Piilosilla

Sunnuntai on suosikkini kaikista viikonpäivistä. Silloin ei ole mitään menoja eikä yleensä muitakaan suunnitelmia. Lapsille aika voi käydä pitkäksi vapaapäivänä. Aamulla on leikitty ja käyty ulkona, iltapäivällä on ehditty käyttää peliaika koneilla ja kaikki lautapelitkin on kertaalleen pelattu. Sitten pienempi oivaltaa: "Leikitäänkö piilosta?!"

Koululainen on piiloleikissä etevä sekä etsimään että piiloutumaan, mikä ei tunnu aina pikkuveljestä reilulta, hän kun ei osaa keksiä itse vielä niin nerokkaita piilopaikkoja eikä hoksaa etsiä isoveljeä kaikista mahdollisista paikoista. Joskus täytyy sitten kysyä ihan äidiltä vinkkejä hyviin piilopaikkoihin. Ja äidiltähän löytyy sekä vinkkejä että piiloja! :) Varsinkin näin pienelle pojalle, joka mahtuu melkein mihin vain. ;)

Lankakoppaan on tullut sen verran vajetta viime aikoina, että sinne mahtuu hyvin yhden pikkupojan piilottamaan, pehmustettakin on vielä kopan pohjalla sopivasti. ;)

Ja kun käsityökaapista nostaa yhden lankakorin vaivihkaa ulos, niin sielläkin on kiva piileskellä lankojen ja ompelukoneen seurana. Ompelukone on siis tuo valkoinen, joka näkyy pojan takana. ;) Tuo kuvan lankakori on minun itsevärjättyjen lankojeni säilytyspaikka, sieltä vilkkuu se eilen värjäämäni vyyhtikin, kun tarkasti katsot.

Voi kun itsekin mahtuisin ja ennen kaikkea taipuisin vielä piilopaikkoihin!

Kuvan esittämä kuopus näki eilen telkkarissa ummetuslääkemainoksen. Poika vissiin ymmärsi sanan "ummetus" hieman väärin, koska hän totesi: "Äiti, mää haluan myös tuollaista lääkettä, että kun mää laitan illalla silmät kiinni niin mua ei pelota enää."

Hilpeää uutta viikkoa! :)

Sateenkaarilankaa

Aina siitä saakka, kun aloitin langanvärjäämiskokeiluni, olen haaveillut "täydellisestä" sateenkaarilangasta. Haave on vieläkin toteutumatta, mutta tänään päästiin jo aika lähelle. ;)

Jo toissasyksynä värjäyskurssilla tein sateenkaarilankaa käsin maalaamalla eli töpöttelemällä väriä pöydällä makaavan vyyhdin päälle. Käytin silloin erikseen niin sinistä, violettia, punaista, oranssia, keltaista kuin vihreääkin väriä, ja olihan se lopputulos ihana, mutta ei ihan täydellinen. Tässä hieman muistinvirkistykseksi kuvia siitä langasta:

Valitettavasti en löydä silloijn värjäämästäni vyyhdistä erillistä kuvaa, mutta napsaisin toisesta kuvasta pienen palan tuohon näytteeksi, millainen se silloinen tekele oli (tuo pitkä kapea kuvansuikale). Sukathan siitä langasta tein viime huhtikuussa.

Minua jäi kuitenkin kaihertamaan, voisiko sateenkaarilankaa tehdä jotenkin muutenkin. Muistan joskus viime kevättalvena istuneeni bussissa matkalla töihin miettien, että eihän sateenkaaren väreihin tarvita periaatteessa kuin sinistä, keltaista ja punaista. Toteutuksenkin oivalsin siinä bussissa istuessani, mutta aika monta kuukautta se ajatus sai muhia päässäni, ennen kuin lopulta uskalsin tänään testata. Vaikka langat tätä värjäystä varten ostin jo viime toukokuussa... Varmuuden vuoksi vielä eilen piirtelin kaaviot, miten värjäys tulee tehdä, että se onnistuu suunnitelmien mukaan.

Tarvittiin siis yksi vyyhti lankaa (tässä tapauksessa 50 gramman Fabel-kerä vyyhditettynä) ja kolme pussia Kool-Aidia: punainen (Cherry), sininen (Berry Blue) ja keltainen (Piña-Pineapple).

Ensin uitin puolikkaan vyyhdistä keltaisessa liemessä.

Sen jälkeen taas puolikas vyyhti siniseen, mutta niin, että tästä puolikkaasta 1/3 menee päällekkäin keltaisen kanssa ja 2/3 on värjäämätöntä valkoista. Vyyhtiin jää tällöin vielä 1/6 valkoiseksi, joka ei ole käynyt liemessä kertaakaan.

Lopuksi vielä puolikas vyyhti punaiseen liemeen niin, että se viimeinenkin valkoinen osuus pääsee uiskentelemaan ja lisäksi 1/6 vyyhdistä on yhteistä sinisen värin ja 1/6 keltaisen värin kanssa. Punainen väri oli kuitenkin niin ärhäkkä, että se tarttui vähän liikaa etenkin tuohon keltaisen päälle, eli siitä olisi pitänyt tulla oranssia, mutta se jäi nyt liian vahvasti punaiseksi. Tämän olisi voinut välttää niin, että olisi ensin laittanut liemeen vain sen täysin värjäämättömän kohdan, ja kun se olisi imaissut enimmän värin itseensä, vasta sen jälkeen olisi laittanut keltaisen ja sinisen osuuden uimaan, jolloin violetista ei olisi tullut ihan niin vahvaa ja oranssi olisi ollut enemmän oranssia. No, seuraavalla kerralla sitten! :)

Tässä vielä lopputulos, eli tosiaan violetti on nyt vähän turhankin tummaa ja oranssi väri lähestulkoon puuttuu tästä kokonaan. No, se ensimmäinen yritykseni sateenkaarilangasta oli pikemminkin liian oranssi ja violettia oli ihan liian vähän, eli nämähän kompensoivat nyt toisiaan... ;) Ehkä tosiaan sitten kolmas yritys jo onnistuukin! Tämä lanka on vielä kuivumassa, joten  siitä ei nyt tämän parempaa kuvaa tällä kertaa. Teen tästä langasta jossain vaiheessa jotain (eli sukat, yllätys yllätys) ennen kuin yritän värjätä seuraavaa sateenkaarilankaa. ;) Mutta hauskaa oli taas kokeilla tätäkin ja todeta, että toimii - ainakin melkein.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Toka

Ristipistoilukin on edistynyt. Tässä ensin kuva vajaan parin viikon takaa ja sitten nykytilanne:

Toinen väri eli toiseksi tummin on siis tullut valmiiksi, ja nythän tästä alkaa jo saada käsityksen, mitä kuva tulee esittämään. Esikoisen 1-vuotiskuvasta on siis kyse.

