Tarkoituksenani oli ensin kommentoida tuonne edellisten kommenttien joukkoon, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tästä ihan erillisen kirjoituksen tavallaan vastineena moneen kommenttiin. Kiitos kaikista kommenteistanne ja välittämisestä!
Käsitöiden tekemisestä siis... mistäs muustakaan näin käsityöblogissa. ;) Vaikka tilanne on ollut viime kuukausina se, että välillä etenkin tuo oikea käteni eli "kirjoituskäteni" temppuilee, niin silti ei ole käynyt mielessäkään, että lopettaisin käsitöiden teon. Eihän se käsi koko ajan oireile, vaan siihen varmasti vaikuttaa moni asia. Niin kuin palmikkomekkoa viimeistellessäkin pienet iltanokoset helpottivat käden oireilua, ja nokosten jälkeen ompelu sujui suht hyvin. Varsinaisestihan ei ole mitään estettä käsitöiden tekemiselle tai millekään muullekaan, eli ei ole luita poikki tai muuta sellaista, jota käsitöiden tekeminen voisi pahentaa. Pikemminkin päinvastoin minulla on lääkärin määräys tehdä kaikkea mahdollista, mikä tuottaa minulle mielihyvää, ja liikuntaa pitää harrastaa sen minkä sairaudelta pystyy. Hyvin vähäistähän se tahtoo olla verrattuna aiempaan, jolloin liikuin paikasta toiseen pääasiassa nopeasti kävellen tai pyöräillen ja lisäksi vielä erikseen harrastin päivittäin kuntoliikuntaa. Nyt on kauppareissun tekeminen jo jaksamisen äärirajoilla. Kuntopyörän ajastimessa oli aiemmin 30 min, nykyään 5 min, mutta jos sen jaksan polkea, niin olen siitä jo kiitollinen. Liikuntaa se on sekin ja ehkäisee omalta osaltaan sitä, ettei tilanne mene tulevaisuudessa vieläkin pahemmaksi.
Käden kanssa olen ajatellut samalla tavalla, että mitä enemmän se saa "liikuntaa", sitä pidempään sekin pysyy varmasti toimintakykyisenä. Kun käsittääkseni kyse on nyt siitä, että pääkopasta ei kulje riittävän nopeasti käskyt oikean puolen raajoihin ja vastaavasti oikean puolen raajoista kulkee virheellistä tietoa aivoihin, minkä vuoksi olo on voimaton ja oikealla puolella on kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia: puutumista, pistelyä, polttelua, jäätymisen tunnetta, liikkeen hitautta ja sen sellaista, joskus kipuakin. Mutta ei sitä ole koko aikaa, välillä on tosiaan parempiakin hetkiä.
Jos lopettaisin käsitöiden teon tai vaikkapa vain vähentäisin sen vuoksi, että se ei joka hetki ole niin helppoa tai tuntuu kädessä vähän ikävältä, niin se olisi minusta luovuttamista. Olen toki myöntänyt itselleni, että minulla on sairaus, jota ei voida vielä virallisesti diagnosoida ennen kuin kaikki asiaankuuluvat tutkimukset on tehty, mutta en minä vielä ole ajatellut hautaan mennä makaamaan. ;) Ja kun on jotain mielekästä tekemistä, niin kyllä se auttaa kovasti jaksamaan.
Käsityöt ovat siitä ihana harrastus, että käsitöillä on tapana valmistua omassa tahdissaan. Oli käsityön tekijä sitten huippuvedossa tai vähän väsyneempi. Kun pohdin blogissa sitä, miten käsityön tekeminen on hidastunut, niin se on oikeastaan vain itselleni muistiinpano siitä, missä vaiheessa olen huomannut jotain muutosta tapahtuneen. Voin sitten palata asiaan vaikkapa lääkärin kanssa, hänelle se tieto voi olla hyvinkin merkittävä. Esimerkiksi joulukuun alkupuoliskolla minulla ei ollut oikeastaan mitään isompia vaikeuksia tehdä käsitöitä, mutta viimeiset pari-kolme viikkoa on ollut taas vähän nihkeämpää.
