Riittääkö?

Mitä arvelette...

... riittääkö 320 grammaa kolmeksi päiväksi? Noin 100 grammaa per päivä. Vai pitäisikö varautua vielä parilla kerällä...?

Tämän karvatilkun ajattelin vielä tänä iltana kutaista valmiiksi. Vaikka kovin pitkään ei parane valvoa, aamulla pitäisi klo 7.20 tököttää tienposkessa... ;)

Kuningas on saanut kruununsa, ja lammas itselleen kaverin. :) Tämä jää nyt odottelemaan sitten ristipistotorstaita.

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Karvareuhka

Maanantainahan hurahdin ostamaan 1,2 kiloa paljettipitoista karvalankaa. Siitä on tulossa todennäköisesti sellainen pitemmän tähtäimen projekti, eli sitä voisi työstää ns. välityönä, tai pitää käsilaukussa kuljetettavana neuleena. Nimittäin se, mitä niistä langoista aion tehdä, tulee koostumaan tällaisista palasista:

Tilkkutyö siis. :) Periaatteena minulla on, että teen tilkut vaakatilkkutyyliin eli kulmasta kulmaan. Jatkan niin kauan kuin kerää riittää ja sitten vaihdan toiseen kerään ja alan kaventaa. Yksi tilkku painaa siis noin 100 grammaa, kun se sisältää kaksi 50 gramman kerää (tosin kerästä jää aina vähän ylimääräistä). Kokoa yhdellä tilkulla on n. 37x37 cm. Keriä ostin 24 kpl, eli saan 12 tilkkua. Ostaessani minulla ei ollut aavistustakaan, miten tuo lanka riittää, mutta luultavasti tästä tulee ihan sopivankokoinen juttu. :) Aluksi suunnittelin, että teen tästä sellaisen yhden ison jutskan (näillä mitoilla siitä tulisi 111x148 cm), mutta olen harkinnut myös, että josko tekisin vaikka kaksi jutskaa (esim. 111x111 cm ja toinen 37x111 cm), tai vaikka kolme jutskaa (esim. kaksi 37x111 cm ja yksi 74x111 cm). No, aika näyttää, miten nuo sommittelen... :) Sen on joka tapauksessa tiedossa, millaiset väriyhdistelmät noihin tilkkuihin tulee - keriähän on siis oranssi, vihreä, keltainen, sininen ja vaaleansininen - ja kun ne ovat valmiita, aletaan sitten miettimään, tuleeko näistä yksi, kaksi vai kolme pientä karvareuhkaa. ;)

Ja ne langan sisältämät paljetit olen sullonut nurjalle puolelle... ;) Muutenhan näitä tekisi hetkessä, mutta paljettien sijoittaminen nurjalle puolelle vie oman aikansa, työntelen jälkikäteen nurjalle ne, mitkä ovat neuloessa sattuneet oikealle puolelle jäämään. Noita paljetteja on muuten ihan epämääräisesti tuossa langassa, esim. oranssissa kerässä oli yhtäkkiä monien kymmenien metrien pätkä, jossa ei ollut ainoatakaan paljettia (se näkyy tuossa aika lähellä neliön puoliväliä), ja sitten saattoi yhteen silmukkaan tulla neljäkin paljettia kerralla... Joten syystäkin nämä on paras jättää piiloon. ;) Ajattelin vain kertoa, että jos joku aikoo näitä halpoja euron karvalankakeriä hamstrata Tokmannilta, niin nämä ovat todellakin hintansa tasoisia. ;) Mutta eiköhän näistä saa vielä kivan lopputuloksen... :)

Muutama onnistuikin jo kommenteissa aiemmin arvaamaan, mitä olen tekemässä... jokohan kaikki muutkin arvaavat? ;)

Viikonlopun jatkoja! :)

Pötkötellen ja pistellen

Kiitos kaikista kommenteista, joita onkin päivän mittaan tullut mukavasti! :) En ole tätä konetta viitsinyt aamun jälkeen laittaa päälle tohottamaan ja huonetta lämmittämään, joten oli sitten mukava tässä iltasella avata kommenttitulva luettavaksi. :) Eilen meillä olikin vähän toisenlaista tulvaa, kun Oulussa oli sadepäivä, tänään kolistelivat remonttifirman ukot katolla korjaamassa kattokaivoa, joka sattuu sijaitsemaan meidän keittiön yläpuolella... Sade on aivan ihana asia, muttei välttämättä omassa keittiössä. ;) No, jos on söpöjä huoltomiehiä, niin sitähän keksii ihan vain omaksi silmänilokseen jotain rempattavaa... :D (niitä katonkorjaajia en nähnyt, joten heistä en osaa sanoa mitään ;) )

Tänään olen oikeastaan pötkötellyt koko päivän sohvalla, kun tuo kuumuus on vetänyt olon niin heikoksi, etten enää pystyssä pysy. (Voihan se sydän tietysti saada rytmihäiriöitä muustakin kuin helteestä... ;) ) No, meneehän se päivä pötkötellessäkin, kun sattui sopivasti ristipistomaratontorstai. Jossain vaiheessa unohdin katsoa kelloa, mutta pistelin ainakin sen neljä tuntia, todennäköisesti viisikin, ellen jopa viisi ja puoli... tuskin kuutta kuitenkaan. :)

Jatkoin siitä, mihin viimeksi jäin, eli en ole viikkoon tähän koskenut:

Ja hyvältä näyttää pötköttelypäivän saldo:

Öh, pahoittelen ruttuista kangasta, mutta se on lionnut koko päivän hikisen kämmenen sisässä... ;) Itämaan tietäjää olen tämän päivän ajan tuohon oikeaan reunaan hahmotellut, ei ihan vielä ole valmis. Tietäjän jälkeen täytynee jatkaa lampaaseen, ja siitä eteenpäin en ole sitten vielä miettinytkään, eikä tarvitsekaan. :) Niin siis tuossahan onkin jo yksi lammas (näkyy huonosti, kun on kirjottu valkoisella langalla), mutta sille tulee vielä kaveri. :) Aasikin tähän tulee, ja pupu ja orava ja pari tipuakin tuossa on jo tehtyinä (erottuvat sitten joskus jälkipistojen jälkeen paremmin), ja jonnekin tulee vielä ainakin kyyhkynen. Niin ja ne päähenkilöt tietysti, Maria ja Joosef ja lapsi. :)

Ihan niin kuin mulla olisi ollut jotain muutakin vielä mielessäni, mutta ei sitten vissiin ollut... no, seuraavalla kerralla sitten. :)

Revontuli

Nyt se olisi sitten valmiina:

Revontuli

Tehty ajalla: 28.6.-7.7.2010

Malli: Ulla 03/07

Suunnittelija: Anne M

Lanka: Evilla "Karamelli" A26

Langankulutus: 193 g

Puikot: 5 mm 80 cm pyöröt

Koko: Pingotettuna leveys 184 cm, korkeus 91 cm

Muuta: Tein yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa. Muuten tuli kiva, mutta en värien sävyt ovat liian murretut, ja värit voisivat olla päinvastoin eli olisi pitänyt aloittaa kerän toisesta päästä. Värit kirkastuivat vähän pesun ja lanoliinikylvyn jälkeen.

