Kotona

Kotona ollaan! Väsyttää ihan suunnattoman paljon - kurssiviikko antoi paljon, mutta kyllä minustakin tuntuu nyt vähän kaikkeni antaneelta, positiivisessa mielessä. :) Joten nyt tulee tällainen minun mittapuullani pikainen postaus.

Sain kuin sainkin toppini valmiiksi tänä aamuna:

Isoäidinneliötoppi

Tehty ajalla: 24.-31.7.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita Tennessee turkoosi (361), persikka (256) ja beige (636)

Langankulutus: 357 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: M niin kuin Mari

Muuta: Ihana tuli! :) 

Topin malli syntyi ihan tehdessä. Ensin virkkasin isoäidinneliöitä ja yhdistin ne viimeisellä kerroksella virkaten toisiinsa niin että syntyi niin pitkä ketju neliöitä, että se ylsi rintojen ympäri. Sen alapuolelle toinen rivi neliöitä. Sitten "olkaimet" tai miksi tuota nyt pitäisi kutsua, eli neliöitä taas ylemmän rivin päälle niin, että syntyi käden- ja pääntien aukot. Etu- ja takakappale ovat samanlaiset, eli takanakin on syvempi päänaukko, voi pukea paidan kumminpäin tahansa päälle. Sitten virkkasin pään- ja kädenteille reunukset, ihan vain langan riittävyyden varmistamiseksi. Sitten virkkasin nuo alarivin neliöt, niitä on yhtä paljon kuin rinnanympärilläkin, ja niiden alareunaan taas reunuksen. Neliöiden väliosan virkkasin ylhäältä alaspäin, ja tein vyötärölle vähän kavennuksia kylkien kohdalle; väliosa on virkattu pyörönä. Virkkasin niin pitkästi kuin lankaa näytti riittävän, ja tein helmaa kohden takaisin levennyksiä. Sitten kun lanka oli ihan vähissä, virkkasin viimeisellä kerroksella väliosan kiinni helman neliöketjuun. Valmis. :) Tykkään! No okei, myönnetään, että istuu päälleni paremmin sitten, kun kortisonikuurin aiheuttama turvotus on vähän laskenut. ;) Mutta mahtuu kuitenkin, ja viisainta onkin mahtua, kun on kerrankin ihan omilla mitoilla tehty.

(toivottavasti tuosta selostuksesta saa jotain selvää, ei oikein oma ajatus kulje sormien tahdissa...)

Tuli kierrettyä vanhan kotikuntani (nykyinen kaupunki) marketteja, ja nappasin pitkästä aikaa Cross Stitch Card Shopin matkaani. Huomasin kuvien päiväyksestä, että edellisen CSCS-lehteni olin ostanut päivälleen kaksi vuotta aiemmin kuin tämän lehden, eli ei nyt ihan tuhkatiheään tule näitäkään osteltua. Tämä vain tuntui kivalta selailtavalta, ja tulihan siinä matkassa taas yksi kittikin, siis tuo lammaskortti alakuvassa.

Isäntä laittoi tänään kotiinpaluumme kunniaksi soimaan minulle Pelle Miljoonan kappaleen "Olen työtön" ja heti perään soi joku Loirin laulama laulu työttömyydestä. Ihan siis vain siksi, että tänään pistin menemään toistaiseksi viimeisen päivärahahakemukseni. :) Huomenna kohti uusia seikkailuja työuralla - enkä voi edes väittää, että jännittää, koska ajatukset ovat olleet viime päivinä niin muissa asioissa, etten ole ehtinyt ajatella koko uuteen työhön menoa. No, se varmaan iskee huomenaamulla sitäkin selvempänä vastaan, pitää alkaa totutella aamuherätyksiin. Vaikka kyllä nyt laulukurssiviikollakin menin melkein joka aamu yhdeksäksi kurssille jumpalle, että on kroppa alkanut tähän heräämiseen jo tottua. Vielä kun tottuisi menemään ennen puolta yötä nukkumaan. Tänään tuskin tarvitsee kahdesti miettiä, valvoisiko vai kaatuisiko sänkyyn yhtä aikaa tenavien kanssa. :)

Heinäkuun kuukausiraporttia en jaksa enää tänä iltana näpytellä, katsotaan mikä on fiilis huomenillalla. Mukavaa uutta viikkoa ja kuukautta kaikille! :) Uni tulee... NYT! zzzzzzz

Tervehdys!

Pikainen tervehdys blogiin ennen kuin lähden tästä toiseksi viimeiseen kurssipäivään. Viikko on ollut lauluntäyteinen ja äärimmäisen antoisa. Olen oppinut taas niin paljon uutta instrumentistani eli omasta kehostani. Ja ihanaa on ollut työskennellä yhdessä muiden muusikkojen kanssa, jotka puhuvat "samaa kieltä". On siellä kurssilla ollut onneksi ainakin yksi, joka on puhunut myös "käsityökieltä", että ei ole sekään puoli päässyt unohtumaan. ;) Maailma on pieni - musiikkikurssillakin voi törmätä käsityöblogituttuihin :)

Päätin huvikseni kokeilla äidin koneen web-kameraa, koska omassa vanhassa rakkineessani ei moista hienoutta ole, ja se vetelee muutenkin niin viimeisiään, että taidan alkaa säästää uuteen rakkineeseen, kunhan tässä päästään maanantaista alkaen nauttimaan säännöllisiä kuukausituloja. :) Blogien selaaminen äidin koneella on ollut huomattavasti nopeampaa kuin kotona, kun ei ole tarvinnut odottaa kokonaista puikollista ennen kuin sivu latautuu (siinä syy, miksi kotona aina teen käsitöitä netissä surffaillessani, kun latautumisen ajaksi tarvitsee jotain tekemistä... ;) ). Siltikään en ole täällä ollessani juuri ehtinyt kommentoida, ja on minulla nytkin yhä noin 30 postausta jonossa odottamassa lukemista tai edes pikaista silmäilyä.

Tässä on joka tapauksessa minun "kurssivirkkuuni" eli olen tehnyt itselleni uutta puseroa samalla, kun olen kuunnellut muiden oppitunteja ja kävinpä yhden Alexander-tekniikan luennonkin kuuntelemassa keskiviikkona, samalla koukkua heilutellen tietysti. :) Tämä on siitä harvinainen käsityö minulle, että teen sen "omasta päästäni" enkä mallista, kuten yleensä. Vaikka tässä kyllä taitaa olla kaikki ihan tuttuja elementtejä: isoäidinneliöitä ja muita ihan liiankin tuttuja mallivirkkuita, jotka osaan tehdä vaikka silmät ummessa. Lopputuloksen näette, kunhan pääsen joskus kotiin ja kuvattua ja blogattua - huomenna palaan kotiin ja maanantaiaamuna aloitan uudessa työpaikassa, joten saa nähdä, missä välissä jaksan oikein kunnolla istahtaa koneen ääreen. Luultavasti tämä paita kuitenkin valmistuu jo tänään.

Päässäni kasvaa tällä hetkellä tuollaiset sarventyngät, kun ajattelin tekaista itselleni illaksi köyhän naisen permanentin. Illalla on luvassa esiintymistä, niin pitää panostaa vähän noihin ulkomusiikillisiin puoliinkin. ;) On tässä viikon aikana esiinnytty jo pariin otteeseen, se on hauskaa! :) Paitsi että torstaina meni vähän kireällä vibratolla, koska jännitin sitä, että ennen laulua piti kertoa oma nimensä ja esittämänsä biisin nimi - ihan kamalaa jos joutuu puhumaan viisi sanaa julkisesti. Laulaminen ei jännitä yhtään, se on jotenkin luontevampaa toimintaa kuin puhuminen. ;) Tai siis eihän puhumisessa ja laulamisessa ole teknisesti mitään eroa, laulaessa saan vaan paremmin pidettyä hallinnassa sen, mitä sieltä suusta ulos pääsee. :D

Hoksasin muuten, että jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan (en tiedä, saako sitä suurennettua klikkaamalla), niin taustalla näkyy äidin huoneen seinältä pari muinoin tekemääni ristipisto- ja kanavatauluakin. Tässä talossa ja varsinkin tässä huoneessa on itse asiassa aika paljon "jälkiä minusta", näin äkkipäätään laskien näyttäisi olevan kuusi minun tekemääni taulua seinällä tässäkin huoneessa. :) Äidit taitavat laittaa aina kaikki lastensa tekeleet esille, vaikka lapset olisivat jo isoja. :)

Täytynee kohta lähteä herättelemään kroppaa... Palataan taas, kunhan ehditään! Ja kiva, kun jaksatte käydä täällä kurkkimassa ja kommentoimassa - kiitos peiton kommenteista! :)

Hento vaaleanpunainen

Mitä teidän muiden lapsilla on unikaverina?

