Täyden kympin täti :)

Peruskoulussa totuin olemaan "täyden kympin tyttö", joten tuntuu ihan luontevalta olla nyt aikuisiällä "täyden kympin täti". :) Eilen aamulla tähän aikaan nimittäin syntyi kymmenes täditettäväni. :)

Tämä pojanviikari se onkin pitänyt sukua jännityksessä oikein tosissaan! Ensin viikkotolkulla pelättiin, että hän syntyy aivan liian aikaisin. Sitten kun raskausviikot olivat turvallisen pitkällä ja äitinsä sai luvan nousta vuodelevosta liikkeelle, niin poika alkoikin viihtyä masussa. Lopulta hän syntyi päivä lasketun ajan jälkeen, ja nyt on tällä tädillä todella helpottunut olo kahdeksan viikon puhelimen kyttäämisen jälkeen, ei tarvitse enää jokaista tekstarin piipitystä säpsähtää. :) Kyllä tämä tädiksi tuleminen on joka kerta niin jännää, vaikka luulisi minun olevan jo sellainen konkari, että tähän olisi tottunut. ;) Ensimmäisen kerranhan tulin tädiksi 11-vuotiaana, vaan nyt luulen, että tämä tätiytyminen loppuu näihin kymmeneen, kun alkaa sisarusteni iät jo huidella viidenkympin molemmin puolin. Vaan kun nuo vanhimmat sisarusten lapset ovat jo yli kaksikymppisiä, niin eiköhän tässä seuraavaksi voi alkaa sitten odotella isotädin titteliä... ;)

Pääsenkin sitten viimein laittamaan matkaan pari kuukautta sitten neulomani pienen ja käytännöllisen vauvansetin, sekä tietysti heti kun vauvauutiset saapuivat, pistelin onnittelukortin:

Vauvaonnittelukortti

Tehty: 11.12.2010

Malli: Marjorie Massey: Petits points & toile de lin -kirjasta

Kangas: 14 ct vaaleansininen aida

Lanka: Joku tuntematon vaaleansininen

Pistot: Ristipistoja

Koko: 16x30 pistoa

Viimeistely: 10x15 cm kortti ovaaliaukolla

Muuta: Veljenpojalle

Kiitos lämpimästi ryijyjen saamista kommenteista! :) Rauhallista sunnuntaipäivää!

Illantorkku, Aamunvirkku ja Päivänsirkku :)

Vaikka tämä ei olekaan sisustusblogi, niin joskus täällä vilahtelee kuvia meidän kotimme sisustuksesta. Ainakin silloin, kun on aihetta. :) Viimeksi olen tainnut esitellä kotimme tunnelmia viime kesäkuussa (linkin takaa voi käydä kurkkimassa jos kiinnostaa). Tämä allaoleva kuvakin on otettu tosiaankin noin puoli vuotta sitten:

Jos tämä on se sisustuslehdistä ja -ohjelmista tuttu "Ennen"-kuva, niin tänä päivänä olen ottanut sitten "Jälkeen"-kuvan:

Mikä on muuttunut? :) Paitsi, että kuvat on otettu eri kameralla (huomaa kuvan värin lämpötilasta), ja aikaeroa on puoli vuotta - ensimmäisessä kuvassa ulkona on kesä ja toisessa kuvassa talvi. Sisustuksessahan sitä ei huomaa millään tavalla, koska meillä ei vuodenajat, juhlapyhät tms. vaikuta millään tavalla kodin sisustukseen. Jos jotain muutosta tehdään, niin se on sitten ns. pysyvää eli "toistaiseksi voimassa". :)

No, onhan tuossa tietysti montakin pikkumuutosta näkyvissä, mm. uusi rikkaimuri, ja radiokin on tainnut olla kesällä toisessa huoneessa äänikirjakäytössä. ;) Mutta eiköhän se tärkein muutos - ainakin käsityöblogin kannalta - ole tässä:

