Syyskuun raporttia ja lokakuun suunnitelmia

Syys- ja lokakuun vaihde on aina niin herkullinen - takana vuoden toiseksi ihanin kuukausi ja alkamassa se kaikkein ihanin! :) Syksy täydessä vauhdissa ja vuosi suorastaan kohokohdassaan. Edessä vielä monta kaunista syksyistä päivää ja pimeää, sateista iltaa. Elämää parhaimmillaan! :)

Tänä syksynä aika on mennyt aika tavalla muuhun kuin käsitöihin, olen nauttinut syksystä enemmän muulla tavoin kuin puikkojen tai koukun ääressä. Jotain sentään olen saanut nytkin valmistettua:

Syyskuussa valmistuivat:

• 1.9. Polvekeraitasukat (neuloen), langankulutus 101 g
• 4.9. Pupu Tupsuliinin pipo (neuloen), langankulutus 80 g
• 10.9. Sampun sukat (neuloen), langankulutus 37 g
• 11.9. Sampun lapaset (neuloen), langankulutus 27 g
• 14.9. Sampun pipo (neuloen), langankulutus 26 g
• 16.9. Sampun kauluri (neuloen), langankulutus 29 g

Lankaa kului syyskuussa vaivaiset 300 grammaa. Sinänsä hassu juttu, että kaikki valmistuneet ovat neulottuja, sillä käytännössä olen kuitenkin koko kuukauden ajan pääasiassa virkannut. Virkaten ei vain ole vielä syntynyt aivan valmista: tilanne on se, että jakun 160 tilkusta valmiina on 159 kpl ja siitä viimeisestä puuttuu enää yksi kerros. Yhdistettynä on noin 110 tilkkua eli jakusta puuttuu vielä hihat ja vaadittavat reunavirkkaukset. Eli virkattu on koko kuukausi ihan tosissaan, neuleet ovat olleet lähinnä välitöitä. :)

Lankavarasto pääsi paisumaan ihan syyskuun viimeisinä päivinä parin 7 veljes-tarjouksen ansiosta.

Muutenhan tämän kuun lankaostokset olisivat jääneet 50 grammaan, mutta nyt määrä kohosi vaatimattomaan 2650 grammaan. Kun siitä vähennetään neulotut 300 grammaa, niin lankavarasto kasvoi 2350 grammalla. Kuvassa näkyvät valkoiset kerät on tarkoitettu lokakuussa (toivottavasti) toteutuvalle värjäyskurssille, eli kaksi luonnonvalkoista 7 veljestä, kaksi vitivalkoista 7 veljestä ja kaksi vitivalkoista Nallea. Jospa niillä pääsisi ainakin ensimmäisellä kerralla alkuun. Punaisista, vihreistä ja mustista 7 veljeksistä tulee esikoisen toivoma torkkupeitto, jonka poika tilasi jo viime keväänä. Jospa sen saisi tässä joskus tekaistua.

En ole ihan varma, olenko pistellyt syyskuussa lainkaan, joten tehdään pieni vertailu 1.9. ja 29.9. napattujen kuvien välillä:

Hassua, kamera on pysynyt samana, mutta tietokone ja kuvankäsittelyohjelma ovat vaihtuneet, niin näin paljon se näkyy kuvan väreissä! On tuonne oikeaan alanurkkaan näemmä ilmestynyt pari pistoa, taitavat olla ihan alkukuun aikaansaannoksia, koska viime viikkoina en muista tätä pistelleeni. Huomennahan tämä ristipistotyö sitten täyttääkin 8 vuotta, eli näin pitkälle on päästy. Kuvittelin jossain vaiheessa, että olisin saanut tämän ripustaa huomenna seinälle, mutta näin ei sitten käynyt vieläkään. Tämänhän aion tehdä valmiiksi ennen kuin aloitan muuta ristipistotyötä, eli siinä luulisi jo jonkin verran olevan porkkanaa pistelyyn. Vielä kun joku taikoisi minulle sitä pistelyaikaa...

Lokakuuksi minulla ei ole muita suunnitelmia kuin että käsityömessuilta viikon päästä pitäisi tehdä hyviä löytöjä. Ja jos saisi sen virkattavan jakun valmiiksi... Minulla on myös ihan papin siunaus sille, että saan lokakuussa ommella! :D Olisikohan antanut siunauksensa, jos tietäisi, millaista kieltä käytän ompelukoneen ääressä? ;) Sitä värjäyskurssia odotan myös, mutta vielä en ole saanut vahvistusta, toteutuuko se.

Ihanaa lokakuuta kaikille - nautitaan syksystä täysin rinnoin! :)

Vaaka ry:n Joulukeräys

Vaaka ry:stä lähestyttiin minua sähköpostitse Joulukeräyksen tiimoilta. Lupasin välittää tietoa eteenpäin ainakin täällä blogissa. Tietoa saa levittää myös omissa blogeissanne. Tämä keräys koskee Oulun seutua, mutta Vaakan sivuilla näkyy olevan joulukeräyskohteita myös muualla Suomessa, joten käykäähän siellä kurkkimassa sopiva kohde, jos teissä heräsi akuutti auttamisen tarve! :)

***

Jouluun liittyvät lämpimät ajatukset, hyvä mieli ja antamisen ilo. Tätä
kaikkea on Vaakan nyt alkava joulukeräys. Keräämme jouluisia
paketteja, jotka lämmittävät paitsi mieltä, myös varpaita ja sormia,
kaulaa ja päätä, ja suunkin saa makeaksi!

Vaaka Pohjoisen alueella keräämme joulupaketteja vähävaraisille
lapsiperheille ja vanhuksille Oulun seudulle. Oulun
seurakuntayhtymän diakoniatyö jakaa lahjat tarvitseville.

Yhteen pakettiin tulee valinnaiset kaksi neulomusta seuraavista: pipo,
kaulaliina , villasukat, käsineet. Lisäksi pakettiin laitetaan makeispussi
tai suklaalevy (150-200 g). Asusteiden tulee olla ihka uusia,
yhteensopivia ja ne voivat olla itse tehtyjä tai ostettuja. Paketin voi
tehdä minkä kokoiselle vastaanottajalle vaan vauvasta vaariin.

Setti pakataan läpinäkyvään, kirkkaaseen muoviin, esim. minigrip,
sellofaani, paistopussi tms. Näin lahjojen jakajat näkevät neuleiden
koon sekä värit ja iloa tuottaa oikean kokoinen lahja. Huomioi, että
karamellien ja suklaan käyttöpäivät tulee olla väh. 02/2012.

