Sateenkaariunet

Sade on kaikista sääilmiöistä minulle mieluisin. :)

Sateen ropina on luonnon kauneinta musiikkia. Sateen tuoksu suorastaan huumaavaa. Sateen aikana ja sen jälkeen ilma on puhdasta ja raikasta hengittää. Sade virkistää luonnon ja mielen. :) Syksyihmisenä pidän tietysti eniten syyssateista, mutta myös kevään ja kesän sateet toivotan aina tervetulleiksi, vaikken muuten kykenekään pitämään keväästä enkä varsinkaan kesästä, vaikka kuinka kovasti yrittäisin. ;) Mutta sateesta nautin - voisinkin laulaa, kuten lastenlaulun kastemato: "Sataisipa aina!" :)

Uudestaan ja uudestaan jaksan myös ihastella sateen "kavereita": myrskyä, ukkosta - ja tietysti mustaa taivasta vasten piirtyvää sateenkaarta. :)

Tammikuun Novita-lehden ja uusien sateenkaariraitalankojen ilmestyttyä olen haaveillut sateenkaari-torkkupeitosta. Maaliskuussa kirjoitin blogiini torkkupeittohimostani, joten en ala tässä yhteydessä uudestaan kertaamaan niitä vaiheita, kuinka päädyin viimein toteuttamaan juuri tietynlaisen sateenkaaripeiton; halukkaat voivat käydä lukemassa tekstin uudelleen tuon linkin takaa

Tänään on tärkeintä, että sateenkaaripeitto on valmis! :)

 Sateenkaari-torkkupeitto

Tehty ajalla: 15.3.-31.5.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010), oranssi (278), punainen (549), sininen (124), siniturkoosi (310), vihreä (309), Novita Katri keltainen (281)

Langankulutus: 2094 g

Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 4 mm

Koko: 135x200 cm, 7x10 palaa = 70 palaa

Muuta: Ihana! :)

Halusin tehdä oikein kunnon kokoisen torkkupeiton, enkä mitään jalkapeitettä. Alunperin mittailin, että tästä olisi tullut noin 120x180 cm kokoinen, mutta lopulta siitä tuli vähän isompi, 135x200 cm, johtuen ehä kappaleiden venymisestä ja tuosta ihan kivan kokoisesta reunuksesta. Tämän alla mahtuu köllöttelemään! :)

Yleensähän nämä isoäidinneliöpeitot tehdään jämälangoista, mutta tähän peittoon on joka ainoa lanka ostettu ihan varta vasten. Muistattehan, että helmikuun lopussa kulutin koko lankavarastoni viimeistä grammaa ja senttiä myöten loppuun, joten mistäpä niitä jämälankoja minulla olisi ollutkaan? ;) Ja koska kaikki langat olivat uusia, pääsin toteuttamaan juuri sellaisen peiton kuin halusin, enkä sellaista, mihin sattui olemaan lankaa

Tämän peiton väreissä ajattelin koko ajan sateenkaarta ja sen värien järjestystä. Andran sateenkaaripeitto antoi minulle sen lopullisen idean, miten tämän toteuttaisin. Jokaisessa peittotilkussa värit menevät aina samassa järjestyksessä - joka on sama kuin sateenkaaressa - mutta aloittava väri vaihtelee. Ja kun peitossa on kuutta eri väriä - pää- ja sivuvärit siis; tosin violetin korvasin violettiin vivahtavalla sinisellä - niin tilkkuja tuli myös kuudenlaisia. Palasten yhdistäminen noudattaa myös sateenkaaren värijärjestystä niin vaaka- kuin pystyriveilläkin, ja tällöin "identtiset" palat kulkevat peitossa vinoittain. Ja kuinkas ollakaan, vinoriveistä ikään kuin hahmottuu sateenkaari, sen näkee kaikkein selvimmin, kun tarkastelee peittoa kauempaa tai pienemmästä kuvasta:

Jokainen pala on reunustettu yhdellä "isoäidin" kerroksella luonnonvalkoista ja yhdellä kerroksella kiinteitä silmukoita. Tekovaiheessa tein noita värikkäitä "sisuksia" aina kotona, ja kodin ulkopuolella virkatessa oli helpointa reunustaa paloja luonnonvalkoisella, kun mukaan tarvitsi ottaa vain yksi kerä.

Koko peiton ympäri virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita luonnonvalkoisella, sen jälkeen alkoikin peittoon varatut 750 g luonnonvalkoista loppua, joten loput reunuskerrokset tein peiton muilla väreillä - ja mahtaakohan tässäkin olla väreillä tuttu järjestys. :)

Peitosta tuli juuri sellainen kuin alunperin suunnittelinkin! Oli helppo tehdä paloja, kun olin jo ennen aloittamista tai jopa ennen lankojen ostoa tarkasti miettinyt, montako palaa teen mitäkin, ja tuon reunuksen ja kaikki olin jo silloin aikanaan ajatellut. Päässä se suunnitelma ja mielikuva oli koko ajan, en minä yleensä näitä mihinkään paperille piirrustele. ;)

Peitto täydentää nyt sopivasti meidän kotimme muuta värimaailmaa. Tässä on nyt sitä sinistäkin, mitä mies on toivonut jo pitkään myös olohuoneen puolelle; keittiön verhoista ja väliin liinastakin toki näkyy olkkarin puolelle myös sinistä ja turkoosia, vaikka muuten koko olohuone-keittiö on aika oranssi- ja keltavoittoinen, viime aikoina myös vihreällä maustettu. Ja onhan meillä ollut olohuoneen pöydällä nyt jo useamman viikon ajan pesukonehuovuttamani kukkakimppu, jossa on turkooseja, keltaisia ja oransseja kukkia; se siirtyi sinne keittiön puolelta. Ja nyt sitten on koko sateenkaaren kirjo täyttämässä meidän kotimme - taidankin jättää peiton tuohon tilanjakajana toimivan sohvan päälle ainakin niiksi ajoiksi, jolloin en torku peiton alla.

Tämän peiton alla ei voi olla näkemättä Sateenkaariunia, joista Löytyn Jaskakin laulaa:

Vaikka mustavalkoinen ois maailma

silti oikeus on meillä kaikilla

nähdä sateenkaaren värisiä unia.

Jos totta puhutaan, niin minä olen ehtinyt tämän torkkupeiton alla yhdet torkut ottaakin - eilen alkuillasta köllähdin sohvalle virkkaamaan peiton reunusta, ja jotenkin siinä sitten alkoi silmäluomet painaa... melkein valmis peitto oli jalkojeni päällä ja virkkuukoukku siinä rinnuksilla. Miehen mielestä olin hassu näky. ;)

Sateen ropinaa ja tuoksua päiviisi - ja sateenkaaren värisiä unia! :)

Kyhäilyjä ja kyhäilyn suunnittelua

Olen päättänyt kesäkuussa KYHäillä. KYH = KesäYönHullutus, jossa 1.-25.6. jokaisena päivänä aloitetaan uusi käsityö, ja näiden tulee olla valmiita heinäkuun loppuun mennessä. Tämä onkin nyt ensimmäinen kerta, kun tähän tempaukseen osallistun, sillä aiempina vuosina tempaus on tuntunut kaikkea muuta kuin omalta. Vai voisitteko muka kuvitella, että minulla olisi kesken enempää kuin pari työtä kerralla? Saati sitten 25?

Tänä vuonna kuitenkin päätin, että kokeilen omia rajojani. Siksi osallistuin tammikuussa RistiPistoHassutukseenkin (RPH), ja kyllä se jatkuva aloitteleminen päivittäin otti lujille. Onneksi ei ole enää siitä hassutuksesta kuin yksi kesken ja toinen melkein valmis, sillä keskeneräisyys ei ole kivaa. ;) KYH:n kohdalla olen jo päättänyt, että jollakin tavalla kierrän sen keskeneräisten töiden ongelman, ja sehän on helppoa, jos aloittaa vain sellaisia töitä, jotka valmistuvat samana päivänä! :D Näin ainakin olen kovasti suunnitellut. Ehkä jokusen isommankin projektin saatan aloittaa, mutta tarkoitus on, että heinäkuulle ei siirry kovinkaan montaa projektia, vaan kaikki saatetaan mahdollisimman pian loppuun.