Isännän kommentti syömään tullessaan oli, että näyttää siltä kuin tuo olisi aina ollut tuossa. :) Eli tulkitsen sen niin, että ryijy on kuin juuri tuohon paikkaan tehty. No, nimenomaan siihenhän se onkin tehty, siitähän tämä kaikki lähti liikkeelle... :D

Minähän olen ollut aina kaikenlaisten seinätekstiilien vastustaja, koska perheessämme on kaksi pölyallergikkoa, mieheni on meistä kahdesta vielä se herkempi. Hän kuitenkin alkoi puhua joskus keväällä, että akustiikan vuoksi olisi mukava saada jotain seinävaatteita pehmentämään kaikua, ja silloin uskaltauduimme ottamaan kokeeksi äidiltäni yhden raanun olohuoneeseen (myöhemmin syksyllä löysimme toisenkin raanun kirpparilta toiselle seinälle). Sen jälkeen alkoi keittiön seinä tuntua hyvin tyhjältä (vaikka siinä olikin taulu ja kaksi palapeliä, jotka muuten nyt on siirretty eteisen pitkälle seinälle), ja aloin haaveilla ryijyn laittamisesta. Mutta ihan perinteistä ommeltavaa ryijyä en uskaltanut ajatella lähinnä siksi, että ryijypaketeilla on aika tavalla hintaa - etenkin kun keittiön seinä kaipasi aika suurta seinävaatetta - ja jos osoittautuukin, että allergiamme ei siedä karvaista seinätekstiiliä, niin siinä menisi iso rahasumma ja vielä vaivannäkö kankkulan kaivoon. Aloin miettiä neulottavaa seinävaatetta, joihin löytyi jotain ideoita mm. vanhoista Novita-lehdistä. Samoihin aikoihin satuin kiertämään kirppareita, joista yhdessä bongasin Novitan Tango Fani -karvalangasta neulotun tyynyn, ja siinä se idea sitten välähti mieleeni - karvalangasta neulottava ryijy! Etsiskelin ensin nettikaupoista karvalankoja, mutta värimieltymykseni ja hintataso eivät kohdanneet, kunnes kuin tilauksesta Tokmanni tupsautti heinäkuun alussa mainoksensa postiluukusta, ja siinä oli tarjouksessa just meidän värisiä kirkkaan pastellisia karvalankoja, ja vain euron kerä! :) Sen enempää en ehtinyt miettiä, vaan hilpaisin pyörällä Tokmannille ja ostin 24 kerää vailla vielä minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen ryijyn niistä sommittelisin. Miinuksena näissä langoissa oli kyllä se, että niissä oli myös paljetteja, mutta optimistisesti uskoin, että ne saa ujutettua kätevästi piiloon, ja vaikka nyt voin jälkikäteen todeta, että melkoista sorminäppäryyttä ja vähän saksiakin se vaati, mutta paljetit on taatusti näkymättömissä. Kyllä sen vaivan saattoi nähdä, jos hinta oli langoista kuitenkin noin edullinen. :)

Sitten ei auttanut muu kuin alkaa suunnitella ryijyä, ja matkan varrella suunnitelmat elivät aika tavalla. Jo siellä Tokmannilla keriä valitessani päätin, mitkä värit yhdistän mihinkin palaseen, jotta osasin valita oikean määrän keriä, mutta se mihin järjestykseen ja asentoon ne palat viimein asettuivat, määrittyi lopullisesti vasta viikko sitten. :) Ja alkuperäiseen ajatukseen verrattuna suurin muutos on se, että meiltä ei löydy nyt ainoastaan ryijyä keittiön seinältä, vaan myös kaksi ryijyä makuuhuoneesta:

(mikäs tonttu se tähän kuvaan on pölähtänyt...? ;) )

Makuuhuoneen seinästä ei ole "Ennen"-kuvaa ollenkaan, mutta jokainen osaa kuvitella tyhjän seinän. :D

