Viimeinkin!

Käsitöiden tekemisessä on parasta niiden valmistuminen. Pikkukäsitöissä on se kiva puoli, että valmistumisen ja onnistumisen ilon saa tuntea useammin, mutta toisaalta isomman käsityön valmistuessa ilo on sitten sitäkin suurempi. :) Sellaista suurta iloa sain tuntea eilen illalla, kun melkein kaksi kuukautta työn alla ollut peitto viimeinkin valmistui! :)

Torkkupeitto

Tehty ajalla: 23.1.-18.3.2015

Malli: Idea Annelilta (ei enää blogia, johon voisi linkittää), sovellus oma/isoäidinneliö

Lanka: Nalle kasvivärjätyt, kaikissa pohja valkoinen (011): krappi, sipulinkuori+krappi, pietaryrtti JL+krappi, sipulinkuori+krappi JL, sipulinkuori, sipulinkuori JL, sipulinkuori JL2, sipulinkuori JL3, sipulinkuori JL4+krappi&sipulinkuori JL4, (pietaryrtti JL+krappi):n JL, sipulinkuori+krappi JL 3, sipulinkuori+krappi JL2, krappi JL, pihlaja JL4+krappi, mesiangervo JL3+krappi

Langankulutus: 1395 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 120x200 cm

Muuta: Menossa lahjaksi tulevan kevään aikana. 

Oikeastaan peiton teko alkoi jo toissakesänä, jolloin rämmin puskissa keräillen kasveja lankavärjäystä varten. No okei, myönnetään: suurin osa tämän peiton langasta on joko krappia tai sipulinkuorta - krapin tilasin netistä ja sipulinkuoria saan monta kassillista lähes joka kerta, kun isäni käy meillä. ;) Eli ei ole tämän peiton eteen tarvinnut rämpiä puskissa kuin pietaryrtin, mesiangervon ja pihlajan perässä. Mutta itse olen kyllä värit keitellyt muidenkin keräämistä aineksista.

Kuvia on räpsitty sekä salamalla että ilman. Tässä kuvassa ei ole käytetty salamaa, noissa vähän kellertävimmissä ja vahvempisävyisissä kuvissa on salama välähtänyt. Totuus on tietysti aina jotain näiden kuvien väliltä.

Peittoon käytin yhteensä viittätoista eri väriä, joista reunuksessa on kahta lähes samansävyistä, mutta eri kasveilla värjättyä.

Aloitin peiton virkkaamalla ensin yhdeksän isoäidinneliötä, jotka yhdistin toisiinsa kulmittain. Siitä sitten jatkoin neliörivin molemmin puolin tasovirkkaamalla "isoäitiä". Näin syntyivät nuo siksak-kuviot. Idean olen bongannut alunperin Annelilta, jolla ei valitettavasti enää ole blogia, jotta voisin sinne linkata.

Peitto eteni loppuvaiheessa aika hitaasti, sillä näin isoa työtä ei tahdo jaksaa pidellä sylissä muuten kuin sohvalla, ja siinäkin tuppaa tulemaan nopeasti kuuma. Reunusta tein puolitoista viikkoa, ja jouduinpa vielä eilen purkamaan viimeistä kerrosta yhden pitkän sivun verran, kun oli tullut virhe, jonka tietysti huomasin vasta pitkän sivun lopussa, kun eivät mennetkään kaaret tasan. Mutta siitähän sain vain lisää virtaa virkata entistä vauhdikkaammin peitto valmiiksi! :)

Peitolla on kokoa noin 120x200 cm, eli on ihan mukavankokoinen torkkupeitto.

Tämä on tarkoitus antaa tulevan kevään aikana lahjaksi tärkeälle ihmiselle, jolla on isot juhlat. Toivottavasti hän ei ole väriallerginen - ja kyllähän jokainen tarvitsee vähän väriä elämäänsä, eikös? :)

Jos jollekulle tuli tästä déjà vu, niin se johtunee siitä, että melkein tasan vuosi sitten blogissani nähtiin vähän samantyylinen - sekin meni lahjaksi samanlaisen juhlan kunniaksi, mutta eri henkilölle, jolla on kuitenkin sama suhde minuun kuin tämänkin peiton saajalla. Pitäähän sitä olla tasapuolinen lahjojen antamisen suhteen... ;)

Kuvaussession aikana pariin viimeiseen kuvaan ilmestyi taustalle kolme tilausajobussia, jotka veivät tänään lähikoulun oppilaat ja henkilökunnan hiihtoretkipäivään Virpiniemeen (Oulun pohjoisosassa). Mukaan olisi saanut ottaa myös mäenlaskuvälineet, mutta meidän poika ilmoitti haluvansa vain hiihtää koko päivän ja jätti liukurin kotiin. Bussiin kyllä kannettiin vino pino koulun pulkkiakin, joilla meidänkin poika oli päässyt laskemaan. Kuulemma oli aivan mahtavat pulkkamäet, mutta vielä paremmat mäet olivat ladulla! :) Ja muutenkin oli suksi luistanut erinomaisesti - hyväntuulinen ja selvästikin koko päivän aktiivisesti liikkunut lapsi palasi retkeltä kotiin! :)

Liukkaita mäenlaskuja kaikille loppuviikkoon - pulkilla, suksilla tai ihan vaan pyllymäkeä huristellen! :)