Meidän kuopuksella on lankakerä. ;) Tai itse asiassa kaksi.

Kuopuksen lempiväri on hento vaaleanpunainen. Se oli vielä muutama päivä sitten ihan vaan vaaleanpunainen, mutta kun lapsuudenkyläni sivukirjastosta löytyi "Riks raks kärryn" (Richard Scarry) Värikirja, niin lempivärikin tarkentui. Se ei siis ole sellainen tummempi vaaleanpunainen eli pinkki, joka on kyllä yksi minun lempiväreistäni, vaan nimenomaan hento vaaleanpunainen.

Kun kuopus tilasi minulta aikoinaan peiton itselleen, siinä piti olla vaaleanpunaista, keltaista ja valkoista. Akuuttiin vaaleanpunaisen langan tarpeeseen sain äidiltäni ylijäänyttä mohairia, jota yhdistin Isoveljeen ja samanvahvuiseen Novitan Katriin. Itse olisin valinnut noiden lisäksi vielä pinkkiä Isoveljeä, mutta kuopus oli vahvasti sitä mieltä että ei ollenkaan pinkkiä vaan sen sijaan persikkaa! No, saamansa piti... on ainakin sitten niin hentoa ja hempeää. :)

 Torkkupeitto

Tehty ajalla: 5.6.-24.7.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127), Novita Katri keltainen (281), Novita Isoveli luonnonvalkoinen (010) ja persikka (276)

Langankulutus: 772 g

Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 3,5 mm

Koko: 87x115 cm

Muuta: Kuopukselle. KYH 8.

Kuvaa kannattaa suurentaa, jotta näkyy paremmin tuo väritys. Paloista puolet eli 24 kappaletta on tuossa peiton keskellä; ne on aloitettu persikalla ja keltainen on ulompana. Toiset 24 kiertävät sitten reunustaa, niissä on väritys päinvastainen eli keltainen keskellä ja persikka reunempana. Kaikissa palasissa se hento vaaleanpunainen mohair on keltaisen ja persikan välissä ja kaikkein uloimpana valkoisella kiinteitä silmukoita. Tykkään itse tästä yhdistelmästä, ja nähtävästi myös peiton onnellinen omistaja. :)

Nyt on sitten kaikki KYHit kyhäilty ja saan koko loppuelämäni tehdä ihan mitä huvittaa. ;) Tai ainakin siihen saakka, että innostun johonkin uuteen tempaukseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että minun kohdallani tempaukset on vähäksi aikaa tempaistu ja teen käsitöitä tästä eteenpäin siten kuin itsestä kulloinkin parhaaksi tuntuu. Minulla kun on tapana ottaa nuo tempaukset hieman liian vakavasti. :) Ja nyt on elämässä niin paljon muuta tärkeämpää, käsityöt saavat olla siinä rinnalla vaan rentouttamassa, ei tuomassa paineita. Vaikka mikäpä voisi olla rentouttavampaa kuin virkata isoäidinneliöitä - pistinkin taas uusia neliöitä koukulle peiton valmistuttua, tällä kertaa puuvillaa. Onpahan kurssiviikoksi sitten tekemistä!

Kiitos Hanhipuron varteen keittiövaa'an lainasta - ei tarvinnut mennä Salen hedelmäpuntarille! :)

Mukavaa heinäkuun vihoviimeistä viikkoa! :)

Kiitos! :)

Lämpimät kiitokset kaikista kommenteista! :) Mukava huomata, etteivät ihan kaikki lukijat ole kaikonneet, vaikka tässä on viime aikoina keskitytty enemmän käsitöiden valmiiksi saamiseen kuin bloggaamiseen, ja on ollut näitä isompia ja enemmän aikaa vieviä käsitöitä työn alla.

Blogin kautta vielä paljon kiitoksia sille melkein naapurissa asuvalle rouvalle, joka auttoi meidän matkatavaroiden kanssa Oulun rautatieasemalla! :) Tällä junamatkalla sattuikin yllättävästi avuliaita ihmisiä kohdallemme; asemalla mukanamme kulkenut rouva tunnistikin minut blogista - ja jos luet tämän, ja tarvitset apua oman blogisi perustamiseen, niin jätäpä kommenttia, voisinhan minä tulla joskus neuvomaan, kun melkein vieressä asun! :)

Täällä mummolassa ei ole mennyt kaikki ihan putkeen, tai voisi sanoa, että on mennyt keuhkoputkeen... ;) Mullahan on astma, ja lisäksi kärsin näin kesäaikaan heinäallergiasta, joka on tänä kesänä ollut tavallista viheliäisempi ja tuottanut entisten oireiden lisäksi uusia oireita mm. ihottumaa. Maalla sitä heinää on vielä enemmän kuin meillä kotona kaupungissa, joten yhdistelmä kesä + maaseutu on ollut minulle aika kohtalokas. Heti maanantaista tänne tulostamme lähtien on ollut henki ahtaalla ja nyt on ollut kaksi vuorokautta ääni pois - ja ensi viikolla pitäisi pystyä koko viikko laulamaan! Nyt on päällä kaikki mahdolliset lääkitykset, joten jos vain pystyn pysymään visusti pois ulkoa (kuten olen joutunut koko kesän tai yleensä kaikki kesät tekemään) niin elän toivossa, että pystyn vielä ennen laulukurssin alkua treenaamaankin, ettei tarvitse mennä ihan kylmiltään ääntään rääkkäämään. Vaikka näyttää siltä, ettei tarvitse kuin tuossa 100 metrin päässä kaupassa käydä, niin sen jälkeen ei tarvitse enää hengittää... tähän olen jo tottunut, vähintään kerran kesässä on hengenlähtö lähellä, jos ei astman niin sitten sydämen takia, ja tänä kesänä ovat kiukutelleet molemmat vuoronperään. Ja ne kaksihan vielä ruokkivat toisiaan, eli astmalääke rasittaa sydäntä ja jos käyttäisin sydänlääkkeitä niin ne ärsyttäisivät keuhkoja. Onneksi tätä ongelmaa ei ole kuin kesäisin ja onneksi kesä on niin lyhyt! :) Kyllä tuntuu mahtavalta, kun kohta on syksy ja voi taas nauttia elämästä ja ulkoilusta täysillä! :)

Olisi kyllä mukava käydä poikien kanssa täällä enemmän ulkoilemassa, uimisesta olemme haaveilleet (emme ole koko kesänä uineet luonnonvesissä lainkaan), ja äitikin varmasti ilahtuisi avusta pellolla. Vaan minkäs teet. Käsitöitä pitää sitten koittaa tehdä senkin edestä. ;) Tänään tosin on aika mennyt palapelin kimpussa, kun meidän esikoinen sinnikkäästi joka mummolareissulla haluaa koettaa erästä tosi vaikeaa palapeliä, ja tänään minä sitten menin hänelle avuksi, ja se on aikuisellekin vaativa, vaikka onkin vain 500 palan peli. Saatiin kuitenkin vihdoin valmiiksi, vaikka muutama palanen piti kaivaa sohvanvälistä ja maton alta! :)

Käsitöissä on myös meneillään "palapeli", valmiina 44 palaa tai oikeastaan jo melkein 45 palaa, ja niitä palasiahan tarvitaan 48 kappaletta. Iltauutisten aikaan luultavasti pääsen jo ompelemaan paloja yhteen, ja tarkoitus on saada kurssille mukaan jotain muuta käsityötä kuin tuo peitontekele.

