Onnellinen omistaja

Silloin, kun tupsukehikot tulivat markkinoille, minä tuhahtelin, että kaikkea hömppää sitä meille käsityöharrastajille yritetäänkin kehittää. Jos kerran jo alle kouluikäisenä onnistuttiin tekemään rairuohon päälle tipuja niin, että kieputeltiin pahvin päälle keltaista lankaa ja leikeltiin niistä sitten tupsuja tipujen vartaloiksi, niin mitä sitä vanhaa systeemiä muuttamaan. Sitä paitsi enhän minä niitä tupsuja edes kovin usein tee, ja niiden vähäisten edestä joutaa kyllä tekemään pahvien kanssa.

Vaan eipä aikaakaan, kun aloin kaivata tupsuvälinettä. Koska onhan se nyt hirmuisten työlästä ensinnäkin etsiä sopivaa pahvia jostain kartonkikeräysastiasta, sitten piirrellä sopivankokoista ympyrää ja leikata siihen se hemmetin aukko keskelle - ja miten saat sitten siitä aukosta pujotettua sitä villalankaa? Ei tee kyllä mieli tehdä yhtään tupsua, kun se on noin tolkuttoman vaikeaa!

En sitten kuitenkaan siihen hätääni onnistunut tupsukehikkoa löytämään mistään, mistä kävin sitä etsiskelemässä, joten on tässä nyt niitä pahvitupsuja tehty senkin jälkeen jokunen.

Vaan kun perjantaina toteutimme poikien pitkäaikaisen haaveen ja veimme heidät Hoplopiin, niin sillä aikaa, kun iskä vahti poikia, minä kipitin (heh-heh, siis laahustin erittäin hitaasti ontuen...) Tiimariin, jonne pääsi sieltä Hoplopista ihan sukkasillaan kaupan ja leikkihelvetin leikkiparatiisin välisestä väliovesta. Siellähän niitä tupsukehikkoja oli minua odottamassa pilvin pimein, mutta tyydyin ostamaan ihan vain yhden. Nyt pitäisi vain keksiä äkkiä joku käsityö, mihin voin pyöritellä pari tupsukkaa. Ideoita kellään?