ole, ja jos näkisit nämä livenä, huomaisit pinnan olevan vähän epätasainenkin, ihan tarkoituksella. Mutta mitenkähän nämä mahtaa olla tehty? Vihje: ei ole kirjoneuletta. ;) Sen sijaan tässä on hyvin paljon tuttua vahvistetun kantapään tekemisen kanssa, vaikkakin näiden sukkien kantapää on ihan yksinkertainen tiimalasi. Jos joku kaipaa ohjetta, voin sen tässä joskus näpytellä - tätä tekniikkaa voi nimittäin soveltaa ihan minkä vahvuisen langan kanssa vaan. Siihen asti voitte vaikka kommenteissa arvuutella, kuinka tuo kuvio on saatu aikaan. :)

Edit: Ohje sukkiin löytyy nyt täältä, se on pdf-tiedosto.

Mukavaa keskiviikkopäivää! :) Ja onnea kaikille, jotka ovat päättäneet kihlautua tai avioitua 12.12.12! :) (mekin oltiin tylsiä ja kihlauduttiin aikoinaan 9.9.99)

Päivän linkkivinkki

Viime viikolla oli varmaan jo armaan puolisonkin mielestä liian kylmä, koska hän lähetti minulle sähköpostiin (juu, siis tuosta kahden metrin päästä toiselta koneelta...) kuvan, jonka tekin pääsette katsomaan täältä:

http://imgur.com/oKKOJ

Hmm... mahtoikohan tuo olla puolisoltani vihje, että pitäisi hänellekin neuloa samanmoinen? Tuossa voisi olla vähäksi aikaa neulottavaa... Varsinkin noissa palmikoissa! :)

Sitten vielä Verkkouutisten viikon vitseistä bongattu käsityöaiheinen juttu, liittyen vähän samaan aiheeseen:

Naisiin ei voi luottaa. Mennessämme naimisiin lupasi vaimoni neuloa ja kutoa minulle vaikka mitä. Toistaiseksi hän ei ole kuin pistellyt.

Neulomisen ja kutomisen lisäksi (risti)pistelyä harrastavana tämä hieman huvitti minua. :)

Hauskaa päivänjatkoa!

Liivi-ihminen

Olen monesti täällä blogissani maininnut törmänneeni kivoihin neuleliivimalleihin, mutta koska en ole liivi-ihminen, niin en voi niitä itselleni neuloa. Kuitenkin olen viime vuosina neulonut tai virkannut itselleni parikin liiviä, tosin tähän mennessä sellaisia edestä napitettavia, joita voi tarvittaessa pitää auki. Tänä vuonna olen ostanut lankoja ainakin kolmeen ihan "umpinaiseen" liiviin, joista ensimmäinen valmistui eilen illalla. Pohdiskelin eilen pitkään syitä, miksi en ole pitänyt itseäni liivi-ihmisenä ja miksi nyt yllättäen haluankin itselleni liivejä, ja se pohdinta oli niin syvällinen ja pitkäveteinen, etten viitsi teitä niillä analyyseilläni kiusata, jääkööt omaksi tiedokseni. Liivin kuva saa tällä kertaa riittää:

Kirjoneuleliivi

Tehty ajalla: 4.-9.12.2012

Malli: Novita Syksy 2006 malli nro 13

Suunnittelija: Arja Viitala

Lanka: Novita Isoveli vihreä (394), pinkki (557) ja oranssi (278)

Langankulutus: 352 g

Puikot: 5 mm

Koko: M

Muuta: Muutin liivin kaksivärisestä kolmiväriseksi  

Jos nyt kuitenkin vähän analysoin syitä, miksi tein juuri tämän liivin (ja se lienee syynä moneen muuhunkin liivimalliin, joita varten langat ovat odottamassa), niin se on tuo Isoveli-langan värimaailma. Ihastuin jossain Novita-lehden lasten neuleessa tähän väriyhdistelmään, ja halusin itsellenikin jotain samasta väriyhdistelmästä. Ison puseron neulominen ei kuitenkaan houkutellut, vaan haluan välillä tehdä jotain muutakin pienempää neuletta, ihan vain niiden värien vuoksi. Vanhasta Novitasta löytyi kirjoneuleliivi Aino-langalle, ja kun vaihdoin langaksi Isoveljen ja muutin kaksivärisen kirjoneuleen kolmiväriseksi, niin johan tuli komeata jälkeä! :)

