Tasapainoista tasaraitaa

Vielä toissasyksynä annoin itselleni ihan päättömästi luvan ihastua neulemalleihin ja laittaa ne myös toteutukseen. Käytännössähän kukaan ei pysty neulomaan samaa tahtia kuin näitä ihastuksia tulee, mutta koska tiettyjä lankoja ei ole myynnissä kuin tietyn aikaa, niin niihin ihastusneuleisiin täytyy tietysti heti langat ostaa riippumatta siitä, milloin ne ehtii lopulta toteuttaa. Siinäpä syy, miksi minun on täytynyt lopettaa neulelehtien lukeminen, jotta ehtisin jossain vaiheessa tehdä pois ne ihastusmallit, joihin olen jo langat ostanut!

Tämä ihastus tapahtui siis syksyllä 2013, jolloin lumouduin Novita Syksy 2013 -lehden virkatusta mekosta. Harmi vain, se olikin Sisko-mallistoa, joka on tarkoitettu ns. isoille tytöille. Se siitä sitten.

Seuraavassa Novita Talvi 2013 -lehdessä mekosta oli minun ja monen muunkin normaalikokoisen riemuksi tehty ohjeet myös pienempiin kokoihin! Jippii! :) Eikä muuta kuin heti lankojen ostoon - osan tosin ostin ihan vain valkoisena, koska tarkoitukseni oli osa langoista värjätä.
 

 Kuvat pöllitty Novitan sivuilta

Minulla nuo neuleet toteutuvat yleensä vähintään vuoden viiveellä siitä, kun olen päättänyt jonkin mallin tehdä ja siihen langat ostanut. Näin siis nytkin, eli mekko pääsi vihdoin tekeille viime vuoden loppupuoliskolla. Oma mekkoni oli jo pitkällä, kun aloin jostain syystä verrata tuota normaalikokoisen naisen mekon kuvaa ison naisen mekkoon. Ja vasta sitten huomasin, että eihän tuo ole sama malli! Siis toki noissa on paljon samaa, ja minäkin automaattisesti ajattelin tuon pienempien kokojen mekon olevan vain kutistettu versio edellisen lehden mekosta. Mutta kun kuvat laittaa rinnakkain, niin huomaa eron.

Arvatkaa vaan, kuinka aloin sitten vaivata päätäni sillä, että olisiko tuo kapeampi raidoitus sittenkin ollut kivempi. Toisaalta jos olisin hoksannut tuon eroavaisuuden ennen oman mekkoni aloittamista, olisin varmasti menettänyt monetkin yöuneni miettiessäni, tehdäkö kapeammilla vai leveämmillä raidoilla. Nyt, kun olin omaa mekkoani koukutellut pidemmän aikaa, en tietenkään alkanut purkaa ja vaihtaa toisenlaiseen raidoitukseen, vaan tyydyin siihen, mitä olin saanut aikaan. Lohduttauduin sillä, että suunnittelija on varmasti suuressa viisaudessaan miettinyt syynkin siihen, miksi on ratkaissut raidoituksen näin. Tyyliin: "Leveälle emännälle kapeaa raitaa ja kapealle emännälle leveää raitaa." ;)

Tässä siis oma versioni leveäraitaisesta normaalikokoisen emännän mekosta:

Virkattu mekko

Tehty ajalla: 26.12.2014 - 16.1.2015

Malli: Novita Talvi 2013 nro 28

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjätyissä pohja valkoinen (011)

Langankulutus: 642 g

Virkkuukoukku: 4 mm, 3,5 mm ja 5 mm

Koko: M

Muuta: Kiva tuli! 

Tuon mekon mallin - tai mallit! - nähdessäni ajattelin heti, että osa langoista olisi kiva värjätä itse happoväreillä pätkävärjättyyn tyyliin. Langoista siis tuo tummempi liila ja meleerattu ruskea (= beige) ovat ainoastaan Novitan värjäämiä, loput ovat käyneet omassa padassani. Punainen raita näyttää yksiväriseltä, mutta siinäkin on pieniä vaaleampia täpliä ihan tarkoituksellisena efektinä. Pätkävärjätyn liilan tein liukuvärjäystyyliin ja pinkki-oranssi on puolestaan käynyt kahdessa erivärisessä kattilassa. Mainittakoon myös, että punaisen sävy on saatu aikaan samoista väripurkeista kuin tuo pinkki-oranssi -lanka, sillä erotuksella vain, että punaisen värin luodakseni tein sekoituksen pinkistä ja oranssista väripurkista, kun taas pätkävärjätyssä olen käyttänyt noita kahta väriä ihan sekoittamatta.

