Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, heinäkuuta 31, 2015

Heinäkuun raporttia ja elokuun suunnitelmia

En ikinä olisi uskonut, että voisin joskus sanoa pitäneeni heinäkuusta tai kesästä ylipäätään, mutta tämä kesä oli ainakin säiden puolesta paras kesä ikinä! :) Mahtavaa ulkoilla ja liikkua, kun ei ole ollut liian kuuma! :) Toisin kuin vuosi sitten, jolloin ihan pakollisilla asiointireissuillakin tuuperruin monta kertaa tien varteen. Tänä kesänä Oulussa oli ainoastaan pari päivää, jolloin lämpö kipusi yli 20 asteen (+21), ja niistäkin toisena päivänä lähdimme jo heti aamusta mummolaan, jossa onneksi olikin sitten viileämpää ja sateista. Toisena kuumana päivänä alkoi tulla vähän heikko olo asioilla käydessä, mutta onneksi pyöräillessä kävi sen verran ilmavirta ja taisi vähän tuullakin, että selvisin 21 asteen kuumuudesta hengissä kotiin, ja samana iltana päästiinkin nauttimaan jo sateen ropinasta. Ilmeisesti kolmaskin liki 20-asteinen päivä on ollut, mutta se oli juuri silloin, kun en kotitöiltäni ehtinyt koko päivänä ulos, ja kuopus sanoi, että "ei kannatakaan mennä, siellä on hirveä helle!" :D Eli hyvä, etten mennyt. :) Muuten on ollutkin sopivat kelit siinä noin 10-15 asteen tuntumassa, ihanaa! :) Ja sadettakin on aina välillä saatu, vaikka minun puolestani olisi saanut sataa vaikka vähän enemmänkin. Terveydelleni ja ennen kaikkea sen kohenemiselle nämä säät ovat olleet suotuisat, sillä tämä oli ensimmäinen kesä naismuistiin, jolloin olen saanut yöni nukuttua hyvin, ja kun päivisin on voinut liikkua, niin kuntohan on kasvanut edelleen kohisten! :) Jos olisi ollut lämpimämpää, niin olisi saattanut tulla terveydentilassa reilusti takapakkia, enkä ehkä pääsisikään maanantaina palaamaan töihin. Hyvä siis näin! :)

Mikään kesäfani minusta ei edelleenkään ole tullut, joten ajatukseni olivat menneenäkin kesänä alkavassa syksyssä. Ensimmäiset syksyn merkit havaitsin jo heinäkuun alkupuolella, kun näin valtavan suuria sieniä lenkkipolkuni varrella. Sienihavaintojeni jälkeen huomasin syksyn merkit myös käsityörintamalla, sillä pitkästä aikaa aloin tuntea taas kiinnostusta lankojani kohtaan ja suunnitella syksyn käsitöitä. :) Ensin täytyi kuitenkin tehdä kesäkäsityöt pois alta.



Heinäkuussa valmistuivat:

  • 1.7. Sukat (neuloen), langankulutus 79 g
  • 14.7. Les 4 Saisons (ristipistellen)
  • 27.7. Isoäidinneliöpeitto (virkaten), langankulutus 1212 g
  • 28.7. Kännykkäpussit 2 kpl (virkaten), langankulutus 29 g

Lankaa kului heinäkuussa 1320 grammaa, ja sillähän päästään tämän vuoden kuukausilukemissa kakkossijalle! :) Vaikka käsitöiden lukumäärä ei päätä huimaa, niin kummasti tuo yksi isompi valmistunut tuossa noita langankulutuslukemia kasvattaa. Lankavarastokin on pienentynyt nyt jo reilusti alle viiteen kiloon, joten hyvältä näyttää senkin puolesta. Luonnollisestikaan uutta lankaa ei ole tässäkään kuussa ostettu, kuten ei muutakaan käsityömateriaalia, ostolakko on jatkunut nyt jo kohta 10 kuukautta! :)

