Déjà vu

Minun käsityömottoni on: Kun itse tekee, saa mitä sattuu tulemaan. :)

Minulla ei siis ole tapana purkaa, saati että jättäisin käsitöitä myöskään kesken. Tietysti, jos joku silmukka on pudonnut, olen unohtanut tehdä kavennuksen tai lisännyt liikaa, tai jos olen neulonut oikean silmukan sijasta nurjan, korjaan tällaiset selkeät virheet. Mutta jos työstä näyttää tulevan liian iso tai liian pieni, tai muuten vaan jotain muuta mitä kuvittelin, kyllä minä siitä huolimatta jatkan työn sellaisenaan loppuun - siitä tulee sitten sellainen kuin tulee. Käsitöissä minulla on siis sama asenne kuin muutenkin elämässä: asiat otetaan vastaan sellaisina kuin ne meille annetaan, ja siihen ollaan tyytyväisiä. :)

Kyllähän kaikissa käsitöissä on aina paljonkin tyytyväisyyden aihetta, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Ja jos siitä huolimatta valmis tekele jää käyttämättä, vien sen kaikessa hiljaisuudessa kirpparille, enkä jää sitä sen enempää vatvomaan. Olenhan saanut sentään tekemisen ilon! :)

Tällä kertaa tein kuitenkin jotain tavoistani poikkeavaa.

Viime kesäkuussa neuloin tällaisen raitapuseron Novitan Miami-langasta. Pusero oli minulle jo silloin hieman löysä, ja koska olen hivenen kutistunut viime kesästä, se oli nyt vieläkin löysempi. Tykkäsin kyllä kovasti paidasta muuten, erityisesti noista väreistä. Siksi en ollut valmis viemään pari kertaa käytettyä puseroa kirpparillekaan.

Niinpä puserolle kävi viikko sitten näin. :)

Yleensä minulle on Miami-neuleissa sopinut suositeltu puikkokoko, mutta jostain syystä tässä puserossa käsialani oli löysempää. Niinpä vaihdoin uuteen versioon 1 mm pienemmät puikot (edellisessä versiossa oli 3,5 mm ja 4 mm puikot, uudessa 2,5 mm ja 3 mm puikot). Lisäksi päätin neuloa M-koon sijaan XS-koon, vaikkakin rinnanympärykseni on 12 cm enemmän kuin ohjeen XS-puserossa. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että M-koosta tulisi puikkokoon pienentämisestä huolimattakin liian iso.

Yksi syy purkamiseen oli myös se, että tuo ensimmäinen versio oli todella rumasti kursittu kasaan. Sehän on tehty ennen kuin Novita Syksy 2013 -lehdessä julkaistiin erinomaiset ohjeen kappaleiden ompeluun, jonka jälkeen minunkin neuleissani on ollut paljon siistimmät saumat. Toki olen aiemminkin onnistunut saamaan ihan kelvollisia saumoja, mutta jostain syystä tässä puserossa ne olivat poikkeuksellisen epäsiistit, mistä en jaksanut oikein edes välittää, kun pusero oli muutenkin sellainen maanantaikappale. ;) Joka tapauksessa halusin nyt välttää ainakin epäsiistit sivu- ja hihasaumat, mistä syystä neuloin puseron pyörönä kaikilta niiltä osin kuin se oli mahdollista. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä (tuli lähes huomaamaton sauma!) ja hihat kiinnitin silmukoita jäljittelemällä.

Tässä siis raitapaidan uusi versio:

Raitapaita

Tehty ajalla: 16.-22.4.2014

Malli: Novita Kevät 2013 nro 42

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita Miami lila (715), keltainen (211), minttu (311), vihreä (303) ja persikka (269)

Langankulutus: 236 g

Puikot: 2,5 mm ja 3 mm

Koko: XS (mutta itselleni sopiva)

Muuta: Puretun raitapaidan uusi versio.

Sain viime viikolla Anne-Marilta haasteen esitellä blogissani epäonnistuneita käsitöitäni. En halunnut ottaa haastetta vastaan, koska mielestäni epäonnistumista ei ole olemassakaan - joskus asiat onnistuvat eri tavalla kuin olen saattanut etukäteen suunnitella, mutta se on silti onnistumista. En myöskään usko virheisiin enkä väärin tekemiseen, asiat voi tehdä ainoastaan eri tavalla kuin joku toinen tekisi. Minun elämänfilosofiaani ei siis mahdu mitenkään tällainen haaste, jossa pitäisi esitellä epäonnistumisia, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ole. :) Enkä muutenkaan halua alkaa kaivamalla kaivamaan negatiivisia juttuja, vaan keskityn mieluummin positiivisuuteen ja hyvän mielen jakamiseen, niin täällä blogissa kuin yleensäkin elämässä.

Lupasin kuitenkin Anne-Marille mainita haasteesta tämän puseron yhteydessä, koska tämän purkaminen ja uudelleen neulominen oli juuri ajankohtaista. Vaikka tämän puseron ensimmäinen versio onnistui eri tavalla kuin olin ajatellut, en minä tällä ole mieltäni vaivannut. Pari kertaa pidin päällä ja sen jälkeen se hautautui kaappiin. Vaatekaappia järjestellessäni pusero tuli sitten vastaan, jolloin hetken mietittyäni päätin purkaa ja neuloa sen uudestaan.

Vanha versio vasemmalla, uusi versio oikealla

Iloitsen nyt siitä, että onnistuin tässä puserossa viime kesänä hienosti, mutta tänä keväänä vielä paremmin! :) Mikä parasta, olen saanut nauttia ihanan mallin neulomisesta kahteen kertaan - ja vieläpä samoilla langoilla! :D Tätähän kannattaisi harrastaa useamminkin sen sijaan, että aina ostaisi uutta lankaa...

Kaiken huipuksi lankavarastoni jäi tämän jälkeen 69 grammaa plussan puolelle, sen verran vähemmän tuo uusi versio söi lankaa vanhaan verrattuna. Mikä tarkoittaa tietysti sitä, että minulla on nyt 69 grammaa enemmän lankaa käytettävissä sytomyssyihin, eikä näitäkään ole tarvinnut käydä ostamassa! :D Tuntuu kuin olisi voittanut Lotossa. ;)

Ihastuttavaa loppuviikkoa kaikille!