Maaliskuun raporttia ja huhtikuun suunnitelmia

Maaliskuu vetelee viimeisiään, ja on taas aika tarkastella, mitä tuli tässä kuussa tehtyä.

Aloitankin tavoitteistani, vaikka asetinkin tälle kuulle varsin väljät tavoitteet. Miten ne mahtoivatkaan toteutua...? Tavallisella fontilla on siis kuun alussa laatimani tavoitteet - kursiivilla sitten se miten tavoite toteutui.

Ristipistoillen

• Aloita ja tee valmiiksi yksi lahja - kyllä sain tehtyä ihan ajallaan; lisäksi tein pari muutakin lahjaa
• Osallistu Violariumin kirjekuorikilpailuun - no niinpäs tein :)
• Aloita yksi ristipistolahja - sain ihan hyvin alkuun
• Tee 1-2 joulukoristetta Joulu-SALiin - juuri ja juuri sen yhden sain tehtyä
• Tee valmiiksi SAL-Vuodenaikojen Talvi (tai ainakin vähän eteenpäin) - ei puhettakaan, että olisin saanut valmiiksi, mutta edistyi se sentään vähän...
• Tee joulukalenteria eteenpäin - heh, noin 20 pistoa tein...

Neuloen

• Fifi III valmiiksi - valmistui
• Helmikuussa jääneet jämälangat loppuun (Malibu, Isoveli, Huopanen) - ei niitä täällä enää missään näy paitsi valmiissa töissä ;)
• Osta turkoosia Huopasta ja neulo lapaset (+ jämälangat heti pois) - jep!
• Jotain vihreää Project Spectrumin hengessä - laskujeni mukaan kolme valmista vihreää sain neulottua

Virkaten

• Muista hämmentää Kevätsoppaa - muutaman patalapun virkkasin
  
• Jotain vihreää Project Spectrumin hengessä - valmiiksi tuli vain pari patalappua, jossa on vähän vihreää; yksi vihreä virkkaus on tekeillä kylläkin...

Maalikuussa siis valmistuivat:

• 2.3. Fifi III -huivi (neuloen), langankulutus 242 g
• 5.3. Lahja (ristipistoillen) - tästä ei vielä kuvaa
• 7.3. Kirjojen säilytyspussi (ommellen)
• 11.3. Huovutetut lapaset (neuloen, pesukone- ja neulahuovuttaen), langankulutus 127 g
• 11.3. Patakinnas (neuloen, pesukone- ja neulahuovuttaen), langankulutus 78 g
• 11.3. Liljankukkia 3 kpl (neuloen, pesukonehuovuttaen), langankulutus 50 g
• 11.3. Liljankukkia 2 kpl (neuloen, pesukonehuovuttaen), langankulutus 33 g
• 11.3. Patalaput 2 kpl (virkaten, pesukone- ja neulahuovuttaen), langankulutus 58 g
• 13.3. Patalaput 2 kpl (virkaten), langankulutus 64 g
• 15.3. "Tuluskukkaro" (neuloen, virkaten), langankulutus 45 g
• 21.3. Kirjekuori (ristipistoillen, käsin- ja koneommellen) - tästä ei vielä kuvaa
• 21.3. Calorimetry (neuloen), langankulutus 33 g
• 21.3. Ursus-kämmekkäät (neuloen), langankulutus 54 g
• 23.3. Etiopialaisnuttu (neuloen), langankulutus 80 g
• 24.3. Nalle-helistin (ristipistoillen)
• 24.3. Vauvaonnittelukortti (ristipistoillen)

Siis herrajumala, enhän mää tajunnutkaan, miten paljon oon tehnyt tässä kuussa! Kun tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi, kun olen nyhertänyt vain kaikenlaista pientä. Mutta pienistä puroista kasvaa suuria virtoja, ja tässäkin kuussa olen tehnyt peräti 21 kpl erilaisia käsitöitä (lapaset ja kämmekkäät lasken yhdeksi työksi, en siis kumpaakin erikseen ;) ). Lankaa on kulunut peräti 864 grammaa, vaikkakin Fifi oli melkein jo tehty valmiiksi, mutta lasken sen kokonaisuudessaan maaliskuun kulutukseen. Ihan kivasti kummiskin, vaikkei nyt "aivan" päästy hamsterikuukauden saldoon... ;)

Tosiaan, kahdesta valmistuneesta työstä ei vielä ole edes kuvia, kun ovat niin kovin salaisia, joten kuvapotretti ei kerro kaikkea... ;)

Näytetään niiden sijaan kuitenkin vielä kertauksen vuoksi kuva "tavallaan valmiista", eli tästä joulukalenterin luukusta, jota en kuitenkaan laske valmiiden töiden joukkoon, kun se on vain osa suurempaa kokonaisuutta.

Täytyyhän sitä sitten huhtikuullekin jotain tavoitteita asettaa:

• Palavirkattu tunika valmiiksi
• Saisinkohan jonkun toisenkin vihreän puseron neulottua?
• Valmiiksi yksi vaihtolahja
• En enää tavoittele sen vuodenaika-SAL Talven valmistumista, mutta jos saisin siitä nyt edes enkelin toisen jalan pisteltyä valmiiksi... ;)
• 1-2 joulukalenterin luukkua pistellen
• Taas sitä joulukalenteria vähän eteenpäin
• Jotain sellaista kivaa, mitä en vielä tässä vaiheessa osaa aavistaakaan... ;)

Vihreällä linjalla ja soppaa hämmennellen elellään vielä huhtikuun ajan. :) Jos jotakuta ihmetyttää, mistä sopasta ja vihreästä se aina puhuu, niin klikatkaa noita allaolevia kuvia. :)

Sellainen oli tämä kuukausi. Mitähän jännää huhtikuu tuokaan tullessaan... kevään ainakin, toivottavasti. :)

Maanantai

Enpäs keksinyt nyt mitään fiksua otsikkoa, kun ei ole fiksua asiaakaan. ;) Nuha on päällä edelleen, mutta selvästi tämä pilvisempi ja kosteampi ilma on helpottanut oloa, että eiköhän tämä tästä taas... Päivä on mennyt asioilla juostessa - tai siis en minä tämän nuhani kanssa mitään juokse, mutta kävelen kuitenkin. :) Testattu on, että palavirkkauksella tekemäni tunikan yksi pala valmistuu yhdensuuntaisella bussimatkalla täältä kaupunkiin. ;) Niin, siis bussiakin olen käyttänyt kulkuvälineenä, kun en nuhaisena pidä järkevänä ajaa pyörällä, millä siis yleensä liikun. Mutta ehtiihän tässä taas pyöräillä, kun olo vähän paranee, ja olenhan koko talven pyöräillytkin melkein säällä kuin säällä. :)

Siitä tunikastani on valmiina nyt kolme riviä eli 48 palasta eli 30% koko tunikasta. Koska keskeneräistä työtä on hankalaa esitellä vielä minun päälläni, käytin tässä kuvassa apulaista, joka tykkää kyllä tätä sovitella. Eräänäkin päivänä hän heitti tunikantekeleen kaulaansa ja lähti marssimaan ulko-ovelle - oli vissiin lähdössä johonkin. ;)


Älkää peljätkö, en yleensä pue poikiani pitsihepeneisiin. ;) Kyllä tästä tulee ihan minulle itselleni tunika. Sitten joskus. :)

Ristipistoiltuakin tuli viikonloppuna, sillä sain eilen alkuun yhden vaihtolahjan. Minulla on ollut sitä varten hyvä suunnitelma jo vaikka kuinka pitkään, mutta kun eilen aloin sitä tekemään, ja sitten illalla sitä pohdiskelin, niin siinä pohdiskellessani tajusin, että eihän se suunnitelmani tulekaan onnistumaan. Ei vain ollut tullut aiemmin ajatelleeksi... No, onneksi en vielä kerennyt pistellä sitä hirveästi, niin voin tehdä muutoksia suunnitelmiin. Näin sitä aina käy, kun alkaa tekemään jotain, mitä ei ole tehnyt ennen. ;) Pitäisi pitäytyä vain tutussa ja turvallisessa, ja pistellä vain onnittelukortteja ja pieniä tauluja... :)