Sininen on nyt toistaiseksi isännän puolella, oranssi-vihreä emännän puolella. Näiden paikkaahan voi vaihtaa halutessaan, tai sitten voi vaihtaa nukkumapuolta. :)

Ja nyt siis vielä kuvat teknisten tietojen kera. Saanko esitellä: Illantorkku, Aamunvirkku ja Päivänsirkku. :)

Illantorkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-4.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter sininen (52) ja vaaleansininen (51)

Langankulutus: 293 g

Puikot: 4 mm

Koko: 37x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

 Aamunvirkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-6.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter oranssi (35) ja vihreä (72)

Langankulutus: 293 g

Puikot: 4 mm

Koko: 37x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

Päivänsirkku-ryijy

Tehty ajalla: 5.7.-6.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter keltainen (22), oranssi (35) ja vihreä (72)

Langankulutus: 597 g

Puikot: 4 mm

Koko: 74x110 cm

Muuta: Taakse ommeltu tueksi huopakangas. 

Hieman nuo vielä tuossa kupruttavat seinällä, mutta eivätköhän ne siitä ajan myötä asetu, kun saavat tottua seinällä roikkumiseen. Ilman taakse ommeltua tukikangasta roikkuisivat ihan muodottomana, mutta vahva huopa vähän auttaa, että pysyvät siinä muodossa ja koossa, johon olen ne ajatellutkin. Kaikkea ei oikein osannut ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun näitä aloin tehdä, ja kun en tiedä, että kukaan olisi tätä ennen neulonut ryijyä ainakaan juuri tällä tavalla ja tästä langasta, niin kokeilun piikkiin menee monta asiaa. :) Mutta voin ainakin ylpeänä sanoa, että nämä ovat taatusti itse tehtyjä ja itse suunniteltuja, kun ei ole ollut valmista mallia missään! :)

Vielä pari kuvakulmaa kotoa, niin saadaan tämän vuoden sisustusbloggailukiintiö täyteen:

Tätä kuvaa ottaessani muistin jonkun tai useammankin tv:stä tutun sisustajan sanoneen, että kun ovi on avoinna, ovesta näkyvän tilan täytyy olla jotenkin sidoksissa toisen tilan kanssa. Kun värimaailma on ollut makkarissa tähän saakka ihan eri kuin muualla kodissa, niin nyt löytyy ainakin jokin muu yhdistävä tekijä. :) Isäntä tietysti tokaisi, että pitääkö meillä tästä lähtien olla aina makkarin ovi auki. ;) No ei todellakaan tarvitse - kun kuvat blogiin on otettu, niin ovi voidaan sulkea, ja elämä jatkuu normaalisti. ;)

Päivänpaisteista viikonlopun jatkoa! :) Lupaan tänä viikonloppuna blogata toisenkin kerran ja vieläpä iloisten uutisten merkeissä. :)

Uutta puikoilla :)

Edittiä puolivälissä.

Lämpimät kiitokset kaikista kommenteista - Barbie kiittää erityisesti pukukehuista. ;) Kiitän myös itsenäisyyspäivän ja hääpäivän toivotuksista.

Siinähän tuo itsenäisyys/hääpäivä taasen meni ilman mitään kummallisuuksia, minä taisin ommella koko päivän ja illan ryijyn paloja yhteen ja taustakangasta paikoilleen. Itsenäisyysillan loppupuolella piti jo kääriä olohuoneen mattoa kasaan ja levittää ryijyntekele paljaalle lattialle, kun ei ihan enää sylissä mahtunut tekemään. Siinä sitten pyllistellessä ilta kului loppuun, ja sen jälkeen oli kyllä ihan fyysisestikin kaikkensa antanut olo. :) Ihan priimaa jälkeä ei tullut ryijyn taustapuolelta, mutta eihän sinne kukaan katso, pääasia kummiskin, että paraatipuolelta näyttää hyvältä, eli ei veny eikä roiku ihan mihin sattuu. :)