Pakkanen paukkuu, ihanaa! :) Hyvää torstaipäivää kaikille!

Virkkailen ja värkkäilen

Otsikko tulee tällä kertaa suoraan teemukini kyljestä. Jostain nuo otsikotkin on aina repäistävä, ja muki sattuu olemaan tuossa pöydällä. Juu, kello on vähän yli 11, ja juon vasta aamuteetäni... yleensä lipittelen aamun ensimmäistä teepannullistani lounaaseen saakka. ;)

Virkkailtu ja värkkäilty on viime päivinä, ja pusero pääsi kuvauksiin tänä aamuna. Kuvaajalla onkin tällä viikolla uintiviikko, ja koulu alkaa joka päivä vasta kymmeneltä, niin ehdittiin hyvin napsia puserokuvia. ;)

Virkattu tunika

Tehty ajalla: 9.-15.1.2013

Malli: Novita Talvi 2010 nro 40

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Wool lila (750)

Langankulutus: 362 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: L-koon mukaan tein, mutta lopputulos vastaa kyllä M-kokoa

Muuta: Kiva!     

Violetti on ehkä kaikkein hankalin väri kuvattavaksi, siksi otimme kuvat sekä salamalla että ilman. Todellinen väri on jotain noiden kahden väliltä. Ilman salamaa otettu kuva on vähän epätarkka, mutta paras kuitenkin kaikista ilman salamaa otetuista; vasta neljännellä yrityksellä tuli sellainen kuva, että siitä sai jotain selvää. ;) Kuvaajan täytyy vielä harjoitella vakaata kättä. Salaman kanssa käden tärähtäminen ei haittaa, mutta ilman salamaa tulee sitten näitä sumuisempia. Kuvassa huomaatte leukaperistäni, että äitiäkin jännitti, tärähtääkö pojan käsi tällä kertaa. ;)

Tässä ohjeessa oli kokovaihtoehtoja muistaakseni S, L ja XL, joista valitsin ehdottomasti L-koon, koska minulla yleensä tuppaa virkatut puserot tulemaan vähän pienempiä mitä ohjeessa sanotaan. Niin tuli tästäkin, eli M-kokoa tämä enemmänkin vastaa. Ihan sopiva tuli minulle, tykkään kyllä! Tämä on yksi niistä malleista, joihin olen ihastunut heti ensisilmäyksellä, mutta on vain jäänyt heti ohjeen ilmestyttyä tekemättä. Onneksi laitan omalle "to do -listalleni" näitä kivoja malleja aina muistiin, sieltä on sitten hyvä palautella mieleen, että mitä ihania malleja sitä onkaan aikoinaan bongannut. Usein on nimittäin niin, että näissä syksyn ja talven Novitoissa on kauniita malleja, mutta syksyn ja talven värikartoissa ei ole minulle sopivia värejä, niin sen vuoksi ei sitten tule heti niitä malleja tehtyä. Mutta sitten, kun sattuu joku ihana "oma väri" tulemaan lankahyllyille yleensä kevät/kesä-värikarttaan, niin voi sieltä omista muistiinpanoista katsoa sitten niitä jemmaan jääneitä malleja, että osaa ostaa lankaa sopivasti. Tosin tähän meni melkein kaksi kerää vähemmän lankaa kuin ohjeessa sanottiin, mutta parempi näin päin, ettei loppunut lanka kesken.

Ainakin kaksi seuraavaa neulettakin tulee olemaan vähän vanhempien Novita-lehtien malleja, vaikka langat on ostettu viime keväänä samalla reissulla kuin nämä lilat Woolitkin. Se taisi olla se reissu, jolloin ostin kerralla sellaiset 8 kiloa lankaa... suurin osa niistä onkin jo neulottu tai virkattu valmiiksi neuleiksi, nämä ovat ihan viimeisiä sen ostosreissun lankoja, joita on vielä jäljellä. :)

Pirteää pakkaspäivää kaikille! :)

Katseluvinkki

Oletteko jo bonganneet Liv-kanavalta uuden kädentaito-ohjelman Kirstien värkkäilyt?

Ohjelma tulee sunnuntai-iltapäivisin ja uusintana sama jakso keskiviikkona alkuillasta ja torstaina aamupäivällä. Minulta jäi ihan eka jakso näkemättä, mutta siinä oli käsittääkseni ollut vain leivontajuttuja niin ei niin väliä. ;) Toka ja kolmas jakso ovatkin nähtävillä vielä tuon laittamani linkin kautta netistä.

Tämä on siitä jännä ohjelma, että siinä Kirstie osallistuu aina johonkin näyttelyyn/kilpailuun, joissa kilpaillaan kädentaitojen lisäksi mm. eläinten kasvatuksessa, ja nähtävästi nämä näyttelyt ovat Britanniassa suunnilleen kansallisurheilua. ;) Kirstie opettelee kilpailutöitään varten myös uusia kädentaitoja, jotka kyllä vaihtelevat laidasta laitaan. Siinä myös näytetään muiden kilpakumppaneiden töitä ja niiden tekemistä. Melkein tulee itsellekin himo alkaa kokeilla jotain uutta kädentaidon lajia, ja ihmettelen kaikkia sellaisiakin tekniikoita, joista en ole koskaan kuullutkaan tai kuvitellut olevan olemassa. Vaikkapa nyt korujen tekeminen liivatteesta tai kirjominen veteenliukenevan kankaan avulla. Alkaa omat väkerrykset tuntua aika tavanomaisilta niiden rinnalla, mitä tuon ohjelman kilpailuissa näkee. ;)

Hah, nyt tuli otsikoksi jotain muuta kuin numeroita, joten perinne katkeaa tähän. ;)

Hauskaa sunnuntain jatkoa ja uutta viikkoa!