Mitäpä tästä nyt sitten sanoisi? Huivi on kaunis, mutta väri on väärä. Eikä siis värissäkään mitään vikaa muuten, mutta se on väärä minulle. Se harmittaa tietysti siksi, että olisin halunnut tästä huivin nimenomaan itselleni. Mutta en voi kyllä ajatella käyttäväni näin murrettuja värejä itselläni ainakaan julkisella paikalla, kyllä nämä olisivat saaneet olla kirkkaammat ja puhtaammat. Värit kyllä kirkastuivat vähän, kun pesin huivin villapesuohjelmalla ja kylvetin lanoliinissa, eli langassa oli varmaan vähän likaakin. Murrettua sävyä ei kuitenkaan saa muutettua miksikään, ja siksi tämä jäänee käyttämättä minulla.

Hoksasin myös sitten, kun huivi alkoi olla jo loppusuoralla, että jos värit olisivat toisinpäin, eli olisin aloittanutkin huivin kerän toisesta päästä, mikä olisi pitänyt tajuta tietysti jo vyyhtiä keriessä, niin tämä olisi ehkä paljon paremman näköinen. Jos siis värit olisivat niin, että tuo vaaleampi pinkki - joka on ainoa "minun värini" tässä huivissa - olisi lähempänä kasvoja, niin nuo "väärät vihreät" eivät niin paljon haittaisi, jos olisivat alempana. Mutta kun tämän lätkäisee harteille, niin ne murretut vihreät tulevat tietysti juuri lähimmäksi kasvoja - harmi! Ehkä seuraavan kerran, jos teen tällaista moniväristä huivia, yritän ajatella lopputulosta jo vyyhtiä keriessä...

Asteikolla 1-5* antaisin tälle arvosanan 3-. Revontuli-malli on tosi kaunis ja nerokas, enkä ole vielä nähnyt yhdessäkään blogissa rumaa Revontuli-huivia. Eikä tämäkään ole todellakaan ruma, vaan lopputulos on varsin kaunis. Mutta juuri viime neuletapaamisessakin sanoin, että yleensä käsityöt ovat kauniita, mutta ei välttämättä "kauniita minulle". Siis jos vaikka kehun jonkun toisen tekemää käsityötä kauniiksi, se ei läheskään aina tarkoita sitä, että haluaisin itse samanlaisen - se vain on kaunis sellaisenaan. Tämäkin on kaunis tällaisenaan, mutta omassa käytössäni en osaa sitä nähdä, korkeintaan joskus talven pimeinä iltoina pimeässä istuessani hartioita lämmittämässä. ;)

* 1 = heitän koko paskan pesään 2 = ihan ok, mutta annan tämä jollekin toiselle 3 = ihan kiva, mutta jäänee minulla käyttämättä kaapin perälle 4 = tää on hyvä, menee käyttöön 5 = rakastan tätä enemmän kuin omia lapsiani ;)

En ole vielä päättänyt, mitä teen tämän huivin kanssa. Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että pistän tämän samantien kiertoon, mutta toisaalta en raaskisi tätä heti antaa pois. Tiedän kyllä, ettei siitä ole kaapin täytteenä mitään iloa, enkä halua yleensäkään tehdä epäkäytännöllisiä käsitöitä. Mutta no joo, ei tämä ensimmäinen huivi olisi, joka jäisi kaappiini käyttämättä, siellä on niitä jo entuudestaan muutama... ;) Kauniita lopputuloksia kaikki, mutta eivät sitten ole koskaan löytäneet sopivaa aikaa ja paikkaa käyttöä ajatellen. Ei minulle kyllä tule mieleen ketään, jota voisin tällä lahjoakin, lähipiirini naisille nämä värit taitavat taas olla liiankin kirkkaat. ;) Onneksi minun ei tarvitse nyt päättää, mitä teen huiville. Ehkä se joskus selviää...

Tässä muuten vielä kuva eilisillalta. Totesin, että kuviollisesta matosta on hyötyä pingotuksessa. :) Sai pingotettua huivin symmetrisesti, kun kohdisti vain maton kuvioiden mukaan. Minulla oli vähän ongelmaa, mihin tämän pingottaisin. Sänky ei tullut kysymykseen siksi, että yöllä siinä nukutaan ja aika usein otetaan päiväuniakin, ja lasten vuoksi huivia ei voi edes ajatella pingotettavaksi päiväsaikaan, vaikka laittaisi ovetkin kiinni. Joten piti jättää huivi pingotukseen yön ajaksi, ja ainoaksi vaihtoehdoksi ja riittävän isoksi alustaksi osoittautui olohuoneen matto. Siitä vain piti ensin raivata huonekalut pois ja varoittaa isäntää, ettei sitten illalla pimeässä sohvalta sänkyyn kömpiessään astu neulojen päälle. ;) Aamulla minua otti tämä ratkaisu päähän, koska kun kuopus ponkaisi sängystä ylös, olisin mieluusti jäänyt vielä nukkumaan hetkeksi, mutta oli pakko raahautua puoliunisena napsimaan äkkiä neulat irti matosta ja nostamaan raskas nojatuoli takaisin matolle. ;)

