Makkarankuori

*** VAROITUS! Tämä blogiteksti sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää kaikkein herkimpiä lukijoita! Kuvien katseleminen sallittu omalla vastuulla! ***

Olette vuosien varrella oppineet tuntemaan minut ihmisenä, joka tykkää tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja joka pitää yleensä myös suunnitelmistaan kiinni. Jollakin voi olla sellainen mielikuva, että suunnitelmallisuus tarkoittaa joustamattomuutta, mikä ei suinkaan pidä paikkansa. Hyvä suunnitelma antaa tilaa myös muutoksille. Yllättävien tilanteiden sattuessa hyvä suunnitelma antaa pohjan, jonka päälle voi tehdä muutoksia, eikä tarvitse kiireessä alkaa improvisoida kaikkea ihan alusta. Jos yllätyksiä ei satu, voidaan porskuttaa alkuperäisellä suunnitelmalla ihan loppuun saakka. Voisin antaa esimerkkejä tällaisista tilanteista vaikka kuinka paljon, niin työ- kuin perhe-elämästäkin, mutta eiköhän keskitytä käsityöblogissa nyt käsitöihin.

Tässä esimerkki käsityöstä, jossa alkuperäinen suunnitelma muuttuikin joksikin muuksi.

Vuosi sitten törmäsin lehtihyllyllä saksankieliseen virkkauslehteen "Häkeltrends", jonka kannessa oleva ihanainen mekko sai minut nakkaamaan lehden samantien ostoskärryyn. Muutaman päivän kuluttua olin jo ostanut langatkin tähän mekkoon. Pakko saada! Ohjeen lankaa ei ollut ainakaan täällä Oulussa saatavilla, mutta päädyin korvaamaan sen Dropsin Alpacalla, jonka ominaisuudet olivat kyllin lähellä alkuperäistä lankaa.

Elokuun lopulla laitoin tekeleen koukulleni, ja hidas mutta varsin hauska matka kohti ihanaa mekkoa saattoi alkaa. Noin kolmen viikon koukuttelun jälkeen olin saanut aikaiseksi reilut puoli metriä mekon helmaa, ja päätin hieman sovittaa keskeneräistä putkiloa ylleni.

*** VAROKAA, NYT SE TULEE!!! ***

Ensimmäinen mieleen putkahtava sana oli "makkarankuori".

Mitä tähän voisi keksiä selitykseksi? Lanka ei ollut sama kuin ohjeessa, mutta riittävän lähellä alkuperäistä, jotta se olisi voinut toimia. Ohje oli saksankielinen, ja saksalaisiahan voi tietysti aina syyttää kaikesta mahdollisesta, mutta kyllä minä mielestäni ohjeen ymmärsin kielimuurista huolimatta. Vai ymmärsinkö? Mikäli käänsin tiheyttä ilmaisevan lauseen oikein, siinä sanottiin "36 luotua silmukkaa ja 9 kerrosta = 10 x 10 cm". Luodulla silmukalla minä ajattelin tarkoitettavan ketjusilmukkaa, ja 2,5 mm koukulla sain aikaiseksi tuohon tiheyteen sopivaa ketjua. Ohjeessa oli kyllä suositeltu nro 4 koukkua, jolla ymmärsin tarkoitettavan U.S.-numerointia, mikä taasen vastaisi 3,5 mm vahvuista koukkua. Aloitinkin mekkoa tuolla 3,5 mm koukulla, mutta mekosta näytti tulevan niin iso, että siihen olisi mahtunut kaksi meikäläistä sisään, ja toisekseen tuolla koukulla tuli aika löysää ja rumannäköistä jälkeä. Siksi siis purin ensimmäiset 10 cm ja aloitin pienemmällä koukulla. Tämän makkarankuoren nähdessäni aloin miettiä, olisiko se 36 luotua silmukkaa sittenkin tarkoittanut 36 silmukkaa tätä mallikuviota, tämähän vetää ihan mahdottomasti kasaan? Ja jos olisin jatkanut sillä alkuperäisellä 3,5 mm koukulla, todennäköisesti se olisi jossain vaiheessa myös kutistanut mekkoa niin, ettei se olisikaan enää näyttänyt jättiläisen kaavulta. Uskalsin myös vaihtaa koukun pienempään paitsi sen ketjusilmukoiden kohdalla pätevän tiheyden vuoksi, myös siksi, että ohjeen mukaan mekon ympärysmitta olisi ollut peräti 100 cm, joka on minulle vähän turhan iso, joten ajattelin saavani pienemmällä koukulla vähän istuvamman. Mutta en ihan näin istuvaa sentään... ;)

Mainittakoon tässä vaiheessa, että vaikka ketjusilmukoiden tiheys oli 36 s/10 cm, niin ihan tavallisia pylväitä tehdessä tiheys oli 20 s/10 cm. Että otapa sitten selvää, mitä tuolla "luotu silmukka" -termillä lopulta haettiin. Ehkä tosiaankin sitä siksak-kuvion tiheyttä.