Eilen sitten innostuin vähän pistelemään joulukalenteriakin, mutta sainkohan sitten ehkä 20 pistoa aikaan. Oli suuret suunnitelmat katsoa netin kautta tanssiohjelmaa, mutta eihän se lähtenytkään suorana siitä pyörimään. Jatkoin kyllä vähän aikaa pistelemistä ilman ohjelman suomaa seuraa, mutta sitten luovutin pistelemisen kanssakin. No, sain kyllä tanssit katsottua sitten myöhemmin nettivideolta, mutta silloin en jaksanut pistellä enää sitä kalenteria vaan sitä lahjajuttua siinä samalla tein eteenpäin. Oikeastaan kivempi muuten katsoakin nuo tanssit jälkikäteen, niin ei tarvi mainoksia tuijottaa, mutta sitten pitää kyllä visusti varoa uutisotsikoita, ettei näe, kuka on pudonnut... ;)

Tässä kuussa ei varmaan enää uusia valmiita juttuja tule, joten huomenna sitten lienee kuukausiraportin aika... Mukavaa alkanutta tätä viikkoa! :)

Kesäaika

Sitä sitten ollaan taas kesäajassa. On se kumma, miten tuo kellojen siirtäminen aina vaan pistää koko elämän sekaisin; minulle kun rutiinit ovat tosi tärkeitä, niin sitten kellojen siirtäminen tunnilla pistää ihan kaiken päälaelleen. Syksyllä se ei niinkään vaikuta, kun silloin voi vaan nukkua aamulla tunnin pidempään, ja tietysti näin keväälläkin voisi vain herätä tuntia aiemmin, mutta sanopas se muulle perheelle... Kuka tuonkin kesäajan on yleensä keksinyt??? En ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä järkeä siinä on... eikä koko ajatus kesästäkään tunnu mitenkään erityisen miellyttävältä. Etenkään nyt, kun pölykausi on taas alkanut, ja nenä vuotaa kuin Niagara. No, kai tää taas tästä. ;)

Vaikka kalenteri väittäisi kesäajan alkaneen, niin minä olen täällä ihan joulutunnelmissa. :) Oikeastaan meillä oli eilen illalla hyvinkin jouluinen tunnelma, kun valot olivat tunnin ajan sammuksissa, ja minä kaivoin kynttilät esille. :) Meillähän ei jouluna poltettu oikeita kynttilöitä lainkaan (eikä kyllä juuri sähköisiäkään), ihan noiden kahden paloturvallisuusriskin vuoksi. Eilen sitten ajattelin, että kait sitä tunnin verran voi polttaa kynttilöitä, ja isäntä halusikin sitten vielä koko loppuillan katsoa elokuvaa kynttilänvalossa, joten jätin ne hänelle palamaan (itse tein toisessa huoneessa käsitöitä loistelampun valossa ;) ). No joo, eihän siitä valojensammuttamistempauksesta meillä oikein tullut mitään, kun oli just iltapala-aika, ja siinä vaiheessa, kun kuopuksen viilipurkin sisältö oli levällään pitkin lattiaa, niin tuumasin, että josko laitettaisiin valot, että lapset näkee syödä... että poltettiin sentään vähän valojakin, mutta ei kuitenkaan turhia valoja. :)

Mutta siitä joulutunnelmasta. Eilen illalla sain valmiiksi kolmannen luukun joulukalenteriini:


Vauhtia saisi pistää lisää, jos meinaa saada 25 luukkua marraskuun loppuun mennessä valmiiksi, ja sen itse kalenterinkin olen aikonut pistellä. Mutta niinpä nuo muutkin pistelyprojektit junnaavat vähän jälkijunassa, taisin vähän liikaa innostua osallistumaan kaikenlaiseen... Tai siis kahdessa SALissahan olen mukana, joista tämä menee Joulu-SALiin, ja se toinen on vuodenaika-SAL, joka on myös ihan jäljessä aikataulusta. Pitäisi osata kieltäytyä kaikista yhteisprojekteista ja vaihdoista, niin ei tulisi niin stressiä aikataulujen kanssa. ;) Nytkin pitäisi aloittaa jo kiireesti yhtä vaihtoa (sitä ainoaa, johon tänä vuonna osallistun!), joten ehkäpä tänään kaivan siihen tarvikkeita esille. Tai sitten en. ;)

Joka tapauksessa mukavaa kesäaikaa kaikille! :) Ja pärskis ja roiskis -terveisiä kevätpölyistä kärsivältä nenältäni! ;)

Pienelle tytölle

Viime lauantaina ystäväni synnytti tyttövauvan, ja minähän tietysti samantien aloin lahjaa miettimään. ;) Tai oikeastaan olin jo miettinytkin sen lahjan, mutta päätin odottaa vauvan syntymään asti, ennen kuin hankin lahjaan tarvikkeet. No, tieto syntymästä tuli lauantai-iltana, ja samantien klikkasin Käsityökoriin tilauksen, joka saapui tiistaina, ja jonka pistelin siltä istumalta, ja vielä siihen kaveriksi pistelin tiistai-iltana kortin. Keskiviikkoaamuna olikin lahja postin matkassa, ja perille on kuulemma saapunut. :) Se oli siis se valtaisa ristipistoinspiraatio, josta aiemmin tällä viikolla kirjoittelin. :)

Nalle-helistin
Tehty 24.3.2009
Malli: Aakkoset ja kukat DMC:n vihkosesta, joka tuli nallen mukana; kukkien lehdet omasta päästä
Kangas: 18 ct aida, oli valmiina kiinni nallessa
Langat: DMC Color Variations nro 4100, DMC Variegated nro 92
Pistot: Risti- ja jälkipistoja 2 säikeellä
Muuta: Nalle Käsityökorista, on DMC:n valmis helistin, johon saa itse kirjoa haluamansa kuvan ruokalappuun

Minulla ei oikeastaan ollut mitään käsitystä, mitä tuohon lappuun pistelisin, mutta kun nalle tuli ja sen mukana mallivihko, niin melkein siltä istumalta päätin kirjoa lappuun vauvan nimen ja muutaman kukkasen. Siinä se idea sitten syntyi tehdessä. :) Jotenkin olin muuten kuvitellut, että nalle olisi ollut vaaleanpunainen (siellä olisi ollut sitten pupuja sinisenä), mutta oikeastaan tuo keltainen oli minusta paljon kivempi. :) Onhan tuossa liukuvärjätyssä langassa sitten keltaista ja vaaleanpunaista, niin tuli "tytönvärinen". ;)

(meidän 4 v pojan lempiväri on muuten vaaleanpunainen, koska kukaan ei ole kertonut hänelle, että se on tyttöjen väri... ;) )

Kortti
Tehty: 24.3.2009
Malli: Marjorie Massey: Petits points & toile de lin
Kangas: Luonnonvalkoinen 14 ct aida
Langat: DMC Color Variations nro 4180
Pistot: Ristipistot 2 säikeellä
Viimeistely: Valmis A6-kokoinen 3-osainen korttipohja, johon laitoin pistelyn ja rusetin kiinni kaksipuoleisella teipillä. Rusetin tekaisin silkkinauhasta ja liimasin valmiin Onnea-tarran. :) Tämän huikaisevampaan suoritukseen ei näillä askartelutaidoilla kykene. ;)

Eli korttikin sitten lähti matkaan. :) Vähän tuota kortin nallea katsoin, että tulihan siitä aika erikoinen, kun tein sen liukuvärjätyllä langalla. Mallissa oli siis yksivärinen, ja ajattelin vain rohkeasti kokeilla liukuvärjätyn kanssa tekemistä. No, voi kait sitä tuollaisiakin nalleja olla... ;)