Viime viikolla lupasin tuosta vihreästä virkatusta hameesta paremman kuvan sitten, kun saan sille parin valmiiksi, ja tässä tämä asu kokonaisuudessaan nyt on. Vaikka sukathan tästä vielä puuttuvat... taidan tehdä ihan raitasukkaa. :)

(Kuvassa näkyvä vatsanpömpötys johtuu ihan siitä, että en ole sairasteluni vuoksi pystynyt liikkumaan puoleen vuoteen kunnolla, ja tietty aika kuukaudestakin turvottaa - ei siis kannata onnitella. ;) Tai sitten liivit eivät oikeasti istu vartalolleni.)

Mukavaa uutta viikkoa! :)

Onnellinen omistaja

Silloin, kun tupsukehikot tulivat markkinoille, minä tuhahtelin, että kaikkea hömppää sitä meille käsityöharrastajille yritetäänkin kehittää. Jos kerran jo alle kouluikäisenä onnistuttiin tekemään rairuohon päälle tipuja niin, että kieputeltiin pahvin päälle keltaista lankaa ja leikeltiin niistä sitten tupsuja tipujen vartaloiksi, niin mitä sitä vanhaa systeemiä muuttamaan. Sitä paitsi enhän minä niitä tupsuja edes kovin usein tee, ja niiden vähäisten edestä joutaa kyllä tekemään pahvien kanssa.

Vaan eipä aikaakaan, kun aloin kaivata tupsuvälinettä. Koska onhan se nyt hirmuisten työlästä ensinnäkin etsiä sopivaa pahvia jostain kartonkikeräysastiasta, sitten piirrellä sopivankokoista ympyrää ja leikata siihen se hemmetin aukko keskelle - ja miten saat sitten siitä aukosta pujotettua sitä villalankaa? Ei tee kyllä mieli tehdä yhtään tupsua, kun se on noin tolkuttoman vaikeaa!

En sitten kuitenkaan siihen hätääni onnistunut tupsukehikkoa löytämään mistään, mistä kävin sitä etsiskelemässä, joten on tässä nyt niitä pahvitupsuja tehty senkin jälkeen jokunen.

Vaan kun perjantaina toteutimme poikien pitkäaikaisen haaveen ja veimme heidät Hoplopiin, niin sillä aikaa, kun iskä vahti poikia, minä kipitin (heh-heh, siis laahustin erittäin hitaasti ontuen...) Tiimariin, jonne pääsi sieltä Hoplopista ihan sukkasillaan kaupan ja leikkihelvetin leikkiparatiisin välisestä väliovesta. Siellähän niitä tupsukehikkoja oli minua odottamassa pilvin pimein, mutta tyydyin ostamaan ihan vain yhden. Nyt pitäisi vain keksiä äkkiä joku käsityö, mihin voin pyöritellä pari tupsukkaa. Ideoita kellään?

Raitasukat ja muita sukkakertomuksia

Eilen näytin teille uudenlaisen jutun, jolla kokeilin tehdä sukat kärjestä alkaen. Sehän oli siis Neulontakerho-ohjelmasta bongattu kikka, ja ainakin minun sukissani osoittautui toimivaksi. Tässäpä sitten sukat kokonaisuudessaan valmiina:

Raitasukat

Tehty ajalla. 6.-9.12.2012

Malli: Perussukat kärjestä alkaen, ainaoikein-neliöaloitus ja ainaoikein-tiimalasikantapää

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätyt Mango, Lemon-Lime, Cherry ja Watermelon-Cherry, kaikissa pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 135 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Jämälankaprojekti, ihanat tuli!    

Nämä sukat olivat sellainen jämälankaprojekti, että halusin kuluttaa kaikki loput langat, mitkä olin värjännyt alunperin kirjoneuleliiviä varten. Liivin jälkeenhän tein jämälangoista yhdet kirjoneulesukat, yhdet kämmekkäät, ja nyt jäi tosiaan vielä lankaa sukkaparin verran. Yleensä minulla on tapana tehdä tasaraitaisia sukkia tai jollakin tavalla muuten raitojen täytyy mennä loogisesti. Nyt pyrin tästä tavasta eroon täysin, ja teinkin näihin mahdollisimman epätasaiset ja epäloogiset raidat. Yksi syy moiseen riehaantumiseen oli se, että eri värejä oli jäljellä hyvinkin eri määrä, joten tasaraidat olisivatkin olleet ihan mahdottomat toteuttaa. Raitojen leveys ja järjestys olivat näissä siis ihan sattumanvaraisia, sen verran vain pidin huolen, että kaikkia värejä riitti läpi sukan, eli keltaista ja vihreää käytettiin reilummin ja pientä vaaleanpunaista nöttöstä aika säästeliäästi. Sukista tuli aivan ihanat, tykkään! :)

