Tunnusteluja

Arvasin, että kun oli niin paljon asiaa edelliseen postaukseen, että jotain unohtuu... No, laitan tulemaan ajastuksella; itsehän olen messuilemassa silloin, kun tämän pitäisi tänne pompsahtaa.

White & blue -blogista nakattiin minulle tunnustus. Lämpimät kiitokset siitä!

Minun kuuluisi jakaa tämä eteenpäin, mutta vaikka kannatan kierrättämistä, niin jätän nyt pokaalin kierrättämisen tähän. Sen sijaan koitan keksiä jostain kymmenen tunnustettavaa asiaa itsestäni. Tässäpä jotain, mitä minulle tulee tunnustamisesta mieleen:

1. Uskontunnustus. Olen ihan perusluterilainen, mieleltäni vähän körttiläisyyteen päin kallellani, mutten sitoutunut mihinkään herätysliikkeeseen. Kirkollisveroa maksan. :)

2. Edelliseen lauseeseen liittyen tuli mieleen sellainen hullu ajatus, että kun työnantajani napsaisee palkastani pois kirkollisveron osuuden, niin oikeastaan työnantaja maksaa sitä veroa itse itselleen. Palkkani kun sattuu tulemaan Oulun seurakuntayhtymältä. ;) Lähdin yhdeksän vuotta sitten kirkon kokoaikaisesta palveluksesta pois, vaikka jäinkin pitkäksi aikaa "keikkalaiseksi", sitten olin viisi vuotta melkein kokonaan ilman minkäänlaista kontaktia kirkkoon, kunnes yhtäkkiä minut kutsuttiin takaisin, taas kokoaikaiseksi ja vakituiseksi palvelukseen, mutta aivan eri tehtäviin kuin aiemmin. Itse asiassa se tuntuu ihan hyvältä. :)

3. Tunnustan tykkääväni työstäni enemmän kuin vapaa-ajasta ja arjesta enemmän kuin juhlasta. Siksi meillä ei olekaan tapana huomioida juhla-aikoja.

4. Tunnustetaan nyt sitten poliittinen aatekin. Aikoinaan äänioikeuden saatuani kannatin pitkään kristillisiä, mutta äidiksi tultuani minusta tulikin vihreä. Olen tosin antanut ääneni melkein kaikille muillekin puolueille, jos on pitänyt vaikkapa presidentinvaalin toisella kierroksella valita se pienempi paha, tai jos pikkupaikkakunnan kunnallisvaaleissa ei ole ollut "oman puolueen" ehdokasta tarjolla. Persua en ole vielä koskaan äänestänyt. ;)

5. Synnintunnustus. Olen saanut kerran parkkisakot omalla pihalla, kun auto oli puoliksi pysäköintikieltomerkin väärällä puolella. Kerran sain sakot, kun ajoin pyörällä jalkakäytävällä, koska en tiennyt, että se on jalkakäytävä. Silloin, kun minulle opetettiin lapsena liikennesäännöt, niin meidän kylällä ei ollut kukaan koskaan edes nähnyt jalkakäytävää tahi pyörätietä, suojatietä, liikennevaloja jne. Ei siellä niitä ole edelleenkään. On siellä kaksi liikenteenjakajaa kyllä. :D Ja yksi risteys. ;) Tässä valossa on ihme, etten ole kaupunkilaistuttuani saanut tuon enempää sakkoja. :D

6. Tunnustan olevani rakastunut. :) Hassua vaan, että ihastukseni kohde on sama kuin 12 vuotta sitten. Kumma, että kaikista maailman miehistä sitä pitääkin hullaantua omaan aviomieheensä uudelleen! :) (terveisiä vaan sinne toiselle tietokoneelle, vaimo tunnustaa täällä rakkauttaan julkisesti...)

7. Tykkään olla yksin. En tosin uskoisi viihtyväni työssä, jossa nyhjöttäisin päivät pitkät yksikseni jossain kopperossa vailla minkäänlaista ihmiskontaktia. Mutta en koe olevani erityisen sosiaalinen, vaikka olenkin erittäin sosiaalisessa työssä. Huomaan, että töissä vetäydyn mielelläni useita kertoja päivässä hetkeksi omaan rauhaan ilman, että tarvitsee puhua kenellekään, ja vapaa-aikana en haluaisi lähteä kotoa yhtään mihinkään tapaamaan ihmisiä. Hyvä, jos viitsin kaupassa käydä kerran viikossa. ;) Olenkin aika tavalla karsinut noita sosiaalisia menojani, koska viihdyn parhaiten omissa oloissani kotona.