Onnittelut kohta viikon vanhalle tytölle ja vanhemmille ja sisaruksille vielä tätäkin kautta! :) Jos nyt ennätätte vauvelin hoidolta blogiani lukea. ;)

Tänäänkin olen vähän pistellyt, kun sain tänne ristipistelevän ystävän vähäksi aikaa kylään. :) Koko muu pistelevä Suomihan taitaa olla tämän viikonlopun ristipistoleirillä, joten me kaksi, jotka emme leirille osallistu (meillä vielä tissitellään ympäri vuorokauden taaperon kanssa, joten minun olisi ollut aika mahdoton lähteä), päätimme pitää pienen kahdenkeskisen ristipistotapaamisen. ;) Tai no, ei se nyt ihan kahdenkeskinen ollut, kun oli jälkikasvua ja miesväkeäkin ympärillä, mutta kummiskin. :) Tuli minun ainakin 20 pistoa tehtyä... ;) Kiitos vain perjantai-iltapäivän piristyksestä sinne naapuripitäjään! :) Ja toiseen naapuripitäjään huiskutuksia ristipistoleiriläisille, vaikka ette te siellä kummiskaan mitään blogeja ehdi lukea. ;)

Ja hyvän viikonlopun toivotukset ihan jokaiselle! :) Toivottavasti tästä viikonlopustakin tulee yhtä aurinkoinen mitä tämä viikko on ollut, niin saapi nauttia päivänvalossa käsitöiden tekemisestä. :)

Uutta matoa koukkuun

Taisin jo toissailtana laitella uutta virkkaustyötä alkuun. Vähän hirvittää, että olenko ottanut itselleni ihan mahdottoman tehtävän, mutta toistaiseksi on ollut ihan kiva puuhastella tällaista:


Tämä haluaisi isona päälleni tunikan muodossa. Malli on kyllä ihana ja palojen virkkaaminen varsin nopeaa, kun kerroksia on ainoastaan kaksi yhdessä palassa. Mutta kun olin jo pistänyt työtä alkuun, aloin ihan mielenkiinnosta laskea, että montakos palaa tähän tarvitaankaan kaikkiaan, ja sain tulokseksi, että tunika nielee 160 palasta. Että huh-huh, on siinä urakkaa! ;) Toistaiseksi on kyllä ollut ihan kiva tätä tehdä, ja kuvanottohetkellä valmiina oli 18 palaa, eli yksi kokonainen rivi tunikan ympärysmitassa ja pari palaa toista riviä. Ja nyt on jo se 19. palakin koukulla. Ainakin nyt vielä sujuu niin mukavasti, että kun saa yhden palan valmiiksi, niin tulee sellainen olo, että "yksi pala vielä". Se on kyllä palavirkkausten yksi kiva puoli, että niitä paloja syntyy joskus kuin itsekseen. Toivottavasti käy niin tämänkin kohdalla. :)

Ja kyllä, langanpäät päättelen aina jokaisen palan päätyttyä, ettei ole sitten lopussa se 320 langanpäätä roikkumassa... ;) Tai sen aloituspään virkkaan aina piiloon samalla, kun teen ensimmäistä kerrosta, joten oikeastaan jää vain se lopetuspää pääteltäväksi. Nämä palat myös virkataan kiinni toisiinsa ulommalla kerroksella, joten ommeltavaakaan ei jää lopuksi. :)

Mieli kyllä tekisi aloittaa jotain neulettakin... Suunnitelmissani olisi myös ristipistoilla, mutta jotenkin nuo tekeillä olevat pistelytyöt eivät nyt yhtään houkuttele. :( Eilen kyllä pistelin kaksi tosi pientä työtä ihan siltä istumalta (kuvaa tulee lähipäivinä), mutta sitten noihin muihin ei jaksa vilkaistakaan. Että taitaa jäädä kaikki SALit ja muut tänä vuonna minulta kesken. Mutta eipä se mitään haittaa, itseäni vartenhan minä näitä käsitöitä harrastan, ja jos ei joku juttu nappaa niin en kyllä tee väkisinkään. :) Kyllä ne joskus sitten alkaa taas napata, toivottavasti. :)

Bää bää karitsa, anna villoja...

Pakko tulla tänne vielä kirjoittamaan toinenkin juttu tälle päivälle. Nimittäin tuossa just esikoinen lauleskeli "Bää bää karitsa, anna villoja". Minä sitten kyselin, että tietääkö poika, mikä se karitsa oikein on. Ja kun pääsimme yksimielisyyteen siitä, että karitsa on lampaan lapsi, niin kerroin myös, että äitilammas on uuhi. Mutta tietääkös poika, miten nimitetään isälammasta? Poika ei tiennyt, joten annoin vihjeen: "Päs..". Ja poika oivalsi: "PÄSKÄ!" :D

Kudottaisiinko seuraavaksi oikeat päskänpökkimät? ;)


Tämä "päskä" on kuvattu viime keväänä eläintarhassa. :)

Ja kieltämättä, kyllähän se lampaan villa varsinkin märkänä vähän sille "päskälle" tuoksahtaa... ;)

No se nuttu

Sainhan minä eilen illalla valmiiksi ensimmäisen nuttuni Etiopiaan. Oli tarkoitus blogata siitä mahdollisimman pian, mutta inspiroiduin tekemään tänään vähän muuta, ja nytkin piti oikein pakottaa laittamaan vähäksi aikaa se vähän muuta pois, että saan sen nutun tänne laitetuksi. :)

Etiopialaisnuttu
Tehty ajalla: 18.-23.3.2009
Malli: "Etiopialaisnuttu" Nurin narin -blogista
Suunnittelija: Pirkko Tuppurainen; ohje pyöröneuleena Ixulta
Lanka: Novita Wool vihreä (381) ja Novita Nalle Colori kirjava (832)
Langankulutus: 80 g (Nallea 11 g ja Woolia 69 g)
Puikot: 3 mm pyöröt
Koko: Monenkokoiselle vauvalle
Muuta: Tein siis pyörönä, mutta en tehnyt 3 puikon päättelyä, vaan ompelin olkasaumat "perinteisesti" yhteen. Raidoitus tuli sen mukaan, miten oli tuota Nalle Coloria jäljellä; sitä jäi ehkä 10 cm pätkä jäljelle. :)

Erasto pääsi esittelemään nuttua kuvaan. :) Vaikka Erastolle nuttu onkin vähän pieni, sillä Erastohan ei ole mikään vastasyntynyt, vaan kooltaan noin 3-4 kk vauvan ikäinen. Kuitenkin nuttu mahtuu hänelle päälle, ja vastasyntyneelle saattaa olla aika väljäkin, eli nuo nutut tullevat olemaan aika pitkäikäisiä, kun tuo malli antaa myöten vauvan kasvaessakin. Ajattelin kuitenkin kuvata nutun Eraston päällä siksi, että nyt voimme hahmottaa suunnilleen, miltä se tulee näyttämään afrikkalaisen vauvan päällä. :) Erastohan on kylläkin tansanialaisvauva, mutta täältä katsottuna se on niin lähellä Etiopiaa, kun kumpikin maa on Afrikan itäosassa, että melkein menee täydestä. ;)

Valitsin melkein tarkoituksella nuttuun vihreän langan, että saan Project Spectrumiinkin välillä jotain. :)

