Harrastamassa

Tämän kuluneen viikon aikana en ole ehtinyt paljon kotona tehdä käsitöitä, mutta senkin edestä kodin ulkopuolella.

Keskiviikkoilta kului huovutuskurssilla, jossa työstin tätä laukkua. Unohdin ottaa kameran mukaan kurssille, joten sieltä ei ole nyt kuvia. Laukuntekeleenkin jätin kansalaisopistolle kuivumaan, mutta kun palasin samaan luokkaan vielä torstai- ja perjantai-iltana toisen kurssin merkeissä, niin päätinkin ottaa osittain kuivuneen tekeleeni kotiin. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kotona hieman työstää laukkua opettajan antamien ohjeiden mukaan, jotta viimeiselle kurssikerralle jää sitten enää viimeistely. Huovutuskurssinhan piti loppua tällä viikolla, mutta opettajan sairastumisen vuoksi jäi yksi kerta välistä, joten viimeinen kokoontuminen on vielä marraskuun puolella. Oikeastaan oli hyväkin ottaa tämä tekele välillä kotiin, koska taukoa kokoontumisten väliin tulee nyt peräti kolme viikkoa. Kyllä tästä varmaan vielä laukku tulee, vaikka näyttääkin enemmän peffanaluselta. :D

Torstai- ja perjantai-iltana sitten värjättiin samassa kansalaisopiston luokassa, mutta eri opettajan johdolla ja eri kokoonpanolla - tosin yksi kaimani on ollut ihan jok'ikisellä kurssilla, missä minäkin tämän syksyn aikana. Hän yritti houkutella minua syysloman jälkeen alkavalle kankaanpainantakurssillekin, mutta onneksi sen ilmoittautumisaika oli jo päättynyt. ;) Aika paljon noilla kursseilla pyörii samoja naamoja, yksikin värjäyskurssilainen oli tuttu jo viime syksyn sienivärjäyksestä, ja olipa tällä kurssilla myös kahden vuoden takaisen KoolAid-kurssin opettajakin. :)

Torstaina oli kamera mukana, mutta unohdin ottaa kuvia. Perjantaina räpsin hieman senkin edestä. Kaksi ylintä kuvaa on torstai-illan värjäyksistä, alemmat perjantaina värjättyjä.

Värjäyskurssin materiaalimaksuun sisältyi käytettyjen väriaineiden lisäksi yksi 100 gramman vyyhti harmaata suomenlampaanvillaa. Tämäkin pääsee todennäköisesti pataan jossain vaiheessa.

Harrastaminen on ihanaa, mutta on sillä myös kääntöpuolensa. Kun tiistaina värjää kotona, keskiviikkona huovuttaa, torstaina ja perjantaina taas värjää, siinä välissä virkkaa karheaa pellavanarua ja kaikenhuipuksi lämpötila laskee samaan aikaan pakkasen puolelle, niin herkkäihoisen kädet näyttävät perjantai-iltana tältä. Suurin syy ihottumaan on kumi/muovihanskoissa, niitä en ole koskaan kärsinyt pitää minkään laatuisia tai merkkisiä (kaikkea on taatusti kokeiltu!), vaikka olisi puuvillahanskatkin alla. Värjääminen vaan on sellainen juttu, jossa hanskat on ihan pakolliset. Kasvivärien ja KoolAidien kanssa pidän hanskoja vain lyhyitä aikoja, mutta noiden happovärien kanssa oli viisainta pitää koko ajan. Käsirasvaa on kulunut tällä viikolla paljon, mutta niidenkin kanssa saa olla tarkkana, sillä jos näihin kätösiin menisi hajusteellista rasvaa laittamaan, niin hetken kuluttua ne vuotaisivat verta. Tänään kädet ovat jo vähän paremmassa kunnossa, ihmeellisesti tuo iho vaan osaa korjata vaurionsa.