11.1. :)

Ensin meinasin, etten keksi enää mitään numero-otsikkoa, mutta päätin sitten pistää päivämäärän. Koska laitan tämän tulemaan ajastuksella, niin pistetään kellonajaksikin vaikka klo 11.11. Onpahan ainakin paljon ykkösiä!

Tarkoituksenani oli ensin kommentoida tuonne edellisten kommenttien joukkoon, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tästä ihan erillisen kirjoituksen tavallaan vastineena moneen kommenttiin. Kiitos kaikista kommenteistanne ja välittämisestä!

Käsitöiden tekemisestä siis... mistäs muustakaan näin käsityöblogissa. ;) Vaikka tilanne on ollut viime kuukausina se, että välillä etenkin tuo oikea käteni eli "kirjoituskäteni" temppuilee, niin silti ei ole käynyt mielessäkään, että lopettaisin käsitöiden teon. Eihän se käsi koko ajan oireile, vaan siihen varmasti vaikuttaa moni asia. Niin kuin palmikkomekkoa viimeistellessäkin pienet iltanokoset helpottivat käden oireilua, ja nokosten jälkeen ompelu sujui suht hyvin. Varsinaisestihan ei ole mitään estettä käsitöiden tekemiselle tai millekään muullekaan, eli ei ole luita poikki tai muuta sellaista, jota käsitöiden tekeminen voisi pahentaa. Pikemminkin päinvastoin minulla on lääkärin määräys tehdä kaikkea mahdollista, mikä tuottaa minulle mielihyvää, ja liikuntaa pitää harrastaa sen minkä sairaudelta pystyy. Hyvin vähäistähän se tahtoo olla verrattuna aiempaan, jolloin liikuin paikasta toiseen pääasiassa nopeasti kävellen tai pyöräillen ja lisäksi vielä erikseen harrastin päivittäin kuntoliikuntaa. Nyt on kauppareissun tekeminen jo jaksamisen äärirajoilla. Kuntopyörän ajastimessa oli aiemmin 30 min, nykyään 5 min, mutta jos sen jaksan polkea, niin olen siitä jo kiitollinen. Liikuntaa se on sekin ja ehkäisee omalta osaltaan sitä, ettei tilanne mene tulevaisuudessa vieläkin pahemmaksi.

Käden kanssa olen ajatellut samalla tavalla, että mitä enemmän se saa "liikuntaa", sitä pidempään sekin pysyy varmasti toimintakykyisenä. Kun käsittääkseni kyse on nyt siitä, että pääkopasta ei kulje riittävän nopeasti käskyt oikean puolen raajoihin ja vastaavasti oikean puolen raajoista kulkee virheellistä tietoa aivoihin, minkä vuoksi olo on voimaton ja oikealla puolella on kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia: puutumista, pistelyä, polttelua, jäätymisen tunnetta, liikkeen hitautta ja sen sellaista, joskus kipuakin. Mutta ei sitä ole koko aikaa, välillä on tosiaan parempiakin hetkiä.

Jos lopettaisin käsitöiden teon tai vaikkapa vain vähentäisin sen vuoksi, että se ei joka hetki ole niin helppoa tai tuntuu kädessä vähän ikävältä, niin se olisi minusta luovuttamista. Olen toki myöntänyt itselleni, että minulla on sairaus, jota ei voida vielä virallisesti diagnosoida ennen kuin kaikki asiaankuuluvat tutkimukset on tehty, mutta en minä vielä ole ajatellut hautaan mennä makaamaan. ;) Ja kun on jotain mielekästä tekemistä, niin kyllä se auttaa kovasti jaksamaan.

Käsityöt ovat siitä ihana harrastus, että käsitöillä on tapana valmistua omassa tahdissaan. Oli käsityön tekijä sitten huippuvedossa tai vähän väsyneempi. Kun pohdin blogissa sitä, miten käsityön tekeminen on hidastunut, niin se on oikeastaan vain itselleni muistiinpano siitä, missä vaiheessa olen huomannut jotain muutosta tapahtuneen. Voin sitten palata asiaan vaikkapa lääkärin kanssa, hänelle se tieto voi olla hyvinkin merkittävä. Esimerkiksi joulukuun alkupuoliskolla minulla ei ollut oikeastaan mitään isompia vaikeuksia tehdä käsitöitä, mutta viimeiset pari-kolme viikkoa on ollut taas vähän nihkeämpää.

En muista, olenko kertonut aiemmin täällä blogissa, vai olenko vain jutellut tapaamieni käsityöihmisten kanssa asiasta, mutta olen huomannut sairastumiseni jälkeen vaihtaneeni neulomis- ja virkkaamistyyliä. Ainakin kuvittelisin, että aiemmin olen liikuttanut molempia käsiä yhtä lailla, virkatessa jopa oikeaa kättä enemmän kuin vasenta, mutta nykyisin pidän oikealla kädellä oikeastaan vain puikkoa tai koukkua paikallaan, ja vasen hoitaa kaikki hommat. ;) Ristipistellessä sitten oikea on toki aktiivisempi. Jännä juttu sekin, että lokakuussa neulominen ja virkkaaminen tuntuivat vaikeammilta, mutta pistelyn kanssa ei ollut mitään ongelmia, kun taas juuri eilen se neulan pitäminen - jopa paksun neulan, eikä sellaisen minikokoisen ristipistoneulan - oli kovin hankalaa. Varsin vaihtelevaa siis!

Joka tapauksessa kiitos vielä kerran kommenteista! Lupaan huolehtia siitä, etten aiheuta käsitöillä itselleni tai lähimmäisilleni vahinkoa! ;)

Nyt en jaksa laittaa tähän postaukseen kuvaa, joten toivottavasti kestätte kuvattomuuden! ;) Hyvää viikonloppua!