On pojat sentään päässeet välillä ulos ja minäkin sitten "henkeni kaupalla" koittanut välillä piipahtaa. Moottoripyörä- ja mönkijäajelut ovat näyttäneet olleen kaupunkilaispojille varsin mieluisia elämyksiä, ja nähtiin me eilen melkein vierestä lehmiä, vasikoita ja yksi sonnikin. :) Kuopus kyllä joutui ihmettelemään että "mikä täällä haisee". ;)

Kuvia ei ole nyt tähän hätään, olen ollut laiska kameran kanssa, ja vaikka kuvansiirto onnistuu äidin koneelle, niin se on jopa vieläkin hitaampaa kuin minun omalle koneelleni, ja minun koneeni on ehkä maailman hitain. ;) Laitan sitten kuvia, kun saan sen peiton valmiiksi. Blogeja olen käynyt täällä lukemassa, mutta nyt olen melkein kokonaan pidättäytynyt kommentoimasta, kun yritän pitää tämän koneella istumisajan mahdollisimman vähäisenä. Ja nyt pitäneekin päästää esikoinen koneelle, ettei tule ihan vieroitusoireita... ;)

Mukavaa loppuviikkoa!

Kukkaliina

Tervehdys mummolasta eli lapsuudenkodistani!

Varsinainen syy tänne tuloon oli se, että tulin viikon mittaiselle kurssille, mutta tultiin muutama päivä etuajassa, jotta ehditään kierrellä kyläpaikkojakin ja autella vähän äitiä pellolla. Äitini hoitaa poikia kurssin ajan, joten halusin tehdä hänelle jotain kiitokseksi. Sain kuin sainkin siirrettyä kuvat kamerasta tähän koneelle, vaikka se olikin monenlaisten mutkien takana. Joten tässä viimein se virkkaamani liina, se komeilee nyt äidin ruokapöydällä:

Kaitaliina

Tehty ajalla: 8.6.-16.7.2011

Malli: Lea Virkkausideoita 3/2007 nro 15 muunneltuna

Lanka: Novita Virkkauslanka luonnonvalkoinen (010), roosa (550) ja sininen (116)

Langankulutus: 280 g

Virkkuukoukku: 1,25 mm

Koko: 50x140 cm

Muuta: Äidille. KYH 12.

Kuten kuvista huomaa, tämän värimaailma oli ihan valittu äidin ruokailutilan värien mukaan. :) Luotan siihen, että äiti ei vaihda tapetteja... ;)

Niin kuin olen aika monessakin postauksessa maininnut, tämän liinan kanssa meinasi mennä usko siihen, että se ikinä valmistuu. Sinänsä tätä oli ihan mukava tehdä, kun malli on varsin aivoton, eli virkkuun pystyi ottamaan käsilaukkuun mukaan helposti minne vain, eikä vienyt edes paljon tilaa. Kukat vaativat sitten vähän enemmän keskittymistä. Tietysti sitten loppuvaiheessa alkoi olla jo kokoa sen verran, ettei enää oikein kotisohvallakaan tiennyt, miten päin sitä oikein pyörittelisi. Ja joskus vähän turhautti, kun liina ei näyttänyt edistyvän mihinkään. Katsoin kesäkuussa koko Taru Sormusten Herrasta -trilogian dvd:ltä (Blue Rayna, saa muuten Oulun pääkirjastosta), eli kolme kolmen tunnin elokuvaa (viimeinen osa 3h20min) - ja koko tänä aikana liina eteni huimat 30 cm! Siis 10 cm per elokuva, mikä tekee noin 3 cm tunnissa... Yhden kukan tekeminen vei noin 40 min. Eli ei mitään kovin joutuisaa hommaa. Yleensä en ota aikaa käsitöistäni, sillä teen niitä omaksi ilokseni enkä työkseni, mutta tämän liinan kohdalla kai alkoi yksitoikkoisuus jossain vaiheessa vaivata - vaikka oli minulla seurana milloin äänikirja, kirja tai elokuva - joten tuli sitten laskettua tälle työtunnit. Niitä tuli tähän käytettyä sellaiset noin 100 tuntia. Joten jos aletaan käsityön tekemiselle laskea vaikkapa vaatimatonta kympin tuntipalkkaa, niin tämä on sellainen noin tuhannen euron arvoinen liina. ;) Toivottavasti äiti (tai meidän pojat!) ei ihan heti tähän kaada mustikkasoppaa! :D

Varsinainen KesäYönHullutus siis! En käsitä, miksi haaveilin koko viime talven virkkaamisesta ohuen ohuella koukulla ohuen ohuesta langasta? Ehkä joku pieni ja pyöreä pitsiliina olisikin ihana virkata, mutta jostain syystä sain päähäni virkata jättimäisen kaitaliinan. En kylläkään kadu, tästä tuli ihana! :) Huomasin muuten, että äidiltä puuttuu liina kahdelta muultakin ruokailutilan pöydältä, joten niihin sitten jämälangoista liina seuraavaksi, kenties? :)

Nyt täytyykin tässä kiirehtää, on taas päiväksi ohjelmaa... Tekstin olin pääasiassa näpytellyt jo kotona ennen matkalle lähtöä, joten ei tarvinnut kuin nuo kuvat tänne siirtää. :) Palataan taas...! :)

Toiseksi viimeinen KYH valmis

Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen. Se onneton liinan virkkuu 1,25 mm koukulla, jota en koskaan kuvitellut saavani valmiiksi tai en ainakaan ajoissa, on nyt kuin ihmeen kaupalla valmistunut. Toisin sanoen lanka loppui, joten liinasta tuli sitten sen kokoinen kuin tuli. Tässä vaiheessa vilautan siitä vain tällaisen kuvan:

Kuvassa näkyy malli, jonka perusteella liinan tein tai pikemminkin kehittelin siitä oman sovelluksen. Lehdessä liina on virkattu valko-keltaisena ja kokoa vain 20x20 cm - minä vaihdoin vähän värejä ja muokkasin mallia niin, että liina on lopulta 50x140 cm. Ihan vaatimaton koon muutos vain. ;)

Lopputuloksen näette joskus, eli en itsekään tiedä milloin. Liina on menossa maanantaina sille pöydälle, minne olen sen tarkoittanutkin, ja kuvaan sen kokonaisuudessaan vasta siinä oikeassa ympäristössään. Kameran piuhan otan mukaan, mutta en takaa, että pääsen siirtämään kuvaa blogiin ennen elokuuta. Jos kuitenkin niin onnellisesti käy, että kuvan siirtäminen onnistuu ja ylipäätään ehdin blogata, niin saattaapa se liinan kuva tänne ilmestyäkin. Oon kyllä onnellinen siitä, että sain tämän tehdyksi, sillä usko meinasi jossain vaiheessa loppua, ja aika monta äänikirjaa ja pari paperistakin kirjaa tarvittiin tällä viikolla seuraksi, jotta tämä viimein valmistui. Toivottavasti passaa sille paikalle, minne sen olen ajatellut, ettei mene sadan tunnin työ hukkaan. :)

Haaveissani oli, että olisin ehtinyt tämän kuopuksen torkkupeitonkin saada valmiiksi ennen maanantaita, mutta eihän noita palasia ole vasta kuin parikymmentä valmiina. Ensiksi ajattelin, että teen vaan 24 palan peiton, mutta siitä tulisi ihan liian pieni. 35 palan peittoa ajattelin seuraavaksi, mutta perheen miesväki - ja ennen kaikkea peiton saaja - tyrmäsi senkin ajatuksen, joten luultavasti tästä tulee sitten taas sellainen jättiprojekti eli 48 palaa, jos vain lanka riittää siihen. Näyttää siltä, että joudun ainakin luonnonvalkoista ostamaan lisää... Ei millään huvittaisi ottaa näin isoa käsityötä matkaan, kun olen kotoa kaksi viikkoa pois, mutta minkäs teet, kun tämä on KYH-työ, eikä sitä siksi sovi jättää enää elokuun puolelle. ;) No, ehkä muutama kilo lankaa ei enää näy meidän tavaramäärässä, kunhan selviän kaikkien kimpsujeni ja kampsujeni ja kahden pojan kanssa jotenkin junaan. Nythän ei tarvitse enää kuskata kassikaupalla kuopuksen vaippoja (meillä oli aina kestovaipat reissussakin), niin ne voi ihan hyvin korvata langoilla, eikös? ;) Ja takaisin tullessa sitten valmiilla peitolla. :)

Entistäkin hiljaisempaa blogieloa on siis todennäköisesti luvassa, jollen saa kuvansiirtoa onnistumaan, tai jos ylipäätään ehdin edes kokeilla koko kuvahommaa. Millekään lomamatkalle kun en ole todellakaan lähdössä, eli en laske sen varaan, että joutaisin tietokoneen ääreen. Kotiutumisen jälkeen alkaakin heti seuraavana päivänä uusi työ, joten tässä on nyt ainakin lähitulevaisuudessa vähän tärkeämpiäkin asioita mielessä kuin bloggaaminen. Käsityöt kuitenkin matkassa aina, osoitti nokka sitten minne tahansa. :)