Erastosta on muuten pakko kertoa yksi juttu. Nimittäin tuossa parisen viikkoa sitten tulin just jostain mistä lie luuhailemasta kotiin, parahiksi näkemään miten päätöntä Erastoa kanniskeltiin ympäri asuntoa... ja sitten pää tuli jossain perässä. :( Kyllä piti silloin laskea eteisessä hitaasti ainakin kymmeneen, etten olisi hermostunut. Eikä siinä sitten ollut hermostumisen aihettakaan lopulta, sillä kun pyysin esikoista tuomaan Eraston pään minulle (miten tämän saakin kuulostamaan yhtä kauhealta miltä se näyttikin... ;) ), niin sen sai sitten kuitenkin vielä laitettua Erastolle takaisin. Huh, hyvä juttu, kyllä pikkuisen nimittäin säikäytti, että oliko se nyt sitten Eraston menoa...! ;) Aikanaan nimittäin maksoin Erastosta enemmän, mitä olisi opiskelijabudjetilla ollut varaa, se oli nimittäin nukeksi ihan kohtalaisen hintainen, varmasti enemmän mitä mitkään babybornit, eli mielelläni minä näkisin hänellä pään ja vartalon samassa paketissa. ;) Lakkihan Erastolta katosi jo vuosia sitten, kun hän matkusti rahtina näkövammaisen ystäväni luo lainaksi, eikä ystäväni arvannut, että Erastolla olisi pitänyt olla lakkikin matkassa. :) No, lakista viis, kunhan ei pää joudu hukkaan! ;)

Minulle iski tänään taas valtaisa ristipistoinspiraatio, sillä posti toi jotain pientä pakettia Käsityökorista. Siis ihan oikeasti pientä, itse asiassa vain yhden tavaran, koska Käsityökorihan toimittaa kaiken ilman postimaksua, niin sieltä voi tilata tuolleen vaan yhdenkin jutun kerrallaan. No saman tien, kun avasin postin tuossa puolen päivän aikaan, niin nappasin neulan ja lankaa käteen, ja pistelin sen jutun, mikä sieltä Käsityökorista tuli. Se juttu valmistui jo ennen kolmea. :) Että sellainen pikku inspiraatio. Yllättäen se olikin sitten lahjainspiraatio, eli kuvaa tulee myöhemmin... ;)

Hauskaa ja inspiroivaa päivän jatkoa! :)

Sitä sun tätä

Olen taas ollut koko päivän menossa, joten pieni hengähdyshetki tässä koneen ääressä on paikallaan. Ajattelin sitten vähän kirjoitella kaikenlaista ei-niin-hirveän-tärkeää, kun tässä vielä odottelen, että joku kutoisi tuon nutun valmiiksi. Oikeastaan siitä ei enää montaa silmukkaa puutukaan...

Lauantaina surffasin siellä sun täällä, päätyen Mirabilian sivuille. En yleensä ole noihin Mirabilian juttuihin ihastunut, mutta tämä viulua soittava enkeli kolahti. Tykkään ensinnäkin siitä, että tässä enkeli ei ole niin värikäs, mitä yleensä Mirabilian enkelimalleissa - minusta enkelillä pitää olla valkoinen puku tai sitten ei mitään vaatteita :) - ja sitten tietysti tuo viulu oli viimeinen niitti siihen, että klikkasin "Download" ja kohta se malli olikin printattuna pöydälläni. Tuohan on siis ilmaismalli, vink-vink. :)

No, sitten siinä taas mietiskelin, että moneskohan viuluaiheinen ristipistomalli tuo mahtaa minulla olla... ;) Tykkään toki muutenkin musiikkiaiheisista ristipistomalleista, mutta viulu on minusta erityisen kaunis soitin ihan jo pelkästään katsella, ja hyvän soittajan käsissä sitä on myös ilo kuunnella. :) Tietysti itsellänikin on pitkäaikainen ex-suhde viulun kanssa, ja kun tuota Mirabilian viulistienkeliä katselin, niin alkoi vanha suola janottaa ex-suhteeseen, ja kun olin yksin kotona (no, kuopus oli parvekkeella nukkumassa, mutta hän ei nähnyt eikä etenkään kuullut mitään ;) ), niin kaivoin entisen heilani kaapista ulos. :) Voisihan sitä suhdetta tietysti useamminkin viritellä, mutta lapset eivät tahdo antaa soittorauhaa, niin siksi se on jäänyt viime vuosina.

Viulukotelosta löytyi myös jotain käsitöihin liittyvää:


Tämä ei ole minun tekosiani, vaan ymmärtääkseni siskoni on tehnyt tämän joskus muinoin koulussa. Siskoni on minua 17 vuotta vanhempi, joten tämä on valmistunut jo paljon ennen minun syntymääni. Ajattelin vain, kun Blogistaniaan on iskenyt tiskirättivillitys, että onkohan tämäkin joksikin tiskirätiksi aikanaan tehty? Siskolta tietysti voisi kysyä, mutta kun emme juurikaan pidä yhteyttä, niin en nyt viitsi tehdä "rätistä asiaa" (vrt. tikusta asiaa). Niin ja miksi tuo sitten onkaan päätynyt viulukotelooni? Siellähän se on ollut kaiketi iät ja ajat, eli kun silloin aktiivisina viulunsoittovuosinani soitin ainakin sen pari tuntia päivässä, niin viuluun jäi kamalasti hartsinpölyä (jousen jouhiin pitää laittaa hartsia, että sillä ylipäätään voi soittaa), ja minä tietysti halusin pitää viuluni siistin näköisenä (siivoushullu jo pienestä pitäen ;) ), niin äitini sitten kaivoi tuon puuvillarätin jostakin ja antoi sen minulle viulunpuhdistusta varten. Ei tuota ole koskaan edes pesty, eli sillä on ainakin 20 vuotta pyyhitty hartsinpölyjä viulustani. :) Tai siis viuluistani, koska niitä on ollut tietysti minulla useampiakin, tämä nykyinen kun hankittiin muistaakseni 15 vuotta sitten. Kotelo on kyllä ollut sama jo varmaan sen 20 vuotta, ja siellä tuo rätti on asustellut. :)

Tänään muuten katselin yhtä virkkauslehteä Akateemisessa Kirjakaupassa, ja melkein ostin. Olisikohan se ollut joku saksankielinen lehti, Eva tai jotain sinne päin. Siinä olisi ollut musiikkiaiheisia virkkausmalleja, ja melkein niiden takia olin lehden ostamassa, mutta sitten ajattelin, että tuleekohan sitä kuitenkaan oikeasti koskaan virkattua jotain nuottiavainverhoa tai nuottityynyä, etenkään kun en ole mikään ruutuvirkkauksen ylin ystävä. Joten lehti jäi sinne ainakin toistaiseksi. :)

Sitten se ristipistelty kirjekuori on jätetty tänään Itellan haltuun. :) Nyt ymmärrän, miksi ne muut naiset ovat niin ihastuneet kirjekuoriin - se postittaminen ja postivirkailijan ilmeen näkeminen on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin itse pisteleminen, ja minun tapauksessani, kun oli niitä kaikenlaisia sattumuksia kuoren tekovaiheessa, niin voisi jopa väittää, että Postissa asioiminen oli hauskempaa kuin se kuoren tekeminen. :) Tiskillä ojensin kuoren ja sanoin, että tämä lähtee liikenteeseen ihan tällaisenaan ja saisiko siihen käsinleimattuna sen leiman. Virkailija pyöritteli sitä kuorta käsissään, kysyi, että "eikö ihan oikeasti laiteta mitään suojaksi?", ja "pysyyköhän tämä postimerkki nyt tässä?", ja "voi että sentään!" ;) Sitten hän otti sen leimasimen, ja melkein kuin pyhää toimitusta olisi suorittanut, kun laittoi sen leiman siihen kuoren päälle; en kyllä ole nähnyt ehtoollisleipääkään siunattavan niin suurella hartaudella, millä sen kuoren leimaaminen suoritettiin. ;) Sitten virkailija vielä näytti sitä kuorta, että "näin nätisti tuli tämä leima tähän". :) Sanoin vain, että "hyvä, kiitos!" ja lähdin hymyillen pois. :) Kyllä on hulluilla halvat huvit. :)

Ja uusin Ullahan se ilmestyi tänään! Tällä kertaa en kauheasti syttynyt tuolle leikki-teemalle, vaikka leikin sekä työkseni että vapaa-aikanani, mutta Ristinolla-säärystimistä kyllä tykkäsin. :) Tosin kun en säärystimiä käytä, niin tekisin ehkä tuolla mallilla sukanvarret, mutta varmaan siihen tarkoitukseen tuo pääsee joskus puikoille. :)

Jospa siinä oli kaikki ei-niin-tarpeelliset turinat tällä erää. Jos tuo kuopus tuosta antaa rauhan neuloa, niin ehkä se nuttukin tänään vielä valmistuu...