8. Kuitenkin perhe on minulle kaikki kaikessa. En voisi kuvitella eläväni sinkkuna, perheestä olen haaveillut aina. Perheellä tarkoitan tässä yhteydessä nyt miestäni ja poikiani, muu suku pysyy aika etäisenä (jo ihan fyysisestikin).

9. Olen tällä hetkellä onnellisempi mitä koskaan aiemmin elämässäni. Tuntuu kuin olisin viimein löytänyt itseni ja oman tapani elää. Olen käynyt läpi aikamoisen prosessin tähän päästäkseni, mutta tässä ollaan ja hymyillään ja eletään elämää päivä kerrallaan. :)

10. Sitten vielä tunnustan, että unohdin tällä viikolla yhtenä päivänä soittaa esikoiselleni, että hänen tulee lähteä kouluun. Itse asiassa unohtaisin sen joka päivä, jollei puhelimessani olisi asennettuna hälytystä, milloin minun täytyy soittaa lapselleni herätys ja milloin toinen puhelu, että on aika lähteä kouluun. Ja kun satuin olemaan juuri ulkona puhelimen hälyttäessä, niin pääsi se puhelun soittaminen unohtumaan. Onneksi meillä on varajärjestelmänä kaksi herätyskelloa, ja poika oli osannut lähteä ihan itsekin kouluun. Tekstailin tietysti koululle ja varmistin, että onhan se lapsi siellä missä pitääkin... ;) Elän nykyään aika huoletonta elämää sikäli, että käytän tuota puhelimen hälytystä muistuttamaan milloin mistäkin. Töissä ollessa unohdan tyystin kotiasiat, joten on hyvä jos puhelin muistuttaa, että pitää soittaa lapselle kotiin. Kotona unohdan työasiat, joten jos minun tarvitsee ottaa seuraavaksi päiväksi kotoa jotain tavaraa mukaan, niin pistän siitäkin muistuksen, eipä tarvi sitten ajatella ja muistella työasioita kotona kuin tasan sen verran että kaivaa sen muistutuksessa lukevan jutun kaapista ja nakkaa reppuun. Ehkä siksikin olen niin onnellinen nykyään, kun minun tarvitsee muistaa vähemmän. :D

Sellaisia tunnusteluja tällä kertaa. Taitaa tulla pahemmat tunnustukset sitten messujen jälkeen... nimittäin ne ostoksiin sortumiset. ;)

Ihan hirveästi asiaa!

En millään ehdi blogata samaa tahtia kuin tulisi asiaa! Välillä sitä asiaa ei tänne blogiin yksinkertaisesti ole, joten taukoa tulee siksikin, enkä pane sitä ollenkaan pahakseni. Mutta välillä taas olisi asiaa eikä vaan ehdi kirjoittaa. Saati että ehtisi sitten käsitöitä tekemään. Yritetään nyt kuitenkin blogata pikaisesti edes jotain. :)

Postista on nyt tällä viikolla tullut ihan hurjasti vaikka mitä. Plus että olen myös itse shoppaillut vähäsen.

Meikäläinenhän tunnetusti syttyy hitaasti kaikenmaailman vouhotuksille. Luulenpa, että muualla blogimaailmassa Kool Aidit ovat jo muutamien vuosien takainen unohdettu villitys, mutta minä ostin nyt vasta ensimmäiset Kool Aidini, ja aion viimein kokeilla lankojen värjäämistä. Syy tähän on se, että olen ilmoittautunut "Värjätään mehulla" -kurssille kansalaisopistolle, ja kurssin pitäisi olla ensi- ja seuraavana torstaina eli kahden illan kurssista kyse. En vain ole vielä saanut mitään viestiä opistolta, toteutuuko kurssi, mutta jollei toteudu, niin kait minun pitää sitten opetella värjäystä itse kotona. Joka tapauksessa nämä pussukat ovat siihen tarkoitukseen. Jari Mäeltä tietysti.