Ristipistoillut olen tässäkin kuussa joka ilta yhden äänikirjallisen verran. Yhden valmiin ristipistotyön sain jälleen esitellä. Nyt kuitenkin luulen, että elokuussa ei nähdä yhtään valmista ristipistotyötä, eikä välttämättä vielä syyskuussakaan. Tekeillä oleva pistely on nimittäin sen verran pitempikestoinen, että siinä varmasti vierähtää useita viikkoja. Taidan siis tyytyä vilauttelemaan täällä vain pieniä väliaikapäivityksiä ristipistojen osalta. Toisaalta voi myös käydä niin, etten enää pistele ihan joka ilta, sillä kun aamuherätykset aikaistuvat, se tarkoittaa myös aikaisempaa nukkumaanmenoa, enkä ole vielä keksinyt, mihin aikaan päivästä voisin pistely- ja äänikirjatuokioni siirtää (nyt olen pistellyt iltaisin ennen nukkumaanmenoa). Annetaan uuden päivärytmin rauhassa asettua, eiköhän sille pistelyllekin löydy sitten sopiva rako vaikka edes muutamana päivänä viikossa, jos ei ihan joka päivä.

Neule- ja virkkauspuolella on vaikka kuinka paljon suunnitelmia syksyksi. Sukkia olisi tarkoitus neuloa niin itselle kuin lahjaksikin. Osa suunnitelmista on sen verran vaativampia, että ne saattavat jäädä ihan vain kotikäsitöiksi, joten luultavasti pitänee harkita myös helpompien reissuneuleiden neulomista siinä rinnalla. Vaikken osaakaan pitää useampaa kuin yhtä käsityötä samanaikaisesti kesken, mutta ehkä täytyy yrittää. Onneksi tuo to do -lista on sen verran pitkä, että siitä varmasti löytyy puuhaa niin kotiin kuin palavereihinkin.

Pietaryrtti on aina alkavan syksyn merkki. :)


Saa nähdä, kuinka tämä alkava syksy vaikuttaa käsitöiden määrään, sillä minä palaan tosiaankin liki kolmen vuoden sairausloman jälkeen takaisin töihin! :) Kyllä tätä on odotettukin, joten siksikin tämä syksyn alku tuntuu kaikella tavalla muutenkin uuden alulta - vaikka vanhaan työhöni palaankin. Käsityöaika voi siis jäädä jatkossa vähiin, sillä en aio enää harrastaa bussineulomista tai -virkkaamista työmatkoilla, kuten aiemmin tein: suunnitelmissani on kulkea tästä eteenpäin reilut 12 kilometrin työmatkani pyörällä! :) En ole bussilla kulkenut enää moneen kuukauteen, enkä aio kulkeakaan kuin terveydentilan tai muun pakottavan syyn vuoksi. Miettinyt olen myös, pitäisikö laittaa toiseen pyörääni pysyvästi nastarenkaat, jolloin se pyörä olisi talvipyörä ja toinen kesäpyörä. Toisaalta olen kyllä monta talvea pyöräillyt ilman nastojakin kaatumatta, joten liekö nuo sitten niin tarpeellisia, etenkään kun en oikein toisesta pyörästäni tykkää, joten olisi vaikea päättää, kumman ottaa talvi- ja kumman kesäkäyttöön. Kesän aikana ajatukseni ovat siis syksyn lisäksi olleet myös talvessa, sillä talvipyöräilyn lisäksi olen haaveillut avantouintiharrastuksen aloittamisesta. :) Tulisipa lunta pian! Mutta ei liian pian, sillä onhan syksy kuitenkin vuodenajoista paras! ♥♥♥

Eloisaa, elämänmyönteistä ja elinvoimaista elokuuta - sekä tietysti sydämellisen sykähdyttävää syksyä kaikille! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2015

Uusille luureille

Menneen kesän aikana meille on ilmestynyt pari uutta puhelinta. Tai oikeastaan vain toinen on varsinaisesti meidän. Uuden työpuhelimeni kävin hakemassa jo kesäkuussa ennen kuin työpaikkamme puhelinasioista vastaava henkilö ehti jäädä lomille. En ole sitä vielä edes opetellut käyttämään, mutta ehtiihän sitä sitten työaikanakin tutkailla. Se puhelin on siis työnantajani omaisuutta, ja minulla käytössä ainoastaan työaikana (periaatteeni on, että työpuhelin on suljettuna aina vapaa-ajalla). Muutama päivä sitten perheemme nuorin sai myös oman puhelimen, koska tulevana koululaisena hän sitä jo tarvitsee, varsinkin jos joutuu olemaan aamulla kotona yksin ennen kouluun lähtöään (jotta äiti voi soittaa ja varmistaa, että onhan herätty ja puurot syöty...).

