Vuosi sitten minulla oli iso urakka käydä läpi koko omaisuuteni ja luopua kaikesta turhasta. Kirppareille lähti pakettiautollinen tavaraa, roskiinkin päätyi yhtä ja toista. Tänä keväänä ei ole tarvetta siivoiluun ja tavaran karsimiseen, sen sijaan yritän pohtia tarkemmin sitä, mitä kaupasta kotiini kannan. Tavaramäärän karsiminen kun alkaa jo siellä kaupassa ennen ostopäätöksen tekemistä! Olen kyllä siinä mielessä maltillinen kuluttaja, että kirjoitan aina ennen kauppaan lähtöä itselleni ostoslistan, ja hyvin usein siinä myös pysyttelen. Mutta välillä niitä heräteostoksiakin tulee tehtyä, ja jotenkin kummasti sen ostopäätöksen ja kyseisen tavaran tarpeen pystyy itselleen siellä kaupassa selittämään. "Ihana kori, tuollaisen haluan! Mitähän siihen voisi laittaa...? No tietysti, minähän laitan siihen niitä käsityöjuttuja, tuollaistahan minä ehdottomasti tarvin!" Tuollaisesta ostoskäyttäytymisestä haluaisin päästä eroon, sillä mielestäni sen kuuluisi mennä näin päin: "Voi, noille käsityötarvikkeilleni ei ole mitään säilytyspaikkaa, ne eivät mahdu edes noihin säästämiini tyhjiin jäätelörasioihin... Ei kai tässä auta muu kuin laittaa ostoslistalle, että tarvitsen korin käsityötarvikkeilleni. Kurkkaanpa seuraavalla kauppareissullani, löytyisikö sieltä sopivaa!"
 |
| Työn alla olevat langat ovat kiltisti käsityökorissani |
Lankaostosten suhteen olen mielestäni ihan mahdottoman järkevä. Minulla on ollut jo monta vuotta periaatteena, että ostan lankaa vain, jos tiedän mitä aion siitä tehdä. Ensin valitaan malli, sitten mietitään kotona kaikessa rauhassa sopiva lanka, ja kun lanka, väri ja tarvittava määrä on tiedossa, mennään kauppaan ja ostetaan se. Ja siitä langasta tietysti myös tehdään se neule, jota varten se on alunperin ostettu. Joskus kylläkin olen sallinut itseni hairahtua ostamaan lankaa ihan vain siksi, että se on ihanan väristä - mutta silloinkin päätän tehdä siitä sukat, vaikken ihan vielä tiedä tarkkaa sukkamallia. Mutta sukkiahan tarvitaan aina, eikös?
 |
| 81 paria villasukkia (käytössä ja pyykissä olevat eivät ole kuvassa, mutta laskettu mukaan kokonaismäärään) |
Mutta paljonko ihminen tarvitsee neuleita? Jos villasukkia on olemassa jo 81 paria, kuinka monta paria vielä tarvitaan lisää? Ainakin kymmenen paria lisää, sillä niin moneen minulla on varattuna jo sukkalankaa ja mallikin mietittynä. Ja kyllähän noista itsevärjätyistäkin langoista täytyy itselle sukkia tikuttaa, että saadaan nyt ainakin 100 villasukkaparia täyteen. Mitä väliä siitä, etten ole kaikkia nytkään omistamiani sukkia ehtinyt kertaakaan edes käyttää!