Joulupaketteja otetaan vastaan 15.9 - 30.11.2011

Yhteydenotot sekä lisätietoja:
Minna Salo-Salmi, minna.salo-salmi@suomi24.fi
Paula Kärkinen, paulakar@gmail.com, 044-3274 202
vaakajoulu@gmail.com

www.vaaka.org

***

Itse en uskalla luvata tämän tempauksen osalta mitään muuta kuin viedä tietoa eteenpäin. Toivottavasti tähän joku tarttuu!

Tilkkuilua

Jaksan yhä ihmetellä sitä, että jos kamerasta laittaa piuhan koneeseen, niin jo parin minuutin päästä olen saanut kuvan siirrettyä koneelle ja vielä muokattuakin sitä. Mikä tarkoittaa sitä, että kun saan päähäni blogata, niin voin toteuttaa heti päähänpistoni, eikä tarvitse odottaa että on noin kaksi tuntia yhtäjaksoista aikaa blogata kuvansiirtoineen kaikkineen. Kivaa. :)

Täällä väännetään tilkkuja. Yhä ja aina vaan. Tähän päivänkakkara-tilkkujakkuun tulee tilkkuja 160 kpl. Teen näitä niin, että yleensä bussissa virkkaan noita ympyröitä päivänkakkara-langasta, ja kotona sitten virkkaan vihreällä langalla viimeisen kerroksen ympyrän ympäri, ja samalla kerroksella yhdistetään tilkut toisiinsa. Tässä systeemissä on vaan se huono puoli, että jos bussimatkoilla syntyy päivässä noin 10 tilkkua (tai enemmänkin, jos on vaikka palaveripäivä, jolloin virkkaan ympyröitä palaverissakin), niin kotona ehdin illalla virkata ehkä yhteen tilkkuun sen viimeisen kerroksen, jos sitäkään. Eilen oli pitkän palaverin päivä, joten päätin siellä virkkailla noita vihreitä eli ulompia kerroksia, koska muuten oltaisiin kohta tilanteessa, jossa minulla on 160 ympyrää eikä yhtään tilkkua yhdistettynä... ;) Neuletapaamisessakin maanantaina sain vähän tilkkuja yhdisteltyä. Nyt tilanne on se, että ihan valmiina ja yhdistettynä on paloja 78 kpl, ja puolivalmiita ympyröitä on 22 (23. kesken), eli tasan sata olisi niitä ympyräkeskustoja jo virkkailtu. Edit: Laskuvirhe, yksi ympyräpino olikin koneen takana piilossa, eli ympyröitä on yhteensä jotain 111 kpl. Jonkin verran on siis tullut istuttua bussissa. Ja palaverissa. :)

Voisihan noita ulompia kerroksiakin toki bussissa muuten tehdä, ja olen jonkin verran tehnytkin silloin, kun ei ole isompaa ruuhkaa, mutta kun niitä tehdessä päättelen samalla kyseisen tilkun langanpäät yms., niin jotenkin sen puuhan haluaa tehdä paikassa, jonne voi rauhassa levittäytyä. Rauhallisemmassa bussivuorossahan on ihan se ja sama, vaikka levittäisi romppeensa pitkin penkkejä, mutta varsinkaan aamuvuorossa ei pahemmin pääse vehkeitään levittelemään. ;) Ja kunhan pääsen tässä jakussa kainaloihin asti (kuuden palan yhdistämisen jälkeen), niin sitten tarvitsen kyllä jo ohjettakin, että miten siitä eteenpäin sitten yhdistellään. Mutta jotenkin tuntuu kuin tämä olisi jo voiton puolella, yli puolivälin ainakin tilkkujen osalta.

Kiitos, kun olette jaksaneet vielä ainakin muutamat jättää tänne kommentteja, vaikka itse olen ollut viime aikoina vähän hiljaisempi. Ihania syyssadepäiviä toivottelen teille jokaiselle! :)

Uutuuden viehätystä

Tänä viikonloppuna unet ovat jääneet vähiin, sillä tietokoneasiat ovat vieneet kaiken ajan ja ajatukseni. Mutta vihdoin viimein olen saanut siirrettyä kaiken tarpeellisen vanhalta koneelta uudelle ja sain laittaa vanhuksen kaappiin. Se saa olla siellä nyt jonkin aikaa, jos satun vielä huomaamaan, että jotain tärkeää on jäänyt siirtämättä. Piti kyllä luopuakin joistain ohjelmista, jotka eivät enää uusien laitteistojen ja käyttöjärjestelmien kanssa sovi, kuten vanhasta kunnon ristipistosuunnitteluohjelmasta. Ehkä jonain päivänä asennan uuden suunnitteluohjelman tähän koneelle, mutta nyt poistin siitä vanhastakin koneesta kaikki mitä oli tullut suunniteltua ristipisto-ohjelmalla. Ne suunnitelmat on joko printattu tai pistelty, niin mitäpä niillä enää tekee. Suurempi murhe oli nuotinnosohjelma, joka ei myöskään toimi enää tällä koneella - heh, sen nuotinnosohjelman asennus tapahtui aikanaan korpulta... ;) Ja siinä ohjelmassa oli ihan tolkuttomasti tavaraa, enkä saanut muuten tuotoksiani - siis omia sävellyksiäni ja sovituksiani - talteen kuin printtaamalla kaikki. Niitä tuli sellainen mapillinen, ja piti lähettää isäntä hakemaan pari riisiä kopiopaperiakin kaupasta kesken kaiken. ;) Mutta en sure sitäkään, sillä löysin netistä ilmaiseksi uuden nuotinnosohjelman, joka äkkivilkaisulla vaikuttaa aivan loistavalta, tai siis noin ziljoona kertaa paremmalta kuin se vanha. Eli hyvä vaan, kun välillä siivoillaan. :) Muutaman käsitöihin liittyvän tietokannan - joita kutsun myös to do -listoiksi - siirsin suosiolla nettiin, kun olin tehnyt ne sellaisilla ohjelmilla, joita maailma ei enää tunne.

Kuvan siirto toimii loistavasti uudella koneella, ja jopa hiukan nopeammin kuin vanhalla, vaikka joudunkin nyt opettelemaan taas uuden kuvankäsittelyohjelman käytön. Mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa... paljon muutakin uutta on opeteltavissa. Kuten se, ettei minun tarvitse enää surffata työpöydän ääressä, vaan voin mennä päivittämään blogia halutessani vaikka vessanpöntölle. ;) Oli se entinenkin koneeni kannettava, mutta siinä oli surkea akku eikä siinä toiminut langaton yhteys, joten olin aika tavalla sidottu yhteen paikkaan ja piuhoihin. Nyt minulla ei ole tässä piuhan piuhaa, ei edes ulkoista hiirtä, eli siinäkin on taas yksi uusi opeteltava asia, vaikka olen kyllä meidän toisella koneella tällaista hiirtä käyttänytkin (meillä on jokaisella perheenjäsenellä oma kone, tai itse asiassa tällä hetkellä ainakin viisi laitetta, joilla pääsee nettiin... nörttiperhe ;) ).