Hulluinta oli se, että postinjakaja oli eilen saanut survottua nuo 40 Kool Aid -pussia postiluukustamme sisään (juuri ja juuri mahtuivat), mutta Margarethan parin millin ohuinen pussukka piti käydä noutamassa postista... Minähän kuulun siihen Margarethan kerhoon, jossa tarjotaan kuusi kertaa vuodessa jotain kerhopakettia, mutta olisinkohan pari kertaa aiemmin sieltä jotain tilannut. Ei vain ole ollut kiinnostavia töitä tarjolla. Halvempiahan ne siinä kerhossa ovat kuin Margarethan normaalihinnat, joten sikäli kyllä mielelläni sitä kerhoa suosin, jos vain löytyy jotain mielenkiintoista. Tämän talvisen ristipistotyön tilasin sieltä nyt, ja lasku tuli myös kirjomukseen kuuluvasta valokranssista, mutta itse kranssia ei näkynyt. Mukana tuli kirje, jossa kerrottiin kranssissa ilmenneen valmistusvirheen, ja se toimitetaan minulle joskus myöhemmin. Sekin varmaan pitää sitten taas postista hakea... Eipä tuolla niin kiire ole, tuskin tätä nyt ainakaan täksi talveksi tai seuraavaksikaan talveksi ehdin pistellä, ja minähän yleensä jos jotain sisustusjuttua teen, niin pidän ne esillä ympäri vuoden, eli tämäkin voi hyvin valmistua vaikka jonakin kesänä ja päästä heti käyttöön. :) Eli ihan rauhassa odottelen sitä kranssia, hyvä vaan, etteivät viallista minulle lähettäneet! :)

Tänään oli tullutkin sitten uusi Novita ja Novitan sukkalehti, mutta en ole näistä ehtinyt vielä edes kansikuvaa vilkaista saati että olisin avannut. Huomenna olen messuilla, joten ehdin tekemään lehtikatsauksen aikaisintaan sunnuntaina, malttakaahan odottaa! :) Jos siis siihen mennessä olen lehden kerennyt lukea. ;) Tuon ristipistolehden kävin ostamassa tänään ruokatunnilla, löysin sen sattumalta Cittarista. Olen yleensä tuon lehden ostanut, koska se on todella halpa, mutta nyt on jäänyt pari numeroa välistä (ilmestyy kahdesti vuodessa), koska en ole sitä löytänyt kuin viimeksi keväällä 2010. Olen kyllä etsiskellyt, mutta mikä lie sitten ollut syynä, ettei sitä ole ollut missään myynnissä. Aiemmin se julkaistiin suomeksi nimellä Diana Kirjontatyöt, mutta nyt se näyttää olevan vain saksankielisenä lehtihyllyssä silloin kun sattuu olemaan.

Posti oli tuonut tänään minulle myös paketin Jujukerhosta. Siellä oli kuukaudenkirjana taannoin "Sekaisin silmukoista", joka vaikutti sellaiselta, että annoin sen tulla. Vaan kun tänään selailin kirjaani, niin totesin ettei se ollut sittenkään minua varten. Onneksi meillä sattui olemaan käly kylässä, ja hänelle kelpasi kirja ja aikoi myös maksaa sen mukana tulleen laskunkin. ;) (muistat sitten kans maksaa! ;) ) Ihan kiva, kun on suvussa edes joku toinen käsitöihin hurahtanut, niin voi laittaa samantien omat hutiostoksensa kiertoon. ;) Käly asuu kylläkin Hämeessä, eikä olla nähty hänen kanssaan yli kolmeen vuoteen, joten kovin usein ei päästä tälleen kirjoja kierrättämään heti tuoreeltaan. Terkkuja vaan käly(i)lle ja kiva kun kävit(te)! :)

Sitten vielä lukuvinkki! :) Eilisessä Rauhan Tervehdyksessä eli Oulun alueen seurakuntien lehdessä oli mitä mainioin käsityövinkki: isoäidinneliökämmekkäät! :) Linkin takaa löydät lehden etusivun ja siellä on kuvan alla teksti "Avaa PDF-lehti tästä". Sitä klikkaamalla pääset lukemaan uusimman Rauhan Tervehdyksen, ja tuo käsityöjuttu löytyy sivulta 10. Suoraa linkkiä tähän kyseiseen lehteen en osaa tehdä, mutta jos tänne joskus tulevaisuudessa eksyy joku, joka haluaa tuon jutun käydä lukemassa, niin etusivun "Arkisto"-linkistä pitäisi jotakin kautta löytyä lokakuun 2011 lehdet. Melkein tekisi mieleni itsekin tekaista parit isoäidinneliökämmekkäät ja käydä viemässä myyntiin lähetystyön hyväksi. Ei pitäisi olla minulle kummoinenkaan juttu, kun voisin laittaa vaikka sisäisessä postissa menemään lähetyssihteerille... tai luovuttaa työväenkokouksessa, jos vain ensin oppisin siitä isosta joukosta tunnistamaan, kuka on lähetyssihteeri. Hauskaa lukea lehdestä, että omalla työnantajallani on tällaistakin toimintaa, vaikkakaan ei omalla työalallani. :) Siis toki olen aina tiennyt, että lähetystyön hyväksi myydään yhtä ja toista ja varsinkin käsitöitä, ja olen itsekin niitä aina silloin tällöin vienyt myyjäisiin yms., mutta eihän sitä voi ihan kaikesta hauskasta olla perillä. Varmaan moni työkaveri on minunkin työtehtävistäni lukenut vasta samaisesta lehdestä "ai, meilläkö on tollastakin?" (ja jos jotakuta teistä kiinnostaa, niin jostain noista tämän syksyn Rauhan Tervehdysten arkistolehdistä löytyy meikäläinen pariinkin otteeseen)