 |
| Sukkalankaa ainakin kymmeneen pariin |
Kyllähän minä neulon myös ihan todelliseen tarpeeseen. Saisin tehdä sitä jopa nykyistä enemmän, jotta myös lapsille olisi villasukkia, ei pelkästään äidille. Aika häilyväinen on kuitenkin raja tarpeen ja mieliteon välillä. Keltaiseen toppatakkiini sopivat asusteet olivat kuluneet huonokuntoiseksi, joten minun täytyi neuloa ehdottomasti uudet keltasävyiset asusteet. Tarveneulontaa - vai oliko sittenkään? Kaapissani on kuitenkin aika monta muuta asustesettiä, vaikka ne eivät väreiltään niin täydellisesti sovikaan keltaisen takin kanssa. Turkoosin takkini kaveriksi olen neulonut ainakin neljä asustesettiä. Välikausitakkiin (jota ehtii käyttää noin viikon keväällä ja toisen viikon syksyllä) sopivia asustesettejä täytyy olla ainakin kolmet erityyliset. Tärkein tarve on kuitenkin asustesetti, joka sointuu yhteen sekä laukkuni että "paremman takkini" värien kanssa. Nimenomaan tarve - vaiko mieliteko?
 |
| Värjäyskurssin saldoa - kai näistäkin sukkia tulee... |
Onko kyse tarpeesta vai mieliteosta, kun talvipakkasilla kaipaan itselleni uusia neulottuja villahousuja? Jos minulla kuitenkin on lämpimiä vaatteita ja jopa kahdet itseneulotut villahousutkin, mutta ei sellaisia neutraalinvärisiä, jotka sopisivat monien vaatteiden kanssa? Ehkä oikeasti tarvitsen sellaiset - ja järkeväähän on samantien ostaa langat kolmiin (3) neutraalinvärisiin villahousuihin. Kun kerran on niin kova tarve.
 |
| Mekkolankoja, asustelankoja, villahousulankoja... |
Niin, minä ostan lankaa vasta sitten, kun tiedän mitä aion siitä tehdä. Useimmiten se kuvio menee kuitenkin niin, että käsityölehteä selaillessani näen aivan ihanan mallin, joka on pakko saada. En välttämättä sitä kyllä tarvitse, mutta ainakin sen neulominen olisi ihanaa. Ja niinpä ostan siihen langat, ja neulonkin neuleen aikanaan. Se päätyy muiden neuleideni joukkoon, joita on niin paljon, etten ehdi kaikkia edes yhden vuoden aikana käyttää päälläni. Mutta millä tavalla tuo oikeastaan poikkeaa siitä, että nähdessäni kaupassa kivan valmisvaatteen ostan sen itselleni, koska se on vaan niin ihana? Ainoa ero on se, että viive mieliteon ja valmiin vaatteen omistamisen välillä on hieman pidempi. Ihan samanlaista mielitekoa se kuitenkin on, verrattavissa lähestulkoon heräteostoksiin.
Tiedätte minun olevan ihan hulluna väreihin, varsinkin kirkkaisiin väreihin, joita on kevät/kesälankojen värikartoissa tarjolla. Värit ovat minun heikkouteni. Usein käykin niin päin, että ihastun niihin lankojen väreihin, alan kuumeisesti pohtia, mitä voisin noista väreistä tehdä, ja sitten lähestulkoon pakolla yritän löytää lehdistä malleja näille langoille, jotta pääsisin vain ostamaan niitä ihania lankoja. Silloinkin pidän tiukasti kiinni siitä, että ensin täytyy olla olemassa malli, ennen kuin voin ostaa siihen lankaa, mutta aika kauas siinä jo joudutaan ainakin siitä tarveneulonnasta. Eikä välttämättä se vaatekaan ole enää se mieliteko, ainoastaan ne värit. Kaapissani on varmasti monta ihanan väristä neulevaatetta, joissa ei kenties se neuleen malli olekaan sitten niin miellyttävä.