Tästä voi muuten päätellä, että meillä ei ole pahemmin pingoteltu noita neuleita. Yleensä höyrytän neuleet, ja muutaman sellaisen kolmiohuivin, jossa on ihan suorat reunat, olen myös höyryttänyt. Nämä huivit, joissa reunaan tulee tällaista sahalaitaa tai muuta kuviota, on kyllä pakko pingottaa, höyryttämällä ei oikein saa muotoa asettumaan. Yhden huivin olen aiemmin pingottanut, mutta se valmistui viime kesänä mummolassa, jossa pingotin sen äidin sänkyyn. ;) On muuten sekin Minttumaari kokonaan vielä käyttämättömänä kaapissa, vaikka se on niin minun väriseni kuin voi vaan olla - en vain taida olla huivityyppiä! :) Kurkkasin muuten tuota linkkiä etsiessäni läpi kaikki tämän blogin aikana valmistuneet huivit, ja totesin, etten ole käyttänyt noista ainoatakaan, olen itse asiassa ihan unohtanutkin noista muutaman, että sellaisia on edes olemassa kaapissa. Eli sinne vaan sitten vissiin tämä Revontulikin muiden jatkoksi! ;)

Nyt on pää tyhjänä, enkä keksi tähän mitään fiksua loppufraasia, joten toivottelen sitten vaikka hyvää loppuelämää tai jotain...! ;)

Auringonlaskun aikaan

Aurinko laskee jo, missä viipyy kultani...?

Oi Ken, rakas Ken, kunpa tulisit pian...!

Se on Ken! Hän tulee! Mahtaakohan hän huomata, että minulla on uusi punainen mekko ylläni...? Näytänköhän hänen mielestään kauniilta...? Voi Ken...

Barbien mekko

Tehty: 7.7.2010

Malli: Omasta päästä sähelletty

Lanka: Evilla "Karamelli" A26

Langankulutus: 7 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Barbienvaatepaketti oli jo lähtövalmiina, huomenna olisi viimeinen mahdollisuus postittaa, jos mielii viikonlopuksi ehtimän perille. Jännitystä riitti, ehtiikö tämä mekko pakettiin ja niinhän se vain ehti, valmistui jopa postituspäivää edeltävänä iltana. ;) Tosin ensimmäisen silmukan tähän taisin koukata iltakahdeksan aikaan, eli aika rivakasti tähän sai pylväitä asetella, kun kävin vielä siinä välissä iltapesulla, nukuttamassa kuopuksen ja pingottamassa yhden huivin. Tämä onkin sellainen tosi simppeli malli, eli tätä ei tarvinnut vääntää ja kääntää tuntitolkulla, sen kun vaan virkkasi menemään. :) Ja tämän saa 3-vuotias taatusti puettua nukelle ilman äidin apua! ;)

Ympäri käytiin ja yhtehen tultiin joka kerroksella, eli tempaukseen menee! :)

Mekkoon käytetystä langasta ja eräästä jo kirjoittamastani sivulauseesta voinette päätellä, että huomenna pitäisi olla lisää valmistunutta esiteltävänä. :) Jokunen päivä sitten uumoilinkin, että jos tätä lankaa jää jämänöttönen, niin teen vielä yhden Barbien vaatteen, ja näin kävi, vaikka täpärälle sekin meni. 7 gramman jämänöttönen on kyllä mitä sopivimman kokoinen just yhteen Barbien mekkoon. :)

Loppukevennykseksi lasten suusta -juttua. Tänään kirjaston tädille esitettiin pyyntö:

- Saisinko mää oman kirjastokortin, kun mää oon jo kuus vuotta ja mulla on hammaskin lähtenyt? :)

Kyllä sai, ja nyt ollaan niin onnellista poikaa. :) Ja mikä hellyyttävintä, hän ei ensimmäisenä omana kirjalainanaan ottanut mitään itselleen, vaan katselukirjan pikkuveljelle. :)

Hyvää yötä! :)

Toinenkin lehtikatsaus perään :)

Eilen tuli selailtua läpi uusi Moda, tänään on vuorossa sitten uusi Novita. :) Siitä ihan tuoreimmat tunnelmat tässä ja nyt.

Ensimmäisenä kiinnitän aina huomion väreihin. Siinä on syy, miksi syysnumeron neulemallit eivät yleensä minuun kolahda, koska syys-talvikauden langoissa on aina minulle sopimattomat sävyt, poikkeuksena ehkä joku luonnonvalkoinen, mutta mieluummin teen vaatteeni jonkun väriseksi kuin ihan valkoiseksi, ja minun värini löytyvät kevään värikartasta. Ja nyt tuli sellainen olo, että tämän syksyn Novita-lankojen värikartta on entistäkin tummempi ja synkempi. Aiemmin on ollut tarjolla edes pieniä värinpilkahduksia, mutta nyt on niin tummaa ja murrettua. Harmi, mutta onneksi kevään värit tulevat taas puolen vuoden päästä, niinhän minulla on aina tapana todeta syksyn värikartan nähdessäni. ;) Ja samalla tuli sellainen olo, että ehkä on pakko käydä vielä hamstraamassa alesta joitakin poistuvia kevätvärejä, sillä tämänhetkinen reilun neljän kilon lankavarastoni ei taida riittää loppuvuodeksi... kysymys on vain, että millä rahalla minä ne langat ostan, kun nämä jokakesäiset neljän kuukauden työttömyyspätkät eivät kauheasti suosi lankaostoksilla käyntejä...

Joka tapauksessa, minulla on edelleen testaamatta moni Novita-lanka juuri tuon värijutun vuoksi: esimerkiksi Puroa en ole vielä kokeillut, enkä taida näitä uusiakaan Puro-värejä kokeilla, jollen sitten tee niistä jotain muuta kuin vaatetta. Tico tico, Tempo ja Alpaca ovat myös testaamatta, eikä näistä löydy edelleenkään sopivia sävyjä, paitsi se luonnonvalkoinen. Rose Mohairin kierrän kaukaa jo pelkästään siksi, että se on mohairia, vaikka siinä on kyllä ollut tarjolla tosi kauniitakin värejä. :) Uutuuslangoista voin sanoa samaa, että luonnonvalkoista lukuunottamatta värit eivät houkuttele, joten Jambo, Crystal ja Softy jäänevät kaupan hyllyille.

