Uusille luureille

Menneen kesän aikana meille on ilmestynyt pari uutta puhelinta. Tai oikeastaan vain toinen on varsinaisesti meidän. Uuden työpuhelimeni kävin hakemassa jo kesäkuussa ennen kuin työpaikkamme puhelinasioista vastaava henkilö ehti jäädä lomille. En ole sitä vielä edes opetellut käyttämään, mutta ehtiihän sitä sitten työaikanakin tutkailla. Se puhelin on siis työnantajani omaisuutta, ja minulla käytössä ainoastaan työaikana (periaatteeni on, että työpuhelin on suljettuna aina vapaa-ajalla). Muutama päivä sitten perheemme nuorin sai myös oman puhelimen, koska tulevana koululaisena hän sitä jo tarvitsee, varsinkin jos joutuu olemaan aamulla kotona yksin ennen kouluun lähtöään (jotta äiti voi soittaa ja varmistaa, että onhan herätty ja puurot syöty...).

Kuopus se sitten alkoi puhua, että haluaisi kännykälleen pussin, eikä tietenkään tuo yksi joutilas kännykkäpussi hänelle kelvannut. Ajattelin sitten samalla rykäyksellä virkata kaksi pussia, toisen pojalle ja toisen työpuhelimelleni (mikä tuleekin tarpeen, jos tuolla on tapana lennellä lattialle yhtä usein kuin vanhalla työpuhelimellani...).

Arvaa, kumpi on kumman? ;)

Kännykkäpussit 2 kpl

Tehty ajalla: 27.-28.7.2015

Malli: Oma

Lanka: Novita Pikkusisko happovärjätty vihreä (pohja luonnonvalkoinen 010), Kool Aid -värjätty Tropical Punch + Piña Pineapple (pohja luonnonvalkoinen 010)

Langankulutus: 29 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: 7x14 cm ja 5x11 cm

Muuta: Työkännylle ja pojan kännylle. 

Poika halusi kännykkäpussistaan vihreän, ja kaapista löytyneistä vihreistä jämälangoista hän valitsi tämän kaikkein kirkkaimman vihreän Pikkusiskon, jonka olen värjännyt happoväreillä. Kun kysyin, haluaako hän pussukkaansa mitään koristeita, vastaus oli ensin: "Jotain ihania kukkanappeja" (hempeällä äänellä), ja heti perään "Eiku PÄÄKALLONAPPEJA!!!" (möreällä äänellä) Tarjosin vaihtoehdoksi jotain hellyyttävien kukkasten ja karmivien pääkallojen välimuotoa, eli nallenappia, ja sehän kelpasi. :) Tämän napin ovat pojat löytäneet joskus jostain pihalta, joten siksi se on jo valmiiksi vähän kulunut. Hyvä, että pääsi nyt uusiokäyttöön!

Alkukesästä esimieheni soitti ja kysyi toivettani uuden työpuhelimen kuoren väristä, vaihtoehtoina oranssi, valkoinen, musta ja vihreä. Pari sekuntia mietittyäni valitsin oranssin, ja esimieheni nauroi ajatelleensa, että valitsisinkin joko oranssin tai vihreän. Ja itse asiassa niiden kahden värin välillä minä mietinkin sen kaksi sekuntia ennen vastaustani. ;) Ajattelin sitten tehdä myös kännykkäpussin väreiltään sointuvaksi puhelimen kuoren kanssa. Tämä Pikkusisko on myös itse värjättyä jämälankaa, Kool Aidilla olen aikoinaan tällaisen raitalangan tehnyt. Tulihan tähän lopulta hiukan sitä vihreääkin, kun halusin tehdä auringonkukkanapille myös varren. :) Nappi on tietysti hurjan suloinen, mutta voi toki käydä niin, että kun puhelin soi, niin en ehdi siihen vastata, sillä napin auki näpräämisessä saattaa vierähtää jonkin aikaa... ;) Pitänee laittaa puhelimeen pisin mahdollinen viive, ennen kuin puhelu menee vastaajaan.

Olisipa kyllä ollut ihanaa, jos silloin ennen muinoin olisi ollut myös lankapuhelimille tällaisia puhelinpusseja. :) Voi niitä kultaisia aikoja, silloin oli kaikki jännempää, kun ei ikinä tiennyt kuka soittaa ja ketä kysytään puhelimeen...! :) Ja hurjan jännää oli myös soittaa kaverille, kun siellähän saattoi vastata puhelimeen ties kuka (vaikka niitten isä, HUI!). Saatettiinpa kilpailla siitäkin, kuka perheestä ehtii ensimmäisenä vastata puhelimen soidessa - tai jossain vaiheessa kun oli peräti kaksi lankapuhelinta, niin ylä- ja alakerrassa saatettiin vastata yhtä aikaa, ja sekös vasta oli hassua. ;) Eikä tarvinnut roikottaa puhelinta matkassa, kun lähti ulos.

Kai minulla on sitten ikävä vanhoja aikoja, kun pitää vääntää kännyköistäkin LANKApuhelimia edes kietomalla ne LANGASTA tehtyihin pussukoihin... ;)

Hauskaa viikonjatkoa!