- 657 g

Tämän vuoden puolella postausten otsikot ovat olleet numeropainotteisia, joten koitetaan jatkaa samalla linjalla aina siihen saakka, kunnes keksin jotain muuta... ;)

Käsitöiden teko on todellakin hidastunut, koska tämänkin kanssa tuntui menevän ikuisuus. Eilen tuntui kaikenlainen tekeminen oikean käden kanssa tosi pahalta, ja kun tuskailin työn viimeistelyn hankaluutta ääneen, miehenikin ihmetteli, että onko minulla joku tavallista vaikeampi käsityö tekeillä. No ei ollut, vaan ihan tavallinen saumojen ompelu, joka on yleensä ihan lastenleikkiä! Mutta silloin ei vain enää pinsettiote eli peukalo-etusormiote pitänyt oikeassa kädessä ollenkaan, piti koittaa neula laittaa jotenkin omituisesti nyrkkiin, että saisi saumat ommeltua, ja siinäkään se ei tahtonut pysyä, kun kädessä ei ole puristusvoimaa. Tähän saakka lähinnä oikean käden nimetön ja pikkusormi ovat olleet "hitaita", mutta eilen oli tosiaan ongelmia kaikkien sormien kanssa. Otin siinä sitten pikku iltaunet klo 20-21 välillä, ja siinä kaiketi käsi sitten sen verran lepäsi, että sain viimeiset saumat ommeltua. Ja muutenkin on tuntunut viime aikoina, että käsityö ihan huomaamatta tippuu kädestä, ei vain pysty enää tekemään, vaikka aikaa ja tahtoa olisi enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi välillä on sitten parempiakin päiviä.

Mutta vuoden ensimmäinen käsityö on kuitenkin valmistunut, vihdoin ja viimein!

Palmikkomekko

Tehty ajalla: 23.12.2012 - 9.1.2013

Malli: Novita Syksy 2011 nro 26

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita 7 veljestä tumma turkoosi (350)

Langankulutus: 657 g

Puikot: 4 mm ja 3,5 mm

Koko: M

Muuta: Itselle. Hyvä tuli!       

Ensimmäisessä kuvassa näkyy paremmin tuo palmikkokuvio, kun kuva on otettu ilman salamaa. Mutta tässä jälkimmäisessä näkyy sitten paremmin väri oikein.

Takapuolelle ei tullutkaan palmikkokuviota, vaan ihan tuollaista joustinraitaa. Mekkoon yhteensointuvat sukat olivatkin jo valmiina, eli niitä ei tarvitse enää tehdä. ;)

Lämmin kiitos onnitteluista blogisynttäreiden ja kuopuksen synttäreiden johdosta! :) Kiitos myös kaikista muista kommenteista, ja ennen kaikkea kiitos siitä, että kävijälaskuri pyörähti maanantaina tasalukemaan 400 000! :)

Mukavaa loppuviikkoa!

+ 400 g

Sunnuntaina kuulin, että JJSJJME (= jos Jumala suo ja jos me elämme) tämän vuoden aikana minulle tulee ihan uusi titteli, joskin täysin ilman omaa ansiotani ja vaikutusta asioiden kulkuun. ;) Ensi järkytyksestä toivuttuani aloin tietysti miettiä, että mitähän sitä tämänkin asian kunniaksi kutoisi... Sunnuntai-illan selailin netistä tietynlaisia neuleohjeita (en jaksanut kävellä kahta metriä tuonne neulelehtihyllylleni...), ja sieltähän netistähän se sopiva malli sitten löytyikin, ja löytyy myös Novita-lehdestäkin. Mutta vaikka kyse on puolen vuoden takaisesta lehdestä, niin eiköhän jo yksi mallissa olevista väreistä ole poistunut värikartasta. Ei muuta kuin heti maanantaina Tokmannille, jossa muistin mainoksen mukaan olevan Novitan poistuvat värit halvennuksessa - ja HUH! siellä oli sitä mallin vaatimaa väriäkin.

Ruskea Wool oli siis sitä poistuvaa väriä, ja samalla reissulla ostin sitten muutkin mallin vaatimat langat eli Nalle luontopolku kaarnaa ja luonnonvalkoista Woolia; neljättä lankaa minulla olikin jo sopiva määrä lankakopassani. Pakko oli ostaa nämä tarvittavat langat heti, koska projekti tulee olemaan vasta joskus loppukesästä/alkusyksystä ajankohtainen, ja siinä vaiheessahan Novitan lankakartta on taas uudistunut, ja varmaan kaikki värit poistuneet. ;)

Muistan jossain blogissa nähneenikin hiljattain juuri tämän samaisen mallin tehtynä, joten jos tämä kyseinen bloggaaja täällä liikkuu, niin saattaapi  hän arvatakin, mistä on kyse. Mutta pidetään nyt kuitenkin siihen asti salassa, kunnes tämä putoaa puikoilta. Sen verran voin kuitenkin sanoa, ettei tästä ole tulossa mitään itselle eikä omaan perheeseen (kuten varmaan jo väreistä voi arvata...).

Novitan uutiskirjeessä luki, että uudet kevätvärit ja -langat tulevat kauppoihin vasta joskus helmikuussa, eli siihen asti täytynee pärjätä... :D

Tällaista tällä kertaa. :)

5 v

Viisi vuotta sitten 8. tammikuuta oli myöskin tiistai.

Sitä oli edeltänyt sunnuntai, jolloin päätin rohkeasti lähteä kävellen muutaman kilometrin päähän neuletapaamiseen. Oli vain sellainen tunne, että kävelemisestä juuri sinä päivänä olisi hyötyä. Seuraavana aamuna viideltä heräsinkin lapsivesien menoon. Kuitenkin odottelimme silloin vielä yli vuorokauden, eikä supistuksia vain kuulunut. Tiistaiaamupäivällä päätin, että nyt lähdetään Oysiin, koska sinne olisi joka tapauksessa iltapäivällä viimeistään pitänyt mennä. Onneksi lähdimme, sillä sitten kun supistukset viimein alkoivat, ei hoitaja meinannut ehtiä pyörätuolilla minua lykätä osastolta synnytysosastolle riittävän nopeaa juoksua, kun jo sylissäni hetken kuluttua oli tämmöinen:

Vauhtia ja monenlaista tunnemyräkkää on riittänyt näiden viiden vuoden aikana. Tästä nyytistä on kasvanut melkoinen ilopilleri ja ukkosmyrsky samassa paketissa, koomikko, imitaattori, draamakuningas, tarinoiden kertoja, historioitsija, tiedonjanoinen, mielikuvituksen käyttäjä, rytminiekka, laulujen sepittäjä, piirtäjä, täysillä elämään eläytyvä, lankojen ja kaiken pehmeän halailija, innokas lukija ja laskija (oppi lukemaan jo paljon ennen 5-vuotispäiväänsä), kotikokki ja -leipuri - ja ennen kaikkea aina valmis hellimään, halailemaan ja suukottamaan. :)