Olen nyt niin onnellinen, että blogin päivittäminen on taas paljon helpompaa, ja toivottavasti tulee nyt enemmän kommentoituakin, kun sivut latautuvat "hieman" nopeammin kuin vanhalla koneella. :)

Käsityöt eivät näemmä ole parissa viikossa ihan hirmuisesti edenneet, sillä jos katsotte kuvaa tarkasti, niin minulla on yhä tekeillä sama käsityö, jonka kuva on poltettu laserilla tämän tietokoneeni kanteen. :) Ensin mietin, että olisin laitattanut tähän jonkun musiikkiaiheisen kuvan, mutta koska kone on eniten bloggaamisen ja käsityöblogien lukemisen palvelijana, niin halusin että käyttötarkoitus käy ilmi myös kannesta.

Tekeillä olevasta käsityöstä tulee muuten isona jakku. :) Teen bussissa yleensä noita kirjavia ympyröitä palojen keskelle ja kotona sitten yksivärisiä reunuksia ja samalla yhdistän palat toisiinsa. Tahtoo vain käydä niin, etten ehdi kotona samaa tahtia tehdä reunuksia mitä bussissa syntyy noita keskustoja...

Ei muuta kuin oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! :) Toivottavasti nukun ensi yönä paremmin, kun ei tarvitse enää tätä koneasiaa miettiä. :)

Vanhassa vara parempi

Täällä taas! :) Toivottavasti ette ihan huku tähän minun päivitystulvaani... ;) Ja yhä näpsyttelen vanhalla koneellani, sillä uuden koneen käyttöönotto ei ole sujunutkaan ihan sukkana. Mutta kärsivällisyyttä on hyvä opetella. :) Kun nyt joudun tässä koneiden ääressä istumaan ja ajamaan uuden koneen päivityksiä läpi, niin niiden valmistumista odotellessa on sama sitten vaikka päivittää blogia, vaikka kuvansiirto ottikin aikansa. Mikäpä kiire tässä valmiissa maailmassa ja vielä lauantaipäivänä, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin pienentää pyykkivuorta ja täydentää jääkaappia taas ensi viikon tarpeisiin.

Herra Hento Vaaleanpunainen (3 v 8 kk) alkoi vaatia äitiä tekemään "käsityölapaset", kun ilmat alkoivat viiletä ja käsineille tuli tarvetta. Olisihan noita kaupan lapasia, mutta niissä tuppaa olemaan aina reikä jossain paikassa, ja kun ostin parit uudet, niin nepäs eivät sitten pikkudiivalle kelvanneetkaan, kun niissä oli paikka joka sormelle, ja hän haluaa paikan vain peukalolle. ;) No, joutaahan äiti toki yhdet lapaset tekemään, paitsi että homma tuppasi vähän paisumaan...

Huomasin luoneeni liikaa silmukoita lapasia ajatellen, joten ensin syntyikin sukat:

Sampun sukat

Tehty ajalla: 8.-10.9.11

Malli: Perussukka

Lanka: Drops Fabel pinkki (102), Novita Ticotico puna-pinkki-keltainen (852)

Langankulutus: 37 g

Puikot: 2,5 mm

Koko 3,5-4 v eli n. 27-28

Muuta: Söpöt kai. Saaja tykkää. :) 

Viikko sitten lauantaina herätessäni löysin kuopuksen olohuoneesta lastenohjelmien parissa - yksi sukka jalassaan. :) Olin edellisenä iltana saanut ekan sukan valmiiksi, ja kuopus oli löytänyt sen työpöydältäni ja kiskaissut jalkaansa. Langanpäätkin olivat vielä päättelemättä ja toinen sukka yhä puikoilla. Tuo kertoo aika paljon siitä, miten paljon kuopus sukistaan tykkää, ovathan ne hänen lempiväriään. :) Toinen sukka onneksi valmistui vielä samana iltana ja molemmat pääsivät seuraavana yönä unisukiksi.

Koska sukat saattavat päätyä myös päiväkotiin, neuloin sukanterään pienen kirjoneuleraidan, jossa sukan päällä on pojan nimi ja pohjassa sitten ihan vain pilkkukuviota, että sain molemmat langat kuljetettua aina sukan ympäri.

Sukkiin sain melkein kulutettua Ticoticon jämälankanöttöset, mutta niistä piti vielä tehdä pieni raita lapasten alkuun:

Sampun lapaset

Tehty ajalla: 10.-11.9.11

Malli: Peruslapanen peukalokiilalla

Lanka: Drops Fabel pinkki (102) ja candy-mix (901p), Novita Ticotico puna-pinkki-keltainen (852)

Langankulutus: 27 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: 3,5-4 v

Muuta: Hauskat. :)

Drops Fabelin candy-mix -väritys on aika hauska sikäli, että siinä on ripaus pojan rakastamaa vaaleanpunaista, mutta muuten värimaailma on tuollainen vähän poikamaisempi eli sopii myös kaupan poikien osastolta ostettujen ulkovaatteiden kanssa. Pistin toki sitten yksiväristä pinkkiä Fabelia kaveriksi ja vielä sen Ticotico-raidan tuohon lapasten suuhun. Viimeisellä Ticotico-pätkällä kirjoin S-kirjaimet lapasten kärkiin, eli siitä sitten pitäisi osata päätellä, kenen lapasista on kyse, jos ajelehtivat päiväkodin lattialla. Meillä on onneksi pieni päiväkoti, jossa hoitajat kyllä osaavat jo arvata, kenen ne kaikki itsekudotut vaatteet ovat... ;)

Seuraavaksi oli sitten pipon vuoro, vaikkei pipoa minulta varsinaisesti pyydettykään. Mutta kun lankaa oli jäljellä, niin...

Sampun pipo

Tehty ajalla: 11.-14.9.11

Malli: Oma

Lanka: Drops Fabel pinkki (102) ja candy-mix (901p)

Langankulutus: 26 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Ympärys 50 cm (n. 3,5-4 v)

Muuta: Tais poika tykätä tästäkin.

Samat langat tässäkin. Pipon ympäri kulkee kirjoneuleena neulottuna pojan nimi, joka toistuu pipossa yhteensä viisi kertaa. Kun lanka on kirjavaa ja nimi tosiaan kiertää ihan yhtenä pötkönä pään ympäri, niin se ei ihan pomppaa tuosta esille, mutta on kuitenkin haluttaessa ihan luettavissa, että kenenkäs pipo se tässä onkaan. Hauskaa, miten sama lanka tekee ihan erilaisen kuvion, kun se on neulottu pipoon, lapasissa näyttää toisenlaiselta.

