Myssyjä ja kotiinpaluu

Edit lopussa.

Tähän postaukseen mahtuu nyt sekä käsityöasiaa että muuta elämää. Käsityöt ovat tämänhetkinen rakkain harrastukseni, mutta postauksen lopussa on pieni pala siitä harrastuksesta, joka oli jossain vaiheessa minulle kaikki kaikessa.

Ensin kuitenkin käsitöitä:

Sytomyssyt 4 kpl

Tehty ajalla: 23.-26.5.2012

Malli: Matleenan reikämyssy

Lanka: Lidlin "Melisa" Knitting Yarn vaaleanpunainen (0004), turkoosi (0136), ruskea (5022) ja valkoinen (5002)

Langankulutus: Vaaleanpunainen 48 g, turkoosi 47 g, ruskea 48 g, valkoinen 46 g, yhteensä 189 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 56 cm kukin

Muuta: Oysiin

Myssyrivi muistuttaa jäätelöpalleroita: mansikka, minttu, suklaa ja vanilja - minkä sinä ottaisit? :)

Tänä iltana olimme koko perhe konsertissa. Tarkoitukseni oli ihan vain mennä kuuntelemaan Amanin 25-vuotisjuhlakonserttia, mutta jotenkin oli sellainen kutina, että juhlakonsertissa on luvassa jotain yllätystäkin. Ja niinhän siinä kävi, että ennen konserttia vessassa törmäsin vanhaan heimotoveriin, joka kysyi että tulenko laulamaan. Vastaukseni oli: "Joo, mikä biisi?" :)

Konsertin lopuksi encore-numerona sitten rummut alkoivat soittaa tuttua komppia, jonka minä ainakin tunnistaisin missä vain. Me vanhat amaniheimolaiset nousimme penkeistämme - meitä olikin siellä paljon! - ja pääsimme pitkästä aikaa laulamaan ehkä Amanin kaikkien aikojen puhuttelevinta laulua "Antakaa kaikkenne", joka on ollut tapana laulaa esimerkiksi Lähetysjuhlilla uusien lähetystyöntekijöiden siunaamistilaisuudessa silloin, kun vanhoja amanilaisia siunataan tehtäväänsä. Ja heitä onkin paljon ympäri maailmaa lähetystyössä. Vaan olipas hienoa laulaa Amanin riveissä pitkästä aikaa - itse olin aikoinaan Amanin 10-vuotiskonsertissa lavalla, enkä voi millään uskoa, että siitä olisi 15 vuotta aikaa... Minä olen kuvassa tuo, jolla on valkoinen virkattu jakku turkoosin puseon päällä. :)

Suurin ylläri oli kyllä se, että myös meidät vanhat heimolaiset kukitettiin ja lahjottiin kokoelmalevyllä kiitokseksi 25 vuodesta. :) Minäkin laulan siis tällä levyllä kahdessa biisissä, jotka on napattu siltä levyltä, jota aikanaan olin flunssaisena levyttämässä keväällä 1999.

Ja vielä oma kuvakin löytyi levynkannen sisälehdiltä. Tuossa edessä keskellä tuo pikkutytön näköinen on Mari 19-vuotiaana. :)

Amanin konserteissa tuntuu kuin kotiin tulisi. Samalta tuntuu yhä, kun kuuntelen tuota kokoelmalevyä, vaikken edes kaikkia lauluja tunne tai ole itse laulanut, niin niissä on vain jotain tuttua. Hassuinta on, että Amanin lauluista muistan yhä kaikki swahilinkieliset säkeistöt, mutta suomenkieliset sanat takkuavat. ;)

Vaikutti vähän siltä, että meidän perheessä saattaa kasvaa myös uusi sukupolvi Amanin riveihin. Sen verran innokkaalta tuo kuopus vaikutti, ja hän kävi jo vähän rumpujakin testaamassa... ;)

Edit klo 21:20. Pian postauksen lähetettyäni muistin erään hyvin tärkeän asian Amani-vuosiltani, joka on pakko vielä jakaa käsityöblogissani. Arvaattekos mitä tein kaikilla lukuisilla keikkamatkoilla? Istuin aina bussissa etupenkillä ja KUDOIN! :) Varmasti miljoonia silmukoita on kudottu matkoilla ympäri pohjoista Suomea, joistakin keikkamatkoista on jäänyt mieleen vain se, että "sillä ja sillä keikkareissulla tein sen ja sen neuleen". :)

Ihanaa helluntaita kaikille! :)