Lämmintä ylle

Viikko sitten sain puhelun siskontytöltä, joka kipeästi kaipasi polvien lämmittimiä. Tein vastaavanlaiset keväällä äidilleni, jolle lämmittimistä on ollut tosi paljon apua. Äidin lämmittimiin käytin reumalankaa, mutta siskontytölle kuulemma kelpasi "tavallinen" lankakin, ja kun väritoive oli pirteän värinen, niin lähikaupan tarjonnasta paras vaihtoehto oli puna-pinkki-keltainen Tico tico. Vaikka pitäisikö sanoa "tiku tiku", kun näin ohutta lankaa saa kuitenkin jonkin aikaa tikutella yksiin lämmittimiin. ;) Lämmittimet tulivat muuten valmiiksi viime yönä, mutta sen verran alkoivat jo silmäluomet lopsahdella, että jätin langanpäättelyt tälle aamulle, ja pikaisen kuvanoton jälkeen kiikutin nämä äsken jo postilaatikkoonkin. Toivottavasti ovat sitten jo huomenna perillä, niin ei tarvitse tytön (tai nuori nainenhan hän jo on) enää pidempään kärsiä kipeiden polvien kanssa - mukavaa jos täti voi olla näin avuksi! :)

Lämmittimet

Tehty ajalla: 22.-29.6.2011

Malli: Oma (valepalmikkojoustinta)

Lanka: Novita Tico tico puna-pinkki-keltainen (852)

Langankulutus: 81 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Naisen

Muuta: KYH 23

Ihan kuin ne aiemmin tekemäni lämmittimet, myös nämä ovat monikäyttöiset, eli voi vetää polvien päälle, kun tarvetta siihen on, tai sitten jos joskus kivut paranevat, niin käyvät ihan tavallisista säärystimistä myös. Käsivarsiinkin voi vetaista tarvittaessa, eli antavat apua sinne, mistä kulloinkin kolottaa. :) Ja nämä ainakin ovat niin herkullisen väriset, että jo pelkästään näitä katsomalla on pakko tulla hyvä mieli! :)

Tico tico oli minulle uusi tuttavuus, mutta koska se on muuten samanlainen kuin tutut 7 veljestä, Nalle ja Isoveli, ainoastaan ohuempi, niin tuntui kuin olisin pidellyt käsissäni vanhaa ystävää. :) Neulontatuntuma oli ihan samanlainen kuin noissa muissa lempilangoissani. Positiivista oli myös se, että raidoitus kulkee sillä tavalla symmetrisesti, että voi aloittaa tällaiset lämmittimet tai vaikkapa sukat kerän molemmista päistä, kunhan siis katsoo, että aloittaa samasta värin vaihtumiskohdasta, ja värit kulkevat samassa järjestyksessä, aloittipa sitten kerän päältä tai sisältä. Monissa raitalangoissahan värit kulkevat vain yhteen suuntaan, eli ei voi aloittaa tekemään kahdesta päästä.

Kiitos taas vierailuistanne ja kommenteista! :) Niistä eilen esitellyistä kipoista loputkin ovat muuten alkaneet viimein kovettua, eli aika nähtävästi hoitaa sen homman, kun vain jaksaa odotella.

Kivaa keskiviikkoa! :)

Virkaten ja tärkäten

Tärkkääminen näyttää olevan jonkinsortin tuurilaji. Miten muuten voi selittää sen, että kun täsmälleen samalla litkulla koittaa tärkätä eri tuotoksia, toinen tuotos kuivuu yön aikana ja on sen jälkeen kivikova, ja toinen on parin vuorokauden jälkeenkin vielä pehmeä ja tahmea. En siis ole kuitenkaan kaikkia näitä tärkkäyksiäni tehnyt yhtä aikaa, kun minulla on vain kaksi kuppia, jonka päälle sain nämä tekeleeni pingotettua. Mutta jotain kummallista tässä nyt on. Yksi kippo kovettui ihan pelkällä sokeritärkillä, toinen ei kovettunut sokeritärkillä kunnolla, joten käytin toiseen tärkkäyskertaan käsityöliikkeestä ostettua tärkkiä. Kaksi muuta kävivät sokeriliemessä huonolla menestyksellä, toinen tärkkäysyritys oli maissitärkkelyslientä ja nyt on sitten vielä kokeiltu kolmas kerros pistää päälle liima-vesiseosta, mutta vieläkään en ole tyytyväinen. Joka tapauksessa odottelen nyt noiden kahden kipon kohdalla vielä pari päivää, josko ne siitä vielä vähän kuivuisivat ja kovettuisivat, ja päätän sen jälkeen, annanko niiden jäädä vähän pehmeämmiksi (siis ovat toki ihan jo halutun muotoisia, mutteivät vielä "kivikovia" kuten toiset), vai pistetäänkö vielä yksi kerros jotain tärkkelystä päälle. Saattaahan tuohon kovettumiseen vaikuttaa ihan hyvin esim. ilmankosteus, lämpötila tms. - viime viikolla oli ihan selvästi parempi tärkkäysilma kuin nyt. :)

Virkatut kipot 4 kpl

Tehty ajalla: 19.-25.6.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010) ja pellava (639)

Langankulutus: Yksi valkoinen kuppi 19 g, muut á 18 g (yhteensä 73 g)

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Halkaisija n. 15 cm

Muuta: KYH 20, 22, 24 ja 25

Kuva hämää ja näyttää kuin kipot olisivat keskenään eri kokoisia ja -muotoisia. Oikeasti ovat kuitenkin täsmälleen samankokoisia ja saman kupin päällä tärkättyjä ja muotoiltuja (tai siis niitä identtisiä kuppeja on minulla kaksi). En jaksanut enää tehdä sitä samaa pitsistä kippomallia, jolla tein kolme kippoa toukokuussa, osittain siksikin, että ne kipot vetivät kaksi karkkipussillista sisuksiinsa, kun taas minä halusin tehdä sellaisia käteviä tuliaiskippoja, joihin saa tyhjennettyä juuri sopivasti yhden kettukarkkipussin, joten siitä syntyi sitten ajatus tehdä itse sellainen kuin tarve vaati. Oli kyllä ihan pakko ostaa se kettukarkkipussillinen ihan vain malliksi, että tulee varmasti sopivankokoinen kippo, mutta ei meidän pojat laittaneet sitä lainkaan pahaksi. ;)

No, nyt sitten odotellaan, josko nuo kaksi takimmaista kuppia vielä siitä jähmettyisivät ilman ekstrataikoja, tai sitten mennään näillä.

 

Aika pitsisiähän nämä ovat, joten mennään Virkkausrinkiin esittelemään aikaansaannoksia. :)

Mukavaa tätä viikkoa kaikille! :)

Sunnuntaipäivää

Lauantait ja sunnuntait on siitä mukavia päiviä, että silloin yleensä saa rauhassa pötkötellä sohvalla torkkupeiton alla kirjan ja käsityön parissa. Jollei satu olemaan kaupassakäyntiä tms., mutta tällä viikolla taisin käydä kaupassa torstai- tai perjantai-iltana, niin ei tarvinnut sitten lauantaina vaivautua. Sateenkaaripeitto vaan päälle, Sophie Kinsella kirjatelineeseen tai Agatha Christie cd-soittimeen, ja käsityö kouraan. :) Eilispäivänä kaksi KYH-työtä siirtyivätkin pötköttelyhetkien ansiosta virkkauksesta tärkkäykseen, ja keskeneräisiä on enää neljä. Ainoa neuleenikin sai muutaman valepalmikon lisää - ja tulipa ristipistotyöhönkin jokunen pisto. Näytetäänpä kuvaa sitten vaikka tästä ristipistotyöstä, kun siinä näkyy yhdenkin päivän edistys selvemmin kuin muissa käsitöissä (voit vaikka verrata edellisen postauksen kuvaan):

Nyt alkaa jo kuva vähän paremmin hahmottua, eli talvinen kirkkomaisema on tulossa. Jotkut kommentoijat olivat tässä nähneet vissiin jotain jouluistakin, mutta minä kyllä tulkitsen tämän enemmän talviseksi iltakirkkohetkeksi. Katsojan silmässä varmaan tämäkin, että minkä tilanteen tähän haluaa yhdistää. :) Aika mukavasti tähänkin tuli pistoja yhdessä vuorokaudessa.

Eipä enempää tällä kertaa... täytyy lähteä lämmittelemään ruokaa perheelle. En olekaan koko viikonloppuna kokkaillut, kun perjantaiaamupäivällä nakkasin viikkosiivouksen lomassa yhden kalapahasen uuniin, ja sitä on lämmitetty siitä lähtien joka aterialla, nyt siis jo viidettä kertaa. Ollaan niin pieniruokaisia ja kesäaikaan ruoka maistuu vielä vähemmän, ettei tarvitse nykyään kuin kahdesti viikossa kokata... ;) Hyvä niin, jääpähän enemmän aikaa käsitöille! :D

Kunhan tärkki on kuivunut, niin sitten viimein kuvia valmiistakin käsitöistä! :) Sunnuntaipäivän laiskotteluhetkiä toivotellen... :)

Lauantaiaamuna

Oikein reipasta lauantaihuomenta! :)

Viime aikoina on tullut kirjoiteltua KYHäilyistä eli KesäYönHullutuksista, ja kyllä niiden vuoksi on saanut monta yötä valvoakin. Vaan enpäs ole unohtanut toista vastaavaa tempausta eli RPH:ta, RistiPistoHassutusta, vaan tässä KYHäilyjen rinnalla olen koittanut saada vihoviimeistä hassutustyötänikin edistettyä. Tämäkinhän minulla on tavoitteena saada vielä kesäkuussa valmiiksi...

Ihan hyvällä mallilla ollaan, itse asiassa vaativimmat osuudet taitavat olla tehtyinä eli nuo suurimmat värialueet. Tämä voisi hyvinkin valmistua kesäkuussa, kunhan vain istun riittävän tiiviisti työn ääressä.

