Kohti maailmanennätystä

Viikonloppuna meillä oli tilkkutalkoot. Tosin voiko talkoista puhua, jos osallistujia on vain yksi? ;) Oli minulla kuitenkin talkoissa mukana assistentti, joka järjesteli valmiita tilkkuja lattialle, peitteli yhdellä jo yhdistetyllä pikkupeitolla leikkikissan nukkumaan, ja ennen kaikkea jaksoi loputtomiin esittää virkkaajalle kysymyksiä toisensta perään: "Äiti, mitä sää teet?" "Äiti, teetkö sää sen valmiiksi?" "Äiti, onko se kohta valmis?" "Saanko minä sen sitten?" "Onko se minulle?" "Onko tämä tilkku pieni?" "Teetkö sen isommaksi?" "Saanko minä tatattaa (= rakastaa) sitä?" "Onko se kohta valmis?" "Äiti, mitä sää teet?" "Ai teetkö sää tilkkuja?" "Onko se kohta valmis?" Ja niin edelleen. Kertaa näitä kysymyksiä 50 kertaa, niin pääset minun sunnuntai-iltapäiväni tunnelmaan. :D

Jos jollakin on sellainen mielikuva, että minun käsityöntekoni on aina hyvin pedanttista ja järjestelmällistä puuhaa, niin tässä pieni esimerkkikuva siitä, että osaan minäkin tehdä käsitöitä aika epäjärjestelmällisesti. :) Kuvanottohetkellä valmiina on seitsemän tilkkua, kesken viisi tilkkua, kukin ihan eri vaiheissa. Tein näin siksi, että halusin käyttää tuon kirjavan papukaija-langan (kuvan keskellä oleva sotkuinen mytty) kokonaan tähän projektiin, ja vielä niin, että siitä riittää 2-3 kerrosta jokaiseen 15 tilkkuun, jonka aioin tehdä. Langanmenekin tarkkailemiseksi aloittelin aina tilkkuja parin kerroksen verran ja lanka juoksi kerän - tai oikeastaan sotkukasan! - molemmista päistä. Tietysti yritin vähän myös noita värejä tarkkailla, että tulee kivannäköisiä ja vaihtelevia tilkkuja, ja aikamoisia pläjäyksiä niistä tulikin, kaikki taatusti ihan erilaisia! :) Mutta hauskaa oli, ja kaikki 15 tilkkua lopulta valmistuivat.

Isoäidinneliöt 15 kpl

Tehty ajalla: 17.-20.3.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä Linnut papukaija (889), harmaa (043), grafiitinharmaa (044) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 270 g (15 tilkkuun + yhdistämiseen ja reunukseen)

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: 15x15 cm / pala

Muuta: Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen / maailmanennätyspeittoon

Varmasti jo väreistä hoksasittekin, että tässä ei ole suinkaan virkkailtu tilkkuja siihen omaan sateenkaaripeittooni, vaan Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen, jossa kootaan maailman suurin tilkkupeitto. Omaksi osuudekseni tätä peittoa varten ajattelin lähettää vauvanpeiton, joka koostuu 24 tilkusta. Helmikuussa virkkasin jo yhdeksän tilkkua, jotka ehdin silloin myös jo yhdistää neliöksi, tässä vielä kuva niistä muistin virkistämiseksi:

En ollut tuolloin vielä ihan varma, jatkanko tästä eteenpäin kokonaiseksi peitoksi, joten merkkasin silloin jo nämä yhdeksän tilkkua helmikuun langankulutukseeni. Yleensähän en siis erillisiä tilkkuja merkkaile valmiiksi töiksi, vaan vasta sen itse valmistuneen, mutta tämän kohdalla ajattelin tehdä poikkeuksen. Siitä syystä siis merkkaan nyt maaliskuullekin valmistuneeksi 15 tilkkua ja niiden langankulutuksen, vaikka toki minä sitten kaikki tilkut yhdistinkin peitoksi. Tässä alla on lopputulos:

Jännitti hiukan, millainen tästä peitosta mahtaa tulla, kun ne helmikuussa virkatut ja yhteenommellut palat olivat niin eri maailmaa kuin nyt maaliskuussa valmistuneet. Mutta upotin sen yhdeksän neliön pikkupeiton sopivasti tuohon uusien neliöiden keskelle, niin kyllä se siinä menee ihan huomaamatta. Melkoinen värien sekamelskahan tästä tuli, mutta on tämä kuitenkin tosi kiva! :) Ja ennen kaikkea niin hauska tehdä, kun en tilkkuja vääntäessäni miettinyt lopputulosta, tein vain sellaisia kuin sattui tulemaan, ja lopuksi siten yhdistelin parhaaksi katsomallani tavalla.

Koko peitto painaa 412 g, ja pitäisi siis olla noin 60x90 cm kokoinen (en ole mitannut), kun se koostuu 24:stä 15x15 cm palasta.

Novitan ohjeiden mukaan kirjoitin peiton matkaan pienen viestin, josta näkee peiton tekijän, paikkakunnan ja valmistumispäivämäärän. Laitoin kortin pieneen minigrip-pussiin ja ompelin pussin kiinni peiton nurjalle puolelle. Peittojahan voi viedä Matkahuoltoon 1.4. alkaen, eli hyvissä ajoin tämä valmistui. :) Ties vaikka ehtisi toisenkin tehdä ennen 23.9., johon saakka näitä voi tempaukseen lähettää. No, ehkei sentään - onhan minulla nyt tekeillä se oma sateenkaaripeittonikin, ja ainakin eilisen perusteella vaikuttaa, että myös arvoisalle assistentilleni tarvitsee tehdä oma pikkupeitto, ja esikoinenkin kuulemma haluaisi oman... ;)

No nyt en enää voi sanoa, etten olisi koskaan tehnyt peittoa isoäidinneliöistä! :) Olkoonkin sitten vain vauvanpeitosta kyse, mutta peitto kuitenkin. :) Toivottavasti se lämmittää saajaansa sitten aikanaan, kun ennätyspeiton osat jaetaan hyväntekeväisyyskohteisiin.


Hyvää alkanutta viikkoa!