Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Neulevuosi 2013 on käynnistynyt aika lailla isojen projektien parissa. Määrällisesti projekteja on valmistunut tammikuussa vain muutama, mutta niihin on kulunut sitäkin enemmän lankaa. Vaikka on tammikuussa tullut tehtyä muutakin, olen varmasti lukenut enemmän kuin pitkiin aikoihin sekä kuunnellut äänikirjoja, tietysti käsityö aina kirjan seurana. Ja olen ehtinyt nauttia tästä talvestakin - talvi on ihanaa aikaa! :)

Tammikuussa valmistuivat:

• 9.1. Palmikkomekko (neuloen), langankulutus 657 g
• 16.1. Virkattu tunika (virkaten), langankulutus 362 g
• 23.1. Rouvan slipoveri (neuloen), langankulutus 326 g
• 27.1. Sytomyssyt 14 kpl (virkaten), langankulutus 600 g

Lankaa kului tammikuussa 1945 grammaa, mikä antaakin varsin hyvän pohjan alkaneen vuoden lankasaldolle. Aika hyvät pohjat otin kyllä lankahankintojenkin kanssa, sillä lankaa tuli ostettua tai saatua 2921 grammaa, eli lankavarasto kasvoi vajaalla kilolla. Mutta sehän nyt on hetkessä kulutettu, eli ei syytä huoleen. :)

Ristipisto-osastolla aloitin esikoisen 1-vuotiskuvan pistelyn, joka on kutakuinkin puolivälissä kuun lopulla. Olen ottanut tavakseni pistellä aina perjantai-iltapäivisin siivouksen jälkeen, koska silloin en yleensä jaksa tehdä yhtään mitään muuta, en edes neuloa tai virkata. Tämä on siinäkin mielessä hyvä tapa, että silloin tulee edistettyä ristipistoja edes kerran viikossa. Äänikirjojen seurana yleensä myös pistelen, joten toivottavasti löydän hyviä äänikirjoja myös helmikuussa kuunneltavaksi. Tavoitteena on saada esikoisen 1-vuotiskuva valmiiksi helmikuun aikana.

Helmikuun käsityösuunnitelmissa on neule- ja virkkausrintamalla saada valmiiksi neulottu kirjoneuleliivi, jonka olen saanut jo tammikuun puolella ihan kohtuulliselle mallille, se varmastikin valmistuu helmikuun ensimmäisen viikon aikana. Sukkasuunnitelmia on helmikuulle ainakin kahden sukkaparin verran, ja valkoinen villamekko olisi myös kiva saada vähintäänkin alulle, jos ei sitten ihan valmiiksikin saakka. Helmikuussa on kyllä tiedossa myös yksi sairaalakäynti, jonka jälkeen saatan joutua lepäilemään jopa muutaman päivän ajan. Salliiko vointi sitten noina päivinä käsitöiden teon, se jää vielä arvoitukseksi. Henkisesti olen jo varautunut pitämään muutaman päivän käsityötauon, mutta todennäköisesti en pysty olemaan käsitöistä erossa hetkeäkään niin kauan kuin henki minussa pihisee. ;) Onhan se jo ennenkin nähty, että kutimet tai pistelyt kaivetaan laukusta välittömästi nukutuksesta herättyä leikkauksen jälkeen tai synnytyksessä heti, kun vauva on saatu pukattua maailmaan. Miksipä siis yksi pieni pistos mitään estäisi? Paitsi että jo nyt olen kauhusta jäykkänä pelätessäni sitä pistosta... en pystyisi kauhun lamaannuttamana varmasti tekemään käsitöitä, jollei se sujuisi minulta ihan selkäytimestä. Mutta entä sitten, jos selkäytimeen pistetään (iik!), voiko sen jälkeen enää tehdä käsitöitä? Tuo täytyykin kysäistä lääkäriltä ennen sitä kamalaa pistoa... ;)

Joka tapauksessa näillä mennään kohti helmikuuta ja uusia koettelemuksia käsitöiden ja muunkin elämän saralla. Eiköhän tästä tule taas aivan mukava kuukausi, helmikuu on yleensä sellainen jostain ihmeen syystä. :)

Herttaista helmikuuta siis! :)

Uusi lelu

Sain tänään paketin. :) Vieläpä ihan kotiovelle kannettuna, ei tarvinnut lähteä postista hakemaan, tai siis laittaa miestä hakemaan. Sanoin postinkantajallekin aamulla, että olipas mukava, kun tuli paketti ovelle asti. Vaikka eihän se postinkantajan ansiota ollut vaan lähettäjän, kun oli valinnut toimitustavaksi maksikirjeen, joka ainakin yritetään kantaa kotiin, jos vaan kotona joku on vastaanottamassa.

Paketissa oli kerijälaite.

Nyt varmaan kaikki blogini lukijat puistelevat päätään epäuskoisena, että voiko olla mahdollista, että maailmankolkasta löytyy vielä joku aktiivinen käsityöharrastaja, joka ei ole tähän mennessä omistanut kerijälaitetta. Minusta ainakin tuntuu siltä, että kaikilla neuleblogisteilla on ollut tällainen jo ainakin sen seitsemän vuotta, jonka minä olen blogimaailmassa pyörinyt. Mutta minä vain en ole kokenut tällaista tarvitsevani aiemmin. Minä kun en kovin paljon ole lankoja ostanut vyyhteinä, niin kerimiselle ei ole ollut hirveästi tarvetta. Pääasiassa käytän Novitan lankoja ja joskus harvoin jonkun muun valmistajan lankoja, jotka nekin yleensä myydään kerällä. Kovin montaa lankavyyhtiä en ole eläissäni ostanut, ja kyllähän ne vähäiset vyyhdit aina käsinkin pyöräyttää palleroksi.

Värjäysinnostuksen myötä noita vyyhtejä on kuitenkin alkanut kaappeihin kertyä, kun värjäystä varten kerät täytyy muuntaa ensin vyyhdeiksi - ja sitten taas värjätyt langat keräksi, jotta niitä voi alkaa neuloa. Vaan se neulominen on tahtonut jäädä ja värjätyt vyyhdit unohtua kaappiin, kun en ole saanut aikaiseksi keriä niitä vyyhtejä keräksi. Yksi hidaste tässä on ollut se, että vaihdoimme vuosi sitten keittiöömme uuden ruokailuryhmän, ja ne vanhat puiset keittiöntuolit olivat mitä mainioimmat kerinpuiden kiinnittämiseen. Itse asiassa en ole onnistunut kodistamme löytämään enää uutta paikkaa, jonne kerinpuut voisi laittaa kiinni. Toinen hidaste on sitten tämä sairastumiseni, sillä lankakerän pyörittely ei ole mitään kevyttä hommaa, ja kun toinen käsi toimii ja jaksaa tehdä vain puolittaisesti jos aina sitäkään, niin ei se hirveästi ole houkutellut lankapallojen tekoon. Joskus jonkun sotkeutuneen keränlopun saatan palleroksi pyöräyttää, mutta se on ihan eri juttu kuin alkaa kerimään vyyhdiltä vaikkapa yhtä mekollista lankaa. Kun tuli tuossa syksyllä ostettua kilon verran mekkolankaakin vyyhdillä, ja mieli tekisi saada mekko jo puikoille...