Vieläkin jäi lankaa, joten kauluriin upotin kaiken lopun:

Sampun kauluri

Tehty ajalla: 14.-16.9.2011

Malli: Oma

Lanka: Drops Fabel pinkki (102) ja candy-mix (901 p) + päättelyyn vähän kaikenlaisia langanpätkiä

Langankulutus: 29 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: 3,5 - 4-vuotiaalle

Muuta: Jämälangoista.

Kaulurin raidoitin ensin niin, että kudoin joka toisen kerroksen raitalangalla ja joka toisen vaaleanpunaisella. Levennysten kohdalla tein kaksi kerrosta vaaleanpunaisella ja yhden raitalangalla. Mukavasti langat sitten loppuivat melkein yhtä aikaa, eli tuli kivan näköinen lopputulos. Päättelykerroksella lankaa riitti vain 3/4 kerrosta, joten viimeinen neljännes piti päätellä kaikilla mahdollisilla pienillä langanpätkillä, joita löysin laatikostani. Passaa aivan hyvin näin, koska takin allehan tämä kauluri jää.

Tässä poika on lähdössä tänä aamuna muskariin uusissa tamineissaan. :) Hennan ompelema paitakin on jo toista päivää peräkkäin käytössä, koska poika ei antanut sitä laittaa pyykkiin. Kiva huomata, että sekin on mieluinen!

Nyt täytyy koittaa saada tuo uusi kone kuntoon, että pääsen viimein bloggaamaan silläkin. Ja jos sitten voisin taas jättää kommenttejakin toisten blogeihin, tällä vanhalla koneella kestää sivujen latautuminen niin pitkään, ettei minulla riitä vapaa-aika muuta kuin hädin tuskin blogien selaamiseen (syötteenlukijalla, eli ei tarvitse avata blogien sivuja erikseen muuta kuin kommentointia varten), kommentteja en ole enää aikoihin pystynyt jättämään kuin poikkeustapauksissa, kun se tosiaan jumittaa tätä konetta niin paljon. Pyydän siis anteeksi kaikilta suosikkibloggaajiltani, että olen ollut viime aikoina niin hiljainen! Toivon asiaan parannusta, kunhan saamme tekniset ongelmat korjattua. :)

Leppoisaa lauantain jatkoa! :)

Ruusuja

Pitkän tauon jälkeen tulee jo kolmas postaus saman vuorokauden sisällä. Ja tämä tulee yhä vanhalla koneella kirjoitettuna, vaikka vannoin, että se eilen illalla/yöllä kirjoitettu oli vihoviimeinen. Ja tänään puolilta päivin tullut pipopostaus olikin ajastettu kauan sitten. Mutta juu, tässä nyt kestää vielä jonkin aikaa, että saadaan uusi kone turvallisesti otettua käyttöön, niin pitänee koittaa kärvistellä tämän vanhan kanssa vielä jonkin aikaa. Isäntä meinasi, että hommataan mulle kolmaskin kone, kun pöydälle vielä mahtuisi. ;) Ahdasta tuppaa kyllä olemaan, kun on vanha rakkine ja uusi hieno virkkuukoukun ja lankakerän kuvalla tuunattu kone vierekkäin (ks. koneen kuva paria postausta aiemmin). Onhan meillä vielä kuopuksella myös upouusi Hello Kitty -tietokone, voihan sen nostaa tähän kolmanneksi... En olisi kahden poikalapsen äitinä uskonut näkeväni sitä päivää, että omassa kodissa on jotain vaaleanpunaista Hello Kittyä, luulin että saan töissä sitä nähdä riittämiin. Mutta näin meillä. :)

Vaaleanpunaista sain myös Minjaanalta - paljon kiitoksia:

Joudun nyt kertomaan itsestäni seuraavat asiat:

Lempiruoka: Minulla ei ole erityistä lempiruokaa, mutta sikäli olen "kranttu", että en syö lainkaan perunaa, riisiä, maissia, kotimaisia viljoja, gluteenittomia viljoja, sokeria, makeutusaineita enkä mielellään lisäaineita. Aiemmin jouduin välttämään laktoosiakin, mutta kun jätin em. ruoka-aineet ruokavaliostani pois, niin vatsa on voinut paremmin ja laktoosinsietokykykin parantunut. Vähähiilihydraattiseksikin voisi ruokavaliotani kutsua, mutta tosiaan sillä lisällä, etten halua käyttää teollisia lisäaineita, eli käytännössä syön mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. Joten lempiruokani on kaikki omassa keittiössä laitettu, ja harvemmin edes "laitan" sitä ruokaa, lähinnä kypsennän sen mikä kypsentämistä vaatii ja maustan ihan perusmausteilla. Maulla ei ole niinkään väliä, mutta terveyttäni en ala millä tahansa teollisella p*skalla tai hiilihydraateilla enää pilaamaan. Mieheni tekee hyvää salaattia, jota otan aina evääksi töihin, ja salaatissa on aina samat ainekset: jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaattijuustoa ja oliiviöljyä. Sen kaveriksi sitten otan kanaa, lihaa tai kalaa. Joten olisiko siinä sitten lempiruokani, kun sitä päivittäin syön. :) Uuden työni myötä en ole ehtinyt arkisin kotona lainkaan kokkaamaan, joten meillä on sellainen systeemi, että laitan viikonloppuna sen verran isot satsit ruokaa, että viikonlopun ruuista riittää sitten seuraavan viikon arki-illoiksi ja minulle töihin evääksi. Toimii hyvin, ja välillä sitä ruokaa jää silti vielä pakastettavaksikin.

Lempimakeinen: Edelliseen viitaten en pahemmin karkkia tai muuta sokeripitoista tai makeutettua syö, mutta päivittäin kyllä napostelen sekä aamu- että iltapalaksi marjoja, jotka minusta ovat sama asia kuin karkki tai itse asiassa ne ovat parempiakin. :) Ilman sokeria tietysti! Meidän marjamme pakastetaan aina kokonaisina ilman sokeria, ja parhaimmillaan ne ovat joko suoraan pensaasta tai sitten ihan jäisinä pakasteesta. Tänä iltana söin juuri pakasteesta otettuja karviaisia jäisinä, ne ovat suurta herkkuani. :) Joskus erityistilanteissa tulee karkkia syötyä, vaikka niistä tuleekin äklö ja kipeä olo (sen jälkeen ei sitten vähään aikaan tee edes mieli syödä). Karkkihyllyltä maistuu parhaiten marsipaani ja kookossuklaa. Lidlissä on aina välillä hyviä marsipaanikarkkeja kausituotteina, niitä tulee silloin osteltua ja maisteltua.