Yleensä teen sukat "oikein päin" eli aloitan varresta. Minusta se on mukavampi tapa tehdä sukkia kuin kärjestä aloitetut. Mutta silloin, jos tarkoitukseni on kuluttaa jokin tietty lanka loppuun tai langan riittävyys on epävarmaa, kärjestä aloitetut sukat ovat parempi vaihtoehto. Ja toki on myös sukkamalleja, jotka on tarkoituskin tehdä "väärin päin".

Näissä sukissa käyttämäni aloitustapa oli siis minullekin ihan uusi. Ullasta löytyy monia muita vaihtoehtoja kärkialoituksiin. Olen kokeillut aloittaa sukat niin kuin tässä linkissä neuvotaan; sieltä löytyy myös yksi ohje kantapään tekemiseen kärjestä aloitetuissa sukissa. Oma suosikkini - ainakin tähän mennessä - on kuitenkin ollut 8-aloitus, jolla saa tosi siistin sukan kärjen. Haruha-sukkia olen neulonut pari kertaa, ja niissä on jonkinlainen neliöaloitus, mutta siinä tulee pienen neliön ympärille vielä lisäyksiä. Siinä mielessä siis tämä ainaoikein-neliöaloitus on minusta hauska, koska lisäyksiä ei tarvita, ja muutenkin isompaa neliötä on minusta mukavampi pyöritellä kuin pikkuriikkistä.

Vihjailinkin eilisessä kirjoituksessani, että näihin raitasukkiin tuli sellainen kantapää, jota en ollut aiemmin kokeillut. Tuskin tämä mikään uusi keksintö on, mutta minulle uusi ja ihan itse kehittelemäni (vaikka varmasti joku muukin on sen oivaltanut). Tässä on siis ainaoikein-neulottu tiimalasikantapää. Ainaoikein-neuleen valitsin siksi, että se sopii hyvin tuon ainaoikein-kärjen kanssa. Tiimalasikantapää puolestaan on minusta paras kantapää kärjestä aloitettuihin sukkiin. Sen kummempaa ohjetta en aio tästä tehdä; tiimalasikantapään ohjeenhan voi käydä katsomassa vaikka Ullasta, ja ainaoikein-neuletta osaa tehdä kuka vaan. ;) Jos tekee tiimalasikantapään keskelle sen yhden kerroksen koko sukan ympäri, silloin tuohon tulee tavallaan yksi "ylimääräinen" oikea kerros (normaalisti ainaoikeassa oikea ja nurja vuorottelevat neuleen oikealta puolelta katsottaessa), mutta se näyttää oikeastaan vaan ihan kivalta.

Noita erilaisia kantapäitäkin olen kokeillut kärjestä aloitetuissa sukissa. Muutamiin sukkiin olen tehnyt kiilakantapään, mutta minusta se ei oikein sopinut kärjestä aloitettuihin sukkiin, näyttää minun silmääni hassulta. Siinä on myös minun mielestäni vähän vaikea hahmottaa, missä vaiheessa sen kantapään teon aloittaa, tiimalasikantapää on jotenkin helpompi saada istumaan kohdilleen. Makuasioitahan nämä ovat, ja mielipiteitä varmasti yhtä monta kuin sukankutojaakin! :) Kuitenkin tykkään kaikista mieluiten edelleen kutoa sukat varresta alkaen viidellä puikolla ja "perinteisellä" kantapäällä, vaikka muunkinlaisia tapoja on hyvä osata.

Tällaisia sukkamietteitä sunnuntain ratoksi. Mukavaa pyhää kaikille!

Sukan aloittaminen kärjestä

Tässä sairauslomani aikana olen monena aamuna - jos suinkin vain olen herännyt ajoissa - katsellut aamiaisen lomassa Neulontakerhon ties kuinka monetta kertaa pyöriviä uusintoja. Olenhan toki nähnyt kaikki jaksot jo kertaalleen ensimmäisten esityskertojen aikana, mutta välillä noita on kiva katsoa, jos vaikka jäisi jotain sellaista mieleen, mitä ei ole aiemmin hoksannutkaan.