Helpotuksen huokauksen kyllä päästän ilmoille sitten, kun nämä hassutukset ja hullutukset ovat ohi. Saan sitten taas tehdä tasan yhtä työtä kerralla. :) Mutta onpahan nyt testattu tällaisetkin ja todettu, että parempi jättäytyä jatkossa näistä tempauksista ulkopuolelle. Voi olla, etten vähään aikaan lähde mihinkään muuhunkaan yhteistempaukseen, on sellainen olo, että tarvitsen niistä tauon... Minä kun en osaa lähteä tällaisiin leikkimielellä, vaan aina tositarkoituksella. ;)

Vaan nytpä taasen tositarkoituksella käsitöiden kimppuun! :) Lankaisaa lauantaita ja villaisaa viikonloppua! :)

KYH kuvallisena

Tuon edellisen postauksen KYH-listan laadittuani aloin tuumailla, että voisi kait sitä näistä keskeneräisistä KYHäilyistä ottaa tietysti kuvankin. Onhan tämä aika historiallinen tilanne, että meikäläisellä on näinkin monta käsityötä kerralla kesken, joten täytyy tämä hetki ikuistaa! Varoitus: kuva sisältää alastoman miehen. ;)

Kesken on siis enää kuusi, vaikka perjantai-iltapäivän listassa oli vielä seitsemän. Se seitsemäs kyllä näkyy tuossa kuvassa kuivumassa tärkkäyksen jälkeen, ja kuvassa on myös aiemmin tällä viikolla valmistunut ja tärkätty kippo, jonka laitoin vielä uudelleen tärkkiin, kun siitä oli toinen puoli jäänyt vähän pehmeäksi. Mutta ne siis ovat käytännössä valmiita. Muut keskeneräiset kuvassa ovat vasemmalta katsoen torkkupeiton tilkut, kaksi valkoista kippoa (molemmat teen samasta lankakerästä mutta eri päistä kerää), Kenin musta hääpuku, josta siis tekeillä vasta toinen lahje (siinä siis se alaston mies, joka osasi näemmä just sopivasti pistää kuvaan käden kriittisen paikan eteen ;) ), kuvan keskellä siskontytön tilaamat lämmikkeet (nekin tekeillä yhtä aikaa kerän molemmista päistä) sekä valkoinen kaitaliinantekele, johon tulee myös noita kukkasia. Tuliko siinä yhteensä kuusi? Ja ne kuivumassa olevat valmiit kipposet ovat tuossa Kenin molemmin puolin.

Ei muuta kuin jatkamaan hommia, jos vaikka saisi viikonlopun aikana jotain näistä esiteltyä valmiina ja ensi viikolla sitten loput. :)

Kuvattomasti KYH-tilannetta

Kuvia ei ole tällä kertaa luvassa, mutta pistän tähän ihan näkyville tämän hetkisen KYH-tilanteen. Tuossa oikealla sivupalkissahan on jatkuvasti päivittyvä KYH-tilanne ihan kaikkien nähtävillä, mutta monikaan ei varmaan sitä hoksaa lukea, joskin tämä minun KYH-tilanteeni tuskin edes kiinnostaa muita kuin itseäni. ;)

Joka tapauksessa tilanne 24.6. on tässä.

1. Virkattu pipo musta aloitettu 1.6. ***valmis 1.6.***
2. Virkattu pipo keltainen aloitettu 1.6. ***valmis 2.6.***
3. Virkattu pipo punainen aloitettu 2.6. ***valmis 2.6.***
4. Lahjapaketin koristeet = nyöri + 3 virkattua kukkaa aloitettu 2.6. ***valmis 2.6.***
5. Virkattu pipo sininen aloitettu 3.6. ***valmis 3.6.***
6. Virkattu pipo vihreä aloitettu 3.6. ***valmis 4.6.***
7. Virkattu pipo kirjava aloitettu 4.6. ***valmis 5.6.***
8. Torkkupeitto (pieni) aloitettu 5.6. KESKEN
9. Lierihattu aloitettu 5.6. ***valmis 7.6.***
10. Virkattu pipo (esikoiselle) aloitettu 6.6. ***valmis 8.6.***
11. Virkattu pipo (kuopukselle) aloitettu 7.6. ***valmis 8.6.***
12. Virkattu liina aloitettu 8.6. KESKEN
13. Neulottu käärme aloitettu 9.6. ***valmis 11.6.***
14. Neulottu elefantti aloitettu 9.6. ***valmis 11.6.***
15. Barbien hääpuku aloitettu 12.6. ***valmis 20.6.*** EI ESITELTY VIELÄ BLOGISSA
16. Kenin hääpuku aloitettu 13.6. KESKEN
17. Virkattu Angry Birds nokkalintu aloitettu 14.6. ***valmis 15.6.***
18. Virkattu Angry Birds possu aloitettu 15.6. ***valmis 18.6.***
19. Virkattu Angry Birds munat 3 kpl aloitettu 18.6. ***valmis 18.6.***
20. Virkattu kipponen aloitettu 19.6. ***valmis 21.6.*** EI ESITELTY VIELÄ BLOGISSA
21. Barbien alusvaatteet aloitettu 20.6. ***valmis 22.6.*** EI ESITELTY VIELÄ BLOGISSA
22. Virkattu kipponen aloitettu 21.6. KESKEN
23. Neulotut lämmittimet aloitettu 22.6. KESKEN
24. Virkattu kipponen aloitettu 23.6. KESKEN
25. Virkattu kipponen aloitettu 23.6. KESKEN

Piti laittaa ihan itseäni varten tuohon vielä tuollaiset "värikoodit" että pysyn itsekin kärryillä... Kaikki 25 on aloitettu, niistä peräti 7 vielä kesken ja kolme sellaista valmista, jota en ole vielä täällä esitellyt. Esittelemättömyyteen on syynä se, että Barbien hääpukua ja alusvaatteita ei voi näyttää, ennen kuin siippa elikkä Ken on saanut jotain säädyllistä yllensä, ja jotenkin tuo Kenin hääasun virkkaaminen ei ole nyt oikein innostanut. Valmiina on tasan yksi lahje housuihin, yläosasta puhumattakaan... ;) Täytyisi vaan saada tuohon jostain intoa, sillä tässä olisi tarkoitus vielä lähipäivinä saada aikaiseksi vähän useampikin miesbarbin vaate, ettei tarvitse pakata erästä lahjaksi menevää "isi-barbia" ihan pelkissä uikkareissa matkaan. :)

Kolmas esittelemätön on virkattu kipponen, jota en ala yksikseen kuvaamaan ja esittelemään, kun teen kolme samanlaista muutakin. Säästyy "filmiä" kun kuvaa kaikki neljä kerralla. ;)

Sitten on vielä ne toissapäivänä aloittamani lämmittimet, jotka mielelläni laittaisin maanantaina postiin, ja vielä aiemmin aloittamani torkkupeitto ja liina. Liinaa olen virkannut tällä viikolla pitkästi toistakymmentä tuntia, ja silti se ei näytä olevan vasta kuin ihan alkutekijöissään.

Pakko todeta, ettei tämä KYH ole ollut minun juttuni. En saa mitään aikaiseksi, kun keskeneräisiä on liikaa. Korkeintaan kaksi keskeneräistä on sopiva määrä, mutta tämä monen käsityön yhtäaikainen työstäminen tekee sen, ettei huvita lopulta tehdä mitään. Ja kun kaikki näistä ovat kuitenkin aika kiireellisiä, ei puhettakaan, että voisi jättää niitä heinäkuulle tai edes ensi viikolle. ;) Olisi ehkä pitänyt valita KYHiin vieläkin pienempiä käsitöitä, mutta en viitsi ihan tarpeettomia väsätä, vaan ainoastaan sellaisia, joille on käyttökohde odottamassa.

Joten ei muuta kuin jatkamaan virkkailuja, ja toivottavasti pian on sitten niitä kuviakin tänne laitettavaksi. Mukavaa perjantaipäivän jatkoa ja viikonlopun odotusta! :)

Lisää uutuuksia

Edellisessä postauksessa näkyneet käsityökirjat palautin jo eilen kirjastoon. Sen sijaan tänne on rantautunut yksi käsityökirja ihan omaksi - tämä tuli minulle erinäisten sattumusten kautta ihan yllättäen, tosin olisin tämän muutenkin ostanut, että sattumukset olivat ihan tervetulleita. :)

Varresta varpaisiin on Novitan neulomolaisten kokoama sukkakirja. En ole itse tuolla Neulomossa pahemmin pyörinyt, joten en ole tästäkään kirjasta kuullut, paitsi siitä taisi olla maininta viimeisessä Novitan uutiskirjeessä. Seijasiskon blogista tästä kuitenkin luin, ja Seijasiskolla oli oma osansa myös niissä sattumuksissa, minkä seurauksena tämä kirja on nyt meillä. :) Tämä on ihan älyttömän mahtava sukkakirja, ainakin minun tarpeisiini! Sukkamallit ovat neulomolaisten itse suunnittelemia, ja langat pääosin novitalaisia eli 7 veljestä, Jussia ja Nallea, muutama ohje myös ohuemmille sukkalangoille. Aivan upeita palmikko- ja pitsisukkia vaikka millä mitalla, ja myös muutama perinteisempi ja koruttomampi sukkamalli. Kirjasta huomaa kyllä, että se on harrastajien itse kokoama esimerkiksi sukkien kuvista, ja ohjeetkin ovat pääasiassa aika ylimalkaisia, eli sukanneulonnan perustaidot täytyy olla hanskassa. Kaaviot ovat minun mielestäni ihan ok, eli eiköhän niiden mukaan saa sukat tehtyä. :) Kiinnostuneille tiedoksi, että kirjaa voi tilata sähköpostitse osoitteesta sukkakirja@hotmail.com, hinta 14 e + pk.

Lankaakin tänne on tupsahtanut yksi puna-pinkki-keltainen Tico tico -kerä, mutta en ehtinyt siitä edes kuvaa ottaa, kun se päätyi jo puikoille. Eilen olimme juuri perheen kanssa ulkona pomppimassa lätäköissä, kun sain puhelun siskontytöltä, että tarvitsisi lämmikettä kipeille jaloille. Joten kun sain miesväen sisälle, niin samantien ampaisin lähikauppaan langanostoon, ja vyöte oli revitty kerän ympäriltä ja aloituslanganpäät etsitty jo ennen kuin ehdin kunnolla edes kotiin. Ei siinä käynyt kamerat mielessä. Näette sitten valmiina... Sitä paitsi tilaus tuli varsin sopivaan saumaan, minulta puuttuikin vielä yksi idea, mitä aloittaisin KYH-työnä. Ei puutu enää. :)

KYH-aloituksia on kasassa nyt se 25, ja valmiina laskujeni mukaan 19. Heinäkuulle ei ole tarkoitus näistä töistä jättää kuin maksimissaan kaksi ja siinäkin on ainakin toinen liikaa. ;) Kaikkia valmistuneita ei ole täällä esiteltykään vielä, koska esittelen ne muiden töiden kanssa settinä sitten kun muut osat valmistuvat.