Lempiluettava: Toisaalta jännitys, toisaalta taas historiaan sijoittuvat kirjat. Tess Gerritsen, Sandra Brown, Mary Higgins Clark, Dan Brown... siinä jännityskirjallisuuden suosikkejani. Jane Austenia olen kuunnellut paljon äänikirjoina, vielä on muutama kuuntelematta/lukematta. Ja tietysti ikisuosikkini on L.M. Montgomery, ollut jo parikymmentä vuotta. Olen tykännyt myös kotimaisista klassikoista kuten Täällä Pohjantähden alla, Seitsemän veljestä jne. Eniten kiehtoo lukea 1800-luvulle/1900-luvun alkuun sijoittuvia romaaneja tai jopa silloin kirjoitettuja.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: "Oheistekemisenä" samaan aikaan kun teen jotain muutakin. Yleensä se jotain muuta on bussissa tai palavereissa istumista (ainakin nykyään, kun muualla ei ehdi...) tai sitten tietokoneella surffaamista (tilanne voi muuttua nyt kun sain koneen, joka avaa nettisivun niin nopeasti ettei siinä ehdi ihan kokonaista sukanvartta kutoa lataamista odotellessa... ;) ), kuntopyöräilyä, lukemista, äänikirjan kuuntelua jne. Eli teen käsitöitä kaikkialla ja kaikki on yhtä mukavaa. Jos näistä pitää valita se mieluisin, niin ihaninta käsityön tekeminen on silloin, kun kuuntelen äänikirjaa ja pistelen samalla ristipistoja.

Lempielokuva: Katson tosi vähän elokuvia, ihan muutaman vuodessa, ja nekin yleensä sellaisia, että katson miehen tai muun perheen seuraksi (eli tulen siihen viereen tekemään käsitöitä). Jos katson ihan omavalintaisesti jotain, niin yleensä musikaaleja tai sitten jotain ihan klassikkoja. Esim. Täällä Pohjantähden alla -elokuvat (sekä vanhemmat että uudemmat versiot) katsoin kirjat luettuani, samoin Taru Sormusten Herrasta -elokuvat katsoin sen jälkeen, kun olin kuunnellut kirjan äänikirjana. Tai siis olin kyllä nähnyt ne jo aikanaan elokuvateatterissa, mutta katsoin nyt hiljattain teräväpiirtona uudelleen. Koko perheellä ollaan katsottu Star Wars -elokuvat. Mutta jos se yksi suosikkielokuva pitää mainita, niin se on yhä edelleen musikaali West Side Story. En ole löytänyt sen veroista vieläkään. :) Siinä kolahtaa sekä tarina että musiikki, tai oikeastaan ensin musiikki, sitten tarina. Näyttämöllä olen nähnyt sen kahdesti, elokuvaversion aika monta kertaa useammin. :) Hyvänä kakkosena tulee kyllä musikaali Oopperan kummitus, jonka olen kyllä katsonut vain kertaalleen, mutta siinä iski musiikki minuun täysillä, ja luultavimmin tulen senkin katsomaan uudelleen vielä monta kertaa (eka kerrasta on kyllä jo yli kolme vuotta, että kohtahan tuon voisi jo katsoa uudestaan...). Noita musikaaleja minulla on dvd:nä hyllyssä, ihan just siksi että niitä on ihana katsoa aina vaan. Vanhoista kotimaisista tykkään muuten myös, ja kuinkas ollakaan, juuri musiikin vuoksi lempparini siltä osastolta on Katariina ja Munkkiniemen kreivi. :)

Muuten, meidän kuopus taitaa olla samanlainen, että hän tykkää elokuvissa eniten musiikista. Hän nimittäin hyräilee jatkuvasti joko Darth Vaderin tai Indiana Jonesin sävelmää... ;) Tai sitten Angry Birds -sävelmää (oikeastaan nuo kaikki on hänelle peleistä tuttuja).

En jatka tätä tunnustusta enää eteenpäin. Ja oikeasti, seuraava postaus saa luvan tulla sitten toisella koneella, koska en aio tälle koneelle enää siirtää yhtä ainoaa kuvaa kamerastani, koska se siirtokin kestää ainakin tunnin... Että oli aikakin vaihtaa konetta! :)

Pupu meni puskaan - HUU SAI SAI!

Muistatko vielä, kun kerroin pari viikkoa sitten hiippailleeni esikoisen kanssa puskissa ottamassa pipokuvia?

No, nyt on Novitan ja Kotivinkin tupsupipokilpailun osallistumisaika päättynyt (päättyi 15.9.), joten uskaltanen näyttää, millaisella tupsulla minä siihen osallistuin, ilman että tarvitsee pelätä tulevansa kopioiduksi. :)

Kaikki lähti oikeastaan tupsusta, koska muuta vaatimusta pipossa ei ollut kuin että siinä pitää olla tupsu(ja). Tupsu herättää minussa tasan yhden mielikuvan, ja sen mielikuvan sitten toteutin.

Pupu Tupsuliinin pipo

Tehty ajalla: 3.-4.9.2011

Malli: Oma (julkaistaan jossain vaiheessa)

Lanka: Novita 7 veljestä vaaleanruskea (060), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)

Langankulutus: 80 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Lapsen, ympärysmitta n. 50 cm

Muuta: Novitan ja Kotivinkin tupsupipokilpailuun. 

Se vaadittava tupsu löytyy tietysti sitten tältä puolelta pipoa. :)

Olen hieman yllättynyt siitä, että päädyin tekemään tällaisen pupukorvaisen pipon. Tunnustan sellaisen seikan, että minua ällöttää jos näen lapsia puettuina eläinasuihin. Tiedän, että monen mielestä se on ihan hirmuisen söpöä, mutta minusta se on jotenkin... no, en löydä riittävän rumaa mutta silti vielä painokelpoista sanaa kuvaamaan tunteitani. ;) (ja juu, Anne Geddes -kuvat on ehkä kamalinta mitä tiedän ;) ) Ehkä tämäkin olisi ollut sellanen "ällötyspipo", jos olisin tehnyt siihen vain nuo korvat, mutta kun tein pupun naaman ja vielä sen tupsuhännänkin, niin pipon luonne muuttui samanlaiseksi kuin jos tuossa olisi vaikka joku auton kuva tai vaikkapa Angry Birds -lintu. ;) Pelkillä pupunkorvilla tulee sellainen olo, että lapsi on haluttu pukea pupuksi (mistä en siis tykkää), mutta nyt tässä on vain "pipo pupun kuvalla". En nyt kuitenkaan ehkä omalle lapselleni tätä pukisi, mutta ei minun tarvitsekaan, tämähän menee hyväntekeväisyyteen, kuten kaikki muutkin kilpailuun osallistuvat pipot. Ehkä joku lapsi tulee tästä tosi onnelliseksi. :)

Tällaisella tupsupipolla siis ollaan kisassa mukana, ja aika näyttää, miten pipon käy muiden taidokkaasti suunniteltujen ja valmistettujen tupsukoiden rinnalla. Jos tämä ei päädy kärkikolmikkoon ja sitä myöten lehtiin, niin pistän pipon ohjetta vaikka tänne blogiin tai Ullaan - jos joku vaikka haluaisi tämän joskus neuloa. Ei ole ihan helpoimmasta päästä väkertää, mutta varmasti hauskimmasta päästä! :)

Hauskaa viikonloppua!