Kuopus se sitten alkoi puhua, että haluaisi kännykälleen pussin, eikä tietenkään tuo yksi joutilas kännykkäpussi hänelle kelvannut. Ajattelin sitten samalla rykäyksellä virkata kaksi pussia, toisen pojalle ja toisen työpuhelimelleni (mikä tuleekin tarpeen, jos tuolla on tapana lennellä lattialle yhtä usein kuin vanhalla työpuhelimellani...).

Arvaa, kumpi on kumman? ;)

Kännykkäpussit 2 kpl
Tehty ajalla: 27.-28.7.2015
Malli: Oma
Lanka: Novita Pikkusisko happovärjätty vihreä (pohja luonnonvalkoinen 010), Kool Aid -värjätty Tropical Punch + Piña Pineapple (pohja luonnonvalkoinen 010)
Langankulutus: 29 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Koko: 7x14 cm ja 5x11 cm
Muuta: Työkännylle ja pojan kännylle. 


Poika halusi kännykkäpussistaan vihreän, ja kaapista löytyneistä vihreistä jämälangoista hän valitsi tämän kaikkein kirkkaimman vihreän Pikkusiskon, jonka olen värjännyt happoväreillä. Kun kysyin, haluaako hän pussukkaansa mitään koristeita, vastaus oli ensin: "Jotain ihania kukkanappeja" (hempeällä äänellä), ja heti perään "Eiku PÄÄKALLONAPPEJA!!!" (möreällä äänellä) Tarjosin vaihtoehdoksi jotain hellyyttävien kukkasten ja karmivien pääkallojen välimuotoa, eli nallenappia, ja sehän kelpasi. :) Tämän napin ovat pojat löytäneet joskus jostain pihalta, joten siksi se on jo valmiiksi vähän kulunut. Hyvä, että pääsi nyt uusiokäyttöön!


Alkukesästä esimieheni soitti ja kysyi toivettani uuden työpuhelimen kuoren väristä, vaihtoehtoina oranssi, valkoinen, musta ja vihreä. Pari sekuntia mietittyäni valitsin oranssin, ja esimieheni nauroi ajatelleensa, että valitsisinkin joko oranssin tai vihreän. Ja itse asiassa niiden kahden värin välillä minä mietinkin sen kaksi sekuntia ennen vastaustani. ;) Ajattelin sitten tehdä myös kännykkäpussin väreiltään sointuvaksi puhelimen kuoren kanssa. Tämä Pikkusisko on myös itse värjättyä jämälankaa, Kool Aidilla olen aikoinaan tällaisen raitalangan tehnyt. Tulihan tähän lopulta hiukan sitä vihreääkin, kun halusin tehdä auringonkukkanapille myös varren. :) Nappi on tietysti hurjan suloinen, mutta voi toki käydä niin, että kun puhelin soi, niin en ehdi siihen vastata, sillä napin auki näpräämisessä saattaa vierähtää jonkin aikaa... ;) Pitänee laittaa puhelimeen pisin mahdollinen viive, ennen kuin puhelu menee vastaajaan.

Olisipa kyllä ollut ihanaa, jos silloin ennen muinoin olisi ollut myös lankapuhelimille tällaisia puhelinpusseja. :) Voi niitä kultaisia aikoja, silloin oli kaikki jännempää, kun ei ikinä tiennyt kuka soittaa ja ketä kysytään puhelimeen...! :) Ja hurjan jännää oli myös soittaa kaverille, kun siellähän saattoi vastata puhelimeen ties kuka (vaikka niitten isä, HUI!). Saatettiinpa kilpailla siitäkin, kuka perheestä ehtii ensimmäisenä vastata puhelimen soidessa - tai jossain vaiheessa kun oli peräti kaksi lankapuhelinta, niin ylä- ja alakerrassa saatettiin vastata yhtä aikaa, ja sekös vasta oli hassua. ;) Eikä tarvinnut roikottaa puhelinta matkassa, kun lähti ulos.