Päiväkotipäivän jälkeen meillä on aina tietysti tapana halailla, ja välillä huomaamme toistemme tuoksuvan jotenkin erilaiselta. Eräänä päivänä poikani oli sitä mieltä, että "äiti tuoksuu ihan kermalta" (olin ehkä syönyt jotain maitotuotetta). Seuraavana päivänä halatessamme kysyin, miltä äiti nyt tuoksuu. Vastaus kuului: "Kodilta." :)

Lapsi myös osaa yllättää. Joka ilta joudun muistuttamaan poikiani siitä, että vaatteita ei jätetä myttyyn siihen paikkaan, missä sattuu ne riisumaan yltään (eli keskelle lattiaa), vaan ne laitetaan nätisti siihen, mistä aikoo ne seuraavana päivänä löytää päälleen. Eräänä iltana sitten kuopuksen vaatteet olivat äärimmäisen täydellisesti viikattuina odottamassa seuraavaa päivää, jopa tossut oli aseteltu rinnakkain sievästi. Isälleen poika oli viikatessaan todennut: "Ennen vanhaan oli tapana laittaa vaatteet näin." (juu, siis edes minä en viikkaa vaatteita niin täydellisesti...) Vaatteet ovatkin sen jälkeen löytyneet joka ilta sievästi viikattuina odottamassa seuraavaa aamua, jopa ehkä vieläkin kauniimmin viikattuina kuin edeltävänä iltana.

Toisena iltana iltapalaa itselleen laittaessaan poika tuumasi: "Äiti, ennen vanhaan tehtiin niin, että ensin kaadettiin kuppiin maito ja sitten vasta murot siihen päälle." :) (poika oli varmaan hoksannut uuden tavan laittaa murot itselleen...)

Ennen vanhaan minulla ei ollut lapsia, nyt minulla on kaksi aivan ihanaa poikaa! :)

---

Viisi vuotta on niin iso virstanpylväs ihmislapsen elämässä, että sitä pitää juhlia monta päivää. Kummit antoivat lapselle lauantaina elämyksellisen lahjan, ja pojalla olikin heidän kanssaan hauska päivä. Kiitos vielä koko perheen puolesta pojan kummeille! :)

Sunnuntaina kävivät sitten mummu ja päivänsankarin "tyttöystävä" kakkukahveilla. Kutsukorttia toimittaessamme poika ehti jo jollekin tuntemattomalle papalle selittää, että "mulla on tulossa synttärit ja vien kutsukorttia mun tyttöystävälle". :D

Koska päivänsankari on huomattavasti innokkaampi leipuri kuin äitinsä, annoin hänen tehdä oman osuutensa synttärikakkuun:

Tämä on taatusti lapsen toiveiden mukainen kakku, kun koriste on itse tehty! :)

Vuoden takaisen Angry Birds -kakun jälkeen sanoin lapsilleni, että tästä eteenpäin meillä ei enää esitetä mitään mahdottomia kakkutoiveita, peruskakun täytyy kelvata. Jo varhain syksyllä kuopus ilmoitti haluavansa synttäriksi traktorikakun. Siinä vaiheessa hän nimitti traktoria vielä sanalla "kakkio", koska hän oli päättänyt, ettei yritä sanoa sanaa oikein, ennen kuin osaa sanoa sen täydellisesti. Eräänä iltana hän makasi hetken sohvalla hiljaa, sitten nosti päänsä ja sanoi innoissaan: "Äiti, kuuntele: TRRRRAKTORI!" Ja voi sitä riemun määrää! :D Kyllähän traktori ansaitsee paikkansa kakun koristeena, kun viimeisen vuoden aikana on opittu sanomaan R, lukemaan sujuvasti ja vielä tuo vaikea "traktori"-sanakin on opittu. Mutta tavoitteita on tulevaisuuteenkin, pojan omien sanojen mukaan pitää vielä oppia värittämään niin, että paperiin ei jää yhtään valkoista ja ettei mene reunojen yli. :)

Pojan kanssa tosiaan suunniteltiin tuo kakku yhdessä. Kun aiheeksi valikoitu traktori, ilmoitin pojalle heti, että hän saa sitten itse sen traktorin siihen muovailla marsipaanista. Mallina hänellä oli oma leikkitraktorinsa. Kertaalleen hän harjoitteli muovailuvahalla traktorin tekemistä, ja sen jälkeen uskaltauduttiinkin jo marsipaanin kimppuun. :) Pojalla oli muuten toiveena, että kakussa täytyy olla sinistä, ja tuo suklainen pelto oli sitten minun ehdotukseni. Kermaakin kuulemma piti olla reunoilla. Kakku itsessään on (oli) appelsiininen suklaakakku, siihen en kysynyt muiden mielipidettä. ;)

Tänään on sitten päiväkodissa tarjottu kavereille vähän keksiä ja popcorneja, eli pienimuotoisesti juhlittu sielläkin tärkeää päivää.

Onnea rakkaalle viisivuotiaalleni! :)

Ps. Kuten tiedätte, mulla on jonkinmoinen pakkomielle värien suhteen. Synttärivierailta sain useampaan otteeseen kommenttia, että onpa pöytä somistettu niin sävy sävyyn tuolipipojen ja verhojen kanssa... :) Ihan hyvinhän tuo kakku ja lautasliinatkin sisustukseen istuivat...

46 g nyssäköitä

Muistanette varmaan, kun kävin muutama päivä sitten lanka-aleista hakemassa erityisesti Nallen vahvuisia villa(sekoite)lankoja. Eräs suunnitteilla oleva projekti kaipaa vähän kaikenlaisia värejä "keskivahvuisia villalankoja", ja vaikka jonkin verran tuon vahvuisia jämälankoja tässä piakkoin tuleekin, kunhan saan niistä isompia projekteja ensin tehdyksi, niin eivät ne väriensä puolesta riitä mihinkään. Toisaalta sitten taas on aika turhauttavaa ostella eri värejä 50 gramman kerissä, kun tarve voi olla yhtä väriä ihan minimaalisia määriä.