Niitä projekteja olen sitten tässä vähän suunnitellut. Noin puolet oli ihan helppo keksiä, niissä tuskin nokka tuhisee paria tuntia kauempaa. Muita olen sitten vähän mietiskellyt ja pohdiskellut, tosin ei niidenkään kohdalla taida olla ideoista pulaa. Matkan varrellakin voi vielä keksiä lisää juttuja.

Totesin kuitenkin, että eräs projekti - jonka tekisin muutenkin ennen heinäkuuta, oli KYH:iä tai ei - vaatisi kyllä mustaa Virkkauslankaa. Ja muistin sitä nähneeni naapuripitäjässä siinä kaupassa, jossa myydään niitä kaikkia lankoja, mitkä ovat aikoja sitten jo loppuneet muualta. Kuinkas ollakaan, just tänään (torstaina) minulla sattui olemaan kevään vihoviimeinen käynti siellä päin, ja "matkat maksettiin ja tarjoilu pelasi", kuten työnantajani tapaa kokouskutsuissaan ilmaista. Oli muuten hyvä kokous, torkkupeitto edistyi, enkä ollut edes ainoa, joka kaivoi käsityön laukustaan. *vilkutuksia ristipistelijälle* Kyllä sinne ehkä juuri ja juuri kannatti lähteä, vaikka olenkin viimeisen viikon aikana ehtinyt vallan mainiosti tottua tähän kokopäiväisen työttömän arkeen. No, kolme kuukautta menee onneksi äkkiä, ja sitten pitäisi taas olla päivissä vähän muutakin täytettä kuin nämä ainaiset käsityöt, näillä näkymin jopa enemmänkin kuin kuluneena lukuvuonna. Maltan tuskin odottaa syksyä! :)

Ennen kokousta ehdin kuin ehdinkin pyörähtää lankahyllyillä, ja siellä oli tämä ainokainen musta Virkkauslanka-kerä minua odottamassa, ihan niin kuin muistelinkin. Samaa projektia varten sattui tarttumaan matkaan myös vähän pikku-pikku-neppareita ja tarranauhaa, ja muistelin kuminauhankin olevan meillä ihan lopussa (tai sitten se oli joku muu nauha, mutta ostinpa kuitenkin, kun satuin niillä hyllyillä pyörimään). Lopputulos selviää sitten joskus kesä-heinäkuun aikana. :) Nää on näitä, missä malli syntyy tehdessä, mutta mielikuva on päässä selkeääkin selkeämpi. ;)

Eipä muuta tällä erää. Jokohan seuraavassa postauksessa olisi valmista? Ja valmistuuko ensin torkkupeitto vaiko enkelipistely? :)

Kipposet, kapposet

Vaikka jossain vaiheessa ajattelin, etten aloita uusia käsitöitä, ennen kuin torkkupeitto on valmis, meni tämä projekti peittotilkkujen edelle. Nämä on nimittäin tarkoitus antaa eteenpäin ylihuomenna torstaina. Mukava olikin välillä virkata ohuempaa puuvillaa paksun villan sijasta. :)

Virkatut kipot 3 kpl

Tehty ajalla: 19.-24.5.2011

Malli: Novita Kesä 2010 nro 84

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Kotiväki pellava (639)

Langankulutus: 89 g (n. 30 g / kippo)

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: Halkaisija n. 22-23 cm

Muuta: Lahjaksi

Virkkasin siis kolme ihan samanlaista kippoa pellavanvärisestä Kotiväestä. Tärkkäsin ne muotoonsa valmiilla tärkillä, kun sitä sattui kaapissa olemaan. Aika paljon noihin saa tärkkiä laittaa, että pysyvät muodossaan, ainoastaan yhdestä kiposta taisi tulla riittävän kova, mutta menettelevät nuo muutkin. Tarkoitus on antaa nämä kaikki lahjaksi (eri ihmisille, mutta samasta aiheesta kiitokseksi) torstaina, samalla tavalla karkilla täytettyinä ja sellofaaniin pakattuina kuin kuvassa tuo takimmainen kippo, mutta oli hauskaa kuvata nämä vähän "eri vaiheissa", eli yksi on vielä tyhjillään, yksi täytettynä ja odottamassa pakkaamista ja yksi ihan täysin valmiina ojennettavaksi saajalleen. :) Tätä kirjoittaessani kaikki kipot ovat jo lähtövalmiina, pakko olikin pistää heti kääreisiin, etteivät tyhjene ennen aikojaan. ;)

Virkkausringissä on menossa nyt pitsinvirkkuutempaus, joten sinne koitan muistaa nämäkin kipot viedä esiteltäviksi. Voi olla, että näitä tulee tehtyä tässä lisääkin, on nimittäin varsin hyvä tuliaisidea! :) Näistä tuli nyt aika kohtalaisen isoja, mutta ohkaisemmasta langasta voisi virkata sirompiakin kipposia.

Olen ollut viime viikkoina enemmän tai vähemmän "tööt", mutta eilen kävin pötköttämässä kokonaiset kaksi tuntia hierojan käsittelyssä, ja nyt on melkein uudestisyntynyt olo. Jospa tässä jaksaisi taas alkaa päivittää blogiakin tiheämmin. :) Torkkupeittoprojektiinkin on nyt kiva käydä käsiksi uudella innolla, kun tein välillä vähän muuta - ei siitä nyt enää puutu kuin muutama hassu palanen. Tavoitteena saada se valmiiksi vielä tässä kuussa, samoin kuin se enkeliaiheinen ristipistotyö. Lähdenkin kohta hakemaan kirjastosta vähän luettavaa ja kuunneltavaa, jospa ne laittaisivat näihin tekeleisiin vauhtia. Eilen sainkin juuri luettua Kaisan neuleromaanin, sen juonenkäänteiden parissa nuo kipposetkin valmistuivat. Suosittelen lämpimästi kirjaa! :)

Hauskaa viikonjatkoa! :) Kiva, kun kävit!

Kiitos!

Sirpa muisti minua tällaisella tunnustuksella:

Minulla ei ole ollut enää aikoihin tapana jatkaa näitä tunnustuksia eteenpäin, mutta kiitän silti Sirpaa etenkin siitä, miten kauniisti hän blogissaan minun blogistani kirjoitti. :) Kiitos! Käykäähän muuten tutustumassa Sirpan blogiin (linkki siis tuossa kuvan yläpuolella), siellä on kauniita käsitöitä ja päivittyy usein! :)

Minun blogini on kyllä päivittynyt nyt niin harvakseltaan eikä ole ollut oikein mitään valmista näytillä, että en tunne ansaitsevani tällaisia tunnustuksia... ;) Toisten blogien seuraaminenkin kulkee ihan jälkijunassa, olen jo pudonnut kärryiltä, mitä blogimaailmassa on tapahtunut (esim. monet ovat kirjoittaneet Bloggerin kaatumisesta, mistä minulla ei ollut käsitystäkään, kun olen onnistunut juuri silloin välttelemään tietokonetta :D), eikä tässä kyllä ole ehtinyt seurata muutenkaan maailman menoa. No, jospa tässä nyt jaksaisi sentään katsoa netistä parin päivän uutiset läpi, että mitä maailmalle kuuluu. Tuskinpa mitään mullistavaa on ehtinyt tapahtua.