Kiitos käynnistänne ja kaikista kommenteistanne! :) Kiva, kun on uusiakin kommentoijia löytänyt tänne blogiini - ja vanhat tuttavatkin saavat edelleen jättää puumerkkiä! ;) Palataan taas, kun aika on siihen otollinen. :)

Novita Syksy 2011

Uusi Novita on täällä jälleen! :) Toivoinkin tänään ihan ääneen, että Novita tulisi päivän etuajassa, sillä tänään on juuri sellainen päivä, jolloin halusin lehden seurakseni sohvalle. Toiveeni toteutui - kiitos! :)

Toistan varmasti itseäni, mutta en voi olla sanomatta samaa kuin jokaisen Syksy-Novitan äärellä, että syksyn värikartat eivät ole edelleenkään minua varten. Kun syksy on kuitenkin ihmisen parasta aikaa - värikkäin, iloisin, inspiroivin, piristävin, positiivisin, innostavin, hauskin, ratkiriemukkain... (keksi itse lisää hypersanoja kehumaan syksyä! :) ) ... yksinkertaisesti paras aika vuodesta - niin miksi ihmeessä syksyn ja talven lankakartan pitää olla niin masentava? En pukisi noin tummia värejä ylleni edes hautajaisiin! Ainoa tässä paletissa, jonka edes jotenkuten tunnistan "väriksi" on tuo leijonankeltainen, joka näkyy lehden kannessakin, mutta sekin on tuollainen tumma likaisenkeltainen - kun taas minulle "keltainen" tarkoittaa sitruunaa tai vaikkapa voikukkaa, kirkasta ja puhdasta. Olen ennenkin kertonut, että minun pukeutumiseeni tai kotini sisustukseen eivät vuodenaikojen vaihtelut vaikuta millään tavalla, joten aion jatkossakin pukea itseni ja kotini siihen sitruunankeltaiseen, appelsiinin oranssiin, pastelliseen persikkaan, kirkkaaseen vadelmanpuna-pinkkiin (kuten kuvan matossa), raikkaaseen turkoosiin, limen- tai ruohonvihreään - ja jos haluan joskus jotain hillitympää ylleni, niin sitten nappaan luonnonvalkoista ja hyvin vaaleaa beigeä ja hentoja pastellivärejä. Murretut värit eivät sovi minulle, enkä aio niitä käyttää, vaikka rakastan syksyä yhä edelleen. :)

Tästä voi siis nopeasti päätellä, että minulla ei ole asiaa seuraavaan puoleen vuoteen lankahyllyille. Paitsi, jos olen tekemässä jollekin muulle kuin itselleni (esim. esikoiselle olisi tarkoitus tehdä peitto). Haluaisin mielelläni kyllä kokeilla Novitan uutuuslankoja, sillä nuo syksy/talvisesongin langat ja neulemallit houkuttelisivat paksuutensa vuoksi, mutta jos ei löydy mieluisia värejä (tai ylipäätään mitään, mitä voisi väriksi kutsua), niin eipä niitä sitten varmasti tule hankittua. Minulle langassa väri ja sen täsmälleen oikea sävy on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu; materiaali tai vaikkapa langan neulottavuus ovat ihan sivuseikkoja. Hinta on toiseksi tärkein, joten siksi puhutaan nyt sitten ihan vain niistä langoista, joita saa ruokakaupoista. ;) Toisaalta, enpä nyt ole pahemmin testannut Novitan kevät/kesälankojakaan, kyllä minä vaan pitäydyn näissä tutuissa langoissa, joita saa vuodesta toiseen. Siitä syystä tästäkin lehdestä oikeastaan katselin vain sellaisia malleja, joiden lankoja saa todennäköisesti vielä 10 vuoden päästäkin, ja joihin on luvassa jossain vaiheessa taas miellyttävämpiä värejä. Suomeksi sanottuna 7 veljestä ja Nalle. ;)

On muitakin syitä, miksi nuo lehden mallineuleet olisi hyvä tehdä vähän vaaleammista tai kirkkaimmista väreistä: tummasta langasta tehdystä neuleesta ei oikein saa selvää, millainen neuleen malli on. Etenkin, jos tumma neule on vielä kuvattu tummalla taustalla, kuten tässä lehdessä aika monessa kuvassa oli. Novitalla kuitenkin on kauniita neulemalleja, siis huomattavasti kauniimpia minun mielestäni, kuin muissa kotimaisissa lehdissä; ulkomaisia en viitsi edes vilkaista, koska en tykkää niiden neuleiden tyylistä. Olisi hyvä, jos nämä mallit tuotaisiin vieläkin paremmin esille lehdessä, koska nyt moni neule vähän hukkuu joko käytetyn langan väriin tai taustaan tai molempiin - kannattaa muuten tsekata lehden kuvat Novitan nettisivuilta, siellä on paljon selkeämmät kuvat, malli ei huku taustaan eikä neuleen kuviot lankaan!

Novitalla tosin on nykyään hiukan vähemmän neuleita juuri minun makuuni, mikä johtunee siitä, että lempisuunnittelijani Arja Viitala näkyy lähteneen Novitasta kokonaan, hänen mallejaan on ollut lehdessä viimeksi vuosi sitten. Tykkäsin ihan mahdottoman paljon Arja V:n tyylistä, hän osasi suunnitella sellaisia ajattomia klassikkoneuleita, ja tiesin saavani aina itselleni täydellisesti sopivan neuleen, kun vain neuloin hänen mallillaan. On Novitalla toki nykyäänkin hyviä suunnittelijoita, esim. Anna-Maija Immosen neuleet jatkavat melko hyvin Arja V:n tyyliä, mutta monen neuleen kohdalla tulee nykyisin samanlainen olo kuin vaikkapa Modan, SK:n tai Kauneimmat Käsityöt -lehden neuleissa, että "onpas omituisia". Minä jos hankin vaatteen - joko ostan tai teen itse - niin lähtökohta on se, että sen tulee toimia ainakin 10-15 vuotta ilman, että siitä edes huomaa sen olevan "väärältä" vuosikymmeneltä. Eli minkään "trendin" mukaan en ole koskaan lähtenyt enkä aio lähteä. Novitan neuleet ovat minusta yleensä olleet sillä tavalla ajattomia, että ihan hyvin voin kaivaa esille vaikkapa 90-luvun Novita-lehden ja neuloa siitä minkä tahansa mallin, ja se istuu silti hyvin tähän päivään. Ja yleensä ne ovat olleet Arja Viitalan malleja, yllättäen. :)

Pitkän esipuheen jälkeen mennään lopulta niihin malleihin, jotka eniten miellyttivät silmääni tällä kertaa. Kuten jo sanoin, en edes yritä tykätä niistä malleista, jotka on jollekin ohimenevälle kausilangalle suunniteltuja, kun niistä ei kerran löydy minulle sopivia värejä. Siispä tässä suunnilleen lehden 7 veljestä ja Nalle -pläjäys. ;)

Kuva: Novita

Ketään ei varmasti yllätä, kun kerron, että tykkäsin tästä mekosta (malli nro 7) kaikista eniten koko lehdessä. :) Mikä tahansa, missä on isoäidinneliöitä, saa minun sydämeni hypähtämään (vaikka se on kyllä koko kesän hyppinytkin ihan väärässä rytmissä liian lämpimien säiden vuoksi - onneksi syksy tulee pian!). Tämä menee ehdottomasti - ja ehkä ainoana tästä lehdestä - varmasti toteutettavien neuleiden/virkkuiden listalle! Täytyy vain odottaa niitä kivempia värejä 7 veljekseen... kaapista löytyy kyllä muutamia jämiä, jotka jätetään odottamaan tätä neuletta, ja sitten ehkä ensi kevään värikartasta voisi löytyä loput kivat värit, toivottavasti. :) Pohjavärinä en käyttäisi missään nimessä mustaa, mutta luonnonvalkoiseenkin olen jo vähän kyllästynyt. Ehkä se sopiva väri kävelee jossain vaiheessa vastaan, mutta kyllä tähän pitää saada "kaikkia maailman värejä". ;)