Niin siis se pointti oli se, että tuosta linkistä löydät myös suuripiirteiset sanalliset ohjeet niihin isoäidinneliökämmekkäisiin! :)

Oikein ihanaa ja myrskyisää viikonloppua! :) Minä nautin tästä myräkästä täysin rinnoin! Huomenna sitten myräköidään Ouluhallissa messuilla. :)

Syyskakkaroita

Kaikenlaisten kommellusten jälkeen jakkuni on viimein valmis, ja sain sille lisäksi vähän asusteitakin kaveriksi! :)

Päivänkakkara-jakku

Tehty ajalla: 1.9.-5.10.2011

Malli: Novita Kesä 2011 nro 7

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo päivänkakkara (810) ja Nalle aloevera vihreä (348)

Langankulutus: 595 g (vihreää 309 g, kukkaketoa 286 g)

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: S

Muuta: Ohjeessa iso virhe langanmenekin kohdalla!

Tämä piti vääntää eilen illalla valmiiksi, kun viimein sain sen puuttuvan langan. Novitalle on laitettu nyt palautetta siitä, että jos ohjeessa on ilmoitettu langanmenekiksi 200 g, niin en ihan purematta niele sitä, että lankaa kuluukin 309 g eli neljättä kerää ohjeen kahden kerän sijaan. Toista lankaa piti ohjeen mukaan kulua 400 g, mutta sitä kului vain 286 g. Olisikohan heitetty ihan hatusta nuo langanmenekit ohjeeseen? No, onneksi löysin puuttuvan langan, vaikka eihän toki voi olettaa, että jos kyse on tämän vuoden kevään lankakartan langasta, että sitä enää lokakuusta löytäisi mistään. Minulla kävi tuuri! :)

Huivi ja vyö

Tehty ajalla: 4.-5.10.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo päivänkakkara (810)

Langankulutus: 37 g yhteensä molempiin

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: En jaksa mitata... ;)

Muuta: -

Näihin syntyi idea ihan vain siitä, että minusta on kiva, kun asusteet sopivat neuleen kanssa yhteen. Varsinkin hiuskiinnikkeitä on välillä vaikea löytää sellaisia, että värit istuisivat muuhun vaatetukseen. Päätin siis virkata itselleni pääkiinnikkeen ja samalla jakulle vyön, koska tässä ei ole varsinaisesti muuta kiinnityssysteemiä. Novita-lehdessäkin oli tämän jakun ympärillä vyö, eli siitä sain idean. Ja tämä virkkaushan passasi sikäli, että kun se vihreä lanka loppui eilen kesken, niin laukussa oli tuota päivänkakkaraa varalla, ja sitä oli helppo alkaa tuosta vaan virkata vyöksi ja huiviksi.

Ihanaa, kun tässä asussa on niin syksyiset värit, ihan kuin syksyn lehdet tippuneena vihreälle nurmelle! :) Minähän kävin kuukausi sitten kuvaamassa juuri tätä työtä keskeneräisenä syksyn lehtien kanssa jalkakäytävän reunalla, niissä kuvissa sen värien yhtäläisyyden kyllä huomaa. :)

Allaolevassa kuvassa huomatkaa myös yhteensopivuus maton kanssa... ;)

Jos lauantaina joku menee Oulun kädentaitomessuille sillä mielellä, että haluaisi bongata nimenomaan Heivattujen Kudelmien MariJ:n, niin tässä syysasussa talsivaa rouvaa voi sieltä koittaa bongata. Ellen sitten päätä valita jotain toista asua. ;) Pitääkin taas rynnätä heti kymmeneksi, haluan käyttää koko messupäivän tarkasti hyödykseni... ;) Osan messuostoksistani olen jo tilannut ja maksanutkin ennakkoon, että varmasti saan haluamani, toivottavasti ne sitten löytyvät niiltä osastoilta mistä pitääkin. Vuoden kohokohta siis tiedossa jälleen kerran! :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Ihan kuin to do -lista ei olisi jo tarpeeksi pitkä...