Pieniä ja vähän suurempiakin hankintoja

Olen shoppaillut. Ja kun en viitsi postata yhdestä ostoksesta, niin en ole viitsinyt postata ollenkaan. No nyt niitä shoppailuja olisi sen verran esiteltävänä kerralla, että antaa tulla kaikki samaan syssyyn.

Viikko sitten keskiviikkona minulla oli keskellä päivää pikkuinen tauko, ja kun olin valmiiksi keskustassa hakemassa työterveydestä antibiootteja flunssani taltuttamiseksi, niin siitähän ei ollut montaa askelta Lumoavan langan uuteen putiikkiin. Kävin kurkkaamassa uudet tilat, ja pitihän sitä jotain ostaakin. Tämä  Fabel-kerä näytti hauskalta, ja siitä oli putiikissa tehtynä yhdet sukatkin, niin osasin arvailla, millaista jälkeä tästä syntyy. Tätä kirjoittaessani kerä on jo melkein kulutettu loppuun, eli tulette näkemään lopputuloksen piakkoin. Settiä olen tehnyt, niin en ole siksi näytellyt valmistuneita tässä välissä, vaan näytän kaiken kerralla. Sen verran voin kertoa, että setti on tulossa Herra Hento Vaaleanpunaiselle, 3 v 8 kk - tässä on juuri sopivasti vaaleanpunaista tyydyttämään lapsen lempivärin kaipuun, mutta ei liian hempeää kuitenkaan pojalle. :)

Viime perjantainakin piti pysähtyä kaupunkiin noutamaan kirjatilaus. En viitsi näyttää kirjaa tässä enää uudestaan koska kyse on samasta Ihanat nopeat virkkaustyöt -kirjasta, jonka lainasin muutama viikko sitten kirjastosta ja esittelin täällä tässä postauksessa. Päätin haluta kirjan omakseni, joten sehän järjestyi parilla klikkauksella. :)

Sunnuntaina sain ihan ex tempore päähänpiston käydä kirpparilla. Harvemmin saan tuollaisia hetkellisiä päähänpistoja, mutta nyt olin suunnilleen jo ovella menossa puoli sekuntia sen jälkeen, kun ajatus oli iskeytynyt päähäni. Ihan muuten vaan menin katsomaan mitä sieltä löytyy. No, sieltä löytyi vaatetta ja kaikkea muuta kivaa, mutta käsitöihin liiittyvää vain nämä nuppineulat. Näitä isopäisiä nuppineuloja saa aina metsästellä kissojen ja koirien kanssa - käytän näitä ristipistotöiden viimeistelyssä - joten nyt kun niitä löytyi ihan valtava määrä pilkkahintaan, niin oli pakko ostaa. Olisin halunnut ostaa kaikki mitä siellä oli, mutten kehdannut, olisivat pitäneet minua jonain friikkinä... ;) Ehkä nämä riittää taas joksikin aikaa. :)

Lankakerä, kirja ja nuppineulat olivat sarjassamme pieniä hankintoja. Mutta yksi vähän isompi hankintakin on tehty, ja siihen liittyy se syksyinen kuva, jota esittelin aiemmassa postauksessa. Kuva kotiutui tänään ja sen mukana eräs pitkäaikainen haave:

Okei, tuo omalla kuvalla kustomointi oli ehkä vähän turhaa, mutta kun se kerran oli mahdollista suhteellisen pienen lisämaksun avulla, niin ajattelin kerrankin vähän tuhlata turhuuteen. :) Koneen ostoa olen lykännyt ja lykännyt, mutta nyt tuli se "sitku" eli "sitku mulla on vakityö - sitku saan ekan tilin - sitku mun vanha kone hajoaa..." No joo, vanha kone ei ole vielä hajonnut, mutta tätä kirjoittaessani on pakko todeta, että konevanhus (7 v, josta minulla käytössä 5 v) vetelee viimeisiään, ei jaksa enää käsitellä kuvia eikä tekstin kirjoittaminenkaan enää luonnistu muuta kuin hitaasti. Tämä on siis vihoviimeinen postaus vanhalla koneella (lukuunottamatta paria ajastettua postausta, jotka tulevat tänne sitten joskus), ja seuraavan teen sitten kun uudessa koneessa on kaikki systeemit asennettuna. Huomenna tosin muistaakseni tulee se yksi ajastettu postaus, jonka tein aikoja sitten.

Vielä yksi uutuus, jota en ole tosin ostanut vaan voittanut arvonnassa:

Henna järjesti talvella blogiarpajaiset, jotka satuin voittamaan. Palkinto tuli hieman viiveellä ja väri- ja kokotoivekin ehti vaihtua tässä välissä, mutta tänä aamuna sitten viimein teimme treffit bussiin ja paita vaihtoi omistajaa. Kiitos Henna - ei tämä paita ainakaan vielä lentänyt nurkkaan. :) Olisi ollut mieluinen yöasuksikin, mutta oli kuitenkin turhan kuuma, joten se odottaa nyt aamua ja lähtee pojan päälle huomenna päiväkotiin.

Palaillaan toivottavasti pian sekä niiden ajastettujen että reaaliaikaisten postailujen kanssa. Hyvää viikonloppua!

Puskahiippari

Syksy saa minut näemmä hiiviskelemään. Perjantaina hiippailin sukkasillani kivilattioilla, tänään puolestani rymysin puskissa ja pensaissa - kameran kanssa tietysti.