Käsitöitäkin voisi olla kiva tehdä tässä jossain vaiheessa, minusta näyttää kovin pahasti siltä, että tuo sama torkkupeiton tilkku on maannut tietokoneen vieressä jo useamman päivän. Vai kuvittelenkohan vain? Eikö käsityöt tekeydykään itsestään, kun ne jättää pöydälle? Höh. ;)

Hyvää uutta viikkoa kaikille! :)

Edit: Aina mä jotain unohdan, kun ei pysy ajatukset kasassa... ;) Käykäähän hankkimassa itsellenne Suomen ensimmäinen neuleromaani, ohjeet sen hankkimiseksi löytyvät Kerällä-blogista! Minäkin sain jo oman kappaleeni eilen illalla joskus puoli kahdentoista aikoihin, sen verran jaksoin tässä koneella istahtaa alkuiltaunien ja yöunien välissä. :D Saa nähdä, milloin ehdin sen lukemaan - tuollaisen "sähköisen kirjan" lukemisen aikana saattaisi olla helpompaa tehdä käsitöitäkin kuin perinteisen kirjan kanssa... :) Eli onhan tässä maailmassa sentään jotain suurta ja mahtavaa tapahtunut viikonlopun aikanakin, hyvä Kaisa! :)

Viikon varrelta

Blogin hengissäpysymiseksi lienee syytä päivittää edes kerran viikossa. :)

Mitä sitten viikon aikana on tapahtunut? Ainakaan en ole jaksanut kovin paljon virkkuukoukkua heilutella. Torkkupeiton tekemiseen en ole kyllästynyt, mutta joskus ei vain jaksa tehdä käsitöitä. Ja joskus sattuu niin hassusti, ettei voi tehdä, vaikka haluaisikin... ;)

No, onneksi tässä perheessä joku saa joskus valmistakin aikaan:

Esikoinen on tehnyt tätä kissataulua Hama-helmistä varmaan parisen kuukautta. Sen oli tarkoitus valmistua äitienpäiväksi, mutta edistymistä jarrutti se, että yhtä väriä ei ollut riittävästi. Äitienpäivän iltana esikoinen sai tämän sille mallille, että kaikki muut värialueet olivat valmiina. Mutta kun iskä kävi maanantaina etsimässä puuttuvaa väriä, ei sitä tästä kaupungista löytynyt. Joten keskivihreä vaihdettiin tummempaan vihreään ja se puuttuva vaalea vihreä korvattiin kokonaisuudessaan keskivihreällä. Näyttää itse asiassa sillä tavalla paljon paremmalta, ja minäkin siinä olin lopulta pojan kaverina noiden värien vaihtamisessa, että saatiin kissa valmiiksi. Kaikkein mahtavin sattuma oli, että kehyshamsterin kaapista löytyi juuri oikeankokoinen kehys tälle työlle! :) Kehyksen löysin tässä kevättalvella Anttilan keskusvaraston tyhjennyksestä, josta noita kehyksiä innostuin hamstraamaan urakalla, ja jälleen kerran tuli todettua, että aina niille kehyksille löytyy käyttötarkoitus, ennemmin tai myöhemmin. :) Tämä myöhästynyt äitienpäivälahja on nyt seinällä minun sänkyni vieressä.

Keskiviikkoaamuna tuli vähän kiire, että ehdin töihin menevään bussiin. Se on viikon bussivuoroista se, jossa yleensä saa matkustaa melkein yksinään, eli pääsee levittäytymään käsitöidensä kanssa ihan rauhassa. Ja tietysti siinä lähtökiireessä unohtui virkkuukoukku kotiin tietokonepöydälle! Käsityö itsessään oli kyllä matkassa, mutta eipä sille voinut mitään tehdä ilman koukkua. No, päädyin sitten bussimatkan ajan kerimään yhden täyden 7 veljestä -kerän palloksi, kun ei ollut käsille muutakaan tekemistä, ja tykkään muutenkin ainakin torkkupeittoprojektissa virkata mieluummin pallon muotoiselta kerältä kuin sellaiselta, millaisena ne kaupassa myydään; lanka juoksee paremmin, eikä laukussa kuljetettaessa purkaudu ja sotkeudu niin herkästi.

Keskiviikkoaamuna bussini on yleensä sen verran hyvissä ajoin perillä, että ehdin paitsi laittaa luokan kuntoon myös tehdä jonkin aikaa käsitöitä ennen opetuksen alkua - myöhemmälläkin bussilla ehtisin juuri ja juuri perille, mutta siinä tulisi hieman kiire valmistella luokka, eikä olisi varaa esim. bussin myöhästymiseen tai muuhun yllättävään, joten pelaan mieluummin varman päälle ja menen aiemmalla, vaikka jääkin sitten "luppoaikaa". Nyt käytin sen ylimääräisen ajan siihen, että jäin yhtä pysäkkiä aiemmin pois bussista ja kävin ostamassa uuden virkkuukoukun, että pääsen edes paluumatkalla virkkaamaan! Olen ennenkin maininnut, että tuosta työpisteeni lähellä olevasta halpakaupasta yleensä löytyy niitä lankoja ja värejä, jotka ovat aikaa sitten poistuneet Novitan kartoilta, ja nyt siellä poistohyllyssä olikin vanhaa vaaleansinistä Virkkauslankaa. Mikä sattuma - olen nimittäin suunnitellut jo jonkin aikaa virkkaavani liinan valkoisesta, roosasta ja vaaleansinisestä, mutta harmikseni Novitan Virkkauslangasta ei enää ole löytynyt tuota vaaleansinistä. Sopivaa vaaleansinistä löytyisi kyllä muista virkkauslangoista, mutta niissä ei taasen ole ollut ihan oikeaa roosan sävyä, kun Novitan Virkkauslangassa puolestaan on ihan täydellinen sävy. No, kun sitä vaaleansinistä Virkkauslankaa löytyi nyt virkkuukoukun ostoreissulla, niin nappasin samantien matkaan myös roosaa ja valkoista, ja näin on eräs liina vain virkkaamista vaille valmiina. ;) Kuvassa törröttää tietysti myös se 5 mm virkkuukoukku, jota varten sinne kauppaan läksin, ja pääsin näin ollen paluumatkalla jatkamaan torkkupeittoani.

Tällä viikolla olen tehnyt enemmänkin lankaostoksia. Olen pitkin talvea ja kevättä koonnut listaa langoista, joita olisi tarkoitus ostaa ennen kuin ne mokomat taas poistuvat marketeista. Yleensähän minä juoksen heinäkuussa epätoivoisesti kaupungin lankahyllyiltä toiselle etsien viimeisiä rippeitä haluamistani langoista, kun en ole ymmärtänyt niitä aiemmin ostaa. En käsitä, miksen voi niitä käydä ostamassa heti, kun ne ilmestyvät kauppoihin... kai minun täytyy ensin harkita tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä niistä langoista aion tehdä, eikä suin päin vain syöksyä ostamaan jotain epämääräistä läjää lankaa, josta en tiedä vielä, mihin sen käyttäisin. Ja sitten käy niin kuin käy. Esimerkiksi 7 veljestä sateenkaariraita ja Nalle Kukkaketo päivänkakkara loppuivat jo helmikuussa niistä kaupoista, joissa yleensä käyn, eikä niihin ole uusia keriä ilmestynyt.

Kärkkäiseltähän minun on ollut tarkoitus langat hankkia, kun siellä on hintataso vielä ihan siedettävä. Tosin 7 veljestä Raita-langat ovat edullisempia Halpa-Hallissa, mutta sieltä se sateenkaariraita loppui siis heti kättelyssä. Ja Kärkkäinen taas on justiinsa siellä päin kaupunkia, minne minulla ei ikinä ole muuten mitään asiaa, ja jotenkin olen tullut niin laiskaksi, etten viitsi lähteä yhtään mihinkään, jos ei ole ihan pakko. ;)

Perjantaina tuli sitten tilanne, että oli pakko lähteä käymään kaupungilla hoitamassa yksi asia, vaikka ei olisi huvittanutkaan. Tuo lähteminen tympäisi niin paljon, että päätin vaikka väkisin keksiä itselleni jotain muutakin asiaa, ja kun bussikortti oli vielä sen päivän voimassa, niin ajelin sen tyhmemmän asian hoidettuani vielä Kärkkäiselle saakka, ja ostaa pätkäytin kerralla ne kaikki langat, jotka lukivat listassani. No okei, jätin ostamatta vielä pari kerää Puroa ja Huopasta, koska niitä saa tuosta Halpa-Hallistakin, ja vaikkei saisikaan, niin elämä ei siihen kaadu, jos niistä suunnittelemani projekti jäisi tekemättä. Ei aina tarvi toteuttaa kaikkea mitä haluaisi tehdä. :) Tämän lankasatsin pitäisi nyt riittää kutakuinkin kesän yli ja ehkä vähän syksyksikin, mutta tarvittaessa teen täydennyksiä, jos tulee joku tarpeellinen idea mieleen. Kuvassa on langat kahteen virkattavaan villatakkiin, yhteen neulottavaan tunikaan, yhteen virkattavaan toppiin sekä isoon läjään villasukkia niin itselle kuin lahjaksikin. Eli suunnilleen kaikkiin niihin neule- ja virkkausprojekteihin, jotka ovat lähiaikoina (tai tänä vuonna) suunnitelmissa. Torkkupeittolankoja tässä ei vielä ole; teen nyt ensimmäisen peittoni ensin valmiiksi, ja alan sitten miettiä seuraavia mahdollisia peittoja ja hankkia niihin lankoja. Menee luultavasti syksymmälle ne projektit, kunhan saadaan tätä kasaa pienemmäksi. Edelleen lankani mahtuvat kirjoituspöydän kaappiin ja pariin käsityökoriin, joten ei hädän päivää. :)

