Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantaina, tammikuuta 31, 2015

Tammikuun raporttia ja helmikuun suunnitelmia

Tammikuu aloitti tämän vuoden lupaavasti. Toki jo viime vuoden lopulla tapahtunut käänne voinnissani antoi viitteitä siihen, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta enpä olisi silloin vielä uskonut, että ihan tällaisella vauhdilla edetään! :) Pienistä edistysaskeleista syntyy isoja harppauksia, kun katsoo pidemmällä aikavälillä! Kuljenkin nykyään kaikkialla suupielet korvissa nauttien ja iloiten kaikista pienistäkin muutoksista voinnissani, kun huomaan voivanikin tehdä nyt jotain, mihin en uskonut enää kykeneväni. Ja hieman olen haastanutkin itseäni kokeilemaan, voinko vaikkapa kiivetä lumivuorelle ja laskea sieltä pyllymäkeä alas... tai nousta yhden kerroksen verran rappusia ilman tukea. Kuntoutuksessakin sain siirron jatkokuntoutujien ryhmään ja pääsin aloittamaan uuden kunto-ohjelman, mahtavaa! :)

Tuntuu, ettei käsitöille oikein riitä edes aikaa eikä intoa, kun haluan nyt nauttia täysillä paitsi kohentuneesta olostani myös tästä ihanaisesta talvesta! :) Lunta ja pakkasta riittää, ja sehän tarkoittaa maailman parhaita ulkoilusäitä! Oli paukkupakkaset tai lumipyry, niin tämä tyttö nähdään pyörän selässä tai lumihangessa tarpomassa. Kyllä sitten kesällä joutaa paremmin istua sisällä käsitöiden parissa, nyt täytyy ulkoilla, kun siihen on mahdollisuus! :)

Mutta ei kuukautta, jolloin ei sentään jotain valmistuisi...


Tammikuussa valmistuivat:

  • 9.1. Usko-Toivo-Rakkaus (ristipistellen)
  • 12.1. Couleur d'Etoile: Elle - M (ristipistellen)
  • 16.1. Virkattu mekko (virkaten), langankulutus 642 g
  • 21.1. Raitasukat (neuloen + virkaten), langankulutus 182 g
  • 22.1. Angry Birds -lapaset (neuloen), langankulutus 46 g
  • 24.1. Couleur d'Etoile: Fleurs de Lettre - M (ristipistellen)

Tammikuun langankulutus on 870 grammaa, joka on jonkin verran vähemmän kuin viime vuoden keskimääräinen kuukausikulutus. Saa nähdä, millaisena vuosi jatkuu, pysytäänkö tällä tasolla vai tapahtuuko muutoksia suuntaan tai toiseen. Lankaostosten määrän toivon pysyvän koko vuoden tammikuun tasolla, sillä en luonnollisestikaan ole koko kuukautena ostanut lainkaan lankaa! :) Myönnän kyllä vilkaisseeni Novitan uutuuslankoja livenä, mutta ihan jo sillä asenteella, että en ole niitä ostamassa nyt enkä myöhemminkään.

Ristipistoilu on alkanut tänä vuonna melkoisen lupaavasti sekin. Viime vuonnahan sain pisteltyä yhden tai kaksi ristipistotyötä kuukaudessa, nyt olen tehnyt tammikuussa peräti kolme! Toki nämä ovat kooltaan melko pieniä ja siten nopeasti valmistuvia, mutta siltikin vauhti on yllättänyt. Tällä menolla Vuoden 2015 Ristipistoprojekti valmistuu jo kevään aikana, ja joudun miettimään loppuvuodeksi hurjasti lisää pisteltävää! :) Joskin elän toivossa, että jossain vaiheessa en yksinkertaisesti enää ehtisi pistellä joka päivä, ja otan kyllä sellaisen muutoksen vastaan erittäin tervetulleena. :) Helmikuussa on tarkoitus jatkaa tuota projektia, josta toivottavasti ainakin yksi malli jälleen valmistuukin.

Tammikuun lopulla aloitin isomman virkkuutyön, jota tietysti jatkan helmikuun aikana. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, sen valmistuminen mennee maaliskuun puolelle, varsinkin jos näitä mahtavia talvisia ulkoilusäitä riittää. :) Luultavimmin tuon virkkuutyön rinnalle täytynee jossain vaiheessa aloittaa jokin pienempi projekti, sillä se alkaa jo nyt olla sellaisissa mitoissa, ettei sitä pahemmin käsilaukkuun survota bussi- ja odotushuonekäsityöksi. ;) Katsotaan nyt, miten paljon noita bussimatkoja edes tulee, vai alanko kohta veivata pidemmätkin kaupunkireissut pyörällä. Se varmasti sitten määrittelee sen, valmistuuko helmikuussa yhtään neule- ja virkkuutyötä. Luultavasti niitä kuitenkin pari tulee tehtyä tuon isomman rinnalla.


