Tossu ja sukka ne tirkistää...

... onkohan kaikilla varpailla pää? Yks, kaks ja pim pam pom - kenen tämä varvas on? - No Marin tämä varvas on.

Voi itku, miksi pitikin tuon laulun tulla mieleeni otsikkoa miettiessäni? Tulee nimittäin tippa silmään ja valtava ikävä takaisin töihin, sillä tätä laulua ehdin laulaa parin viikon ajan töissä, ennen kuin tauti kaatoi petiin. On ikävä niitä kaikkia pieniä varpaita, joita tämän laulun aikana kävin tutkimassa. Niitä varpaita on muuten yhteensä reilut 1300! :)

Mutta nyt täytyy tyytyä omiin varpaisiin, joista viisi varvasta on nykyään ihan kuten ennenkin, mutta toisia viittä välillä palelee ja välillä polttelee, riippumatta siitä, millainen tossuvarustus niiden päällä on. Tämän kuvan oton jälkeen, kun otin nämä tossut pois jalastani, tuli valtava tarve saada jotkut tossut jalkaan, vaikka olin jo sitä ennenkin varustanut koipeni Isoveljen vahvuisilla sukilla. Mutta löysinpäs sitten kaapista ihanat vanhat lampaannahkatossut (joissa on siis se villa siellä sisällä lämmikkeenä), jotka ostimme aikoinaan häämatkallamme Suomenlinnasta. Nyt ainakin riittää lämpöä jaloille. :)

Nämä nyt neulomani tossut eivät ole minulle itselleni, vaikka ne kuvassa ovatkin omissa jaloissani. Ajattelin nämäkin pistää tarjolle myyjäisiin tai johonkin:

Palatossut

Tehty ajalla: 18.-24.9.2012

Malli: Käspaikasta

Lanka: Novita Ilona turkoosi (031) ja vihreä (039), 7 veljestä Polkka turkoosi (837), 7 veljestä luonnonvalkoinen (010) ja vihreä (309)

Langankulutus: 82 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Naisen 38/39

Muuta: Myyjäisiin tms.

Viime viikolla mulla oli joku ihme tarve aloittaa ties mitä käsitöitä. Varmaankin se tarve syntyi silloin, kun eksyin 7 veljestä -jämälaatikolleni, josta löytyi vaikka mitä, ja sitten teki mieli tehdä niistä kaikenlaista. Palatossuihinkin tuli joku polttava tarve, vaikka se kyllä tyssäsi melkein ensisilmukoihin. Siis miten voi tuntea tarvetta neuloa ainaoikeaa? ;) No, sain sen ensimmäisen tossun kiitettävän hyvin valmiiksi, mutta toisen kohdalla piti jo vähän pakottaa itseä tekemään. Vaikka siis periaatteessa en pakota itseäni tällä hetkellä yhtään mihinkään. No joo, sitten sain nämä viimein eilen valmiiksi ja manailin itseäni, kun olin päättänyt raidoittaa nuo nilkkalappuset neljällä eri värillä, enkä saanut niitä langanpäitä mitenkään nätisti pääteltyä. Mutta ehkä tuo reunuksen virkkaaminen vähän siisti lopputulosta. Ja enköhän heti tänään mennyt aloittamaan uudet palatossut! Kysyn vain itseltäni, että miksi ihmeessä? :)

No, jospa nämäkin joskus jollekin kelpaisivat, vaikka värimaailmahan on sellainen, että voisin pitää kyllä itsellänikin. Voihan lopulta käydä niin, että jos vien nämä johonkin myyjäispöytään, niin ostan ne sieltä sitten takaisin... ;) Äitini nimittäin teki kerran niin, että hän leipoi huutokauppana pidettäviin koulun myyjäisiin täytekakun, ja lopulta hän sitten itse huusi sen itselleen. ;) Ja minua tietysti hävetti ja hirvitti, kun en tiennyt, saako niin edes tehdä. :)

---

Tämä on muuten tämän blogin tuhannes (1000.) postaus! :) Aika paljon tänne on tullut turistua vuoden 2009 alusta lähtien. Vanhassa blogissani vuosina 2006-2008 kirjoitin yhteensä 1210 postausta, eli siitä tuleekin sitten jo 2210 blogitekstiä kaikkinensa. Kiitos, kun olette jaksaneet käydä näitä lukemassa! :) Tällaisissa tilanteissa kuuluisi varmaan järjestää arvonta, mutta sattuneesta syystä en nyt jaksa asiaa ajatellakaan. Iloitsen silti siitä, että minulla on mahdollisuus tätä blogia pitää ja että olen saanut tätä kautta monia ihania blogituttavia. Kiitos! :)