Jokunen päivä sitten Neulontakerhossa kudottiin sukkaa kärjestä aloittaen, ja kiinnitin huomiota erikoiseen aloitukseen. En ainakaan itse ole tämän tyyppistä aloitusta koskaan kokeillut. Niinpä tekaisin testikappaleen, ja laitankin teille nyt kuvallisen opastuksen, kuinka tämä aloitus tehdään, jos joku muukin haluaa kokeilla:

Ensiksi luodaan tietysti silmukat. Silmukoita luodaan sen verran kuin haluamasi kokoisessa sukassa on silmukoita yhdellä puikolla. Esimerkiksi tässä sukassani on 12 s/puikko, yhteensä siis neljällä puikolla 48 s. Loin siis 12 silmukkaa.

Sen jälkeen kudotaan ainaoikein-neuletta niin, että kerroksia on lopulta tuplasti sen verran kuin silmukoita on puikolla. Koska tässä on 12 s/puikko, kerroksia on 24 krs (eli 2x12). Nurjien kerrosten muodostamia "harjanteita" on samanverran kuin silmukoita puikoilla, eli 12 "harjannetta".

Työnnä nyt puikot molempiin sivuihin näihin nurjien silmukoiden muodostamiin "harjanteisiin". Itse asiassa "harjanteista" muodostuu kuja, joihin puikot on helppo sujauttaa. Nyt sinulla on näillä kahdella uudella puikolla molemmilla yhtä monta silmukkaa kuin ensimmäiselläkin puikolla, tässä tapauksessa siis kaikilla puikoilla 12 s.

Neulo ensimmäisen sivun juuri poimimasi silmukat oikein. Poimi tämän jälkeen aloitusreunasta yhtä monta silmukkaa kuin toisillakin puikoilla (tässä tapauksessa 12 s) ja neulo ne oikein. Neulo vielä toisen sivun poimitut silmukat oikein. Nyt sinulla on työssä neljä puikkoa, joista jokaisella on yhtä monta silmukkaa. Esimerkkikuvassa jokaisella puikolla on 12 s ja työssä yhteensä 48 s.

Sen kummempia lisäyksiä ei tarvita, vaan voit jatkaa nyt kaikilla silmukoilla sukkaa normaalisti.

Vaikka sukan kärki on aluksi neliö, kyllä se siitä pikkuhiljaa pyöristyy nätisti.

Lähipäivinä luvassa sitten valmiit sukat tällä tyylillä. Tulette kohtaamaan myös hieman erilaisen - tai ainakin minulle uudenlaisen - kantapään. Sitten näette myös, kuinka tällainen sukan kärki istuu jalkaan. Palataan siis! :)

Hyvää viikonloppua ja mukavaa Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää! Taas liehuu lippu salossa. :)

Jääpuikkojen sulatus

Näinä viime aikojen pakkaspäivinä sisälläkin on tarvinnut tavallista enemmän lämmikettä. Parhaimmillaan minulla on ollut kolmet villahousut ja kaksi villatakkia puseron päällä päällekkäin ja lisäksi olen kääriytynyt torkkupeiton alle juoden kuumaa teetä. Itsenäisyyspäivänä totesimme, että eiköhän nuo ilmastoinnin korvausilmaventtiilit ole jo lupa sulkea pakkasten aikana ja avataan vaikka sitten, kun lauhtuu viiteentoista asteeseen.

Sormetkin ovat olleet jääpuikkoina (erityisesti tuossa sairauden myötä oireilevassa oikeassa kädessä), ja vaikka ohuet sormikkaat kädessäkin kutominen on sujunut, kämmekkäillä se sujuu paremmin. Onhan noita kämmekkäitä toki kaapissa useammat, mutta mieleni teki tehdä uudet, jotta on sitten taas valinnanvaraa asun mukaan... ;)

Nämä siis pidettäväksi kirjoneuleliivin kanssa:

Isoäidinneliö-kämmekkäät

Tehty ajalla: 4.-6.12.2012

Malli: Oma, idea Rauhan tervehdyksestä

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätyt Cherry, Watermelon Cherry, Lemon-Lime ja Mango, kaikissa pohjana luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 57 g

Virkkuukoukku: 4 mm, puikot: 3,5 mm

Koko: Omaan käteen sopivat

Muuta: Tykkään!  