Tutuistakin langoista on tullut uusia värejä. Isoveljen värikartta yllätti positiivisesti, sillä siihen ei ole tullut aikoihin uusia värejä, vaan nyt sen värikartta on laajentunut. Tosin vähemmän minua miellyttävään suuntaan, mutta tuota petroolia haluaisin hypistellä kaupan hyllyllä ja nähdä sen livenä, että onko se hyvänsävyistä vaiko eikö. Nalleen on tullut näemmä vain yksi uusi sävy lämmin oranssi, jota voisi ehkä johonkin meidän kodin sisustukseen käyttää, koska vaatteissani en oranssia käytä, mutta sisustuksessa kyllä. Sekin pitäisi nähdä ensin livenä... 7 veljeksen uudet "Linnut"-sävyt eivät näytä yhtään minun väreiltäni, Raita-sävyistä "kirkas monivärinen" (895) on noista houkuttelevimman näköinen, mutta todennäköisesti ei livenä kuitenkaan sävähdytä, mutta sitä aion käydä kaupassa ainakin tutkimassa, miltä se näyttää oikeasti. Polkka-sävyjen uutuus "hilla" (841) löytynee minun ostoskoristani jossain vaiheessa, siinä näyttäisi olevan samat värit kuin Nalle Marjaretki lakka-sävyssä, joka sekin on minulla edelleen ostoslistallani, mutta sehän löytyykin vielä tämänkin syksyn värikartasta. :) Eli jossain vaiheessa lähden hilla/lakkareissulle Halpa-Halliin... ;) Huopanen Lampola vaikuttaa hauskalta "uutuudelta"; harmaat värit eivät niinkään kolahda, mutta nuo sävyjen nimet Liinu, Lissu, Päkä ja Piki saavat hymyn huulille. :)

Värit ovat kuitenkin vain värejä, ja ainahan niitä voi vaihtaa toiseen, vaikka tietysti jos kyseisen langan värikartasta ei löydy miellyttävää väriä, niin sitten ei mahda mitään. Onneksi aika monessa Novita-ohjeessa on vaihtoehto toiselle langalle, eli Puro-ohjeetkin voi teihdä vaikkapa Isoveljestä. :)

Mitäpä sitten olisi itse malleista sanottavaa...? Aloitetaan vaikka kodinsisustuksesta, joka on se epätodennäköisin mitä tulen näistä tekemään. Minusta on vain hauska katsella tee-se-itse -sisustusideoita, ja joskus näistä tulee jotain tehtyä. Harvemmin kyllä ostan lankaa tehdäkseni jotain sisustusjuttua, vaan enemmän ne on jämälankatöitä. Vaikkapa täytyy myöntää, ettei siitä nyt ole niin kovin kauaa, kun ostin 1,2 kiloa lankaa nimenomaan sisustusneuletta varten, ja siitäkin sain idean vanhoista Novitoista, vaikka lopputulos tulee olemaan ihan jotain muuta... Ideana ja inspiraatiolähteinä nämä sisustusneuleet usein toimivatkin, en välttämättä tee niitä ihan kirjaimellisesti sellaisina kuin ne lehdissä ovat.

Joka tapauksessa, Huopasesta tehdyt pallokuvioiset matto (malli 1), kassi (malli 2), kaitaliina (malli 4) ja alunen (malli 5) ovat raikkaan näköisiä. Neulottu kuultokudos (malli 6) on älyttömän kaunis ja osoittaa taas sen, että vanhoja perinteisiä käsitöitä voi toteuttaa uudella tavalla! :) Neulottu rahinpäällinen (malli 61) on hyvä idea - itse kaipaisin ohjetta kylläkin pyöreälle rahille. Torkkupeitto (malli 62) on myös ihana, vaikkakin aika pieni. ;) Kukkamatto (malli 7) on syötävän suloinen, sille sitten vaan pariksi tyyny kukkasilla (malli 8), raidoilla (malli 9) tai ihan yksivärisenä (malli 10). Kukkamatosta ei kyllä väriä puutu, se on niiiiiiiiiin ihana! :) Ai, mutta sehän onkin kevätlangasta Cottonista tehty kevään väreillä, eipä sitten ihmekään, että ihastuin! :)

Kuvat: Novita

Kukista sukkiin... :) Sukkamalleja ei ole koskaan liikaa, sanoo hän, jolla on korvamerkittynä joka Novitasta ja vielä Ullat ja blogit päälle ihan tolkuton määrä sukkamalleja, joita ei kuitenkaan ehdi ikinä kaikkia testaamaan, ja sitten kun äkkiä pitää jostain löytää sukkamalli, niin sitä tekee jonkun tutun ja turvallisen... Mutta uudet sukkamallit ovat tervetulleita, tulee niistä joskus joku kuitenkin toteutettua. Ihania sukkamalleja on vaikkapa 7 veljestä -pitsisukat (malli 11), toiset pitsisukat (malli 64) tai palmikkosukat (malli 65). Huovutettujen tossujen teko on ollut usein mielessä, muttei ole tullut vielä tehtyä, kenties nyt uuden lehden ohjeella (malli 3) voisi kokeillakin.

Kuva: Novita

Jos olisin viittaihminen... en siis nähtävästi ole, koska en tiedä, missä viittaa käyttäisin, vaikka ne ihan näyttäviä ovatkin jonkun toisen päällä tai lehden kuvissa. ;) Mutta jos keksisin, missä ja miten viittaa pitäisin, niin neulottu viittahihatin (malli 38) vois olla aika hauska - siihen pitäisi sitten käyttää sitä uutuuslanka-Crystaliakin. Palmikkoviitta (malli 40) voisi olla vielä herkullisempi - ja siinä tulisi testattua Tempoa. Tempoa voisi testata myös boleroon (malli 47), jossa on aivan ihana mallineule ja kätevän mallinen tuo on myös. :) Viitoista vielä ihan kivalta näyttää sileää neuletta oleva Alpaca/Nalle/Wool -viitta (malli 63), pinta on siinä elävännäköinen, kun se on tehty kaksinkertaisella langalla.

Kuvat: Novita

Pitsijakussa (malli 43) ja tunikassa (malli 44) on tosi kaunis pitsimallineule - noissa vaan pitäisi olla joku vaaleampi tai kirkkaampi väri, että mallineule tulis paremmin esille, ehkä toinen lankakin voisi auttaa asiaa... Kaunis mallineule on myös pikkujakussa (malli 46), harmi vain että se on Purosta, jonka värit eivät säväytä minua, enkä tiedä, näyttäisikö tuo sitten hyvältä yksivärisenä vaikkapa Isovelistä. Toinenkin nätti Puro-jakku (malli 52) voisi päätyä toteutettavaksi juuri Isoveljestä.