Vaan nyt pitää kiiruhtaa, lähden tutustumaan tulevaan uuteen työpaikkaani. :) Touhukasta torstaita!

Uutuuksia

Viime viikolla oli kirjastoon ilmestynyt peräti kolme uutta käsityökirjaa. Tai taisi siellä olla useampikin, mutten kaikkia lainannut, kun ei olleet riittävän kiinnostavia. Enkä muutenkaan kovin usein käsityökirjoja lainaile, koska olen enemmän käsityölehtien kuin -kirjojen ystävä, tai oikeastaan käsityölehdistäkin vain Novitan ystävä. ;) Mutta tulipahan nyt tällä kertaa lainattua, että sain kunnolla kotona selailla nämä kirjat:

Kirjastossa tuntui ensin pikaselailulla, että nää on tosi ihania kirjoja, mutta sitten kotona tarkemmin tutkiessani tuli sellainen olo, että ei nää taida kuitenkaan ainakaan omaksi koskaan minulle päätyä. Pitsit puikoille -kirjassa on muutamia tosi nättejä malleja, mutta esimerkiksi pitsihuiveista en yleensäkään perusta, enkä sitten loppujen lopuksi ole muutenkaan ihan himona pitsineuleisiin, niin en oikein löytänyt tästä mitään juuri minulle. Kauniita katsella kyllä. :) Samojen tekijöiden palmikkoneulekirjastakaan en ole muistaakseni mitään tehnyt, vaikka sekin kävi joskus minulla lainassa ja siinäkin oli ihan kivoja neuleiden kuvia katseltavaksi. Varmasti tälläkin kirjalla on kuitenkin paikkansa ja suosijansa - ja aina positiivista, kun tulee kotimaisia käsityökirjoja! :)

Sukkakirjassa on tosi ihania kirjoneulemalleja, mutta sitten herää kysymys, että missä on ne sukat? ;) Muutama älyttömän kaunis sukan kuva kirjasta kyllä löytyy, vaan ei sitten ohjetta, kuinka ne tehdään tai miten kirjoneulemallit sukkiin sijoitellaan. Ainoastaan ylimalkaisia ohjeita, että kirjoneuleen voi sijoittaa varteen tai sukan päälle tai oikeastaan minne haluaa. Minusta olisi kuitenkin kiva, jos olisi ihan selkeitä valmiita sukan malleja - toisaalta tällainen kirja antaa enemmän vapautta soveltaa eri kokoisiin jalkoihin, eri vahvuisille langoille jne. Mut silti. ;)

Vohvelikirjonta -kirjassa on ihan älyttömän kivoja vohvelikirjontamalleja ja ennen kaikkea ideoita! Melkein olin jo lähdössä kangaskauppaan hakemaan vohvelikangasta, sillä pakko myöntää, että tämä käsityönlaji on päässyt unohtumaan ala-asteaikojen jälkeen. Kirjaa katsellessani silmäni suorastaan avautuivat näkemään, että vohvelikirjonta voi olla paljon monipuolisempaa ja vaativampaakin kuin ne kouluissa tehdyt pyyhe, kassi ja käsityöpussi, joihin pujoteltiin lankaa suunnilleen suoraa ja vähän siksakkia. ;) Erityisesti ihastuin - yllätys yllätys - vohvelikirjottuun kassiin, jossa oli nuottiavain kirjailtuna. :) Mutta sitten tuli se mutta: tässäkään kirjassa ei ole juurikaan ohjeita, tai siis osaan on ja osaan ei. Esim. siihen ihanaan nuottiavainkassiin ei ole minkäänlaista ohjetta. Ja ohjeet ovat aika ylimalkaisia, eli kirjottaviin kuviin ei ole mitään mallia, vaan ainoastaan se esimerkkikuva. Ihan kiva kirja omien töiden ideointiin toki, mutta ei ihan aloittelijoiden opas minusta. Joka tapauksessa vohvelikirjontaa voisi toki jossain vaiheessa taas kokeilla... Itse asiassa olen kouluaikojen jälkeen kirjaillut pari vohvelityötä, vauvalle huppupyyhkeen ja pienemmän käsipyyhkeen - ne minä jopa ompelin koneella ja kanttasin vanhasta lakanasta repäistyllä nauhalla, ja sain siinäkin touhussa koneen leikkaamaan kiinni, yllätys yllätys. ;)

Palautukseen taitavat siis mennä nämä kirjat (kuten kirjaston kirjojen kuuluukin), mutta kivoja olivat selailla kaikki kolme. :)

Uusi Ulla on ilmestynyt. (linkki menee nyt näemmä suoraan ohjesivulle, mutta menköön) Oikeastaan sukkamallit olivat tässä Ullassa kaikkein kivoimpia, eli Koivu, Tilkkusukat ja suosikkini Kromosomisukat (jotka ovat suosikkini ehkä siksi, että ne on tehty 7 veljekselle, joka on lempi(sukka)lankani).

Kiitos kaikille kommentoijille - ja kiva kun on tullut joukkoon myös uusia lukijoita/kommentoijia! :) Kaikkien uusien luona en ole ehtinyt käydä vastavierailulla tai jättämässä kommenttia, ja muutenkin tuo kommentointi on tahtonut jäädä taas vähiin. Viikonloppuna koitin taas purkaa pitkää lukemattomien blogipostausten listaa, joten ei siinä ehtinyt aivan joka blogiin jättää puumerkkiä. Kiitos myös onnitteluista! :) Pikku hiljaa tässä alkaa tajuta, että syksyllä on edessä ihan uudet kuviot, tai oikeastaan jo elokuun 1. päivä. Onneksi sain järjestettyä lasten hoitoasiat, sillä poikien oli tarkoitus olla pidempään kesälomalla, ja tulevan koululaisen hoitopaikka ehdittiin sanoa jo irtikin. Mutta nähtävästi hän nyt vielä palaa muutamaksi päiväksi päiväkotiin ennen kuin koulu sitten alkaa. Minä olen ihan päästäni pyörällä, eikä tahdo oikein käsityötkään pysyä käsissä, mutta toisaalta olen myös ihan innoissani. :) Onhan tässä vielä muutama viikko aikaa sulatella ja vähän selvitelläkin asioita, ja täytyy koittaa välillä unohtaakin ajatella tulevia.

KYH ei tahdo enää oikein maistua. Pienten töiden taktiikka ei tahdo minulla toimia, mieluummin tekisin jotain isompaa ja yhtä kerrallaan. Ja käy sitten niin, ettei tule tehtyä lopulta mitään. No, jospa nyt vielä kuitenkin malttaisin viisi uutta juttua aloittaa ja jotenkin saada valmistakin.

Kivaa tätä viikkoa kaikille! :) Ihanaa, kun on vaihteeksi sadetta ja raikas ilma! Tällä viikolla saankin joka päivä pyöräillä kodin ja kaupungin väliä parhaimmillaan useammankin kerran päivässä, ja liikkuminen on mukavinta silloin, kun saa tuoksutella sateen tuoksua. :) Ah, ihanuutta! :)

Vihaiset linnut

Nykyään kaikkeen mahdolliseen liittyy aina oheiskrääsää. Varsinkin, jos kyseessä on jokin lapsille suunnattu juttu, vaikkapa elokuva tai peli. Oheiskrääsä voi toimia niin päin, että lasten rakastamat lelut laitetaan seikkailemaan jonnekin muualle, esimerkiksi meidän legoja rakastava esikoinen pelaa mielellään pelejä, joissa tutut legohahmot ovat pääosassa. Kuopuksen kohdalla taas toisin päin: kun Angry Birdsin - tai tutummin "Ängli Pöötsin" - peliaika on rajoitettua, loppuaika olisi kiva täyttää leikkimällä pelistä tutuilla hahmoilla. Niinpä tässä odotellaan kuumeisesti Kiinan pakettia, jossa on tulossa viisi Angry Birds pehmoa: punainen, sininen, keltainen, musta ja valkoinen lintu. :) Mutta kuopus ei olekaan tähän pakettiin tyytyväinen, sillä nokkalintu ja possu puuttuvat!

Ja mitä tekee äiti tämän kuullessaan? Jos vielä sattuu olemaan varastossa nokkalinnun ja possun värisiä jämälankoja? Arvaatte varmasti... ;)

Angry Birds: Nokkalintu, kuningaspossu ja 3 kpl munia

Tehty ajalla: 14.-18.6.2011

Malli: Omasta päästä kuvien ja työnjohtajan avustuksella

Lanka: Teetee Almina keltainen (5530), musta (999), punainen (5319), vaaleanvihreä (5055) ja vihreä (5056), Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 32 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Nokkalinnun ja possun halkaisija n. 5 cm, munien korkeus noin 3 cm

Muuta: KYH 17-19. Kuopuksen leikkeihin.

Sen kummempaa ohjetta minulla ei näihin ollut, Googlen kuvahaulla etsiskelin vähän kuvia, millaisia nämä kuopuksen kaipaamat hahmot ovat. Possun suhteen kuopus toimi koko ajan työnjohtajana ja kysyin häneltä neuvoa. Ensin kuvittelin olevani tekemässä ihan "peruspossua", mutta poika ilmoitti haluavansa kuningaspossun. Kruunun valmistuttua hän sanoi, että kruunussa on myös sinistä, ja eikun taas googlettamaan. No niinpäs oli, sinisiä timantteja. Onneksi sattui olemaan juuri oikeanvärisiä helmiä varastossa! :) Kielen suhteen kuopus oli ensin sitä mieltä, että ei laiteta possulle kieltä, mutta sitten hän pelin tiimellyksessä näkikin kuvan possusta kieli ulkona, joten sellainen tuli tällekin possulle. Tähän versioon poika oli lopulta tyytyväinen.

Mutta ei se vielä riittänyt, sillä kuopus ilmoitti tarvitsevansa myös kolme munaa! "Äiti, sulla on valkoista lankaa, tee mulle kolme munaa!" Ja äiti teki, sopivasti päiväunien aikaan, vaikka äiti olisi kyllä itsekin kaivannut päiväunia... No, olipahan siinä sitten yksi KYH-työ taas vähemmän. Näistä tuleekin sitten yhteensä kolme KYHiä, koska lasken munat yhdeksi työksi, ne olivat sen verran joutuisia tehdä.