 |
| Kuvan vaatteet ovat kaikki itse neulomiani; alakorissa on villaiset neuletakkini |
Olen tullut siihen tulokseen, etten taida ollakaan mikään järkevä ja maltillinen lankojen ostaja, vaan oikeastaan ihan hemmetin typerä. ;) Helmikuun lopussa 2011 minulla oli täysin tyhjä lankavarasto (muistelen sitä varmasti vielä vanhainkodin kiikkustuolissa...), kun päätin kuluttaa kaikki lankani loppuun ennen kuin ostan uutta. Silloin ajattelin, että voisin jatkossa ostaa lankoja niin, että ostaisin kerralla vain siihen projektiin, jonka aloitan seuraavaksi - toisin sanoen minulla olisi olemassa vain ne langat, joita juuri sillä hetkellä työstän ja korkeintaan yhteen työhön langat odottamassa. Kuinka ihmeessä minulla voi olla sitten tällä hetkellä niin paljon lankaa, että nykyisessä kunnossani niiden kaikkien neulomiseen menee ainakin pari vuotta, ja vaikka olisin tervekin, niin kyllä ne silloinkin vuodeksi riittäisivät?! Olenko sittenkään ollut niin järkevä, maltillinen ja pelkästään tarpeeseen hankkiva langanostaja - vaiko vain järjettömiä mielihalujaan toteuttava shoppailumaanikko?
Ei ole sattumaa, että julkaisen tämän postauksen juuri nyt, vaikka olen näitä ajatuksia pyöritellyt mielessäni jo useita viikkoja. Ylihuomennahan ilmestyy Novita Kesä -lehti. Muutamana vuonna on käynyt niin, että muutama päivä kesänumeron ilmestymisen jälkeen lankavarastoni on kasvanut noin kahdeksalla kilolla uusia, ihania, kirkasvärisiä lankoja. Toivon sydämestäni, että nyt ei käy samoin! Vaikka Novitan värikartassa on tänäkin keväänä aivan ihania lankoja ja värejä, onko minun oikeasti pakko niitä saada itselleni? Jos tuo pian ilmestyvä lehti lumoaa minut samoin kuin edeltäjänsäkin, tarkoittaako se silti sitä, että minun täytyy neuloa itselleni kaikki ne lumoavat neuleet? Voisinko jättää jonkun (kaikki?!) niistä tekemättä?
 |
| Nämä kaapin hyllyt ovat täynnä pelkästään neulottuja vaatteita - minun kokoani tietysti |
Onko ylipäätään jokin neule, jollaisen ehdottomasti vielä tarvitsisin? Kaapista löytyy neulottuja toppeja, jakkuja, puseroita, hameita, housuja, sukkia, päähineitä, huiveja, kaulureita, lapasia, säärystimiä, kämmekkäitä, tossuja, liivejä... Ainakaan kesää ajatellen en tarvitsisi oikeastaan muuta kuin luonnonvalkoisen tai vaalean beigen pitkähihaisen puuvillaneuletakin. Minulla on ollut vuosikausia yksi lyhythihainen luonnonvalkoinen puuvillaneuletakki, jota olen pitänyt paljon. Olen sen rinnalle kaivannut pitkähihaista niin ikään jo vuosikausia. Yhden valkoisen pitkähihaisen puuvillajakun tein kuopusta odottaessani - se vain oli minulle liian iso jo raskaana ollessani, joten enhän minä sitä voinut käyttää, ja se päätyi kirpparille. Toisen valkoisen pitkähihaisen puuvillajakun virkkasin pari vuotta sitten, mutta siitä tuli niin juhlava, etten voi kuvitellakaan pitäväni sitä arkena "jokapaikan neuletakkina". Tuon neuletakin tarve on minulla ollut siis jo vuosikausia, mutten ole siitä huolimatta saanut sitä tehtyä (tai en ainakaan käyttökelpoista). Kaikkea muuta olen kyllä tehnyt, mutten juuri sitä, mitä tarvitsisin. Vai onko sekään oikeastaan mikään kovin iso tarve, jos kerran olen pärjännyt jo monta vuotta ilmankin?