Tämän enkelin olen nimennyt Viisuenkeliksi. :D Aloitin tämän nimittäin tammikuussa sellaisena hetkenä, jolloin jännitin kovasti Radio Deistä odottamaani puhelua, ja siinä odotellessa laitoin enkelin alkuun. Puheluhan koski Vekaraviisut-kisaa, jossa minun Tule enkeli -niminen kappaleeni kilpaili, ja sitä varten minua haastateltiin radioon puhelimitse. Hoksasin vasta enkelipistelyä aloittaessani, että sehän sopi hyvin laulun nimeenkin. :) No, lauluni taival kisassa tyssäsi maaliskuussa semifinaaliin, mutta tämän enkelin pistely on jatkunut nyt toukokuussa. Ja kuinka ollakaan, viisujen parissa jälleen, nimittäin Euroviisuja seuratessa. :) Tänään muistin yhtäkkiä, että jos minun kappaleeni olisi päässyt niissä toisissa viisuissa finaaliin saakka, niin olisin ollut juuri tänään Lahdessa sitä finaalia seuraamassa - Vekaraviisujen kappaleen on tietojeni mukaan voittanut se kappale, mistä meidän esikoinen sanoi sen kuullessaan, että "tämä laulu laittaa mun jalat rokkaamaan", ja silloin itsekin ajattelin, että siinä on varmasti voittaja ja näin kävikin. :) No, niitä viisuja en siis ole ollut jännittämässä paikan päällä, enkä muistanut edes radiosta kuunnella, kun ehdin jo unohtaa koko kisan heti sen jälkeen, kun oma kappale putosi jatkosta. ;) Mutta noita vähän isompia viisukisoja kyllä kuunnellaan tänään tämän Viisuenkelin seurassa. Tavoitteena paljon edistystä pistojen osalta ja Paratiisi-Oskarille hyvää sijoitusta! :)

Siinäpä viikon käsityötapahtumat lyhykäisyydessään. Ei siis oikeastaan varsinaista edistystä muuten kuin pistojen ja lankavaraston kasvun osalta, mutta kyllä se lankavarasto sitten pienenee kertarysäyksellä, kun se torkkupeitto on valmis! :)

Mukavaa kevään jatkoa kaikille, jotka keväästä nauttivat, ja meille muille hauskaa syksyn odotusta...! ;) Ja viikonlopun jatkoja tietysti tasapuolisesti itse kullekin! :) Kiitos taas käynnistä ja kommenteista - palaillaan jälleen, kun asiantynkää tulee. :)

Edit: P.S. Just klikkasin uutissivustolle, ja luin tällaisia uutisia etiopianutuista!

Lasten kädentaitoja

Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin käsityöblogin aiheena on lasten tekemät kädentyöt. :) Mennyt viikko onkin ollut täynnä jännitystä ja salaisuuksia, varsinkin nuoremmalla pojalla, joka ensimmäistä kertaa elämässään pääsi osalliseksi tästä äidin yllättämisestä. :) Esikoinen on jo vanha konkari tässä asiassa, kun on monta vuotta ollut päiväkodissa, missä näistä askarteluista kiitettävästi huolehditaan, mutta kuopus tosiaan aloitti vasta viime syksynä tarhassa, niin ei ole ennen minulle tainnut tehdä kuin isin avustuksella jotain kortin tapaista. Arvasin heti maanantaina, että nyt on taidettu aloittaa äitienpäiväaskartelut, sillä kuopus ilmoitti minulle heti illalla töistä palattuani: "Äiti, sinulla on sunnuntaina äitienpäivä!" :) Kysyin, että tekeekö hän minulle jotain lahjaa, johon hän vastasi: "Joo. Se on yllätys. Se on SALAISUUS!" Ja siitä salaisuudesta on minulle kuiskuteltu pitkin viikkoa, vahingossakaan paljastamatta, mikä se mahtaisi olla. Torstai-iltana tulin töistä niin myöhään, että pojat olivat jo nukkumassa, mutta kun eteisen ovi kolahti, pomppasi kuopus sängystään ja tuli makkarin ovelle ilmoittamaan: "Sinulle on SALAISUUS! Se on piilossa." Selvisi vielä, että se on kaapissa piilossa... ;) Iskältä varmistin myöhemmin, että missä kaapissa se on, etten vahingossa vaikka innostu just sitä kaappia siivoamaan, jolloin salaisuus menisi pilalle...

Hyvin piti salaisuus tähän aamuun saakka. :) Sain nukkua niin pitkään kuin halusin, ja herättyäni hiukan ennen kymmentä huikkasin sängystä, että nyt saa tulla. :)

Tässä on se kuopuksen tarkoin varjelema SALAISUUS:

Tämä on rintakoru. :) Korun koosta ei välttämättä saa kuvasta käsitystä, mutta pohjana on lastenruokapurkin kansi, johon on liimattu makaroneja, herneitä ja siemeniä, ja joko komeus on maalattu kultamaalilla. Takana on hakaneula, jolla korun saa laitettua kiinni puseroon, ja minulla sattuukin sopivasti olemaan tänään päälläni pitsineule, jonka pitsin reikien läpi sain tosi näpsäkästi pujotettua neulan, niin ei tule edes vaatteeseen reikiä. Tätä korua aion pitää ainakin tämän päivän ja huomisaamuna, kun päiväkodissa on äideille kahvikonsertti. :) Taitavasti on 3-vuotias osannut tällaisen tehdä!

Esikoisen lahja meni myös samantien käyttöön. :) Hän oli tehnyt eskarissa neulatyynyn, eli kahvikuppiin on laitettu pumpulia ja päälle liimattu kukallinen kangas. Minä hoksasin heti, että laitan tähän isopäiset helmiäisnuppineulani, joita käytän pääasiassa ristipistotöiden, kuten pinkeeppien (neulavahtien) koristeluun. Laitoin tähän nyt Bohinin neulat, jotka minulla oli rasiassa, mutta muita neuloja en uskaltanut laittaa, kun ovat erimerkkisiä tai eri pakkauksesta, niin eivät mene sitten sekaisin. Tästä on nyt helppo ottaa juuri sen värisiä neuloja kuin tarvitsee, kun ne on lajiteltu vielä väreittäin. Poika auttoi minua vähän noiden neulojen laittamisessa.

Kortista esikoinen huomautti, että hän valitsi siihen väreiksi turkoosia ja pinkkiä äidin lempivärien mukaisesti. :) Kyllä onkin ajattelevainen poika!

Mieltäni lämmitti molemmissa lahjoissa se, että niissä on hyvin käytetty kierrätysmateriaalia. Aiemmin keväällä kuopuksen ryhmä kävi hakemassa kierrätyskeskuksesta tyhjiä lastenruokapurkkeja, joihin kylvivät herneitä kasvamaan, ja luultavasti siitä satsista on jäänyt niitä kansia yli tähän käyttöön - ja näemmä myös niitä herneensiemeniä. ;) Veikkaisin myös, että neulatyynyn kahvikuppi on samoin peräisin kierrätyskeskuksesta, siellä kun näitä aarteita riittää ja on ihan päiväkodin vieressä. Lapset kasvavat pienestä pitäen siihen, että "toisen roska on toisen aarre" ja kaikkea voi aina hyödyntää muuhun tarkoitukseen. :) Minäkin pistin visusti käärepaperit talteen näiden lahjojen ympäriltä... :)

Lasten käsitöistä siirrytään vielä minun käsityökoppaani:

Kuva kertoo kaiken oleellisen. Paloja on kasassa nyt noin puolet eli 37 kpl, joista kuusi on reunustettu jo valkoisella. Kun kuuden kerän kuljettaminen bussivirkkauksena on vähän hankalaa, hoksasin että voin pakata matkaan vain muutaman palan ja luonnonvalkoisen kerän, ja virkkailla valmiisiin paloihin reunuksia. Näin sitten sekin homma jo etenee, kun kuitenkin tässä vaiheessa pystyin jo päättämään, että yksi reunakerros riittää, eikä tarvita kahta.