Siispä päädyin hankkimaan kuvassa näkyvän kerijälaitteen, lähinnä siis apuvälineeksi tuon käden oireilun vuoksi. Hintavertailussa Kirjokas oli ehdottomasti edullisin ostopaikka, sillä seuraavaksi edullisimmassa olisi pelkkä laite maksanut saman verran kuin Kirjokkaassa laite + postikulut. Pieni miinuspuoli oli hidas toimitus, koska kerijälaite oli tilaustuote eli sitä ei ollut varastossa. Mutta satuin tilaamaan juuri muutamaa päivää ennen kuin Kirjokkaasta lähtee tilaukset tukkuun (tekevät tukkutilaukset yleensä kuun ensimmäisenä maanantaina, ja minä tilasin tämän joskus tammikuun eka viikolla), niin sain tämän odotetun paketin viimein sitten tänään. :)

Sitä kerittävää olikin tosiaan kertynyt... Kilo aiemmin mainittua valkoista mekkolankaa tuossa keskellä, pari ihan vyyhtinä ostettua lankaa ja loput itse värjättyjä.

Kerinpuille piti vielä löytää kiinnityspaikka, ja lopulta oivalsin, että voin tyhjentää tuon yhden puisen hyllyn ja laittaa sen tuolille niin, että kerinpuut saa kiinni hyllyn jalaksiin (hylly siis ylösalaisin tuossa tuolin päällä). Pieni ongelma tässä oli tietysti se, että kukaan ei päässyt koko päivänä työhuoneeseen, kun tämä viritelmä oli suoraan oviaukon edessä, minkä olisi voinut toki estää virittelemällä koko kerimisoperaation johonkin toiseen huoneeseen.

Sukkelastihan tällä laitteella sai kerät aikaiseksi, katso vaikka, jos et muuten usko:

Pahoittelen, ettei videossa ole ääntä, mutta kun kuvasin äänen kanssa, niin se resonoi niin omituisesti samalla pöydällä olevaan tietokoneeseen, että lopputulosta ei kestä kuunnella. Siksi siis tällainen "mykkäelokuva".

Kuten huomaat, yhden 100 gramman kerän keriminen kestää vain reilut 3 minuuttia. Käsin pyörittelemällä kestäisi ikuisuuden...

Ihan kaikkia lankoja minun ei tarvinnut itse keriä, sillä ainakin yksi innokas käsipari minulla oli auttamassa. Vähän tämänsuuntaista ajattelinkin laitetta hankkiessani, että voisin vähitellen ulkoistaa kokonaan vyyhtien kerimisen... ;)

Hauskaakin tuo keriminen näyttää olevan - pahoittelen edelleen äänen puuttumista, mutta voitte varmasti kuvitella äänet itsekin. ;)

Nyt voin tyytyväisenä todeta, että kaikki vyyhdit on muutettu keriksi, eikä enää ole ainakaan siitä kiinni joidenkin projektien aloittaminen.

Lopuksi vielä pakko kertoa eräästä kohtaamisesta tänään postilaatikolla. Olin postittamassa paria kirjettä, kun laatikolle osui yhtä aikaa eräs tuntematon mummo. Hän oli postittamassa isoa pinkkaa postikortteja ja alkoi yllättäen esitellä minulle yhtä korttia, jonka hän oli askarrellut vanhasta tapetista. Tapetti oli kohokuvioista, ja tämä mummo kertoi värittäneensä vahakynällä niiden kohokuvoiden päältä, jolloin väri oli tarttunut ainoastaan siihen kuvioon, ja lopputulos oli aivan upean näköinen. Siinä postilaatikon äärellä kuulin tarinoita tapettien takaa ja myös sen, että tällä mummolla tahtoo kuulemma tunnit loppua vuorokaudesta kesken, kun olisi niin paljon puuhaa käsitöiden ja askartelun parissa. Vastasin tietäväni mistä hän puhuu ja kerroin itsekin harrastavani käsitöitä. Tämän kuullessaan mummo halusikin vinkkejä, mistä löytäisi vauvanvaatteiden kutomisohjeita, ja minä kerroin, että maaliskuussa ainakin ilmestyy Novitalta vauvaneule-ekstranumero, jota varmasti myydään siinäkin kaupassa, josta mummeli oli juuri tulossa. Lisäksi kehuin siinä ihan postilaatikon vieressä olevaa lähikirjastoamme, josta löytyy tosi hyvin käsityölehtiä (Kauneimmat käsityöt, Moda ja SK). Tämä tuntuikin olevan mummolle uusi tieto, koska hän ei kuulemma käy kirjastossa. Minusta tuntuu kyllä aika hassulta, että joku ei käy kirjastossa, koska minä käyn siellä kerran viikossa ja mieheni ainakin 1-2 kertaa viikossa, ja joka kerta meiltä lähtee kirjastoon repullinen palautettavaa. Mieheni palautti kirjastoon viimeksi kaksi päivää sitten pinon lainoja, ja sen jälkeen meidän palautettavien pino oli taas kasvanut niin isoksi, että hyvä kun jaksoin kirjastoon kantaa. Tosin reppu oli vielä painavampi sieltä palatessani... taas olisi hyllyssä muutama tuhat sivua lukemista, mutta eiköhän nekin kohta ole luettu. :) (tämän vuoden puolella olen jo lukenut seitsemän romaania ja kuunnellut kaksi äänikirjaa) Mutta jopas jouduin sivuraiteille alkuperäisestä kohtaamisestani tuntemattoman kanssa postilaatikolla! Toivottavasti käsityölehtivinkeistäni oli hänelle apua. :)

Hyvää viikon jatkoa - huomennahan onkin sitten jo kuukausiraportin aika! :)

Sytomyssyjä

Muistatte varmaan, kun löysin torstaina puuvillalankaa Lidlistä? Silloinhan pohdiskelin, että jos tekisin niistä sytomyssyjä ja toimittaisin ne joko Oysiin tai Lankamaailmaan helmikuussa, kun olen silloin Oysiin menossa. Asiaa tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että se parin viikon päästä edessä oleva toimenpide on kyllä sellainen, että sen jälkeen on syytä välttää turhaa rasitusta, ja se muistaakseni on sen verran aikaisin aamulla, että ennen sitä ei ehdi mitään myssyjä minnekään toimitella. Sitten hoksasin, että olenhan minä tietysti huomenna maanantaina menossa työterveyslääkärille ja huristelen myös Lankamaailman ohi - voisin siis ihan hyvin paluumatkalla hypätä bussista pois Saaristonkadulla, käydä viemässä myssypussin Lankamaailmaan, ja ajella seuraavalla bussilla kotiin. Menomatkalla ei kannata tuota tehdä, koska siinä joutuu menemään tien yli, kun taas paluusuuntaan pysäkki on käytännössä Lankamaailman oven edessä. :)

Jotta voin huomenna suunnitelmani toteuttaa, täytyy tietysti olla myssyjä vietäväksi. Siispä olen taas kerran uhmannut (ihan vähän vaan) käteni kuntoa ja koukutellut menemään myssyn toisensa jälkeen. Mutta sain kuin sainkin kaikki torstaina ostamani Lidlin langat muunnettua myssyiksi, vieläpä hyvissä ajoin ennen huomista! :)

Sytomyssyt 14 kpl

Tehty ajalla: 24.-27.1.2013

Malli: Perusmyssy päälaelta alkaen

Lanka: Lidlin "Kevät" pinkki (0119), punainen (0031), sitruunankeltainen (445), tummankeltainen (2101), tummanpunainen (0016) ja vaaleanpunainen (0025)

Langankulutus: 600 g eli noin 43 g / myssy

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: 55-56 cm kaikissa myssyissä

Muuta: Oysiin menevät      

Kaikki myssyt on tehty ihan samalla perusmallilla, eli päälaelta aloittaen. Jotain pieniä muutoksia tein värien rytmittelyssä ja reikäkerrosten sijoittelussa, mutta aika paljon nämä toinen toistaan muistuttavat. Hauskinta olikin värien yhdistely, joten malli olikin hyvä pitää yksinkertaisena.