Kuva: Novita

Tämä ihana koukuttu jakku (malli nro 70) on ehdoton kakkossuosikkini tästä lehdestä! :) Ihana, ihana ja vielä kerran ihana! Ihan mun näköiseni. :) Tällaisen voisi tehdä puuvillaisenakin, tämähän on nyt Nallelle kirjoitettu. Ihanan yksinkertainen malli, kaunista pitsiä ja vähän nauhaa somisteena, varmasti monikäyttöinen! Ja kun osaan nyt koukutakin, niin... :)

Kuva: Novita

Tästä mekosta (malli nro 26) tykkään myös, siinä on sitä klassista ajattomuutta, johon olen Novitassa tykästynyt. Tähänkin vain sitten joku kirkkaampi väri, niin se on sitten siinä. :)

Kuva: Novita

Tämä neulottu hame (malli nro 33) röyhelöineen on myös ihana, mutta tuosta vinosta helmasta en oikein tykkää, kyllä sen pitää olla suora! Vino helma on just sellaista "trendikkyyttä" jonka päälle minä en ymmärrä - minä ainakin olisin koko ajan kiskomassa toista puolta alemmas. ;)

Kuva: Novita

Hameen kaverina olevat sukat (malli nro 34) menevät kyllä ehdottomasti tekolistalle - siis sille listalle, joka on niin pitkä, ettei siitä ehdi koskaan tehdä kaikkia malleja, varsinkin kun jumitun aina niihin samoihin. Tähän vaan joku pirtsakampi väri - ehkä yksivärinen lanka - niin taas on rouvalla uudet sukat. Näissä on pituuskin ihan minun makuuni! :)

Kuva: Novita

Tässä myös nätti pikkujakku (malli nro 68) 7 veljeksestä. Ihmettelen vain aina näiden villaisten neuleiden kohdalla, että milloin ihmeessä voi käyttää lyhythihaista villaneuletta? Minä kun kaipaan yleensä juurikin eniten käsivarsieni suojaksi lämmikettä, joten jos vetää villaista ylle, kyllä siinä täytyy olla pitkät hihat. Samaa ihmettelen yleensä villaisten mekkojen/hameiden kohdalla, koska minulle hame/mekko = kesä ja villa = talvi. ;) Ehkä nämä on tarkoitettu sellaisille, jotka ajavat omalla autolla kotiovelta työpaikan ovelle ja kävelevät päivässä ulkona kaksi askelta? Minulla tai perheelläni ei ole autoa, eikä tule, joten suhtaudun pukeutumiseenkin sen mukaan. :)

(sivumennen mainittakoon, että kävin ostamassa tällä viikolla kirpparilta kakkospyörän, jonka aion viedä tulevalle työpaikalleni reilun 10 km päähän; suunnittelen kulkevani kotoa töihin bussilla ja sitten työ/virkapaikalta muihin toimipisteisiin pyörällä, jollei bussiyhteydet osu kohdilleen - eli lämmin ja järkevä, myös konttaamisen, kyykkyhyppelyn ja kuperkeikat kestävä pukeutuminen housuihin ja pitkähihaisiin tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen, vaikka hameet ja mekot olisivatkin ihania)

Kuva: Novita

Lämpimästä pukeutumisesta puheenollen, Novita ystävällisesti muistutti, että minulla on yhäkin neulomatta ne villahousut viime syksyn (vai talvenko?) lehdestä. Siinähän ohje oli Nallelle, ja Nallesta ne varmasti toteutankin; nämä villahousut (okei, niitä väitetään taas joksikin omituisiksi "legginsseiksi", malli nro 75) on suunniteltu Alpacalle. Mulla on varmaan jäänyt ne villapöksyt neulomatta siksi, etten osaa päättää niille väriä. Yksiväriset ja monikäyttöiset vaiko moniväriset? Niin ja kun ei ole niitä värejä muuta kuin se luonnonvalkoinen, pöh!

Kuva: Novita

Mää vähän narrasin, etten muka vilkaissutkaan uutuuslangoille tehtyihin malleihin. ;) Tätä kauluria - tai lehdessä lukee että keeppi ja myssy (malli nro 4) -  en voinut olla huomaamatta, vaikka siinä onkin lankana uutuus Kelo. Pitää tsekata vielä tuo Kelon värikartta, ainakin sieltä löytyy luonnonvalkoista, josta tämän voisi toteuttaa "hillitympään pukeutumiseen", kuvan kamelinruskeakin saattaisi menetellä, mutta pitää käydä omien väriliuskojen kanssa jossain vaiheessa lankahyllyllä tarkistamassa. Malli on ainakin ihan älyttömän nätti!

Kuva: Novita

Toinen Kelo-neule, mihin ihastuin, on tämä upea kirjoneule (malli nro 5). Ajatus paksusta 8 mm puikoilla neulottavasta ja suunnilleen päivässä valmistuvasta kirjoneuleesta tuntuu tällä hetkellä tosi houkuttelevalta, kun olen tikutellut viime aikoina 1,25 mm virkkuukoukulla... ;) Sopivat värit jos löytyisi tähänkin, niin saattaisin toteuttaa.

Kuva: Novita

Tässä muuten hyvä esimerkki mallista, josta ei saa lehdestä mitään selvää, mutta netin kuvasta huomaa, että kyseessä on todella upea ja kaunis malli! Tämäkin on Kelo-uutuuslangalle (malli nro 67), mutta luulenpa etten minä kovin montaa neuletta viitsi siitä luonnonvalkoisestakaan neuloa... ;)

Siinäpä ne mallit sitten olivatkin, jotka minua vähänkin miellyttivät. Todennäköisesti toteutettavat ovat tuo isoäidinneliömekko, koukuttava jakku ja pitsisukat, muut ovat sitten sitä "kiva katsella, mutta tuskin toteutan" -osastoa. Jos näkisitte sen pitkän listani, jolle näitä mieluisia malleja kerään, niin ymmärtäisitte, miksi minulla menee yleensä useampi vuosikin, ennen kuin ehdin jonkun mallin toteuttaa, eli nämä suosikkini menevät ehkä toteutukseen joskus vuonna 2015... ;) Hyvä, että ovat niitä kaipaamiani ajattomia malleja! :)

Seuraavasta päivityksestä ei ole tietoa - virkattavana oleva liina on jo lähellä loppuaan, mutta aion kuvata sen sillä paikalla, minne sen olen tarkoittanutkin, ja se ei ole kotona eikä tämän koneen äärellä. Joten jos minusta ei kuulu mitään vaikkapa seuraavaan kuukauteen, niin minulla ei todennäköisesti ole mitään hätää. ;) Saatan vilauttaa kyllä sitä liinan nurkkaa sitten, kun se valmistuu, jos ehdin. :)

Mukavaa syksyn odotusta - palataan taas joskus asiaan! :)

Nuttujuttu

Bongasin juuri Turun Sanomien nettiuutisen Etiopiaan menneistä nutuista. Ovat viimein perillä. :) Ajattelin pistää tännekin linkin juttuun, kun varmasti moni on noita nuttuja neulonut, minäkin aika monta. :)

Liinan virkkaamisen lomassa tällainen pikauutinen.

Toivoa

Yleensä sanotaan, että torstai on toivoa täynnä, mutta tällä kertaa minulla oli koko viikonloppu toivoa - ja työtä - täynnä. Kuvat kertonevat kaiken oleellisen.