En todellakaan halunnut tehdä itselleni makkarankuorimekkoa, mutta en toisaalta myöskään missään nimessä purkaa viikkoja väännettyä virkkuutyötänikään. Onneksi putkiloa riisuessani huomasin peilistä, että hieman alemmas laskettuna se näyttikin päälläni ihan hyvältä:

Niinpä tekaisin putkilon jatkoksi pari kerrosta lisää samalla kaventaen siksak-kuvion suoraksi, punoin nyörin, jolla putkilon saa paremmin asettumaan vyötärölle ja - tadaa! - minulla olikin valmis hame! :) Toki tämäkin on melkoisen tyköistuva, mutta mieluummin minä annan vaatteen myötäillä takapuoltani kuin mahamakkaroitani... ;)

En kuitenkaan halunnut tyytyä pelkkään hameeseen, kun olin mekkoa himoinnut. Kaksi päivää ja yötä mietin, millaisen yläosan voisin hameen kaveriksi tehdä. Toki näiden kahden päivän aikana myös viimeistelin tämän hameen vyötäröä ja helman reunusta, enkä pelkästään surffaillut kaikilla mahdollisilla käsityö- ja vaateaiheisilla sivustoilla.

Koska en halunnut yläosan muodostavan uutta makkarankuoriefektiä, ajattelin ratkaista ongelman tekemällä etukappaleen kaksiosaiseksi, joka avoinaisena käytettynä häivyttää mahdolliset vatsanpömpötykset. Suomeksi sanottuna aloin suunnitella jakkua. Ongelmaksi muodostui ainoastaan hihat, koska en osannut hahmottaa, kuinka siksak-kuvioiset hihat istutetaan siksak-kuvioiseen miehustaan, ja miten ne siksakit sitten olkasaumoissa saadaan kursittua toisiinsa nätisti kiinni. Helpoin ratkaisu olisi ollut tehdä yläosa muuten tuon alkuperäisen mekon ohjeella, mutta vain edestä avoimena, eli jakkuna. Mutta kun luin ohjetta eteenpäin, tyrmäsin koko ajatuksen. Ohjeessa ei ollut nimittäin kovinkaan selkeästi neuvottu raglankavennusten tekoa, luki ainoastaan "kavenna seuraavien 19 cm aikana kaksi mallikertaa pois". Mutta miten? Eikö tuollaiseen pitäisi olla jonkinlainen mallipiirros, jotta kavennuksista tulisi kauniita? Vastaava ongelmahan olisi tullut vastaani myös siinä tapauksessa, että olisin tehnyt tuon mekon alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Etsin todellakin hyviä ideoita yläosan ratkaisemiseen etenkin hihojen osalta. Välillä luulin löytäneeni ratkaisun, mutta aina törmäsin johonkin juttuun, joka sai luopumaan minut siitäkin ideasta. Lopulta hameen valmistuttua aloin sovittaa sitä erilaisten puseroideni kanssa, ja silloin vasta tiesin, mitä oikeasti halusin.

Jos olisin tehnyt jakun, olisin tarvinnut sen ja hameen kaveriksi sopivia toppeja tai t-paitoja; pitkähihaiset puserot eivät olisi sopineet puolihihaisen jakun kanssa. Ymmärsin nyt, ettei minulla kaapissani ole juurikaan sellaisia toppeja, eikä ole mitään järkeä ostaa uusia vain siksi, että jokin muu uusi vaate sitä vaatii (siinähän oltaisiin loputtomassa uusien vaatteiden hankkimisen kierteessä). Sen sijaan kaapistani löytyi useampia pitkähihaisia trikoopaitoja, jotka sopivat tämän hameen pariksi varsin mainiosti. Vartalonmyötäisemmätkin pusero näyttivät hameen kanssa ihan kivoilta, mutta parhaiten kapean hameen kanssa sopi tämä vähän löysempi pusero.