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa! :)

2 o 2 n

Kyllä voikin olla puuduttavaa neuloa 2o 2n -joustinta! Keskiviikkona neuletapaamisessakin puhuimme, että se taitaa olla yksi tylsimmistä mallineuleista, mitä maa päällään kantaa. Toisaalta se on varsin aivotonta tehdä, eli sopii neulottavaksi silloinkin, kun tekee blogikierrosta - tai sitä neuloessa voi kyllä ottaa vaikka torkut... ;) Mutta jos ei ole mitään muuta "oheistoimintaa" neulomisen kaveriksi, niin hohhoijjaa tuolle joustimelle!

Alkoi sitten eilen puuduttaa tuo etiopialaisnutun tekeminen. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan, jos olette tehneet sen ja vielä pyörönä. Wool on verrattain ohutta lankaa, silmukoita kierroksella 136, niin ei se tunnu etenevän sitten mitenkään, ja nyt kun olen mitannut sitä vähän väliä, tavoitteena siis se 21 cm, mitä sitä joustinta pitää ensiksi tehdä, niin joka kerta saan mittaustulokseksi 19 cm, eli se ei todellakaan etene! ;)

Joten ajattelin eilen, että jos tekisin jonkun kivan välipalan, niin jaksaisin sitten jatkaa etiopialaisnutun loppuun. Isoveliä oli vielä jämät jäljellä, joten päädyin tekemään Calorimetryn, kun olen sen tekemistä jo tässä jonkin aikaa suunnitellut. Sitten vasta neuletta aloittaessani tajusin, että niin mikäs se tässä onkaan mallineuleena... ettei vaan 2o 2n. ;) Eikö tässä maailmassa ole mitään muuta mallineuletta????!!!! ;)

(pahoittelen sinisävyisiä kuvia, otin ne kyllä päivänvalossa tänä aamuna, mutta värit vääristyivät silti...)

Calorimetry
Tehty ajalla: 21.3.2009 n. klo 13.30-17 (enkä edes koko aikaa neulonut)
Malli: Knitty Winter 2006
Suunnittelija: Kathryn Schoendorf
Lanka: Novita Isoveli Colori beige (868)
Langankulutus: 33 g
Puikot: 5 mm "lastenpuikot" (= 25 cm pitkät)
Koko: Passaa mun päähän
Muuta: Isoveli on paksumaa mitä ohjeen lanka, joten tein vähemmillä silmukkamäärillä, ainoastaan 84 s (ohjeessa 120 s), ja kerroksia lienee myös vähemmän kuin ohjeessa.

No ei tätä ollut niin kamala tehdä, vaikka olikin 2o 2n -joustinta. Kun kuitenkin tässä säilyi mielenkiinto noiden lyhennettyjen kerrosten ansiosta. Oli muuten ihka ensimmäinen neule, jonka neuloin englanninkielisestä ohjeesta! :) Kerran olen virkannut enkunkielisestä ohjeesta, ja saksankielisistä olen virkkaillut aika paljonkin, mutta niissä nyt onkin hyvät mallikuvat, ettei paljon tarvitse ohjeita lukea. En kyllä tuohon Calorimetryyn tarvinnut edes englanti-suomi-neulesanastoa, vaan arvailin vain, mitä mikin mahtaisi tarkoittaa. ;) Näkihän siitä valmiin työn kuvastakin, että miten se suunnilleen on tehty, joten ei siihen mitään mahdottomia ohjeita tarvinnut. Nopea oli tehdä, kun valmistui ihan parissa tunnissa. :)

Isoveliä jäi vielä, joten sitten heti Calorimetryn jälkeen loin uudet silmukat puikoille eilen alkuillasta, kävin siinä välissä vielä iltatoimetkin hoitamassa, ja juuri ja juuri ennen vuorokauden vaihtumista sain valmiiksi nämä:

Ursus-kämmekkäät
Tehty ajalla: 21.3.2009 n. klo 17 - 23.59 (ja välillä tehtiin muutakin)
Malli: Ursus-kämmekkäät Ullasta 01/07
Suunnittelija: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Lanka: Novita Isoveli Colori beige (868)
Langankulutus: 54 g
Puikot: 4,5 mm bambusukkapuikot
Koko: Naisen, on vähän tiukka omaan käteeni, mutta ihan näitä pystyy kummiskin käyttämään
Muuta: Piti vähän loppuvaiheessa soveltaa, että sain langan riittämään viimeistä senttiä myöten. :)

Mallivalinta perustui ihan siihen, että etsin jonkin kämmekäsmallin Ullasta noin Isoveljen paksuiselle langalle. No, sieltä löytyi sitten ihan Isoveljelle suunniteltu Ursus-kämmekkäitten ohje, johon langanmenekki oli noin 50 grammaa. Minulla oli lankaa jäljellä 54 grammaa, joten päätin sitten tehdä nuo ja käyttää kaiken, mitä oli. Ja kaikki meni eikä jäänyt juurikaan edes langanpäitä pääteltäväksi. ;) Ihan nätisti tuosta erottuu tuo palmikko, vaikka onkin pätkävärjättyä lankaa. Nyt minulla on sitten kiva setti neuleita: Kaarna-Isoveli-neuletakki, Kaarna-kaulahuivi sekä Isoveljestä Calorimetry ja Ursus-kämmekkäät. :) Näyttivät ihan mukavilta yhdessä, kun tänään sovitin.

Jospa sitä nyt tämän jälkeen saisi jostain inspistä tehdä sen etiopialaisnutun valmiiksi. Olen päättänyt, että kun sen saan tehtyä, niin sitten aloitan itselleni tekemään jotain kivaa vähän isompaa neuletta. Pikkuneuleet on ihania, kun ne tulevat äkkiä valmiiksi, mutta tykkään eniten tehdä just jotain puseroita, kun niissä riittää haastetta yleensä pitkäksi aikaa. Kunhan en nyt sitten jotain joustinneulepuseroa mene aloittamaan... ;)

Ihanaa sunnuntai-iltaa! :)

Lasten suusta

Kuopuksen kummitäti oli haastanut tekemään tämän Facebookissa. Minä en siellä kauheasti jaksa asustella, mutta kun tuosta tuli sähköpostiini ilmoitus, että tällaista haastetta olisi, niin kävin kurkkaamassa, ja päätin jatkaa tätä blogin puolella omalta osaltani. Ihan vain nyt tässä sillä aikaa, kun odotellaan, että tänne blogiin tulisi jotain valmistakin esiteltäväksi... ;)

Tässäpä söpö idea! Kopioi viesti, kysy lapseltasi vastaukset ja kirjoita ne muistiin IHAN niinkuin ne sanottiin.

Minulla oli haastateltavanani esikoispoikani, ikää 4 v, tai parin kuukauden päästähän sitä ikää on jo 5... Poika istui samalla toisella koneella pelaamassa, joten keskittyminen näihin kysymyksiin ei ollut varmastikaan ihan 100% luokkaa... ;)

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? - En tiiä.

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? - Rakkaus.

3. Mikä tekee surulliseksi? - En tiiä. Emmää tiiä. (surullisella äänellä)

4. Miten äiti saa sinut nauramaan? - En tiiä...

5. Millainen äitisi oli lapsena? - En tiiä.

6. Kuinka vanha äitisi on? - Tosi vanha. (tämä tuli oikein vakuuttavasti!)

7. Kuinka pitkä äitisi on? - Tosi pitkä. Miljoonan.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? - Käsityö. (vastaus tuli tosi nopeasti ;) )

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? - En tiiä. Tekkee käsitöitä. Äiti. TEKKEE KÄSITÖITÄ.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän? - En tiiä.