Onneksi muistin, että äidilläni on noita Nallen pikkujämiä, koska muutama vuosi sitten niitä ihastelin. Koska äiti oli tulossa käymään, pyysin häntä tuomaan minulle noita Nallejaan, ja se hänelle hyvin sopikin, koska hän ei kuulemma Nallesta juurikaan mitään neulo, vaan ainoastaan 7 veljeksestä, eikä hänellä muutenkaan niin pienille nyssäköille ollut tarvetta.

Tällainen läjä niitä sitten minulle tuli. Paljonhan tässä ei ole, yhteispaino ainoastaan 46 grammaa. Mutta värejä on paljon! :) Lankavarastooni en alkanut niitä eritellä, laitoin vain "Nallen nyssäköitä eri värejä", ja se saa kelvata. Äiti toi vähän isompia vajaita keriä myös mustaa, kahta eri harmaata ja valkoista, mutta ne hän sai viedä takaisin kotiinsa; ei siksi, etteikö minulla olisi niille väreille tarvetta, vaan siksi, että satuin jo ostamaan täydet kerät noita värejä.

Enhän minä tuollaista epämääräistä läjää voinut katsella, vaan langat saivat vähän palleromaisemman muodon... :)

Järjestin tälle "keskivahvuisten eriväristen lankojen projektilleni" jo oman projektikorinkin, joka on oikeastaan minun sienikorini... Toissasyksynäkin ostin itselleni sienikorin, joka päätyi pian lankakoriksi, ja kun ostin uuden sienikorin viime syksynä, niin nauroin, että katsotaan vain, niin jossain vaiheessa tässäkin on lankaa. Ja niin tapahtui. :) Täytyy ostaa taas ensi syksynä uusi sienikori... on sitten ensi vuodenvaihteessa taas uusille lankaostoksille joku säilytyspaikka. ;)

(niin, siis säilytysongelmaa mulla ei ole, langat mahtuisivat olemaan muuallakin, mutta on kätevämpää kuljettaa yhden projektin tarvikkeita yhdessä paikassa, etenkin kun tämä tulee olemaan sellainen vähän pitempiaikainen juttu)

Uusi viikko aluillaan - mukavaa viikkoa siis kaikille! :)

Kevät-kesä 2013 värit

Olen jo muutaman päivän ajan kytännyt, milloin julkaistaan Novitan kevät-kesä 2013 -värikartta. Ja nyt se on sitten nähtävillä täällä (pdf-tiedosto).

Tiedossa on siis tällekin keväälle lankaostoksia - toki ensin täytyy miettiä valmiiksi ne työt, joita langoista aikoo toteuttaa - sillä värit ovat taas niin mua... :)

Kuola valuu jo pelkästään lukemalla noiden värien nimiä: vadelma, persikka, minttu, laventeli, keväänvihreä, kirjava pastelli, karamelli... Ja melkein joka langasta löytyy ikisuosikkiani turkoosia! :) Minulle, jolle väri on langan ja neuleen tärkein ominaisuus, tämä on lähestulkoon taivas! Odotan innolla päästäkseni näkemään nuo värit livenä kaupan hyllyillä. Ja lankakopassani. ;)

Namskis! :)

7 v

Tänään on blogisynttärit! :) Koska eräät toiset synttärit perheessämme jyräävät tärkeysjärjestyksessä näiden blogisynttäreiden päälle, niin en ehdi tähän hätään blogikakkua leipoa. Mutta koska viime vuonna leipomani virkatut leivokset ovat vielä ihan tarjoilukelpoisia, ojennan niistä pienet maistiaiset kaikille blogini lukijoille:

Kiitos kaikille teille näistä seitsemästä vuodesta! :) Kolme vuotta mentiin Vuodatuksen puolella vanhalla nimellä, ja neljä vuotta on nyt heivattu kudelmia täällä Bloggerissa. Nimi taisi olla enne, sillä kudelmien sijaan virkkuut ovat vallanneet käsityökopan entistäkin enemmän... kuten leivoskuvastakin näkyy.

Blogisynttäripäivä taitaa minulla mennä tyystin niiden toisten tärkeämpien synttäreiden valmisteluissa. Palataan niihin sitten muutaman päivän päästä. :)

Vielä kerran iso kiitos, että jaksatte täällä piipahtaa katselemassa tekeleitäni ja lukemassa höpinöitäni! :) Toivottavasti viihdytte blogini seurassa vielä seuraavatkin seitsemän vuotta!

1.

Aloitin tänään pistelemään esikoisen 1-vuotiskuvaa. Kuten kuopuksen kuvaakin, myös tätä pistelen yhden värin kerrallaan, tummimmasta sävystä vaaleimpaan. Ensimmäinen eli tummin väri tulikin saman tien valmiiksi:

Kuopuksen kuvaan verrattuna alku on ihan erilainen. Kuopuksen kuvassa tummin värisävy oli kaikkein suurin värialue pistomäärältään, ja heti ensimmäisen värin valmistuttua kuvasta näki, mitä se aikoi valmiina esittää. Tässä esikoisen kuvassa tummin värialue on kaikkein pienin pistomäärältään, vain vähän reilut 400 pistoa, eikä tästä vielä tuota koko kuvaa hahmota. Silmien ja avonaisen suun paikka sekä vähän päälakea on nähtävillä tässä vaiheessa. Mutta eiköhän seuraava väri jo tuo jotain hahmoa tähän.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

-30%

Niinhän se on, että kun sairasloman myötä palkastakin on jo jonkin aikaa nipsaistu kolmasosa pois, niin vastaavasti täytyy lankaostoksetkin hoitaa silloin, kun saa -30% alennusta. Vai mitä? ;)

Kirjoittelin tuossa vuodenvaihteessa, että eipä ole pahemmin tullut lankaostoksilla käytyä sairastumisen jälkeen. Ei vaan ole voimia kierrellä kaupoissa, kun juuri ja juuri ruokaostoksista selviää.

