Lintu sininen

Perheen, ystävien ja muiden läheisten tuki on tärkeää monenlaisissa tilanteissa, mutta se korostuu erityisellä tavalla silloin, kun on tehnyt tärkeän päätöksen, josta haluaa myös pitää kiinni. Vaikkapa sellaisen, että pyrkii hyödyntämään oman käsityökaappinsa sisältöä mahdollisimman pitkälle, eikä säntää ostamaan kaupasta uutta materiaalia joka käänteessä.

Joskus voi olla vaikeaa saada tukea ja ymmärrystä perheenjäseniltä näiden päätösten suhteen. Mutta kyllä sitä ymmärrystä lopulta löytyy, vaikka se vaatisikin esimerkiksi tämänkaltaisen keskusteluhetken päiväkodin eteisessä:

- Äiti, voisikko sää tehä mulle samallaiset Angry Birds -lapaset niinku tää villapaita ja villahousut ja nää villasukat?
- Hmm... Mullahan on vielä jälijellä tuota turkoosia lankaa... Voin mää tehä! Paitsi että pittääkö niihin tehä ne linnukki?
- Joo!
- No siinä tapauksesa voi tulla vähä ongelmia, ku mulla ei oo ennää tuota keltasta eikä punasta lankaa, eikä taija olla valakosta ja mustaakaan...
- No osta!
- No ku äiti on ny päättäny, ettei äiti osta vähhään aikaan uutta lankaa, ku äitillä on sitä lankaa kaapisa ihan tarpeeks. Eikä nuita samoja värejä ennää oo ees myynnisä.
- No värijää!
- Ei se ny oo ihan nii yksinkertasta. Mietitään!

Ja sitten mietittiin. Kaiveltiin vähän lankakaappia ja todettiin, että eihän niitä just samoja sävyjä tietenkään ole enää olemassa, kun ne on pois neulottu, mutta riittävän lähelle osuvia sävyjä löytyi niin, että tilaaja sai haluamansa. Suostuipa vielä odottamaan, että saan edelliset käsityöni valmiiksi, ettei tarvinnut näitä alkaa siltä istumalta tekemään.

Angry Birds -lapaset

Tehty ajalla: 21.-22.1.2015

Malli: Peruslapaset kiilapeukalolla, lintukuvio oma (toki Rovion lintua mukaileva)

Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), luonnonvalkoinen (010), happovärjätty punainen (pohja valkoinen 011), kasvivärjätty sipulinkuoren 2. jälkiliemi (pohja valkoinen 011), Drops Fabel musta (400)

Langankulutus: 46 g

Puikot: 3 mm

Koko: 7-vuotiaalle / 120 cm

Muuta: Ilmeisesti kelpasivat! :)

Ainoa lanka, joka on sama kuin toissasyksynä neulomissani villavaatteissa, on tuo turkoosi Nalle. Muiden kohdalla piti soveltaa. Villapuvussa ja -sukissa olin käyttänyt vitivalkoista, nyt löytyi ainoastaan luonnonvalkoista. Mikä on sinänsä ihme, koska kulutin vuosi sitten kaikki Nallen jämät etiopianuttuihin, mutta tuota luonnonvalkoista taisi jäädä siitä projektista jonkin verran yli. Punainen jäi puolestaan yli mekosta ja sukista, jotka esittelin blogissa tällä viikolla, sekin on Nallea. Mustaa lankaa minulla ei ole kuin Dropsin Fabelia, joka on Nallea ohuempaa, mutta koska sitä tuli noin vähän, niin kyllä se ohuempikin kelpasi. Sen Fabelin olen tosin varannut erääseen lahjaprojektiin, mutta tuskin siihen nyt kahta kerää menee niin täpärästi, etteikö kärsisi paria metriä nipsaista näihin lapasiin. Olin ihan varma, että minulla ei löydy minkäänlaista keltaista linnun nokkaan, mutta sitten muistin, että onhan noissa kasvivärjätyissä Nalleissa vaikka minkäsävyisiä keltaisia, ja ilokseni sipulinkuoren jälkiliemillä värjättyjen joukosta löytyi juuri sopivia keltaisia, joista toisella jälkiliemellä (eli "jälkiliemen jälkiliemellä") värjätty keltainen osui lähimmäksi alunperin käyttämääni nokan väriä. :)