11. Missä äitisi on tosi hyvä? - Käsitöissä.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan? - Siinä... ö... en tiiä. Sano ite, äiti! :)

13. Mitä äitisi tekee työkseen? - Käsitöitä. (no enhän tee!) Ristipistoa. MUSKARIA! :)

14. Mikä on äitisi lempiruokaa? - En tiiä. EN! Sano sää ko mää en tiiä. Joskus en tiiä...

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? - Emmää tiiä... sää oot nainen... ko sää rakastat mua... :)

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? - En tiiä. AKU ANKKA! AKU ANKKA! :D

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? - En tiiä. Sano sää.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? - En tiiä.

19. Mitä eroa teissä on? - Äiti kato! Tuon mää voitin! Ja tuo pitää saaha tuolta ja tuo menee tuonne ja... (okei, ei vissiin enää sitten tätä leikkiä ;) )

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? - Tuo pitää saaha tuolta... En tiiä.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä? - Äiti mää löysin avaimen! Mää löysin avaimen! Mää voitan tämän pelin! (uskotaan, uskotaan, liian paljon kysymyksiä... ;) )

Kokeilepa sinäkin tätä lapsesi kanssa! ;)

Hauskaa lauantain jatkoa! :) On täällä jotain valmistakin taas, mutta odottelen inspiraatiota kuvaamiseen... ;)

Voittoisissa tunnelmissa

Pitäisi mennä tässä jo nukkumaan - vaikka kohtahan se on jo aamu, joten mitä turhia... ;) Mutta oli ihan pakko vain tulla ilmoittamaan, että se Violariumin kirjekuorikilpailun tuleva voittajakuori on valmiina tuossa minun pöydälläni. ;) Juu-u, tiedän kyllä, että nämä minun mielialani vähän näemmä vaihtelevat, kun edellisessä postauksessa kirjoitin, että se kuori saa korkeintaan jotain säälipisteitä, mutta nyt olen sitä kovasti lähettämässä voittamaan. ;) Siihenhän minä en voi mitenkään vaikuttaa, onko tuo kuorentekele yhtään tuomariston tai äänestävän yleisön maun mukainen, enkä ole toki nähnyt muita kilpailuun osallistuvia kuoria, mutta näillä taidoilla ja näissä olosuhteissa tuo lienee parasta, mihin kykenen. Ja olenhan minä sentään voittanut taisteluni niskuroivaa ompelukonetta, väärän väärisiä lankatokkia, kummallisen rumia ristipistomalleja ja lukuisia purkamisia vastaan, joten siinäkin mielessä voin jo julistaa itseni ja kirjekuoreni voittajaksi, kävi siinä itse kisassa sitten miten kävi. :) Toivottavasti olen aamulla vielä samaa mieltä, etten nakkaa tuota taas suutuspäissäni roskiin... ;)

Kiitos vielä kannustuksesta, en varmaan olisi jaksanut yrittää tehdä tuota loppuun ilman teidän kommenttejanne! :) Ja yötöiksihän tuo nyt meni, kun ei tahdo päiväsaikaan olla rauhaa tehdä... heti kun neulan saa käteen, niin on joku repimässä kädestä tai lahkeesta. Ei se ihme, jos välillä on tullutkin virheitä ja hermot on mennyt. Mutta nyt on purkamiset purettu ja jopa postimerkkikin liimattu, että enää tarvii vain käydä se postissa leimaamassa ja jättämässä kuljetukseen. :)

Ja nyt tämä menee nukkumaan ja näkemään ruusunpunaisia unia! ;)

Ps. Foto ois kiva, mutta räpsin kuvia tuosta huomenna päivänvalossa, ja laitan tänne blogiin nähtäville sitten joskus reilun kuukauden päästä... :)

Kiitos! :)

Ensinnäkin ihan mahdottomasti kiitoksia teille, jotka jaksatte kannustaa, vaikka täällä väännetäänkin mörvelöitä! :) Teidän kommenttinne valavat vielä uskoa siihen, että saan pelastettua tuon kirjekuorentekeleeni, ja jos en saa pelastettua, niin lähetän sitten tuon mörvelön. Jospa ne tuomarit vaikka päättäisivät antaa jonkun ylimääräisen "Tuo Raukka Sentään On Edes Vähän Yrittänyt" -säälipalkinnon, vaikka lankatokan. ;) Ja Lennuhan mainitsi lauantaina ristipistotapaamisessa, että kilpailuun on saapunut niin ihania kirjekuoria, ettei niistä millään osaa valita sitä parasta. Että jos taso on kova, niin pitäähän sinne yksi mörvelö lähettää, että voivat tuomarit sitten edes yhdestä kuoresta todeta, että no tuota ei ainakaan äänestetä. ;)

No mutta Annehan se sitten piristi päivääni tällaisella palkinnolla:

Here's what to do/Siis tee näin:

1. Copy the logo of the Kreativ Blogger Award in to your blog / Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi

2. Make a link to the person's blog who nominated you / Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait

3. Nominate 8 other blogs / Anna tunnustusta 8:lle muulle blogille

4. Add their links to your blog / Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa

5. Leave a comment on the blogs, that they have been awarded / Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

These are the 8 blogs I'm nominating for the Award / Näille 8:lle blogille minä annoin tunnustusta:

• Intsun Blogi
• Sukkaa pukkaa, ja muutakin
• Pappi Puikoissa
• Louhittaren Luola
• Villapata kiehuu
• Pitsisukan käsityöt
• Villilanka
• Tikkunuottasilla
  

Olisin halunnut antaa tunnustuksen tietysti samoille blogeille kuin Annekin, mutta päätin tällä kertaa valita eri blogit, ja valinta kohdistui näihin. Ja kuten olen ennenkin sanonut, kaikki seuraamani 150+ blogia ovat jokainen omalla tavallaan hienoja, joten palkinnot kuuluisivat aina ihan kaikille. On vähän epäreilua valita vain muutama, mutta tänään olin nyt sillä tuulella, että halusin laittaa tämän eteenpäin ihan sääntöjen mukaan. Palkinnot lähtivät sillä tyylillä, etten kauheasti miettinyt, vaan kahdeksan ensimmäistä blogia, jotka tulivat mieleen, pääsivät osallisiksi palkinnonjakoon. :) Olkaa hyvät ja kiitos Annelle päiväni piristyksestä! :)

Nyt ei tule otsikkoa

Mitäpä noita otsikkoja turhaan keksimään, jos ei ne tule itseksensä. ;)

Vaikka tuossa pari päivää sitten kirjoitin, että yritän täällä blogissa luoda hyvää mieltä, koska purnausta ja valitusta mahtuu muutenkin maailmaan, niin pakko täällä on kait päästää höyryjäänkin. ;) Tai no, enköhän minä enimmät höyryt päästellyt jo iltapäivällä...