Nämä valloittavan valkoiset kuvat ovat torstailta, jolloin tänne satoi jälleen lisää lunta kuvien oton aikanakin. Voi, kun se lumentulo ei loppuisi ikinä, vaan olisi aina talvi! :) Tällä hetkellä talvi tuntuu jopa mieluisammalta vuodenajalta kuin ikisuosikkini syksy...! Vaikka kyllä minä tuolla lähimetsikössä hiihdellessäni (no, oli ainakin sukset jalassa ja sauvat kädessä, vaikkei sitä varsinaiseksi hiihtämiseksi voinut sanoa, kun puolentoista metrin välein piti pysähtyä odottamaan, että 7-vuotiaamme nousee taas ylös ;) ) katsoin haikaillen pusikkoihin päin, että tuolta niitä karvarouskuja viime syksynä löytyi... :)


Ihanaa, ihanaa, ihanaa lunta - lisää vain, kiitos! :) Nämä kaksi kollaasia ovat perjantain lumisateesta. ♥♥♥ Toivottavasti helmikuun aikana sataisi lunta vielä paljon, paljon lisää!


Hemmottelevan hemaisevia, hehkuvan herkullisia, herkeämättömän helppoja, herkän henkeviä, herttaisesti hekottelevia sekä hedelmällisen helliä helmikuun hetkiä kaikille! :)

14 kommenttia:

  1. Olipa hauskat helmikuun toivotukset:) Hyvää helmikuuta sullekin ja mahtava kuulla, että vointi kohenee kohisten.

    VastaaPoista
  2. Suu pielet nousivat täälläkin, kun kerrot omien olevan oikein ylöspäin. Todella kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) On se vaan mukavaa, kun on syytä hymyillä. :)

      Poista
  3. Vau, miten ihanat & hauskat & iloiset polvisukat! Onneksi on lunta. Talveen kuuluu lumi ja sen tuoma valo. ...sekä tietysti pakkanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä sitä lunta täytyy talvella olla, me täällä Suomessa ja varsinkin pohjoisemmassa osassa maata olemme etuoikeutettuja, kun meillä on talvi ja lunta, muualla maailmassa siitä nähdään vain unta! ;) (sunnuntaiaamun runoratsu laukkaa...)

      Poista
  4. Hyviä uutisia on aina mukavaa kuulla. Vointisi kuulostaa todella kohentuvan ihan silmissä. Uskon, että osaat nauttia siitä, että pysyt pystyssä ja pystyt tekemään melkein sitä mitä ennen sairastumistakin. Ja mikäpäs sen parempaa kunnon hoitoa onkaan kuin seikkailut talvisessa lumisessa metsässä suksien kanssa tai ilman. Siellä virkistyy ruumis ja mieli.
    On sitä kokemusta minullakin sen verran "huonosta" olosta, kun ensin oli oikea käsi lähes kaksi vuotta vajaa tehoinen ja sitten vasen käsi tasan vuoden, että suu on takuuvarmasti korvissa silloin, kun huomaa, että hei tää käsi pelittää taas.
    Mie en toivo kovia pakkasia ihan sen takia, että meidän työ vaikeutuu ja työpäivä pitenee entisestään jos pakkanen paukkuu kolmessakymmenessä asteessa. Tämä muutaman asteen nollan alapuolella oleva sää on ihan parasta, eikä haittaa tuulet ja tuiskut. Ulos mennään. Lenkilläkin on niiiiiiiiin ihanaa kun räntää piiskaa naamalle ja vastatuuleen etukenossa yrittää talsia auraamattomassa kymmenen-viidentoista sentin lumessa metsätiellä. IHANA TALVI JA LUMI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Vielä on tietysti pitkän pitkä matka siihen kuntoon, missä olin ennen sairastumista, enkä voi olla varma, että koskaan täysin terveeksi tulen. Luin juuri kirjan sairaudesta, joka minulla todennäköisesti on (asia varmistetaan muutaman viikon kuluttua sairauteen perehtyneen lääkärin vastaanotolla), ja siinäkin kaikissa kertomuksissa tuli esille, että hoidoistakin huolimatta kyseinen sairaus jää ikuisiksi ajoiksi kehoon, hoidoilla pystytään ainoastaan joksikin aikaa (viikoiksi, kuukausiksi, muutamaksi vuodeksi) oireita lievittämään. Mutta jo tähän nykyiseenkin tilaani olen tyytyväinen, on tämä aina parempi kuin vaikka kahden vuoden tai vuoden takainen! :) En minä nytkään ole oireeton, mutta oireet eivät tällä hetkellä häiritse oloani suhteettoman paljon, tavallaan pystyn toimimaan niiden oireiden "ohi" niin, että elämä on lähes normaalia. Kävelymatkat toki vielä ihan lyhyitä (muutamia satoja metrejä kerrallaan), mutta sekin on jo edistystä! :)