Kaksivärisiä myssyjä tein kahdeksan, ja nämä ovat tosiaan muuten ihan samanlaiset, mutta värit vain vaihtuvat. Omat suosikkiväriyhdistelmäni löytyvät tuosta keskimmäisestä rivistä. Hoksasin jossain vaiheessa, että keskellä oikealla oleva pinkki-tummanpunainen-raidoitus on ihan samanlainen kuin yksissä minun kalsareissani, sävykin ja raitojen leveyskin täsmäävät prikulleen. ;) Vähän tällaista Marimekko-henkeä näissä kaksivärisissä myssyissä on, ties vaikka olisi oikeasti olemassakin maripaitoja juuri näillä väriyhdistelmillä. Nämä ovatkin sitten "marimyssyjä", kun ovat Marin tekemiä. ;)

Kaksiväristen myssyjen jälkeen piti alkaa yhdistellä jo kolmea väriä keskenään. Näiden raidoitusrytmissä on kahta eri mallia, eli ylärivin myssyt ovat keskenään kaksoset ja kolme muuta ovat kolmoset, eivät kuitenkaan identtiset. ;) Taas kerran kotoa löytyi samoja värejä, nimittäin ylärivissä vasemmalla oleva myssy tuo mieleen väritykseltään meidän olohuoneen matot, on siis minun lempparini näistä kolmivärisistä, vaikka on tuo keskellä oleva vaaleanpunainenkin aika nami. :)

Kaikki nuo kaksi- ja kolmiväristen myssyjen väriyhdistelmät ja raitarytmitykset suunnittelin ennalta, mutta lopuista jämälangoista pyöräytin sitten myssyn, jota ei voinut ennalta suunnitella ollenkaan. Piti vain katsoa, mihin langat riittävät niin, ettei jää mitään kovin pitkiä pätkiä ylijäämää (ylijääneillä pätkillä sidoin myssyihin kiinni "pesulapun", jossa on kokomerkintä, materiaalitiedot ja pesuohje), ja tällainen hassunhauska raitamyssy syntyi. Osa raidoista on kaksivärisiä, kun oli kahta lankaa sen verran jäljellä, ettei kummastakaan olisi saanut enää yksistään yhtä raitaa, ne on tehty sitten kirjovirkkauksella. Tämä taitaa muuten olla ihan ensimmäinen tekemäni sytomyssy, joka ei ole "reikäinen", kaikki aiemmat myssyni ovat olleet enemmän tai vähemmän reikäisiä, mutta täytyy välillä tehdä näitä peittävämpiäkin.

Tarkistin juuri muistiinpanoistani, että ensimmäisen sytomyssyni aloitin 28.1.2010, eli huomenna tulee täyteen tasan 3 vuotta sytomyssyilyä minun kohdallani! :) Se onkin sitten varsin hyvä päivä toimittaa uusi myssysatsi eteenpäin. Yhteensä kolmessa vuodessa olen tehnyt 119 myssyä.

Nämä pääsevät nyt sitten myös Sytomyssyjä Ystävänpäiväksi -kampanjaan mukaan. Osallistuhan sinäkin, yhden myssyn tekee hetkessä! :)

Ehkä tässä yhteydessä voinen kertoa, että syöpäsairaus on koskettanut hiljattain omaakin lähipiiriäni. Syksyllä eräs läheiseni sairastui syöpään, mutta hänen kohdallaan syöpä saatiin poistettua kokonaan leikkauksella, eikä sytostaattihoitoja tarvittu. Leikkauksesta toipuminen toki vie aikansa, mutta ehkä se kuitenkin oli parempi hoitomuoto kuin sytostaatit, jota tarjottiin toisena vaihtoehtona. Kaikki syöpäpotilaat eivät valitettavasti voi sytostaattihoitoja välttää, joten toivottavasti sytomyssyt tuovat heille edes hieman iloa rankkojen hoitojen keskelle. Syöpätyyppejäkin on niin monenlaisia, esimerkiksi läheiselläni oleva syöpä kuuluu niihin, jotka ovat ihan kärkipäässä paranemisennusteissa, enkä sen vuoksi osannut edes huolestua, kun kuulin läheiseni sairastumisesta. Toisaalta tuttavapiiristäni on aikojen saatossa aika moni kuollutkin syöpään, tosin suurin osa vuosia sitten, jolloin syöpähoidot eivät olleet niin kehittyneitä kuin nykyään. Ja paljon on varmasti heitäkin, jotka ovat sairastaneet kaikessa hiljaisuudessa, eiväthän kaikki halua syövästä kertoa, etenkin jos se on saatu tosi nopeasti ja huomaamattomasti parannettua. Toivottavasti näidenkin myssyjen saajat voivat vuosien päästä katsella myssyään muistona ajasta, josta selvittiin takaisin terveiden pariin entistä ehompana ja onnellisena! Eihän näillä myssyillä voi lahjoittaa terveyttä, mutta ainakin toivoa ja uskoa parempaan huomiseen.

Parempaa huomista ja uutta viikkoa sinullekin! :)

Kolomas

Vähän jälkijunassa tulee tämän esittely, kuvan ottamisen jälkeen työ on taas edennyt. Joka tapauksessa torstaina alkuillasta valmistui kolmas värialue eli kolmanneksi tummin tästä esikoisen 1-vuotiskuvan pistelystä. Jälleen kerran näytetään viikon edistyminen kuvina, eli ensimmäisessä kuvassa tilanne 17.1. ja jälkimmäisessä kuvassa viikkoa myöhemmin 24.1.

Seuraava väri ei välttämättä valmistukaan ihan viikossa, koska sillä värillä tulee pistoja peräti n. 3500 kpl, kun esimerkiksi tällä juuri valmistuneella värillä tuli pistoja vain reilut 1100 kpl. Tummimmalla eli ensiksi pistellyllä värillä tuli pistoja n. 450 kpl ja sitä seuraavalla värillä n. 1550 kpl. Yhteensä tässä työssä tulee olemaan n. 8500 pistoa (tarkalleen ottaen 8552 kpl), joten oikeasti tuo seuraavaksi pisteltävä värialue on aika iso suhteutettuna työn kokoon. Toisaalta sitten sen värin jälkeen työ alkaakin olla loppusuoralla, eli mielellään tähän seuraavaan urakkaan käyn käsiksi, tai olen jo käynytkin. Ja sillä värillä onkin helppoja osuuksia (mm. kaikki loput alueet kasvoista), ei välttämättä tarvitse koko aikaa edes mallia tuijottaa. :)

Viikonlopun jatkoja kaikille! :)

Taattua laatua vain Lidlistä!