Oulun Herättäjäjuhlilla olin siis pääasiassa talkoissa, perjantai-iltana majoituspuolella, lauantaina kenttäkattilalla lämmittämässä pottumuusia ja sunnuntaina tiskaamassa - ja edelleen tiskivesi kuumennettiin siinä kenttäkattilassa; tietämättäni kuulemma suoritin samalla myös maanpuolustuksen muonitus- ja kenttäkattilankäyttökurssinkin. :D Mutta ehdin silti nauttia juhlistakin, lähinnä osallistuin ihan penkissä istumalla kolmeen veisutilaisuuteen ja sunnuntain messuun - minä kun en jaksa välttämättä edes körttipastillin mittaista puhetta kuunnella (ja mulla niitä kuluu puheen aikana useampi kuin yksi, koska pureskelen enkä imeskele, kuten kuuluisi... ;) ), mutta tykkään suunnattomasti laulamisesta ja veisaamisesta, Siionin virsien melodiat ovat minusta erityisen kauniita. Ja kun lempivirteni laulettiin jo heti perjantai-iltapäivän veisuissa, niin siitä oli hyvä lähteä talkoohommiinkin. :) Juhlien päätösvirren "Herraa hyvää kiittäkää" veisasin kädet tiskialtaassa. ;) Kuopus halusi välttämättä päästä myös "költtijuhlille", joten hän lähti mukaani lauantaiaamuna, ja iskä kävi esikoisen kanssa hakemassa pojan hetken päästä pois, että minä pääsin keittohommiin. Ehdittiin me siinä ajassa käydä tutustumassa ensiapupisteeseenkin, tosin ihan vain rakkolaastaria vailla oli pojan jalka, ei sen vakavampaa. :)

Herättäjäjuhlilla perinteisesti antaudutaan säiden säätäjän armoille, koska juhlakenttä sijaitsee aina taivasalla "ilman seiniä ja kattoa", ja vaikka minä harvoin edes kiinnitän huomiota säätilaan (juuri ja juuri saatan sen hetkisen säätilan tiedostaa, jos sitä multa kysytään, mutta edeltävillä ja tulevilla säillä ei ole minulle mitään merkitystä - mennyt on mennyttä ja tulevasta ei tarvitse murehtia :) ), niin tällä kertaa ei säätä voinut olla huomaamatta. Ensin kastuttiin läpimäriksi sisältäpäin hikoillen, ja kun minun lisäkseni varmasti aika moni muukin juhlavieras rukoili virvoitusta näännyttävään helteeseen, niin ehkä kukaan ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki maailman vedet kaadettaisiin kerralla seurakentälle. ;) Siltä se ainakin tuntui, ja vaikka minä olin sillä hetkellä näennäisesti suojassa keittiöhommissa pressukatoksen alla, niin tulvi se vesi sinnekin, ainakin jalat ja hameenhelmat sain likomäriksi (jos katsot kuvia tarkkaan, niin yhdessä kuvassa minun pinkit sukkani ovat kuivumassa kenttäkattilan päällä... ;) ). Mutta kiitin silti enemmän siitä virvoittavasta sateesta kuin näännyttävästä paisteesta - yhäti sade on minun lempisäätilani. :) Ei, vaan ukkonen ja myrsky on vielä ihanampia! :) Ja kyllä sitä jyrinääkin vähän kuului, vaikka Valion kylmälaitteet jyrisivät kyllä isommasti.

Lauantai-iltana kotiin pyöräillessäni yhtäkkiä järkytyin, kun autoja alkoi ajaa pyörätietä minua vastaan pohjoisen alikulun kohdalla. Ja syykin selvisi, käyhän katsomassa tämä uutinen. Sitä vettä siis ihan oikeasti tuli pitkän kuivuuden jälkeen! :)

Kuvakollaasin keskellä on uusin lempikassini. :) Se ei ole itseni tekemä, vaan ostin sen Isokyrön myyntikojulta (siis ensi vuoden Herättäjäjuhlien isäntäpaikkakunnan koju). Kassi on valmistettu kierrätysmateriaalista, on erittäin tukeva, vuorillinen ja siellä on pikkutasku sisällä, ja maksoi ihan pilkkahinnan. Ja kun löytyi vielä oma värikin, niin pitihän se ostaa, ja sinnehän sai sitten ujutettua kaikkea muuta mitä juhlien kojuilta tarttui mukaan joko ilmaiseksi tai rahaa vastaan. ;) Siellä Isokyrön kojulla oli muuten "körttiraidoitettuja" villasukkiakin - en ollut tuollaiseen raidoitukseen koskaan aiemmin törmännyt, mutta sanoivat, että olivat katsoneet raidoituksen mallia körttihuivista, ja nämä sukatkin olivat siten tietysti musta-sinisiä kuten huivikin, muuten ihan perussukkia. Yritin painaa raidoitusta mieleeni, olisi pitänyt ottaa valokuva... ;) Huiviahan en omista, kun en tunnusta väriä... siis mustaa. ;)

Ehdin minä juhlilla virkatakin. :) Majoituksessa oli perjantai-iltana suht rauhallista, joten liina sai pituutta noin 10 cm. Lauantaina ehdin myös vähän hengähtää sen jälkeen kun miesväki lähti ja ennen kuin talkoovuoroni alkoi, joten käytin senkin ajan hyödyksi. Nyt on testattu että voi virkata ja veisata yhtä aikaa. ;) Sitä en tiedä, ehdinkö saada liinan valmiiksi ensi sunnuntaihin mennessä, puhumattakaan siitä torkkupeitosta, jota olen virkannut viimeksi KIP-päivänä kesäkuussa. Mutta ehkäpä teenkin liinan loppuun sitten, kun olen sen pöydän ääressä, jolle liina tulee, jolloin saan soviteltua oikean koon parhaiten. Ja torkkupeitto kurssivirkkaukseksi... Mikä tietäisi sitä, että seuraavan kerran täällä näkyy valmiita käsitöitä joskus elokuussa, jos ylipäätään ehdin ja jaksan silloin päivitellä. Pitänee toivoa, että valmista tulee aikanaan... anna toivon kantaa. :)

Toiveikasta uutta viikkoa! Jos Novita ilmestyy tällä viikolla (pitäisi ilmestyä 15.7.), niin palataan sen merkeissä sitten viikonloppuna, muussa tapauksessa sekin lehtikatsaus menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen... :)

Viidestoista ristipistohassutus valmis :)

Körö körö kirkkoon,

papinmuorin penkkiin,

ruskealla ruunalla,

valkealla varsalla,

aitojen alitse,

peltojen peritse.

Topsis, topsis, topsis - TOP!

Iltakirkko-seinävaate

Tehty ajalla: 14.1.-5.7.2011

Malli: Ateljé Margarethan pakkaus AMA 402

Kangas: 16 ct aidanauha lev. 10 cm valkoinen

Langat: Pakkauksessa 20 väriä, DMC

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 10x30 cm, 56x175 pistoa

Viimeistely: Seinävaate

Muuta: RPH nro 14 

Näin on viimeinenkin Ristipistohassutuksen (RPH) pistely valmistunut, ja valmishan tarkoittaa, että se on myös viimeistely ja seinällä roikkumassa. :) Tästä talvista kirkkomaisemaa esittävästä seinävaatteesta tulikin minulle merkittävämpi, mitä osasin sitä aloittaessani kuvitella, sillä tätä pistellessäni on tullut pohdittua paljon asioita, jotka juuri nyt ovat tulleet elämässäni pinnalle. Ikään kuin olisi ollut tarkoituskin, että juuri tämä pistelytyö jää tehtäväksi juuri tämän kesän aikana.

Kuten aiemminkin jo kirjoitin, minä näen tässä kuvassa tavallisen talvisen iltakirkkohetken. Ehkä syy, miksi en näe tässä mitään juhlapäivää, johtuu luultavimmin siitä, että minulle juhlapäiviä ei ole olemassa. Minulle jokainen vuoden päivä ja jokainen elämäni päivä on yhtä arvokas, enkä halua nostaa toista päivää korkeammalle kuin jotain toista. Vaikka kalenterissa olisi merkittynä "punainen" päivä, minulle se on samanlainen arkipäivä kaikkine tavanomaisine rutiineineen kuin mikä tahansa muukin. Siksi näen myös tässä kuvassa arkipäivän - tai arki-illan, miksei arkiaamunkin.

Myös kirkko sekä rakennuksena ja instituutiona on ollut koko elämäni ajan enemmän läsnä arkena kuin ns. "juhlana". Tulevaisuudessa kirkko tullee vieläkin lähemmäksi nimenomaan kaikkein arkisinta arkeani, sitä "kahdeksasta neljään" -arkea. Tuo kuvan kirkko muistuttaa erästä kirkkoa ja erästä helmikuista talvi-iltaa kymmenen vuotta sitten, jolloin sanoin sen kirkon alttarin ääressä "tahdon". Eikä kyse ole nyt siitä hetkestä, jolloin myös mieheni sanoi "tahdon", vaikka sekin oli talvi-iltana. Vaan tuona iltana seisoin siinä alttarin ääressä ihan yksin, toki kirkkosali oli silloin täynnä väkeä. Sen jälkeen elämässä on tapahtunut monenlaista, ja viime vuosina kirkko on jäänyt minulle etäisemmäksi. Silti minusta on tuntunut siltä, että jonain päivänä minua vielä muistutetaan siitä, mitä silloin aikanaan on tullut alttarin ääressä tahdottua. Ja on minulla ollut siihen kaipuukin. Tässä ristipistotyössä näen kirkonkellojen kutsuvan juurikin itseäni, nimenomaan siihen "arkiseen" kirkkoon. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen, lauletaan eräässä lempivirsistäni. Tuo säe on soinut mielessäni monta kertaa myös tätä pistelyä tehdessäni.

