Muistellen

Törmäsin Missä neuloimme kerran -blogissa jonkinlaiseen ilmiöön laskea, montako aikuisten neulepuseroa tai -takkia on tehnyt elämänsä aikana. En ole siis muissa blogeissa tätä ilmiötä havainnut, mutta enhän minä nyt kaikkia maailman blogeja luekaan. ;) Ensin ajattelin, että on ihan mahdoton tehtävä alkaa muistella kaikkia tekeleitään, koska puseroita ja neuletakkeja olen neulonut noin 22 vuoden ajan, ja muistiinpanoja näistä on blogissani (tässä ja entisessä) vasta seitsemän vuoden ajalta. Päätin kuitenkin yrittää muistella, mitä sitä onkaan aikanaan tullut tehtyä.

Yläasteikäisenä eli vuosina 1990-93 neuloin kolme paitaa, tästä lukumäärästä olen ihan varma. Ensimmäisen villapaitani neuloin 7. luokalla käsityötunnilla, se oli vaaleanpunaista Nallea, ihan yksivärinen ja silloinen lempivärini. :) Yläasteen aikana tein myös yhden raidallisen villapaidan (varmaankin 7 veljestä), värit olivat purppura, valkoinen ja sininen, joista sininen oli sellainen kohoraita (nurja kerros) muuten sileiden raitojen välissä. Matkin itse asiassa hieman ystäväni paitaa, jonka hänen äitinsä oli neulonut, mutta sovellus oli omanlaiseni. Seuraava paita oli tummanlila, ja siihen tein intarsiana punaisen, keltaisen ja vihreän geometrisen kuvion, design oli täysin omasta päästäni, paitsi että äitini käski tehdä korkean helmaresorin, kun se kuulemma näytti hyvältä. Se resori olikin sitten ainakin 25 cm korkea... ;)

Lukioajoilta eli vuosilta 1993-96 onnistuin kaivamaan muistini kätköistä niin ikään kolme paitaa: vihreän palmikkopuseron 7 veljeksestä (samasta langasta neuloin myös palmikkosukat, -lapaset ja -pipon), persikanvärisen puuvillaneuleen (ensimmäinen puuvillaneuleeni) sekä ylioppilasjuhliini neulomani ja virkkaamani valkoisen jakun (kuvassa). Kudoin kyllä lähestulkoon kaikilla mahdollisilla oppitunneilla ja myös vapaa-ajalla aina vaan, kun en juossut poikien perässä raamattupiirissä, mutta ne taisivat sitten olla vähän pienempiä neuleita; tässähän piti listatakin vain aikuisten kokoiset neuletakit ja -puserot. Ystäville tuli tehtyä tuohon aikaan sukkia ja sisarusten lapsille neuleita, kaksi kummilastanikin syntyi noina vuosina, ja hekin itseoikeutetusti saivat lämmintä ylleen kummitädin toimesta.

Seuraava ajanjakso elämässäni sijoittui tänne Ouluun, opiskelin ensimmäisen ammattini vuosina 1996-99. Taas kerran kudoin oppitunneilla sekä kerran kuussa yhden viikonlopun keikkabussissa. Tuolta ajalta onnistuin palauttamaan mieleeni punaisen palmikkopuseron, jolle tein pariksi myös hameen, norjalaisvillapaidan (kuvassa) sekä paksusta langasta kutomani hapsukauluksisen takin, jonka muistan kutoneeni tammikuussa -98, kun olin hankkinut itselleni ensimmäisen kerran television ja videot, ja sitä ihmettä töllötellessä pusero syntyi kuin hetkessä. Isälleni kudoin kirjoneulepuseron 50-vuotislahjaksi niin ikään vuonna -98, ja sitten muistan yhden vähän heikommin onnistuneen puseron samettilangasta, sitä taisin pitää tasan kerran päälläni yhdessä sinfoniaorkesterin konsertissa. Pieniä neuleita taisi noinakin vuonna syntyä enimmäkseen, olivathan kummilapsenikin silloin pieniä, ja silloin tuli tehtyä vielä muillekin sisarusten lapsille neuleita, heitä kun ei ollut siihen aikaan vielä niin monta eikä niin isoja. ;) Ja syntyi heitä tuollon pari lisääkin, eli vauvaneuleitakin tuli tehtyä. Joka tapauksessa viisi aikuisten neulepuseroa tai -takkia sain tästä ajanjaksosta palautettua mieleeni.