Jokin aika sitten (varmaankin edellisiä lankaostoksiani esitellessäni) kerroin, että meidän lähikauppamme lopettaa toimintansa; ruokien lisäksi sieltä on saanut kaikki mahdolliset taloustavaratkin vaatteista ulkoiluvälineisiin - lankoja unohtamatta. ;) Ruokakaupan loppuminen kuitenkin harmittaa eniten, ja nyt on pitänyt sitten keksiä, mistä autoton liikuntarajoitteinen käy ruokansa jatkossa ostamassa. Ollaan päädytty ratkaisuun, että käyn kerran viikossa bussilla Lidlissä ostamassa sen, mitä sieltä saa (useammin ei kannata käydä, koska bussilla ajelu maksaa), ja se mitä ei Lidlistä löydy, ostetaan Siwasta, joita on tässä lähellä kaksikin kappaletta, niihin jaksan minäkin kepin kanssa könkkäistä edes kerran viikossa. Ja isäntä tuo sitten pyörällään täydennysostoksia (maitoa ja sen sellaista), varsinaisia ruokaostoksia minä en hänen vastuulleen uskalla sentään siirtää. ;) Lidlin asiointireissuni olen päättänyt tehdä aina torstaiaamuisin, se vain tuntuu hyvältä kauppapäivältä (viikonloppuisin kokkaan yleensä sellaiset satsit ruokaa, että niitä saa lämmitettyä seuraavan viikon arkipäivinä, jolloin ei tarvitse kokata ollenkaan), ja torstaisin tulee monesti uusia tuotteita tarjoukseen. Toisaalta myös maanantaisin Lidliin tulee uusia tarjouksia, mutta ihan niiden vuoksi en ala kahta kauppareissua viikossa tekemään.

Tällä viikolla maanantaina tuli Lidliin lankasatsi, ja arvelin lankojen jo loppuneen kokonaan torstaihin mennessä. Vaan olipa hauska yllätys, että niitä oli torstaiaamuna siellä vielä runsaasti ja useita värejäkin! Kaikkia värejä en voinut valitettavasti ostaa, mutta kun ostin näitä kahden värin pakkauksia (osassa paketeista oli vain yhtä väriä neljä kerää), niin tällä keinoin sain jo kuutta eri väriä. :)

Tämä "Kevät"-lanka on 100% puuvillaa ja sen verran pehmoista, että se käy hyvin sytomyssyihin. Nythän on menossa Sytomyssyjä ystävänpäiväksi -kampanjakin. Ensin ajattelin, etten osallistu tuohon kampanjaan, koska minulla ei ole kaapissani ylimääräistä puuvillalankaa (puuvillalankaa kyllä on, mutta ne on varattu muihin tarkoituksiin; jämälangoista kyllä sitten voin tehdä myssyjä aikanaan), mutta näiden lankojen löytäminen ja ostaminen tietysti muuttaa kaiken. Sytomyssyjähän voi toimittaa toki muulloinkin kuin vain ystävänpäiväksi, eli en ota näiden kanssa mitään paineita, että pitäisi juuri ystävänpäiväksi ehtiä toimittamaan. Toisaalta olen kyllä Oysiin menossa tutkimuksiin helmikuun alkupuolella, eli jos siinä vaiheessa on myssyjä valmiina, niin voin ne kyllä käydä syöpäpolille heittämässä, tai sitten joskus Lankamaailmaan siitä ohi mennessäni. Lankamaailman vieressähän on bussipysäkki, joten voi jopa tulla lyhyempi kävelymatka viedä myssyt sinne kuin kävellä neurologian polilta syöpäpolille - Oysin käytävät on ihan valtavan pitkät...

Hyvää viikonloppua! :)

Ottaa slipoverin pois...

Joskus olen täällä maininnut, etten ole mikään liivi-ihminen, ja eilen tämän valmistuessa mieskin vähän ihmetteli, että onko tuo nyt ihan mun tyyliä. Kuitenkin noita liivejäkin on nyt tullut tehtyä, ja kai niitä jossain tilanteessa voi käyttää, vaikka palelenkin enemmän käsivarsistani kuin vartalosta, eli enemmän tarvetta on neuletakille kuin liiville. Sitä paitsi liivit valmistuvat hihallista puseroa nopeammin... ;) Tämänkin liivin tein oikeastaan vain siksi, että viime kevään Novitan värikartassa oli niin paljon ihania värejä, että jos olisin jokaista väriä ostanut yksivärisen puserollisen verran, niin moinen olisi syössyt minut vararikkoon. Siksi olen nyt keksinyt, että saan itselleni kaikista ihanista väreistä vaatteita helpoimmin, kun teen niistä monivärisiä liivejä! :D Liivejä on siis luvassa jatkossakin... ;)

Tämän vaatteen nimi oli lehdessä slipoveri, ja malleja oli sekä "rouvalle" että "nuorelle", eli rouvan malli on vähän pidempi ja väljempi, kun taas nuoren malli on lyhyempi ja kapeampi. Koska olen ollut rouvana jo yli 13 vuotta, enkä ole oikeastaan koskaan kokenut olevani nuori (en edes teini-ikäisenä), niin päädyin siihen rouvan malliin. :)

Rouvan slipoveri

Tehty ajalla: 16.-23.1.2013

Malli: Novita Talvi 2007 nro 81

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Wool turkoosi (369) ja lila (750), Nalle vihreä (348)

Langankulutus: 326 g

Puikot: 3,5 mm ja 5 mm

Koko: M

Muuta: Kiva tuli!  

Lankaa meni vaihteeksi aika reilusti vähemmän kuin ohjeessa annettiin ymmärtää. Olin varannut tähän lankaa ohjeen mukaisesti 600 g (300 g pohjaväriä + kumpaakin kuvioväriä á 150 g), mutta lankaa menikin vain reilut puolet tuosta, eli 157 g pohjaväriä (yli jäi kaksi täyttä ja yksi hivenen vajaa kerä) ja 81 g ja 87 g muita värejä (yli jäi hieman toista kerää kumpaakin). No, saapahan taas ne sukat tämän pariksi tehtyä! :) Ja näille Nallen ja Woolin jäännöksille minulla nyt on muutenkin suunnitelmia, eli ei ne jää kaappeihin pyörimään todellakaan.

Hauska malli tämä oli sikäli, että vaikka se näyttää kirjoneuleelta, niin kuviot on tehty ainoastaan silmukoita nostamalla, ja muutenkin tuo miehusta on ihan ainaoikeaa, eli ei mitään kovin vaikeaa puuhasteltavaa. Kirjaa pystyi lukemaan hyvin samalla, kun tätä neuloi, ja aika monta kirjaa tässä onkin tullut ahmittua viime päivinä. :)

Slipoveristä minulle tulee aina mieleen tuo otsikkoon kirjoittamani: "Ottaa slipoverin pois..." Jos et tiedä, mistä tuo lausahdus on peräisin, voit klikata alla olevaa videota. ;) (varoitus: sisältää K18-materiaalia ;) )

Hauskaa päivänjatkoa! :)

Muistellen

Törmäsin Missä neuloimme kerran -blogissa jonkinlaiseen ilmiöön laskea, montako aikuisten neulepuseroa tai -takkia on tehnyt elämänsä aikana. En ole siis muissa blogeissa tätä ilmiötä havainnut, mutta enhän minä nyt kaikkia maailman blogeja luekaan. ;) Ensin ajattelin, että on ihan mahdoton tehtävä alkaa muistella kaikkia tekeleitään, koska puseroita ja neuletakkeja olen neulonut noin 22 vuoden ajan, ja muistiinpanoja näistä on blogissani (tässä ja entisessä) vasta seitsemän vuoden ajalta. Päätin kuitenkin yrittää muistella, mitä sitä onkaan aikanaan tullut tehtyä.