 |
| Kasvivärjättyjen lankojen korista riittää vielä pitkäksi aikaa tekemistä |
Vaikka nämä asiat pohdituttavatkin, en ole aikeissa alkaa mihinkään ehdottomaan langanostolakkoon. Toki ostan lankaa, jos siihen tarvetta tulee. Mutta haluan miettiä entistä tarkemmin sitä, millaisia neuleita haluan oikeasti tehdä ja mitä tulee myös käytettyä. Mielitekojakin saa toki olla, ei kaiken tarvitse olla aina niin hirmuisen tarpeellista ja käytännöllistä, vaikka sekin puoli on ihan hyvä huomioida. Mutta en voi loputtomiin perustella itselleni, että "koska en tupakoi, en käytä alkoholia, en ole syönyt puoleen vuoteen karkkia, en omista autoa eikä minulla ole velkaa", niin voin huoletta ostella lankoja - onhan tämä sentään minun harrastukseni. Rajat ne on kuitenkin harrastuksillakin, ei senkään kanssa tarvitse ihan holtittomuuksiin mennä. Eikä se lanka tuosta omasta kaapistani ihan vähään aikaan ole edes loppumassa. ;) Ja jos loppuisikin, niin voisihan sitä alkaa vaihteeksi harrastaa jotain muutakin... :)
 |
| Yksi kopallinen lankaa haluaa käydä ensin väripadassa ja vasta sitten hypätä puikoille |
ps. Jos tästä kirjoituksesta ei ollut muuta hyötyä, niin tulipahan ainakin järjesteltyä vaatekaappi. ;)
pps. Tämä ei ollut vielä tämänpäiväinen arkikuvahaaste, se tulee vasta illalla.
ppps. Lankavyyhtejä ei vahingoitettu kuvausten aikana. ;)
Minulle kävi vanhanaikaisesti, kun innostuin uudelleen neulomisesta. Lankavarasto kasvoi melkoisesti. Nykyään ostelen paljon harkitummin, mutta jotkut ei-neulovat tutut ostelevat lankaa lahjaksi eivätkä heidän valintansa aina osu kohdalleen. Itselleni neulon aika vähän, joten eivätpähän tuotokset jää nurkkiin lojumaan.
VastaaPoistaMinulla lankavarasto alkoi paisua blogin myötä - jos ei ole muuta blogattavaa, niin täytyy ostaa lankaa, niin voi esitellä ostokset blogissa. ;) Toisaalta samoihin aikoihin kävin värianalyysissa ja löysin "omat" värini. Sen jälkeen en oikein ole voinut vastustaa lankoja, joiden tiedän olevan minun värisiäni, ja siitä johtuen myös ne neuleet tulevat pääasiassa itselleni. Kieltämättä kyllä muutenkin tulee ostettua niitä omanvärisiä vaatteita, jos sellaisia silmiini kaupassa osuu, mutta olen onneksi sen verran huono käymään vaatekaupoissa, ettei siitä ole vielä tullut minulle samanlaista ongelmaa kuin noista neuleista... ;) Mutta ehkäpä nyt, kun olen tätä taasen pysähtynyt pohtimaan ihan julkisestikin, niin lankaosteluihin tulee ainakin joksikin aikaa enemmän harkintaa mukaan.
PoistaHeh, ja minä taas olen ajatellut, etten enää stressaa lankavarastoni koosta :D. Minä menen käsitöitä päin muutenkin aivan päinvastaisesta suunnasta kuin sinä - ensin pitää olla materiaalia, josta jokin alkaa inspiroida. Varastossa pitää olla kaikenlaisia inspiraatiolähteitä sitä hetkeä varten, kun tekee mieli aloittaa justnytheti jotain uutta...