Tuli tänään shoppailtua muutakin kuin vain etsittyä puuttuvaa lankakerää.

Silmukkakirjoja. Suomalaisessa Kirjakaupassa vain 11,95 e/kpl, mikä on pilkkahinta käsityökirjasta. Muista kaupoista kun olen hintoja katsellut, niin ovat kalliimpia. Ja nämähän on ihan uutuuksia, edes kirjastossamme niitä ei vielä ole, tai sisäpiiritietojeni mukaan eräs kirjaston hankintaosaston työntekijä on juuri tänään liimaillut samanlaisiin opuksiin tarroja. ;) Joten pääsin ostamaan kerrankin ihan upouusia kirjoja! Suomalaisessakin oli hyllyssä vain tuota neulontakirjaa, ja myyjän piti ihan pariinkin kertaan käydä varastossa ihmettelemässä, että eikös niitä virkkaajan kirjoja sitten ollutkaan, mutta se oli niin tuore kuorma, että oli vielä purkamatta. :) Hyviltä - ja edullisilta - perusteoksilta vaikuttavat!

Suomalaisesta olisi tehnyt mieli myös yhtä kirjoneulesukkakirjaa ja jotain neulottuja ja virkattuja kuvioita sisältävää kirjaa, mutta niistä kumpikin olisi jo maksanut yksistään enemmän kuin nämä kaksi yhteensä, joten minun puolestani saivat jäädä hyllyyn. Täytyi ajatella myös sitä seikkaa, mistä otsikkokin kertoo: tekemistä taatusti riittää vaikka olisi noita ideoita vähän vähemmänkin tarjolla. :)

Nämä lehdet kävin shoppaamassa Akateemisesta kirjakaupasta, kun odottelin bussia. Ensin meinasin, etten viitsi ostaa, kun ällöttää tuo jouluhöpsötys näin lokakuussa. Näin anti-jouluihmisenä siedän juuri ja juuri sen, jos jouluvalmistelut tai joulun ajattelemisen aloittaa aikaisintaan 24.12. ja kaikki joulusta muistuttava tulee olla visusti takaisin kaapissa 26.12. iltaan mennessä. ;) Joten joululehdet 4.10. eivät ihan ole minun juttuni. Miksei samantien voisi laittaa meille syksyihmisille syysjuttuja esille huhtikuussa? :) Kannatetaan! :D

En siis ostanut näitä lehtiä joulun takia (todellakaan), vaan tuossa Kauneimmat joulun käsityöt -lehdessä oli pari ihanaa enkeliristipistomallia (soittavia enkeleitä - suosikkiaiheitani!) ja sitten huovutettavien enkelien malleja. Ajattelin, että niitä voisi hyödyntää joskus töissä, jossa meillä tälläkin hetkellä on enkeleitä talo pullollaan. :) Oli tuossa lehdessä myös muita ihan joka-aikaisia käsityömalleja, yksi vauvaneulekin näytti tosi kivalta.

Ristipistolehden ostin tuon kalenterin vuoksi, eipä tarvitse miettiä enää ensi vuoden kalenteriongelmaa. Lehtihän tuli ostettua ihan sika säkissä, koska kannen perusteella ei saanut mitään selvää lehden malleista. No, jotain kivoja sieltäkin löytyi. Tosin tuskin niitä teen koskaan (ks. otsikko).

Kiitos lauantaisista (ja myöhästyneistäkin) onnitteluista! Kuvan kollaasi on koottu tasan yhdestä ja itse ostetusta kukkakimpusta, piti taas vähän leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla. :) Kuvan keskipisteenä olevasta itse tehdystä jäätelöstä on pakko sanoa, että ei kiitos enää hiilihydraatteja tähän vatsaan, olin lauantain ja sunnuntain välisen yön ihan sairaan kipeä, vaikka jaettiin tuo pieni ja vähähiilihydraattinen jäätelö neljään pekkaan. Pitää varmaan olla sokerin ja muiden tärkkelysten kanssa tästä eteenpäin ihan nollalinjalla - tärkkelys sopii vain pitsin tärkkäämiseen, sanon minä. ;) (tämä siis oma kokemukseni, jokainenhan meistä on yksilö)