Nyt on vain sellainen harmittava tilanne, että meidän lähikauppamme lopettaa tammikuun aikana. Se on ollut hyvä kauppa, koska ruoka- ja päivittäistavaroiden lisäksi sieltä on saanut ostettua vaatteita, kenkiä, astioita, ulkoilu- ja liikuntavälineitä, leluja, paperitavaroita... ihan kaikkea, siis myös lankoja ja vielä suhteellisen edullisin hinnoin. Eniten harmittaa kuitenkin se, että meiltä lähtee ruokakauppa, eikä pikkuinen Siwa voi sitä korvata. Ja tällä alueella asuu poikkeuksellisen paljon meitä, joilla ei ole autoa, joten aika monella on nyt pulma, mistä jatkossa ruokansa ostaa - ja ennen kaikkea, kuinka sen kotiin kuljettaa. Lähikaupasta olen pystynyt sairastumiseni jälkeenkin tuomaan ostokset pyöränsarvessa tai -tarakalla, lumen tultua ne on vedetty kotiin pulkalla, missä touhussa erityisesti meidän pojat ovat olleet innokkaana äidin apulaisena. Parhaimmillaan kauppareissu on mennyt niin, että minun on tarvinnut vain lukea kauppalistaa ja kassalla vilauttaa pankkikorttia, pojat ovat hoitaneet kaiken muun. :)

Mutta vähitellen täytynee alkaa totuttautua ruokaostosten hoitamiseen jossain helppojen bussiyhteyksien päässä. Olen miettinyt pääni puhki, kuinka ne ostokset saadaan kaupasta bussiin ja bussista kotiin - pulkka ei ole siihen hommaan erityisen hyvä, vaikka se onkin ollut mitä verrattomin apu lähikauppareissulle. Pähkäilyjen päätteeksi sain ajatuksen lähteä ostamaan kaupungilta itselleni sellaisen pyörillä kulkevan vedettävän ostoskassin. Netistä eilen vähän etsin tietoa aiheesta ja törmäsin jollekin keskustelupalstalle, jossa pohdittiin "missä iässä voi alkaa käyttää pyörillä kulkevaa ostoskassia". ;) Minua vähän huvitti, että onko tuohonkin muka joku ikäraja - mutta toisaalta: minähän kävelen jo kepin kanssa ja kudon villasukkia, joten "mummojen ostoskassi" ei enää tunnu missään. ;) Rollaattorihan olisi aivan loistovekotin, siihen saisi laittaa ostoksensakin, ja jos alkaa väsyttää, niin sen päälle voi istahtaa vaikka kutomaan. ;) Mutta toistaiseksi olen saanut vasta kepin käteen, niin täytyy sitten hoitaa ostokset sen vedettävän ostoskassin kanssa.

Luinpa muuten siltä samaiselta keskustelupalstalta, että Pariisissa kaikilla ihmisillä on kauppareissuilla tuollainen pyörillä vedettävä ostoskassi - siellä kun ei ole tapana käydä autolla kaupassa! Eiköhän tästä pitäisi ottaa meidän suomalaistenkin mallia. Minä ainakin aion pärjätä ilman autoa, vaikka menisin kuinka huonoon kuntoon. Täytyy vain suunnitella asiointireissunsa hyvin etukäteen, ettei tarvitse turhia askeleita ottaa.

Niin, siis sitä vedettävää ostoskassisysteemiä minä siis olin lähdössä kaupungille tänään ostamaan. Mutta eihän toki kannata yhden ostoksen vuoksi maksaa bussimatkaa edestakaisin (on mulla matkakortti, jolla tulee vähän edullisemmaksi kuin kertaliput). Siinä vaiheessa tuli mieleen tietysti lankaostokset, etenkin kun uudenvuodenpäivän blogipostauksessani olin vähän pohtinut, millaisia langanostotarpeita minulla voisi tänä vuonna olla. Jälkeenpäin muistin myös erään toisen projektin, jota olen jo vuoden verran suunnitellut, mutta unohdinpa sen kokonaan kirjata siihen uudenvuoden postaukseeni. Eilisilta kuluikin sitten täysin suunnitellessa näitä lankaostoksia, jotta tulee ostettua vain ja ainoastaan tarpeeseen.

Lopulta se shoppailukierros alkoi jo aamukahdeksalta tuosta lähikaupasta, jossa on menossa loppuunmyynti -30%. Eihän siellä enää montaa lankakerää ollut hyllyssä, mutta sain ostettua jotakin tarpeellista:

Se projekti, jonka unohdin siinä uudenvuodenpostauksessa mainita, vaatii aika monenvärisiä keskivahvuisia lankoja, ja päädyin Nallen ja Woolin vahvuuteen. Erityisesti tuollaista ihonväristä lankaa tarvitaan aika paljon, ja sitä onneksi löytyi lähikaupasta kuusi Wool-kerää. Yksi on eri värierää kuin muut, mutta se ei haittaa tässä projektissa. Toki tässä talven mittaan, kun saan noita jo ennestään omistamiani Nalleja ja Wooleja neulottua isommiksi töiksi, niistä varmasti jää jämälankoja, joita voin myös tähän projektiin käyttää, mutta ajattelin nyt jotain ostaa ihan uutenakin, koska jos jään odottelemaan jämälankojen kertymistä, niin en saa koskaan sitä projektia alkuun. Minulla kun on vähän paha tapa kuluttaa jämälangat samantien pois, en osaa jättää niitä kaappeihin pyörimään.

Nuo langat kävin heittämässä tietysti ensin kotiin, ennen kuin lähdin kaupungille päin. Sitä tärkeintä ostostani eli vedettävää ostoskassia kävin ensin etsimässä Anttilasta, mutta tuloksetta. Sen sijaan löysin sieltä nämä:

Molemmat ovat samaan projektiin kuin edellisetkin langat. Punainen Wool oli tarjouksessa, mutta tuon kultalangan ostin ihan normihinnalla.

Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut poiketa Stockmannilla, mutta sieltä jouduin sen vedettävän ostoskassini sitten hakemaan, ja sellainen onneksi edes sieltä löytyi myyjän avustuksella, en olisi jaksanut enää itse yhtään pidempään etsiskellä. Siitä vekottimesta ei ole nyt kuvaa, mutta sellainen iso härpäke se on, että sinne mahtuu jatkossa vähän isommatkin lankaostokset. ;) Ja ennen kaikkea ne ruokaostokset. Kukkiakin kävin Stockmannilta ostamassa, meillä kun on vuoden odotetuimmat juhlat muutaman päivän päästä. :)

Sieltä sitten uutta ostoskassiani vetäen jatkoin matkaani Lumoavaan Lankaan, joka sekin mokoma on nyt päättänyt pistää luukkunsa kiinni. Loppuunmyynti siis sielläkin. Ensin tuosta loppuunmyynnistä kuultuani ajattelin, ettei minulla ole nyt tarvetta käydä sieltä lankoja hamstraamassa, mutta sitten muistin sen erään pyöryläjakun, josta kirjoitin uutenavuotenakin, että siihen olisi kiva ostaa langat tämän vuoden aikana. Koska ohjeen lankaa ei ole Oulusta saatavilla, selvittelin sopivaa korvaavaa lankaa, ja Dropsin Muskat oli juuri sellainen. Lumoavan Langan verkkosivuilta vielä eilen illalla tarkistin, että haluamiani värejä on yhä hyllyssä:

Vähän joudun tekemään värivaihdoksia siihen alkuperäiseen malliin nähden, mutta tämä väriyhdistelmä näyttää oikein sopivalta minun silmääni. Ostin jokaista kerää yhden ylimääräisen ihan vain siksi, että kun kyseessä on korvaava lanka, sen riittävyyttä ei voi taata, etenkään kun lankakauppaa ei ole sitten enää olemassa, kun saan tämän jakun koukulle. Ylimäärälangoista syntyy sitten kyllä sytomyssyjä, eli näistä ei ainakaan jää jämänöttösiä nurkkiin pyörimään! :)

Lumoavassa Langassa oli kassalla jopa jonoa - ja lankahyllytkin muuten aika tyhjänä, vaikka loppuunmyynti alkoi vasta eilen! Omaa vuoroani odottaessani kurkkasin kaupan muutakin tarjontaa ja huomasin tämän Knitlob's Lairin Väinämöinen-langan, väri Krookus eli oikein kauniin violetti. Valitettavasti vain etenkin tähän aikaan vuodesta violetti on maailman hankalin väri kuvata, eli teidän täytyy tuohon vain kuvitella ihan kirkas violetti väri. ;) Syy tähän "heräteostokseen" syntyi heti langan nähdessäni, ja se ei ollut se, että tämä oli ainoa jäljellä oleva Väinämöinen-vyyhti. ;) Vaan kun minulla on violettia Woolia, josta olen ajatellut virkata itselleni puseron, ja sitten minulla on se pakkomielle, että jalassa täytyy olla samanväriset villasukat kuin päälläoleva puseroni. Ja Wool ei kestä sukkina (testattu on, ja menee alle vuorokaudessa puhki). Olen menettänyt lähestulkoon järkeni miettiessäni, miten saisin tehtyä itselle violetit villasukat käytettäväksi sen toistaiseksi vielä tekemättömän puseroni kanssa. Ja sitten yhtäkkiä vastaus törrötti yksinäisenä vyyhtinä Lumoavan Langan korissa!

Edelleen kuvassa värit ovat ihan väärät, mutta kotona vertasin sitä violettia Woolia ja tuota violettia Väinämöistä keskenään, ja sen verran lähelle menevät toisiaan, että voi niitä käyttää yhtä aikaa. Siispä sukkaongelma ratkaistu! Ja kun katsoin kassakuittia, niin huomasin sellaisen seikan, että jos olisin ostanut nuo Dropsin Muskatit normaalihinnalla, niin ne olisivat maksaneet saman verran kuin nyt nuo Muskatit ja Väinämöinen maksoivat yhteensä, kun niistä tuli se loppuunmyynnin -30% alennus. Eikös se neulojan logiikalla tarkoita sitä, että sain tämän heräteostokseni silloin ilmaiseksi? ;)

Olin jo tuossa vaiheessa aika lailla väsyksissä, mutta halusin käydä vielä tutustumassa uuteen Lankamaailmaan, joka avasi ovensa Oulussa joulukuun alussa. Tähän asti olen vain bussin ikkunasta ohi mennessä huokaillut, että ihanalta näyttää. Uusi lankakauppa on kyllä tällaiselle bussimatkustajalle mitä ihanteellisimmalla paikalla, sillä pysäkki (ainakin kotiinpäin) on ihan vieressä. Heikkoja jalkoja säästääkseni ajelin jopa keskustasta yhden pysäkinvälin bussilla Lankamaailmaan, muuten en olisi sinne asti jaksanut mennä.

Viking Vilma oli tarjouksessa, ja se on myös sitä samaa vahvuutta kuin Nalle ja Wool, eli kelpaa siihen minun "keskivahvuisen langan" projektiini. Koitin hankkia mahdollisimman monia eri värejä, jotta pääsen ainakin jonkinlaiseen alkuun - ja tarvittaessahan näitä voi vaikka uittaa väriliemessä, ettei tarvitse jokaista väriä erikseen täytenä keränä ostaa. Sitä paitsi saan luultavasti piakkoin äidin Nalle-jämät tätä projektia varten, eli sieltäkin niitä nöttösiä tulee. Suunnitelmat on olemassa myös jo niille jämälangoille, joita tästä "eriväristen nyssäköiden projektista" jää väkisinkin, koska joudun näitä nyt 50 gramman kerissä ostelemaan. Nimittäin etiopianuttuja teen ihan varmasti sitten kaikista "jämälankojen jämälangoista", kunhan saan tämän ensimmäisen projektin valmiiksi. Sen vuoksi en sure näiden täysien kerien ostelua, vaikka tarve olisikin yhdelle värille vain 10-20 grammaa. :)

Lankamaailma oli kyllä valtavan iso paikka ja kuulemma vielä alakertaan laajenee jossain vaiheessa. Harmi vaan, omat voimat olivat jo niin vähissä siinä vaiheessa, etten enää jaksanut oikein keskittyä katselemiseen ja hiplaamiseen. Ilahduttavaa oli huomata siellä myös ristipistopakkauksia myynnissä, ja myös DMC:n lankoja voi käydä jatkossa ostamassa sieltä. Toivottavasti Lankamaailma tuli Ouluun jäädäkseen!

Siinäpä se shoppailureissu taisi ollakin. Ei siihen mennyt kuin aamupäivä, mutta kyllä on shoppailukunto (ja kunto yleensäkin) niin nollassa, ettei tällaisia voi missään nimessä joka viikko eikä edes joka kuukausi tehdä. Näillä kuitenkin pärjää vähän aikaa.

Mukavaa loppuviikkoa!