Kai minulla on sitten ikävä vanhoja aikoja, kun pitää vääntää kännyköistäkin LANKApuhelimia edes kietomalla ne LANGASTA tehtyihin pussukoihin... ;)

Hauskaa viikonjatkoa!

maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

Toinenkin peitto

Ihanan vilpoisat ja hurmaavan sateen tuoksuiset ulkoilusäät ovat pitäneet minut koko kesän liikkeellä, eikä olisi kyllä yhtään huvittanut tehdä käsitöitä. Mutta koska olin ajatellut virkata kaksi peittoa kesäprojekteinani (oletuksena että kesä olisi ollut yhtä kamalan kuuma kuin vuosi sitten, jolloin ulos ei tee edes mieli lähteä, vaan istuu mieluummin sisällä virkkaamassa), niin päätin kuitenkin puolipakolla rykäistä tämän toisenkin peiton valmiiksi ennen syksyä - sehän kolkuttelee jo ovella! :) Ensimmäisen kesäprojektipeiton näittekin jo kuukausi sitten, ja tässä on se toinen:

Isoäidinneliöpeitto
Tehty ajalla: 2.-27.7.2015
Malli: Isoäidinneliö
Lanka: Novita Nalle kasvivärjätyt (kaikissa pohja valkoinen 011): Horsma, Horsmankukka, Lupiininkukka, Mesiangervo, Mesiangervo JL, Pietaryrtti, Pihlaja, Pihlaja JL, Porkkanannaatti, Porkkanannaatti JL, Porkkanannaatti JL2, Raparperinlehdet, Raparperinlehdet JL
Langankulutus: 1212 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Koko: 123x162 cm
Muuta: Tarjotaan lahjaksi, jos kelpaa. 


Tämä peitto on tehty samalla periaatteella kuin edellinenkin, eli kuhunkin palaseen on käytetty lankaa niin paljon kuin 100 gramman kerästä on riittänyt, eli kukin palanen painaa hieman alle sen 100 grammaa. Kahtatoista eri kasvivärjättyä väriä olen tähän käyttänyt, ja kolmannellatoista värillä yhdistin palat ja virkkasin reunuksen.


Valitsin tähän peittoon näitä kaikkein kellertävimpiä lankojani, joten reunuskin on oikein kirkkaankeltainen. Pietaryrtistähän tuo väri on peräisin.


Tässä vielä tekstin kanssa kuva siitä, mistä mikäkin väri on saatu. Osa langoista on värjätty jälkiliemillä, siksi tuossa voi olla sama kasvi kahteen tai kolmeenkin kertaan, mutta sävyt ovat ihan erilaisia riippuen siitä onko kyse ensimmäisestä, toisesta vai kenties jopa kolmannesta värjäyksestä samalla liemellä.


Tarkoitukseni on antaa peitto lahjaksi, mutta lahjan antamiseen ei ole mitään erityistä syytä (ei siis ole synttäreitä, valmistujaisia tms.), kunhan nyt vain annan vähän samalla perusteella kun tein peiton äidillenikin. Muuten vaan. :) Täytyy vain odotella, että näen jossain vaiheessa näitä ihmisiä, joille tämän ajattelin antaa, siihen voi mennä huonossa lykyssä vielä puolikin vuotta, mutta kyllä tämä tuolla kaapissa säilyy... Mieluummin säilytän lankoja tässä muodossa kuin kerällä. ;)


Jotta sain peiton ennen syksyä valmiiksi, otin tavoitteekseni virkata neljä palasta viikossa. Kahdeksan palaa valmistuikin kahdessa viikossa, mutta loput neljä palaa veivät aika reilusti enemmän aikaa, ei siis voinut mistään loppukiristä todellakaan puhua. Syykin tähän löytyy, sillä päätin kaiken reippailuni ohessa aloittaa pari viikkoa sitten uuden harrastuksen, tai oikeastaan aloin elvyttää vanhaa lapsuuteni, nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni aikaista harrastusta. (Vihje: Liittyy kirjoittamiseen ja englannin- ja ruotsintaidon kohentamiseen...) Ja siihen on saanut kyllä uppoamaan aikaa. Ihanaa, kun intohimoa riittää nykyään niin moneen muuhunkin kuin käsitöihin - oikeastaan koukut ja puikot jäävät koko ajan vain enemmän taka-alalle. :)