      Minä tykkään pakkasista, kun ilma on silloin raikas. Lumisateetkin ovat ihania, mutta nollasäällä kulku on raskaampaa kuin kevyellä pakkaslumella. Minähän pyöräilin kuntoutukseenkin räntäsateella - pyörällä kyllä pysyi pystyssä, vaikka oli vähän pöperöinen tie, mutta suoraan silmiin satava lumi ja silmälasit peittävä valkoinen kerros hieman haittasi näkyvyyttä, piti lähinnä arvata, missä tie kulkee... ;) Tänään sataa taas lunta (eilen satoi vähän vähemmän), mutta tarkoitus olisi taas pyöräillä tuonne liikuntahallille, kun suositeltiin kahdesti viikossa siellä käymistä. :)

      Poista
  5. Kevät tulle kovaa kyytiä. :) ja sitten kesä ja sitten saat taas syksyn. :) Tääläkin on raskasta lunta joka paikassa. Kaunista kylläkin, kun puut roikkuu kävelytien reunamilta keskelle päin. Herkeämättömän helppo kuulostaa jo aivan liian helpolta. Haasteita pitää olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voisin sen kevään ja kesän skipata kyllä yli. ;) Tätä menoa kyllä noiden aurauskasojen sulaminen kestää syksyyn saakka, monesti meillä on tuon yhden aurauskasan rippeet olleet vielä kesäkuussakin (varjopaikka), ja nyt se kasa on moninkertaisesti korkeampi kuin koskaan aiemmin. Toivotaan parasta, että lumi ei kokonaan tänä vuonna sulaisikaan! :)

      No, minun täytynee sinulle sitten toivotella haastavan hankalaa hankikuuta! :D

      Poista
  6. Hienoa, että voit paremmin :). Hieman kyllä hymyilyttää nämä "ihan vähän vain olen tehnyt käsitöitä" -päivitykset, kun omasta mielestäni mekko tai kirjoneulesukat on valtava työ :D Nimimerkillä: tammikuussa neuloin mielestäni ahkerasti ja tuloksena oli yksi pipo, yhdet kämmekkäät ja yhdet (lapsen) sukat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minusta taas tuntuu ihan oikeasti, ettei ehdi eikä aina jaksakaan tehdä käsitöitä, vaikka aikaa olisi. Kun se aika kuluu niin moneen muuhun, vaikka periaatteessa mullahan ei olekaan muuta kuin vapaa-aikaa. Toivon mukaan se tilanne vielä tässä muuttuu... Hassua, että silloin tuli tehtyä paljon enemmän käsitöitä, kun kävin töissä! :D Ja nyt, kun en ole ollut 2,5 vuoteen töissä, niin käsityötahti vain hidastuu ja hidastuu. Onhan tuo vähäistä verrattuna siihen, että aiemmin minun normaalivauhtini oli noin 1,5 kg kuukaudessa langankulutusta, nyt saan aikaan vain noin puolet siitä.

      Poista
  7. On eletty jo yli viikko helmikuuta, ja vasta nyt saan kirjoitetuksi Sinulle.
    Eikös ole ihanaa, kun on (näinkin paljon) lunta, (edes vähänkin vain) pakkasta ja pimeää (vielä ison osan vuorokautta)? Ihana, että olet hiihdellytkin! Minun pitäisi käydä ostamassa uudet monot - vanhat hiertävät ihan liiaksi kantapäitä, jotta hiihtäminen olisi nautinnollista.
    Sinulla on mahtavia suunnitelmia käsitöiden saralla ja hieno ristipistelyprojekti hurjassa vauhdissa. Käsityösuunnitelmistasi on aina ilo lukea, ja on aina yhtä nautinnollista nähdä valmiita töitäsi!
    Ihanaa, talvista helmikuuta ja käsitöiden riemua!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin kommentista! :) Minunkin monot ovat hiertäneet jalkoja silloin vuonna 2004, kun olen edellisen kerran hiihtänyt... ;) Nyt eivät kyllä edes ehdi hiertää sinä aikana, kun lasten kanssa käy kiertämässä pari puuta lähimetsässä. ;) Odotellaan, että koululle ja päiväkodille ajettaisiin ladut (ilmeisesti reilun viikon päästä sellainen ihme olisi tapahtumassa), niin päästäisiin ihan laduillekin. Onhan täällä latuja, mutta suksien kantaminen latujen varteen onkin sitten oma juttunsa. Koulu on sentään ihan tuossa vieressä, ja päiväkodin ladutkin ajetaan sen verran lähistölle, että sinne jaksanee sukset kantaa. Minä kun vielä tarvitsen vähän tukea kävelemiseen, niin en voi kovin kauas tuetta lähteä. Eikä hiihtomatkassakaan puhuta kilometreistä, vaan voi käyttää metriä mittayksikkönä. :D

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)