Vaikka olen nyt viimeisen viikon aikana tehnyt näitä virkattavia/neulottavia pehmoja useammankin, niin pakko todeta, ettei tämä ole minun lajini. Minusta ei siis mitä todennäköisimmin tule amigurumi-friikkiä. ;) Kyllähän näitä tekee joskus muutaman - ja mitäpä ei äiti tekisi lapsensa eteen. :) Tai mitäpä ei olisi valmis tekemään saadakseen työpaikan: viime viikonloppuna neulomani käärme ja elefantti tekivät vaikutuksen päättäjiin (kiitos vain onnitteluista sille yhdelle kommentoijalle, joka jaksoi lukea edellisen pitkän postaukseni loppuun ja vielä tulkita ne rivien välitkin! ;) ). Mutta kun mies ehdotti, että tekisin pehmoja enemmänkin tai että hän alkaisi kantaa minulle amigurumikirjoja kirjastosta, niin täytyi jo vähän toppuutella. Loput "Ängli Pöötsitkin" saavat mieluusti tulla sieltä Kiinasta. ;)

KYH-tilanne on nyt (muistaakseni) 19 aloitettua ja 15 valmista. Tällä viikolla en ole pahemmin ehtinyt tehdä näitä virkkuutöitä, vaikka pieniä töitä onkin työn alla. Ja vielä pitäisi keksiä ne puuttuvat kuusi aloitusta - täytynee vilkaista kohta alkuperäistä listaa suunnitelmistani, sillä se lista on tainnut mennä ihan uusiksi, kun on tullut näitä yllättäviä ja äkillisiä tarpeita. :)

Pirteää pyhäpäivää! :)

Salsaa

Salsa. Eiks se oo jotain kastiketta? En oo koskaan maistanut (luullakseni).

Salsa. Eiks se oo joku tanssi? En oo tanssi-ihmisiä.

Salsa. Eiks se oo joku hame? Joo, sen mä tiedän. Mulla on yks semmonen. Ostin kerran Anttilasta. Tosi kiva. :) Ihanan kevyt ja huoleton, koska sen kuuluu olla valmiiksi jo rypyssä (pesun jälkeen kuivatetaan rullalle käärittynä ja solmittuna, että varmasti rypistyy), ja se on silleen kivasti valmiiksi rispaantunutkin. Eli ei tarvi välittää, vaikka välillä tarttuisi jonnekin, kuten kovassa menossa tahtoo käydä. Siinä on vain yksi huono puoli: sekin likaantuu joskus ja kaipaa pesua, ja mitä minä silloin pidän päälläni? :)

No, ei hätää, ainahan sitä voi hommata lisää salsahameita. Paitsi ettei mitään kivoja löydy kaupasta. En ole kyllä jaksanut katsellakaan (inhoan kauppoja). Mutta voisihan sellaisen ommella. Ja tuli sitten ommeltuakin peräti kolme (kangaskauppoja en inhoa). ;)

Viitaten edelliseen postaukseen mainitsen, että vaikka siitä saattoi päästä sellaiseen käsitykseen, etten ole suunnilleen koskaan ommellut, niin onhan minulla toki paljonkin kokemusta ompelusta. Tosin pääasiassa huonoja kokemuksia. ;) Mutta on toki niitä hyviäkin kokemuksia. Ompelukoneeni on jo 11-vuotias, ja silloin ihan uutukaisena se oli heti ahkerassa käytössä. Silloin meillä oli kahden ihmisen käyttöön vähän liikaakin tilaa, minulla jopa ihan ikioma huone levittäytyä kankaineni ja kaavoineni. Vapaa-aika oli täysin omassa vallassani, kun puolisokin oli vuorotöissä, ja harvoin satuimme saman katon alle yhtä aikaa. Ompelin vaatteita itselleni ja kummilapsille. Tosin todeten, että ei ole ihan sama asia ommella collegea tai sifonkia. Tulihan niitä kaikenlaisia ongelmiakin vastaan, mutta jonkinlaisia valmiita tekeleitäkin syntyi. Ompeluinnostus jatkui vielä senkin jälkeen, kun asunnot pienenivät ja tila väheni. Yhden tilkkupeitonkin tekaisin, vaikka se taisi olla elämäni tuskallisin projekti, ensimmäinen versio päätyi roskiin...

Mutta 7 vuotta sitten ompelupöytäni muuttui hoitopöydäksi, eikä sen jälkeen ole ollut sitä omaa tilaa levittäytyä. Ompelukoneen esille ottaminen vaatii jo enemmän viitseliäisyyttä, puhumattakaan sitten siitä missä leikkaisi kankaat ja miten saisi oman rauhan ommella. Esikoisen vauva-aikana vaippatehtaan pyöriessä ompelin öisin keittiön pöydällä. Aamuksi sitten kone ja tekeleet pakastimen päälle ja yöllä taas ehti surauttaa muutaman vaipan, tai sarjatyönähän niitä silloin tein. Silloinkin totesin, ettei minun hermoni jousta, jos kangas joustaa, eli mieluiten työstän jotain varmasti muodossaan pysyvää kuten peruspuuvillaa tai vaipoissa flanellia. Trikoolle ja collegelle haistatin pitkät siinä vaiheessa, kun yritin esikoista odottaessani ommella jotain trikoobodya. Ei ollut minun hommaani. ;)

Ompelu sujuu, kun on sitä tilaa ja ennen kaikkea rauhaa. Yleensä ompeluprojektini tahtovat olla sitä, että ahtaudun koneen kanssa pienelle pöydänkulmalle, ja koitan äkkiä saada homman hoidetuksi, että saa taas pöydänkulman siihen käyttöön, mihin sitä varsinaisesti tarvitaan. Ei kiireellä saada aikaan kuin rumaa jälkeä. Ja ompelu vaatii tosi paljon aikaa - kaavojen piirtäminen ja kankaiden leikkuu vie yleensä enemmän aikaa kuin itse ompelu, ja kaikista ohjeista puuttuu aina maininta kappaleiden reunojen huolittelemisesta, mikä on sekin suhteellisen iso prosessi. Tuntuu, että into on jo mennyt siinä vaiheessa, kun nämä "esivalmistelut" on saatu tehdyksi, ja pääsee itse asiaan eli ompeluohjeen kohtaan numero 1. Neulominen on kärsimättömälle ihmiselle sopivampaa, kun voi ottaa vain langan ja puikot käteen ja alkaa neuloa tasan silloin kun siltä tuntuu. Ei tarvitse raivata pöytää eikä mitään.

Tällä viikolla sain ommella rauhassa, ja huomasin, ettei se tuota mitään ongelmia. Piti vain malttaa siivota ompelukset keittiön pöydältä syrjään siinä vaiheessa, kun perhe tuli kotiin ja alettiin syömään. Perheen läsnäollessa en ommellut, paitsi torstai-iltana halusin saada ompelut loppuun pois perjantaiaamun siivouksen tieltä. Huomasin, että vaikka lapset eivät varsinaisesti pyörineet ympärillä, niin jo pelkkä läsnäolo ja äänien kuuluminen vaikutti ompeluuni, tuntui että minulla on jotenkin kiire saada ompelut tehtyä. Ja olihan siinä tietysti se kiire, että sain koneen ennen iltaa kaappiin, koska en halunnut enää kangaspölyä heti siivouksen jälkeen kotiin. Rauhassa ollessani koneen kanssa syntyneet ongelmat eivät tuntuneet lainkaan ongelmilta, kiiressä taas pienikin vastoinkäyminen hermostutti.

Siinä siis taustat sille, miksi ompelu ei ole mielilajini, ja miksi tekeleeni ovat usein olleet jotain muuta mitä olin ajatellut. Toki minulla ei ole myöskään kovin paljon ymmärrystä sen suhteen, miten erilaiset kankaat käyttäytyvät ommellessa, esimerkiksi joustavaa ja joustamatonta kangasta on hivenen hankala sovittaa yhteen. Enkä osaa sovittaa vaatteita ja tehdä niihin muutoksia istuvuuden parantamiseksi. Olenkin siis pyrkinyt pitäytymään nykyään siinä, että ompelen lähinnä puuvillasta verhonkäänteitä, kasseja ja tyynyjä, mahdollisimman simppeleitä ilman mitään laskoksia, taskuja, tai muita kommervenkkejä. Sellaisia varttitunnin ompelusessioita siis. ;)

Salsahameen ohje vaikutti äärimmäisen helpolta, ja sitä se tosissaan olikin. Piirrettäviä kaavanosia oli tasan yksi eli hameen yläosa, muuten sitten leikattiin ohjeen mukaan suorakaiteen muotoisia kaitaleita. Suoraa saumaa ja kuminauhavyötärö. Peruskamaa. Ainoa haaste salsahameessa oli rypytys. Mieleeni tulvi muistoja äidistäni ompelemassa ja tuskailemassa rypytysten kanssa - ne taitavat olla suunnilleen ainoita kertoja, jolloin olen nähnyt äidin menettävän malttinsa. ;) Pakko myöntää, että minun vanhojenpäivän "Tuulen viemää" -puvussani ja erittäin monikerroksisessa ja runsashelmaisessa ylioppilasmekossani oli sitä poimutettavaa enemmän kuin laki sallii, joten ymmärrän äidin maltinmenetyksen. Sitä muistellessani kävin rohkeasti omien rypytysteni kimppuun, ensikertaa siis rypytystä kokeilin. Ja taisi jokaisen rypytyksen kohdalla mennä jotain pieleen ja rypytysompeleet purkuun. Milloin ompelin väärältä puolelta, milloin loppui aluslanka kesken kaiken tai kone leikkasi kiinni ja oli pakko katkaista lanka (ja rypytysompeleenhan tulee olla yhtäjaksoinen eli lankaa ei saa katkaista välillä), milloin sitten lanka katkesi siinä vaiheessa, kun olin onnistunut jo helman poimuttamaan. Tein myös erittäin klassisen virheen, eli olin ostanut kankaaseen sopivan väristä lankaa jonkun pienen rullan (100 m tai ehkä 200 m), sitten huoletta ajelin siksakilla kankaan reunat huomatakseni vain, että sitä lankaa ei riitäkään sitten varsinaiseen ompeluun... No, pienillä kikkailuilla sain langan riittämään niin, että päällepäin näkyvät ompeleet ovat sitä oikeaa lankaa, ja sisään jäävä lanka on korvattu muulla. Tällaisiakaan ei tule ajateltua, kun on ollut niin pitkä tauko siitä, kun olen viimeksi vaatteita ommellut! Vaipathan olen aina surauttanut vaan valkoisella langalla, jota minulla on sellainen saumurikartiollinen. :) Niin ja kyllähän se konekin temppuili, ja hermot olivat koetuksella siinä vaiheessa, kun kone leikkasi aina 5 cm välein kiinni, ja piti aina avata kone ja irroittaa sieltä osia, että sai sen taas toimimaan. Siis aina tosiaan muutaman sentin välein - ja ne tietysti rypytysosia kiinnitettäessä, jolloin kangaskerroksia oli useampia, vaikka taisi se välillä leikata kiinni silloinkin, kun oli vain kaksi kerrosta yhteenommeltavana. Ompelukoneilla on oma tahtonsa...