Minulle tuli akuutti tarve saada kuva, joka miellyttäisi minua niin, että viitsisin katsella sitä useammankin vuoden ja joka kuvaisi jotenkin minua. Eihän sellaista kuvaa löytynyt valmiina, tai olen pienentänyt kuvat niin pieniksi, etteivät ne tulleet kysymykseen. Tarvittiin isoa resoluutiota ja niin pois päin. Siis eihän minun ollut toki mikään pakko saada sellaista kuvaa, paitsi sisäinen pakko. Näytän tässä joskus 2-4 viikon sisällä, mihin se kuva tulee, mutta tässä vaiheessa näytän kuvaa, johon päädyin:

Kun marssin aamulla ulos lankakerän ja virkkuutyön kanssa, en oikein vielä hahmottanut, millaista kuvaa olin menossa ottamaan. Aikani kyykin pyörätien vieressä, ja otoksia tuli monta, 20-30 kpl. Jotain tällaista olin koko ajan mielessäni ajatellut, mutta lopullinen oivallus syntyi vasta sitten, kun tuohon lankakerään oli ihan vahingossa tarttunut yksi syksyinen lehti kiinni. Saa nähdä, miltä tämä kuva sitten näyttää siinä paikassa, minne sen olen ajatellut. :) (kuva on tätä blogia varten pienennetty, oikeasti tämä on otettu suurimmalla mahdollisella koolla ja tarkkuudella, mihin kamerani kykenee)

Kuva kertoo myös, mikä käsityö on tällä hetkellä meneillään. Pieniä tilkkuja on kasassa noin 12 kpl. Niitä tarvitaan valmiiseen työhön 160 kpl. Taas tällainen pikku-urakka. ;) Mutta niin näppärä kuljettaa bussissa mukana!

Viikonloppuna en ole pahemmin virkkaillut, vaan neuloin yhden pienen työn alusta loppuun. Sain nimittäin mielestäni hyvän idean Novitan ja Kotivinkin tupsupipokilpailuun, joten päätin osallistua. Osallistumisaikaa on vielä 15.9. saakka, joten nyt oli melkein niin kuin viimeinen mahdollisuus pistää pipo puikoille.

Tässä vaiheessa näytän kuvana vain sen tupsun, ja paljastan loput piposta sitten, kun kilpailuaika on päättynyt. :) Tähän pipoon tein ohjeenkin, ja jos se ei pääse kolmen parhaan joukkoon ja julkaistavaksi kilpailun järjestäjien puolesta, niin lupaan julkaista ohjeen jotenkin muuten. Kuvien ottoa varten hiippailimme esikoisen kanssa puskissa ihan kaksistaan, tai no, tuossa oman pihan varaston seinämurattia vasten napsimme viitisen kuvaa. Näette ne loput neljä siis ehkä parin viikon päästä. Pipo on valmis, ohje tulostettu ja pipo ohjeineen pakattu matkaan. Toivottavasti ehdin viedä sen huomenna tai viimeistään ylihuomenna postiin. :) Hauskaa oli suunnitella omaa ohjetta, ja sen ohjeen ylöskirjoittaminen vei melkein enemmän aikaa kuin itse neulominen! :)

Esikoisen sai houkuteltua kuvien ottoon vain sillä, että kerroin osallistuvani kilpailuun ja tarvitsevani apua. :) Esikoinen kysyi heti, että saako hän sitten osan niistä palkintorahoista jos voitan, johon minä naurahdin, että palkintona on kylläkin vain lankaa... ;) Mutta jos voittaisin ja jos saisin itse valita lankojen (7 veljestä) värit, niin kyllä minä esikoisen torkkupeittolangat voisin palkinnoksi toivoa. Vaan en minä niin vakavalla mielellä tähän ole osallistumassa, onhan tuota lankaa kaapit täynnä ja kaupassa lisää, eli en toki sen vuoksi. Ja kunhan näette valmiin pipon, niin huomaatte, että se on tehty kaikkea muuta kuin vakavalla naamalla... ;)

Nyt pitäisi malttaa mennä unten maille, jotta jaksaa taas tulevan viikon virkata bussissa ja tehdä töitäkin niiden bussimatkojen välissä. :) Mukavaa uutta viikkoa!

Hipsutellen

Perjantai-iltapäivä. Yhtäkkiä kaikki työkaverit pomoa myöten katoavat hyviä viikonloppuja toivotellen. Minun tuntilistassani kylläkin vaan lukee, että pitäisi pysytellä työn ääressä vartin yli neljään. Tyhjä pää - ja tyhjä rakennus. Oivallinen tilaisuus vihdoinkin käydä tutustumassa ihan rauhassa siihen paikkaan, jossa olen viimeisen kuukauden ajan viettänyt aikaani joskus kahdeksan tuntia päivässä, joskus vähemmän. Siis siihen paikkaan, josta matkalaskut laitetaan alkavaksi ja päättyväksi.

En halunnut häiritä hiljaista tunnelmaa, joten hiippailin ihan vain sukkasillani. ;)

 

Päivänkakkara-polvekeraitasukat

Tehty ajalla: 28.8.-1.9.2011

Malli: Polvekeraitasukat

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo päivänkakkara (810) ja Nalle Aloevera vihreä (348)

Langankulutus: 101 g

Puikot: 3 mm

Koko: 38/39 (oma jalka)

Muuta: Pomon kommentti: "Pääsiäissukat". Työkaverin kommentti: "Persikkaa sisältävä salaatti". :)

Paria päivää aiemmin rakennus oli kaikkea muuta kuin tyhjä ja hiljainen, kun meitä oli iso joukko koolla meiltä ja naapureista - en tiedä, oliko kyseessä koulutus- vai neuvottelupäivät, joten nimitettäköön sitä vain "päiväksi jolloin saa kutoa työajalla". ;) Meitä taisi olla sinä päivänä ainakin viisi puikkojen heiluttelijaa kuuntelemassa erinomaisia puheenvuoroja. Pistin merkille, että vaikka joukossa oli eri ammattien harjoittajia, niin me kaikki neulojat olimme samaa ammattikuntaa, ja viidestä neulojasta neljä oli meidän omasta työyhteisöstämme. Hauskaa huomata, että useampikin työkaveri neuloo, syksyn ensimmäisessä koulutuksessa meitä oli vain kaksi, ja siitä se määrä on vain vähitellen kasvanut mitä useampi "neulontapäivä" (eli koulutuspäivä ;) ) tässä on nyt ollut.