VastaaPoistaMulle on periaatteessa ihan sama, miten iso se lankavarasto on. Haluan vain olla entistä tietoisempi kuluttaja niin harrastusvälineiden kuin muidenkin hyödykkeiden kohdalla. Kuluttaminen on tässä maailmassa mennyt ihan järjettömyyksiin, haluan vaikuttaa sen hillitsemiseen edes omalla kohdallani. Vaikka sen eteen joutuisinkin joskus olemaan epäitsekäs ja jättämään väliin jonkin mieliteon. Kaikkea ei tarvitse saada, mitä mieli tekee, ei edes käsitöiden suhteen. :)
PoistaArvostan kovasti kaikkia pyrkimyksiä tietoisempaan kuluttamiseen, ihan kaikkien kohdalla. Itsekin koetan miettiä kulutusvalintojani tuota kautta, ja nimenomaan sitä, mitä kulutustekoni aiheuttavat pitkällä tähtäyksellä. Mun mielestä kumminkaan lankahamstraus ei ole siellä pahimmasta päästä olevia järjettömiä kulutustottumuksia. Luonnonvarojen rasittamisessakin se on kumminkin vielä maltillinen pahe, ja kuitenkin on hyvä muistaa sekin, että olemme inhimillisiä. Mulla on työ, jonka tuotokset ovat aina aineettomia, ja saan suunnatonta mielihyvää, kun teen käsillä jotain. Jotain tarvetta tuo sukantikuttelu siis selvästikin tyydyttää. Ja jos se joku sitten jääkin käyttämättömäksi, niin todennäköisesti sen saa kirpparin tms kautta delegoitua jollekulle, jolla on sille käyttöä. Hyvään voi pyrkiä ja kilvoitella, mutta on ihan tavoiteltavaa myös osata olla itselleenkin armollinen. Silloin monesti on sitä toisillekin. :-)
VastaaPoistaJuuri näin, kaikessa on puolensa. Täytyy vain osata tasapainotella järkevän kuluttamisen ja mielitekojen tyydyttämisen välillä. Kumpikin ääripää on pahasta, sekä kaikenlaisesta kuluttamisesta kieltäytyminen että kaiken mahdollisen salliminen vain siksi, että se tuottaa iloa. Siksi kirjoitinkin jo tuossa varsinaisessa tekstissä, etten ole ryhtymässä mihinkään langanostolakkoon, mutta haluan olla entistä tietoisempi myös niistä lankaostoksistani. Varsinkin kun niitä valmiita tuotoksia ei enää synny samaa tahtia kuin ennen, ei sitä langan ostamistakaan voi ihan entiseen malliin jatkaa. Eikä näin ollen myöskään voi olettaa pystyvänsä toteuttamaan kaikkia neuleita, joita tekee mieli. Kun antaa itselleen vähän miettimisaikaa, niin usein sitä "pakko saada" -neuletta tai -lankaa ei lopulta olekaan niin ihan pakko saada. :)
PoistaMinä olen sen verran hidas neuloja, eikä neulomiseen tahdo edes olla riittävästi aikaan, että minulla ei pursua joka paikka neuleita. Tai, no, huiveja ja pipoja kyllä löytyy joka lähtöön... Lankoja kyllä löytyy kaapit pullollaan. Ylensä sorrun tarjousten edessä tai sitten värien takia. Isompiin töihin ostan langat yleensä järkevästi: Mietin ensin mitä aion tehdä ja käyn sitten hakemassa langat. Mutta sukkalankaa ja kaikenlaisia jämiä löytyy vaikka muille jakaa...
VastaaPoistaKyllä niitä kompastuskiviä varmasti jokaisella neulojalla on; tarjoukset ovat niitä pahimpia. Jotkut eivät voi vastustaa lankojen värejä, toisia himottavat tietyt materiaalit. Ja jotenkin sitä lankaa vain kertyy, vaikka kuinka kuvittelee toimivansa harkiten.
PoistaMutta onhan sinun kulutuskäyttäytymisessä paljon hyvää. Jos nyt puhutaan langoista niin olet miettinyt kaikelle langalle käyttötarkoituksen, joten ne eivät ole vain marinoitumassa kaapissa. Kun puhuit tarpeesta, niin ajattelisin että se tarve ei ehkä ole aina niinkään saada uusi pari sukkia, vaan kutominen. Lisäksi teet myös paljon vaatetta hyväntekeväisyyteen.
