Cet Amour là
Tehty ajalla: 7.-16.2.2015 (ei vielä viimeistelty)
Malli: Couleur d'Etoile: Cet Amour là
Kangas: 20 ct aida antique white
Langat: DMC: 321 ja 603
Pistot: Risti- ja jälkipistoja
Koko: 127x108 pistoa
Viimeistely: Tulee osaksi Vuoden 2015 Ristipistoprojektia, ei vielä viimeistelty
Muuta: Aika hempeät värit tuli tähän napattua. :)
Kangas: 20 ct aida antique white
Langat: DMC: 321 ja 603
Pistot: Risti- ja jälkipistoja
Koko: 127x108 pistoa
Viimeistely: Tulee osaksi Vuoden 2015 Ristipistoprojektia, ei vielä viimeistelty
Muuta: Aika hempeät värit tuli tähän napattua. :)
Kuten Vuoden 2015 Ristipistoprojektissa on jo totuttu näkemään, myös tässä on käsitöitä tekevä hahmo. Tällä kertaa se on pistelevä Amor.
Edelliset projektiin tulevat ristipistomallit olen tehnyt monivärisiksi, tässä halusin kunnioittaa suunnittelijan näkemystä siitä, että kuva on muutoin yksivärinen, paitsi pari pientä yksityiskohtaa on kirjottu punaisella. Pääväriksi minulla oli toisena vaihtoehtona vaalea harmaa, mutta päädyin kuitenkin vaaleanpunaiseen. Eikös se sovikin paremmin Amorille? :)
Käsityöaiheisia yksityiskohtiakin löytyy...
... sekä muitakin ihania kuvioita. Näitä oli todella ihanaa pistellä! :)
Vuoden 2015 Ristipistoprojekti on nyt puolessa välissä! Seitsemästä tilkusta on valmiina neljä, niistä muodostuu projektin vasen puoli kuvan mukaisessa järjestyksessä. Tietysti nuo ristipistotilkut tuosta vielä pienenevät saumanvarojen verran sitten aikanaan, nyt lätkäisin ne vain kuvan oton ajaksi viimeistelykankaan päälle. Oikea puolisko muodostuu kolmesta tilkusta, jotka ovatkin sen verran isompia, että ne yhteensä tulevat viemään korkeussuunnassa yhtä paljon tilaa kuin nämä neljä toisen puoliskon tilkkua. Ja varmaan samassa suhteessa myös leveys tulee olemaan oikean puolen kaistaleessa enemmän kuin vasemmalla. Tuohon kuvassa näkyvään pienimpään tilkkuun on myös tulossa vielä lisätäytettä nauhan ja nappien muodossa, se ei jää ihan noin orvoksi.
Laskiaissunnuntaiksi sattuikin ihana -20 asteen pakkanen, mikä oli mitä parhain sää mäenlaskuun! :) Pojat eivät meinanneet saada äitiä mäestä kotiin ollenkaan, sillä oli aivan mahtavaa, kun pystyin jälleen laskemaan mäkeä ja ennen kaikkea nousemaan takaisin mäen päälle! Välillä piti tietysti köllähtää levähtämään lumihankeen - vaihteeksi vaatteet päällä. ;) Ja tuli testattua myös, voiko ottaa selfien samalla, kun laskee pulkalla... ;) (voi ottaa, kuten huomaatte! ;) )
Tänään laskiaistiistaina on vielä mahdollisuus laskea pitkiä pellavia! Jos et ole vielä tälle talvelle ehtinyt pulkkamäkeen, mene sinne tänään! :) Mäenlasku on nimittäin ihan parasta talviulkoilua! Sovitaanko vaikka, että jokaista syötyä laskiaispullaa kohden täytyy viettää tunti pulkkamäessä, jookos? ;) Itselläni on kyllä varmaan 20 vuotta edellisestä laskiaispullasta, ja taitaa mennä seuraavatkin 20 vuotta pullatta - pullan raaka-aineista ainoa, mitä voin syödä, on kananmuna! :D Minä taidan siis laskiaispullan sijaan syödä yhden munan ja korvata mantelimassan yhdellä kuorimattomalla mantelilla... ;)
Iloista laskiaista kaikille! :) Laskiaisen jälkeen ajattelin viettää nousiaista ja lukea Vadelmavenepakolaisen... :D
Vadelmavenepakolainen on hauska kirja, suosittelen. (Samanniminen elokuva ei kyllä saa suosituksiani.) Paula
VastaaPoistaMinä en sitä elokuvaa ole nähnyt, ja tuskin katsonkaan. Nousiaisen kirjoista olen kyllä tykännyt (kuten hänestä muutenkin telkkarissa), mutta Vadelmavenepakolaista en ole saanut käsiini kirjastosta ennen kuin ihan hiljattain. Lukulistalla on kyllä ollut pitkään, mutten ole jaksanut varata, vaan odottanut, että jossain vaiheessa se sieltä kuitenkin vapaana löytyy, kuten löytyikin. :)
PoistaTodella kaunishan siitä tuli.