Mukava touhuaminen saa myös unohtamaan sairauteni hetkeksi. On tietysti hyväkin juttu, etteivät ajatukset pyöri sairastamisen ympärillä, mutta kun voimat eivät ole samanlaiset kuin terveellä, niin kesken mukavien puuhien iskevät valtavat kivut ja uupumus, ja sitten ei jaksakaan enää tehdä aloittamiaan asioita loppuun. Keskiviikkona huovutuskurssilla kesken kaiken musteni silmissä, ja lopulta sanoin opettajalle, etten jaksa enää ja lähdin kotiin. Opettaja tuon minun laukkunikin huuhteli ja laittoi kuivumaan. Torstai-iltana ehdittiin sen verran vähän värjätä, että olin ihan hyvissä voimissa vielä kotiin palattuanikin. Perjantaina sen sijaan voimat taas loppuivat, enkä olisi jaksanut enää lankojani huuhdella ja pakata kasseihin, kattiloiden pesemisestä puhumattakaan. Kotimatkalla piti soittaa miehelle, että tulee pihalle vastaan laittamaan pyöräni varastoon ja kantamaan tavarani sisälle, sillä en tahtonut enää edes ilman kantamuksia jaksaa kävellä varaston luota sisälle.

Silti ei harmita, että tuli kursseille lähdettyä. Ainahan niillä oppii uutta, ja on mukava tehdä yhdessä. Ja kyllä ne voimat pikkuhiljaa palautuvatkin, onneksi ei ensi viikolla ole liiemmälti menoja, niin saa myös levättyä. Nyt voin myös huokaista, että tämän syksyn kurssit on yhtä huovutusiltaa lukuunottamatta käytynä, melkoista menoa tämä on ollutkin! :)
 

Kuinka ihanaa onkaan sitten myös nauttia tekemistään jutuista! :) Näistä värjäyksistä tulee vielä myöhemmin erillinen postaus, mutta tässä vähän ennakkoa. Langat ovat edelleen kuivumassa, vaikka taitavat kohta olla jo ihan kuiviakin. Kunhan tässä jossain vaiheessa jaksan näitä alkaa kuvaamaan, niin kerron näistä sitten lisää...

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa ja hyvää syyslomaa kaikille sitä viettäville! :)

Novita Talvi 2013

Se on täällä taas: uusi Novita ja perinteinen Novita-katsaus!

Novita on kyllä tänä vuonna päässyt yllättämään. Yleensä kesänumero on se, mistä löydän itselleni kaikkein eniten tekemistä, mutta tänä vuonna se jätti minut jotenkin vaisuksi - joskin olen kyllä siitä lehdestä tehnyt jo muistaakseni kolme neuletta, ja kahteen ostanut langat valmiiksi, eli ei se ihan surkeakaan ollut. ;) Talvinumero puolestaan on ollut sellainen, johon en ole koskaan syttynyt, mutta nyt sitten tuntuu, että pitäisi saada kaikki neuleet puikoille! :)

Fakta on kuitenkin edelleen se, että lankavarastoni on paisunut äärimmilleen, enkä mitenkään voi ostaa uusiin neuleisiin uusia lankoja - ja jo olemassa oleville langoille on käyttötarkoitus olemassa, eli en voi käyttää niitä tämän lehden malleihin. Ja koska minulla on käyttötarkoitus olemassa yli 18 kilolle lankaa, niin sehän suomennettuna tarkoittaa sitä, että to do -listaa riittää ainakin vuodeksi eteenpäin. Ja minulla on myös sellainen tyyli, että neulon lankoja vanhimmasta päästä pois, eli vaikka nyt ihastuisinkin johonkin neuleeseen ja ostaisin siihen langat, niin se menisi sinne listan häntäpäähän eli neulottavaksi aikaisintaan vuoden kuluttua. Paitsi tietysti akuttiin tarpeeseen tulevat käsityöt teen samantien pois, eli menevät silloin muiden edelle.