Niin paljon kuin olenkin erityyppisiä neulevaatteita tehnyt 25-vuotisen aktiivineuleharrastuksen aikana, niin enpä ole tainnut yhtään kaarrokepuseroa koskaan tehdä. Enkä siis edelleenkään ole sellaista neulonut, koska tämäkin on virkattu. Kaarrokemallisessa puserossa minua on arveluttanut sen istuvuus ylleni, mielestäni se ei oikein imartele minkään muotoista naisen vartaloa, johtuen ehkä noista kaarrokkeen alapuolelle asettuvista ulokkeista, jotka ovat toisilla vähän isommat ja toisilla pienemmät. ;) Olivat ne minkä kokoiset hyvänsä, niin aina ne tuntuvat jotenkin liiaksi korostuvan kaarrokepuseroissa. En muutenkaan käytä näin lähelle kurkkua ulottuvia päänteitä, tai jos käytän, niin niiden kanssa on sitten jokin liivi tai neuletakki, jossa on vähän syvempi pääntie. Minua avarammat pääntiet vain pukevat paremmin. Mutta ehkä sekin on tottumiskysymys. Tykkään kyllä muuten tästä mekosta, joten haluan totutella pitämään myös tällaista mallia. :)

Mekolle piti saada tietysti jotain kaveria myös alaosaan jalkoja lämmittämään. Lankaahan jäi ihan reippaastikin yli, olisin saanut tehtyä jämistä vielä vaikka sukkahousut, ja niitä hetken harkitsinkin. Toisaalta minulla on nyt ihan riittävästi villahousuja, kun olen niitä viime aikoinakin tehtaillut, joten ehkä se laji sai nyt vähäksi aikaa riittää. Ja kun isäntäkin meni nimittämään yksiä neulomiani villahousuja seksintappohousuiksi... ;) Voisihan sitä tietysti tehdä sellaiset luukkuhousut, jotka jalassa voisi näppärästi hoitaa parisuhdetta ihan vain läppää raottamalla... ;)

Päätin kuitenkin neuloa jämistä ihan vaan sukat (eikä näihinkään kaikki jämät menneet, ehei...). Olen kuullut, että hameen alta vilahtavat sukkanauhat olisivat jotenkin seksikkäät, joten virkkasin näihinkin sukkiin sellaiset. Ei tarvi isännän kutsua näitä ainakaan seksintappovillasukiksi! ;) Tiedä sitten siitä puolesta, mutta kyllähän ylhäällä pysyvät villasukat ovat varmasti paljon nätimmät ja ehkä sitten seksikkäämmätkin kuin jatkuvasti makkaralle valuvat. ;) Minulla saisi kyllä olla kaikissa villasukissa tällaiset nauhat, sillä vaikka kuinka tekisin sukista tiukat ja istuvat (näissäkin terässä 48 s, varren yläosassa 64 s, ja Nallea ovat), niin parin päivän pitämisen jälkeen ne ovat niin lörpöt, että niitä saa aina olla nilkoista keräilemässä.

Raitakirjoneulesukat

Tehty ajalla: 16.-21.1.2015

Malli: Perussukat kärjestä, kuviot syntyivät tehdessä. 8-aloitus, tiimalasikantapää

Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757), meleerattu beige (061), happovärjätyt lila, oranssi-pinkki ja punainen; värjättyjen pohjana valkoinen (011)

Langankulutus: 182 g

Puikot: 3 mm + nyörissä 6 mm virkkuukoukku

Koko: Oma koipi 38/39

Muuta: ♥♥♥♥♥!!! 

Minulla ei ollut näihin sitten kerrassaan mitään mallia tai suunnitelmaa. Eikä oikestaan edes mielikuvaa. Ainoastaan jonkinlaisen hetkellisen väläyksen olin nähnyt mielessäni sukista, jotka ovat tasaraitaiset, mutteivät säännöllisesti raidoittuvat. Kirjoneuletta, muttei sitäkään koko aikaa.