Valitettavasti en ole edelleenkään saanut Somikista soittoa, että ryijyripustimia olisi tullut, joten tämän kummempaa kuvaa ei ole ryijyistä vieläkään luvassa. Kävin viime viikolla kahteen otteeseen niitä ripustimia kysymässä, ja Somikkiin odotettiin kyllä kuormaa tulevaksi viime viikon aikana, vaan ei ollut vielä lauantaina tullut. No, toivottavasti sieltä pian asiasta soitellaan, tai sitten pitää itse soittaa vaikka perjantaina ja kysyä, mikä on tilanne, jotten lähde ainakaan turhaan paikan päälle kyselemään. Olisihan nämä kiva saada pian seinälle. :) Pienemmissä ryijyissä on kyllä ripustimet olemassa, kun niihin sain ostettua Kärkkäiseltä, mutta mielelläni esittelisin ryijyt täällä blogissa yhtä aikaa, sitä paitsi noille pienemmille pitäisi saada porattua kiviporalla ensin seinään ruuvit, ennen kuin ne saa seinälle. Mutta kaikki aikanaan. :)

Edit illalla: Lukeekohan Somikin väki blogiani, vai onko ihan sattumaa, että melkein heti tämän blogitekstin julkaisun jälkeen Somikista soitettiin ja ilmoitettiin ripustimien saapuneen. :) Pyysin laittamaan mulle tarvitsemani jemmaan, koska näillä näkymin ehdin hakemaan ripustimet vasta lauantaina. Eli viikonloppuna saatte niitä kuvia! :)

Ryijyt ovat siis toistaiseksi odottamassa työhuoneen kaapin päällä. Niiden alla kuvassa vilahtaa pari muutakin seinävaatetta; isäntä kantoi joskus joitakin viikkoja/kuukausia sitten kierrätyskeskuksesta kaksi raanua, ajatteli ilahduttavansa niillä emäntää. ;) No, emäntä tuumasi, ettei nuo sovi meidän sisustukseen, joten isäntä päätti laittaa ne myyntiin. Vaan siinä sitten odoteltiin taas aika monta viikkoa, että emäntä saisi otettua niistä raanuista kuvat, että isäntä saa tehtyä myynti-ilmoitukset, vaan eipä nuo ole menneet kaupaksi, vaikka ovat olleet huuto.netissä myynnissä varmaan jo kuukauden. Viikonloppuna isäntä kuitenkin yhtäkkiä tuumasi, että mitä jos hän laittaisikin työhuoneen seinälle toisen noista raanuista Ramones-julisteen tilalle. Ja kas vain, yhtäkkiä ja yllättäen emännän mielestä ne raanut alkoivat sopiakin sisustukseen... jos siis pitää valita raanun ja Ramonesin väliltä. ;) (On muuten jo toinen raanu, joka syrjäyttää seinällä Ramonesin julisteen, aina se isäntä vaan keksii sille julisteelle uuden paikan, näemmä.) Mutta edelleen odotellaan niitä ripustimia Somikista tämänkin asian suhteen. Jos isäntä keksii vielä jäljelle jäävälle raanullekin sijoituspaikan, niin saankin kantaa niitä ripustimia kotiin sitten oikein urakalla! :D

Vaan nyt kun ei tarvitse noita karvareuhkoja enää vääntää käsissään, niin oli ihanaa aloittaa ihan uusi neule korkkaamattomasta kerästä! :) Vihdoin viimein on tekeillä se palmikkotunika, joka on ollut tehtävälistan kärkipäässä jo useamman kuukauden, vaan aina on mennyt joku sukka tai lapanen edelle. Tässäpä sitä sitten riittääkin loppuvuodeksi puuhasteltavaa. :) Vaikka käsityöaikahan tässä piakkoin lisääntyy, kun ei ole enää montaa iltaa töitä tälle vuodelle, tämän illan jälkeen itse asiassa enää huominen ja ensi viikon maanantai. Tai no, lisääkö se sitten käsityöaikaa vaiko vähentää, kun ei ole enää niitä bussimatkoja, jolloin voi neuloa! ;)

