Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

maanantaina, syyskuuta 30, 2013

Syyspihlajan alla

Yleensä käsityötä aloittaessani minulla on selkeä visio valmiista työstä ja ennen kaikkea tiedossani täytyy olla kohde, jonne käsityö on menossa: itselle, perheenjäsenelle, lahjaksi tietylle ihmiselle, hyväntekeväisyyteen... Tällä kertaa kävi toisin.


Kaikki on tämän syksyisen upean ruskan syytä! :D Olen ihastellut poikkeuksellisen mahtavaa väriloistoa luonnossa. Ennen kaikkea minua sykähdyttää tänä syksynä punaisen, keltaisen ja vihreän värileikki, johon törmäsin ensimmäisenä tienvarren pihlajassa, mutta sen jälkeen myös muissa puissa ja pensaissa. Tuo väriyhdistelmä on pakko saada myös käsitöihin! Ensimmäisenä kävi mielessäni ruskansävyisen langan värjääminen (kenties senkin teen vielä joskus), mutta kun kaapista löytyi jo valmiiksi oikean sävyisiä lankoja, alkoi pohdinta niiden neulomisesta yhdessä.


Koska elämme Sukkasatoa, tuntui itsestään selvältä tehdä tästä väriyhdistelmästä sukat. Suunnittelin mallia jonkin aikaa, kunnes eilen illalla sain sen puikoille. Ainoa minua vaivaava asia sukkia aloittaessani oli se, etten tiennyt lainkaan, kenelle olin niitä tekemässä. Vaikka ihastelenkin näitä värejä syksyisessä luonnossa, omissa sukissani en osaa niitä nähdä.


Tänä aamuna bussissa ensimmäinen sukanvarsi alkoi jo olla valmiina. Silloin se kuiskutti minulle: "Minä en ole sukka - minä olen säärystin!" Ja juuri sillä hetkellä minulle kirkastui, kenen säärystin se halusi olla. Syyspihlaja-sukkien sijaan syntyivät Syyspihlaja-säärystimet, jotka pääsevät aikanaan erään syksyn lapsen synttäripakettiin:

Syyspihlaja-säärystimet
Tehty ajalla: 29.-30.9.2013
Malli: Oma
Lanka: Novita 7 veljestä keltainen (268), sammaleenvihreä (322) ja verenpunainen (587)
Langankulutus: 82 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 10-vuotiaalle
Muuta. Lahjaksi menossa. Sukkasato nro 14.

Kirjoneulekuvioon yritin hakea pihlajan lehden muotoa kaikissa syksyisissä väreissä. Toivottavasti joku muukin löytää näistä sen Syyspihlajan, jonka mukaan säärystimet nimesin.


Onneksi Sukkasatoon kelpaa kaikki jalanlämmittimet, niinpä nämä ovat nyt neljännettoista satotekeleeni.

Vaikka päätin tehdä syys-lokakuun ajan vain ja ainoastaan sukkia, joutunen nyt hieman perääntymään päätöksestäni. Minä kun olen setti-ihminen, niin en voi olla tekemättä näille säärystimille pariksi lapasia samalla Syyspihlaja-kuviolla. Minulla nimittäin oli yksi suunnitelma sukkien teräosaan, joka jäi näissä nyt toteuttamatta, mutta oikeastaan se sopisikin paremmin lapasiin. Siispä laittanen lapaset seuraavaksi puikoille - tässä Sukkasadon puolessa välissä voi tehdä hyvääkin pitää yksien lapasten mittainen tauko sukkien kutomisesta. :)


Ensin kuitenkin laaditaan varsin sukkapitoinen käsityöraportti syyskuulta. Palataan siis pian!

Huiskutuksia kaikille täältä syyspihlajan alta! :)

7 kommenttia:

  1. Odotan innolla niitä lapasia, sillä oot varmasti keksinyt sinne kärkeen jonkin mukavan jutun. Muutenkin oot tosi tuottelias käsityön saralla. Pidän myös hirmusti tavastasi kirjottaa, aina on mukavasti huumoria mukana.
    Mukavaa loka(/lempi)kuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin odotan innolla, millaiset noista mahtaa tullakaan... alulla ovat jo. :)

      Poista
  2. Ovatpa kauniit säärystimet! Minunkin pitää aina tietää kohde ennen kuin alan neuloa tai virkata jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, kyllähän se kohde on hyvä olla tiedossa, ei kannata turhaan neuloa jemmalaatikkoon. Näitä aloittaessani kyllä ajattelin, että jos ei muuta kohdetta löydy, niin laitan hyväntekeväisyyteen/myyjäisiin. Mutta sitten kun ne alkoivatkin näyttää säärystimiltä, niin se kohde kirkastui samantien. :)

      Poista
  3. Kauniin väriset säärystimet tosiaan!

    VastaaPoista
  4. Herttainen tarina ja kauniit säärystimet! Ruskan värit ovat luonnon taideteoksia, joista meillä on ilo nauttia, myös haravoimalla lehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juuri näin, luonto antaa meille vuosi vuodelta niin paljon kauneutta, ja joka vuosi hieman eri tavalla. Meillä ei kerrostaloasujina ole lehtien haravointia ilonamme, mutta olisi kyllä hauskaa päästä köllimään siihen haravoituun lehtikasaan... :) Ala-asteella meillä oli syksyisin sellainen välituntileikki, että haudattiin joku kaveri aina lehtien alle, toki siis kasvot jäivät näkyviin. :)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)