VastaaPoistaNo onneksi jotain hyvääkin! ;) Mutta ei ole pahitteeksi myöskään pohtia, voisiko jotain tehdä vielä toisinkin. Kyllä minä noita hyväntekeväisyysneuleitakin ajattelin tekstiä kirjoittaessani, onneksi teen välillä niitäkin, etteivät kaikki päädy omaan kaappiin. :D
PoistaHyvä kirjoitus, pohdiskelen usein samoja asioita. Niin, voimmeko perustella kulutushysteriaa sillä, että se tuottaa mielihyvää? Olen selittänyt asiat itselleni näin: ostan lankoja ja neulon paljon enemmän kun tarvitsen. Keneltä tai mistä se on pois? Varmasti se kuormittaa jonkun verran maapalloa, mutta ehkä voin jollakin muulla tavalla sen kompensoida, esim. vähentää muita kulutustottumuksia.
VastaaPoistaJa vielä: onko mielihyvä huono asia? Kun on hyvä mieli, on ilo ja mielenrauha. Se puolestaan vaikuttaa suhtautumiseen ihmisiin ja ympäristöön.
Näin tässä rauhottelen omatuntoani! Todellisuudessa huokailen, että onneksi Oulun lankakaupat eivät ole ihan työmatkani varrella!
Ihan samalla tavalla minäkin yritän omia lankaostoksiani perustella. Silti on ihan pakko joskus pysähtyä miettimään, onko tässäkään mitään järkeä. Hyvä mittari on se, että jos jonkun tietyn langan (tai muun tavaran) ostaminen vähänkään mietityttää, niin silloin kannattaa jättää se ostamatta ainakin sillä hetkellä. Jos se taas tuntuu 100% hyvältä ja oikealta, niin siitä vaan.
PoistaAivan hurjan tärkeitä ajatuksia ja teemoja, joita olen itsekin viime vuodet työstänyt. Itse olin juuri alkuviikon risteilyllä perheeni kanssa ja laivalla tuli tietenkin kierreltyä kaupat läpi. Usein aiemmin on tullut ostettua sitä sun tätä, kun huomattavasti edullisemmin moisia saan. Varsinaista tarvetta ei kuitenkaan ole ollut. Kosmetiikkakaupassa esimerkiksi ihastelin alehintaisia luonnonkosmetiikkasarjoja, mutta totesin, että teen vastaavat tuotteet nykyisin pääosin itse. Mukana ei ollut yhtään tuotetta, jota olisin tarvinnut. Mutta kun ne olivat niin kauniissa purkeissa ja hinnat olivat miltei puolet siitä, mitä ne maissa ovat! Ne olivat myös ihanan tuoksuisia ja tuntuivat sellaiselta pieneltä ylellisyydeltä, johon ei turhan usein tällä äidillä ole varaa. Hemmottelulta itselle. Sitten totesin, että hemmottelen itseäni sillä reissulla ylipäätään ja lomalla rakkaiden kanssa. Näille ei ole tarvetta, enkä osta niitä vain koska ne nyt ovat tarjouksessa. Tällä kertaa totesinkin vihdoin maihin tullessani, että varsinaisia ostoksia ruokailujen ja museolippujen lisäksi ei reissussa tullut tehtyä laisinkaan.
VastaaPoistaKuten muutkin sanoivat, itselleen kannattaa kuitenkin olla armollinen ja sinulla moni osa-alue elämässä onkin jo hurjan hyvällä mallilla moneen muuhun verrattuna noin ekologisesta näkökulmasta katsottuna :) Mutta minusta on kyllä hurjan ihana lukea muidenkin pohdintoja, edistymisiä ja pieniä askeleita näissä asioissa, sen verran ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja ovat.