Ainakin ristipistoiluaikaa luulisi siunaantuvan enemmänkin, näitä kun en voi bussissa tehdä. Tämä oli nyt viikonlopun ajan kokonaan tauolla, kun keskityin ryijyn viimeistelyyn. Viime torstaina urakoin aika monta lumihiutaletta, sen jälkeen tartuin tähän vasta eilen tiistaina, jolloin tein ihan muutaman piston. Mutta tämä on nyt niin hyvällä mallilla, etten ota tästä enää paineita tehdä joka päivä, koska kaikkina päivinä ei ole mahdollisuuksia pistellä, mutta toisena päivänä sitten vastaavasti enemmän. Eikä tästä puutu enää kuin yksi iso, yksi keskikokoinen ja 3½ pienempää hiutaletta, eli ihan tosi vähän vaan. :) Hauskaa ajatella, että tämäkin pian valmistuu! :)

Ensi vuonna tähän aikaan muuten onkin sitten liputuspäivä, tiedättekö miksi? :) Periaattessa 8.12. on suositeltu liputuspäiväksi jo vuodesta 2005 alkaen, mutta ainakaan meidän pihalla ei liput tänään liehu. Vuoden 2011 kalenterissa on sitten jo ihan lipun merkkikin - vihdoin ja viimein! :) Jos et tiedä syytä, niin kurkkaa Wikipediasta. :)

Joka tapauksessa hyvää keskiviikkoa ja suosikkisäveltäjäni syntymäpäivää! :)

Ken on illan kaunein

Ai vitsit, tänään onkin jännittävä ilta! Mä oon menossa juhliin! Eikä ihan mihin tahansa juhliin, vaan Niihin Juhliin. Siis niihin, jotka tulee illalla telkkarista. Mahtaakohan ne kuvata mua...?

Barbien iltapuku

Tehty: 5.12.2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter sininen (52)

Langankulutus: 7 g

Puikot: 4 mm, virkkuukoukku 5 mm

Koko: Barbie

Muuta: Helma ommeltu koneella vanhasta lakanasta. Yläosa neulottu, helman reunus virkattu. Helmassa paljetteja ja helmiä käsinommeltuina. Lahjaksi menossa.

Ois kyl tosi siistii, jos ne kuvais, kun mulla on tää uus hieno iltapukukin. Mun mielestä itsenäisyyspäivänä pitää puketua sinivalkoiseen, ja tää on kyl siis ihan ihq ja sigamagee! Vaikka mun ompelija kyl sanoi, ett tää ois tehty jostain ylijäämämatskusta ja vanhasta kierrätyslakanasta - mut hei, eiks ekologisuus oo niinku päivän sana? Siis tosi trendikäst ja silleen!

Mä kyl tykkään täst mun hienost tukastakin. Mun kampaaja sanoi, ett tää on nyt ihan suurta huutoo, ett nutturaa ei tehdäkään silleen keskelle päätä niinku ennen vanhaan, vaan nyt sen pitää olla tälleen kallellaan toiselle sivulle. Ja sit asiaan kuuluu, ett noi hiusneulat työnnetään niinku päänahan läpi suoraan aivoihin - siinä tulee kuulemma nutturan lisäks akupunktio ja lobotomia samalla. Siis tosi siistii ja hienoo!

Ah, Ken on illan kaunein... kun vaan se Ken tulisi pian, tää on niin kauheen jännää... ai, mut sieltä se Ken tuleekin...

... ei muuta kuin takki päälle ja menox! Tää takki ei kyl ihan sovi tän mekon kaa, vaikka mun stailisti kyl sanoi, että vastavärit täydentää toisiaan tai jotain. Onnex tää jätetään sinne narikkaan, niin tää ei näy telkkarissa.