Yläasteikäisenä eli vuosina 1990-93 neuloin kolme paitaa, tästä lukumäärästä olen ihan varma. Ensimmäisen villapaitani neuloin 7. luokalla käsityötunnilla, se oli vaaleanpunaista Nallea, ihan yksivärinen ja silloinen lempivärini. :) Yläasteen aikana tein myös yhden raidallisen villapaidan (varmaankin 7 veljestä), värit olivat purppura, valkoinen ja sininen, joista sininen oli sellainen kohoraita (nurja kerros) muuten sileiden raitojen välissä. Matkin itse asiassa hieman ystäväni paitaa, jonka hänen äitinsä oli neulonut, mutta sovellus oli omanlaiseni. Seuraava paita oli tummanlila, ja siihen tein intarsiana punaisen, keltaisen ja vihreän geometrisen kuvion, design oli täysin omasta päästäni, paitsi että äitini käski tehdä korkean helmaresorin, kun se kuulemma näytti hyvältä. Se resori olikin sitten ainakin 25 cm korkea... ;)

Lukioajoilta eli vuosilta 1993-96 onnistuin kaivamaan muistini kätköistä niin ikään kolme paitaa: vihreän palmikkopuseron 7 veljeksestä (samasta langasta neuloin myös palmikkosukat, -lapaset ja -pipon), persikanvärisen puuvillaneuleen (ensimmäinen puuvillaneuleeni) sekä ylioppilasjuhliini neulomani ja virkkaamani valkoisen jakun (kuvassa). Kudoin kyllä lähestulkoon kaikilla mahdollisilla oppitunneilla ja myös vapaa-ajalla aina vaan, kun en juossut poikien perässä raamattupiirissä, mutta ne taisivat sitten olla vähän pienempiä neuleita; tässähän piti listatakin vain aikuisten kokoiset neuletakit ja -puserot. Ystäville tuli tehtyä tuohon aikaan sukkia ja sisarusten lapsille neuleita, kaksi kummilastanikin syntyi noina vuosina, ja hekin itseoikeutetusti saivat lämmintä ylleen kummitädin toimesta.

Seuraava ajanjakso elämässäni sijoittui tänne Ouluun, opiskelin ensimmäisen ammattini vuosina 1996-99. Taas kerran kudoin oppitunneilla sekä kerran kuussa yhden viikonlopun keikkabussissa. Tuolta ajalta onnistuin palauttamaan mieleeni punaisen palmikkopuseron, jolle tein pariksi myös hameen, norjalaisvillapaidan (kuvassa) sekä paksusta langasta kutomani hapsukauluksisen takin, jonka muistan kutoneeni tammikuussa -98, kun olin hankkinut itselleni ensimmäisen kerran television ja videot, ja sitä ihmettä töllötellessä pusero syntyi kuin hetkessä. Isälleni kudoin kirjoneulepuseron 50-vuotislahjaksi niin ikään vuonna -98, ja sitten muistan yhden vähän heikommin onnistuneen puseron samettilangasta, sitä taisin pitää tasan kerran päälläni yhdessä sinfoniaorkesterin konsertissa. Pieniä neuleita taisi noinakin vuonna syntyä enimmäkseen, olivathan kummilapsenikin silloin pieniä, ja silloin tuli tehtyä vielä muillekin sisarusten lapsille neuleita, heitä kun ei ollut siihen aikaan vielä niin monta eikä niin isoja. ;) Ja syntyi heitä tuollon pari lisääkin, eli vauvaneuleitakin tuli tehtyä. Joka tapauksessa viisi aikuisten neulepuseroa tai -takkia sain tästä ajanjaksosta palautettua mieleeni.

Vuosina 1999-2002 olin töissä ja asuimme kahdellakin eri paikkakunnalla. Tapasin mieheni, menin naimisiin, tein töitä ja nähtävästi ennätin tehdä myös käsitöitä. Ompelukoneen hankinta ajoittuu noille vuosille, joten sen parissa tuli ainakin puuhasteltua. Vuonna 2001 kudoin valtavan määrän sukkia ja lapasia Inkerin lastenkotiin sen parin kuukauden aikana, jolloin toivuin leikkauksesta. Vauvakuumeen vaivaamana tuli tehtyä pieniä vauvaneuleita, joille ei kuitenkaan sitten ilmaantunutkaan käyttäjää vielä vuosiin. Mutta tein minä niitä isompiakin neuleita: itselleni kudoin häämekon ja virkkasin sen päälle boleron, sen valmistuttua kudoin tuoreelle aviomiehelleni kirjoneulepuseron (kuvassa). Tämän puseron lankajämistä kudoin kummitytölleni muistaakseni 5-vuotislahjaksi samantyylisen kirjoneulepuseron kuin miehelleni. Itselleni muistan tehneeni avioitumisen jälkeen jonkun punaisen neuletakin Isoveljestä, sinisen hupparin, vihreän jakun, jolle pariksi tein myös hameen, ja samasta vihreästä Nallesta paidan, jossa oli keltaista ja punaistakin. Ystäväni mahtaa muistaa vieläkin, kun en osannut päättää, valitsisinko näihin vaatteisiin vihreän vai jonkun muun värisen langan... mitäs läksit mukaan Kärkkäiselle. ;) Laskujeni mukaan tein siis puseroita ja -takkeja yhteensä kuusi aikuisten kokoa + sen häämekon, joka voidaan laskea seitsemänneksi isoksi neuleeksi (mekkohan on käytännössä pusero, jossa on vain pidempi helma...)

Sitten oli jälleen opiskelujen vuoro vuosina 2002-2006. Mutta koska perustin ensimmäisen blogini vuoden 2006 alussa, niin minun tarvitsi muistella tekemiäni neuleita ainoastaan vuoden 2005 loppuun asti. Neulomistahtia hidasti noina vuosina esikoisen syntymä v. 2004, mutta siitäkin edestä tuli tehtyä sitten pikkuneuleita sekä ommeltua kestovaippoja. Voi niitä aikoja, kone surisi aina yöaikaan, kun vauva oli saatu nukkumaan...! :) Aikuisten neuletakeista ja -puseroista muistan twinsetin (eli toppi ja jakku = kaksi neuletta) sekä sinisen irlantilaisneuleen, joka oikeasti olikin ISO neule. Sitä aloittaessani kevättalvella 2003 olin nimittäin sen kokoinen, että päädyin tekemään neuleen kokoa XXL, mutta neule jäi kesän koittaessa kutakuinkin paria hihan kerrosta ja viimeistelyä vaille kesken. Kun sitten syksyllä alkoi taas neulotuttamaan, olinkin enää kokoa M, mutta sinnittelin puseron valmiiksi. Onneksi vatsa kasvoi seuraavan talven aikana, niin oli puserolle sentään vähän käyttöä. Pidin sitä pitkään muistona siitä entisen muotoisesta Marista, jollaiseksi en halua enää koskaan tulla, mutta viime keväänä luovutin puseron viimein kierrätykseen. Joka tapauksessa näihin opiskelu- ja äitiysloma-aikojen vuosiin sain laskettua kolme neulepuseroa tai -takkia tehdyksi aikuisten kokoa (lasten kokoa sitten sitäkin enemmän).