Olen nyt innostunut kokeilemaan näitä kollaaseja, kuten huomaatte. :) Sunnuntaina oli niin upea sadesää, että halusin räpsiä vähän kuvia litimärän olohuoneen lasin läpi. Syyssade on kyllä ihanaa! :) Tai mikä tahansa syksyssä on ihanaa. Eilen oli niin upea aamu kävellä töihin kirpeässä säässä ihaillen värien hehkua. Tänään taas oli hauskaa kuunnella pisaroiden litinää ja lätinää. :)

Vielä jos joku kertoisi, miten tässä pari viikkoa vanhassa tietokoneessani saa otettua kuvia tai videoita web-kameralla, niin olisin onnellinen. Kuvien käsittely alkaa jo muuten sujuakin. :) No, eipä tässä ole ollut oikein aikaa opetella, ja pääasia on, että tämä peruskäyttö sujuu.

Vaan nyt virkkailen jakkuni loppuun! :)

Hjälpa mig!

Edit: Ei enää hätää. :) Ks. myös tekstin lopussa edittiä.

Aaaaapu-va!

Nyt on hätä ihan todellinen. Tekeillä olevaan - likipitäen valmiiseen! - jakkuun tarvitaan ohjeen mukaan vihreää (tai neliöitä/jakkua reunustavaa) lankaa 200 g. Ostin lankaa aikoinaan 300 g, mutta sekään ei riitä, vaikka teen täsmälleen ohjeen mukaan! Nyt siis kaipaan ihan kipeästi Novita Nalle Aloevera vihreää (348), eli sitä tämän vuoden kevään värikartan lankaa. En tarvitse sitä paljoa, arviolta joku 20 gramman nöttönenkin voisi auttaa saamaan jakun loppuun. Mutta asialla olisi sikäli kiire, että haluaisin saada jakun päälleni ensi viikonloppuna. :)

Yritän vielä metsästää, mutta olen tosiaan kiertänyt jo Oulussa Anttilan, Somikin, Citymarketin ja yhden S-marketin, tarkistanut Novitalta ja Tapion kaupasta, eikä missään sitä ole. Vielä on kyllä tarkastamatta ihan kotini lähellä olevat kaupat eli Tokmanni ja Halpa-Halli, mutta Tokmannille en ehdi tänä iltana enkä todennäköisesti huomennakaan, koska se menee kiinni jo kahdeksalta, Halpa-Halliin aion vielä yrittää iltakahdeksan jälkeen, kun palaan töistä (nyt siis ruokatauolla).

Mutta siis kaiken varalta pyydän jo apua kanssaneulojilta. Jos sinulta löytyy tuota Nallea, niin pistätkö mailia marska_77@yahoo.com. Kiitos! :)

Edit illalla myöhään:

 
Kiitos teille ystävällisille, jotka olitte valmiita luopumaan omasta Nalle-nyssäkästänne minun jakkuni vuoksi! :) Kävi kuitenkin tuuri, että kun kotiin palatessani jalat rakoilla vielä laahustin tuohon lähikauppaan eli Halpa-Halliin, niin siellä oli kuin olikin yksi ainokainen kerä tätä kaipaamani vihreää odottamassa. Ei sitäkään meinannut sieltä ensin löytää, mutta minähän olen tunnettu taidostani penkoa muiden kerien alta... ;) Saan siis jakkuni vielä tänä iltana valmiiksi! :)

Päivän ajatus

Naisen sanotaan olevan kauneimmillaan 17-vuotiaana.

Mutta jos ikää on 2 x 17 vuotta, niin eikös kauneus ole silloin vaan entisestään tuplaantunut? :)

Luonto ainakin on aina kauneimmillaan lokakuun ensimmäisenä.

En juhli, sen ajan voi käyttää parempaankin tarkoitukseen. :) Vaikkapa käsitöihin.

***

P.S. Ylläolevan tekstin olin näpytellyt jo monta viikkoa sitten pompsahtamaan tänne ajastuksella, ja kuvatkin ovat melkein viikon vanhoja. Mutta tulin vielä lisäämään tänne yhden ajankohtaisen jutun: käykäähän vaikkapa Lindan blogissa kurkkaamassa maailman suurimman tilkkupeiton kasaamista - mahtaakohan iltauutisissa olla tästä lisää? Omaa peittoani yritin bongata, ehkä se on tuolla jossain muiden joukossa... Mahtavaa, kun tietää olleensa tällaisessakin mukana! :)