Tänä aamuna kävin otattamassa toivottavasti viimeiset verikokeet tähän sairauteeni liittyen, ja sen kunniaksi päätin sitten pyörtyä näytteidenoton jälkeen! :D Kumma juttu, kun minua on näiden viimeisen kolmen vuoden aikana tökitty neulalla kymmeniä kertoja, niin että vasen kyynärtaipeenikin on pelkkää arpikudosta suonen kohdalta, enkä silti ole vielä karaistunut noihin pistoksiin! ;) Itse asiassa tämä oli kyllä ensimmäinen kerta yhdeksään vuoteen, kun minulla alkoi tehdä pahaa pistäessä. Ehkäpä kehoni halusi muistuttaa minua, että loistavasta voinnistani huolimatta olen yhä vielä viisi päivää täyspäiväisesti sairauslomalla ja senkin jälkeen vielä osasairauslomalla vuoden loppuun saakka. Että ei parane hötkyillä... :)

Mutta kyllä täällä vähän ollaan täpinöissä: viikon päästä teen comebackin työmaalle! ♥♥♥ Ja siitä se syksy sitten alkaa! :)

Ihanaa ja runsassateista viimeistä kesäviikkoa kaikille! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2015

Päivä päivältä kohti valmista

Ristipistoblogeissa näkee usein edistyskuvia tekeillä olevista ristipistotöistä. Isommissa ristipistotöissä kestää usein viikkoja, kuukausia tai vuosia, joten niiden töiden edistymistä on ihan mukavaa katsella. Itsekin laitoin välillä blogiini "viikon pistot" -päivityksiä, mutta nyt olen kokenut ne tarpeettomiksi, kun teen lähinnä pienempiä ristipistotöitä, jotka valmistuvat suhteellisen lyhyessä ajassa.

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla ottaa ristipistotyön edistymisestä kuvan päivittäin, mutta koska en viitsi postata joka päivä kuvaa keskeneräisestä ristipistosta, esittelen edistymiseni vasta nyt ristipistotyön valmistuttua. Lukijatkaan eivät ehdi pitkästyä, kun voivat silmäillä 35 päivän edistymisen reilun minuutin mittaiselta videolta. Viihtyisää elokuvailtaa! ;)


Nyt siis tämä ristipistotyö on valmiina, ja pääsi seinälle sille varatulle paikalle:

Les 4 Saisons
Tehty ajalla: 10.6.-14.7.2015
Malli: Isabelle Haccourt Vautier: Les 4 Saisons
Kangas: 25 ct Floba luonnonväri
Langat: DMC 115
Pistot: Ristipistot yhdellä säikeellä yhden langan yli
Koko: 60x252 pistoa
Viimeistely: Seinävaate 7,5 x 28 cm
Muuta: Mallista poiketen pistelin kaikki vuodenajat allekkain, en "neliöksi". 



Tälle pikkuruiselle seinävaatteelle löytyi paikka olohuoneestamme.


Punaiset sävyt istuvatkin todella hyvin muuhun ympäristöön. Ja tuo paikka ikkunan ja raanun välissä on kuin tehty tälle miniraanulle. :)


Alkuperäinen malli ei suinkaan ollut ihan tällainen, millaiseksi minä sen toteutin. Tässä kuva suunnittelijan visiosta:


Minä kuitenkin tykkään, että nämä vuodenaikakuvot näyttävät kivemmilta, kun ne on sijoitettu allekkain. Alkuperäisessä mallissa on myös käytetty yksiväristä lankaa, mutta minusta tästä tuli eläväisempi, kun käytin liukuvärjäyttyä punaista. Makuasioita toki nämäkin. :)


Keväällä lintupariskunta kuhertelee ja suunnittelee pesän perustamista. Minun mielestäni tuo vasemmanpuoleinen on naaras ja oikeanpuoleinen uros. Eikös meillä naarailla ole yleensä vähän kirkkaammanväriset vaatteet? ;)