Barbien turkisjakku

Tehty: 5.12. 2010

Malli: Oma

Lanka: Schachenmayr nomotta Brazilia Glitter oranssi (35)

Langankulutus: 10 g

Puikot: 4 mm

Koko: Barbie

Muuta: Lahjaksi

Ihanii juhlii teille muillekin - muistakaa kattoo niit juhlii illalla telkusta, bongatkaa sieltä mut ja tää ihq iltapuku! Niin ja Ken tietysti, Ken on illan kaunein! :)

Itsenäisyyspäiväterkuin,

Barbie

***

PS.

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan ompelijan, kampaajan ja stailistinkin puolesta! :)

11 vuotta sitten itsenäisyyspäivä oli myöskin maanantaina. Maanantai on ihan yhtä hyvä päivä mennä naimisiin kuin kaikki muutkin viikonpäivät. :) Ainakaan ei ole mitään valittamista tästä "maanantaiavioliitosta". ;) Isäntä kyllä tässä hiljattain ihmetteli, miten oikein jaksan häntä. Vastasin, että vaihdan taatusti miestä heti, kun paremman löydän - vaan ei ole tullut parempaa vastaan, niin ei ole tarvinnut vaihtaa! :) Eiköhän tästä jatketa vielä 12. vuosikin. Hyvää meidän hääpäivää myös kaikelle kansalle! :)

Kiitos myös ryijykommenteista! :) Mallivalintani olen tehnyt, ja toinen pienemmistä ryijyistä on jo valmiinakin, mutta pääsen esittelemään niitä vasta sitten, kun Somikkiin tulee ryijyripustimia, olisi pitänyt kuulemma tulla jo viime viikolla. Lisäksi tuli pieniä ylläreitä vastaan, kun seinälle laittaessa tekeleet venähtävät ihan muodottomaksi, joten hankin vähän tukikangasta, jonka avulla ryijyt pitävät vähän paremmin muotonsa. Joten viimeistely kestää vähän odotettua pidempään, mutta mikäpä hätä tässä valmiissa maailmassa, kun ei ole tällä haavaa juuri muutakaan tekemistä. :) Joudun kuitenkin vähän joustamaan päätöksestäni olla aloittamatta uutta neuletta ennen ryijyjen valmistumista - nämä Barbien itsenäisyyspäivän tamineet menivät vähän kaiken muun edelle, sitäpaitsi näitä ei lasketa "uudeksi neuleeksi", kun tein nämä ryijyjen ylijäämälangoista (ei siis jäänyt kuin 17 grammaa yli varatuista langoista!). Mutta varmaan viimeistään keskiviikkoaamuksi bussiin täytyy aloittaa jotain uutta neuletta - ja mikä ettei saattavathan ne ryijyt siihen mennessä olla valmiinakin. :)

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa,

Kun osais vielä päättää...

Kaksitoista karvaista palasta on nyt valmiina!

Älkää peljätkö - tämä ei ole palasten lopullinen järjestys! :) Lätkäisin ne vain summassa tuohon lattialle ihan vain näyttääkseni, että näitä on se kaksitoista kuten pitääkin. Kaikki palasethan eivät päädy samaan ryijyyn, vaikka alunperin sellainen oli ajatus. Näistä palasista vain tuli niin valtavan kokoisia (37x37 cm), että tässä työn edetessä olen päätynyt kolmeen ryijyyn yhden sijasta. Siniset pääsevät omakseen, vihreä-oranssit omakseen ja lopuista sommittelen sitten yhden isomman. Siis kaksi pientä ja yksi iso. :)

Vaikka joku saattaisi huolia kyllä näistä itselleen torkku-/hellittelypeiton. :)

Tai vaikkapa kaksitoista muhkeaa paijailutyynyä. :) Kuopus haluaisi vain "tatattaa" (= rakastaa) näitä karvaisia palasia. Onhan ne aika pehmeitä. :)