Muutama päivä sitten esittelin samoista langoista tehdyt kirjoneulesukat ja tuumasin tekeväni vielä jämistä yhdet polvimittaiset sukat, mutta nyt niitä jämiä kului näihin kämmekkäisiin sen verran, että saan lopuista langoista sellaiset ihan tavallisen mittaiset sukat. Pyrin laittamaankin ne pian puikoille, vaikka tekeillä on samaan aikaan myös toinen käsityö. Tällä hetkellä kuitenkin on tarpeen pitää kahta käsityötä kerralla tekeillä, koska käsi väsyy nopeasti yhden käsityön kanssa. Ihan jo pelkällä puikkokoon vaihtamisella on paljon merkitystä. Näitäkin olen tehnyt vuorotellen paksumman neuletyön kanssa.

Lämmin kiitos ihanista kommenteistanne itsenäisyyspäivän kirjoitukseen! :) Puuhaisaa perjantaita ja kivaa viikonlopun odotusta!

95 v ja 13 v

Hyvää Suomen 95-vuotispäivää!

Tällä viikolla etsiessäni eräälle kanssabloggaajalle videolinkkiä YouTubesta, törmäsin aivan mahtavaan versioon kansallislaulustamme. Toki se kuuluu yleensäkin niiden musiikkiteosten joukkoon, jotka saavat silmät vuotamaan ja hengen salpautumaan, mutta tämä versio taisi pysäyttää vielä sydämenkin:

Mukavaa ja rentouttavaa juhlapäivää jokaiseen suomalaiseen kotiin!

Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni kolmestatoista yhteisestä avioliittovuodesta! :)

Koululaisen kädentaitoja

Meidän koululaisellamme on onni saada käydä koulun jälkeen mahtavassa iltapäiväkerhossa koulun tiloissa. Iltsikassa on kokeneet ja pätevät ohjaajat, joilla on vielä itsellään monipuolisesti harrastuneisuutta ja taitoja jos vaikka mihin. Monesti iltsikassa onkin työpajoja, joissa tytöt pääsevät tekemään "tyttöjen käsitöitä" naisohjaajien kanssa ja pojat sitten "poikien käsitöitä" miesohjaajien kanssa. Hattua täytyy nostaa näille ohjaajille, joilla riittää taitojen lisäksi myös kärsivällisyyttä puuhastella vilkkaitten kouluikäisten kanssa!

Meidän 8-vuotiaamme oli iltsikassa tehnyt kynttilälyhdyn. Tosin me vanhemmat jouduimme maksamaan siitä 2,50 euroa, jotta saimme sen itsellemme, mutta sen teimme mielellämme, koska sen ansiosta todennäköisesti iltsikkalaisille on luvassa myöhemmin jotain kivaa ekstraa.

Parasta on toki se, että tämä on lapsen itsensä tekemä, mutta heti toiseksi parasta on se, että lyhty on käytännössä tehty roskasta! Näin sen pitää ollakin - miksi tuhlata rahaa uuteen materiaaliin, kun kodin ja koulun roskikset ovat askartelumateriaalia pullollaan? (tai toivottavasti eivät ehdi sinne roskikseen saakka, vaan suoraan askartelukäyttöön) Taannoin syksyn aikana koululaiset raahasivat kouluun kassikaupalla tyhjiä kartonkipakkauksia, ja kyllä on koulun käytävät nyt täynnä hienoja pakkauksista tehtyjä rakennuksia yms. Oman luokan järjestämään myyjäisten ongintapisteeseen puolestaan pyydettiin kotoa kierrätystavaraa esim. vanhoja kirjoja tai leluja, joten siinäkin oli taas arvomaailma kohdillaan. Kyllä meillä on hyvä koulu! :)