Päätin, etten aloita uutta käsityötä, ennen kuin tämä peitto on valmis, mutta saatan joutua siitä päätöksestä hieman joustamaan... riippuen siitä, milloin peitto valmistuu. :)

Nimittäin perjantaina sain idean, joka pitäisi vielä tässä toukokuun aikana ehtiä toteuttaakin, ja siihen tarvitsin tämän Kotiväki-kerän, jonka ruokaostoksilla käydessäni nappasin matkaani. Teen nyt toistaiseksi niin pitkälle tuota peittoa kuin suinkin ehdin, mutta jossain vaiheessa täytyy ottaa työn alle sitten Kotiväkeä, jotta ehdin siitä sen ideani ajoissa toteuttaa. Aina näemmä tulee kaikenlaista eteen, vaikka kuinka ajattelisi, että keskittyy vain yhteen käsityöhön. Tai siis omasta päästänihän ne jutut tulevat, ei niitä kukaan pakota tekemään. ;)

Hyvää äitienpäivän jatkoa itse kullekin!

Lämmittimet

Viime viikonloppuna oli pakko laittaa puikot viuhtomaan oikein toden teolla, ja riittipä puikottelua vielä tiistaille saakka. Työstettävänä oli ehkä ohuinta lankaa, mitä olen koskaan neulonut, ja valmis tuotos piti saada ajoissa postiin, niin eipä siinä ehtinyt kuin nukkua ja neuloa. :) Onneksi satuin löytämään lauantai-iltapäivällä kirjastosta peräti kolme ihan katsomisen arvoista dvd-levyä, niin oli jotain neulomisseuraa. Minä kun en osaa tehdä "vain käsitöitä", vaan aina pitää olla jotain kaveria. Television katsominen ei ole minun lajini, joten yleensä sitä neulomisseuraa löytyy tästä tietokoneelta, kuntopyörästä tai sitten kirjastosta: kirjat ja äänikirjat ovat jo tuttua käsitöiden oheispuuhaa, mutta nyt taisin ensimmäistä kertaa tosiaan löytää kirjastosta jopa jotain katseltavaa. No, ne on jo katsottu ja laitettu miehen matkassa palautukseen, mutta niin on työn alla ollut neulekin jo laitettu maailmalle. :)

Lämmittimet

Tehty ajalla: 29.4.-3.5.2011

Malli: Valepalmikkojoustinta

Lanka: Schachenmayr Rheuma Thermal Wolle luonnonvalkoinen (02070)

Langankulutus: 50 g

Puikot: 2 mm

Koko: Naiselle

Muuta: Lahjaksi menevät

Vaikka kuvassa villa on lämmittämässä sääriä, nimesin nämä säärystimien sijaan lämmittimiksi, sillä nämä voi halutessaan vetää vaikkapa polvia tai käsivarsia lämmittämään, ja lämmittimien saaja ymmärtääkseni kaipaakin enimmäkseen juuri polviin ylimääräistä lämpökerrosta. Lämmittimet menevät siis lahjaksi ja ehdottomasti tarpeeseen! Valitsin langaksi reumalangan siksi, että ajattelin sen olevan jollakin tavalla "erityisen lämmittävä", mutta koska lanka on hyvin ohutta, niin mietin hiukan, miten paljon se loppujen lopuksi sitten lämmittää. Ehkä nämä ovatkin sitten sellaiset kesäajan lämmittimet, kun silloinkin on jonkinlainen lisälämpö kolottavissa jäsenissä tarpeen, mutta paksummat jutut voivat olla liian kuumia, ja niitähän lämmittimien saajalla onkin jo ennestään. Toivottavasti nämä nyt ovat sopivat ja tarpeelliset! :)

Kiikutin nämä tosiaakin jo tiistai-iltana postiin pari minuuttia ennen sulkemisaikaa, mutta eipä tässä ole ehtinyt aiemmin näistä postailemaan. Vientiä siis riittää vielä ainakin tämän viikon ajan, ja vaikuttaa lupaavasti siltä, että ensi syksynä tätä naista viedään vieläkin kovemmalla vauhdilla. Päässä käy tällä hetkellä kova surina tulevia asioita sulatellessa, jos nyt muuten alkaa tuo surina pikkuhiljaa rauhoittua tämän lukuvuoden osalta. Taas kerran ihmettelen, että miten voi lukuvuosi olla lopuillaan, kun tuntuu että just pääsin itse vasta vauhtiin. :D

Ja kohta lähdenkin sitten tutustumaan kouluun. Siis esikoiseni kanssa hänen tulevaan kouluunsa. En viitsi ihmetellä enää uudestaan ajan kulumista... Ainakaan matka ei ole pitkä, kun koulu on tuossa meidän "takapihalla" eli kotiovelta koulun portille on ehkä 10 metriä. :) Koulun piha onkin meille tuttuakin tutumpi, kun pojat tykkäävät leikkiä siellä mieluummin kuin omalla pihalla (siis taloyhtiön), mutta sisällä en ole käynyt koskaan muuten kuin äänestämässä, ja onhan siinä koulussa paljon muutakin tutustumista kuin ne ulkoiset puitteet. Saa nähdä, kumpaa tässä jännittää enemmän, poikaa vai äitiä... ;)

Surina päässä tulee siis varmaan jatkumaan pitkään, mutta toivottavasti myös tuo virkkuukoukku jaksaa surista ainakin välillä. Ristipistoihin en ole vilkaissutkaan sen jälkeen, kun se Nooa-taulu valmistui, jotenkin ei ole nyt pystynyt kaikkeen keskittymään. Onneksi isoäidinneliöt ovat sopivan aivotonta puuhaa, ja kuuden kerän kanssa pystyy virkkaamaan jopa bussissa vähemmän ruuhkaisempaan aikaan. Tänään on kyllä vuorossa taas se viikon ruuhkaisin bussireissu, mutta on minulla sinnekin virkkuusuunnitelma, joka ei vie niin suunnattomasti tilaa. :) Ei tässä muuten käsityöt etenisikään, jos ei olisi noita työmatkoja!

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua! :) En tiedä, milloin palailen linjoille, jos ei tässä nyt ihan heti mitään valmistu... Kiitos käynnistä ja näkemisiin! :)

Huhtikuun raporttia ja toukokuun suunnitelmia

Huhtikuussa blogini päivittyi aika harvakseltaan - koko yli viisivuotisen blogihistoriani aikana tämä on ollut ehdottomasti hiljaisin bloggauskuukausi. Mutta no, minullakin on elämä. :) Ja olen tullut siihen tulokseen, että aika kannattaa käyttää mieluummin käsitöiden tekemiseen kuin niistä kirjoittamiseen. Toki tämän kuukausiraportin näpsyttelen nyt tässä totuttuun tapaan, kun ei satu olemaan tällaisena tuikitavallisena lauantaiehtoona parempaakaan tekemistä, käsityökin voi hetken aikaa odotella. :)

Huhtikuussa valmistuivat:

• 3.4. Sytomyssyt 4 kpl (virkaten), langankulutus 250 g
• 7.4. Mekko (virkaten), langankulutus 885 g
• 19.4. Toppi (virkaten), langankulutus 233 g
• 22.4. Janlynn: Noah's Ark (ristipistellen)
• 26.4. Jakku (virkaten), langankulutus 352 g
• 27.4. Kellohattu (virkaten), langankulutus 115 g
• 29.4. Ananasponcho (virkaten), langankulutus 144 g
• 29.4. Luutu (neuloen), langankulutus 21 g

Lankaa kului huhtikuussa tasan 2 kiloa. Täsmällinen määrä selittyy sillä, että virkkasin ainoastaan aloitetuista lankakeristä ja kulutin ne aloittamani kerät kokonaan loppuun. Virkkaamallahan tuo lankamäärä pääosin kului, mutta sorruin ihan kuun lopulla kuitenkin neulomaankin, vaikkei se tällä hetkellä tunnukaan yhtään houkuttelevalta käsityönlajilta. Lankaa ostin koko kuussa vain 50 grammaa, eli tuo pari kiloa on likimain kaikki miinusta lankavarastoon. :)