Tästä pistelystä tulee mieleen myös toinen laulu: Körö körö kirkkoon... Sekin on laulu, joka on ollut läsnä arjen työssäni. Tähän mennessä siinä on ehkä korostunut se "körö körö", nyt olen huomannut, että laulussahan körötellään nimenomaan "kirkkoon". :) Laulu on saanut ihan uuden merkityksen, ja luulenpa että se tulee näkymään nyt aiempaa enemmän siinä arjen työssäni. Tässä ristipistotyössäkin körötellään kirkkoon papinmuorin penkkiin ruskealla ruunalla. :) Voisin kuvitella tähän myös itseni köröttelemässä kirkkoon jonain talvisena hämäränä arkiaamuna - vaikka minun ruunani kyljessä taitaakin lukea "Koskilinjat". ;)

Ristipistoja tehdessä ajatukset virtaavat ja tulee aina mietiskeltyä monenlaista. Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tätä pistellessäni - joskin nämä asiat ovat olleet viime viikkoina muutenkin pinnalla. Halusinkin ripustaa tämän pistelyn seinälle ihan työpöytäni ylle, jotta se muistuttaa minua näistä tärkeistä - arkisista - asioista joka päivä. Ja näin kesällä on ihanaa katsella tuota lumista maisemaa ja ikävöidä talvea ja aikaa, jolloin yöllä on taas pimeää. :)

Ristipistohassutus on nyt minun osaltani takana, ja keskeneräisiä ristipistotöitä on enää vain yksi. Olen ajatellut, etten aloita uusia ristipistotöitä, ennen kuin tuo yksi työ - aloitettu lokakuussa 2003 - on valmiina. En kuitenkaan aseta itselleni mitään päämääriä, mihin mennessä sen pitäisi olla valmis. Elämässä tapahtuu nyt niin monenlaisia muutoksia, että täytyy katsoa päivä vain ja hetki kerrallansa (taas yksi virsi putkahti mieleeni ;) ) ja tehdä käsitöitä sen mihin sattuu aikaa jäämään. Eilenkin kuvittelin ehtiväni koko päivän virkata, mutta sitten sainkin inspiraation säveltää... :) Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. 

Tiukujen helinää tiistaipäivääsi! ;)

Vastaus kysymykseen

Kiitos kommenteista! :) Muistin juuri, että yhdessä kommentissa esitettiin minulle kysymys, ja aikomukseni oli vastata siihen jonkun postauksen yhteydessä, mutta vastaan nyt ihan erillisessä postauksessa, koska muuten todennäköisesti unohdan koko jutun... ;)

Kysymys koski siis Barbien vaatteita:

Teetkö nämä barbin vaatteet aina ihan päästä? Miten saatkin ne aina oikean kokoisiksi ja hyvännäköisiksi! Jaksaisitkohan joku kerta laittaa barbin vaatteista jotain ohjetta?

Kyllä, teen yleensä aina omasta päästä, ja malli syntyy tehdessä. Olen myös joskus kokeillut valmista ohjetta, esim. täällä ja täällä on nähtävissä pari Barbien mekkoa, jotka olen tehnyt ohjeesta; samalla ohjeella tein aikoinaan 90-luvulla tosi monta mekkoa kummilapsille ja muille sukulaistytöille. Mutta valmiissa mallissa on se ongelma, että langanvahvuus tulisi olla melko tarkasti se, mikä ohjeessa sanotaan, ja se on yleensä vieläpä todella ohut lanka. Kun taas itse tykkään tehdä Barbien vaatteita jämälangoista, eikä langanvahvuus silloin välttämättä osu yksiin ohjeen langan kanssa. Barbien vaatteet ovat mitä oivallisin keino kuluttaa joku lankanyssäkkä viimeistä senttiä myöten loppuun, eli silloin teen yleensä niin, että teen ensin mekon yläosan ja sitten jatkan helmaa sen verran kuin lankaa on jäljellä. Viimeisestä langanpätkästä virkkaan ketjusilmukoilla nyörin mekon vyötärölle ja siinä on sitten taas yksi lankanyssäkkä kulutettu. :) Valmista ohjetta käyttäessä ei oikein näin voi pelailla jämälankojen kanssa.

Nuo Barbien hääasut olivat sikäli poikkeus, että niihin käytin ihan varta vasten ostettuja lankoja, siis täysiä keriä, koska ensinnäkään minulla ei ollut mustaa jämälankaa (en käytä yleensä mustia lankoja, koska se on inhokkivärini nro 1), ja toisekseen ei olisi ollut kiva, jos lanka olisi sitten loppunut kesken. Samoin noihin aiemmissa linkeissä oleviin mekkoihin käytin suhteellisen täysiä lankakeriä, koska halusin käyttää tuota vanhaa ohjetta, ja sen kanssa sama juttu, että ei olisi ollut kiva, jos lanka olisi sitten loppunut kesken.

Barbien vaatteista saa istuvia vain sovittamalla, sovittamalla ja vielä kerran sovittamalla. Sen vuoksi yleensä virkkaan Barbien vaatteet, koska virkattua on helpompi sovittaa, alkaen nyt vaikkapa siitä ensimmäisestä ketjusilmukkaketjusta, jota heti sovitan Barbien ympärille. Sitten sovitan vaatetta suunnilleen joka kerroksen jälkeen ja katson, miten kannattaa kavennella tai levennellä. Barbien muodothan ovat hitusen erilaiset kuin oikealla ihmisellä, eli niitä kavennuksia ja levennyksiä saa totisesti tehdä! :) Niin, ja minähän virkkasin viime viikolla Kenin housuja uimahallin aulassa, ja tietysti minulla oli Ken käsilaukussa mukanani! Joka kerroksen jälkeen vetaisin Kenille housut jalkaan, tarkistin mitat ja taas jatkoin.

Yksinkertaisimmillaan Barbien mekon voi tehdä niin, että virkkaa tai neuloo tasapaksuisen putken, yläosaan virkkaa ketjusilmukoilla olkaimet ja vyötärölle nyörin, jotta sillä voi sitten tehdä vähän vyötärömuotoiluja. Mutta jos tekee vähänkään monimutkaisempaa vaatetta, esim. hihoja, niin silloin suosittelen, että esimerkiksi vaatteen taakse laittaa nepparit pukemista helpottamaan. Tein viime kesänä ison läjän Barbien vaatteita kummitytölle, mutten laittanut niihin neppareita, ja niitäpä ei sitten oikein saanutkaan puettua, piti suunnilleen pää irroittaa Barbielta, että sai puseron päälle. Helpointa on tehdä selkä avonaiseksi, ommella sinne sitten pikkunepparit, ja neppareita ommellessa voi sitten vielä tarkistaa sitä istuvuutta, ja ommella tarvittaessa sellaiseen kohtaan nepparit, että niiden avulla se vaate lopullisesti muotoutuu. Mutta toki kannattaa vyötärölle tehdä niitä kavennuksiakin, ja kun niitä tekee, niin nepparit on melkein välttämättömät, jos haluaa, että mekon saa vedettyä päällekin.

Ei noihin voi oikeastaan sen kummempaa ohjetta antaa, kannattaa vaan hankkia vaikka joku ihan muutaman euron Barbie ja sovitella sen päälle tehdessä. Onhan sitten toki niitä valmiitakin ohjeita, esim. Sticka till Barbie, joka on ruotsinkielinen sivusto. En ole tuolta koskaan valmiita ohjeita ottanut, mutta joskus olen käynyt kurkkaamassa kuvia, ja vähän ideoita. Mutta ehdottomasti parhaat vaatteet tulee, kun tekee "omasta päästä"! :)

Toivottavasti tämä oli riittävän kattava vastaus kysymykseen! ;)

Mukavaa uutta viikkoa!