Isoveljelle on nyt pitkästä aikaa upeita malleja, vaikkapa palmikkotakki (malli 45), kuten kuvatekstissäkin sanotaan "ainesta takkiklassikoksi!" :) Hauska nyppyläpintainen jakku (malli 50) on myös sievä.

Kuva: Novita

Entäpä sitten toinen klassikkolanka 7 veljestä: Raglanhihainen kohoneulejakku (malli 51) on yksi tämän lehden helmistä! :)

Kuva: Novita

Ja vielä kolmas klassikkolanka Nalle: lyhyt palmikkojakku (malli 54) on ihan nätti. Vaan vielä sievempi on virkattu pikkupusero (malli 73), nuo hihansuiden ja helman pitsineliöt ovat vaan niiiiin ihanat! :)

Kuva: Novita

Vauvojen ja lasten neuleissa oli paljonkin hyviä ideoita, ja niitä katselinkin sillä silmällä, että tarkoituksenani olisi vielä tämän vuoden puolella ainakin yksi vauvaneule tekaista, sellaisia uutisia on leijunut ilmassa lähipiirissä. :) Ainoa mietinnän aihe on se, että kun noissa Novitan ohjeissa käytetään Nalle Aloeveraa, ja tässä ihan vastikään neuletapaamisessa puhuimme, että onko noilla kaikenmaailman mömmöillä käsitellyt langat ihan sopivia vauvoille? Kun aloevera-allergiaakin on olemassa, vauvojen iho on niin kovin herkkä, ja itse ainakin herkkäihoisena ja hajusteallergisena olen aina käyttänyt lapsillani mahdollisimman mietoja ja ehdottomasti hajusteettomia ja allergiatestattuja pesuaineita ja rasvoja, enkä ole käyttänyt esimerkiksi kertakäyttövaippoja niiden sisältämien kemikaalien vuoksi (enkä itse voi käyttää esim. kertakäyttöisiä terveyssiteitä), niin en välttämättä laittaisi lapselleni aloeveralla käsiteltyä vaatetta. Eihän villa-asu tietenkään tule ihoa vasten, mutta silti valitsisin lapsen neuleeseen jotain "mömmötöntä" lankaa. Joka tapauksessa vauvan huppari, housut ja pipo (malli 12) ovat ihan nätit, vaikkakaan en itse ehkä jaksaisi tehdä noin yksinkertaista mallineuletta. ;) Vauvan neulottu jakku Purosta (malli 13), virkattu jakku Woolista (malli 14), frillajakku (malli 66) tai Tempo-jakku (malli 67) ovat ihan nättejä, mutta minä jos teen vauvaneuleita lahjaksi, niin yleensä teen koko setin housuineen, myssyineen, sukkineen ja lapasineen, enkä pelkkää jakkua, eli nuo jäänevät siksi tekemättä. Ja oikeasti, Tempon paksuisesta langasta vauvaneuletta? 7 veljestä vielä voisi mennä, mutta itse miellän vauvalangan olevan jotain vähän ohuempaa... ;) Kaikkien ihanin vauvaneulepläjäys on aukeamalla s. 90-91: vaikka neulejakku (malli 86) ja haalari (malli 87) ovat malliltaan aika yksinkertaisia, enkä välttämättä juuri noita neuleita tekisi vauvalle, niin värimaailma on kertakaikkisen ihana! :) Luonnonvalkoinen ja hilla-Polkka sopivat täydellisen hyvin yhteen, ja tuo väritys sopii tytölle ja pojalle!

Kuvat: Novita

Sitten vielä Novitasta bongattuja uutisia: Kate Jacobsilta tulee syksyllä uusi kirja Lankakaupan talvi! :) Pistin sen jo kirjastoon varaukseen, minun edelläni oli jo 9 jonossa. ;) Kirjaa odotellessa voisi sitten vaikka osallistua Novitan järjestämään patalappukisaan... :) Molemmista bongauksista oli lehden sivulla 35.

Siinäpäs oli tämä Novita. Yllättävän paljon löysin tästä positiivistakin sanottavaa, vaikka yleensä kun Kevät- ja Kesä-Novitat saavat minut suorastaan haltioitumaan ja huokailemaan ihastuksesta, niin niiden jälkeen Syksy-Novita on aina sellainen "plääh". Oli tämä nytkin vähän "plääh" verrattuna vaikkapa Kesä-Novitaan, varsinaisesti en löytänyt tästä yhtään "pakko saada" -neuletta, joita taas kahdesta edellisestä numerosta löytyi niin paljon, etten ehdi niitä eläissäni kaikkia tekemään. ;) Harmittaa kyllä, kun kevät/kesä-lankoja ei saa ympäri vuoden, sillä voisin hyvin tehdä noita kesäneuleita ja -virkkuita ympäri vuoden. Sinänsä ironista, että tykkään kesälangoista enemmän kuin talvilangoista, mutta inhoan kesää ja niitä kelejä, jolloin kesäneuleita voi pitää... ;) Sen sijaan kaipaan jo syksyä ja pimeää ja syyssateita ja lunta... Teenkin kesäneuleita vain kaappiin ihailtaviksi. ;) Sitten ehkä kerran vuodessa pidän jotain toppia, kun en kesällä kuitenkaan paljon ulkona aikaani vietä, ja täällä kotona sisällä nyt on ihan sama mitä on päällä. :D On minulla nytkin kyllä yksi viime talvena neulomani kesätoppi päällä ja aamupäivällä kaupungilla oli sen päällä vielä neulottu bolero, eli kyllä niitä tulee aina käytettyä, ainakin sen kerran vuodessa. :)

Mutta nyt neulomaan! :)

Pitkästä aikaa - Moda!