Mutta seinälle niiden pitäisi vain päätyä. Kahden pienemmän ryijyn palasten järjestyksen ja asennon ja muodostuvan kuvion olen päättänyt, mutta se isompi tuottaakin nyt valinnanvaikeutta. Vielä viikko sitten minulla oli mukamas selkeä mielikuva ja suunnitelma paperilla, mitä tuleman pitää, mutta kun asettelin sinisiä ja vihreä-oransseja paloja lattialle ja yksi kääntyikin vahingossa eri asentoon kuin oli tarkoitus, niin sehän muutti sitten kaiken. ;) Edelleen kuvittelin, että se isompi ryijy kuitenkin tulee olemaan sellainen, mitä alunperin ajattelin, vaan sen kanssa kävi toissailtana ihan sama juttu, joku palanen meni "väärään" asentoon, ja sen jälkeen niitä sitten pyöriteltiin ja pyöriteltiin ja pyöritellään vieläkin...

Kahdessa aiemmassa kuvassa värit toistuvat likimain sellaisina kuin livenäkin, näissä kohta nähtävissä värit ovat liian hailakoita, mutta kuviot ovatkin se pääasia. Osassa kuvista on perspektiivi vähän hassunnäköinen, koska olen kääntänyt kuvat vain ylösalaisin - kuvio kun voisi olla seinällä toisinpäinkin, vaan en jaksanut kahta kuvaa ottaa. :) Koita näistä nyt sitten päättää!

Paperilla suunnittelin silloin heinäkuussa tällaisen "salamakuvion", ja vielä toissapäivänä kuvittelin tällaisen ryijyn tekeväni. Mutta nyt alapuolella näette, että vaihtoehtoja on vähän useampiakin. 

Halusin laittaa nämä kuvat tänne esille siksi, että itse näkisin suunnilleen yhdellä silmäyksellä kaikki vaihtoehdot, joita voin vertailla. Ja toisekseen siksi, että jos joskus muutan mieltäni, niin voin tulla tänne kurkkaamaan paremman vaihtoehdon, puran ompeleet ja teen uuden. ;) (no, tuskinpa kuitenkaan)

Oikeastaan olen jo päätökseni tehnyt, vaikka noin 3-4 suosikista täytyi lopulta päättää. Miehelläkin on suosikki, joka on ihan eri kuin omani. ;) Mies tosin sanoi, että mitä turhaan häneltä kyselet, kun kuitenkin itse päätät sen lopulta. ;) Vaan kun sitä ryijyä me molemmat joudumme toivon mukaan useita vuosia yhdessä katselemaan, niin olisi se hyvä, että se miellyttäisi myös molempien silmää. Mies ei vaan ymmärrä, miksi teen tämän niin vaikeaksi, enkö vaan voisi päättää yhtä mallia ja tyytyä siihen. Niin kuin mieheni teki, osoitti vaan sormella yhtä ja sanoi että "Tuo."

No, nähtäväksi jää, onko suosikkini huomenna sama kuin tänään. :) Viisainta olisi olla, koska tarkoitus olisi viimeistään huomenna aloittaa ompeluhommat!

Kommentteihin saa toki kertoa mielipiteensä omasta suosikistaan, mutta se tuskin vaikuttaa päätökseeni. Ensinnäkin saatan olla jo lauantaiaamuun mennessä aloittanut ompelun, jolloin en ala enää mitään purkamaan, toisekseen meidän kotiimmehan se tulee, joten väliäkös sillä, mitä mieltä muut on. ;) Mutta saatte toki kertoa, mistä itse tykkäisitte, mistäs sen tietää, vaikka oma suosikkini saisi kannatusta. :) Lopullisesti näette sen päätökseni sitten, kun ryijy roikkuu seinällä - tai siis kaikki kolme ryijyä. :)

Hyvät viikonloput kaikille! :)

Viimeistä viedään

Ryijyn neulonta alkaa olla loppusuoralla:

Kuten otsikkokin kertoo, niin viimeistä viedään. Tämän viimeisen eli 12. ryijypalasen aloitin tänä aamuna bussissa.