Esinaiseni istui samalla penkkirivillä kanssani, ja hän nimesi silloin vielä tekeillä olevan sukkaparini "pääsiäissukiksi". Työkaverin mieleen tuli "salaatti, jossa on persikkaa". Minusta tämä on kyllä ihan sitä päivänkakkaraa, mitä langan nimikin lupaa. :)

Toisaalta ajatus pääsiäissukista on aika hauska. Kuvakollaasin parissa kuvassa olenkin sukkineni astelemassa kohti paikkaa, jossa pääsiäinen on aina läsnä. Ja ilman pääsiäistä ei olisi edes olemassa tätä rakennusta, eikä minulla juuri tätä työpaikkaa. Ei siis oikeastaan yhtään hullumpi ajatus kuvata "pääsiäissukat" töissä. :) Ja vaikka olisivatkin pääsiäissukat, niin aion pitää näitä ihan ympäri vuoden - ainakaan minun sydämessäni pääsiäinen ei ole vuodenaikaan tai yhteen viikonloppuun sidottu. :)

Jos joku oululainen nyt sattuu kuvauspaikan tunnistamaan, niin ei se mitään - johan tässä oli tällä viikolla naamakin lehdessä, ja nimi on ollut sitäkin useammin, eli ei tuo uusi työpaikkani näytä ainakaan mikään salaisuus olevan. ;) Mahtoikohan joku bongata?

Minä jätän tänään neuletapaamisen väliin, jatkan tuota eilen niin onnistuneesti alkanutta hiljaisen tunnelman viettoa, ja välttelen tilanteita, joissa saattaisin joutua kiusaukseen puhua. Aika olla vaiti ja aika puhua - nyt siis tuon ensimmäisen vuoro. Tärkein työvälineeni tarvitsee välillä vähän lepoa. :)

Ihanaa viikonloppua! :)

Elokuun raporttia ja syyskuun suunnitelmia

Elokuu, eloisa kuu. Vauhtia on ainakin riittänyt, onneksi ei sentään vaarallisia tilanteita. ;) Kuukausi vilahti ohitse tosi nopeasti, uuteen työhön totuttelukin on vienyt aikansa. Tuntuu, etten ole mukamas ehtinyt käsitöitäkään tehdä, mutta bussimatkat töihin ja takaisin sekä lukuisat koulutuspäivät ovat pitäneet onneksi puikot ja koukut liikkeessä. Jotain etua siis uudesta työpaikastakin. ;)

Elokuussa valmistuivat:

• 5.8. Sateenkaarisukat (neuloen), langankulutus 189 g
• 7.8. Ruuturaitasukat (neuloen), langankulutus 123 g
• 11.8. Pintaneulesukat (neuloen), langankulutus 121 g
• 24.8. Sateenkaarijakku (virkaten), langankulutus 708 g
• 28.8. Angry Birds: Jättilintu (virkaten), langankulutus 73 g

Valmistuneiden töiden määrässä ei ole paljon kehumista, mutta lankaa kului kivasti 1214 g kuukauden aikana, mikä on ihan kohtalainen saavutus ottaen huomioon uuden elämäntilanteeni. Uusi elämäntilanne kyllä näkyi lankaostoksissa - tietoisuus säännöllisestä kuukausipalkasta sekoitti kai pääni. Tämä on se kuukausiraportin karmein vaihe... arvatkaa paljonko ostin elokuussa lankaa? Kuiskaan sen ihan hiljaa: 3910 grammaa. Okei, nyt se ei näytä niin kamalan pahalta. ;) Ja kyllä, olen edelleen se sama nainen, jolla tasan puoli vuotta sitten oli lankavarastossaan 0 grammaa lankaa. :) Muistanette vielä sen urakkani kuluttaa koko lankavarasto loppuun ennen kuin annoin itselleni luvan ostaa uutta? No, sillä langanostoluvalla ei vissiin ollut mitään rajoituksia, koska lankaa on ostettu sen jälkeen yli 16 kiloa ja lankavarasto painaa nyt sellaiset seitsemisen kiloa. Mutta oli siinä ostossa yksi rajoitus: kaikille ostetuille langoille täytyy olla käyttötarkoitus ja malli valmiina olemassa, eli mitään päätöntä "hamstraamista" ei saa harrastaa. Ja kyllä, jokainen lankavarastoni lanka tietää täsmälleen, mitä siitä tulee "isona". Tai ainakin minä tiedän. ;)

Ristipistojen kohdalla haaveilen, että ehtisin joka päivä pistellä edes pikkuisen, mutta olen ehtinyt ja jaksanut pistellä noin 2-3 päivänä viikossa. Ensimmäisen kuvan otosta on 8 kk, se on otettu 1.1.2011, toinen kuva on otettu tänään 1.9.2011. (kamerakin on vaihtunut tässä välissä, kuten kuvista varmasti huomaa) En ole koskenutkaan tähän ristipistotyöhön tammi-heinäkuun aikana, mutta nyt elokuussa olen työstänyt tätä sen verran, mitä kuvasta saattaa edistystä havaita. Suuri osa pistellystä jäljestä on tehty vaalealla langalla tuohon kuvan keskivaiheille, joten sitä ei välttämättä äkkisilmäyksellä havaitse. Sellainen yhden päivän työ kuitenkin oli se vaalea osuus, ja tummempien alueiden edistys onkin sitten paremmin havaittavissa. Muita ristipistotöitä en aio aloittaa, ennen kuin tämä on valmis. Täyttäähän tämä työ jo kuukauden päästä 8 vuotta, joten olisi jo aikakin valmistua. :)

Syyskuun käsityösuunnitelmiin ei kuulu mitään erityistä, tai siis suunnitelmia ei ole. :) Ensimmäinen syyskuun käsityö onkin muuten paria langanpään päättelyä vaille valmis, en yksinkertaisesti jaksanut enää eilen illalla tehdä paria viimeistä kerrosta loppuun, että olisin saanut työn elokuun saldoon. Uusi työkin on koukulla, ja tarkoitus on sen rinnalle aloittaa toinenkin, vaikka periaatteenani on pitää vain yksi neule/virkkaustyö kerrallaan työn alla. Mutta tänään kun sain bussissa sukan neulottua, minulla ei ollut muuta kuin virkkuukoukku matkassani, niin aloitin yhtä uutta työtä niistä langoista, mitä käsilaukussa oli matkassa, mutta eräs neuletyö on nyt vähän kiireellisempi, niin se täytyy saada viimeistään viikonloppuna puikoille, kun taas aloitetussa virkkuutyössäni menee kuitenkin ainakin pari viikkoa. Riippuen bussimatkojen pituudesta ja palaverien määrästä. ;) Eli jotain suunnitelmia on olemassa, siitä eteenpäin käsityöelämä on täyttä arvoitusta. Onhan noita lankoja ja sitä to do -listaa vaikka millä mitalla, ei muuta kuin valitsee kivoimman tai kiireellisimmän tai sen mikä sattuu osumaan käteen. Ihan miten vaan. :)

Mukavaa syyskuuta - jippii, nyt on ihan oikeasti vihdoin ja viimein SYKSY!!! :) Vaikka minun mielestäni syksy on ollut jo kuukauden ajan. Ihanaa syksyä! :)

Palataan viimeistään viikonloppuna valmiin työn kanssa... :)