---

Muutama sana kommentoinnista ja sanavahvistuksesta. Laitoin viime viikolla päälle sanavahvistuksen, koska minulle alkoi tulvia roskapostikommentteja useita kertoja päivässä. Mutta sillä oli se ikävä puoli, että huomasin samantien myös oikeiden kommenttien määrän vähentyvän, eli nähtävästi moni lukija ja kommentoija kokee sen hankalana. Kokeilin ottaa sanavahvistuksen välillä pois, mutta alle viidessä minuutissa sitä koodimössöä alkoi taas tulla kommentteihin. Sitten hoksasin, että roskakommentteja tulee vain yhteen kolmen vuoden takaiseen postaukseen, joten päätin ratkaista asian niin, että estin kommentoinnin vain tähän yhteen vanhaan kirjoitukseen, ja kaikkiin muihin voi vielä kommentoida entiseen tapaan. Jokaisessa blogitekstissä kun on mahdollisuus valita asetuksista, haluaako kommentoinnin sallittavan vai estettävän, ja minä valitsin tästä vanhasta kirjoituksesta vaihtoehdon "Älä salli, näytä nykyiset", eli siihen tulleet 17 kommenttia säilyvät edelleen näkyvillä, mutta uusia ei voi enää kirjoittaa. Sen jälkeen poistin sanavahvistuksen, eikä ainakaan vielä ole tullut sitä koodimössöä uudestaan. Toivottavasti tämä nyt helpottaa teidänkin kommentointianne, sillä onhan toki mukavaa, että kun saa jonkun omasta mielestään kauniin käsityön aikaiseksi, että siihen tulisi edes yksi kommentti... ;)

Kiitos vierailustasi ja hyvää itsenäisyyspäivän odotusta! :)

"Pääsiäissukat"

Muistanette varmaan, että osallistuin tänä syksynä Novitan ja Suuri Käsityölehden järjestämään kirjoneulesukkakilpailuun. Halusin neuloa kilpailusukkani omasta kaapistani löytyvistä langoista, ja tästä johtuen värimaailmaksi valikoitui luonnonvalkoinen, punainen ja vihreä. Siitä syntyi myös ajatus nimetä kilpailusukat erään juhlapyhän mukaan. Alkuperäisten sukkien kuva ja ohje löytyy tämän linkin takaa.

Sukkien värimaailma ja varsinkaan niille antamani nimi eivät yhtään ole minun mieleisiäni, joten onneksi kilpailusukkia ei palautettu vaan lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Sen sijaan parisen viikkoa sitten valmistuneesta kirjoneuleliivistä ylijääneet langat ovat ihan minun värisiäni - ovathan ne itse värjättyjäkin! - ja niistä halusin tehdä itselleni sukat, nekin mieluusti kirjoneuletta, jotta sopivat liivin kanssa käytettäviksi. Sukkamallia miettiessäni tuli mieleen tuo oma kilpailusukkieni malli, jota päätin soveltaa tähän värimaailmaan ja muuttaa vieläpä kolmivärisen kirjoneuleen neljällä värillä toteutettavaksi. Koska alkuperäinen malli on nimetty juhlapyhän mukaan, ja sukkiin käytetyt langat on värjätty lankalauantaina, nimesin tämän väriversion "Pääsiäissukiksi".

"Pääsiäissukat"

Tehty ajalla: 30.11.-4.12.2012

Malli: Oma kirjoneulesukkamalli uusin värein

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätyt Watermelon Cherry, Cherry, Lemon-Lime ja Mango, kaikissa pohjana luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 140 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Tein värivaihdoksia alkuperäiseen malliin nähden     

Nyt sekä sukkien väri että nimi ovat minulle mieleen! :)

Rohkaisenkin jokaista, joka haluaisi tuota kirjoneulemalliani kokeilla, vaihtamaan reilusti oman mieltymyksensä mukaiset värit. Toki siitä alkuperäisestä valko-puna-vihreästäkin varmasti joku tykkää, mutta näitä sukkia neuloessani ajattelin, että sukat saattaisivat näyttää hyviltä ihan kaksivärisinäkin, silloin ei tulisi niin paljon värivaihtoja eikä pääteltäviä langanpäitä.

Näitä Kool Aid -värjättyjä lankoja jäi vielä yli niin paljon, että niistä saisi tehtyä yhdet polvisukat. Täytyy pistää jossain vaiheessa puikoille.

Oikein ihanaa pakkaspäivän jatkoa kaikille! Kiitos myös kaikille viime aikoina kommentoineille, olette ilahduttaneet minua suuresti! :)

Haaveiden hamonen

Neljä vuotta sitten näin Novita Talvi -lehdessä ihanan virkatun hameen, josta olen haaveillut siitä lähtien. Suurin syy siihen, miksen ole aiemmin tarttunut koukkuun, on ollut ihan vain Isoveli-langan värivalikoima, en ole löytänyt siitä itselleni mieluista väriä. Tämän vuoden keväällä viimein ostin hamelangat, mutta kukapa nyt kesää vasten villaista virkkaisi.