Vaikka tästä lehdestä nyt löytyi ihan valtavasti mieluista tekemistä, niin on pakko miettiä tosissaan, mitä näistä voi ja kannattaa toteuttaa. Kun kaikkea on ihan mahdoton tehdä! Mutta saahan sitä haaveilla ja ideoida. Lehden ensiselailun jälkeen voi olla ihan hyväkin laittaa lehti vuodeksi tai pariksi syrjään, ja katsoa sitten, vieläkö ne ihanat mallit ihastuttavat, ja jos ne sen yhä tekevät, niin ottaa ne sitten puikoille. :)

Tässä kuitenkin niitä malleja, joihin ihastuin.

Neuletakkeja, jakkuja ja liivejä:

Kuvat: Novita

Malli 1 pitkä neuletakki on suorastaan unelmallisen ihana! Kunpa Usvaan tulisi taas keväällä kirkkaampia värejä, niin voisin harkita tämänkin tekemistä

Malli 32 röyhelöjakku on tosi ihanan naisellinen.

Malli 36 ei näytä kummoiselta edestäpäin, mutta sen juju onkin selässä, jossa on kertakaikkisen upea virkkaus. Lehdessä jakku on kuvattu takaakin päin. Tuon virkkauksen ansiosta voisin harkita tätä puikoilleni ja koukulleni.

Malli 38 liivissä viehättää myös tuo virkattu alaosa. Voisin kuvitella tuohon jotain käsinvärjättyä lankaa...

Puseroita:

Kuvat: Novita

Malli 4 kirjoneule on ihan syötävän ihana. Tämä menee hyvin vahvasti harkittavien neuleiden listalle - mielessäni on ajatus värjätä itse tähän neuleeseen tuleva raitalanka...

Malli 8 salmiakkiruutuneuleen langat voisi myös värjätä itse... En ole tuota 7 veljestä Nostalgiaa katsellutkaan vielä ostoaikeissa, mutta jos ostaisi sitä valko-harmaana ja uittaisi sitä kolmessa eri väripadassa, niin tähänkin neuleeseen voisi saada itseä miellyttävät langat. Tai sitten tämän voisi ihan hyvin tehdä tavallisestakin 7 veljeksestä.

Mallin 20 ja mallin 23 vinoraidat ovat hauskoja. Kokoja vaan ei taida olla tällaiselle pienikokoiselle naiselle, mutta ideana hauska katsella raitoja välillä näinkin päin. Ja minähän yleensäkin tykkään raidoista... :)

Malli 51 viehättää jälleen noilla virkatuilla yksityiskohdillaan, kuten aiemmin nähty vaaleanpunainen neuletakki. Näissä vähän mietityttää käytetty Pikkusisko-lanka - jaksaisiko ohuesta langasta tehdä kokonaisia puseroita?

Malli 56 hurmasi minut selkeästi noilla siksak-raidoilla. Olen vaan niin hulluna niihin. Värimaailmakin on tuossa ihan kiva, vaikkeivät minun värejäni olekaan. Taas kerran mietin, voisiko tähän värjätä raitavärit itse... :)

Mekkoja:

Kuvat: Novita

Malli 28 nähtiin jo Syksy-lehdessä, mutta pelkästään isojen tyttöjen kokoisena, mikä jäi suunnattomasti harmittamaan minua. Novita olikin saanut tästä paljon palautetta, ja julkaisi nyt saman mallin pienemmillä kokotaulukoilla. LÄMMIN KIITOS NOVITALLE! :) Tämä mekko menee kaikkein varmimmin to do -listalleni tästä lehdestä. Arvatkaa muuten, mistä ajattelin loihtia tähän mekkoon langat? ;) Vastaus: väripadan kautta. :)

Malli 29 on ihastuttava tuon kirjavan helmansa ansiosta. Yläosa ei niin houkuttele, mutta kokonaisuus on silti ihan kiva.

Malli 30 on taas siksak-fanin unelma. :) Tälläkin hetkellä päälläni on yksi siksak-mekko, mutta voisihan niitä olla vielä yksi lisää. Värimaailmakin osuu tässä mekossa melkein kohdilleen, mutta voisi se olla jotain muutakin.