Vuosina 2006-2008 pidin blogia Vuodatuksen puolella, joten sieltä olikin tosi nopeaa laskea neulepaidat ja -takit, niitä tuli tehtyä näinä vuosina yhteensä 18 kappaletta. Kuvassa yksi vuonna 2006 neulomani neuletakki, joka on edelleen todella hyväkuntoinen, vaikka käytän sitä lähes päivittäin kesäisin. Aika jännää huomata, miten blogin aloittaminen on vaikuttanut: yläaste- ja lukioaikoina tahti oli yksi pusero vuodessa, ensimmäisen opiskelupätkän aikana noin 1½ puseroa vuodessa, työvuosina noin kaksi puseroa vuodessa, taas opiskelun, raskauden ja vauvavuosien aikana yksi pusero vuodessa - ja sitten yhtäkkiä bloggaamisen myötä kuusi puseroa vuodessa. :)

Mutta vielä on tahti kiihtynyt, sillä neljä vuotta on tullut blogattua täällä Bloggerin puolella eli vuodesta 2009 eteenpäin. Neuletakkeja olen tehnyt sinä aikana 16 kappaletta ja puseroita 29 kappaletta, yhteensä siis 35 eli keskimäärin 9 puseroa vuodessa. Jos vielä lasketaan mekot tähän päälle, niin niitä olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana seitsemän, ja siihen kun lisätään vuonna -99 neulomani häämekko, niin kaikenkaikkiaan olen elämäni aikana neulonut kahdeksan aikuisten koon mekkoa. Lasken nyt mekotkin tähän, koska välillä on vaikea erottaa esim. tunikamittaisesta vaatteesta, onko se mekko vai pusero. Esimerkkinä tästä hiljattain valmistunut palmikkotunika/palmikkomekko - kumpi tämä alakuvassa oleva oikein onkaan?

Lopputulos on se, että olen elämäni aikana neulonut tai virkannut yhteensä 83 neuletakkia tai -puseroa sekä kahdeksan mekkoa, eli yhteensä 91 aikuisen puseroksi laskettavaa. Näistä yksi on mennyt isälleni, yksi miehelleni ja yksi äidilleni - ja kyllä, kaikki loput itselleni. :) Määrä saattaa tuntua isolta, mutta jos olen tehnyt puseroita noin 22 vuoden ajan, niin eihän siitä tule kuin keskimäärin 4 puseroa vuodessa... Luku tuntuu omituiselta siksi, että minulla on paraikaa tekeillä jo kolmas pusero tälle vuodelle, ja tätä vuotta on kulunut hädin tuskin kolme viikkoa. ;)

Mielenkiintoista oli laskeskella näitä tekeleitään, vaikka laiskahan se töitään luettelee. Täytyy vaan todeta, että vaikka katsonkin aina näitä puseroiden yms. malleja silmät kiiluen ja uusista neulepuseroista haaveillen, niin loppujen lopuksi enemmistö käsitöistä taitaa lopulta olla niitä pikkutöitä, sukkia ja sen sellaisia. Toivottavasti kukaan ei pyydä minua laskemaan kaikkia sukkia, joita olen elämäni aikana tehnyt, siihen en nimittäin taatusti kykene! :D Lukioaikoina parhaimmillaan oli tilanne se, että kudoin kämppikselle salaa lapasia niillä oppitunneilla, joilla hän ei ollut paikalla, ja asunnolla kämppiksen poissaollessa. Sitten kämppiksen nähden kudoin muille kavereille salaa sukkia - mutta kun ne kaikki kaverit yhtäkkiä pölähtivätkin meille kylään, niin olikin ongelma, että mitä minä sitten kudon! :D Onneksi oli vielä yksi ystävä toisella paikkakunnalla, saatoin niinä hetkinä kutoa sukkia hänelle. ;)

Monia muistoja tulvahti mieleeni näitä pohtiessa, myös muista käsitöistä kuin näistä laskettavana olevista. Oma lukunsa olisivat kaikki virkatut pitsiliinat, ristipistot, patalaput... Päätän kuitenkin muisteluni tähän, olikin hauskaa palata hetkeksi käsityömenneisyyteeni. Kokeilkaapa tekin! :)

Piilosilla

Sunnuntai on suosikkini kaikista viikonpäivistä. Silloin ei ole mitään menoja eikä yleensä muitakaan suunnitelmia. Lapsille aika voi käydä pitkäksi vapaapäivänä. Aamulla on leikitty ja käyty ulkona, iltapäivällä on ehditty käyttää peliaika koneilla ja kaikki lautapelitkin on kertaalleen pelattu. Sitten pienempi oivaltaa: "Leikitäänkö piilosta?!"

Koululainen on piiloleikissä etevä sekä etsimään että piiloutumaan, mikä ei tunnu aina pikkuveljestä reilulta, hän kun ei osaa keksiä itse vielä niin nerokkaita piilopaikkoja eikä hoksaa etsiä isoveljeä kaikista mahdollisista paikoista. Joskus täytyy sitten kysyä ihan äidiltä vinkkejä hyviin piilopaikkoihin. Ja äidiltähän löytyy sekä vinkkejä että piiloja! :) Varsinkin näin pienelle pojalle, joka mahtuu melkein mihin vain. ;)

Lankakoppaan on tullut sen verran vajetta viime aikoina, että sinne mahtuu hyvin yhden pikkupojan piilottamaan, pehmustettakin on vielä kopan pohjalla sopivasti. ;)

Ja kun käsityökaapista nostaa yhden lankakorin vaivihkaa ulos, niin sielläkin on kiva piileskellä lankojen ja ompelukoneen seurana. Ompelukone on siis tuo valkoinen, joka näkyy pojan takana. ;) Tuo kuvan lankakori on minun itsevärjättyjen lankojeni säilytyspaikka, sieltä vilkkuu se eilen värjäämäni vyyhtikin, kun tarkasti katsot.

Voi kun itsekin mahtuisin ja ennen kaikkea taipuisin vielä piilopaikkoihin!

Kuvan esittämä kuopus näki eilen telkkarissa ummetuslääkemainoksen. Poika vissiin ymmärsi sanan "ummetus" hieman väärin, koska hän totesi: "Äiti, mää haluan myös tuollaista lääkettä, että kun mää laitan illalla silmät kiinni niin mua ei pelota enää."

Hilpeää uutta viikkoa! :)

Sateenkaarilankaa

Aina siitä saakka, kun aloitin langanvärjäämiskokeiluni, olen haaveillut "täydellisestä" sateenkaarilangasta. Haave on vieläkin toteutumatta, mutta tänään päästiin jo aika lähelle. ;)

Jo toissasyksynä värjäyskurssilla tein sateenkaarilankaa käsin maalaamalla eli töpöttelemällä väriä pöydällä makaavan vyyhdin päälle. Käytin silloin erikseen niin sinistä, violettia, punaista, oranssia, keltaista kuin vihreääkin väriä, ja olihan se lopputulos ihana, mutta ei ihan täydellinen. Tässä hieman muistinvirkistykseksi kuvia siitä langasta:

Valitettavasti en löydä silloijn värjäämästäni vyyhdistä erillistä kuvaa, mutta napsaisin toisesta kuvasta pienen palan tuohon näytteeksi, millainen se silloinen tekele oli (tuo pitkä kapea kuvansuikale). Sukathan siitä langasta tein viime huhtikuussa.

