Vuoden ensimmäinen sukkapari!

Sukkasadon myötä minäkin olen saanut aikaiseksi tämän vuoden ensimmäisen sukkaparin! Kyllä - VUODEN ensimmäisen! Edellinen sukkapari valmistui 25.12.2013, eli senpä jälkeen en ole sukkia kutonut, eikä kyllä ole hirveästi tehnyt mielikään. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi se sukkalankakorin täyte ei tunnu koskaan vähenevän... ;)

Hitaanpuoleisesti tämäkin sukkapari eteni, mutta lopulta valmistui:

Pitsisukat

Tehty ajalla: 1.-9.9.2014

Malli: Novita Talvi 2010 malli nro 26

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Tico tico Kool Aid -värjätty Berry Blue + Orange, pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 99 g

Puikot: 2 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ohjeesta poiketen varsi on 5 cm lyhyempi, tein tiimalasikantapään ja kärki tehty normaalisti (ei silmukoiden, kuten ohjeessa). Langan riittävyys oli uhattuna. Tykkään kyllä muuten! :)

Kyllä oli jännitystä ilmassa näitä kutoessa! Ohje oli samalle Novitan edesmenneelle Tico tico -langalle, ja langanmenekiksi oli ilmoitettu 100 grammaa. Mutta jo vartta tehdessäni aloin epäillä, että mahtaakohan yksi kerä riittää. Ja kun tätä itsevärjättyä lankaa oli vain se yksi kerä, niin hikikarpaloita pukkasi otsalle ajatuksesta, että lanka loppuisikin kesken. Päädyin sitten tekemään varresta noin 5 cm lyhyemmät kuin ohjeessa, mikä ei sinänsä ollut huono ajatus, koska ohjeen mukainen 38 cm varsi olisi ylettynyt minulla jo polviin saakka, enkä ihan niin pitkiä sukkia edes halunnut.

Ohjeessa oli ihan tavallinen eli hollantilainen kantapää kiilakavennuksineen, mutta vaihdoin omiin sukkiini tiimalasikantapään, koska se syö lankaa aavistuksen verran vähemmän kuin hollantilainen. Lisäksi nuo oranssit läiskät olisivat sijoittuneet hollantilaisessa kantapäässä hölmösti toispuoleiseksi, niin senkin puolesta tiimalasi oli parempi vaihtoehto. Kärkiosasta tuli melkoisen napakka, eli aloin tehdä kärkikavennuksia jo hieman ennen kuin pikkuvarvas oli piilossa. Hyvin ne kuitenkin jalkaani mahtuvat, sitä paitsi tykkään vähän napakammasta sukasta kuin sellaisesta, joka pyörii jaloissa - ja useinhan sukilla on tapana käytössä vähän löystyäkin.

Lankaa jäi lopulta jäljelle kolmisen metriä, mikä olisi riittänyt vielä pariin kerrokseen kumpaankin sukkaan, mutta pitsikuvio olisi jäänyt silloin keskeneräiseksi ennen kärkikavennuksia, joten tämä ratkaisu oli parempi. Uskomattomalta kyllä tuntuu, että jos sukkien varret söivät lankaa 73 grammaa, kuinka kantapäähän ja terään kuitenkin riitti vain 26 grammaa - 13 grammaa per sukanterä?!? (se ylijäänyt 3 metrin pätkä painoi ehkä gramman) ♪♫ Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä neulojaa... ♫♪

Langan värjäsin tammikuussa 2012 Kool Aidilla. Muistelisin tuon oranssin raidan syntyneen ihan hetken mielijohteesta: toisessa kattilassa oli oranssi liemi, ja juuri kun olin upottamassa lankaa turkoosiin liemeen, päätinkin heittää sen toista päätä pikkuriikkisen oranssiin liemeen toisen langan kaveriksi. Tosi hauskasti tuo oranssi näistä sukista aina pilkistää, vaikkakin piti vähän aluksi säätää puikkokoon kanssa, ettei tullut läiskittymiä vain yhdelle puolelle sukkaa. :)

Sukkasatoilu jatkuu Perunalaarissa nyt, kun ensimmäinen pari sinne on saatu viedyksi. Saa nähdä, kuinka kunto kestää sukankutomista. Vaikuttaa tällä hetkellä siltä, ettei oikea käteni oikein tykkää neulomisesta (= kutomisesta). Minähän pidin kesällä yli kolme kuukautta neulomistaukoa, virkkasin ja ristipistelin ainoastaan, eikä käsi oireillut silloin juuri ollenkaan, jalka sen sijaan senkin edestä. Elokuussa käsi alkoi yllättäen taas oireilla, ja hoksasin hiljattain, että silloinhan minä tartuin uudelleen puikkoihin. Voi toki olla, ettei näillä ole mitään yhteyttä toisiinsa, eikä todellakaan kyse ole siitä, että käsityöt aiheuttaisivat tai pahentaisivat oireita, vaan nimenomaan niin päin, että neulomisen liikeradat ovat sellaisia, joita en pysty sairauteni vuoksi kunnolla tekemään. Kun olin pidemmän aikaa neulomatta, nämä vaikeudet eivät samalla tavalla tulleet esille. Virkatessahan käsi ei pahemmin oireilekaan. Mutta neulon sen verran kuin pystyn, eihän näiden kanssa onneksi mitään kiirettä tai pakkoa ole! :) Virkkaus on kuitenkin tuossa rinnalla aina menossa, voin tarttua siihen sitten, kun neulominen ei enää suju. Sitä paitsi seuraavaan sukkapariin tuleekin varsi virkaten! :)

Lopuksi pieni ylläripylläri:

Hetki sitten tätä postausta kirjoittaessani meidän kotiimme luikerteli tällainen! Esikoinen tuli samoihin aikoihin koulusta, olisikohan tämä livahtanut samassa ovenavauksessa sisään. Vaikken mikään käärmeiden ystävä olekaan, tämä sopii niin kauniisti kotimme sisustukseen, että se saa jäädä mieluusti meille lemmikiksi! :)

Suloisia syyspäiviä sinulle! :)