Puskahiippari

Syksy saa minut näemmä hiiviskelemään. Perjantaina hiippailin sukkasillani kivilattioilla, tänään puolestani rymysin puskissa ja pensaissa - kameran kanssa tietysti.

Minulle tuli akuutti tarve saada kuva, joka miellyttäisi minua niin, että viitsisin katsella sitä useammankin vuoden ja joka kuvaisi jotenkin minua. Eihän sellaista kuvaa löytynyt valmiina, tai olen pienentänyt kuvat niin pieniksi, etteivät ne tulleet kysymykseen. Tarvittiin isoa resoluutiota ja niin pois päin. Siis eihän minun ollut toki mikään pakko saada sellaista kuvaa, paitsi sisäinen pakko. Näytän tässä joskus 2-4 viikon sisällä, mihin se kuva tulee, mutta tässä vaiheessa näytän kuvaa, johon päädyin:

Kun marssin aamulla ulos lankakerän ja virkkuutyön kanssa, en oikein vielä hahmottanut, millaista kuvaa olin menossa ottamaan. Aikani kyykin pyörätien vieressä, ja otoksia tuli monta, 20-30 kpl. Jotain tällaista olin koko ajan mielessäni ajatellut, mutta lopullinen oivallus syntyi vasta sitten, kun tuohon lankakerään oli ihan vahingossa tarttunut yksi syksyinen lehti kiinni. Saa nähdä, miltä tämä kuva sitten näyttää siinä paikassa, minne sen olen ajatellut. :) (kuva on tätä blogia varten pienennetty, oikeasti tämä on otettu suurimmalla mahdollisella koolla ja tarkkuudella, mihin kamerani kykenee)

Kuva kertoo myös, mikä käsityö on tällä hetkellä meneillään. Pieniä tilkkuja on kasassa noin 12 kpl. Niitä tarvitaan valmiiseen työhön 160 kpl. Taas tällainen pikku-urakka. ;) Mutta niin näppärä kuljettaa bussissa mukana!

Viikonloppuna en ole pahemmin virkkaillut, vaan neuloin yhden pienen työn alusta loppuun. Sain nimittäin mielestäni hyvän idean Novitan ja Kotivinkin tupsupipokilpailuun, joten päätin osallistua. Osallistumisaikaa on vielä 15.9. saakka, joten nyt oli melkein niin kuin viimeinen mahdollisuus pistää pipo puikoille.

Tässä vaiheessa näytän kuvana vain sen tupsun, ja paljastan loput piposta sitten, kun kilpailuaika on päättynyt. :) Tähän pipoon tein ohjeenkin, ja jos se ei pääse kolmen parhaan joukkoon ja julkaistavaksi kilpailun järjestäjien puolesta, niin lupaan julkaista ohjeen jotenkin muuten. Kuvien ottoa varten hiippailimme esikoisen kanssa puskissa ihan kaksistaan, tai no, tuossa oman pihan varaston seinämurattia vasten napsimme viitisen kuvaa. Näette ne loput neljä siis ehkä parin viikon päästä. Pipo on valmis, ohje tulostettu ja pipo ohjeineen pakattu matkaan. Toivottavasti ehdin viedä sen huomenna tai viimeistään ylihuomenna postiin. :) Hauskaa oli suunnitella omaa ohjetta, ja sen ohjeen ylöskirjoittaminen vei melkein enemmän aikaa kuin itse neulominen! :)

Esikoisen sai houkuteltua kuvien ottoon vain sillä, että kerroin osallistuvani kilpailuun ja tarvitsevani apua. :) Esikoinen kysyi heti, että saako hän sitten osan niistä palkintorahoista jos voitan, johon minä naurahdin, että palkintona on kylläkin vain lankaa... ;) Mutta jos voittaisin ja jos saisin itse valita lankojen (7 veljestä) värit, niin kyllä minä esikoisen torkkupeittolangat voisin palkinnoksi toivoa. Vaan en minä niin vakavalla mielellä tähän ole osallistumassa, onhan tuota lankaa kaapit täynnä ja kaupassa lisää, eli en toki sen vuoksi. Ja kunhan näette valmiin pipon, niin huomaatte, että se on tehty kaikkea muuta kuin vakavalla naamalla... ;)

Nyt pitäisi malttaa mennä unten maille, jotta jaksaa taas tulevan viikon virkata bussissa ja tehdä töitäkin niiden bussimatkojen välissä. :) Mukavaa uutta viikkoa!