Joka tapauksessa tämänkertainen ompelusessio on onnellisesti nyt ohi. Täytyisi vain muistaa, ettei parane innostua kangaskaupassa ostamaan heti moneen ompelukseen kankaita, vaan vain yhteen kerrallaan. Jos on liikaa ommeltavaa, niin ei ole mikään ihme, jos sekä kone että ompelija alkavat vähitellen käydä kuumana. ;)

Ja sitten kolmen tiiviin ompelupäivän tulokset - klikkaa kuvaa suuremmaksi:

Salsahameet 3 kpl

Tehty ajalla: 14.-16.6.2011

Malli: Suuri Käsityö 10/2003 nro 1

Kankaat: Eurokankaasta polyesterikangas (turkoosi hame) ja pellavakankaat lime ja lila-limeraidallinen (lila-vihreä hame), Löytöpalasta puuvillakankaat keltainen ja pinkkiruudullinen (kelta-pinkki hame)

Koko: M

Muuta: Tykkään näistä kaikista, hyvä malli! Kelta-pinkkiruutuhameen kaveriksi ompelin myös hiuspannan (keskimmäisessä kuvassa)

En oikeastaan osaa näistä sanoa muuta kuin että olen tyytyväinen! Malli oli erinomainen, ja aion ehdottomasti säilyttää kaavan (sen yhden ainokaisen pienen lipareen ;) ) jatkoa varten. Tosin en ihan hirveästi tykkää, kun noista pitkistä hameista tuli noin pitkiä. Hoksasin oikeastaan vasta noita puuvillakankaita ostaessani, että voinhan tehdä lyhyemmänkin hameen. Ja tuo lyhyempi onkin enemmän minun tyyliseni. Noiden kankaiden kanssa kävi muutenkin niin, että pyörin ja pyörin aikani Eurokankaassa, enkä oikein löytänyt sellaista, mikä olisi ollut ihan "pakko" saada. Kuitenkin sitten otin lopulta jotain, etten jää ihan ilman hametta, vaikkakin sitten kankaat ostettuani aloin miettiä, että olivatko nuo juuri niitä, mitä kaipasin. Siitä syystä siis poikkesin vielä Löytöpalan kautta, ja tuo pinkkiruudullinen oli tasan sellainen, mitä olin odottanut löytävänikin. Siihen sitten vielä keltaista kaveriksi. Lyhyen hameen idea oikeastaan syntyi siitä, että olin jo kuluttanut noihin kahden muun hameen tarvikkeisiin enemmän rahaa kuin olin ajatellut, joten siitä sitten ihan yhtäkkiä hoksasin, että saattaahan hameesta jättää alimman kerroksen poiskin. Kankaita leikatessa jäi kuitenkin keltaista tuollainen lipare, josta päätin tehdä sen alimman röyhelön lyhyempänä. Mutta eiköhän noita pidempiäkin hameita tule käytettyä, kunhan eivät kovin sitten sotkeudu hiekkaan eivätkä tarttuile puun oksiin. ;)

Ai niin, jos katsotte keskimmäistä kuvaa oikein tarkasti, huomaatte, että minulla on sävysävyyn hiuspanta hameen kanssa. Oli taas joku sopiva lipare ylimääräistä, joten surautin siitä pannan. :) Siis tyyliin kangas kahtia, sauman ompelu, kääntö ja silitys. Panta tukkaan ja solmu niskaan. ;)

Kankaista tuo turkoosi polyesterikangas ei ollut oikein mieleeni, se käyttäytyi sekä leikatessa että ommellessa vähän "omituisesti". Jatkossa yritän muistaa, että pitäydyn niissä tutuissa ja turvallisissa puuvillakankaissa. Pellavakin tosin tuntui ihan kivalta, eli ehkä sitäkin sitten jatkossa... Sillä jatkoa saattaa näille hameompeluille tullakin, koska tykkäsin tuosta kaavasta niin paljon, ja viimeistä hametta tehdessäni jopa hoksasin, miten ne rypytykset saa sujumaan. :) Jatkoa voi tulla myös siksikin, että houkutus kangasostosten tekoon voi tulla tulevaisuudessa helpommin. Molemmat mainitsemani kangaskaupat sijaitsevat sillä suunnalla kaupunkia, ettei niissä tule käytyä, kun ei varta vasten viitsi lähteä (yhteen aikaan kuljin usein Löytöpalan ohi ja silloin siellä tuli melkein aina pyörähdettyä), mutta tulevaisuudessa alan kulkea siellä puolen kaupunkia vähän useamminkin: kokopäiväisesti ja koeajan jälkeen toistaiseksi. :) Eri asia sitten, jääkö enää aikaa ja omaa rauhaa ompeluille (rivien välistä on siis luettavissa uutisia ;) ).

Tämän kaikinpuolin jännittävän ja lopulta hyvin onnellisesti päättyneen viikon jälkeen toivottelen kaikille teille hyvää viikonloppua! :) Ja tiedättekö, minä taidan odottaa syksyä nyt vieläkin enemmän kuin aiemmin! :)

Sulanutta

Mulla on nyt esittää vankat todisteet siitä, että viime päivinä on ollut aivan liian kuuma:

Tämä pino osoittaa, että aivoni ovat sulaneet kuumuudessa täysin nesteeksi ja valuneet ulos. Miksi muuten olisin alkanut kuvitella, että tekisin jotain pinolla kankaita? Ompelisin?

Kyllähän te tiedätte suhteeni ompelukoneeseen ja ymmärrykseni ylipäätään ompelun päälle. Ei jakseta muistella nyt säälittävää yritelmää kantotakista (hitsi, se on niin kamala, ettei sitä tullut koskaan käytettyä eikä sitä kehtaa viedä edes kierrätykseen!), tai väärään paikkaan ommelluista kassin kantokahvoista ja vinoon repäistyistä kankaista (samassa työssä vielä - hei, ei ollut mun vika, ettei kangasta oltu leikattu kaupassa lankasuoraan; ja mitä väliä sillä on, missä kohti ne kassin sangat sijaitsevat, tai vaikka että niitä olisi vain yksi ;) ).

Sitten sain päähäni, että tarvitsen uuden hameen. Viime viikolla ostin kyllä kirpparilta kaksi farkkuhametta, mutta haluan vähän kevyemmän, kun se ainokainen kevyempi joutui viime viikolla pyykkiin, eikä ollut tilalle mitään samanlaista. Mutta minähän osaan ommella! (tässä kohti palkatut taustanaurajat puhkeavat raikuvaan nauruun) Ihan aikuisten oikeesti, olen ommellut tosi monta hametta, periaattella että taitetaan kangas kahtia, ommellaan yksi sauma, käännetään alareuna nurjalle ja ommellaan yläreunaan kuminauhakuja. Yhden sellaisen hameen kanssa ei tosin voinut lainkaan kävellä, koska se oli alaosasta niin kapea, etteivät jalat mahtuneet siellä liikkumaan. Mikä ihmeen halkio? ;) Mutta nyt tuleekin se varsinainen osoitus sulaneista aivoista: ajattelin ommella hameen ihan oikeasta kaavasta ja ohjeesta! (jälleen kerran taustanaurua yleisöstä) Sellaisesta SK:n "yhden pallukan" ohjeesta vaan, ei yhtään vaikeasta. "Jos osaat leikata kankaan suoraan, osaat tehdä myös tämän hameen", vakuutetaan ohjeessa. Helppo nakki! Kunhan ei tässä yhteydessä katsota sitä kassia, jonka kankaat ovat ihan vinossa... ;)

Ja ei kun ostamaan hamekangasta, kun kerran satuin liikkumaan siellä päin. Tosin minulla oli ollut hivenen jännittävä alkupäivä, joten saatoin olla kangaskaupassa hieman sekavassa mielentilassa. Ai niin, ne aivothan sulivat viime viikolla... Siispä kun olin noin kaksi tuntia pyörinyt laarien äärellä ja vakuutellut myyjille moneen kertaan, että kiitos minä vain katselen, niin huomasin poistuvani kaupasta vähän useammankin kankaan kanssa. Ja polkevani sen jälkeen vielä toiseen kangaskauppaan. Kun se sattui olemaan matkan varrella just sopivasti. Lähdin sieltä pois vielä parin muun kankaan kanssa.

Kotona sitten oli nähtävästi sen verran viileämpää, että aivot jähmettyivät jälleen kasaan (aivothan ovat pääosin rasvaa, joka sulaa kuumassa ja kovettuu viileässä), purin kassiani ja ihmettelin, mistä nuo kankaat ovat tänne ilmestyneet ja aikooko joku kenties osata tehdä niille jotain.

Jatkoa seurannee tavalla tai toisella. Toivottavasti hameen muodossa, mutta mikä tahansa muukin muoto on mahdollinen. Ainahan näistä voi ommella sitten vaikka kassin - tiedän jopa nykyään, mihin kohtaan se sanka kannattaa kiinnittää, kiitos mieheni ystävällisen opastuksen. Osaisikohan tuo neuvoa minulle, kuinka hame ommellaan?

Se neuloo sittenkin!

Viime aikoina ei ole tullut pahemmin neulottua. Virkkaaminen on niin paljon näppärämpää yhdellä työkalulla kahden tai peräti useamman törröttäjän sijaan. ;) Melkein jo pelkäsin, että olen unohtanut, miten neulotaan...