Sain pidettyä kiinni myös tavoitteesta valmistaa yksi ristipistotyö kuukaudessa - saa nähdä, onnistunko siinä toukokuussa, sillä kaikki keskeneräiset pistelyt ovat nyt niin kovin alkuvaiheessa. Mutta ainahan voi yrittää! :)

Toukokuussa on tarkoitus valmistaa yksi neuletyö, eli se samainen, johon sen 50 gramman kerän huhtikuun puolella ostin. Peitonvirkkuuprojektia olisi mukavaa saada eteenpäin, sillä siinä on valmiina vasta 18 palaa, tai ei nekään kokonaan valmiita ole, kun niihin tulee sitten ihan lopuksi vielä kerros tai pari valkoisella ennen yhdistämistä. Eli siinä voi riittää niin paljon työsarkaa, etten välttämättä kaipaa muita käsitöitä häiritsemään, kun ei ole nyt muihin käsitöihin lankaakaan varastossa. Paitsi niin, se yksi pipoprojekti tässä on ennemmin tai myöhemmin edessä ja langatkin siihen valmiina - jotenkin houkuttelisi lykätä se kesäkuulle, jos silloin järjestetään KYH... ;) (johon en ole aiemmin osallistunut, mutta nyt tekisi mieli kokeilla) Joten jos jatkossakin esittelen täällä ainoastaan valmiita käsitöitä, niin voi tulla toukokuusta vielä huhtikuutakin hiljaisempi blogin osalta. Ääntä ja elämää kyllä riittää sitten blogin ulkopuolella! ;)

Siinäpä tämän kertainen kuukausiraportti! Nyt taidan pelata kierroksen liikennemuistipeliä, ja sitten alkaakin jo iltatoimet, jotta jaksaa taas touhuilla sunnuntaina heti aamusta alkaen. :) Levollista lauantai-illan jatkoa, ahkeraa alkavaa viikkoa ja touhukasta toukokuuta teille kaikille! :) Kiitos, kun viitsitte käydä täällä lukemassa ja kommentoimassa!

Langanloppuja

Taannoin ostaessani Cannesia mekkoa varten ja Bambua twinsettiin, ostin kaiken varalta hieman ylimääräistä - ainahan niistä jämistä voi tehdä sytomyssyjä. Vaan kun olen tänä keväänä jo myssyillyt melko lailla, ja eräs toinen pipoprojekti odottaa lähitulevaisuudessa, niin tuntui siltä, että en jaksa tähän väliin alkaa myssyjä vääntämään. Tietysti, jos lankaa olisi jäänyt silleen sopivasti yhden myssyn verran, niin sen olisin varmasti tekaissut, mutta molempia lankoja jäi yli aika reilusti - Cannesia yksi täysi kerä + vajaa kerä ja Bambua peräti kolme täyttä + yksi vajaa. Joten keksin sitten jotain muuta, mihin voisin loput langat upottaa. No okei, tulihan siinä sitten yksi päähinekin tehtyä, mutta itselle. :)

Tässä siis "jämälankaprojektin" tuotoksia:

 Kellohattu

Tehty ajalla: 26.-27.4.2011

Malli: Novita Kesä 2005 nro 42

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Cannes luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 115 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Oma pää n. 54 cm

Muuta: Ihana! :) Tein vähän lyhyemmän kuin ohjeessa, koska lanka hupeni vähiin.

En ole koskaan ajatellut oikein olevani "hattuihminen", tai siis en ole juurikaan hattuja omistanut. Jonkun olkihatun taisin kymmenen vuotta sitten itselleni ostaa, mutta se on jo aikapäiviä sitten hajonnut. Talvella pidän päässäni pipoja, kesällä huiveja, ja on minulla yksi virkattu kesäpipokin. Mutta nyt on alkanut tehdä mieli taas oikein kunnon lierihattua, joten päätin kokeilla, millaisen saisin Cannesista aikaan. No, kunnon lieriä en tähän saanut, kun lankaa oli suhteellisen vähän, mutta aivan ihanan hatun sain itselleni kuitenkin! :) Tässä on ihan jotain 20-luvun tunnelmaa... Lisäksi tämä selvästi huutaa koristeeksi jotain kukkasia tms., mutta en halua laittaa tähän pysyvästi kiinni mitään, jotta hattu sopii sitten erilaisten vaatteiden kanssa. Luultavimmin teen jatkossa pienistä puuvillalankanyssäköistä tähän irroitettavia/vaihdettavia kukkasia - kunhan niitä nyssäköitä ensin muista projekteista jää. :) Ja se varsinainen lierihattu jäänee tulevaisuuden virkkaussuunnitelmien joukkoon... ;)

Ananasponcho

Tehty ajalla: 27.-29.4.2011

Malli: Novita Kesä 2009 nro 44

Suunnittelija: Arja Viitala

Lanka: Novita Bambu lila (746)

Langankulutus: 144 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: S/M

Muuta: Hapsuja on tuplasti enemmän kuin ohjeessa.

Tämän ponchon tein ihan vain siitä syystä, että lankaa oli just sen verran jäljellä, että se ei paljon kummoisempaan työhön riittänyt. ;) Sitä paitsi tämä on ollut joskus to do -listallani, vaikka olenkin sen sieltä poistanut silloin, kun vähän siivosin listaani. Vaan voi sitä joskus tehdä käsitöitä listan ulkopuoleltakin (kuten nämä kaikki nyt esiteltävät työt ovat). ;) Loppujen lopuksi lankaa riitti niinkin hyvin, että sain tehtyä tähän tuplasti enemmän hapsuja kuin ohjeessa; sen mukaan olisi hapsuja tullut vain joka toiseen lenkkiin ponchon helmassa, mutta minusta se näytti vähän hölmöltä, joten sidoin hapsuja lopulta jokaiseen lenkkiin. Laskeutuu sillä tavalla minusta kauniimmin. :)

Tämän virkkaaminen oli sikäli mukavaa vaihtelua, että mallia ei taatusti ehtinyt oppia ulkoa, kun jokainen kerros oli erilainen. ;) Aika lailla siis olin ohjeessa kiinni, mutta kun nappasin mallikuvasta kopion, niin hyvin tätä saattoi virkata jopa bussissa. En ole paljon ananaskuvioita virkkaillut, vaikka kaunishan tuo kuvioklassikko on. Tosin mietin, että miksihän sitä kuviota kutsutaan ananaskuvioksi, koska minä en tuossa kuviossa onnistu näkemään ananasta: en kokonaisena, renkaina, paloina enkä murskana... ;) Mutta ehkä joku muu on siinä nähnyt ananaksen, kun kuvio on sen mukaan nimetty. :)

Luutu

Tehty: 29.4.2011

Malli: Ainaoikeaa

Lanka: Novita Bambu lila (746) kaksinkertaisena

Langankulutus: 21 g

Puikot: 5 mm

Koko: n. 15x15 cm

Muuta: Tulipa taas tehtyä ja kulutettua lanka loppuun. :)

En sitten saanut ponchon hapsuihin upotettua vielä kaikkea Bambua, joten tekaisin yhden luutun. Näitähän tarvitsee aina, entiset alkavat olla jo aika kulahtaneita. Neuloin ainaoikeaa kaksinkertaisena eli kerän molemmista päistä, ja homma jatkui siihen saakka, että lanka loppui. :) Tämä on kyllä ihanan pehmoinen verrattuna vanhoihin käytettyihin luutuihin, mahdankohan raaskia tätä edes käyttää... ;)

Huhtikuiset käsityöt taitavat olla nyt sitten tässä, joten palailen linjoille tässä illan päälle kuukausiraportin kanssa. :) Siihen saakka: näkemiin ja rauhaisaa mutta käsityöntäyteistä viikonloppua! :)

Bambua

Novitan Bambu on kyllä yksi kaikkien aikojen lempparilangoistani. En ole vielä kertaakaan epäonnistunut Bambun kanssa, sillä aina vaan siitä syntyy ihan täydellisiä vaatteita! Lankaa on helppo työstää, vaatteista tulee istuvia ja hyväntuntuisia, Bambulle suunnitellut mallit ovat kauniita ja värit ihan minun omiani. :) Bambun kanssa kävi kuten monen muun langan kanssa, että meni pari vuotta langan ilmestymisestä, ennen kuin ennätin sitä edes testata, minä kun olen niin hidas syttymään. Sitten, kun tähän lankaan ehdin ihastua, niin kappas vain se hävisi markkinoilta. Tähänkin twinsettiin tilasin langat Virosta saakka, koska tämä setti oli ihan pakko saada. Onneksi tilasin. :)

Toppi

Tehty ajalla: 6.-19.4.2011

Malli: Novita Kesä 2010 nro 36

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Bambu lila (746)

Langankulutus: 233 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: M

Muuta: Ihana! 