Minua jäi kuitenkin kaihertamaan, voisiko sateenkaarilankaa tehdä jotenkin muutenkin. Muistan joskus viime kevättalvena istuneeni bussissa matkalla töihin miettien, että eihän sateenkaaren väreihin tarvita periaatteessa kuin sinistä, keltaista ja punaista. Toteutuksenkin oivalsin siinä bussissa istuessani, mutta aika monta kuukautta se ajatus sai muhia päässäni, ennen kuin lopulta uskalsin tänään testata. Vaikka langat tätä värjäystä varten ostin jo viime toukokuussa... Varmuuden vuoksi vielä eilen piirtelin kaaviot, miten värjäys tulee tehdä, että se onnistuu suunnitelmien mukaan.

Tarvittiin siis yksi vyyhti lankaa (tässä tapauksessa 50 gramman Fabel-kerä vyyhditettynä) ja kolme pussia Kool-Aidia: punainen (Cherry), sininen (Berry Blue) ja keltainen (Piña-Pineapple).

Ensin uitin puolikkaan vyyhdistä keltaisessa liemessä.

Sen jälkeen taas puolikas vyyhti siniseen, mutta niin, että tästä puolikkaasta 1/3 menee päällekkäin keltaisen kanssa ja 2/3 on värjäämätöntä valkoista. Vyyhtiin jää tällöin vielä 1/6 valkoiseksi, joka ei ole käynyt liemessä kertaakaan.

Lopuksi vielä puolikas vyyhti punaiseen liemeen niin, että se viimeinenkin valkoinen osuus pääsee uiskentelemaan ja lisäksi 1/6 vyyhdistä on yhteistä sinisen värin ja 1/6 keltaisen värin kanssa. Punainen väri oli kuitenkin niin ärhäkkä, että se tarttui vähän liikaa etenkin tuohon keltaisen päälle, eli siitä olisi pitänyt tulla oranssia, mutta se jäi nyt liian vahvasti punaiseksi. Tämän olisi voinut välttää niin, että olisi ensin laittanut liemeen vain sen täysin värjäämättömän kohdan, ja kun se olisi imaissut enimmän värin itseensä, vasta sen jälkeen olisi laittanut keltaisen ja sinisen osuuden uimaan, jolloin violetista ei olisi tullut ihan niin vahvaa ja oranssi olisi ollut enemmän oranssia. No, seuraavalla kerralla sitten! :)

Tässä vielä lopputulos, eli tosiaan violetti on nyt vähän turhankin tummaa ja oranssi väri lähestulkoon puuttuu tästä kokonaan. No, se ensimmäinen yritykseni sateenkaarilangasta oli pikemminkin liian oranssi ja violettia oli ihan liian vähän, eli nämähän kompensoivat nyt toisiaan... ;) Ehkä tosiaan sitten kolmas yritys jo onnistuukin! Tämä lanka on vielä kuivumassa, joten  siitä ei nyt tämän parempaa kuvaa tällä kertaa. Teen tästä langasta jossain vaiheessa jotain (eli sukat, yllätys yllätys) ennen kuin yritän värjätä seuraavaa sateenkaarilankaa. ;) Mutta hauskaa oli taas kokeilla tätäkin ja todeta, että toimii - ainakin melkein.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Toka

Ristipistoilukin on edistynyt. Tässä ensin kuva vajaan parin viikon takaa ja sitten nykytilanne:

Toinen väri eli toiseksi tummin on siis tullut valmiiksi, ja nythän tästä alkaa jo saada käsityksen, mitä kuva tulee esittämään. Esikoisen 1-vuotiskuvasta on siis kyse.

Pakkanen paukkuu, ihanaa! :) Hyvää torstaipäivää kaikille!

Virkkailen ja värkkäilen

Otsikko tulee tällä kertaa suoraan teemukini kyljestä. Jostain nuo otsikotkin on aina repäistävä, ja muki sattuu olemaan tuossa pöydällä. Juu, kello on vähän yli 11, ja juon vasta aamuteetäni... yleensä lipittelen aamun ensimmäistä teepannullistani lounaaseen saakka. ;)

Virkkailtu ja värkkäilty on viime päivinä, ja pusero pääsi kuvauksiin tänä aamuna. Kuvaajalla onkin tällä viikolla uintiviikko, ja koulu alkaa joka päivä vasta kymmeneltä, niin ehdittiin hyvin napsia puserokuvia. ;)

Virkattu tunika

Tehty ajalla: 9.-15.1.2013

Malli: Novita Talvi 2010 nro 40

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Wool lila (750)

Langankulutus: 362 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: L-koon mukaan tein, mutta lopputulos vastaa kyllä M-kokoa

Muuta: Kiva!     

Violetti on ehkä kaikkein hankalin väri kuvattavaksi, siksi otimme kuvat sekä salamalla että ilman. Todellinen väri on jotain noiden kahden väliltä. Ilman salamaa otettu kuva on vähän epätarkka, mutta paras kuitenkin kaikista ilman salamaa otetuista; vasta neljännellä yrityksellä tuli sellainen kuva, että siitä sai jotain selvää. ;) Kuvaajan täytyy vielä harjoitella vakaata kättä. Salaman kanssa käden tärähtäminen ei haittaa, mutta ilman salamaa tulee sitten näitä sumuisempia. Kuvassa huomaatte leukaperistäni, että äitiäkin jännitti, tärähtääkö pojan käsi tällä kertaa. ;)

Tässä ohjeessa oli kokovaihtoehtoja muistaakseni S, L ja XL, joista valitsin ehdottomasti L-koon, koska minulla yleensä tuppaa virkatut puserot tulemaan vähän pienempiä mitä ohjeessa sanotaan. Niin tuli tästäkin, eli M-kokoa tämä enemmänkin vastaa. Ihan sopiva tuli minulle, tykkään kyllä! Tämä on yksi niistä malleista, joihin olen ihastunut heti ensisilmäyksellä, mutta on vain jäänyt heti ohjeen ilmestyttyä tekemättä. Onneksi laitan omalle "to do -listalleni" näitä kivoja malleja aina muistiin, sieltä on sitten hyvä palautella mieleen, että mitä ihania malleja sitä onkaan aikoinaan bongannut. Usein on nimittäin niin, että näissä syksyn ja talven Novitoissa on kauniita malleja, mutta syksyn ja talven värikartoissa ei ole minulle sopivia värejä, niin sen vuoksi ei sitten tule heti niitä malleja tehtyä. Mutta sitten, kun sattuu joku ihana "oma väri" tulemaan lankahyllyille yleensä kevät/kesä-värikarttaan, niin voi sieltä omista muistiinpanoista katsoa sitten niitä jemmaan jääneitä malleja, että osaa ostaa lankaa sopivasti. Tosin tähän meni melkein kaksi kerää vähemmän lankaa kuin ohjeessa sanottiin, mutta parempi näin päin, ettei loppunut lanka kesken.

Ainakin kaksi seuraavaa neulettakin tulee olemaan vähän vanhempien Novita-lehtien malleja, vaikka langat on ostettu viime keväänä samalla reissulla kuin nämä lilat Woolitkin. Se taisi olla se reissu, jolloin ostin kerralla sellaiset 8 kiloa lankaa... suurin osa niistä onkin jo neulottu tai virkattu valmiiksi neuleiksi, nämä ovat ihan viimeisiä sen ostosreissun lankoja, joita on vielä jäljellä. :)

Pirteää pakkaspäivää kaikille! :)

Katseluvinkki

Oletteko jo bonganneet Liv-kanavalta uuden kädentaito-ohjelman Kirstien värkkäilyt?