Nyt tuli kuitenkin eteen yllättävä tilanne, mikä sai minut tarttumaan puikkoihin. Torstaina sain sähköpostilla kutsun tilanteeseen maanantaiksi (eli huomiseksi), jossa minun tulisi pitää pieni "tuokio". Koska aikaa valmisteluun olisi vain muutama hassu päivä, pistin heti aivonystyrät liikkeelle ja sainkin pian mielestäni varsin nerokkaan idean tuokion toteuttamiseksi. Ainoana ongelmana oli, että minulta puuttui hieman rekvisiittaa. Eikä minulla ollut aikaa eikä intoa lähteä kiertelemään kauppoja, etenkään kun ei ole mitään takeita, että löytäisin silti mitään sopivaa. Helpompaa oli kipaista lähikaupan lankahyllylle, kun sopiva ohjekin sattui löytymään omasta kirjahyllystä.

Nämä kaksi ovat siis huomenna lähdössä kaverikseni, plus eräs kolmas neulottu, joka minulla onkin ollut jo monta vuotta.

Käärme ja elefantti

Tehty ajalla: 9.-11.6.2011

Malli: Maija Paavilainen: Pehmoisia neuleleluja

Lanka: Käärme: Novita 7 veljestä musta (099) ja punainen (549); Elefantti: Novita 7 veljestä vaaleanharmaa (047), musta (099) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: Käärme 39 g ja Elefantti 53 g

Puikot ja virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Käärme n. 80 cm; Elefantti pituus n. 23 cm, korkeus n. 13 cm

Muuta: KYH 13 ja 14

Minulla on kaksi neulelelukirjaa, joista tykkään ehdottomasti tuosta Maija Paavilaisen kirjasta enemmän. Ohjeet ovat helppoja ja lopputulos aina hyvännäköinen. Olen tehnyt tuosta kirjasta aikoinaan 90-luvun lopulla tosi paljon pehmoleluja, ja vielä siellä näemmä löytyy sellaisia, mitä en ole kokeillut. Nämä olivat mieluisia myös meidän kuopukselle, mutten anna niitä vielä hänen käyttöönsä.

Tälläkin hetkellä puikoilla on jotain, vaikkakin Virkkauslankaa, mutta tässä tapauksessa toivottu jälki syntyy mieluummin puikoilla kuin koukulla. Koukullakin on Virkkauslankaa ja lisäksi tekeillä on se kuopuksen isoäidinneliöpeitto. Eilen KIP-päivässä Lumoavassa Langassa olikin matkassa nuo kaksi virkkuutyötä, eli nähtävästi jatkan jokavuotista KIP-perinnettäni virkata neulomisen sijaan - siis ei KIP (Knit In Public) vaan CIP (Crochet In Public). :) Olin paikalla koko kaupan aukioloajan, aamupäivällä pidin ihan yksikseni kauppiaalle seuraa, mutta puolen päivän jälkeen sinne tippui muitakin, aika paljon meitä oli, toistakymmentä luullakseni.

KYH (KesäYönHullutus) on ihan mallillaan, vaikka väliin jäikin pari päivää, jolloin en aloittanut uutta työtä. Mutta koska olen aloittanut välillä useammankin työn päivässä, niin tilanne on 15 aloitettua ja 12 valmista. Ommellakin tekisi mieleni pitkästä aikaa, ja kun huomenna joka tapauksessa pyöräilen Eurokankaan ohi, niin ajattelin piipahtaa siellä. Ompeluksia vaan ei varmaankaan lasketa KYH:iin mukaan... ;) No, katsotaan nyt, löydänkö mitään kivaa kangasta.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja uutta viikkoa kaikille! :)

Hatutusta

Nyt kyllä hatuttaa! :)

Lierihattu

Tehty ajalla: 5.-7.6.2011

Malli: Novita Kesä 2008 nro 76, omin sovelluksin

Suunnittelija: Elle Niemi

Lanka: Novita Kotiväki pellava (639)

Langankulutus: 47 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Oma pää

Muuta: KYH nro 9. Ohjeesta poiketen tärkätty. 

Nyt on sitten tällä rouvalla hattu! :) Tässä on jotain olkihattumaista, kun on tehty tuosta pellavaisesta väristä, passaa varmasti minkä tahansa vaatteen kanssa - tai no, ehkei ihan verkkareiden kanssa kuitenkaan... ;) Ja tämähän ei sitten ole mikään hellehattu, koska meikäläistä ei saa helteellä tai ylipäätään kesäaikaan ulos kuin pakon edessä, ja sisällä ei hattua tarvitse. Hattukuvan kävin ottamassa parvekkeella, ja se oli jo liikaa, röörit tukossa palasin nopeasti sisälle. Pakkohan sitä on tietenkin kesäaikaankin käydä lääkkeiden voimin sen verran ulkona, että saa kauppa- yms. asiat hoidettua, joten niillä reissuilla on sitten hyvä olla pää suojattuna, ja siihen tarkoitukseen tämän hatun virkkasin. Onpahan jotain vaihtelua, etten aina ole huivi päässä. Huiviahan minä sitten pidän kesällä sisälläkin, ei tarvitse huolehtia hiusten laitosta. ;) Vaan kyllä minä odotan syksyä nyt enemmän kuin koskaan, kuin kaívattua ystävää, jonka tuloon laskee päiviä... onneksi käsitöiden parissa aika kuluu joutuisasti, vaikka vielä mukavampaa olisi, jos pystyisi kunnolla hengittämään.

Lapset sen sijaan pystyvät ainakin toistaiseksi käymään ulkona, vaikkeivät äitiä saakaan mukaansa. Heidänkin päänsä kaipaavat suojaa, joten iskän synttäripipolankojen jämistä syntyi vähän pienempiä piposia:

Kesäpipot 2 kpl

Tehty ajalla: 6.-8.6.2011

Malli: Sovellettu eri malleista

Lanka: Esikoisen pipossa Teetee Almina musta (999), punainen (5319) ja vihreä (5056); kuopuksen pipossa Teetee Almina turkoosi (5353), keltainen (5530) ja vaaleanvihreä (5055)

Langankulutus: Esikoisen pipo: 25 g, kuopuksen pipo 27 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

 Koko: 7-vuotiaalle ja 3-vuotiaalle

Muuta: Pojille. KYH nro 10 ja 11.

Esikoinen ei tuosta piposta paljon perustanut, mutta kuopus rakastaa kaikenlaisia pipoja ja tykkää pitää niitä sisälläkin ja joskus myös unilakkina. Tähän mennessä hänelle on kelvannut kolme vuotta sitten virkkaamani turkoosi pipo - hän siis oli silloin vajaa puolivuotias, kun sen hänelle tein, ja vielä sitä on uskollisesti pidetty, vaikka pienihän se on ollut jo pitkään. Toisena suosikkina hänellä ovat olleet äitiyspakkausten trikoopipot, nekin siis vauvalakkeja, mutta trikoohan venyy. Jospa tästä tulisi nyt hänen uusi suosikkipiponsa, vaikka vähän oli pettymystä aistittavissa, kun tässä ei ollut vaaleanpunaista. Mutta kun ei tähän hätään ollut vaaleanpunaista kesäpipolankaa käsillä, niin tähän oli tyytyminen. Itse hän kyllä värit valitsi niistä vaihtoehdoista, mitä minulla oli tarjota. Esikoisellakin hyväksytin nuo hänen piponsa värit, kun tiedän noiden olevan hänen suosikkejaan (punainen on se ykköslempiväri), mutta häneltä ei saa sen innokkaampaa kommenttia kuin "ihan kiva", kun taas kuopus ilmaisee kaikenlaiset tunteet aina niin äärimmäisen voimakkaasti.

Tiistainakin hatutti pikkuisen. Käväisin nimittäin hankkimassa itselleni hygieniapassin, kun sen ilmaiseksi sain. Tai eihän mikään maailmassa ole ilmaista - vastineeksi passista pääsen kuukauden päästä ruokkimaan tuhansia ihmisiä Herättäjäjuhlille. Ilmoittauduin talkoisiin jo talvella, mutten hoksannut silloin laittaa rastia ruokahuoltohommiin, kun minulla ei tuota hygieniapassia ollut, mutta kun huomasin lehdessä ilmoituksen, että talkoolaiset saavat hygieniakoulutuksen, niin tottakai menin siihen mukaan, ja nyt pääsen sitten sinne keittiöpuolelle, minne mielelläni menenkin. :) Se onkin tuttua hommaa Herättäjäjuhlilla, sillä Käläviän juhlilla olin myös ruuanjakopisteessä talkoissa ja Kajjaanissa paistoin koko juhlaviikonlopun lättyjä - siis kultaisella 90-luvulla, jolloin ei vielä kyselty minkään hygieniapassin perään... ;)

Tiistai-iltaiseen koulutukseen olin tietysti varautunut lankojen ja virkkuukoukun kera, mutta koulutus ei ollut vielä ehtinyt edes alkaa, kun kävi tällä tavalla:

Nips naps! Sinne meni minun ainokainen kakspuolonen virkkuukoukku! Tämä ehtikin olla minulla aktiivikäytössä ainakin 20 vuotta, ei ne koukutkaan näemmä ikuisia ole... No, ei auttanut sitten muu kuin virkata tuolla jäljellejääneellä koukun tyngällä sen kaksi tuntia, mitä koulutus kesti + kotimatka päälle. Huomasin kyllä, ettei jälkeä syntynyt ihan samanlaisella vauhdilla mitä kokonaisella koukulla, mutta jotain syntyi kuitenkin, kotiin pääsin melkein valmiin pipon kanssa. Ja koska läpäisin hygieniakokeen täysillä pisteillä, niin katsoin ansainneeni uuden virkkuukoukun palkinnoksi, sen ehdin vielä käväistä kotimatkalla kaupasta hakemassa. :)

KYH-tilanne on tällä hetkellä 12 aloitettua ja 10 valmista. Molemmat keskeneräiset KYH-työt ovat isompia projekteja, jotka eivät ihan päivässä tai kahdessa valmistu.

Hyvää loppuviikkoa! :)

Sukat pakettiin

Muistatteko vielä Kainuun maakuntasukat, jotka neuloin maaliskuussa? Ne ovat siitä saakka odottaneet tätä viikkoa, jolloin saatoin laittaa ne matkaan saajalleen, tähtäyspisteenä juuri tämä päivä, jolloin sukat ovat toivottavasti perillä.

