I did it my way

Kuten tiedätte, neule- ja virkkuumalleissa minulla on tapana ensin valita malli ja vasta sitten ostaa siihen tarvitsemani langat. Myös ompelutöissä tämä järjestys olisi järkevämpi: ensin tarve, sitten malli ja viimeiseksi vasta kangas.

No, tällä kertaa homma meni ihan nurinperin. Näin pari kuukautta sitten kirpparilla kankaan, joka näytti aivan täydelliseltä värjättäväksi - samasta laarista löytyi myös sopiva vuorikangas, sillä toinen kangas olikin aivan liian ohutta vuorittomana käytettäväksi. Muistin virkistämiseksi voit käydä lukemassa postaukseni kankaan värjäämisestä tämän linkin takaa.

Kun kankaat olivat olemassa, alkoi pohdinta siitä, mitä kankaista voisi ommella. Mekko tuntui mukavalta ajatukselta, siihen kangasta oli riittävästi. Varsinaista mekon tarvetta ei kyllä ollut, mutta mekothan on vaan niin kivoja, joten voihan niitä aina jokunen kaapissa olla (entisten lisäksi). Etsiskelin sopivaa mallia, mutta sellaista ei tahtonut löytyä. En halunnut mekkoon vetoketjua enkä nappeja, vaan ihan vain pään yli helposti pujotettavan mallin. Ohjeen pitäisi sopia vuorelliseen mekkoon, koska minulla oli käytössäni ohut päällyskangas ja vuorikangas. Kapeaolkaimisia mekkoja en hyväksynyt. Kankaan tulisi olla myös yhtenäinen olalta helmaan asti ilman mitään muotolaskoksia tai -kaitaleita saati poimutettavia helmoja. Ihan vaan yksinkertainen, kuten tekijänsäkin. :)

Eihän sellaista mallia suoraan löytynyt, joten päätin yhdistellä kahta kaavaa. Mekon yläosan kaava löytyi mallista, joka oli tehty kaksinkertaisesta kankaasta. Siinä oli mieluisan malliset olkapäät ja sen verran väljä malli, että sen saa pujotettua päälle ilman vetoketjuja tai muita häiritseviä tekijöitä. Muuta siinä mekossa oli ruma helma, sitä paitsi se oli erillinen yläosasta (tai siis erikseen leikattava/vyötärölle kiinnitettävä). Nappasin siis toisesta mekon mallista helman kaavan; tämä mekko oli ylhäältä alas yhtä kangasta, mutta siinä oli spagettiolkaimet, mistä syystä en voinut koko mekkoa ommella tällä kaavalla.

Kaavat piirtelin jo maaliskuussa ja kankaat leikkasin muistaakseni viime viikolla. Molemmat sen verran raskasta puuhaa, etten voinut muuta ajatellakaan tekeväni enää samana päivänä. Eilen oli viimein ompelun vuoro. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen päivä ties kuinka moneen kuukauteen, kun minulla oli ylipäätään aikaa ja mahdollisuus ottaa ompelukone esiin...

Mekko, vyö ja huivi

Tehty ajalla: 5.3.-9.4.2014 (Kankaan värjäys 5.3., kaavojen piirtäminen 12.3., kankaan leikkuu 2.4. ja ompelu 9.4.)

Malli: Yläosa Moda 3/2012 malli nro 1, alaosa SK 6/2013 malli nro 3; huivi ja vyö ihan ilman ohjetta surautettu

Kangas: Kirpparilta löytynyt ohut kangas (värjätty Dylonilla värillä Sunflower), kirpparilta löytynyt luonnonvalkoinen vuorikangas

Koko: Muistaakseni C40-kaavalla piirretty

Muuta: No aika monta perkelettä pääsi, eikä jälki ole siisteimmästä päästä, mutta kuka sitä katsoo? Väri on ihana! :)

Eilen valtavan kyyneltulvan ja tuhansien v###u-s###ana-p####leitten keskellä ajattelin ensin, etten laita tämän mekon kuvaa ikinä blogiini, vaikka se sattuisi valmistumaankin. Tai jos laitan, niin pistän pelkät kuvat, mutten mitään tekstiä. Silloin tuntui, etten pysty tästä mitään painokelpoista kirjoittamaan. Mekon valmistumista seuranneen nukutun yön jälkeen ajattelin kuitenkin, että kyllä käsityöblogissa täytyy pystyä kertomaan rehellisesti myös käsityöharrastuksen nurjista puolista.