Asusteita:

Kuvat: Novita

Malli 7 ponchossa on hauskasti yhdistetty kahta lankaa. Muutenhan tuo malli ei ole mikään erityisen sykähdyttävä, vaikkakin se voisi olla kiva lämmike talvi-iltoina.

Malli 89, malli 90, malli 91 ja malli 92 asusteissa on kiva värimaailma. Tykkään siitä, että samalla tyylillä ja värimaailmalla on tehty koko asustesetti, eikä vaan pelkkää pipoa.

Sukkia:

Kuvat: Novita

Edellisestä lehdestä puuttuivat kokonaan sukkamallit (muistaakseni), joten nyt niitä onneksi oli useampi ja nekin kaikki todella kauniita.

Malli 24 näyttää ihanalta, yksinkertaiselta palmikkomallilta, sopii näemmä hyvin raitalankojen kanssa, ja varmaan myös itsevärjättyjen lankojen kanssa.

Malli 31 on todella ihana kirjoneulemalli, hauska myös tuo sydän sukan pohjassa, vaikkakin tekisin sen itse hieman vahvemmalla värillä.

Malli 47 on ehdottomasti kaunein sukkamalli näistä kolmesta, ja nyt kun olen ohuiden sukkalankojen kirjoneulemalleja etsiskellyt viime aikoina, niin tämä pääsee parhaiden löytöjeni joukkoon.

Lopuksi on pakko todeta, että Novitalla on melkoisesti huumorintajua. Katsokaa vaikka näitä:

Kuvat: Novita

Pakkohan tuon mallin asennon on olla vitsi, jos sama omituinen asento toistuu perättäisissä kuvissa. :D Onhan tuossa viimeisessä kuvassa toki eri käsi pään päällä... ;) Eka kuvassa on muuten helma jäänyt suoristamatta, arvatkaa häiritseekö? :D

Toinen lehden vitsi täytyy olla tässä:

Kuva: Novita

Neulemekossa sinänsä ei ole mitään vikaa, se on varmasti hieno pitkähihaisen aluspaidan ja legginssien kalsareiden kanssa. Mutta kuvan stailaus on minun mielestäni pikkuisen liian "hutsahtava" - tietysti, jos tässä tavoiteltiin jotain baarilookia, niin siinä se on kyllä onnistunut täydellisesti, vaikkakin tämä on pikemminkin "baari-illan jälkeen" kuin ennen sitä... ;)

Novita-katsauksiin tottuneet lukijani saattavat ihmetellä, missä viipyvät katsaukset tämän syksyn teemalehdistä Helpot ja Novita Joulu. Vastaus: Niitä ei tule. Syy: En ole ostanut niitä, enkä aio ostaa. Perustelut: Helpot-lehti ei kiinnosta neuleiden helppouden vuoksi; vaikka aivottomiakin neuleita on kiva välillä tehdä, niin osaan tehdä niitä ilman malliakin, ja mieluummin teenkin. Joulu-lehti taasen ei voisi vähempää kiinnostaa aihepiirinsä vuoksi; ennakkokuvista päätellen lehdessä on ainoastaan yksi kivannäköinen kirjoneulesukkamalli, mutta en osta lehteä pelkästään yhden mallin vuoksi. Siinä mielessä hyvä, että tästä aiheesta on tehty oma teemalehtensä, jotteivät ne mallit enää ole riesana näissä peruslehdissä. Vaikka minusta tässäkin Talvi-lehdessä oli silti vähän liikaa kyseiseen juhlapyhään viittaavia neuleita tai kuvia. Pitäisi muistaa, että tilaajien joukossa on meitä, jotka emme halua juhlapyhiä viettää - vaikka voihan ne sivut sitten hypätä yli tai repäistä irti lehdestä. ;)

Tänne Ouluunkin oli viime yönä tullut talvi, joten siinä mielessä Talvi-lehtikin tuli lähestulkoon oikeaan aikaan, vain päivää ennen lunta. ;)

Hyvää viikonloppua! :)

Vessaan

Nyt tuli tehtyä peräti kaksi poikkeusta käsityösuunnitelmiini. Minunhan piti kutoa pelkästään sukkia koko Sukkasadon ajan, mutta nyt tuli tehtyä välillä muutakin. Toisekseen minulla ei yleensä ole kuin yksi käsityö kerrallaan tekeillä, joten senkin puolesta tämä poikkesi normaalista.