Positiivista: Sain eilen illalla pisteltyä siitä työn alla olevasta kirjekuoresta kaiken, mitä aion siihen ristipistoilla tehdä. Hyvä! :)

Ja sitten sitä purnausta: Tähän voisi ensin luetella kaikki mahdolliset kirosanat, mitä omasta ja muiden sanavarastosta löytyy. Kun minä olen saanut päähäni tehdä tuosta kirjekuoresta jotain muuta kuin tavallisen suorakaiteen muotoisen, eli vähän tai itseasiassa paljon monimutkaisempaa. Olisin voinut tietysti ajatella ensin, ennen kuin menin kankaan leikkaamaan ja näin ollen lyömään suunnitelman lopullisesti lukkoon, mutta kun se kangas on leikattu jo ennen pistelyvaihetta, niin vaihtoehtoina on joko tehdä siitä sellainen kuin ajattelin, tai nakata koko tekele roskiin. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto kävi jo aika monta kertaa mielessä tänään... Helkkari, kun sen tuhannen rakkineen elikkäs ompelukoneen nostaa pöydälle, niin siitä alkaa aina suoranainen painajainen! Eihän siitä kirjekuoresta tullut saumojen ompelun jälkeen ollenkaan sen muotoinen, mitä piti, vaan ihan epämääräinen mökkelö! Ja eikun purkuun se koneompelukin... Kun tietysti olin tikin alussa ja lopussa ommellut vähän matkaa ees taas, ja vielä kolmannessakin kohdassa kone oli vähän jumitellut, niin se purkaminen ei näissä kohdissa käynytkään ihan sutjakasti, vaan lopputuloksena on nyt, että siinä kirjekuoressa on kolmessa kohtaa ihan näkyvät reiät pellavassa. Että se siitä 150 euron lahjakortista... :( (mikä on siis pääpalkintona kirjekuorikilvassa) Nyt varmaan ymmärrätte, miksi tänä päivänä täällä lensi aika raikuvia ärräpäitä ja paljon. Plus vielä raivoni vallassa latelin tappouhkauksia suunnilleen kaikille jotka uskaltavat hengittääkään noin ziljoonan kilometrin säteellä. En enää tiedä, miten voin tuon kuorentekeleen pelastaa, voiko sitä pelastaa mitenkään? Yritin kyllä, mutta kun fiilikset meni sellaisiksi kuin meni, niin ei siitä ainakaan hyvää voi tulla. Mulla on vielä sellainen paha ongelma, että stressi laukaisee usein minulla kohtauksen, joka on luokiteltu migreeniksi, ja pahimmillaan minulla menee silloin puhe- ja liikuntakyky joksikin aikaa kokonaan. Niin kävi tänäänkin. :( Se raivo ja pettymys ja stressi vain kasvoivat sietämättömiksi, ja sitten vaan toimintakyky lakkasi. Ja olin vielä lasten kanssa kolmestaan kotona... No, nuo kohtaukset yleensä menevät ajan kanssa ohi, ja jonkin ajan päästä olin taas ihan ok, eikä tullut edes päänsärkyä, kuten migreenissä, sellaista heikkoa oloa vaan. Mutta migreeniksi nuo lääkärit tuota väittävät, että kait se sitten sitä on...

Juu, ei pitäisi alkaa mihinkään tuollaiseen, jossa pitää yrittää saada jotain oikeasti hienoa aikaiseksi. Ei kait sen kirjekuorikilpailun tarkoituksena kuitenkaan ole kilpailla niin, että terveys vaarantuu... En tiedä enää, kannattaako edes yrittää jatkaa tuota loppuun, kun on kankaassa reiät ja kaikki. Vaikka vielä elää joku toivonkipinä, että saisin tuosta edes sinne päin sellaisen kuin halusin, mutta jos on ihan onneton tumpelo ettei saa toteutettua ideoitaan, niin aika toivotonta se välillä on. Isäntä oli kyllä sitä mieltä, että koko työ roskiin vaan, eli kannustusta riittää kotijoukoilta. ;) (mies ei vissiin jaksa enää kuunnella vaimoa, jolta ei tule enää suusta muuta kuin kirosanoja tai sitten lakkaa puhekyky kokonaan... ;) )

No, onneksi kävin vähän tuulettamassa päätäni. Kun sain voimani takaisin, niin lähdin kaupungille ja neuletapaamiseen, ja onneksi lähdinkin. Sai vähän etäisyyttä tuohon pistelytyöhön, ja pääsin tekemään välillä jotain, mitä ei tarvitse niin kauheasti ajatella. 2o 2n -joustinneuleessa kun harvemmin voi ainakaan kovin paljon virheitä tehdä! :)


Tällaista nuttua aloin tekemään Etiopiaan (en jaksa linkittää, mutta muutamaa päivää aiemmin kirjoitin tästä postauksen, sieltä voi etsiä linkkejä). Vihreä on Woolia ja kirjava Nalle Coloria; saanpahan tähän upotettua viimeiset Colorin jämät. :) Tästä tulee ainakin pirteän värinen, ja on tällainen hermojenlepuutusneule. :)

Ja huomatkaa, mitä tuosta neuleesta törröttää: silmukkamerkit! :) Niitä minulla ei ollut neuletapaamisessa mukana, mutta pistin sitten kotona. Ensimmäistä kertaa ovat käytössä, enkä kyllä muista mistä tai keneltä olen nuo saanut, varmaan joltain SNY:ltä joskus. Olen pari kertaa käyttänyt "silmukkamerkkiä", joka on kylläkin ollut iso hakaneula, kun silloin on ollut 8 mm puikot, joihin ei ole silmukkamerkit mahtuneet (ainakaan ne mitä minulla on). Mutta oikeasti en ole niitä paria kertaa lukuunottamatta koskaan tarvinnut silmukkamerkkejä. Nyt sitten tuossa käskettiin sellaisia käyttää, vaikka en kyllä edelleenkään hirveästi näe niille tarvetta, mutta kokeilenpa nyt kuitenkin, että voin sitten vanhana mummona muistella, että joo silloin -09 maaliskuussa minä kerran käytin etiopialaisnuttua neuloessani silmukkamerkkiä... ;)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Olihan sitä jo tässäkin... ;)

Purkausta

Hohhoijjakkaata, sanon minä. Mikä ihme panee ihmisen osallistumaan ristipisteltyjen kirjekuorien kilpailuun, jos ei ole eläissään ainoatakaan kirjekuorta ennen pistellyt? Ettei ois vaan mahtava palkinto houkutellut... ;) No, olen sinnillä päättänyt jatkaa loppuun asti ja tehdä siitä niin hienon kuoren, että saan edes lohdutuspalkinnon. ;) Ja lohdutusta tässä kohta kaipaakin. Olen suunnilleen kaikki pistelyt tehnyt kahteen kertaan, kun aina on saanut purkaa. Milloin ei väri olekaan ihan kohdillaan, ja nyt sitten eilen illalla pistelin kokonaisen kuvion ihan vain todetakseni, että se on ruma kuin mikä, eikä siitä saa edes selvää, mitä sen pitäisi esittää... No, käytin sitten yhtä monta tuntia sen purkamiseen. Nyt pitäisi keksiä siihen tilalle jotain muuta. Tämmöistä se vaan välillä on, kun yrittää jotain omasta päästä säveltää, tai siis malleja kyllä napsin vähän sieltä jos täältäkin, mutta sommittelu ja värien valinta yrittää olla sitten omaa, eikä aina niin hyvällä lopputuloksellakaan. ;) Mutta jos tuon nyt saan valmiiksi - eikä siitä nyt enää pitäisi puuttua kuin pari pisteltyä kuvaa ja viimeistely - niin siitä pitäisi tulla sellainen kirjekuori, jonka tyylistä en ole ainakaan missään vielä nähnyt. Saa nähdä mitä tykkää tuomaristo ja suuri yleisö. ;) (ja sitä kuvaa tulee sitten vasta joskus huhtikuun lopun jälkeen...)

