Sokerileipuri

Maanantaina sain lääkärin määräyksen tehdä kaikkea sellaista kivaa, mikä piristää oloani sairastelun keskellä. Lääkäri mainitsi muun muassa leipomisen, johon minä kyllä totesin, että aika paljon rajoittaa tekemisiäni se, etten pysty olemaan juurikaan pystyasennossa. Sitä paitsi en edes tykkää leipoa enkä syödä leivonnaisia.

Mutta voihan sen leipomisen käsittää muullakin tavalla kuin taikinan vatkaamisella. Vaikkapa siten, että virkkaa Sokerileipuri-nimiset patalaput. ;)

Patalaput 2kpl

Tehty ajalla: 25.-26.9.2012

Malli: Patalappuja á la Carte: Sokerileipuri (omalla sovelluksella)

Lanka: Novita 7 veljestä vihreä (309) + metsänvihreä (391) sekä Novita Ilona vihreä (039) + 7 veljestä sammaleenvihreä (322)

Langankulutus: 31g + 35 g = 66 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Halkaisijat 22 cm ja 23 cm

Muuta: Myyjäisiin tai johonkin

Tein näistä heti oman sovellukseni. Alkuperäisessä ohjeessa kulkee musta ketjusilmukkaketju tuolla lapun sisällä ja samalla mustalla on virkattu reunus, kun taas näissä reunusta ei ole virkattu sillä sisällä kulkevalla langalla vaan juurikin sillä toisella. Syy tähän on se, että oivalsin tämän mallin olevan erinomainen vihoviimeisten lankanöttösten tuhoamiseen. Virkkasin ketjusilmukkaketjua niin pitkästi kuin nöttösistä vain lankaa riitti, ja patalapuista tuli tasan sen kokoisia kuin se ketjusilmukkaketju sattui olemaan. Kummassakaan lapussa ei mennyt kerrokset tasan, mutta ei sitä noista huomaa, kun laput kuitenkin virkataan spiraalina. Reunukset oli sitten tehtävä tietysti sillä langalla, joka ei ollut siinä ketjusilmukkaketjussa, koska se toinen lankahan oli jo käytetty loppuun. Jouduin muutenkin soveltamaan ohjetta, koska kun yritin noudattaa virkkausohjetta kirjaimellisesti, niin lapusta tuli ihan kupin muotoinen, eli minun täytyi tehdä lisäyksiä huomattavasti useammin kuin ohjessa. Ja reunuksesta meinasi ohjeen mukaisesti tehtynä tulla liian "röyhelöinen", joten siinä piti taas harventaa silmukoiden tiheyttä. Mutta minusta mallit ovatkin parhaimmillaan silloin, kun niitä voi soveltaa, ottaa niistä jonkun idean ja tehdä itse omant versiot. Varsinkin jämälankatöissä on minusta ihan lupakin soveltaa niin, että saa sen jämänöttösen käytettyä mahdollisimman tehokkaasti loppuun. :)

Eipä näistä Sokerileipureista tämän enempää. Nämä jäävät odottamaan sopivaa kohdetta, minne voisi lahjoittaa. Eiköhän näille joku kohde löydy.

Heitänpä muuten keskusteluaiheen ilmaan: Jos vien nämä ja muita tekeleitäni myyjäisiin, joiden tuotto menee johonkin hyvään tarkoitukseen, niin paljonko mielestäsi voi laittaa hintaa esim. patalapulle, sukille/tossuille, lapasille jne.? Kun tarkoitukseni ei ole itse hyötyä näistä, niin sitä "tekopalkkaa" ei tarvitse miettiä, ja toisaalta haluaisi tekeleiden käyvän kaupaksi niin, että se hyväntekeväisyyskohde saisi rahaa eikä jäisi tekeleet myymättä liian korkean hinnan vuoksi. Mutta sitten taas käsityön arvostamisen kannalta ei pitäisi laittaa hintoja liian alhaiseksikaan, koska maksavathan ne teollisetkin tuotteet kaupoissa ihan kiitettävästi, ja käsityön tekemiseen menee paljon enemmän aikaa. Yleensä siis esimerkiksi koulun myyjäisiin pitää hinnoitella tuomansa tavarat itse, joten siksi olen näitä juttuja pohtinut. Ja myös siltä kannalta, että millä hinnalla itse olisin valmis ostamaan jotain myyjäisistä, jonne harvemmin tulee kovin paksun lompakon kanssa lähdettyä. Kertokaahan kommenteissa mielipidettä! :)