Aloitin sukat terästä, enkä vielä silmukoita luodessanikaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Vasta kärjen neulottuani aloin miettiä, minkä ottaisin ensimmäiseksi raitavärikseni. Siitä syntyi jonkinlaista kuviota punaisella ja beigellä. Seuraavaa väriä vaihtaessani vasta laskin, että tuo ensimmäinen raita oli 7 kerrosta korkea, joten päätin tehdä kaikki loputkin raidat 7 kerroksen korkuisiksi. Siitä se sitten lähti. Edellistä raitaa neuloessani ei ollut vielä hajuakaan, millä värillä ja millä kuviolla seuraava raita syntyisi. Kuviota aloittaessakin saattoi olla jokin tietty kuvio mielessä, mutta kun olikin tullut laskuvirhe, niin teinkin toisenlaisen kuvion. :)

Kyllähän tuohon kaikenlaista kuviota mahtui väliin. Pohjelevennyksiä tehdessäni piti tietysti uudet kuviot mitoittaa uusiin silmukkamääriin. Jälkikäteen huomasin, että väliin oli jäänyt tuollainen vähän tylsempi kohta, joten kirjoin siihen lopuksi muutamia kukkasia sinne tänne, niin ei näytä niin ankealta. ;) Kaikki kuviot ovat kuitenkin tuollaisia perin yksinkertaisia, joita saattoi tehdä helposti kirjan lukemisen lomassa. (Mielenkiintoista muuten tehdä käsitöitä ja lukea samanaikaisesti sarjamurhaajasta, joka käytti virkkuukoukkua erinäisten elimien uloskaivamiseen uhrin vielä eläessä... Chelsea Cainilla on sairas mielikuvitus - tai sitten hän harrastaa itsekin virkkausta.)

Tykkään kyllä näistä sukista ihan mahdottomasti, kuten kyllä tykkään mekostakin! Mutta näissä sukissa olen viimeinkin saanut aikaiseksi jotain sellaista, joka on varmaan muhinut jo vuosia päässäni. Ongelma vain on ollut siinä, että yritän aina laittaa nuo ideani heti joksikin viralliseksi suunnitelmaksi, ja siihen se homma sitten tyssääkin. Ja oikeastaan ne ideantyngät ovat koskeneet lähinnä puseroita - mutta ehkä nämä omasta päästä pulpahtelevat kirjoneulekokeilut kannattaakin aloittaa sukista, koska isompiin neuleisiin pitäisi osata arvioida sitten jo langanmenekkiäkin paremmin.

Mutta kylläpä tuli sukista ja mekosta aivan ihana pari! :) Juuri sopiva yhdistelmä johonkin vähän hillitympään tilaisuuteen. Vaikka työasuksi, kunhan sinne vielä joskus pääsen palaamaan. :)

Kun tuossa aiemmin tulin kertoneeksi "isännän suusta" -jutun, niin laitetaan tähän pari muutakin. Istuin työpöytäni ääressä korjaamassa esikoisen mustia (!) kintaita, ja tietokoneessani sattui olemaan auki Novitan kevät/kesä 2015 -värikartta. Taisin sitä värikarttaa juuri vilkaista ompelupuuhien lomassa, kun isäntä kulki ohi ja kysyi:

- Löytyykö sopivaa mustaa?
- Täh?!?
- Kun pitää oikein värikartasta etsiä...

Mustasta tuli mieleen toinenkin juttu. Isäntä pyysi tässä parisen viikkoa sitten minua tuomaan hänen lompakkonsa.

- Missä se on? minä kysyin.
- Mun takin taskussa, isäntä vastasi.
- Minkä takin?
- No sen mustan!
- Onko sulla muka muunkin värisiä takkeja kuin mustia?
- On mulla se vaalean musta ja sitten se tumman musta...

Onneksi perheessä on onneksi edes yksi, joka ei omista yhtään ainoaa mustaa vaatekappaletta! :) Vai olisiko minun pitänyt tehdä tämä raitamekko ja raitasukat niistä "vaaleanmustista" ja "tummanmustista" langoista? ;) Ei ei, liian räväkkää minulle - tykkään tällaisesta vähän tasapainoisemmasta ja hillitymmästä! :D

Taas on ollut ihania pakkaspäiviä! :) Vaikka nyt on jälleen lauhempaa, -11 astetta oli tänään, ja tuntuu että sulan kuumuuteen... Odotan kyllä kunnon paukkupakkasia, kun ei joku reilut -20 astetta vielä saa edes poskia punaisiksi! ;) Tämän kuvan otin kuopuksen pyynnöstä eilen, kun kävelimme eskarista kotiin ihastellen kilpaa talven kauneutta. Emme olisi malttaneet mennä kotiin ollenkaan, kun oli niin paljon katsottavaa ja nautittavaa!

Timanttisia talvipäiviä ja lumoavia lumileikkejä kaikille! :)