Eilen sitten sattuikin vähän hassu juttu. Meillä nimittäin kävi vieraita, mikä sekin sinänsä jo on melkein hassua, kun meillä niitä niin harvoin käy, eikä mekään käydä ikinä missään (paitsi mummolassa kerran vuodessa). No, siis isännän kaveri tuli toiselta puolelta Suomea ohikulkumatkallaan piipahtamaan, ei olla nähty muutamaan vuoteen, ja hänelle oli ilmestynyt sitten naispuolinen seuralainenkin mukaan, jota emme siis olleet aiemmin tavanneet. Ja kun miehelle ystäviä tulee kylään, niin yleensä se on niin, että isännät keskustelevat siinä keskenään elektroniikasta, koneista jne., ja naiset sitten kuuntelevat hiljaa, eivätkä keksi mitään yhteistä jutun aihetta, etenkään jos ei toisella pariskunnalla ole lapsia, että voisi niistä jutella. Ja minä passitinkin meidän riiviöistä toisen tietokoneelle pois riehumasta ja toisen päiväunille, kun alkoi mennä elämä aika levottomaksi. Kun sitten vieraat olivat poislähdössä, niin tämä naispuolinen vieras yhtäkkiä eteisessä alkoikin ihastella taulujamme ja kertoi itsekin harrastavansa ristipistoja. :) No niin, jopas löytyi yhteinen puheenaihe, ja vähän kihisin itsekseni, että olisipa hän aiemmin sanonut harrastavansa käsitöitä! :) Miehenikin siinä sitten pääsi esitelmöimään, miten minä tilailen ulkomailta asti ristipistomalleja, ja miehet (!) siinä sitten lopuksi sopivat keskenään, että lähettelevät toisilleen jotain ristipistolinkkejä... ;)

Mutta nyt pitää alkaa taasen pistelemään, katsotaan, joudunko senkin vielä purkamaan... :)

Aurinkoista päivänjatkoa! :)

Hyvää mieltä

Sain Pikeltä todella piristävän tunnustuksen. :) On ilo kuulla, että blogini tuo jollekin hyvää mieltä, ja sitä haluaisinkin lukijoilleni jakaa. Kyllä sitä valitusta ja purnausta mahtuu maailmaan muutenkin, iloa sen sijaan ei koskaan ole liikaa. ;) KIITOS Pike tästä palkinnosta, se toi myös minulle itselleni hyvän mielen. :)

Edit: Kiitos tästä palkinnosta myös Kirsille! :)

Hyvää mieltä olisi kiva jakaa eteenpäinkin, mutta koska kaikki seuraamani blogit ovat mielestäni hyvän mielen blogeja, ei aikani riitä jakamaan tätä kaikille. Olen taas kerran blogien lukemisessa ihan jälkijunassa; vielä eilen olin ajan tasalla, mutta nyt on taas kymmeniä blogeja jonossa odottamassa, että ehdin pistäytyä - eli paljon mukavaa luettavaa on odotettavissa. :) Joten annan tällä kertaa palkinnon kaikille lukijoilleni, oli teillä sitten blogia tai ei. :) Ja pyrin blogikierroksella jättämään hyvää mieltä tuottavia kommentteja, ja sillä tavoin tavallaan jatkamaan tätä palkintoakin eteenpäin. :)

Hyvän mielen viikkoa teille jokaiselle! :)

Ei siitä takkia tullutkaan...

Tässä viimeisen parin päivän aikana on mielessäni pyörinyt satu hiirestä kissan räätälinä. :)

Minulle jäi pienet nöttöset Malibua, kun tein tämän topin muutama viikko sitten. Ajattelin sitten, että jos pidän tuota toppia ja samasta langasta tehtyä boleroa enemmänkin juhlakäytössä, niin tokihan tarvitsen sitten yhteensopivan pikkulaukun.

Tässä vaiheessa minut paremmin tuntevat ystävät repeävät liitoksistaan, sillä kuka oikeasti voi kuvitella minut pikkulaukun kanssa? ;) Jos minulla olisikin pikkulaukku, jonne juuri ja juuri mahtuisi puuteri ja huulipuna ja sen sellaista, niin sen lisäksi pitäisi kuitenkin olla reppu kaikelle muulle tavaralle (kuten käsitöille ;) ), pari ekokassia roikkumassa käsissä, nykyisessä elämäntilanteessa myös hoitolaukku olkapäällä - niin ja se pikkulaukku olisi varmaankin sitten jo työnnettynä johonkin noista kasseista - ja lisäksi vielä taskut pursuaisivat tavaraa, jotka eivät enää noihin laukkuihin mahdu. Minä en siis koskaan lähde mihinkään vain yksi laukku mukanani, eikä käsite pikkulaukku kuulu edes sanavarastooni. ;)

Mutta kun sitä lankaa oli vain ne pienet nöttöset, niin päätin kuitenkin yrittää tehdä sen pikkulaukun, vaikka vain ihan tekemisen ilosta. ;) No, siitä ei sitten ihan tullut sitä mitä ajattelin, visioni oli vähän toisenlainen, mutta kun lähdinkin tekemään ihan vain sillä periaatteella, että katsotaan, mihin lanka riittää. :) Että on tässä sen alkuperäisen vision kanssa yhteistä ehkä se pikku, mutta pikku-mikä? Ja eikös siinä hiiri ja kissa -sadussa lopulta syntynytkin tuluskukkaro? :)

Tuluskukkaro
Tehty ajalla: 13.-15.3.2009
Malli: No ihan omasta päästä; palmikkokuvio napattu topista (Novita Kevät 2006 nro 20)
Suunnittelija: Mikä suunnittelija? ;) Ei tässä ollut mitään varsinaista suunnitelmaa... ;)
Lanka: Novita Malibu beige (676) ja vihreä (358)
Langankulutus: 45 g
Puikot: 4 mm "lastenpuikot", 4 mm virkkuukoukku
Koko: n. 10x15 cm
Muuta: No tämmönen tästä tuli. Ja lanka meni kaikki mitä oli.

No niin, kyllähän tämän sisään nyt mahtuu tietysti se puuteri ja huulipuna, ja sitten valintani mukaan joko kännykkä tai astmapiippu tai kamera, muttei niitä kaikkea. Lompakko ei mahdu, eikä ainakaan käsityö. :D Katsotaan, tuleeko tätä tuluskukkaroa koskaan käytettyä, mutta onpahan varastossa kaksi lankanöttöstä vähemmän. :)

Sen verran tässä on vihreää, että Project Spectrumiin päästään!


Eilen oltiin ristipistotapaamisessa Sarin luona. Olipas taas niin tylsä ja vakavahenkinen päivä, ja nälkäkin jäi kurnimaan, kun ei ollut mitään syötävää tarjolla. ;) On ne vaan niin ankeita tilaisuuksia nuo meidän ristipistopippalot, ollaan vaan hiljaa ja mökötetään. ;) Kiitoksia kaikille pistelyseurasta! :)

Minulla oli mukanani peräti kolme keskeneräistä työtä, ja kun päivänvalo virtasi kivasti sisään (änkesin pistelemään ikkunan viereen pieneen koloon kahden sohvan väliin, jotta olisin mahdollisimman lähellä valonlähdettä), niin arvoin pisteltäväksi tämän työn:


Enkeliraukka näyttää nyt aika surkealta jalkapuolena. ;) Sain siis tuon toisen jalan tehtyä valmiiksi ja vähän toista reittä. Tekisi mieli tehdä nyt tuo enkeli valmiiksi asti, kun ei paljon puutu, mutta taidan nyt kuitenkin pistellä sen kilpailukirjekuoreni ensin valmiiksi. Jos vaikka päättäisin olla aloittamatta uusia neuleitakaan ennen kuin se kirjekuori on tehtynä...

Meidän 4 v esikoista nauratti muuten kovasti tuo "tuluskukkaro"-sana, kun esittelin valmistunutta pussukkaani. Tuota sanaa hän on nyt leikkiessään kovasti hokenut ja makustellut suussaan. :) Tänään hän kyllä väläytti pari muutakin hauskaa sanaa, joita en edes tiennyt olevankaan hänen sanavarastossaan. Minulla on ollut tänään päälläni tämä sininen viitta, ja esikoinen tuumasi aamulla, että näytän ihan paholaisrauskulta. ;) Kun sitten isille naureskelin, mitä poika oli minusta tuumannut, esikoinen sanoi, että kyllä sinä äiti näytät vähän liito-oravaltakin. :D Lasten suusta se totuus kuuluu... ;)

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa! :)

-Paholaisrausku alias Liito-orava