Olen siis iloinen, että pystyin toivomuksen toteuttamaan, vaikkei samoja lankoja ollut enää käytettävissä! Ihan kaikkia toivomuksia en kuitenkaan osannut toteuttaa, sillä näihin olisi haluttu avonainen nokka. "ETKÖ SÄÄ YMMÄRRÄ???!!!" kaikui siinä samaisessa päiväkodin eteisessä, kun yritin selittää, ettei sellaista avoinaista nokkaa oikein voi lapasiin tehdä. Ymmärrystä kysyttiin siis puolin ja toisin, ja lopulta vastapuoli antoi periksi: "Ihan sama!" Tuota samaa lausetta sain kuulla moneen kertaan, jopa siinä vaiheessa, kun yritin sovittaa lapasia, että saisin niistä sopivan kokoiset. "Ihan sama, tee semmoset ku ite haluat!"

Mutta ilmeisesti nämä kelpasivat tällaisenakin, koska päätyivät aamulla kintaiden alle lisälämmikkeeksi. Sellaisia kelejä ei taida ollakaan, jolloin nämä lapaset riittäisivät pelkästään (minä en näitä salli pidettäväksi syksyn ja kevään kurakeleillä!), joten nämä saavat olla lähinnä aluslapasina toppakintaiden alla kovimmilla pakkasilla. Varsinkin pyöräillessä -20 astetta kylmemmällä säällä toiset lapaset tulevatkin tarpeeseen, että soittajan sormet vielä taipuvat kitaran otelaudallekin. :)

Olisin halunnut kuvata lapaset yhdessä villapuvun ja sukkien kanssa, mutta se olisi kuulemma sotkenut eskarilaisen vaatteidenpukemisjärjestyksen (ja iltapäivällä riisumisjärjestyksen), joten joudumme tyytymään näihin pikaisesti aamutoimien lomassa napsittuihin pelkkiin lapaskuviin. Mutta tämän postauksen alussahan on linkit niihin muinoin neulomiini villavaatteisiin, niin voitte käydä palauttelemassa ne mieliin linkkien takaa.

Eskaripäivän aikana lapaset eivät olleet ehtineet ihan vielä nuhjaantua käytössä, joten pääsin napsaamaan vielä yhden kuvan päivänvalossakin:

Aika usein minulla tupsahtaa näistä käsitöistäni mieleen jokin laulu, ja tällä kertaa se oli Leevi Madetojan "Lintu sininen", jota olen joskus muinoin laulanut itsekin. Halutessasi voit kuunnella laulun tästä YouTube -linkistä, laitan tähän ainoastaan sanat:

Lintu sininen,

pursi ilmojen,

anna, että katson merta sulkien!

Lintu sininen,

istu kädellen,

anna, että äänes kultaa kuuntelen!

Lintu sininen,

satu satujen,

tule, tule mulle iloks iltojen!

Lintu sininen,

lennä povellen,

laula, laula mulle laulu sydämen!

Lintu sininen,

lennä povellen,

lintu sininen!

(L. Onerva)

Vaikka tuo laulu onkin Syksy-sarjasta,  niin sopii se mainiosti myös talveen, jolloin tilhet ja tiaiset laskeutuvat pörhistyneistä höyhenistä pulleina pihlajan oksille ruokailemaan. Ihanaa, kun pihlajiin tuli niin paljon marjoja, niin linnuillekin riittää talven aikana ruokaa! :)

Etsiessäni sopivaa keltaista kasvivärjättyjen Nalle-lankojen joukosta tulin valinneeksi jo langat tämän alkuvuoden isoimpaan projektiini, jonka pääsin laittamaan koukulle tänä aamuna. Lapaslinnun nokkaan käyttämäni keltainen on näiden lankojen joukossa, mutta uskalsin ottaa siitä käyttööni sen 7 grammaa, minkä lapaset keltaista söivät. Eiköhän tämä seuraava projekti valmistu ilman noita muutamaa grammaakin, vaikka aika pitkälle yritänkin nämä kaikki kerät saada siihen kulumaan.

Lumivuori valloitetaan joka päivä - ja aina se vaan kasvaa korkeammaksi. Vieläköhän se ehtii saavuttaa Alvar Aallon suunnittelman siilon (pilkottaa lumivuoren takana) korkeuden tämän talven aikana? :)

Lumista viikonloppua! :)