 

Jakku

Tehty ajalla: 19.-26.4.2011

Malli: Novita Kesä 2010 nro 38

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Bambu lila (746)

Langankulutus: 352 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: S/M

Muuta: Ihana tämäkin!

Novitan lehdessä näitä toppia ja jakkua ei ole kuvattu yhdessä, mutta selvästikin nämä on luotu toisilleen. :) Sama käpykuvioinen pitsi toistuu molemmissa vaatteissa; jakku on virkattu kokonaan pitsillä, kun taas topissa pitsiä löytyy helmasta ja pienien neliöiden verran etu- ja takakappaleiden pääntiellä. Klikkaa kuvia suuremmaksi, niin näet. :) Tuo päänteillä oleva käpykuvio on se "juttu", johon tässä setissä ihastuin.

Hyvää viikonjatkoa!

Kolmastoista ristipistohassutus valmiina :)

Vähiin käy ennen kuin loppuvat kokonaan, nämä ristipistohassutustyöt nimittäin. :) Kolmastoista hassuttelutyö on nyt valmistunut ja roikkunut kehyksissä seinälläkin jo perjantai-illasta saakka:

Noah's Ark

Tehty ajalla: 15.1.-22.4.2011

Malli: Janlynn: Noah's Ark

Kangas: 14 ct aida valkoinen

Langat: DMC valkoinen, 310, 334, 414, 704, 744, 754, 762, 797, 977, 3325, 3346, 3371, 3721, 3826

Pistot: Risti-, jälki- ja solmupistoja

Koko: 123 x 96 pistoa, n. 22,2 x 17,1 cm

Viimeistely: Valmiskehykseen, koko 20 x 25 cm

Muuta: Ristipistohassutus nro 15. Kuopuksen oma taulu. :) 

Tämän taulun valmistumista on meidän perheessä odotettu hyvin hartaasti. Tai ainakin sitä on odottanut tämä kuvan pieni mies, jolle taulun lupasin. Onnellinen on taulun saaja, kun taulu on nyt viimein seinällä hänen sänkynsä yläpuolella. Se on siinä suojelemassa pienen unta. :)

Tykkäsin tehdä tätä mallia, vaikka täytyy myöntää, että oli työläämpi, mitä olisi voinut mallin perusteella päätellä. Mutta tässä on mukavasti vaihtelua sikäli, että on sekä pieniä että isompia värialueita; samoin jälkipistojen kanssa välillä sai pistellä suoraa pätkää ilman, että tarvitsi edes ohjetta katsoa, ja välillä taas piti olla hyvinkin tarkkana, mihin piston tuikkaa. Oikein mukava projekti siis, ja lopputulos on kyllä aivan ihana! :) Onneksi minäkin näen tämän taulun omasta sängystäni suoraan, eli ei ole ainoastaan kuopuksen ihailtavissa. :)

Tämän taulun malli olisi minulla nyt joutilaana eteenpäin laitettavaksi, koska en aio tätä uudestaan pistellä. ;) Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin voisin tämän muutamalla eurolla myydä halukkaalle. Ohjekuva on kyllä vähän kärsinyt, eli taitosten kohdalta hiukan revennyt, mutta pääsääntöisesti ohjeesta saa aika hyvin selvää. Kysehän on pelkästä mallista, eli kangasta ja lankaa ei tule mukana. Jos siis kiinnostaa, niin pistä mailia marska_77 at yahoo.com

Hyviä pyhienjatkoja toivotellen,

Lankalauantaina

Käsityöblogia täytyy ihan jo perinteen vuoksi päivittää lankalauantaina, vaikkei varsinaista lanka-asiaa olisikaan. :) Toki jokaisena vuoden päivänä jonkinlainen lanka kulkee sormieni läpi, mutta tällä erää ei ole vielä mitään esiteltävää, ainakaan omien käsien lankatöistä.

Sen sijaan haluan ylpeänä esitellä teille taidokkaan käsityön, jonka oma rakas poikani on pienillä sormillaan tehnyt:

Tämä oli odottamassa eteisen pöydällä maanantai-iltana, kun tulin töistä kotiin. Itkuhan siinä pääsi, kun katselin esikoiseni kädenjälkeä. :) Eskarin ohjelmassa oli pari viikkoa sitten sormivirkkausta, ja tämä ihana ohraruohopurkki on selvästikin pitkällisen aherruksen tulosta. Eskarilainen itse tuumasi, että "sormivirkkaus oli sekä helppoa että vaikeaa". :)

Kuvassa näkyy myös kuopuksen keväisiä aikaansaannoksia. Viherpeukalo voi näemmä hypätä geeneissä yhden sukupolven yli: molemmat vanhempani ovat todellisia puutarhaihmisiä, kun taas minua itseäni ei voisi mullassa möyriminen vähempää kiinnostaa. ;) Mutta tänä keväänä meidänkin keittiön ikkunalle on ilmestynyt varsinainen kasvimaa, kun pojat ovat alkaneet harrastaa tuota viljelyä. Tosin päiväkodin avustuksella: esikoinen kylvi siis ohraa eskarissa ja kuopus on kylvänyt tuon herneenverson omassa ryhmässään. Olivat päiväkotiryhmän kanssa ensin tehneet pienen retken kierrätyskeskukseen (päiväkodin vieressä) hakemaan lasipurkkeja ja samalla reissulla ostaneet kaupasta multaa ja herneensiemeniä, eli useamman päivän projekti sekin on ollut. Saa nähdä, saadaanko siitä vielä jopa satoa... ;)

Jottei jäisi sellainen kuva, etten minä ole vääntänyt lankoja ollenkaan viime aikoina, niin kerrottakoon, että tällä viikolla on jopa valmistunutkin pari käsityötä. Toisen esittelen vielä tässä viikonlopun aikana, toinen odottaa yhä kaveria valmistuvaksi, jotta koko setti tulee nähtäväksi kerralla. Luultavimmin seuraavan viikon sisällä on odotettavissa lisää postauksia, sitten kun on jotain näytettävää.

Leppoisaa lankalauantain jatkoa ja suloista sukkasunnuntaita huomiselle! Sekä tietysti siunattua vuoden suurinta juhlapyhää! :)

Sekalaista

Pieni sekalainen päivitys aiheesta jos toisestakin...

Ensinnäkin Oulun seudulla asuvat, jotka olette kiinnostuneet neuletapaamisista: käykäähän lukemassa Oulunseudun Neuletapaamiset -blogissa uusin tiedote, ja ennen kaikkea kommentoimassa! Ennen seuraavaa neuletapaamispäivää pitäisi saada vähän tapaamisissa kävijöiden mielipiteitä kuulluksi... :) Kiitos!