Ohjelma tulee sunnuntai-iltapäivisin ja uusintana sama jakso keskiviikkona alkuillasta ja torstaina aamupäivällä. Minulta jäi ihan eka jakso näkemättä, mutta siinä oli käsittääkseni ollut vain leivontajuttuja niin ei niin väliä. ;) Toka ja kolmas jakso ovatkin nähtävillä vielä tuon laittamani linkin kautta netistä.

Tämä on siitä jännä ohjelma, että siinä Kirstie osallistuu aina johonkin näyttelyyn/kilpailuun, joissa kilpaillaan kädentaitojen lisäksi mm. eläinten kasvatuksessa, ja nähtävästi nämä näyttelyt ovat Britanniassa suunnilleen kansallisurheilua. ;) Kirstie opettelee kilpailutöitään varten myös uusia kädentaitoja, jotka kyllä vaihtelevat laidasta laitaan. Siinä myös näytetään muiden kilpakumppaneiden töitä ja niiden tekemistä. Melkein tulee itsellekin himo alkaa kokeilla jotain uutta kädentaidon lajia, ja ihmettelen kaikkia sellaisiakin tekniikoita, joista en ole koskaan kuullutkaan tai kuvitellut olevan olemassa. Vaikkapa nyt korujen tekeminen liivatteesta tai kirjominen veteenliukenevan kankaan avulla. Alkaa omat väkerrykset tuntua aika tavanomaisilta niiden rinnalla, mitä tuon ohjelman kilpailuissa näkee. ;)

Hah, nyt tuli otsikoksi jotain muuta kuin numeroita, joten perinne katkeaa tähän. ;)

Hauskaa sunnuntain jatkoa ja uutta viikkoa!

11.1. :)

Ensin meinasin, etten keksi enää mitään numero-otsikkoa, mutta päätin sitten pistää päivämäärän. Koska laitan tämän tulemaan ajastuksella, niin pistetään kellonajaksikin vaikka klo 11.11. Onpahan ainakin paljon ykkösiä!

Tarkoituksenani oli ensin kommentoida tuonne edellisten kommenttien joukkoon, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tästä ihan erillisen kirjoituksen tavallaan vastineena moneen kommenttiin. Kiitos kaikista kommenteistanne ja välittämisestä!

Käsitöiden tekemisestä siis... mistäs muustakaan näin käsityöblogissa. ;) Vaikka tilanne on ollut viime kuukausina se, että välillä etenkin tuo oikea käteni eli "kirjoituskäteni" temppuilee, niin silti ei ole käynyt mielessäkään, että lopettaisin käsitöiden teon. Eihän se käsi koko ajan oireile, vaan siihen varmasti vaikuttaa moni asia. Niin kuin palmikkomekkoa viimeistellessäkin pienet iltanokoset helpottivat käden oireilua, ja nokosten jälkeen ompelu sujui suht hyvin. Varsinaisestihan ei ole mitään estettä käsitöiden tekemiselle tai millekään muullekaan, eli ei ole luita poikki tai muuta sellaista, jota käsitöiden tekeminen voisi pahentaa. Pikemminkin päinvastoin minulla on lääkärin määräys tehdä kaikkea mahdollista, mikä tuottaa minulle mielihyvää, ja liikuntaa pitää harrastaa sen minkä sairaudelta pystyy. Hyvin vähäistähän se tahtoo olla verrattuna aiempaan, jolloin liikuin paikasta toiseen pääasiassa nopeasti kävellen tai pyöräillen ja lisäksi vielä erikseen harrastin päivittäin kuntoliikuntaa. Nyt on kauppareissun tekeminen jo jaksamisen äärirajoilla. Kuntopyörän ajastimessa oli aiemmin 30 min, nykyään 5 min, mutta jos sen jaksan polkea, niin olen siitä jo kiitollinen. Liikuntaa se on sekin ja ehkäisee omalta osaltaan sitä, ettei tilanne mene tulevaisuudessa vieläkin pahemmaksi.

Käden kanssa olen ajatellut samalla tavalla, että mitä enemmän se saa "liikuntaa", sitä pidempään sekin pysyy varmasti toimintakykyisenä. Kun käsittääkseni kyse on nyt siitä, että pääkopasta ei kulje riittävän nopeasti käskyt oikean puolen raajoihin ja vastaavasti oikean puolen raajoista kulkee virheellistä tietoa aivoihin, minkä vuoksi olo on voimaton ja oikealla puolella on kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia: puutumista, pistelyä, polttelua, jäätymisen tunnetta, liikkeen hitautta ja sen sellaista, joskus kipuakin. Mutta ei sitä ole koko aikaa, välillä on tosiaan parempiakin hetkiä.

Jos lopettaisin käsitöiden teon tai vaikkapa vain vähentäisin sen vuoksi, että se ei joka hetki ole niin helppoa tai tuntuu kädessä vähän ikävältä, niin se olisi minusta luovuttamista. Olen toki myöntänyt itselleni, että minulla on sairaus, jota ei voida vielä virallisesti diagnosoida ennen kuin kaikki asiaankuuluvat tutkimukset on tehty, mutta en minä vielä ole ajatellut hautaan mennä makaamaan. ;) Ja kun on jotain mielekästä tekemistä, niin kyllä se auttaa kovasti jaksamaan.

Käsityöt ovat siitä ihana harrastus, että käsitöillä on tapana valmistua omassa tahdissaan. Oli käsityön tekijä sitten huippuvedossa tai vähän väsyneempi. Kun pohdin blogissa sitä, miten käsityön tekeminen on hidastunut, niin se on oikeastaan vain itselleni muistiinpano siitä, missä vaiheessa olen huomannut jotain muutosta tapahtuneen. Voin sitten palata asiaan vaikkapa lääkärin kanssa, hänelle se tieto voi olla hyvinkin merkittävä. Esimerkiksi joulukuun alkupuoliskolla minulla ei ollut oikeastaan mitään isompia vaikeuksia tehdä käsitöitä, mutta viimeiset pari-kolme viikkoa on ollut taas vähän nihkeämpää.

En muista, olenko kertonut aiemmin täällä blogissa, vai olenko vain jutellut tapaamieni käsityöihmisten kanssa asiasta, mutta olen huomannut sairastumiseni jälkeen vaihtaneeni neulomis- ja virkkaamistyyliä. Ainakin kuvittelisin, että aiemmin olen liikuttanut molempia käsiä yhtä lailla, virkatessa jopa oikeaa kättä enemmän kuin vasenta, mutta nykyisin pidän oikealla kädellä oikeastaan vain puikkoa tai koukkua paikallaan, ja vasen hoitaa kaikki hommat. ;) Ristipistellessä sitten oikea on toki aktiivisempi. Jännä juttu sekin, että lokakuussa neulominen ja virkkaaminen tuntuivat vaikeammilta, mutta pistelyn kanssa ei ollut mitään ongelmia, kun taas juuri eilen se neulan pitäminen - jopa paksun neulan, eikä sellaisen minikokoisen ristipistoneulan - oli kovin hankalaa. Varsin vaihtelevaa siis!

Joka tapauksessa kiitos vielä kerran kommenteista! Lupaan huolehtia siitä, etten aiheuta käsitöillä itselleni tai lähimmäisilleni vahinkoa! ;)

Nyt en jaksa laittaa tähän postaukseen kuvaa, joten toivottavasti kestätte kuvattomuuden! ;) Hyvää viikonloppua!