Kesäkuun raporttia ja heinäkuun suunnitelmia

Huhhuh, hikeä pukkaa! Eikä ainoastaan tästä lämpötilasta johtuen, vaan myös käsityöntäyteisestä kesäkuusta. Mikä ihme minut saikin osallistumaan tuohon KYHiin? Kappalemäärässä kuukauden käsityösaldo on varsin mittava, mutta kun kuvittelin pienten töiden valmistuvan nopeasti - ja näin olisikin, jos virkkuukoukku olisi edes hitusen paksumpi kuin 1,25 mm - niin niitä sitten tuli muutama tehtyä, ja grammasaldo on likipitäen olematon. Hyvä, ettei tää ollut sentään Lankahamsteri-tempaus! :D

Kesäkuussa valmistuivat:

• 2.6. Lahjapaketin koristeet = nyöri + 3 kukkaa (virkaten), langankulutus 13 g
• 5.6. Kesäpipot 6 kpl (virkaten), langankulutus 169 g
• 7.6. Lierihattu (virkaten), langankulutus 47 g
• 8.6. Kesäpipot 2 kpl (virkaten), langankulutus 52 g
• 11.6. Käärme ja elefantti (neuloen), langankulutus 92 g
• 16.6. Salsahameet 3 kpl (ommellen)
• 18.6. Angry Birds: Nokkalintu, kuningaspossu ja munat 3 kpl (virkaten), langankulutus 32 g
• 20.6. Barbien hääpuku (virkaten ja neuloen), langankulutus 39 g
• 21.6. Virkattu kippo (virkaten), langankulutus 19 g
• 22.6. Barbien alusasu (virkaten), langankulutus 6 g
• 24.6. Virkattu kippo (virkaten), langankulutus 18 g
• 25.6. Virkatut kipot 2 kpl (virkaten), langankulutus 36 g
• 29.6. Lämmittimet (neuloen), langankulutus 81 g
• 30.6. Kenin hääpuku (virkaten), langankulutus 46 g

Lankaa kului kesäkuussa 650 grammaa, mikä on toistaiseksi pienin kuukausikulutus tänä vuonna. Kuitenkin pääsin jo koko tämän vuoden langankulutuksessa 10 kilon yli, eli ihan hyvä puolivuosikas. :) Lankahankinnoilta en voinut tässäkään kuussa välttyä: sain äidiltä hänen jämälankaansa 380 g ja itse ostin peräti 1050 grammaa lankaa (oikeestiko? milloin tämä on tapahtunut?), joten lankaahan tuli näemmä tuplasti niin paljon kuin ehdin kuluttaa. Tosin jokainen lankaostos oli "pakollinen", eli päätyivät puikolle tai koukulle suunnilleen jo tuolla rappukäytävässä ennen kuin ehdin edes kotiin.

KYH-HYH! Että tulikin tähän lähdettyä mukaan... ;) Aiemmin jo kirjoittelinkin, että ei tämä oikein ollut "mun" tempaus, vaikka osasin sen jo ennalta aavistaakin. Halusin kuitenkin osallistua tähän edes kerran, koska joskus on hyvä tehdä asioita eri tavalla kuin yleensä, enkä kyllä siinä mielessä kadu osallistumista - olen taas oppinut jotain itsestäni. :) En vain osaa pitää kovin montaa käsityötä kerralla kesken. Aluksi tämä kyhäily onnistui ihan hyvin, kun alkukuun työt olivat sellaisia, että valmistuivat parissa tunnissa tai saman päivän aikana. Sitten kuitenkin tuli aloitettua pari isompaa työtä, ja sen jälkeen homma sitten alkoikin karata ohjaksista. Vielä kun tuli samaan syssyyn muutama ihan yhtäkkinen akuutti tilaus käsitöille, joita en ollut etukäteen suunnitellut - ja ne tietysti kiireellisiä ja menivät aiemmin aloitettujen edelle - niin kaaos oli valmis, ainakin päässäni ja kieltämättä myös käsityöpöydällä. Sitten helteiden aikaan kun koitettiin yöllä viilentää asuntoa, jostain avonaisesta ikkunasta lennähti sisään ompelukärpänen ja kävi vaivihkaa puraisemassa minua. Niinpä sitten ommeltiin kolme kokonaista päivää, jotka olisi voinut käyttää myös KYHäilyihin. Päälle vielä muita mullistuksia elämässä, niin ei ihme, että alkoi vähän hirvittää käsitöiden määräkin. Siihen olen tyytyväinen, että kaikki 25 KYHäilyä sain aloitettua - vaikka niistä suuri osa olikin ihan jotain muuta, mitä olin alunperin ajatellut - ja niistä 23 valmistui kesäkuun aikana.

Mutta ne kaksi keskeneräistä ovatkin sitten varsin isoja töitä. Tikuttelen Virkkauslangasta 1,25 mm koukulla kaitaliinaa 2-metriselle pöydälle... masokistista vai mitä? ;) Valmista on vasta noin puoli metriä, ja kun koko liinan ympäri tulee vielä paloista virkatut reunakukkaset, niin niitä on tehtynä kaksi kappaletta, ja niitä tulee valmiiseen liinaan... no, hieman enemmän kuin kaksi. Eihän siinä mitään, jos olisi koko loppuelämä aikaa tuota tehdä, mutta kun ajattelin antaa sen tuliaisiksi kahden viikon päästä. Ja sitten on kesken vielä torkkupeitto kuopukselle, joka lapsen mielestä olisi pitänyt olla valmiina jo noin kolme viikkoa sitten. ;) Sen haluaisin myös saada valmiiksi ennen heinäkuun puoliväliä, koska kuun kaksi viimeistä viikkoa olen pois kotoa, enkä halua ottaa peitontekelettä mukaani, ja kun kyseessä on KYH-työ, niin ei sitä voi jättää kotiinkaan keskeneräisenä odottamaan, koska sitten se ei valmistuisi ennen heinäkuun loppua. Eli nuo kaksi oikeasti tosi isoa käsityötä pitäisi valmistaa seuraavan kahden viikon aikana. Ja ensi viikonlopun olen körttijuhlilla kenttäkattilaa hämmentämässä... siinä tuskin ehtii pahemmin virkkaamaan. Joten täytyy koittaa kotona pitää koukku liikkeessä!

Lumoavaa Pitsiä edustaa ainakin tuo keskeneräinen liinani, joten kun tämä tempaus on vielä heinäkuun voimassa, niin saan (toivottavasti!) siihen ainakin yhden työn tehtyä. Katsotaan sitten, mitä muuta otan työn alle, kunhan nuo kaksi virkkuutekelettä valmistuu. Lankojahan on hankittuna ainakin kymmeneen työhön, että valittavaa riittää. :)

Minullahan on ollut tavoitteena saada valmiiksi yksi ristipistotyö kuukaudessa, mutta nyt jäi pistely KYHäilyn jalkoihin, valitettavasti. Olen kyllä koittanut pitää kiinni tavastani pistellä ainakin iltauutisten ajan ja joskus venähtää sen jälkeen seuraavan vuorokauden puolellekin. Siitä huolimatta viimeisestä RistiPistoHassutustyöstäni on pistelemättä 3-4 väriä yhteensä 20 väristä + jälkipistot ja viimeistely, eli sellainen yhden-kahden illan hommeliini-pommeliini. Luultavasti se valmistuu nyt viikonlopun aikana. :) Sen jälkeen minulla onkin enää kesken tasan yksi ristipistotyö, jota olen tehnyt lokakuusta 2003 alkaen, välillä on ollut hyvinkin pitkiä taukoja välissä. Ajatuksena on rykäistä se valmiiksi, ennen kuin aloitan yhtään mitään uutta pistelytyötä.

Siinäpä tulikin sitten jo heinäkuun suunnitelmat, eli KYHit ja RPH valmiiksi, sen jälkeen yksi ristipistoUFO ja jotain uutta neuletta tai virkkuuta, niin eiköhän siinä yksi kuukausi taas mene vauhdilla. Varsinkin kun on aika paljon muutakin ohjelmaa oikeastaan koko kuukausi täynnä. :) Toivottavasti vaan hitusen viilenisi tai vaikka vähän enemmänkin. Mutta samapa sille ulkolämpötilalle, kun itse kuitenkin täällä sisällä istuskelen käsitöideni ääressä, satoi tai paistoi. :) Kuukausi alkoi kyllä ihanan virkistävällä sadekuuropäivällä - molemmat kuurot osuivat juuri meidän meno- ja tulomatkoillemme kaupunkiin, mutta sehän ei haitannut, kun oltiin joka tapauksessa menossa uimahalliin kastumaan. ;) Tai siis ei sade minua haittaa ikinä, sillä rakastan sadetta! :)

Niin, ja heinäkuuhan onkin vuoden sateisin kuukausi, eli toivotellaan sateista heinäkuuta ja onnellisia käsityöhetkiä! :)