Vuosina 1999-2002 olin töissä ja asuimme kahdellakin eri paikkakunnalla. Tapasin mieheni, menin naimisiin, tein töitä ja nähtävästi ennätin tehdä myös käsitöitä. Ompelukoneen hankinta ajoittuu noille vuosille, joten sen parissa tuli ainakin puuhasteltua. Vuonna 2001 kudoin valtavan määrän sukkia ja lapasia Inkerin lastenkotiin sen parin kuukauden aikana, jolloin toivuin leikkauksesta. Vauvakuumeen vaivaamana tuli tehtyä pieniä vauvaneuleita, joille ei kuitenkaan sitten ilmaantunutkaan käyttäjää vielä vuosiin. Mutta tein minä niitä isompiakin neuleita: itselleni kudoin häämekon ja virkkasin sen päälle boleron, sen valmistuttua kudoin tuoreelle aviomiehelleni kirjoneulepuseron (kuvassa). Tämän puseron lankajämistä kudoin kummitytölleni muistaakseni 5-vuotislahjaksi samantyylisen kirjoneulepuseron kuin miehelleni. Itselleni muistan tehneeni avioitumisen jälkeen jonkun punaisen neuletakin Isoveljestä, sinisen hupparin, vihreän jakun, jolle pariksi tein myös hameen, ja samasta vihreästä Nallesta paidan, jossa oli keltaista ja punaistakin. Ystäväni mahtaa muistaa vieläkin, kun en osannut päättää, valitsisinko näihin vaatteisiin vihreän vai jonkun muun värisen langan... mitäs läksit mukaan Kärkkäiselle. ;) Laskujeni mukaan tein siis puseroita ja -takkeja yhteensä kuusi aikuisten kokoa + sen häämekon, joka voidaan laskea seitsemänneksi isoksi neuleeksi (mekkohan on käytännössä pusero, jossa on vain pidempi helma...)

Sitten oli jälleen opiskelujen vuoro vuosina 2002-2006. Mutta koska perustin ensimmäisen blogini vuoden 2006 alussa, niin minun tarvitsi muistella tekemiäni neuleita ainoastaan vuoden 2005 loppuun asti. Neulomistahtia hidasti noina vuosina esikoisen syntymä v. 2004, mutta siitäkin edestä tuli tehtyä sitten pikkuneuleita sekä ommeltua kestovaippoja. Voi niitä aikoja, kone surisi aina yöaikaan, kun vauva oli saatu nukkumaan...! :) Aikuisten neuletakeista ja -puseroista muistan twinsetin (eli toppi ja jakku = kaksi neuletta) sekä sinisen irlantilaisneuleen, joka oikeasti olikin ISO neule. Sitä aloittaessani kevättalvella 2003 olin nimittäin sen kokoinen, että päädyin tekemään neuleen kokoa XXL, mutta neule jäi kesän koittaessa kutakuinkin paria hihan kerrosta ja viimeistelyä vaille kesken. Kun sitten syksyllä alkoi taas neulotuttamaan, olinkin enää kokoa M, mutta sinnittelin puseron valmiiksi. Onneksi vatsa kasvoi seuraavan talven aikana, niin oli puserolle sentään vähän käyttöä. Pidin sitä pitkään muistona siitä entisen muotoisesta Marista, jollaiseksi en halua enää koskaan tulla, mutta viime keväänä luovutin puseron viimein kierrätykseen. Joka tapauksessa näihin opiskelu- ja äitiysloma-aikojen vuosiin sain laskettua kolme neulepuseroa tai -takkia tehdyksi aikuisten kokoa (lasten kokoa sitten sitäkin enemmän).