Jotta minulla olisi tänä- ja huomisiltana bussimatkoilla jotain tekemistä, en viitsi täällä kotona tuota viimeistä palasta neuloa eteenpäin, vaan säästelen sitä käsilaukkuneuleeksi. Siispä piti kotiin keksiä jotain muuta, mutta kun päätin olla aloittamatta uutta neuletta ennen ryijy(je)n valmistumista, niin piti jo aloitella viimeistelypuuhia:

Sinisen ryijyn ylimpään palaseen aloin neuloa jo kaitaletta, joka käännetään nurjalle, eli siitä tulee kuja ripustinta varten. Kuvassa se kaitaleentekele ei kyllä hyvin näy, kun teen sen samalla vaaleansinisellä kuin tuossa palasessakin, puikot tuolta yläreunasta kuitenkin vähän vilkkuvat. :) Helpompi neuloa tuo kuja nyt, kun puikoissa ei roiku kiinni koko ryijyä. Ompelen kappaleet yhteen sitten lopuksi, koska olen nyt viimein päättänyt, miten nuo palaset sommittelen. :) Sunnuntaina syntyi lopullinen idea, en ollut sellaista ratkaisua vielä ehtinyt aiemmin ajatellakaan. :) Hyvä juttu siis, että tätä on tehty pitkään ja hartaasti, idea on saanut muhia mielessä rauhassa! Lopputulos on toivottavasti pian täällä nähtävillä. :)

Tätä en ole ehtinyt pistellä ihan joka päivä, vaikka sellainen oli aikomus, että 2-3 hiutaletta päivässä pitäisi saada pisteltyä. Mutta toisina päivinä on tullut pisteltyä senkin edestä, niin se vähän tasoittaa tilannetta. Kuvassa näkyy myös nauhat, jotka ostin toissapäivänä Tiimarista, ne liittyvät tämän työn viimeistelyyn jollakin tavalla. :) Ostin nauhoja reilummasti, että riittävät myös kevät-, kesä- ja syksyenkeleihin - olisi kamalaa, jos loppuisi nauha kesken, eikä samanlaista saisi enää mistään, ja yhdestä viimeistelystä tulisi erilainen! ;) Kotona tietysti huomasin, että noissa nauhoissa on keskenään vähän sävyeroa, eipä sitä kaupan loistevaloissa huomaa, höh.

Ei tämä toki ole ainoa yhden yli -pistely, mitä olen tehnyt, aiemmasta höpötyksestäni saattoi päästä siihen käsitykseen. Tämä oli ensimmäinen yhden yli -työ, minkä aloitin tammikuussa 2009, mutta sen jälkeen olen kyllä tehnyt välissä muita yhden yli -pistelyitä 25 ct Floballe ja 28 ct pellavalle, ja se onnistuu paremmin kuin tälle 32 ct pellavalle, varsinkin vaaleammalle värille. Niin ja kun sitä kysyttiin, että mitä tarkoittaa "yhden yli", niin vastaan vielä tässäkin, että yleensähän pellavakankaalle tehdään ristipistoja "kahden yli" eli ristipiston "ruutu" muodostuu kahdesta pysty- ja kahdesta vaakasuorasta langasta. Kun taas "yhden yli" -pistelyssä pistellään vain yhden langan yli, pisto on siis neljäsosan pienempi kuin "kahden yli" -pistelyssä. Aidakangashan on sitten asia erikseen, siinä ne ruudut on olemassa tavallaan valmiina, eli jos on pistellyt vain aidakankaalle, niin voi olla ihan pihalla näistä pellavakangasjutuista, niin minäkin olin vielä muutama vuosi sitten. :) Kyllä mää silti edelleen tykkään aidalle pistelemisestä enemmän. :)

Kivaa keskiviikkoiltaa, lähdenkin tästä taas bussiin neulomaan karvareuhkaa! :)