Juuri tuon tyyppisten asioiden kanssa itsekin painiskelen välillä, milloin on järkevää ostaa jotain vain siksi, että saa niin halvalla, ja milloin taas voi siitä huolimatta jättää ostamatta. Ja jos jollakin tavalla haluaa itseään hemmotella, niin mieluummin jollain aineettomalla (konsertti, teatteri...) kuin tavaraa haalimalla. Sekin kannattaa muistaa, että jos joskus tulee ostettua jotain vähän typerää, niin ei peli ole kokonaan menetetty, vaan voi sitten jossakin toisessa asiassa olla vähän harkitsevampi. Ja kyllähän ne langat tulee aina käytettyä, eikä käsityöt nyt ole ihan kaikkein huonoin harrastus. ;)
PoistaSamaa olen pohtinut, varsinkin nyt kun tuli se Nuukailu-kirjakin luettua... Musta omia ostoksiaan ei oikein voi perustella sillä, että muut ovat vielä epäekologisempia. Lisäksi mulla on se ongelma, että meillä on todella pienet säilytystilat, joten kovin paljon lankaa tai neuleita en pysty varastoimaan. Täytyy kai keskittyä hyväntekeväisyysneuleisiin...
VastaaPoistaNo se Nuukailu-kirjahan mullakin nämä ajatukset laittoi liikkeelle! Ja sen jälkeen olen vielä lukenut Laura Honkasalon blogia. :)
PoistaJoskus saatan miehelle selitellä, että mulla on oikeastaan aika vähän lankaa verrattuna moneen muuhun neulebloggaajaan, johon mies vaan puistelee päätään, että "siihenhän sää aina vetoat". Ei meilläkään niitä säilytystiloja rajattomasti ole, kerrostaloasunnossa on tietty määrä kaappeja, ja kellarivarastokaan ei mikään suuri ole. Ja muutenkin tykätään siitä, että paikat ovat järjestyksessä, eli ettei mitään pusseja ja nyssyköitä loju siellä täällä. Jo ihan sen vuoksi täytyy välillä pistää vähän jarrua päälle, että langat mahtuvat niille varattuihin laatikoihin (niissä on onneksi tällä hetkellä jopa hieman väljyyttä!), ja että myös vaatekaapissa saa ovet kiinni. ;)
Hmm.. Ei liene paras päivä lukea tätä näin hopeatyökurssilla olleena. Mitään tekniikan oppimista kummempaa todellista tarvetta ei ollut tehdä sitä leveää rannekorua tai isoa riipusta kaulakoruun, mutta jotain täytyi tehdä.. :D Paljon näitä asioita olen pohtinut ja pyöritellyt mielessä miekin. Kodin laittaminen ja äitiyslomien kiristämä talous on saanut miulla ajatukset liikkeelle. Tulevaisuudessa katson kirjastosta tuota Nuukailu kirjaakin.
VastaaPoistaKommentoimaan miut sai kuiten tuo itselle/lapsille neulominen. Mie huomaan monesti ostelevani lasten vaatteisiin niitä ihanan värisiä lankoja. Kasvavilla lapsilla kuiten tarvetta ilmenee joka vuosi ainakin villasukkien/lapasten verran. Yleensä enempikin. Pienten lasten kanssa voi onneksi ne äidin lempivärit neuloa lasten vaatteisiin. :) Lisäksi pojat ovat lähempänä miun kuin isänsä värejä niin värit sopivat heilllekin, onneksi. Tämäkin ilo loppuu aikanaan, kun heillä alkaa olla omia mielipiteitä väreistä ja niiden käytöstä.
No olen minäkin noilla kursseilla käynyt ihan vain tekniikkaa oppimassa. Sitten on tullut kurssin myötä niitä valmiita töitä, joilla ei ole mitään käyttöä. ;)
PoistaMeillä lapset käyttävät aika vähän neuleita, ja olen jotenkin onnistunut tekemään sellaisia villavaatteita, jotka mahtuvat vuosikaupalla, esimerkiksi yksi villapuku mahtui ikävuodet 1-4! Ja kun talvet ovat tällaisia mitä tämäkin talvi, niin eipä ne villavaatteet paljoa ehdi kulumaan. Mutta kiva niitä olisi tehdä enemmänkin, jos vain olisi tarvetta.