Huomasin vain maanantaina messuostoksiani varastoidessani, että eihän niille matonkuteille ollut mitään säilytyspaikkaa. Joten pakkohan ne oli sitten virkata samantien matoksi. Näin paksun ja jäykän kuteen työstäminen oli sen verran raskasta, että tein vain muutaman kerroksen päivässä, muutenhan tällaisen olisi voinut vaikka yhdessäkin illassa virkata.

Vessan matto

Tehty ajalla: 14.-18.10.2013

Malli: Isoäidinneliö + omaa sovellusta

Lanka: Pellavanaru valko-beige-pinkki + Trikookude pinkki

Langankulutus: 1439 g

Virkkuukoukku: 10 mm

Koko: 78x78 cm

Muuta: Kiva tuli! 

 

Tämä päätyi alkuperäisestä ajatuksesta poiketen vessan lattialle. Oikeastaan se sopikin sinne paremmin, sillä vessan edellinen mattohan meni viikko sitten pilalle, ja väliaikaisesti siellä oli kodinhoitohuoneesta siirretty matto. Mutta nyt kodinhoitohuoneen matto pääsi takaisin omalle paikalleen, sillä tämä sopii paljon paremmin juuri vessaan.

Malli on ihan omasta päästä, mitä nyt isoäidinneliötä virkkasin vähän alkuun. En halunnut käyttää mitään valmista mallia, koska tarkoitukseni oli upottaa tähän kaikki ne kuteet, jotka messuilta sunnuntaina ostin. Pinkki trikookude kuluikin niin tarkasti, että oli lähestulkoon mahdotonta saada enää viimeistä pylvästä virkattua, mutta sainpas kuitenkin. :) Pellavanarua jäi reunuksen jälkeen vielä muutaman metrin pätkä, jonka sitten pujottelin kahden pinkin kerroksen väliin, kuten kuvasta voi huomata, siihen se upposikin ihan viimeistä senttiä myöten.

Pellavanarussa on kivasti tuollaista pinkkiä säiettä, joten siitä syystä valitsin tuon pinkin kuteen kaveriksi. Pellavanaru ryhdittää mukavasti mattoa - pelkästä trikookuteesta virkkaamani matto on vähän lörppö, mutta tämä asettuu oikein mukavasti kuosiinsa.

Näin on vessan ilmekin vähän vaihtunut, tosin ehkä vähän hempeämpään suuntaan, sillä se monta vuotta palvellut matto oli iloisen kelta-vihreä, ja väliaikainenkin matto oli reippaan oranssi-punainen. Vähän tuntuu siltä, että tämäkin olisi kaivannut jotain pirtsakampaa väriä lisäksi, mutta näillä mennään! :)

Mukavaa perjantain jatkoa!

... se vei koko käden! :)

Kaikkihan ovat jo nähneet ainakin minun blogissani, mitä tapahtuu, kun antaa värjäykselle pikkusormensa.

Mun piti käyttää tiistaipäivä ihan vaan lankojen vyyhdittämiseen, jotta ne ovat valmiina torstai- ja perjantai-iltojen värjäyskurssille. Vaan sitten Novitan Pikkusisko ilmoitti haluavansa liukuvärjätyksi raitalangaksi, jossa on todella, todella pitkät väriliu'ut. Koska en usko kurssilla olevan mahdollisuuksia sen tyylisiin värjäyksiin, päätin tehdä värjäykset kotona. Sitä paitsi kaapissa oli juuri sen värisiä KoolAideja, jonka väriseksi Pikkusisko halusi muuttua. :)

Voinkin nyt opastaa kaikkia asiasta kiinnostuneita, kuinka raitalankaa värjätään, tai kuinka minä sen teen; tapoja varmasti on yhtä monta kuin on tekijääkin.