Pitkästä aikaa tässä blogissa tulee lehtikatsaus Modasta! :) Tai itse asiassa tässä blogissa ei Moda-katsausta ole ollut koskaan, joskus vanhan blogin puolella kylläkin. Modassa oli minusta ihan kivoja malleja joskus vuosia takaperin, mutta ne kivat mallit katosivat jonnekin juuri silloin, kun minulle tuli vuoden pätkä Modaa tilattuna v. 2007, enkä ole sen jälkeenkään törmännyt kuin yhteen kivaan malliin yhdessä v. 2008 Modassa. En tiedä, mitä yhtäkkiä tapahtui tuolle lehdelle, mutta minulla on tosi paljon napsittu kopioita kirjaston vanhoista Moda-lehdistä vuodelta 2006 ja aiemmin, ja sen jälkeen vaan en ole lehdelle syttynyt. Kirjastossa olen käynyt lehden aina lukemassa, kuten kaikki muutkin käsityölehdet, mutta eipä ole tullut omaksi ostettua, kun ei ole löytynyt mitään mielenkiintoista. Siitä yhdestä kiinnostavasta mallista otin kopion silloin pari vuotta sitten. :)

Tässä on kuitenkin uusin Moda, enkä ole muuten tätäkään ostanut. ;) Sattui vaan tulemaan Otavamedialta (ent. Yhtyneet Kuvalehdet[kö se nyt oli?]) sähköpostia, että jos vastaan johonkin asiakaskyselyyn, niin saan valita yhden näytenumeron jostain lehdestä. Vastasin kyselyyn ja valitsin palkinnokseni Modan, yllätys-yllätys... ei paljon muuta kiinnostavaa ollut, kun en akkainlehtiä lue, sen koommin kuin ukkoinlehtiäkään. ;) Toisenkin kerran piti käydä vastaamassa kyselyyn samassa paikassa, ja silloin valitsin jonkun lastenlehden, joka on vielä tulematta. :)

Pitihän tuo lehti sitten selata läpi... (oikeasti tuuli leyhäytti tuon kansilehden auki juuri kuin yritin kuvata sitä... ;) )

Tästä hääpuvusta ei ollut ohjetta, vaan tästä oli kuva jollain alkulehtien mainos-sivuilla, tai siis niillä sivuilla, missä esitellään uutuuskirjoja, lankakauppoja jne. Tämän kohdalla oli joku pikkupuffi jostain virolaisesta suunnittelijasta, joka vissiin suunnittelee neulottuja hääpukuja tai jotain. Huomaatteko, miten paljon tarkkoja yksityiskohtia mulla on jäänyt mieleen... ;) "Joku", "jotain", "jostain", "jollain", "vissiin"... :D Mun hääpukuni ei ollut ihan noin pitsinen, vaikka neulottu olikin, vaan eipä tuollaisella olkaimettomalla olisi talvella tarennutkaan. ;) Kaunis tämä joka tapauksessa on jollekulle, joka tykkää pitsineuleista!

Nämä sukat ovat ideana ihan hauskat. :) Nämä vissiin esittävät merimerkkejä tai jotain, josta en tajua mitään, kun en liiku vesillä muuta kuin uiden. :D Mutta voihan tällaiset tehdä vaikka Suomi-henkisesti sinisestä ja valkoisesta (tai Ruotsi-henkisesti sinisestä ja keltaisesta ;) ), tai kahdesta pätkärääkätystä voisi tulla aika hassut. ;)

Nämä oli kans ihan nättejä, jos tykkää tällaisista. ;) Ei välttämättä mulle, mutta ihan kauniita katsella. :)

Nämä myös ovat kauniita katsella, mutta tuskin tulen tekemään tällaisia. Ai, siis onko käsityölehtien tarkoitus, että niiden ohjeilla tehdään jotain? Minä luulin, että niistä vain katsellaan kuvia... ;)

Kuvat näyttävät olevan ihan hassuja, sillä otin lehden selailtavaksi ulos mennessäni, ja vaikka istuin varjossa (auringossahan en voikaan oleskella), niin en nähnyt kameran ruudusta yhtään mitään, koitin vain arvata, milloin kuvassa on suunnilleen sitä mitä haluan. ;) Kuvakulmat ovat mitä ovat, lehdestä näkee paremmin.

Semmoinen. :) Jos tämä lehti ei olisi tullut näytenumerona, niin en olisi irtonumerona ostanut, enkä olisi ottanut myöskään kirjaston lehdestä yhtään kopiota. Eikä lähtenyt tämän perustella tilausta menemään. ;) Kyllä mulle riittää ihan yksi käsityölehti tilattuna, Novitassa on niin paljon enemmän mun tyylisiä neuleita. Joka lehdestä löytyy kymmeniä Pakko Saada -malleja... seuraavan Novitan pitäisikin muuten kolahtaa eteisen lattialle ihan lähipäivinä. :)

Hyvää Eino Leinon päivän jatkoa! :)

Tulikohan tehtyä jotain typerää?

Te varmaankin tiedätte, että olen lankaostosteni suhteen hyvin suunnitelmallinen, enkä tee (nykyään enää) heräteostoksia. Tämänpäiväinen episodi saattoi kuitenkin vaikuttaa varsinaiselta päähänpistolta. Nimittäin postista tuli Tokmannin maanantaimainos, enkä bongannut siitä mitään kivaa ensimmäisellä enkä toisella enkä vielä kolmannellakaan silmäilykierroksella - yritin kyllä haeskella lankatarjouksia, mutta ei vaan osunut silmään. Kunnes sitten esikoisen kanssa leikimme "Jos saisit ottaa tältä sivulta yhden tavaran niin minkä ottaisit" -leikkiä (onko meillä kenties vähän tylsää? ;) ), ja olin jo ottamassa yhdeltä sivulta froteepyyhkeitä, niin yhtäkkiä huudahdin: "Enpäs otakaan! Mää lähden nyt Tokmannille, heippa!" :D

Ja sieltä tultiin takaisin tällaisten kanssa:

24 kerää pörrölankaa paljeteilla - täysi sekoaminenko? Olkoonkin, että hinta oli euron per kerä, eli ei edes mikään kallis sekoaminen. Mutta pörrölankaa? Made in Turkey?!? 96% polyesteria 4% paljetteja (juu ihan oikeesti vyötteessä lukee näin! :D )! Hmm... ei kuullosta ihan täysijärkiseltä, eikä kuullosta ainakaan minulta. ;)

Oikeasti Tokmannin mainos oli vastaus erääseen juttuun, jota olen tässä pyöritellyt mielessäni jonkin aikaa ja etsiskellyt erilaisia ideoita. Pörrölankaidea syntyi viime viikolla kirpparilla, jossa näin myynnissä jotain pörrölangasta tehtyä. Nettikaupoissakin on käyty tutkailemassa, mutta tämä oli jotain parempaa, halvempaa ja lähempänä. :) Ainoa miinus on nuo paljetit, mutta ehkäpä ne saa tökittyä nurjalle puolelle tai eliminoitua muuten. Tai sitten käännän jouluksi paljettipuolen päällepäin, niin saa vähän glitteriä elämään. :D

