Mustapukuinen nuori nainen kuvassa etualalla olen minä 14-vuotiaana. Elokuu 1992. Paikka Via Dolorosa, Jerusalem.
Tätä tietä on kulkenut kerran eräs toinenkin.
Tänään pysähdyn pitkäperjantain sanoman äärelle. Hiljentyen. Rauhoittuen. Kiittäen.
Mielessä soi vielä eilisiltainen virsi, jota en tahtonut liikutukseltani pystyä laulamaan:
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
Mari, hyvää pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaKiitos, samoin!
PoistaKaunis virsi, vaikka surullinen, yksi edesmenneen äitini lempivirsistä. Rauhallista ja iloista pääsiäistä!
VastaaPoistaKiitos, samoin! Minusta tämä virsi on hyvin lohdullinen, kuten virret yleensäkin: kaikkien virsien sanoissa on aina myös ilo ja toivo läsnä. Niin kuin pitkäperjantaissakin.
PoistaMukavaa ja rauhaisaa pääsiäistä!
VastaaPoistaKiitos, samoin!
PoistaSamaa tuli eilenillalla laulettua kun kirkko oli laitettu "suruasuun"mustaan.Se kyllä herkistää. Ja tänäänkin kun on pilvistä muistuu mieleen mikä päivä,ei kaipaa aurinkoa.Jospa se Sunnuntaina sitten loistaa.
VastaaPoistaMinäkin katsoin tänä aamuna ikkunasta, ja totesin taivaankin itkevän. Eiköhän sunnuntaina aurinko tanssi, kuten sillä pääsiäisenä on tapana. :)
PoistaIhanaa Pääsiäistä sinulle
VastaaPoistaKiitos, samoin!
PoistaSamaa lauloin myös. Koko tilaisuus oli vaikuttava kokemus.
VastaaPoistaNäin se yleensä on. Kuten pääsiäisen ajan tilaisuudet yleensäkin.
PoistaHyvää pääsiäistä myös sinulle.
VastaaPoistaKiitos, samoin!
PoistaLeppoisaa lankalauantaita, Mari!
VastaaPoistaSama virsi päätti meillä kiirastostain messun ja liikutus oli kova myös minulla.
Kiitos, samoin!
Poista