Kolmiväriseen lankaan tarvitsin kolme keittiön tuolia. Kunkin tuolinselkämyksen ympärille kieputtelin haluamani määrän kierroksia, sen jälkeen jatkoin seuraavaan tuoliin ja siitä vielä seuraavaan tuoliin, sitten keskimmäisen tuolin kautta takaisin ensimmäiseen jne. Tämän voi tehdä myös niin, että laittaa nuo tuolit kolmion muotoon selät vastatusten, jos haluaa jatkaa kolmannesta suoraan ensimmäiseen, mutta koska tässä langassa tuo keskimmäinen on "väliväri", niin haluan sen tulevan aina ensimmäisen ja kolmannen värin väliin.

Kierrosten määrästä riippuu, kuinka pitkiä väriliu'ut ovat; kymmenen kierrosta tekee aika kapoista raitaa, viisikymmentä kierrosta todella leveää raitaa.

Sitten kukin pikkuvyyhti pasmalangoilla kiinni kuten yksittäistä vyyhtiäkin värjätessä. 

Värjäsin samanaikaisesti kaksi vyyhtiä, kuvassa pöydällä on odottamassa jo ensimmäinen valmis vyyhti, eli huomaat, kuinka langat kulkevat kolmen eri vyyhdin välillä katkeamattomana. Aloitin molempien vyyhtien kieputtelun tietysti samasta kohti, joten saan tehtyä identtisen sukkaparin aloittamalla kummankin vyyhdin alusta - ei tarvitse katkaista lankaa välistä tai etsiä oikeaa aloituskohtaa, kuten kaupan lankakerissä! :)

Sitten värjäämään! Vyyhti nro 1 meni punaiseen liemeen, vyyhti nro 3 keltaiseen liemeen. Keskimmäinen vyyhti eli "väliväri" ui aluksi keltaisessa, mutta käväisi pikkumutkan punaisessa liemessä siinä vaiheessa, kun osa väristä oli jo imeytynyt, jolloin tuosta tuli nimenomaan oranssia eikä liian punertavaa.

Kun värjäyspuuhiin rupesin, värjäsin myös toisen pitkän liu'un vyyhdin, josta on tarkoitus kutoa huivi, pyrin jäljittelemään vironvillojen värjäystapaa.

Samaan tapaan tein kolme pikkuvyyhtiä, tällä kertaa peräti 100 kierrosta aina kerralla, jolloin yhden väriliu'un mitta vie noin 25 grammaa lankaa; välivärin kierroksia oli hieman vähemmän, koska en halua sen korostuvan liikaa. Tämän värjäsin vain yhdessä liemessä, eli vyyhti 1 meni uimaan ensin, myöhemmin lisäsin joukkoon vyyhdin 2 ja vyyhti 3 sai jäädä ihan valkoiseksi.

Tämä värjäyssysteemi tuottaa yleensä paljon sotkuisempia vyyhtejä kuin tavallinen värjäystapa, joten näistä ei ole tämän parempaa kuvaa vyyhtinä, ovat siis edelleen kolmessa osassa.

Tässä kuvassa kuitenkin näkyy tuo raita-ajatus paremmin. Huivilankaa on 200 grammaa, ja siinä on tosiaan tummemmat siniset ja valkoiset raidat noin 25 gramman mittaisia. Sukkalankakerät ovat kumpikin 50 grammaa, ja kuten kuvastakin huomaa, yhdessä kerässä ei ehdi väriraportti toistua edes kahta kertaa; polvisukissa ehtii siis tulla punainen-oranssi-keltainen-oranssi-punainen-oranssi-keltainen, ja sitten lanka jo loppuukin.

Mutta nyt pitäisi lähteä syömään, että ehtii illaksi värjäyskurssille oppimaan tästäkin aiheesta jotain uutta! :)