Torstaina kävin kaupungilla, kun oli kertynyt niin paljon asioita hoidettavaksi. Minä kun en mielelläni yleensä kaupungille/kauppoihin lähde kuin pakon edessä, niin tahtoo olla tapana hoitaa sitten kaikki asiat kerralla - ja aikaahan siinä säästää, kun ei yhden jutun vuoksi lähde liikenteeseen. :) Yksi hoidettavista asioista oli viedä virkkaamani isoäidinneliö-vauvanpeitto Matkahuoltoon, joka toimittaa peitot veloituksetta eteenpäin Maailman suurin tilkkupeitto -tempaukseen. Ja arvatkaa mitä - olin ensimmäinen, joka toimitti peiton Oulun Matkahuoltoon! :) Kuvittelin, että niitä olisi sinne kiikutettu tähän mennessä jo kymmeniä, mutta niin minulle sanottiin, että ensimmäinen olin. Hassua. :)

Myös sytomyssyjä tuli vietyä taas pussillinen Lumoavaan Lankaan, ja nyt pidänkin vähän taukoa myssyilystä. Kun ei ole nimittäin jämälankoja myssyttäväksi. ;)

Sytomyssyistä tuli mieleen tämä uutisjuttu aloe veran mahdollisesta yhteydestä syöpään. Ehkei tuosta vielä kannata ihan hysteeriseksi tulla, mutta kyllä alkoi silti vähän mietityttämään, kun nykyään tuppaa jokainen lankavalmistaja kyllästämään sukkalankansa tuolla aloe veralla. Ja onhan sille moni neuloja ja sukankäyttäjä allerginenkin, joten onko sen terveysvaikutukset todella niin suuret verrattuna mahdollisiin haittoihin, että sitä kannattaa lankoihin lisätä? Minun jalkapohjani ainakin vain rapisevat kuivuuttaan, vaikka kuinka pitäisin mömmökäsiteltyjä sukkia jalassa. ;)

Palaan vielä torstain kaupunkireissulle, jossa piipahdin Anttilassa. Varsinainen asiani oli ostaa uusi puuteri, mutta pitihän siellä kolmannessa kerroksessakin käydä totuttuun tapaan:

Reumalangasta ajattelin neuloa pienen lahjan lähiaikoina. Virkkuukoukku ei liity mitenkään reumalankaan, mutta totesin, että minun ohuin virkkuukoukkuni on 1,5 mm, ja olen jo pitkään kaivannut ohuempaakin koukkua, niin ostinpa sitten 1,25 mm koukun. Tiedä sitten, onko tuolla varsinaisesti mitään merkitystä, onko se neljännesmillin ohuempi tai paksumpi... Virkkuulankaakin pitäisi jossain vaiheessa raaskia ostaa, ideoita olisi vaikka millä mitalla.

Ei tässä oikeastaan ollut sitten tämän kummempaa asiaa, kun ei ole paljon mitään käsitöihin liittyvää viime aikoina tapahtunut. Hyvää viikonlopun jatkoa! :)

Mustan kissan paksut posket

Musta kissa ei ainakaan vielä ole tuonut minulle huonoa tuuria. Hyvää tuuria sen sijaan on ollut, vaikkakin tämä tuuri osui kohdalleni jo ennen mustaa kissaa, koska arvonta oli viime perjantaina ja kissa juoksi tien yli lauantaina ja sunnuntaina. ;)

Minullahan on ylipäätään tavattoman hyvä onni kaikissa blogiarpajaisissa - voitto napsahtaa lähes aina, jos johonkin osallistun. :) Siitä syystä en olekaan moneen vuoteen osallistunut blogiarpajaisiin kuin muutaman kerran, koska ensinnäkin haluan antaa muillekin mahdollisuuden voittaa. ;) Toisekseen en ole missään määrin materian perään, joten en ota edes ilmaiseksi sellaista tavaraa, jota en akuutisti tarvitse (poikkeuksena on jotkut pakko tehdä -käsityöt, jotka päätyvät lopulta kaapintäytteksi ks. ed. postaus ;) ). Niinpä olen päättänyt, että osallistun arvontoihin vain siinä tapauksessa, että tiedän etukäteen palkinnon, ja että se on sellainen, mille voisin löytää hyvin käyttöä. Koska minähän sen kuitenkin voitan. ;)

Kuten voitin nytkin. :) Suden silmukoissa oli arvonnan palkintovaihtoehtoina joko virkattu lammas tai sitten virkattu liina ja ristipistopakkaus. Arvontaan osallistuessani vastasin, että minulle kelpaa kyllä kumpi vaan (lammas olisi varmasti kelvannut myös kuopukselle), mutta salaa mielessäni toivoin, että jospa saisin sen liinan ja ristipistopakkauksen. Ja nehän ne minulle sitten arvalla osuivatkin. :) Sudella itselläänkin on muuten satumaisen hyvä tuuri noissa arpajaisissa, ollaan siis "kohtalotovereita" sillä saralla. :) Mitenhän muuten kävisi, jos me molemmat osallistuisimme samoihin arpajaisiin?

Kuvasin palkinnon tällä kertaa vähän kauempaa, jotta näette, miten Suden virkkaama upea vihreä liina sopii meidän olohuoneeseemme, tai ainakin noihin taustalla näkyviin sohvatyynyihin. :) Oikein on meidän värinen liina! Ristipistopakkaus houkutteli minua osallistumaan arvontaan, koska siinä on lempikukkiani gerberoita, kuinkas ollakaan vielä minun suosikkiväreissäni. :) Yleensä olen noita kukkatauluja pistellyt lahjoiksi, kun en ole suunnattoman suuri kukkataulujen ystävä, mutta tämän aion pistellä ihan itselleni, kun on niin meidän värejä kuin olla ja voi. :) Olen erittäin onnellinen siitä, että arpaonni oli minulle jälleen suotuisa - ja kiitos Sudelle! :)

Saisi se arpaonni suosia joskus kyllä lottoarvonnassakin - sama rivi on ollut vetämässä kestona helmikuusta 2001, jolloin näin numerot unessa... ;)

Kiitos myös mekkokehuista! :) On ihanaa lukea, miten toivotte minun löytävän mekolle käyttöä. ;) Tarkoitus kyllä on, että vetaisen sen jossain vaiheessa päälleni, vaikka sitten sinne hiekkalaatikolle tai kauppareissulle. Tässä kun olen koko viikon kontannut töissä polveni ja kämmeneni puhki, hyppinyt reidet ja pohkeet maitohapoille ja vielä juossut ja nostellut koipiani kohti kattoa - ja kaiken aikaa laulanut samanaikaisesti! -, niin puistelen ehdottomasti päätäni ajatukselle käyttää mekkoa töissä. :D Eihän sinne kannata laittaa muuta kuin kirpparifarkut, sitä vauhtia siellä vaatteet kuluvat puhki ja likaantuvatkin. Niitä juhlia sitten... no, seuraavat juhlat, joihin aion 100% varmasti osallistua, on tiedossa vuonna 2018, eikä siitäkään ole varmuutta, mihin vuodenaikaan ne ovat. ;) Että ei niitä juhlia nyt meikäläiselle osu ihan tuhkatiheään, ja vaikka kutsuja joskus tuleekin, niin ei ole tullut likimainkaan aina lähdettyä. Tuumasin kyllä, että voisihan tuon mekon pistää päälle esikoisen synttäreille - jos vaikka ehdottaisin pojalle naamiaispukeutumista, koska minulle tulee aina juhlavaatteissa sellainen olo, että olen menossa naamiaisiin, en ole siis missään nimessä oma itseni "tällättynä". Ja kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, niin kesävaatteeksi se mekko on todellakin liian paksu ja kuuma. Käytän kyllä kesäaikaan hameita, mutta niidenkin pitää olla sellaisia pyöräilyn, lenkkeilyn, hiekkalaatikon yms. kestäviä, jotka saavat ihan vapaasti likaantua, rypistyä, revetä ja rispaantua. :) Ja mielellään vähän kevyempiä kuin tuo virkattu paksu ja lämmin tekele. Mutta on se silti ihana! :) Jostain syystä siitä vain tulee yöpaita mieleen... johtuu varmaan väristä ja hihattomuudesta, koska minulla oli lapsena valkoinen froteinen hihaton yöpaita, jonka pituus oli vähän samaa luokkaa kuin tuossa mekossa. :D

Viikonloppuna ajattelin lepuuttaa maitohapoilla olevaa kroppaani, ja jos kädet vielä suostuvat toimimaan, niin - yllätys yllätys - virkkaan! :) Tai ristipistoilen, kumpi vaan käy. Kuopus kyseli viimeksi tänään, teenkö hänen tauluaan, eli se ei ole unohtunut meiltä kummaltakaan. Olen ottanut tavakseni pistellä yhden langallisen aina kymppiuutisten aikaan illalla, että etenee edes sen verran päivässä. Ei siinä enää ole paljon jäljellä, kyllä se vielä tämän kuun aikana on kehystettynä seinällä. :) Kun vain kuopus päättäisi, että millä seinällä. ;) (hän on ehdottanut keittiötä, ja arvatenkin noin vajaan metrin korkeudella)

Hyvää viikonloppua! :) Täältä ei ole tulossa ihan vähän aikaan valmiita töitä, koska on vain isompia juttuja tekeillä, joten palaillaan asiaan sitten joskus...