Sukkalahjan paketointi tuotti pientä päänvaivaa. Lahjapaperi tai sellofaani tuntui minusta vähän hölmöltä, kun lahja meni kuitenkin postipaketissa, eikä kyse ole todellakaan pikkulapsesta, josta on hauska repiä käärepaperi auki. ;) Mutta ihan sellaisenaankaan en halunnut sukkia postipakettiin laittaa. Vaan eiköhän blogimaailmasta löydykin apu kaikkeen! :) Just sopivasti Auli oli myös kutonut lahjaksi kahdet sukat ja laittanut niihin kauniin nyörin ja kukkaset koristeiksi. Siitä sain heti oivan idean ja samalla istumalla väänsin omaan sukkalahjaani nyörin ja kukat samoista langoista, joista olin sukatkin tehnyt. Oli nimittäin vielä sellaiset ärsyttävät nöttöset noita harmaita lankoja kaapissa, että mielelläni tuhosin ne johonkin joutavanpäiväiseen... ;)

Lahjakoriste = nyöri ja 3 kukkaa

Tehty: 2.6.2011

Malli: Oma; idea Aulilta

Lanka: Novita 7 veljestä grafiitinharmaa (044), harmaa (043) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 13 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Kukat halkaisijaltaan n. 5 cm

Muuta: Sukkalahjan paketoimiseen. KYH nro 4

Punoin siis nyörin harmaista langoista ja lopuista jämistä virkkasin kukkaset, käyttäen hyödyksi myös luonnonvalkoista. Kaksi kukkaa on nyörin päissä, kolmannen sitaisin langanpätkän avulla tuohon nyörin solmun kohdalle. Onpahan saajalla sentään jotain askartelua, kun ei pääse paperia repimään. ;)

Tämä on kieltämättä melkoinen rimanalitus KYH-töissä, koska tämä ei ole koolla eikä grammamäärillä pilattu ja aikaa meni alle tunti... Mutta sentään lasken tämän yhdeksi työksi, enkä jokaista kukkaa erilliseksi. ;)

Tämä on siis KYH4. Lisää KYHejä luvassa, kunhan ennätän... :)

Pyöreitä

Rakas aviomieheni täyttää tänään pyöreitä vuosia. :) Meillähän ei ole tapana toisiamme lahjoa syntymäpäivinä, kuten ei myöskään nimipäivinä, hääpäivinä, äitien- tai isänpäivänä, jouluna, pääsiäisenä eikä helluntaina. Aikuinen ihminen osaa itse hankkia itselleen sen, mitä tarvitsee, toisen on aina hankala arvata, mistä toinen tykkää, ja jos olemme yrittäneet joskus jotain toisillemme antaa, niin pieleen on mennyt. ;) Eri asia sitten, jos toinen nimenomaan toivoo jotain tiettyä, mutta lahjan nyt voi antaa muulloinkin, kuin jonain erityisenä päivänä. Se on itse asiassa silloin paljon kivempaakin. :)

Nyt kuitenkin kysyin mieheltäni jo joskus sydäntalvella, että aikooko hän pyöreitä vuosiaan juhlia ja haluaako hän jonkun lahjan. Synttäreitä hän ei juhli, mutta kuulemma voisin virkata hänelle lisää pipoja, joita hän tykkää käyttää kesäpipoina ulkona ja talvisaikaan sisäpipoina. Kaksi pipoa olen hänelle aiemmin virkannut, ja nyt toiveena oli saada lisää eri värisiä, että voi valita aina muuhun asuun sopivan, plus yksi jossa on "kaikkia värejä". :)

Tämän lahjan mielelläni toteutin, vaikka ensin hirvitti, kuinka paljon joudun lankaa ostamaan, jotta saan "kaikenvärisiä" pipoja - ne aiemmat kun on tehty Kotiväestä, jota myydään vain 200 gramman kerissä, ja pipoon menee vain noin 30 grammaa. Onneksi löysin Teetee Alminan, joka on Kotiväen paksuista, mutta 50 gramman kerissä ja siinä on värejäkin vaikka millä mitalla (paitsi harmikseni oranssia ei löytynyt).

Tässä siis mieheni syntymäpäivälahja:

Kesäpipot 6 kpl

Tehty ajalla: 1.-5.6.2011

Malli: Oma; alhaalta ylös virkattu musta, punainen ja kirjava, ylhäältä alas virkattu keltainen, sininen ja vihreä

Lanka: Teetee Almina keltainen (5530), musta (999), punainen (5319), sininen (5317), turkoosi (5353), vaaleansininen (5052), vaaleanvihreä (5055), vihreä (5056), Novita Kotiväki pellava (639)

Langankulutus: Musta 27 g, keltainen 31 g, punainen 25 g, sininen 29 g, vihreä 29 g, kirjava 28 g (yht. 169 g)

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Miehen pää

Muuta: Lahjaksi miehelle. KYH 1-3 ja 5-7

Nämä löytyivät siis tänä aamuna keittiön pöydältä, josta mies on ne toivon mukaan huomannut. Toivottavasti ne kelpaavat - ainakin olen koittanut tarkasti tehdä niiden vanhojen pipojen mittojen mukaan, jotta tulisi varmasti mieleiset. Mies tykkää, että pipo peittää vain päälaen, eli ei saa mennä korvien päälle lainkaan, ja pipon tulee istua tiukasti päässä. Hänelle pitääkin tehdä jopa pienempiä pipoja kuin minulle (meillä on tosin yhtä pienet päät molemmilla), koska minun pipoihini pitää mahtua enemmän tukkaa sisälle. ;)

Sen kummempia juhlia meillä ei tänään ole. Olen tehnyt pakasteeseen turkinpippurijäätelöä, jonka aion vielä päivän aikana koristella jäätelökakuksi (täytekakusta saatiin tarpeeksemme jo sunnuntaina). Sen saa miesväki syödä iltasella, minä nimittäin olen illalla juuri sopivasti hankkimassa itselleni hygieniapassia, kun ilmaiseksi sen saan. ;) Tämä on jo meillä perinne, että kun mies täyttää täysiä vuosikymmeniä, niin rouvaa ei näy mailla halmeilla. Kymmenen vuotta sitten tähän aikaan olin rippileirillä opettajana, ja taisin sieltä soitella isännälle onnitteluja ja kerroin, mistä hän löytää pienen pakettinsa. Silloin muistan ainakin hänelle lahjan antaneeni. Seitsemän vuotta sitten olin myös sattuneesta syystä pois kotoa, mies ei saanut silloin edes korttia, vaan minä ilmoitin, että saa tulla vastasyntyneiden osastolle katsomaan sitä synttärilahjaansa, jonka olin hänelle kahta päivää aiemmin pyöräyttänyt. :) Siitä eteenpäin oikeastaan nuo esikoisen synttärit ovat jättäneet tyystin iskän synttäripäivän varjoonsa. Vaikka eipä se minunkaan synttäripäivä sen kummempi ole, vaikka saankin syksyllä juhlia olla juhlimatta ihan "itsekseni".

Joka tapauksessa oikein paljon onnea maailman parhaalle aviomiehelle! :) Toivottavasti saan virkata sinulle pipoja vielä lisää sittenkin, kun ikää on tuplasti enemmän ja tukkaa puolet vähemmän! :D

Nämä pipot ovat KYH-työt nro 1-3 sekä 5-7. KYH4 tulee nähtäville huomenna.

Hempeitä lankoja

Olen taas muutaman uuden lankanöttösen omistaja. Eihän niiltä langoilta voi välttyä, kun suunnitelmia on vaikka millä mitalla toteutettavaksi...

Nuorempi poikamme, 3 v, on tässä pitkin kevättä painostanut minua tekemään hänellekin torkkupeiton. Vaikka toki hän näyttää pitävän myös siitä isosta koko perheen yhteisestä sateenkaaripeitosta, niin oma pitäisi saada. Vaaleanpunainen, keltainen ja valkoinen. No, vaaleanpunaista on aika niukalti saatavissa, jossain vauvalangoissa korkeintaan, muttei oikein torkkupeittovahvuisissa. Muistin sitten äidin laajat jämälankavarastot, ja kysäisin häneltä vaaleanpunaista lankaa. Hänellä olikin tuollainen pieni säkillinen vaaleanpunaista mohairia, jonka suhteen ensin vähän emmin, että mahtaako soveltua tarkoitukseeni, mutta pyysin häntä kuitenkin tuon karvaröykkiön tuomaan, kun hän tuli eilen esikoisen synttäreille. Onhan tuo tosiaan aika karvaista lankaa, mutta ah, niin vaaleanpunaista ja aivan meidän pienen pojan lempiväristä. :)

Kaapista löytyy keltaista Novitan Katria, ja ihan vähän vain eilen illalla kokeilin, miten se lähtisi virkkautumaan yhdessä tuon vaaleanpunaisen karvakasan kanssa (lanka on muuten jotain Kattens Carolia). Hyvinhän se lähti virkkautumaan, joten piti päästä testaamaan, vieläkö siihen passaisi Isoveli kaveriksi, kun se on myös samaa vahvuutta. Itse olisin valinnut kaveriksi fuksianpunaista ja luonnonvalkoista, mutta kun peiton saaja oli mukanani kaupassa, niin hän torjui fuksianpunaisen tyystin, eikä olisi ensiksi kelpuuttanut mitään muuta kuin valkoisen. Mutta minusta tuo kaipasi vielä yhtä väriä, ja hempeä persikka Isoveli oli sellainen, mikä miellytti poikaakin. Noita kahta jo valmista palasta on silitelty tänään poskea vasten - mohair tuossa palasten keskellä on jotenkin ihanan pehmeää ja tästä tulee varmasti tosi eläväisen näköinen peitto, kun on kahden tyyppistä lankaa - tai siis oikeastaan kolmen tyyppistä, kun Katri on akryylia ja Isoveli villasekoitetta.