Kesällä liihottelevat perhoset ja pari tyttöstä tanssahtelee. Nyt kun tätä kirjoittaessani katselen tuota kuvaa, niin tulee mieleeni oma kokemukseni noin tunti sitten - olin nimittäin tanssimassa Pyhää Tanssia! :) Ihan sattumalta huomasin, että tässä aivan lähistöllä viiden minuutin kävelymatkan päässä on tänään iltapäivällä luvassa Pyhää Tanssia, ja koska minulla ei ollut mitään tärkeää tekemistä, niin päätin lähteä katsomaan, mistä on kyse. On noita järjestetty Oulussa ennenkin, mutta ovat olleet mukamas liian kaukana ja väärään aikaan. Nyt en voinut käyttää noista kumpaakaan tekosyynä, joten pakkohan sinne oli mennä. Se oli kyllä vähän samanlaista kuin nuo tanssivat tytöt tuossa kuvassa, varsinkin kun olimme ulkosalla. En kyllä muista nähneeni perhosia, mutta taisinkin keskittyä muuhun kuin ympäristön katselemiseen. :)


Syksy poikkeaa noista muista vuodenajoista sikäli, että tämä kuva ei olekaan symmetrinen, kuten kolme muuta. Kurrehan se siinä on keräämässä talvivarastoja. Tässä on paljon ihania sydämiä, kuten syksyssä kuuluu ollakin, onhan se vuodenajoista paras! ♥


Näistä kuvista talvi miellyttää jostain syystä silmääni eniten. En tiedä kyllä miksi, tässä ehkä on onnistunut tuo liukuvärjäyksen sijoittuminen parhaiten, tai muuten nuo kuviot ovat minun makuuni. Ja onhan toki talvi mitä ihanin vuodenaika! :)

Tämä ristipistomalli on siis Isa Vautierin suunnittelema, ja seuraavaksikin olen aloittamassa hänen suunnittelemiaan vuodenaikoja, joista tulee niin ikään seinävaate. Sitä en vielä tiedä, otanko siitä väliaikakuvia, vai esittelenkö työn vasta valmiina. Onko lukijoilla tämän suhteen toivomuksia? Kaipaatteko edistyskuvia vai pelkkiä valmiita töitä tänne blogiini?

Siihen seuraavaan pistelytyöhön tulee kyllä sitten peräti viisi vuodenaikaa, kun talvesta tulee peräti kaksi kuvaa! :) Toisaalta talvi on kyllä sen verran pitkä ja ihana, että se ansaitseekin useamman kuvan. Olen viime aikoina haaveillut talvesta niin usein, että olen alkanut jo huolestua, onko siitä tulossa uusi lempivuodenaikani... mitä syksy siitä mahtaa ajatella? No, onneksi syksy on pian, ehkä minä sitten viimein muistan, miksi sitä niin suunnattomasti rakastan, ja unohdan hetkeksi haaveet valkoisista hangista. ;)

Nautitaan näistä ihanan vilpoisista päivistä! :)

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2015

Pikku Pörriäinen :)

Tänä kesänä on ollut uutisia noista pörriäisistä. Ampiaisia on tavallista vähemmän viileiden säiden ansiosta, mehiläiset puolestaan tuhoutuvat ihmisten käyttämän rikkakasvintorjunta-aineen vuoksi. :( Vaikka pörriäiset eivät aina niin kivoja olekaan, niin niiden hävitessä loppuu kasvien pölyttäminen, ja sehän tietää tuhoa kaikelle muullekin elämälle. Toivotaan siis paljon lisää pörriäisiä maailmaan!

Pörriäisten lisääntymistä odotellessa voidaan kuunnella vaikka tätä biisiä:


Kävin hetki sitten ihailemassa Suden virkkaamia ampiaisia, siitä sitten muistui mieleen Pikku Pörriäinen -biisi, ja huvikseni googletin, mitä tietoa siitä netistä tällä hetkellä löytyy. Ja olin ihan innoissani, kun se löytyikin YouTubesta! :) Tuo on siis Satu Sopasen ja Tuttiorkesterin versio kappaleesta, mutta siitä on tehty toinenkin levytys ja sovitus, jota ei tosin netistä löydy kuunneltavaksi, mutta tässä linkki levyyn. Jos nyt joku ihmettelee, että miksi minä tästä biisistä niin olen innostunut, niin voipi käydä kurkkaamassa YouTubesta tuon biisin alta tiedot säveltäjästä. ;) (klikkaa "näytä lisää", niin sieltä löytyy "composer"; tosin siinä pitäisi olla erikseen myös "lyrics", joka on sama henkilö... :) )