Varsinkin, kun mekon tapauksessa se nurja puoli uhkasi jäädä päällimmäiseksi puoleksi...

Valitsin tosiaan mekon yläosan kaavan mallista, jossa se yläosa oli kaksinkertaisesta kankaasta, koska siten saisin suoraan ohjeet vuorillisen yläosan ompeluun. Minua vain häiritsi se, että tuossa mallissa saumanvarat jäivät nurjalle puolelle näkyviin ihoa vasten - minun mielestäni vuorillisessa vaatteessa kaikkien saumanvarojen tulisi jäädä kokonaan piiloon päällys- ja vuorikankaan väliin. Niinpä etsin netistä ohjetta vuorillisen mekon ompeluun, ja löysinkin hyvät ohjeet Tosimummolta. Niitä ohjeita noudattaen ompelin ensin vuorikappaleiden olkasaumat yhteen, sen jälkeen päällyskappaleiden olkasaumat. Kiinnitin päällys- ja vuorikappaleet toisiinsa päänteiltä ja ompelin vielä päällistikkauksetkin (tämän nappasin siitä alkuperäisestä lehden mallista). No, eihän siitä pääntiestä tullut likimainkaan täydellinen, mutta mitäs nyt parista poimusta siellä täällä, en meillä olla niin tarkkoja! Se jälkeen ompelin Tosimummon ohjeiden mukaisesti vuori- ja päällyskappaleet kiinni toisiinsa kädenteiltä. Tämän jälkeen olisi pitänyt seurata mekon kääntäminen. Mutta eipäs vaan seurannutkaan! Johtuen ihan siitä, että Tosimummon ohje on tehty vetoketjulliselle mekolle, jossa takakappaleita on kaksi kappaletta, ja minulla vaan yksi yhtenäinen. Eipä vaan tullut mieleeni, ettei se kääntäminen sitten onnistu.

Tässä vaiheessa purkautui se pahin kirosanatulva ja kyynelvyöry. Oon tyhmä, en osaa mitään, miks mää aina alan tehdä jotain sellaista mitä en osaa, miksen mää ikinä opi, jne.

Itkun keskellä söin päivälliseni ja koitin rauhoittua. Sen verran kuitenkin jäi kiukunpuuskasta adrenaliinia jäljelle, että sain ratkottua juuri ommellut kädentiet auki. Ei ollut kyllä mikään helppo homma sekään. Sitten mietin asiat uudestaan ja päätin tehdä homman omalla tavallani. "I did it my way...", lauloin mielessäni.

Jätin siis kädentiet tässä vaiheessa ompelematta ja surautin ensin vuorikappaleiden sivusaumat helmaan asti ja käänsin helman käänteet. Sama homma päällyskappaleille. Tämä olikin mekon helpoin osuus, sillä kyllä minä nyt suoraa saumaa ja käänteitä osaan ommella. :) Käänsin mekon oikeinpäin kädenteiden kautta, nehän olivat yhä ompelematta. Ja sitten ompelin kädenteiden kohdalla päällys- ja vuorikankaat toisiinsa ihan vain päällistikkauksilla. Mikä ei ollut erityisen helppoa sekään, mutta sain ne kuitenkin toisiinsa kiinni. On siellä niitä kangassylttyjä, kuten pääntien päällistikkauksissakin, ja sivusaumoissakin paikoitellen kangas kiristää. Mutta antaa kiristää ja olla syltyssä ihan rauhassa, eipähän ainakaan näytä ammattilaisen tekemältä. ;)

Olin kyllä tämän mekon kanssa poikkeuksellisen tarkka - siis tavanomaiseen suurpiirteiseen tyyliini verrattuna. Yleensä kangasta leikatessani en ikinä mittaa tarkasti saumanvaroja, vaan arvioin ne noin niin kuin suunnilleen. Saati, että ommellessani miettisin, ompelenko nyt sentin vai kahden päästä reunasta. Kunhan nyt kankaat jostain kohti saa yhteen toisiinsa. Tällä kertaa oikeasti mittasin ne saumanvarat tarkasti, ennen leikkaamista jopa piirsin kankaaseen viivan, jota pitkin leikata. Lisäksi piirsin kaavan reunoja myöten kankaaseen viivan, jota pitkin voin ommella, eikä tarvitse miettiä saumanvaroja. No, ei ne ompeleet loppujen lopuksi ihan viivaa pitkin menneet, ja varsinkin valkoisessa vuorikankaassa näkyy saumojen vieressä vaaleanpunaisen kynän jälki. Mekon sivussa ollut kohdistusmerkki tuli piirrettyä yhdessä päällyskankaan osassa vahingossa oikealle puolelle, ja nyt mekon kyljessä onkin kiva sininen viiva, joka pitäisi saada jotenkin pois... varsinkin kun sauman toisellakin puolella näkyy olevan sininen viiva (paistaa nurjalta puolelta läpi), eivätkä ne ole edes samassa kohti, vaikka niiden piti olla kohdistusviivat, eli kohdistua täsmälleen samalle kohtaan... :D Eli vaikka kuinka yritän olla tarkka, niin sieltä se suurpiirteisyys vaan puskee esiin... ;)