En muista, olenko kertonut aiemmin täällä blogissa, vai olenko vain jutellut tapaamieni käsityöihmisten kanssa asiasta, mutta olen huomannut sairastumiseni jälkeen vaihtaneeni neulomis- ja virkkaamistyyliä. Ainakin kuvittelisin, että aiemmin olen liikuttanut molempia käsiä yhtä lailla, virkatessa jopa oikeaa kättä enemmän kuin vasenta, mutta nykyisin pidän oikealla kädellä oikeastaan vain puikkoa tai koukkua paikallaan, ja vasen hoitaa kaikki hommat. ;) Ristipistellessä sitten oikea on toki aktiivisempi. Jännä juttu sekin, että lokakuussa neulominen ja virkkaaminen tuntuivat vaikeammilta, mutta pistelyn kanssa ei ollut mitään ongelmia, kun taas juuri eilen se neulan pitäminen - jopa paksun neulan, eikä sellaisen minikokoisen ristipistoneulan - oli kovin hankalaa. Varsin vaihtelevaa siis!
Joka tapauksessa kiitos vielä kerran kommenteista! Lupaan huolehtia siitä, etten aiheuta käsitöillä itselleni tai lähimmäisilleni vahinkoa! ;)
Nyt en jaksa laittaa tähän postaukseen kuvaa, joten toivottavasti kestätte kuvattomuuden! ;) Hyvää viikonloppua!
Kyllä tuon edellisen postauksen mekko on todella kaunis! Värikin aivan ihana. Minä ymmärrän sinua ja sairautesi kanssa työskentelyä,sillä onhan minulla toistakymmentä kroonista sairautta. Sinun laillasi minäkään en anna niiden niin häiritä elämää. Ne saa haitata niin vähän kuin mahdollista. Ei sairaus ole koko elämä,vaan osa-alueita siitä. Jos jää sängyn pohjalle vaikertamaan,niin kyllä siellä on ja pysyy. Sittenpä vasta elämä kauheaa oliskin!Mulle on melko uutena tullut tuo issias vaiva kaiken lisäksi. Ei tunnu hyvältä istua,ei maata,ei kävellä. Vahvan särkylääkkeen kun ottaa niin aina jonkun aikaa menee hyvinkin.
VastaaPoistaSinulla on oikea asenne sairauteesi, kun et anna sen hallita elämääsi vaan teet kaikkea mahdollista mieleistä puuhaa kulloisenkin tilanteen mukaan. Niin sen pitääkin ola. :) Minullakin on pitkäaikanen sairaus, jonka takia minulla on ajoittain vaikeuksia liikkua ja kipuja, mutta olen päättänyt jättää nee mahdolliisimman vähälle huomiolle ja tehdä kaikkea kivaa.
VastaaPoistaJa tuo edellisen postauksen mekkosi on tosi kaunis.
Käyn täällä viikoittain lukemassa kuulumisiasi ja ollut ihailtavaa seurata, millä asenteella sairastumiseesi suhtaudut. Samaten tykkään kovasti siita avoimuudesta ja kiertelemättömyydestä, jolla asiasta täällä kirjoitat.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista, onneksi on olemassa asioista, joista saa sekä mielihyvää että näkee konkreettisesti oman kädenjäljen!
Voi että tuo edellisen postin mekko on kaunis. Minäkin ihailen asennettasi. Juuri noin, että koukku paikoillaan ja toinen käsi hoitaa hommat. Voimia ja jaksamista Sinulle. Ihanaa, että näytät esimerkkiä muille.
VastaaPoistaMahtavaa kun olet kaikesta kivusta ja huolesta huolimatta pysynyt iloisena.
VastaaPoistaItse makaisin varmaan vaan sängyssä ja itkisin :(
Se on kyllä totta että käsityöt on sellaista terapiaa, ettei parempaa ole..
ps. vain matonkudetta virkkaan niin että pidän koukkua päältäpäin kiinni.
Kävin taas tovin jälkeen kurkistamassa kuulumisiasi. Tykkään asenteestasi ja hienoa, kun kerrot täällä voinnistasi. Tuo ylempänä oleva virkattu violetti paita on aivan ihana!
VastaaPoista