VastaaPoistaSinun haastejuttusi on ihan mahtava! Aion varmasti osallistua, mut en viittiny sinne klikata, kun en oo vielä tehny mitään asian eteen. Tänään ois verenluovutusta täälä päin. En tiiä uskallanko mennä, kun aina on tullu ihan karmea olo ja vietän sielä pari tuntia maaten. Olen kuitenkin aatellu, että kolmas kerta toden sanoo. Jos ei sitä, niin sitten teen jotain muuta. Hieno idea!
Kiitos! :) Ja mukavaa, jos innostuit haasteesta! :) Voihan sen verenluovutuksen lisäksi sitten tehdä vaikka yhden hyväntekeväisyysneuleenkin! Minäkin varmasti luovuttaisin verta, jos olisin terve, toivottavasti jonain päivänä siihenkin vielä tulisi mahdollisuus. Eilen kävin kyllä luovuttamassa, mutta ihan vain yhden pikkuputkilollisen... ;) Saa nähdä, olisiko minusta luovuttamaan sitten enempää, syksyllä lähetettiin ulkomaille saakka seitsemän putkilollista vertani tutkittavaksi, ja jo sen näytteen ottaminen teki tiukkaa, joskin oli siinä sitten muutakin jännitystä ilmassa. Mutta verenluovutuksessahan saakin pötkötellä. :)
PoistaEnhän miä sinne luovuttamaan menny... Mulla tulee aina tosi paha olo ja pitäis tankata kunnolla juomista ennen menoa, enkä tajunnu ajoissa. Ehkä sitte ens kerran. Siihen asti tyydyn luovuttamaan toisten verta putkiloihin töissä. :)
PoistaMut tähän haasteeseen osallistun kyl jollain käsityöjutulla, se on selvä.
No harmi, ettet mennyt, mutta parempi mennä sitten, kun tuntee olonsa hyväksi. Minä olen ollut aina kauhean piikkikammoinen, mutta sen jälkeen, kun jouduin itse piikittämään hormonilääkitystä itselleni (jotta saatiin perheeseen pikkuveli), piikkikammo on hävinnyt. Vaikka kyllä minä sen ensimmäisen itseni piikityksen jälkeen pyörryin vessan lattialle... ;) Viimeisen 2,5 vuoden aikana minua on kyllä sen verran pistelty, ettei enää tunnu missään. Parhaimmillaan ei ole ehtinyt edellinen pistojälki edes arpeutua, kun on ollut taas uusi verikoe.
PoistaVoihan sitä piikittää itseään käsitöitä tekemälläkin, minäkin ristipistoja tehdessäni tuikkaan neulalla vähän väliä jonnekin kynsinauhan alle, ja saa neulepuikoillakin joskus verta luovutettua... ;) Ompelukoneella ei kyllä kannata sormenpäästä verikoetta ottaa, siitäkin mulla on kokemusta (5-vuotiaana meni ompelukoneen neula sormesta läpi ja osa jäi sormen sisällekin...). ;)
Olipas veriset jutut, taitaa olla se aika kuukaudesta. :D