Voisi hyvin kuvitella, että jos on kahden pojan äiti, niin pystyisi täysin välttymään kaikelta hempeydeltä ja äklöpinkiltä, mutta ei pidä paikkaansa. ;) Molemmilla pojilla on ollut vaaleanpunainen lempivärinä juuri tässä kolmen vuoden iässä. Esikoisella vaaleanpunainen oli lempiväri 5-vuotiaaksi, nyt se on ollut parisen vuotta punainen. Tiedoksi muuten, että kun saan tämän kuopuksen peiton joskus valmiiksi, niin tilauksessa on sitten esikoiselle peitto punaisesta, mustasta ja vihreästä... :)

Koska tein eilen ja tänään nuo pari "testitilkkua" peittoa, niin nimeän tämän yhdeksi KYH-työkseni. :) Hyvähän tässä KYH-töiden joukossa on olla ainakin yksi vähän isompikin työ, sillä muuten KYHäilen aika pieniä juttusia. Tämä peitto on itse asiassa KYH8, ja olen aloittanut jo KYH9-työnkin, vaikka tiedän hyvin, että on menossa vasta kuudes päivä. ;) Mutta valmiina sattuu olemaan jo seitsemän KYH-työtä. :) Huomenna näette niistä kuusi, ylihuomenna seitsemännen.

Ai niin, tarkkasilmäinen saattaa huomata tuossa lankakuvassa pari muutakin lankakerää, jotka eivät liity mitenkään tuohon peittoon. Mutta totesin tarvitsevani tuleviin projekteihin luonnonvalkoista, ja koska en ollut varma, olisiko Kotiväen vai Virkkauslangan vahvuinen parempaa, niin ostin molempia. Todennäköisesti molemmat tulevatkin käyttöön. Onhan minulla jo tuota Virkkauslankaa pari täyttä kerää ennestään luonnonvalkoisena, mutta ne on varattu toiseen projektiin. Sekin olisi tarkoitus KYH:in aikana aloittaa.

Nyt onkin hyvää aikaa virkkailla, tänään kävin ulkoilemassa ja pyöräilemässä, mutta totesin jälleen kerran, ettei tähän aikaan vuodesta ole minulla näemmä ulos menemistä, ei viitsi terveydellä leikkiä. Joten nyt on luvassa mukavia käsityöhetkiä ihan täällä kotosalla, hyvä näin. :) Käsityön teon intoa tähän viikkoon teille kaikille muillekin! .)

7

Tänään on se toinen ajankohta vuodesta, jolloin minä joudun leipomaan. Meillä kun ei olla mitään leivonnaisten ystäviä, niin ei tule leivottua ja vielä vähemmän ostettua leivonnaisia kaupasta. Leipääkään meidän perheessä ei syödä minkäänlaista (karppaus), niin en leivo sitäkään. Vaan lasten synttärit on se poikkeus, jolloin sentään sen synttärikakun leipaisen.

Täksi päiväksi päivänsankari tilasi lego-kakun:

Kakkua tuli väännettyä sellaiset viisi tuntia... ;) Mutta synttärisankari näytti olevan tyytyväinen kakun ulkonäköön, joten vaivannäkö kannatti. Toivottavasti myös maku miellyttää, sehän on aina sitten yllätys...

Perjantaina oli "harjoitussynttärit" kavereille. Sinne en alkanut täytekakkua vääntämään, koska yleensä lapset eivät kakusta perusta. Tai ehkä kuvittelen, koska minun on vaikea uskoa, että joku oikeasti voisi täytekakuista tykätä, mutta saattaahan sellaisiakin ihmisiä tietysti olla. ;) Jäätelökakku tuntui kuitenkin varmemmalta valinnalta, ja hyvinhän se maistui. Siinä vain oli pikkuisen kiire saada tarjoilut pöytään ja jäätelö suli hurjaa vauhtia, joten ei käynyt mielessä enää alkaa kuvia räpsimään. Tämä on napattu jälkikäteen - kuva on meidän pakastimen sisältä. ;) Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä tuollaista kahden maun jäätelökakkua, ylempi kerros on ihan suklaata ja alempi tuttifruttia (siis valmista tuttifrutti-rouhetta mausteena). Toisenkin jäätelökakun tein rengasvuokaan kaksikerroksisena, suklaata ja Marianne-rouhetta, mutta se on vielä tätä kirjoittaessani korkkaamatta vuoassa, pitää syödä tämä aloitettu versio ensin loppuun, kun isovanhemmat ja kummit saapuvat varsinaisena juhlapäivänä.

Seuraavan kerran tarvitsee sitten leipoa taas ensi tammikuussa - kuopus ilmoitti jo haluavansa silloin "Ängli Pöötsi"*** -kakun. O-ou... ;)

***Angry Birds suom.huom.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa! :)

Hallo mein Freund!

Eilen illalla alkoi huvittaa, kun katselin KYHäilyjäni:

Mikä maa? :)

KYHäilyissä olen jopa etuajassa aikataulun suhteen; valmistuneita on tullut tässä kuussa jopa enemmän kuin on ollut päiviä, kaikki KYHin aikana aloitettuja. Olen kuitenkin luvannut, etten näytä blogissa näitä ensimmäisten päivien tuotoksia ennen kuin ensi viikolla. Tätä pientä vilautusta en kuitenkaan malttanut olla tekemättä kun sattui nuo värit niin hauskasti. ;)

Jetzt aber los! Tschüß und schönes Wochenende! :)

Toukokuun raporttia ja kesäkuun suunnitelmia

Toukokuun käsityöraportti tulee, oletko valmis? Toivottavasti jaksat lukea tämän pitkän listan loppuun asti... ;)

Toukokuussa valmistuivat:

• 3.5. Lämmittimet (neuloen), langankulutus 50 g
• 24.5. Virkatut kipot 3 kpl (virkaten), langankulutus 89 g
• 31.5. Sateenkaari-torkkupeitto (virkaten), langankulutus 2094 g
• 31.5. Marks&Kattens: Bokmärksängel (ristipistellen)

Huh, olipas se pitkä lista! ;) Vaikka töiden määrällä ei pääse kehuskelemaan, langankulutuksen määrällä sen sijaan kyllä: lankaa kului toukokuussa peräti 2233 grammaa! Lankaostosten määrä on kyllä vielä hurjempi, peräti 4200 grammaa, eli plussan puolelle mentiin parisen kiloa. Vaan se määrä hupenee varmasti kesän aikana, eikä uusille lankaostoksille näyttäisi olevan kovinkaan paljon tarvetta. Kaikille langoillehan on suunnitelma, minulla ei ole tapana "hamstrailla".

Luulisi, että peittorysäytyksen jälkeen olisin kyllästynyt isoäidinneliöihin, mutta mitä vielä: suunnitteilla on ainakin pari uuttakin torkkupeittoa! :) Niitä en kuitenkaan aloita ihan vielä, sillä välissä on hyvä tehdä jotain muutakin. Kesäkuu meneekin luultavimmin KYHäillessä, eli tempauksen ohjeiden mukaan tarkoitus on aloittaa 25.6. mennessä 25 uutta käsityötä. Blogin oikeaan sivupalkkiin olen tehnyt KYH-listan, jonne olen jo valmiiksi kirjannut muutamia ensimmäisiä suunnitelmiani. Lista päivittyy ja elää sen mukaan, miten noita töitä aloittelen ja suunnittelen. Pääasiassa kuitenkin pienillä töillä mennään, suurin osa valmistunee saman päivän aikana. Ja koska säännöt sallivat aloittaa yhtenä päivänä useampiakin töitä tai jättää jonain päivänä aloituksen väliinkin, niin aion tehdä aina yhden työn valmiiksi ja aloittaa heti perään seuraavan, riippumatta siitä mikä päivä on menossa. Tavoitteena on, että näistä 25 työstä kesäkuun aikana valmistuu vähintään 20 - ehkäpä sinne niitä isoäidinneliöitäkin jokunen mahtuu joukkoon... ;)

Pääasiassa olen ajatellut virkkailla, joten todennäköisesti Virkkausringin pitsitempaukseen tulee myös satoa. Toukokuun käsitöistähän pitsiksi laskin nuo virkatut kipot, ja taisin sinne jälkikäteen viedä muutaman huhtikuisen työnkin, kun tuo tempauksen aika on noinkin pitkä.

Ristipistoja en aio unohtaa kesäkuussakaan, vaikka KYHäillessä keskitynkin neule- ja virkkuutöihin. Ristipistohassutuksen viimeisen työn aion saattaa kesäkuun aikana valmiiksi.

Siinäpä uuden kuukauden käsityösuunnitelmat noin pääpiirteissään. Todennäköisesti siis seuraavan kuukausiraportin lista on moninkertaisesti pidempi kuin tässä raportissa... ;)

Käsityörikasta kesäkuuta kaikille! Mukavaa, että on paljon puuhaa käsille, niin kuluu aikakin joutuisammin ja ollaan onneksi pian syksyssä! :)

Neljästoista ristipistohassutus valmis :)

Oikein hurjan paljon kiitoksia ihanista kommenteistanne! :) Mukava huomata, etteivät kaikki lukijat ole ihan vielä kaikonneet, vaikka blogini onkin ollut viime aikoina vähän hissukseen - nähtävästi teillä on ollut sinnikkyyttä odottaa, että jotain lopulta valmistuu... Hissuttelun yksi syy on tietysti nähtävillä edellisessä postauksessa, ja nyt esittelen sen toisen, joka on vienyt vapaa-aikaani sen sijaan, että olisin notkunut koneella.

Bokmärksängel

Tehty ajalla: 13.1.-31.5.2011

Malli: Marks&Kattens ristipistopakkaus

Kangas: Evenweave 25 ct Samos 4061, mukana kimalletta

Langat: Pakkauksessa 14 väriä, DMC

Pistot: Risti- ja jälkipistoja kahden langan yli kahdella säikeellä

Koko: 20x25 cm, noin 110x80 pistoa

Viimeistely: Ovaalinmuotoinen flexikehys oli mukana pakkauksessa (oli kyllä vähän liian pieni tälle työlle!)

Muuta: Ristipistohassutus nro 13

Tämä valmistuikin juuri ja juuri vielä toukokuun puolella, eilen illalla klo 23.55. :) Aika tiukille meni, mutta sain pidettyä kiinni päätöksestäni valmistaa yhden ristipistotyön kuukaudessa. Illalla on sitten taas luvassa kuukausiraporttia...

Ristipistohassutustöistä tämä on 13. aloitettu, mutta 14. valmistunut. Jäljellä on siis enää yksi ainoa hassutustyö tehtävänä! :) Kaikki hassutustyöni on toki myös viimeistelty samantien, koska minulla ei ole tapana nimittää viimeistelemättömiä töitä valmiiksi. ;)

Palaillaan siis iltasella... Kiva, kun kävit!