Epäilen kyllä vahvasti, että tämä ei tule onnistumaan, sillä aikeissani on tehdä jotain, mitä en ole nähnyt vielä kenenkään tehneen. Eli otan erittäin suuren riskin, mutta ehkäpä se riski kannattaa - tai sitten ei. Nähtäväksi jää. :)

Kerron lisää sitten, kun kokeiluni on edistynyt johonkin suuntaan. Ensimmäinen kerä on jo puikoilla... ;) Todennäköisesti näitä keriä on myös hivenen liikaa, on tosi vaikeaa arvioida menekkiä, kun tekee jotain ihan oudosta langasta omasta päästä vailla minkään näköistä suunnitelmaa. :D

Kiitos Barbien vaatteiden kommenteista! :) Jos tämä projekti menee mönkään, niin kummitytön Barbie saanee jatkossa läjän "turkiksia", tai tuttavapiiri saa tuliaisiksi paljeteilla koristeltuja pölyrättejä... :D

Hauskaa tätä viikkoa! :D

Ken vois liekin sammuttaa?

Tiesittekö muuten, että joskus pienenä haaveilin muotisuunnittelijan ammatista? :) Siis joskus 80-luvun puolivälin jälkeen, kun meille tuli ensimmäinen Ellos-luettelo - tutkailin luettelon vaatteita ja haaveilin, mitä kaikkea sieltä ostaisin... ei meille kyllä muuta Ellos-luetteloa sitten koskaan tullutkaan, kun ei sieltä mitään tilattu. ;) Taisi olla samoja aikoja, kun mulla oli paperinukkevillitys kuumimmillaan: veljen silloinen tyttöystävä (nykyinen vaimo) toi minulle kotoaan Apu-lehden paperinukkeja, mm. Tuula Polven ja Outi Tanhuanpään (eli vuodet taisivat olla 86-87), sitten minulla oli Matti ja Tiina Nykänen -paperinuket (se taisi olla -88), ja tietysti Sarah Ferguson -paperinukke silloin, kun oli Sarahin ja Andrewin häät (sekin vuonna -86). Paitsi että se Sarah-paperinukke ei ollutkaan mistään lehdestä, vaan pistin veljen tyttöystävän (edelleen se sama, josta tuli hänen vaimonsa) piirtämään Sarahille vartalon, koska siinä hän oli mielestäni niin hyvä, ja sitten siskoni sai piirtää Sarahille kasvot, koska hän oli mielestäni parempi piirtämään kasvoja niin että niistä tulee näköiset. ;) Minun tehtäväkseni jäi piirtää kaikille paperinukeilleni vaatteita, ja silloin olin ihan varma, että minusta tulee isona muotisuunnittelija. :) (vaikka olin jo vuosia aiemmin kirjoittanut ystäväkirjoihin, että minusta tulee muusikko, ja jostain syystä vaikka nuo haaveammatit vuosien varrella aina vaihtuivat, niin tuo muusikkous vaan kummitteli taustalla, ja tässä sitä sitten vaan ollaan edelleen sillä tiellä... :) )

Muodista en kyllä ole varmaan koskaan tajunnut hölkäsenpöläystä, en ole ikinä seurannut mikä on muotia, enkä tiedä edelleenkään muodista tuon taivaallista. :) Joten kun nyt olen tässä muutaman päivän ajan taas leikkinyt muotisuunnittelijaa, niin todennäköisesti olen päätynyt tosi kauas siitä, mikä oikeasti on in... ;) Ja periaatehan on ollutkin, että jämälangat vaan kulutetaan loppuun, ja lopputulos on sitten se mikä on. :)

Tahtihan tässä onkin ollut huima, sillä muutamassa päivässä on valmistunut 10 erilaista vaatetta! ;) Pariin kertaan olen koittanut arvuutellakin, Ken hoksaisi, mitä tekeillä on, eikä Ken missään vaiheessa onnistunut ainakaan sammuttamaan tätä tekemisen liekkiä, silloin kun se leimahtaa alla kuuman auringon... (ks. otsikko) Vaan nyt saa Ken ihailla Barbieta uusissa vaatteissaan! :)

Nämä ovat menossa kummitytölle, joka täyttää ensi viikonloppuna 3 vuotta. Hän sai minulta jo lahjan tässä pari viikkoa sitten heillä käydessämme, eli ensimmäisen Barbiensa. Koska en ehtinyt aiemmin näitä tekemään, niin lupasin lähettää postissa sitten syntymäpäivään mennessä vähän lisuketta lahjaan. Jos siis kummitytön äiti haluaa pitää yllä tyttären jännitystä h-hetkeen saakka, niin aja nyt tyttö kiireesti pois koneen äärestä...! ;)

Barbien vaatteet

Tehty ajalla: 30.6.-2.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010), vihreä (378) ja unikonpunainen (526)

Langankulutus: 38 g (hame vihreä-valk. 10 g, hame vihreä-valk.-pun 8 g, sortsit 7 g, paita valk.-pun 6 g, toppi vihreä 5 g, toppi valk. 2 g)

Puikot: 2 mm + 2 mm virkkuukoukku apuna

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Näihin kuluivat siis Tennessee-jämät - samoja lankoja on mennyt muuten samaan kummitytön perheeseen kolmen pipon muodossa, joten täältä tulee sitten loputkin langat! ;) Nämä asut ovat sellaisia, että kaikkia yläosia voi yhdistellä kaikkien alaosien kanssa, katsokaa vaikka:

Kuvia klikkaamalla niiden pitäisi suurentua tarkempaa syynäämistä varten. :)

Koska helteet eivät (onneksi!) jatku ikuisesti, tarvitaan myös syysvaatetta:

Barbien vaatteet

Tehty ajalla: 2.-3.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä Jättiraita punainen-oranssi-vihreä (865)

Langankulutus: 18 g (paita 9 g + hame 9 g)