Jäljelle jääneestä kankaasta ompelin vielä mekolle kaveriksi vyön ja huivin. Mekkoahan voi pitää ihan vaan sellaisenaan ilman vyötä - tai vyön kanssa: taakse, eteen tai sivulle solmittuna. Voi heittää huivin harteille tai kietaista sen vaikka päähän turbaaniksi. Vyöstä voi sitaista nauhan hiuksiin. Jakkukin tämän kanssa sopii. Eli vaikkei mekolle ollut minkäänlaista tarvetta, niin kyllä tälle varmasti käyttöä löytyy!

Tässä vaiheessa tärkeintä on, että mekko on valmis ja ihan mekoksi tunnistettavissa! :) Noista kaikenlaisista kauneusvirheistä ei kannata välittää - tämähän on kuitenkin vaan vaate, ja käsittääkseni vaatteella on paljon tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin ulkonäkö. Minulle on ainakin yks hailee, vaikka vaate olisi tuhannen rypyssä, ei istuisi alkuunkaan päälle tai vaikka olisi ihan reikäinen ja nyppääntynyt - kunhan se on oikean värinen! :) Ja sitä tämä totisesti on! Olen edelleen sitä mieltä, että kankaan värjääminen oli tämän mekon paras ja ainoa todella merkityksellinen työvaihe, ilman sitä mekko ei olisi yhtään mitään.

Ehkä en kuitenkaan taas ihan vähään aikaan yritä ommella mitään. Tai jos alkaa tehdä mieli vuorillista mekkoa, niin voisin suosiolla ommella sen vuorimekon ja päällysmekon kahtena ihan irrallisena mekkona - kuten minulla on muuten aiemmin ollut tapanakin silloin, kun olen jotain vuorikangasta vaativaa vaatetta ommellut (tosin siitä on niin kauan aikaa, että ne mekot ovat jääneet jo toistakymmentä vuotta sitten minulle liian isoiksi!). Se olisi järkevää siinäkin mielessä, ettei silloin tarvitsisi oikeastaan kuin vain yksi vuorimekko, jonka kaveriksi voisi ommella vaikka sata päällysmekkoa! :D Miksen tuota tullut aiemmin ajatelleeksi...

Ei tässä kuitenkaan olla mitään ompelutehdasta laittamassa pystyyn, ihan jo terveydellisistä syistä. Olen iät ajat tottunut käyttämään ompelukoneen poljinta oikealla jalallani, joka on siis nyt osittain halvaantunut. Eilen huomasin, etten pysty sillä enää ompelukonetta polkemaan - mikä myös vahvisti sen, ettei minusta olisi näin ollen myöskään ajamaan autoa (oikea jalka on siinäkin kaasujalka), vaikka sellaisen sattuisimme joskus lainaksi saamaankin. Minun täytyi eilen kaiken keskellä opetella kaasuttamaan ompelukonetta vasemmalla jalalla. Alussa se olikin melkoista opettelemista, sillä aina kun oli tarve hiljentää, oikean jalan lihakset yrittivät kyllä kovasti nostaa jalkapöytää, mutta vasemmassa ei tapahtunut mitään reaktiota, ja kone jatkoi vaan kulkuaan. Mutta pian minä sen opin, aluksi molemmat jalat liikahtelivat, lopulta kuitenkin vasen jalka uskoi olevansa ainoa, joka sitä konetta säätelee. Vielä kun saisi peilikuvana olevan ompelukoneen, niin ei tarvitsisi oikealla kädellä yrittää jaksaa vääntää sitä pyörää koneen kyljessä.

Ja onhan totuus se, etten minä edelleenkään koneompelusta tykkää - lasten vaatteetkin korjaan mieluummin (ja nopeammin!) käsin kuin alkaisin sählätä koneen kanssa. ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!