Ja nyt talven kynnyksellä hame pääsi viimein koukulle neljän vuoden odotuksen jälkeen - ja sitten se oli jo parissa päivässä valmis! Vaikka en ole edes koko aikaa pystynyt virkkaamaan, kun käsi on lakannut tottelemasta, ja on pitänyt sitten välissä neuloakin vaihtelun vuoksi. Ei tämän virkkaaminen ollut kuitenkaan niin raskasta kädelle kuin sen viime viikolla valmistuneen liinan virkkaus, jonka kyllä väänsin omia rajojani uhmaten, mutta mitäpä ei kannattaisi kauniin lopputuloksen eteen tehdä... Hauskaa oli kyllä ohuen pikkukoukun jälkeen tarttua vaihteeksi vähän paksumpaan! :)

Kuvan otti tänä aamuna 8-vuotias koululaisemme, jolla on näin maanantaisin vasta kymmeneksi kouluun meno, niin ehti kuvan räpsäistä. Mutta niin kiire oli kuvaajalla takaisin Aku Ankan pariin, ettei siinä ehtinyt paitoja tai kalsareita oikoa. Katsokaa siis kuvassa vain hametta, älkää muiden vaatteiden ryppyjä! ;)

Virkattu hame

Tehty ajalla: 30.11.-2.12.2012

Malli: Novita Talvi 2008 nro 17

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Isoveli vihreä (394)

Langankulutus: 400 g

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: Tein L-koon silmukka- ja kerrosmäärällä + 1 krs lisää vyötärölle korkeutta, mutta hame on silti 10 cm lyhyempi kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla, ja leveyskin on M-koon luokkaa

Muuta: Tykkään!     

Ohjeessa oli tosiaan kokovalintoina S ja L, ja onneksi päädyin siihen L-kokoon, sillä tästä tuli minun M-kokoiselle kropalleni ihan sopiva. Hameen pituutta aprikoin, sillä L-koossa pituudeksi oli merkitty 57 cm, mutta tämä on kyllä vain noin 47 cm, vaikka vyötärökin on yhden kerroksen eli noin 1,5 cm korkeampi kuin ohjeessa. Mutta mitäpäs väliä tuolla, kun hame on juuri minulle sopiva, eli ulottuu hieman polvien yläpuolelle.

Tarkoituksenani on tehdä hameelle sopiva yläosa myös, joten otetaan vaikka sitten yläosan kanssa vähän paremmat kuvat hameestakin. Vaikka ei siis itse kuvassa mitään vikaa ole, poikamme on todella taitava kuvaaja selvästikin, mutta kuvan malli ei ehtinyt riittävästi valmistautua räpsäisyyn. ;)

Leppoisaa alkanutta viikkoa! :)

Marraskuun raporttia ja joulukuun suunnitelmia

Marraskuukin kuuluu lempikuukausieni joukkoon, onhan se vielä syksyn kuukausi. Tykkään tästä loppusyksyn pimeydestä, jolloin saa käpertyä neuleen tai kirjan pariin peiton alle, hörppiä kuumaa teetä ja kuunnella sateen ropinaa ja tuulen suhinaa. Nyt marraskuun lopussa on taas pakko sanoa, että ikävä tulee syksyä - tule pian uudestaan! :) On talvikin ihanaa aikaa, ainakin se tammi-helmikuun ajan talvi. Joulukuusta en sen sijaan niin kauheasti tykkää, sen kohokohta on oikeastaan itsenäisyyspäivä (eli meidän hääpäivä :) ). Niin, ja tänä vuonnahan 1. adventtisunnuntaikin osuu pitkästä aikaa joulukuun alkuun, ja Hoosiannan myötä pääsee odottamaan vuoden suurinta juhlaa, pääsiäistä. (Jos ihmettelet tuota lauseen viimeistä sanaa, niin käy lukemassa tämä blogikirjoitukseni, siihen olen kirjoittanut tämän vuoden ja ehkä koko elämäni suurimman oivallukseni.)