Vuosina 2006-2008 pidin blogia Vuodatuksen puolella, joten sieltä olikin tosi nopeaa laskea neulepaidat ja -takit, niitä tuli tehtyä näinä vuosina yhteensä 18 kappaletta. Kuvassa yksi vuonna 2006 neulomani neuletakki, joka on edelleen todella hyväkuntoinen, vaikka käytän sitä lähes päivittäin kesäisin. Aika jännää huomata, miten blogin aloittaminen on vaikuttanut: yläaste- ja lukioaikoina tahti oli yksi pusero vuodessa, ensimmäisen opiskelupätkän aikana noin 1½ puseroa vuodessa, työvuosina noin kaksi puseroa vuodessa, taas opiskelun, raskauden ja vauvavuosien aikana yksi pusero vuodessa - ja sitten yhtäkkiä bloggaamisen myötä kuusi puseroa vuodessa. :)

Mutta vielä on tahti kiihtynyt, sillä neljä vuotta on tullut blogattua täällä Bloggerin puolella eli vuodesta 2009 eteenpäin. Neuletakkeja olen tehnyt sinä aikana 16 kappaletta ja puseroita 29 kappaletta, yhteensä siis 35 eli keskimäärin 9 puseroa vuodessa. Jos vielä lasketaan mekot tähän päälle, niin niitä olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana seitsemän, ja siihen kun lisätään vuonna -99 neulomani häämekko, niin kaikenkaikkiaan olen elämäni aikana neulonut kahdeksan aikuisten koon mekkoa. Lasken nyt mekotkin tähän, koska välillä on vaikea erottaa esim. tunikamittaisesta vaatteesta, onko se mekko vai pusero. Esimerkkinä tästä hiljattain valmistunut palmikkotunika/palmikkomekko - kumpi tämä alakuvassa oleva oikein onkaan?

Lopputulos on se, että olen elämäni aikana neulonut tai virkannut yhteensä 83 neuletakkia tai -puseroa sekä kahdeksan mekkoa, eli yhteensä 91 aikuisen puseroksi laskettavaa. Näistä yksi on mennyt isälleni, yksi miehelleni ja yksi äidilleni - ja kyllä, kaikki loput itselleni. :) Määrä saattaa tuntua isolta, mutta jos olen tehnyt puseroita noin 22 vuoden ajan, niin eihän siitä tule kuin keskimäärin 4 puseroa vuodessa... Luku tuntuu omituiselta siksi, että minulla on paraikaa tekeillä jo kolmas pusero tälle vuodelle, ja tätä vuotta on kulunut hädin tuskin kolme viikkoa. ;)

Mielenkiintoista oli laskeskella näitä tekeleitään, vaikka laiskahan se töitään luettelee. Täytyy vaan todeta, että vaikka katsonkin aina näitä puseroiden yms. malleja silmät kiiluen ja uusista neulepuseroista haaveillen, niin loppujen lopuksi enemmistö käsitöistä taitaa lopulta olla niitä pikkutöitä, sukkia ja sen sellaisia. Toivottavasti kukaan ei pyydä minua laskemaan kaikkia sukkia, joita olen elämäni aikana tehnyt, siihen en nimittäin taatusti kykene! :D Lukioaikoina parhaimmillaan oli tilanne se, että kudoin kämppikselle salaa lapasia niillä oppitunneilla, joilla hän ei ollut paikalla, ja asunnolla kämppiksen poissaollessa. Sitten kämppiksen nähden kudoin muille kavereille salaa sukkia - mutta kun ne kaikki kaverit yhtäkkiä pölähtivätkin meille kylään, niin olikin ongelma, että mitä minä sitten kudon! :D Onneksi oli vielä yksi ystävä toisella paikkakunnalla, saatoin niinä hetkinä kutoa sukkia hänelle. ;)

Monia muistoja tulvahti mieleeni näitä pohtiessa, myös muista käsitöistä kuin näistä laskettavana olevista. Oma lukunsa olisivat kaikki virkatut pitsiliinat, ristipistot, patalaput... Päätän kuitenkin muisteluni tähän, olikin hauskaa palata hetkeksi käsityömenneisyyteeni. Kokeilkaapa tekin! :)