Puikot: 3 mm

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Nämä on todellakin tehty 7 veljestä Jättiraidan jämistä, vaikkei näissä sitä raidoitusta näykään. :) Nimittäin kun tein tuossa toukokuussa siskolleni 50 v lahjaksi Jättiraita-sukat, niin raitojen kohdistamiseksi piti välillä keriä pätkiä ensin kerän alusta ja sitten välistä sukkien vaihtuessa, ja lopussakin jäi jokunen pätkä. Sattumoisin kävi niin, että niihin siskon sukkiin meni vaaleampi vihreä raita kokonaan, eli viimeinen vaaleanvihreä riitti juuri ja juuri toisen sukan kärkeen. Tummempaa punaista jäi sukista muutaman kymmenen sentin pätkä, joka on pistetty puseroon raidaksi ja kauluksen rusetiksi (näkyy kuvassa tosi huonosti), ja sitten tuota oranssia ja tummanvihreää jäi pitkät pätkät useina pikkunöttösinä. Joten näitä nöttösiä yhteensolmimalla sain aikaiseksi oranssin paidan ja vihreän hameen. Näinkin voinee itsestäänraidoittuvaa lankaa käyttää. :)

Vielä löytyi jämälankavarastosta Nalle Kukkaketoa, joka muotoutui tällaiseksi, onko tämä nyt sitten minkä vuodenajan vaate:

Barbien vaatteet

 Tehty: 2.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo kielo (825)

Langankulutus: 16 g (mekko 9 g, poncho 7 g)

Puikot: 2 mm + 2 mm virkkuukoukku

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Jos helle yllättää, ja poncho on harteilla liian kuuma, sen voi kiskaista tällaiseksi lierihatuksi... ;) Poncho on ihan tavallinen ketjusilmukkalenkeillä virkattu verkkoponcho, muutaman vuoden takaista Novitan verkkoponchoa imitoitu. :) Mekon yläosa on joustinta ja alaosa polvekeraitaneuletta.

Barbien vaatteiden tekeminen on kyllä hauskaa, mutta pienestä koostaan huolimatta yllättävän työlästä. Pientä näpertelyä ja paljon pääteltäviä langanpäitä, joista ei kuitenkaan tiedä, mihin ne päättelisi, kun vaatteet ovat niin pieniä. Ja sitten täytyisi osata ajatella myös, että vaatteet on helppo pukea Barbielle, jolla ei kädet ja jalat taivu niin kuin ihmisellä, ja pääkin on suhteettoman suuri vartaloon nähden. Myönnän, että tämä muotisuunnittelija ei oikein osannut tätä pukemisongelmaa ottaa huomioon - napit tai tarrat auttaisivat suunnattomasti, mutta niitä ei noissa vaatteissa nyt ole. Joten kummityttöni luultavasti tulee tarvitsemaan joidenkin puseroiden kohdalla vähän aikuisen apua pukemisessa, ja koska kyseinen aikuinen seuraa tätä blogiani, niin tässäpä vielä pari testattua pukemisvinkkiä:

• Valkoinen toppi, jossa on sydänkuvio, kannattaa ahtaa Barbien päälle yläkautta niin, että nostaa kädet ylös ja ujuttaa pään ja kädet paidan sisälle ja koittaa saada jotenkin kädet sitten niistä rei'istä ulos. Pois lähtee samaa reittiä. Toinen vaihtoehto on irroittaa Barbien pää ja kädet, pukea paita päälle ja laittaa sitten pää ja kädet takaisin... ;)
• Valkoinen pikkutoppi (vai onko ne enemmänkin rintsikat) menee parhaiten alakautta niin, että siinä vaiheessa, kun toppi on jossain pepun kohdalla, niin venyttää niitä henkseleitä sen verran, että kädet mahtuvat niistä läpi. Samaa reittiä menee myös tuo oranssi villapaita, johon hoksasin kyllä tehdä isomman kaula-aukon, jonka voi sitten kiristää nyörillä, mutta se on silti hivenen hankala puettava käsien osalta. Toinen vaihtoehto on edelleen sama kuin edellä, eli raajat irti ja niin poispäin. :)
• Vihreään toppiin älysinkin tehdä tuollaisen nappisysteemin, eli lenkki niskan takaa ja edestä napilla kiinni. Siitä topista tuli kyllä sitten muuten taas ihan liian löysä...
• Hameet ja sortsit menevät päälle ihan tuosta vaan. Puna-vihreä-valkoisessa hameessa on nyöri kiristämistä varten vyötäröllä, sortseissa kuminauha, mutta pukeminen on noissa vaatekappaleissa helppoa.
• Mekon ja ponchon teinkin viimeisenä, joten niissä on jo jotain opittu tuosta pukemisasiasta, eli päälle vaan ja mekko solmitaan nyörillä takaa niskasta kiinni. :) Ja eikun leikkimään! :D

Nämä lähtevät Itellan matkaan joskus loppuviikosta, ja jos ehdin sitä ennen saamaan Revontulen valmiiksi ja jos ja kun siitä jää jämälankaa, niin voi olla, että tekaisen niistä jämistä vielä jonkun Barbien vaatteen. Sen näkee sitten, mikä siitä tulee, yleensä nuo suunnitelmat täsmentyvät vasta tehdessä, kun näkee mihin lanka riittää. Tosi ammattimaista muotisuunnittelua siis. ;)

Tuo ponchohan on muuten virkattu ja vieläpä ympyränä. :) Muut vaatteet ovatkin sitten neulottuja, korkeintaan joku ketjusilmukkanyöri on jonain henkselinä.

Kuvittelin muuten, etten herättäisi kovastikaan huomiota, kun menisin Barbien kanssa pihalle kuvaamaan ja pojat leikkisivät siinä vieressä. Mutta pihalla olikin kaksi muuta perhettä - yleensä siellä ei ole ketään, vaan kaikki menevät joihinkin alueen leikkipuistoihin, eivätkä leiki pahemmin omalla pihalla - joten tunsin tuijotuksen selässäni, kun asettelin Barbieta ruusupuskan juurelle... ;) Vetäydyinkin sitten vähän kauemmaksi, että sain rauhassa vaihdella Barbielle vaatteita ja kampauksia, ja yritin olla ajattelematta, monestako asunnosta seurataan puuhiani ikkunan tai parvekkeen kautta. No, ehkäpä naapureilla on omakin elämä. :)

Eloisaa sunnuntaipäivän jatkoa! :)