On ne pörriäiset ja muut möttiäiset onneksi lisääntymässä. Hiljattain minulle tuli julkaisulupapyyntö biisiin nimeltä "Öttimönkiäinen ja Sittisontiainen"... :D Ehkä siitäkin vielä kuullaan. Joku opiskeluaikoinani erään kurssin lopputyönä säveltämäni pupubiisikin löytyi kuulemma koulun arkistoista, ja siihenkin pyydettiin jokin aika sitten julkaisulupaa, mutta en nyt muista, koskiko se vain nuottia vai myös levytystä. En pysy näissä enää kärryillä, puputkin kun ovat niin kovia lisääntymään. ;)

Pörinää päivääsi! :)

perjantaina, heinäkuuta 03, 2015

Kohti helmoja

Vaihteeksi olen saanut kudottua sukatkin ja näin ollen tehnyt pikkuriikkisen loven selvästikin ehtymättömään sukkalankavarastooni. Tällä kertaa lovi tuntuukin jossain, sillä sain kulutettua kolme jämälankanöttöstä ihan viimeistä senttiä myöten loppuun! :) Eikä itse asiassa ihan riittänytkään, vaan piti toinen sukka päätellä likimain samansävyisellä langalla, kun pääsi mokoma loppumaan kesken. ;)

Sukat
Tehty ajalla: 25.6.-1.7.2015
Malli: Perussukat varpaista alkaen, 8-aloitus, tiimalasikantapää
Lanka: Drops Fabel Moulinen happovärjätyt: vadelma (pohja luonnonvalkoinen-beige 800), lila (pohja luonnonvalkoinen-beige 800) ja petroolinsininen (pohja ruskea-valkoinen 801)
Langankulutus: 79 g
Puikot: 2 mm
Koko: 38/39
Muuta: Jämälankatyö, langat kulutettu loppuun. 


Aloitin sukat varpaista alkaen petroolinsinisellä neuloen tasaista raitaa aina siihen saakka, kunnes petroolinsininen lanka loppui. Väliin tein tiimalasikantapään. 


Petroolinsinisen loputtua jäi jäljelle vielä vadelmanpunaista, jonka sekaan tein tuollaista valekirjoneuletta lilaan lankaan yhdistäen. Valekirjoneuletta se on siksi, että tein sen ihan vain silmukoita nostaen. Mikään kaunis tuosta kuvioinnista ei tullut, mutta onpahan nyt jotain muutakin välillä kuin tasaraitaa, kun sinisen tilallekin vaihtui lila. Olen tarkoituksella muokannut näiden kuvien värilämpötilaa lämpimämmäksi, jotta tuo lila muistuttaisi edes etäisesti lilaa, se kun tuppaa aina näyttämään valokuvissa siniseltä, eikä kuvista olisi muuten tahtonut edes erottaa, että sävy on sukan suussa todellakin eri kuin tuo raidoituksessa käytetty petroolinsininen.


Ihan helmoihin saakka langat eivät riittäneet, eli sukista tuli vähän lyhyemmät kuin minun sukistani yleensä. Tämän hameen kanssa sukkia olisi tarkoitus käyttää, sillä langat olivat hameesta ylijääneitä. Hameestahan voi käydä katsomassa parempia kuvia tämän linkin takaa. Tällä kertaa en ole ihan niin mustelmainen kuin hameen valmistumisen aikana, tai ne muutamat muksaukset taitavat jäädä noiden mustelmansinipunaisten sukkien alle sopivasti piiloon. ;) Vähäiset mustelmat johtunevat ehkä siitä, että tämän viikon ajan olen liikkunut hieman pehmeämmässä elementissä eli vedessä, ja kuntosalillakin on saatu selkälaitteeseen taas pehmuste paikoilleen... Kuopus vetäisi muuten tänään aikuisten altaassa 20 metriä putkeen, joten ei ihan suotta olla käyty koko viikkoa uimakoulussa. :) Ja sainhan minäkin joka päivä käydä vesijuoksemassa sillä aikaa, kun poika sai uimaopetusta. Kyllä tuosta liikunnasta on vaan ihan mahdottoman paljon iloa! :)

Vilpoista ja vetistä viikonloppua - liikunnan iloa kaikille! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)