Tiesin nyt haluavani hameen kaveriksi yläosan, joka ei ole ihan samalla tavalla tyköistuva kuin alaosa. Koska käytettävissä oli paljon settiin sopivia pitkähihaisia paitoja, oli järkevin ratkaisu tehdä jakun sijaan liivi! :) Siinä ratkesivat kaikki ongelmani: ei hihoja, helmasta vähän löysempi, edestä avoin... Hiljaa mielessäni olin myös miettinyt, etten ehkä sittenkään haluaisi koko asusta siksak-kuvioista, vaan "yläosan yläosa" voisikin olla jotain muuta, niinpä liiviajatuksen pulpahdettua päähäni näin mielikuvissani heti sen, mitä olin niin kovasti yrittänyt valmiista neulemalleista etsiä:

Siksak-liivi ja -hame

Tehty ajalla: 26.8.-5.10.2014

Malli: Mallivirkkaus Häkeltrends 15/2013 -lehdestä nro 10 (Kleid im Missonistil), sovellus ja lopullinen toteutus omasta päästä

Lanka: Drops Alpaca kameli (302), luonnonvalkoinen (100), punainen (3620), vaaleanruskea (401), vadelmanpunainen (2922)

Langankulutus: 683 g

Virkkuukoukku: 2,5 mm

Koko: M niin kuin Mari Makkara 

Muuta: Tulipa muutos suunnitelmiin kesken kaiken, mutta lopputulokseen olen hurjan tyytyväinen! ♥

Liivin kiinnitys mietitytti minua koko tekovaiheen ajan, ja se ratkesikin vasta ihan viime tingassa. Olin ajatellut nyörikiinnitystä, koska sellainen on hameessakin. Nyörillä saa myös hauskasti kurottua tuota siksak-kuviota, koska se jää muutenkin ryttyyn mallivirkkauksen muuttuessa yhtäkkiä suoraksi. Nyt syntyy harhakuva kuin se olisikin vain kurottu nyörin avulla poimuiseksi. :) En kuitenkaan ollut varma, kaipaisiko tämä liivi vielä jonkinlaista napitusta yläosaan. Liiviä sovittaessani totesin, että mitään nappijuttua ei tarvita, ainakaan kiinnittämiseen...

... mutta koristenappeja tämä oli selkeästi vailla. Etuosan toisen puoliskon kulma nimittäin haluaa selvästikin taittua, kun taas toinen kulma tahtoo pysyä suorana. Päätin taittaa molemmat kulmat ja ommella niiden kiinnikkeeksi napit, niin tämäkin ongelma tuli ratkaistua. Ja sain samalla yläosaan niitä nappeja, jotka olivat mielessäni kummitelleet! :) Nämä kukkanapit oli tosin alunperin ajateltu seuraavaan projektiin, jonka laitan puikoilleni heti, kun saan tämän blogitekstin julkaistua. Mutta niiden nappien joukosta nämä pinkit olivat vapaaehtoisia pomppaamaan tähän liiviin - kyllä siihen seuraavaankin projektiin vielä tarpeeksi nappeja jäi. :)

Liiviä voi pitää farkkujen kanssa...

... tai farkkuhameen kanssa...

... pitkän hameen kanssa...

... tai pitkien housujen kanssa.

Tietysti se sopii käytettäväksi tuon hameen kaverina, koska niinhän sen alunperin ajattelinkin...

... ja yhteensopivia paitoja ja sukkahousujakin löytyy joka lähtöön. :)

Kuvaussession päätyttyä vaatekaapissani käveli vastaan vielä monia vaatteita, jotka voisivat sopia yhteen näiden kanssa, vaikkapa punainen trikoomekko liivin pariksi tai luonnonvalkoinen neuletakki hameen ja trikoopaidan (tai topin) kaveriksi. Itse asiassa voisin käyttää näitä uusia vaatteitani koko syksyn ja talven, ja silti olisin joka päivä eri tavalla pukeutunut! :D Tästä taisikin tulla paljon monikäyttöisempi näin kaksiosaisena kuin jos olisin tehnyt alkuperäisen suunnitelman mukaisen mekon!

"Makkarankuori" taitaa pysyä tämän setin nimikkeenä ainakin perheen keskuudessa. Saatoin silloin suunnitelmien muutosvaiheessa miettiä ajatuksiani jonkin verran ääneen, sillä kun sen jälkeen olen kaivanut liivinvirkkuun esiin, kuopus on joka kerta todennut: "Makkarankuori." Eräällä isoveljistäni oli aikoinaan tapana hokea minulle: "Mari Makkara, paita kakkara, pylly pyöriä - pyh, ku se haisee!" (minäkään en ollut erityisen rakastettava pikkusisko etenkään tälle veljelleni...) Jos tämä asu on Mari Makkaran yllä, niin kyllähän se senkin puolesta "makkarankuori"-nimen ansaitsee. :)

Tämä on osoitus siitä, että joskus suunnitelmia kannattaa muuttaa, koska lopputulos voi olla aika paljon parempi! :) Kuitenkaan ei tarvinnut alkaa purkuhommiin, vaan päinvastoin suunnitelmaa pystyi vaihtamaan lennossa ja entistä suuremmalla innolla!

Innokasta uutta viikkoa! :)