Unitossut

Tätä tossumallia on jo jonkin aikaa tehnyt mieleni kokeilla, ja kun sitä Isoveljeä minulla edelleen on riittämiin, niin tekaisin tossut siitä, vaikka lanka onkin hitusen alkuperäistä suositusta paksumpaa. Mutta vähän soveltaen mentiin, niin saatiin sopivat tossut!

Granny Rose -tossut

Tehty ajalla: 12.-13.12.2012

Malli: Drops Design malli nro W-444

Lanka: Novita Isoveli vihreä (394), pinkki (557), oranssi (278) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 131 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: 38/39

Muuta: Kiva malli!  

(juu, karvajalat ovat ihan omani... kohtahan nuo voisi keritä ja kehrätä säärikarvoista lankaa... ;) )

 
Malli on kyllä tällaiselle isoäidinneliö-fanille mieluinen, ja oli ihan kiva tehdä. Vaikkakin 7 veljestä olisi varmasti tälle mallille sopivampi lanka. Ehkä sitten seuraavat tossut siitä.

Unitossuinakin näitä voisin käyttää, sillä tykkään että unisukkien päällä on vielä tossut varmistamassa, etteivät sukat pyörähdä yöllä pois jalasta. Sopisivat nämä kyllä käytettäväksi muutama päivä sitten esitellyn liivin ja hameen kanssa, tai vaikka röpöraitasukkien päällä. :)

Unitossut näistä meinasi tulla myös siksikin, että tänä iltana virkatessani toista tossua loppuun olin aikalailla puolinukuksissa. Päivä on ollut raskas, mutta ehkä ensi yönä sitten uni maistuu. Oysin neurologilta kuulin tänään oikeastaan täsmälleen sen, mitä olin kuvitellutkin kuulevani. Pään magneettikuvauksessa näkyi kuin näkyikin jotain, ja se on juurikin sellaista, mitä osasin odottaa oireideni perusteella, eli omat ja lääkärien epäilyt alkoivat saada vahvistusta. Kuitenkin samanlaisia oireita ja löydöksiä voi aiheuttaa monet muutkin sairaudet, minkä vuoksi tammikuussa otetaan lisää kokeita, joilla sekä suljetaan pois aika monta mahdollista sairautta että selvitetään, mikä sen kuvissa näkyneen tilanteen aiheuttaa. Kolmen kuukauden päästä kuvataan pää uudelleen ja katsotaan, onko tapahtunut muutoksia ja mihin suuntaan. Jos hyvä tuuri käy, niin sen jälkeen saan toivottavasti diagnoosin tai ainakin lisää tietoa, mihin siitä sitten edetään. Olo on tällä hetkellä huomattavasti helpottuneempi kuin eilen illalla tähän aikaan. Nyt ainakin tiedän sairaudelleni jonkin selityksen, vaikkakaan ei vielä mitään voi sanoa täysin varmaksi.

Viimeisen viikon aikana vointini on mennyt tosi selvästi huonommaksi, mutta siitä huolimatta olen jaksanut säilyttää mieleni yhä valoisana. Jotenkin surkuhupaisaa oli tänään, kun sairaalakäynnin jälkeen lähdin hakemaan lastani päivähoidosta hitaasti köpötellen - ja joku pappa ohitti minut rollaattorilla! :D Olen nauranut tuolle tilanteelle koko illan, sillä vielä muutamia kuukausia sitten minä olin se, joka ohitin joka paikassa kaiken kiireesti ja ympärilleni vilkuilematta, minulla oli tapana kävellä todella vauhdikkaasti ja määrätietoisesti. Ja nyt sitten ollaan rollaattoripappojen tien tukkeena. ;) Tuo minun ohittajani ihmettelikin ihan ääneen, että voiko olla vielä joku ihminen maailmassa, joka kävelee häntä hitaammin, johon minä totesin, että mullapa ei olekaan tuollaista hienoa apuvälinettä! :) Siitähän syntyi sitten ihan mukava juttutuokio tuntemattoman kohtalotoverin kanssa.

Valoisaa viikonlopun odotusta! :)