Nyt kuitenkin on vielä aika katsastaa marraskuun aikaansaannoksia:

Marraskuussa valmistuivat:

• 1.11. Körttisukat (neuloen), langankulutus 126 g
• 4.11. Siililapaset ja karvasukat (neuloen), langankulutus 133 g
• 5.11. Kirjanmerkkejä 4 kpl (virkaten), langankulutus 15 g
• 9.11. Kääntösukat (neuloen), langankulutus 168 g
• 11.11. Kettu (neuloen), langankulutus 68 g
• 20.11. Kirjoneuleliivi (neuloen), langankulutus 568 g
• 20.11. Sydän (virkaten), langankulutus 1 g
• 26.11. Ylipolvensukat (neuloen), langankulutus 200 g
• 27.11. Niskatyynyn päällinen (ommellen)
• 29.11. Pallinpäällinen (virkaten), langankulutus 431 g
• 30.11. Sohvapöydän liina (virkaten), langankulutus 111 g

Marraskuussa neule- ja virkkuutöihin kului lankaa 1821 g, mikä on neljänneksi suurin kuukausikulutus tänä vuonna; tammi-, maalis- ja heinäkuussa olen onnistunut kuluttamaan lankaa hieman enemmän kuin nyt marraskuussa. Lankaostoksilla en edes haaveillut käyväni koko kuukauden aikana, joten tuo koko kulutus on pelkkää miinusta lankavarastooni. Ja kyllä se alkaa lanka-astioissa näkyäkin - sain ottaa tänään pitkästä aikaa ison käsityökorini jälleen keskeneräisten käsitöiden käyttöön, kun pitkään se on toiminut pelkkänä säilytyskoppana. :)

Vaikka oma kehu haiseekin, niin on pakko taas näin kuukausiraporttia tehdessä todeta, että ihania käsitöitä tein tässäkin kuussa - olin jo unohtanut ainakin puolet noista valmistuneista, että ylipäätään ikinä olen niitä tehnytkään. ;) Oma suosikkini tämän kuun valmiista töistä on kenties tuo värikäs kirjoneuleliivi, tai ehkä kuitenkin voiton vie tuo suloinen pitsiliina, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Mutta olen minä noista kaikista ihan ylpeä, että olen ylipäätään saanut nuo tehtyä, vaikka oikea puolisko minusta ei toimi kunnolla edelleenkään.

Ristipistoihin en tässä kuussa koskenut lainkaan, mutta yritän saada keskeneräisen ristipistotyöni nyt ennen vuodenvaihdetta valmiiksi. Eihän se loppujen lopuksi vaadi kuin muutaman pistelytuokion. Perinteisestihän minä näin loppuvuodesta aina intoudunkin ristipistoilemaan ja etenkin saattaamaan keskeneräisiä töitä valmiiksi, on kivempi aloittaa uusi vuosi puhtaalta tai ainakin tyhjemmältä pöydältä. :)

Muita käsityösuunnitelmia alkavalle kuukaudelle löytyy kyllä to do -listastani, josta toivottavasti saan muutaman kohdan viivata pian yli eli tehdyksi. Koska sairauslomaa on ainakin vielä kuun puoliväliin saakka, niin leppoisaa oleskelua käsitöiden parissa pitäisi olla luvassa, mitäpä tässä oikein muutakaan voisi tehdä. Yhden hameen ja yhden sukkaparin pistin jo marraskuun puolella alkuun, joten ne varmasti saatan mitä pikimmiten loppuun. Ja ajattelin olla koko kuukauden ajan itsekäs ja tehdä käsitöitä vain itselleni ja omaksi ilokseni. :) Vapise vaatekaappi - täytettä on taas tulossa! ;)

Vaikka alkavan kuukauden nimi on joulukuu, niin joulujuttuja ette tule tänäkään vuonna blogissani näkemään, mikäli minusta riippuu. Toivottavasti blogini pysyy jouluvapaana alueena myös kommenttien osalta. Toivottelenkin tässä vaiheessa kaikille vain hyvää loppuvuotta ja talven odotusta! :) Ehkä se talvi pian saapuu - pakkasta on ollut nyt ihan mukavasti tällä viikolla, ja toiveissa olisi nähdä jossain vaiheessa edes jokunen lumihiutale. Talvi antaa tänä vuonna odottaa itseään, mutta joka vuosi se sieltä on kuitenkin aina saapunut. Ja vaikka sateen suuri ystävä olenkin, niin vaihteeksi on ollut ihan kiva katsella tällä viikolla poutasäätäkin melkein joka päivä. Mutta sitä kaipaamaani lumisadetta odotellessa...

... toivottelen sinulle onnellisia hetkiä käsitöiden tai muiden harrastustesi parissa alkavanakin kuukautena! :)